Vapaapäivillä kompjuuterin kimpussa Minusinskissa

Kuten aikoinaan arvelin, niin työtahti tämänkin Siperian reissun osalta taitaa kiihtyä loppua kohden, aivan kuin aikaisemmillakin matkoilla on käynyt. -Minunhan piti lähteä jo toukokuun lopussa Krasnojarskiin ja liittyä Kusti Materon Jeniseimissioporukkaan, mutta se missio siirtyi kalusto-ongelmien vuoksi elokuulle. Sopivan kokoista ja hintaista laivaa ei ajoissa löytynyt.
No hyvä niin tämän työmaan kannalta.  Joose ehti olla mukana tiistaina ja keskiviikkona sekä kävi perjantaina  Nishnaja Bulankan hirsikehikon purkutyömaalla. Minä kävin yöpymässä Vitalin luona Karatusassa ja ties monenteenko kertaan on nyt kehuttava vallan upeita työmatkamaisemia. Varsinkin alkupuolella viikkoa ilmat olivat selkeitä ja lumiset 2-3 kilometriin kohoavat Saijanin lumihuippuiset vuoret näkyivät komeasti yli sadankin kilometrin päästä korkeammille paikoille joitten kautta maantie kulki.
Jo viikko sitten olimme saaneet kaikki kattorakenteet ison nosturiauton avulla purettua ja pinoon pihalle. Hirret oli jo sitä ennen numeroitu maalaamalla sisäpuolelta. Ennen kehikon uudelleen pystytystä ja todennäköisesti jo heti Bulankan työmaalla numerointi siirretään myös ulkopuolelle (ulkopaneeleista osa oli vielä paikoillaan ennen katon purkua ja siksi merkkaus tehtiin sisälle, jossa hirret oli maalattu) , sillä
 sisäpuoli höylätään ja hiotaan sekä tarvittaessa laitetaan huonompiin kohtiin paikkahirttäkin. Teemme myös perusteellisen hirsikartan jotta kehikkoa pystyttävien ei tarvitse arpoa mihin mikin hirsi kuuluu.
Nosturimiehiltä oli edellisenä lauantaina pudonnut ylin alttaripäädyn hirsi aikoinaan puretun sakastin kivijalan päälle noin 5,5m ja katkesi kolmeksi kappaleeksi. Maanantaina teimme edelleen valmisteluhommia hommia purkien jo osan följareistakin ja tiistaina pääsimme sitten jo lisätukien laittamisen jälkeen laskemaan hallitusti "julkisivun" eli tien ja koulun puolelta ylimmän kolmessa pätkässä olleen melko heikkokuntoisen hirren. Kummankin pitkän sivun ylimmät hirret ovat melko huonokuntoiset. Ilmeisesti katto on aikoinaan vuotanut ja se on lahottanut näitä ylimpiä hirsiä, jotka on myös reilun kahden metrin välein lovettu vankkoja kattokannattimia varten.
Alkuviikosta saapui purkutyömaata katsastamaan ,  myös seudulle saapunut Omskissa asuva Siperian lääninrovasti Juha Saari. Juha , joka on oikeastaan koko Karatusan kirkkohankkeen julkinen takatuuppari, vaikka me Joosen kanssa joudummekin hikoilemaan melkoisesti varsinaisen toteuttamisen osalta,keskittyi nyt kuitenkin rakentamaan tulevan Karatusan kirkkotontin aitaa, johon hän sai hyvää apua Karatusaan saapuneelta esikoislestdiolaisten saarnamiesten nelihenkiseltä porukalta, joilla oli tulkkina vanha tuttu Bertta Krasnojarskista josta oli myös nuorehko autokuskikin.Kun Joose lähti keskiviikkona Saiman synttärien vuoksi hieman aiemmin ehdin hieman myöhässä ollen lesdiolaisseuroihin Karatusan kirjastolle.
Tyylilleen uskollisena Juha teki pitkää päivää.  Miinäkin ehdin auttamaan aidan teossa kahtena iltana ja vasta puoliyön jälkeen ehdittiin saunomaan Vitalille, joka taisi perjantai-iltana jopa antaa esimiehelleen pientä "feetbackia", kun oli joutunut pitämään saunaa niin pitkään kuumana. Meille kuuma sauna teki hyvää varsinkin eilisiltana, sillä koko päivän jatkunut sade oli kastellut kaikki vaihtokamppeemmekin aivan perusteellisesti.
