RÄKÄTAUDIN KOURISSA, MUTTA KULTTUURIAARTEITTEN PARISSA

Tämä viikko on mennyt sairastamisen piikkiin. Viime viikonloppuna aloin valmistella Transitia katsastukseen, koska huhtikuu ja seuraava Siperian reissu lähestyy. Joose perheineen on lähdössä Siperiaan huhtikuussa ja minun suunnitelmani oli lähteä myös huhtikuun alussa heti Ryttylässä maaliskuun lopussa pidettävien Idäntyö-päivien jälkeen.  Pitkäset pakkaavat tavaransa Minusinskissa ja minun pitäisi tuoda muuttokuorma Joosen kanssa kesäkuun lopulla. Johanna on palaamassa lasten kanssa jo huhtikuun lopussa Suomeen.
 Pyysin Arskan kaveriksi ja nostimme soutuneuvoksen (vävy-Jannen)  kilpaveneen  ulos autotallista ja asensimme veneen talon päätyyn  autonrenkaitten päälle ja  pressun alle.  Kävin pesettämässä pakuni lähi-huoltamolla Mertalan Nesteellä ( alustan pesuosuus ei näy toimineen ollenkaan) ja tyhjensin autotallia niin, että sain Transitin mahtumaan sisälle.  Olin hakenut romuliikkeestä peltiä remonttia varten ja lainannut Jooselta Makita-ruuvinvääntimen. Joosen pikku rälläkkä minulla oli jo ennestään lainassa.  Olikohan se maanantai, kun hain Joosen Vainikkalasta, kun hän palasi parin viikon reissulta Siperiasta.
Tiistaina aloin putsailla  Transitin helmapeltejä ruosteesta.Jonain yönä tuli kurkku kipeäksi ja lienee ollut vähän kuumettakin . Sitten alkoi myös räkä vuotamaan.  Olo oli niin huono, että peltihommat piti jättää odottamaan parempia aikoja.
Nyt on mennyt muutama päivä tässä sohvalla telkkaria  töllöttäen ja Veikko Lavin elämänkertaa ( "Kun suksi ei luista" ja "Laulajan testamentti") lueskellen. Ennen viime syksyn Siperian reissua olin lukenut Tuula Salmen kirjoittaman "Laulun arvoisen Lavin".  -Samaan syssyyn kahlasin  nyt läpi Topi Kärjen elämänkerran "Siks` oon mä suruinen", sekä myös Junnu Vainion elämästäja musiikista kertovan "Aivan kuin mainingit sois".  -Huolestuneena oon seurannut TV;stä myös surullisia uutisia Ukrainasta.-Toivottavasti se kriisi saataisiin ratkaistua ilman pahimpia "skenaariota".
 Noitten  kansainvälisten murheitten seuraamisen keskellä,siis melkoinen pläjäys painoarvoltaan arvokasta suomalaista kevyen musiikin historiaa. Mielenkiintoni aiheeseen pohjautuu siihen, että  isäni Toivo Lamminpää oli monien ammattiensa ohessa  kotiseudullaan Savitaipaleella ja myös sen lähialueilla arvostettu harmonikan soittaja. Parissa noitten seutujen kotiseutuhistoriasta kirjoitetuissa kirjoissa hänet mainitaan  huomattavana muusikkona. Harmonikkamusiikki ja ns. kevyt musiikki on tullut minulle aina vaan tärkeämmäksi, vaikka  hengellinen musiikki eri muodoissaan onkin tärkeintä. Joskus yheksänkymmentäluvun lopulla ostin eräästä vanhojen soitinten liikkeestä Pietarista vanhan kolmerivisen venäläisen haitarin. Melodiapuolessa on venäläinen systeemi (basso on samanlainen kuin suomalaisessakin  hanurissa), joten se on vain koristeena olohuoneessani. - Eräs lukuisista toteutumattomista haaveistani  on   ostaa viisrivinen haitari ja opetella myös soittamaan sitä. Toinen saman luokan haave on muutaman kirjan kirjoittaminen. Kolmas haave on rakentaa vävy-Antin kanssa heildän perheelleen purjevene. En vaan tiedä koska minulla olisi  aikaa  noitten haaveitten toteuttamiseen.
Eilen Arska tulla tupsahti postilaatikon kautta ja lähti käyttämään minua lähikaupassa. Arska luuli, että olin taas lähtenyt auttamaan Jannea Muorinmäen hyppyrimäkiremontissa. Koin Arskan tulon; ja sanoin sen myös hänelle, aivan kuin Taivaan lahjana, sillä jääkaapissa oli ainoastaan valo ja juustonpalanen.