Saunomisen jälkeen lisäsin kylmää vettä säiliöön ja laitoin puita vielä saunanuuniin jotta lauteille ja muutaman naulaan levitetyt työkamppeet kuivuisivat. Kuivia ne myös olivat kun tänä aamuna kävimme ennen Minusinskiin lähtöä korjaamassa vaatteemme pois.
Tänään kävimme Juhan ja Slavan kanssa katsomassa erästä torin vieressä myytävänä olevaa kerrostalon alakerran huoneistoa, josta on hierottu kauppoja. Jos kaupat syntyvät, niin siihen tehdään remontti. Jokunen kevytrakenteinen väliseinä pois, jotta saadaan kokoontumissali  ja kaikkialle pientä pintaremonttia.
Myös oma sisääntulokadun puolelta on rakennettava. K.o. huoneistoon on tulossa rahoitus amerikkalaisilta.

"KIRKKO ILMAN KATTOA"....

Suomen luterilaisesta kansankirkosta on sanottu, etta siina on seinat levealla ja katto korkealla ja kait
tarkoitetaan, etta sinne mahtuu melkolailla toisistaan poikkeavia nakemyksia. Viime vuosien kokemus on kuitenkin, etta konservatiivisilla nakemyksilla siella alkaa olla melko ahdasta. Siksikin on hyva etta taalla naapurimaassa on luterilainen Inkerin kirkko ja sen sisarkirkot ja linja on aika konservatiivinen, josta monet suomalaisetkin pitavat.  Taman kirjoituksen otsake kertoo kuitenkin aivan konkreettisesta tilanteesta Nishnaja Bulankan hirsikirkon kohdalla. Viime lauantaina kirkon tontille tuli iso nosturiauto miehistoineen. Olimme valmistelleet kaiken valmiiksi, jotta nosturi paasi hommiin. Ensin nostettiin varsinaiset "takstoolit" 7-8 tuumaa paksut pyoreat hirret. Sen jalkeen vankat valituet ja viimeksi vaakatasossa olleet 12 metriset  35x40 senttiset ylapohjavasat (kirkon leveys sisalta on 10,60). Takstooleissa oli viela toisesta paastaan kiinni vajaat parimetriset ja 2x3 tuumaiset  ruodelankut, jotka irroiteltiin maassa. Noin seitseman tunnin uurastuksen jalkeen k.o. hirret . olivat lajattyna odottamaan kuljetusta Karatusaan,
Myohaan lauantai-iltana ajoimme Joosen kanssa Minusinskiin huilaamaan. Sunnuntain ohjelmassa oli jumalanpalvelus Autokoulukirkossa, kuntoilulenkki tutulla mannikkokankaalla ja lepailya.
Tanaan kavin hieman taydentamassa tarvikepuolta Karatusan rautakaupassa ja yhden jalkeen aloitimme tyot purkutyomaalla kolmistaan 14v Juran ja 53v Sashan kanssa. Iltapaivalla porukkaan liittyi myos Juran 17v Sergei veli, joka oli ollut metsassa keraamassa jotain taman vuoden ajan luonnonkasvia.
Pojat irroittelivat raystaan alapuoliset vankat ja komeat "listat" (lankkutavaraa) ja loput leveat panelit.
Ennen sita asensimme pitkille sivuille nelosparruista "stopparit", etteivat seinat ala kaatumaan ennen aikojaan.
Huomenna kun Joose ja Juha Saarikin, joka on tanaan saapunut Karatusaan saapuvat purkutyomaalle aloitetaan hirsien purkaminen. Ne lasketaan vinotukia pitkin koysilla hirsi kerrallaan alas.
Mina jatkoin hirsien numerointia hirsikarttaa varten kun sain kylan tyoporukan hommat alulle.
Merkkaamatta jai viela kellotapulin alaosa.
Kylan tyomiesten lisaksi paikalla kavivat N-Bulankan koulun 4 oppilasta ja purkutyomaan vartija Vasja emantineen. Vasja toi minulle maukkaan hauki-ahven aterian. Viime torstaina tuli samalta emannalta maukkaat piirakat.Vasjan minia toi juuri illalla poislahtiessani vastalypsettya maitoa n 3 l pullollisen, kun jatin perakarryni heidan pihaansa sailytykseen.
Kylan ihmisten mukava ja lammin suhtautuminen meihin koskettaa syvalta.Yritamme jarjestaa jos mahdollista Bulankan miehia toihin sitten kun rakennustyot  Karatusassa alkavat.
Joosen ja Vitalin suunnitelmissa on pystyttaa puretun hirsikirkon paikalle iso risti ja laittaa muistolaatta. Oma ajatukseni on, etta alttarin paikalle olisi hyva rakentaa pieni hiljentymiskappeli. Vahan kuin ortodoksien pikku tsasounat.
Karatusaan ajellessani siina puoli kymmenen maissa ihailin taas kerran aivan mahtavan hienoja maisemia, niin kaukakana sinisen eri savyisina ja huippujen osalta viela nain toukokuun  puolivalin maissa lumisina siintavia Saijanin vuoristo-, kuin myos tien vierella sijaitsevia mukavasti kumpuilevia peltomaisemia.
Siina oli viljalti silmanruokaa, jota nauttiessa sielu syvasti lepasi.

Vanhan Nishnaja Bulankan kirkon hirsikehikon purkuhommissa

Tämä kulunut viikko on ollut melko kiireinen. Palasimme iltakahdeksalta Bulankan vanhan hylätyn hirsikirkkokehikon purkutyömaalta tänne Minusinskiin. Viime yön nukuimme Joosen kanssa Vitalin kodissa Karatusassa. Vuoden ikäinen lämminvesivaraaja oli heti takuuajan päättymisen jälkeen "kosahtanut" ja tuntui epämukavalta käydä pölyisenä nukkumaan. -Sitä mukavammalta tuntui äsken ottaa sopivan lämmin suihku ja peseytyä kunnolla. Huoltomies oli kuulemma jo käynyt katsomassa varaajaa ja tehnyt automatiikan ohitteneen virityksen ja menee ensitilassa hoitamaan homman entiselleen.
Koko viikon olimme valmistelleet tilannetta Bulankassa vanhan jykevistä hirsistä 1800 luvun loppupuolella rakennetun hylätyn kirkon purkamista varten. - Kehikon seinien sisäpuolella oli jo ympäriinsä kakkosnelosista tehdyt rakennus/ purkutelineet. Eilisiltana aivan iltapimeään saakka merkitsimme hirsiä ns. hirsikarttaa varten ja tänä aamuna heräsimme jo varhain puoliseitsemältä, että ehdimme hyvissä ajoin paikanpäälle ennen nosturiauton saapumista. Pitkällä yli 15 metrisellä puomilla varustettu auto tuli jo 8.30 .Kuskin apuna oli pari nuorta apumiest.Karatusan khra.Vitali Lutzakov saapui paikalle juhlavasti mustassa papin kaavussa myös hyvissä ajoin ennen yhdeksää ja hän piti työmaan purkuhomman aloittamisrukoukset entisen alttarin kohdalla ja siirtyi sitten kirkon sivuovelle pitämään puhetta talkoomiehilla ja muille paikalle  kertyneille.
Autoporukan lisäksi meillä oli apuna varsinaisesti jo kolmatta päivää työskennellyt Sasha (Aleksander) ja kaksi nuorta poikaa, jotka olivat kunnostautuneet jo kattolevyjen purkamisessa. Lisäksi pari aikaisemmin lähinnä katsomoon kuulunutta kylän miestä tuli avuksi irrottelemaan vankkoja vajaa kaksi metrisiä ruodelautojenpätkiä ja asettelemaan kattorustingin hirsiä tapuleihin. Konemies apulaisineen osoittautuivat hyviksi ammattilaisiksi ja kaikki sujui melkein kuin "elokuvissa". Kattovasojen ja rustinkia tukeneitten toisten hirsien  irrottamisen jälkeen olivat vuorossa erittäin vankat 12 metriset yläpohjan kannatushirret ( noin 350x450), joista vain yksi oli murtunut keskeltä.
Nyt kaikki kattorustinkiin kuuluvat osat ovat asiallisesti väliaikaistapuleissa odottamassa kuljetusta Karatusan kirkkotyömaalle. Huomisen lepään ja maanantaina menen jatkamaan valmisteluja seinähirsien purkamista varten kylän työporukan kanssa.