Patistelin Arskaa laittamaan viisumianomuksen vetämään ja sovimme Siperiaan lähtöpäiväksi  10.huhtikuuta Arskan "bisneksien" vuoksi. Näin minullekin jää vähän enemmän aikaa  Transitin katsastuskseen.  Oon kyllä mietiskellyt tuota autoasiaa siltä kantilta, että jonkun verran tuoreempi paku vois olla paikallaan, mutta tähän asti on tuossa autokuumeessa kummasti auttanut,kun oon painellut otsikkoa tyhjällä lompuukilla.
Minun pitäs hakea peräkärryni Kuopiosta ja yrittää samalla ainankin käydä Haapavedellä. Toivottavasti Janne pääsis hyppäämään Muorinmäessä näillä "takatalven" lumilla.

"NO ONKOS TULLUT KESÄ NYT TALVEN KESKELLE? ..."

Ei nyt sentään kesä ole tullut,  mutta hyvin lauha ja vähäluminen tämä talvi on ollut.
Mäkihypyt ovat jääneet hyvin vähälle. Itsenäisyyspäivän leirillä Taivalkoskella seitsemän hyppyä, Kiteen veter.cupissa neljä ja viime viikonloppuna Taivalkoskelle siirretyissä veter.SM-kisoissa yhteensä kymmenen hyppyä eli yhteensä 21 koko talvenna. Haapavedellä saimme mäen lumettua, mutta emme ehtineet  hypätä kertaakaan kun lauha keli ja tuulinen vesisade vei lumet mäestä. -Ehkä vielä kerran yritetään Janne Haukipuron kanssa lumettaa Muorinmäen hyppyrimäki Haapavedellä. Menen sinne ensi viikolla vielä yhdelle talkoosessiolle. Rakentamisohjelmassa on tuomaritorni. -Yritän houkutella Ylistaron pikkujättiläisen Raimo Rannanpään mukaan talkoisiin. Mahdollisesti veljeni Auliskin lähtee mukaani kaksitelaisen Ski-Do moottorikelkkansa kanssa. Kokeillaan miten se toimisi Muorinmäen lumetushommissa.
Tää blogikirjoittelu on ollut viimeaikoina ihan jäissä, mutta jospa se tästä  vielä  virkistyisi.
Eilisiltana saimme päätökseen tyttärieni kesäpaikkasaaren myrskytuhosavotan. Tuon 11 hehtaarin  kokoisen saaren eteläpuolella oli yhteensä  54 isohkoa närettä kaatunut juurakoineen. Talkoissa oli metsurihommissa kanssani vävy-Janne ja hänen veljensä Arska ja nelimetrisiksi  pätkittyjen pöllien siirrossa saaresta ensin jäälle m-kelkalla kahtena päivänä veljeni Aulis ja Ilmari. Lunta oli vähän, eikä kelkka jaksanut kiskoa painavimipia tyvipöllejä, mutta onneksi lankomies Veikko Kosonen ja hänen poikansa  Simo tulivat talkoisiin nelivetomönkijän ja erinomaisen yksiakselisen juontokärrynsä kanssa.
Tyttärieni äidin omistamassa  saaren itäosassa oli 34 kaatunutta runkoa ja hänen siskonpoikiensa puolikkaassa parikymmentä runkoa. K.o.mönkijästä irtosi ja vääntyi vaihteensiirtäjävipu, mutta Veikon  ja minunkin hyvä ystävä, teatterineuvos Martti Luukko tuli apuun Hirvasvuoren takaa ja ajoi loput Mäkelän poikien puista metsästä saaren rantaan.  Olin itsekin Transitillani Arskan kanssa siirtänyt  Veikon juontolaitteella ja iänikuisen vanhalla kakkos peräkärrylläni useampia lasteja hoikempia pöllejä
mantereen rantaan. Janne vävyni ajoi koko eilisaamupäivän neliveto katumaasturi Hondallaan Mäkelän poikien puita mantereen rantaan ja   kun hänen pitipalata töihinsä Helsingin Aleksanterin Teatteriin illaksi, siirsi Martti Luukko viimeiset pöllit mantereen rantaan, josta Simo Havia (Simo ja Elina ottivat Simon äidin sukunimen, kun menivät aikoinaan naimisiin) kuormasi ne metsäkärryillä ja nosturilla varustetulla traktorillaan pinoihin tien varteen.  Tänä aamuna paikallisen MHY:n mies kävi mittaamassa kaikki nelimetrisiksi pätkityt pöllit niin tukki, kuin kuitupuupinoistakin.  Hän sai järjestymään kaupan myös tukeille, joita olikin huomattavasti enemmän kuin kuitupuuta. -Olihan se melkoinen savotta, ja ne lähes kaikki vielä pystyyn jääneet juurakot metsässä ovat suorastaan hurjan näköisiä.  Kunhan jäät sulavat ja samalla routa maasta pitää käydä saaressa jonkunlaisen käsivinssin kanssa pylläyttämässä kuusien juurakot takaisin monttuunsa, ettei niitten kanssa satu mitään vahinkoja. Juurakot painavat satoja kiloja ja jos joku jäisi itsestään kaatuvan juurakon alle, niin henkihän siinä menisi tai siinä loukkaantuisi pahasti.