Eilisiltana Joose , Slaava ja Vitali pitivät purkutyömaan laidalla jyhkeitten Siperian lehtikuusten juurella,lähinnä kylän lapsille ja nuorille nuotioillan. Aikuisiakin oli kertynyt paikalle. Slaavan kitaralla säestämän laulamisen ja Joosen ja Vitalin puheitten ja yhteisen rukouksen jölkeen paistettiin makkaraa ja
juotiin kahvia ja mehua.
Kaikki käytännön hommat ovat sujuneet Bulankassa hyvin. Nyt tarvitaan esirukousta että kaikki virallinen puoli sujuisi ja että hirsiseinien purkaminen  ja koko puutavaramäärän kuljettaminen ja varastointi Karatusaan onnistuisi.   Tulevan kirkon perustusten (avoin kellaritila) tekoon etsitään paikallista rakennusfirmaa. Siitä eteenpäin on tarkoitus tehdä mahdollisimman paljon talkootyönä. Kokonaiskustannusarvio on noin 450 tuhatta euroa, mutta  kaikki mikä jää mahdollisesti sen alle on "kotiinpäin".
Lähipäivinä tännekin päin on tulossa pari lestadiolaissaarnamiestä. Varmaankin Bertta Krasnojarskista tulkkinaan, Kesäkuun alkupuolella tulee nelihenkinen tyttöjen musiikkiryhmä. Joose perheineen on lähdössä Suomeen kesäkuun 10 päivän paikkeilla ja varmaan lähden minäkin Skodallani.
.

viikonlopun vietossa kaupungissa

isot kirjaimet ovat hukassa, kun tuo yksi nappi on jumissa, mutta ei kai se menoa haittaa. joose oli saanut lapset laskettua ja ilmaantui perjantaina kymmenen maissa saunatyömaalle. muutaman päivän sateisten kelien jäliltä vielä keskentekoinen takapiha talon ja saunan sekä sen kanssa samassa rivissä olevan purkutuomion saaneen sarain eli varastona toimivan vanhan navetan välissä oli melkonen mutapainikenttä. sen läpi olin kaivanut haarautuvan, lapion piston leveyisen ojan pintavesien poisjohtamiseksi. mustamulta, savi ja vesi on yhdistelmä joka tarttuu jalkineisiin ja kulkeutuu vaikka mihin. torstaina asentamani pukuhuoneen lattialankutuskin oli jo musta ja kurainen. viimeistelimme saunan paneloinnin ja asensimme kiukaan yläpuolelle suojapellin. lähellä suojattua savutorvea on kovavillalevyt ja välipohjan katolle samaa vuorivillaa on tarkoitus asentaa enemmänkin, etteivät löylyt heti karkaa. pukuhuonekin sai seiniinsä panelit ja jälkikäteen on tarkotus laittaa myös lämpöeristys tuulensuoja ja ulkovuorilaudoituskin. saa nähdä koska ehdimme nekin tekemään.
pukuhuoneesta puuttuu vielä myös yläpohja. vanhat aikoinaan asennetut kattolevyt saavat kelvata vielä suojaamaan rakennusta vedeltä. joosen paneloidessa viimeistelin lauteet ja jouduin yhden tukitolpan purkamaankin kun olin asentanut sen nurinniskoin. valmiiksi tuli niin lauteitten porras lankut kuin ikkunaseinän penkkikin asennettua. illalla lämmitimme saunan ja suoritimme koekylpemisen. kiuas ei vastaa ollenkaan samankokoista suomalaista kiuasta teholtaan, mutta jos on hyvät polttopuut, eli kuivaa koivua, niin kyllä se sitten toimii.
minusinskiin ajaessani alkoi  skodan ikkunat huurtua uhkaavasti. jo suomessa olin huomannut että lämmityslaitteen kennossä oli pikku vuoto ja silloin olin laittanut jäähdytysnesteen sekaan pikkuvuotoja kennoissa tukkivaa tököttiä. venäjän teitten röykytys oli avannut vuodon uudelleen. nestepinta oli vajennut vain alarajaan.lisäsin nestettä ja joosen ehdotuksesta kokeilimme vuotaako se jos kääntää lämmöt pois. temppu toimi ja selvisimme minusinskiin. teimme myös eilen  bulankan hirsikehikon purkutyömaata varten varustehankintareissun abakaniin samoilla eväillä, mutta kyllä skoda pitäisi saada kunnolla huoltoon aivan lähiaikoina.
tänään joose lapsineen vei johannalle kahvit ja tortut sänkyyn äitienpäivän kunniaksi. sitten oltiin koko porukalla autokoulukirkossa. joose toimi liturgina ja oleg saarnasi. slavan vaimo johannan kanssa piti lapsille eteiskäytävän toisella puolen pyhäkoulua ja lapset tulivat siunattavaksi ehtoollisen jaon aikana.
veisuu tapahtui taas konevoiman avustuksella, kun mukava naiskanttorikin oli päässyt taas paikalle. oleg oli kantanut kotoaan viereisestä kerrostalosta sähköurut, jotka mahtuivat noin 10x50x 130cm pahvilaatikkoon.
pappien perheväen ja minun lisäksi oli paikalla tullut kaksi uskollisinta saksalaissyntyistä vanhempaa naista ja ehkä kolmatta tai neljättä kertaa virolaista syntyperää oleva nuorekas ja mukava leskirouva jonka kanssa olin jo aikaisemminkin jutellut venäjän-,eestin-,suomen-, ja englannin sekakielellä. hän lupasi soitella muutaman päivän päästä kun täällä tutustumiskäynnillä oleva virolaisryhmä palaa suetukin ja bulankan kyliltä hänen luokseen ennen kuin lähtevät junalla kotimaahansa.  oleg on tulossa pitkäsille teelle parin tunnin päästä ja minä taidan lähteä nyt tuttuun männikkömetsään lenkille. huomisaamuna on edessä lähtö valmistelemaan bulankan hirsikirkon kehikon purkamista.

Melkein juhlimisen puolelle!

Tanaan 9.toukokuuta on Venajalla Suuri Voitonpaiva. Reilu viikko sitten oli Vappu ja olikohan se lokakuun kymmenes tai jotain sinnepain kun Venajalla juhlitaan Suurta Lokakuun Vallankumouksen paivaa. Sen muistonahan jokaisessa kylassa ja kaupungissa loytyy ulitsa Oktjabrskaja, joka muistuttaa edelleen tuosta suuresta juhlapaivasta. - Niin ja asuuhan ystavamme Vitali perheineen Ulitsa Revolutsiannajalla eli Vallankumouksaen kadulla. . Naissa kaikissa on melkoisesti Suuren ja Mahtavan Neuvosto-Liiton ajan makua. Loytyyhan taalta toki muitakin juhlapaivia, mutta niista vaikka toisella kertaa.
Kun maanantaina tulimme Joosen kanssa Karatusaan (Joose palasi lukemaan lapsiaan kuten tavallista illalla Skodalla ja mina jain tanne) menimme alkajaisiksi kylan keskustassa sijaitsevaan tuttuun Saaren rautakauppaan,
en nyt muista mita kaikkea oli ostoslistalla ja se onkin tassa jutussa vahan kuin sivuseikka. Pihavaraston puolella huomasimme tutun toimeliaan virolaisisannan Suetukin kylalta. Siina tietenkin kyseltiin kuulumiset puolin ja toisin.Kun isanta oli saanut asiansa hoidettua han teki lahtoa ja kateltiin toiseen kertaan, (Venajalla kattely on miesten keskeista puuhaa. Naisia ei yleensa katella. Molempiin menettelytapoihin on omat historiansa. Tassa kohden jatan lukijan arvailemaan syita moiseen) han napsautti keskisormea peukalosta kurkkuunsa ja sanoi: "Eikohan olisi jo aika alkaa juopotella". Mies on yhtaraitis kuin minakin, mutta minusta poiketen kuitenkin aina valmis toisille tarjoamaan, jos on jotain juhlimisen aihetta.
Vahan siina Joosen kanssa hymyiltiin toisillemme ja heilautimme samalla katta myos virolaisrouvalle, joka istui Ladassa miestaan odotellen.