Viime perjantaina ajoin Kaisan luo Kuopioon. Samaan aikaan sinne tuli veljeni Martti 77v Bemarillaan. Jätimme Bemarin Sabdelsinkadun varteen ja jatkoimme Transitilla Taivalkoskelle. Sinne oli etelän lumipulan vuoksi siirretty veteraanien mäkihypynja yhdistetyn SM kisat. Hyppäsimme muutaman harjoitushypyn pe.iltana ja launtaina oli vuorossa K35 ja K73 mäet, joista hyppäsin kultaa ja hopeaa. Martti jätti isomman mäen väliin, mutta sai hypätä oman sarjansa K49 mäen kisan K73 mäen kisan yhteydessä. Muut hyppäsivät tuon kisan sunnuntaina.   Martti halusi mennä tyuon kisan aikana Taivalkosken kirkkoon jumalanpalvelukseen. Sain järjesteltyä asian lauantain joukkueenjohtajakokouksessa.  Sunnuntaina Marttiosallistui vain yhdistetyn hiihtoon. Yli 75v sarjassa ei ollut Martin lisäksi muita osallistujia.
Itseltäni jäivätniin K49 mäki, kuin yhdistettykin kilpailematta, sillä lähdin ajelemaan Kuopioon.Minulla oli sunnuntaina lähetysseurat Joroisissa Raimo Lapin kotona sunnuntaina iltapäivällä. Seuraväkeä oli kokoontunut ihan mukavasti. SEKLin Etelä-Savon uusi piirijohtaja Leo Louhivaara vastasi musiikista ja lauloi kaksi koskettavaa biisiäkin sekä puhui. Muina puhujina minun lisäksi oli Pieksämäen pappi(nimihukassa) Joroisten ex.khra ja ystäväni nyt eläkkeellä oleva pastori Eero Jairi Attila.
Seuraväen mukana oli myös viimeisellä Siperian matkalla ollut Mikael Bergman. Yritimme Mikaelin kanssa seurojen jälkeen saada näkymään Sipereian työstäni tehtyä  videota, mutta  emme onnistuneet.
Viime viikon tiistaina minulla oli Siperian projektiin liittyen  lähetysseurat Jäppilässä Kyösti Nokan talossa.Yövyin Kaukosen Eskon  kotona. Keskiviikkona olin Eskon mukana Jäppilän kirkonkylässä ikääntyneille tarkoitetussa "Pilkettä elämään" piirissä.Varsinainen vierailija oli eräs Pieksämäen srk:n kanttoreista. Hänellä  oli hyvin valmisteltu ja mielenkiintoinen virsi/puhe ohjelma paastonajan ja kärsimyksen ("Jobin postia") kysymysten tiimoilta. Sain tilaisuuden lopulla kertoa Siperian työstäni ja erikoisesti Karatusan kirkkohankkeesta. Samaan kahvipöytään sattui vanha tuttu, "Kertojien Kuningas" Valtteri Koistinen vaimoineen, nuoruusjan Partaharjun leireiltä. Valtterin jatkokertomusta Pitkä Jussista
kuuntelimme yli kahdentuhannen vilkkaan pojan joukolla hiiskahtamatta suurella iltanuotiolla.
Jäppilästä jatkoin matkaa Pieksämäelle, josta otin kyytiini neljä vuotta vanhemman siskoni Ailan. Ajoimme Kouvolaan Ailaa pari vuotta nuoremman Eeva siskomme 70-v juhlakahveille. Aila jäi Eevan luokse yöksi ja palasi Pieksämäelle junalla. Itse ajelin Savonlinnaan jatkamaan myrskytuhosavottaa.