Maanantai sujui mukavasti tyon merkeissa. Sauna saatiin paneloitua lahes kokonaan sisalta. Ennen panelointia asennettiin viela laudat kakkoskakkosten ja hoyrysulun paalle. Joosella oli suunnitelma tulla keskiviikkona perheineen tanne, koun kouluistakin oli suuren juhlan aattona vapaata. Minun piti tiistaina rakentaa pukuhuoneeseen lattia ja sitten saunaan lauteet ja viela pukuhuoneen seiniinkin jotain nakosuojaa naissaunojia varte. - Joose soitteli eilisaamuna, etta heidan huailureissunsa (minun antama nimitys on peraisin kirjailija K.P:lta ja on rikasta Koillismaan murretta). piti perua kun heilla oli hieman sairastelemista. - No ei sen puoleen nama minun rakennushommatkaan ole sujuneet siihen tahtiin kuin Joose mielessaan(ja minakin) kuvitteli,
Yolla tuuli oli kaantynyt pohjoiseen ja saa ei luvannut suuria. Juhlapaivan kunniaksi nukuin pitempaan kuin tavallista ja taisin olla talon unikeko, joka nimitys yleensa lankeaa isanta Vitaliulle. Vitali taitaa istuskella tietokoneen aaressa kun me muut nukkua posotamme illalla. No aamu perii yleensa veronsa.
Myohaisaamupalan ja kahvin (Minulla oli tammikuussa ns. tanskalainen sairaaladieetti, john kuului kupillinen kahvia aamulla ja se olikin ainut mika siita dieetista jai jaljella) jalkeen Vitali ehdotti, etta jos lahdettaisiin katsomaan Suuren Voitonpaivan juhlintaa ja niinhan me teimmekin.
Loysin naulakosta vanhan veteraanimakihyppaajien edustustakin, jonka alle lisasin viela siihen kuuluvan kuluneen "bliisin". Pitkat kalsarit olin heti alkuun varustanut farkkujen alle ja paahankin loytyi lippalakki, tosin aivan ohut, mutta suojasihan se vahan tuulelta.
Menimme sopivaan aikaan . Vaikka ilma oli todella kylma ja pohjoistuuli lisasi sen purevuutta vakea oli kokoontunut melkoisesti Raijonin virastotalon ukiolle ja tyopaikkojen  "joukkueet" asiaan kuuluvin lipuin, viirein ja plakaatein marssivat alueen ympari. Talon paasisaankaynnin laajalla porrastasanteella oli mikrofonijalustat ja osa aanentoistolaitteita, Juhlan juontajat, juhlapuhujat ja pienehko joukko viela elossa olevia sotaveteraaneja.  Heita vastapaata oli istuimin varustettu kutsuvieraskatsomo  ja sen vieressa Karatusan torvisoittokunta jota johti hyva ystavamme virolaissyntyinen Rudolf.
Tyopaikkajoukkojen jalkeen marssivat omalle paikalleen virastotalon eteen Karatusan kadetiti-, ja kasakkakoululaiset, seka tavallinen sotavaen osasto ja lopuksi viela kauniisiin punaisiin pukeutuneet nuorten naisten "marssiva rumpuryhma". Nama kaikki viimeksimainitut kerasivat minulta parhaat pisteet.
Juhlapuheistahan mina kostuin erittain vahan.
Loppuvaiheessa kadetit ja kasakat suorittivat asiaankuuluvat seppeleiden laskut.
Virallisen ohjelman jalkeen tapahtui virallisten ryhmien poistuminen ja suuri yleiso kuten myos esiintyjat siirtyivat keskuskadun toiselle puolelle, jossa oli hieman suomalaista markkinatouhua muistuttavaa tarjontaa. Ruokailumahdollisuutta kenttakeittiosta. ja myos saslikki-, ym tarjoiluversioita. Vanha bussi oli suojaverhoiltu kiertavaksi "elokuvateatteriksi". Rudolf tarjosi meille kenttakeittion antimia . tattaria ja teeta. Kun juhlahumu alkoi vahitellen laskeutua aloimme mekin hankkiutua jo "damoi". elika kotiin, mutta kuinkas kavikaan. Kysyin Vitalilta voisiko ortodoksikirkkoon tutustua. Paaoven puoleisessa paassa oli remontti, mutta toisessa paassa oli ovi avoinna. Kirkko oli kaunis, kuten ortodoksikirkot yleensakin. Pappia emme tavanneet. Aivan kirkon vierassa oli Museo, johon seuraavaksi menimme ja sielta emme meinanneet "selvita" pois ollenkaan.
Kun olimme katselleet lahes kaiken tuli paikalle touhukas nainen (luultavast paikan johtaja) ja pyysi meita jaamaan teelle. Hetken touhuttuaan muutaman apulaisensa kanssa oli poyta jatkettu ja peitetty liinalla ja tarjoilut olivat valmiina. Jo vahan aikaisemmin oli sisalle  tullut kentalla tapaamamme hanusinsoittaja, joka olikin ilmeisesti tilattu jatkoille. Teen kanssa oli pienta suolaista ja myos sokerista purtavaa ja tietenkin paikallisen tavan mukaan jotain paikallista terastettya juotavaa jota johtaja kaateli pieniin ryyppylaseihin.
Kun me Vitalin kanssa olimme kuin kutsuvieraat ainankin niin meidan lasimme olivat lahes piripintanaan.
Onnistuin (huomamatta) lainaamaan viereiselta paikalta tyhjan lasin john kaadoin tilkkasen tuota ruskeaa valkehtivaa ainetta ja tyonsin  viela lahes tayden lasin keskemmalle poytaa. Nostelin sitten tuota lahes tyhjaa lasia kun kilisteltiin, mutta maistamatta se ainankin talla kertaa jai.
Meita vastapaata istui muutaman maatuskan kanssa 92v sodan naisveteraani. Todella viela pirtsakassa kunnossa oleva entinen opettaja ja taman museon ensimmainen johtajatar,
Juttua riitti poydassa ja tietenkin myos laulamista. Harmi kun ei ollut sanoja edessa jouduin tyytymaan kuulijan osaan, Hanurimies oli Aleksei nimeltaan. Syntyjaan mordvalainen ja moksalaisia . Isoaitinsa oli muuttanut aikoinaan tanne ja mies asui nyt 30km paassa Alekseejevan kylassa.
Kun soittaja joutui lahtemaan saimme mekin mahdollisuuden poistumiseen ilman hamminkia. Ennen poislahtoamme paikalle tuli kaksi miesta. Toinen lahes hongankolistaja oli prenikoista paatellen ehtinyt osallistua sotaankin. Toinen mies oli pienikokoinen hakassi, siis varsinainen alkuasukas.
Iltahommina paasin aloittamaan jo saunan pukuhuoneen lattialankkujen sahaamisen ja asentamistakin. Sateeksi muuttunut keli lopetti tyot "jo" ennen yhdeksaa.

Viikonloppua viettämässä Minusinskissa

Vieläkään ei Joose ole saanut työautoaan tänne ja niinpä Skoda on ollut meillä edelleen yhteiskäytössä.
Olin torstaina jo kokeillut yleistäkin kulkuneuvoa. Tulin Karatusasta pikkubussilla Minusinskiin ja toimin nuortenillan shoföörinä Skodan kanssa. Amiksen asuntolasta tuli kilometrejä yhdeksän Abakanin tien varrelta vasemmalle noin kilometrin päähän ehkä 50-60m korkealle jokivarsipenkalle joskus rakennettuun
pioneeriajan leirikeskukseen. (k.o. joki on Minusinskin kiertävä osittain siltojen kohdalta padottu Jenisein sivujoki, joka palaa kaupungin ositettuaan pääväylän yhteyteen).  Samassa paikassa pidimme nuorteniltoja myös viime vuonna. Aluksi pelattiin poikien kanssa futista asfaltoidulla tennis/koripallokentällä, jossa on n 3metrinen verkkoaita. Tytöt patistettiin eka saunavuoroon.Tälläkin kertaa pallo karkasi aidan yli ja pomppi alas lähelle jokea. Hutipotkun tekijä sai melkoisen lisäharjoituksen palloa hakiessaan.
-Tytöiltä tuli talkkarille heti  palautetta, että lämminvesiboileri ei toimi ja pienessä ( 3-4m halkaisijaltaan) uima-altaassakin vesi on jääkylmää.  Jouduimme toteamaan saman kun pojat hikisinä pääsivät omaan saunavuoroonsa. Venäläispoikia ei vedenlämpötila haitannut. He hyppivät "pommina" 1,5m syvään altaaseen ja saunassa riitti kyllä lämmintä. Koska löylyä riitti , niin venäläinen erikoisuus, huovasta valmistettu saunahattu oli paikallaan. Poikien saunoessa tytöt ( neljä n 15-16v) olivat tehneet männikkömetsässä kävelyretken ja palailivat kun keittelin teevettä Joosen vasta ostamalla pienellä kaasukeittimellä.  Olin luopunut leikistä eli saunomisesta ensimmäisenä. Onneksi Joosekin joka edustaa hyvin "Pitkäsmäistä pitemmän kaavan mukaista" saunomistapaa tuli tällä kertaa juuri sopivaan aikaan näyttämään miten keitin toimii. Iltapalan jälkeen laulettiin Slavan kitaran säestyksellä ja Joose piti iltahartauden aiheesta: "Mitä rakkaus on?". Juuri edellä oli laulettu Inkerin Kirkon nuorten laulukirjasta saman niminen laulu.. Joosen puheesta nousi esille se ettei rakkaus ole vain kahden ihmisen välistä tunnetta, vaan myös työn tekemistä yhteisen hyvän  eteen ja vastuunottamista myös muistakin lähimmäisistämme. Aivan omaa luokkaansa on se rakkaus jota Jumala on jo osoittanut meitä kohtaan antamalla rakkaan poikansa Jeesuksen kuolla meidän syntiemme sovitukseksi.
Menomatkan Slava tuli bussilla viiden pojan kanssa, joten selvisimme yhdellä ajokerralla. Paluumatkan ajoin kahteen kertaa Joosen kävellessä muutaman pojan kanssa leirikeskuksesta kaupungin suuntaan minua vastaan. - Kun ajelimme taas kerran Ammattikoulun oppilasasuntolasta Timrjasevalle, Pitkästen kotiin, Joose kertoi, että asuntolan hoitaja oli avautunut kertomaan hänelle ja Slavalle teekupin ääressä asuntolan asukkaitten murheista. Nytkin pari viime vuodelta tuttua nuorta tyttöä odotti lasta ja joillakin tytöillä on lapsia, joita hoidetaan lastenkodeissa ja nämä nuoret äidit saavat tavata vain kerran viikossa lapsiaan. Suurella osalla asuntolan asukkaista on itselläänkin lastenkotitausta. Suuri osa nuorista tupakoi. alkoholi ja jopa huumeetkin ovat myös tuttuja ongelmien aiheuttajia. Tämä meidän nuorteiltatoiminta onkin varsin tervetullutta ja kun asuntolanhoitaja on päässyt enemmän tutustumaan Slavaan ja Jooseen on  alkanut syntyä entistä keskinäistä luottamusta. Slavallahan on tapana mennä 2-3 tuntia ennen nuorteniltaa asuntolaan pitämään kitarakerhoa, johon kait pojat enemmän osallistuvat. - Hyvää työtä kaiken kaikkiaan. Jos sinulla on rokulissa käyttämättömänä kitara, niin toimita se minull, niin kuljetan sen tänne.
Eilen kävimme Joosen kanssa päiväseltään Karatusassa. Vitalin luona oli kylässä  Suetukin "suntio" , 25v Igor, jonka suunnitelmissa on opiskelun aloittaminen Keltossa (Inkerin Kiirkon koulutuskeskus). Melkolailla aikaa kuluikin kuulumisten ja käytännön asioitten tiimoilta käytyyn keskusteluun kahvi- ja teekupin äärellä.
Saimme kuitenkin hyvälle alulle (lähes valmiiksi) remontissa oleva vanhan hirsisen ulkosaunan pukuhuoneen
seinäkoolausten osalta. Suurimman osan ajasta vei siinä kun oikaisimme monenlailla vinksallaan ollutta rustinkia, käyttäen vahvaa "kiristysliinaa" ja erilaisia vinotukijuttuja suuntaan ja toiseen. Samalla nostimme pukuhuoneen osastoa kuten oli nostettu saunan hirsikehikkoakin. Pukuhuoneeseen tulee ikkunat, talosta puretuista vanhoista ikkunoista pienentäen, sekä pihalle, että puutarhaan päin. Pihan puoleinen on jo väliaikaisesti paikoillaan. Päivän päätteeksi Joose fiksaili talon kylpyhuoneen vesisysteemejä. Olin välillä nostoapuna kiinalaista suihkukaappia siirrellessä ja välillä tein lapio- ja myös lopuksi vähän punttitreenihommia.  Kello taisi olla jo lähellä iltakymmentä kun lopulta pääsimme lähtemään Skodalla kohti Minusinskia.
Kun Hiljalla ei ollut tänään koulupäivä nukuimme pitkään ja "hartaasti".
Tänään tai huomenna aion mennä tekemään vähän tuhdimman kävely/hölkkä/loikkatreenin tuttuun männikkömetsään Abakanin tien varteen, jos vaan selkä antaa myöten. Kävely sammaleisella ja muutenkin joustavalla kankaalla tuntuu parhaalta lääkkeeltä ristiselälle.