Viimeinkin kuvakavalkaadia

Luulin jo ettei löydy apuja kuvien siirtämiseen minun kännykkäkameraltani tänne tietokoneelle. Kaikki aikaisemmat "opettajat" eli vävy Kari. vunukka Eero ja valokuvaamisen ammattilainen Jyri olivat tehneet homman kukin omalla tyylillään ja Jyri, joka vuosi sitten noita silloisia kuvia siirteli pähkäili pitkään joka kerta,että mitenkäs tämä homma nyt tapahtuikaan.Itsekin olin muutaman kerran jo laittanut välijohdon paikoilleen, mutta "en päässyt puusta pitkään".
Toisinaan tälläkin reissulla haikailin, että kuinka saisin kuvia siirtymään kännykästäni tähän koneelle kunnes lopultakin Joose äsken opasti taas omalla tyylillään kuinka homma sujuu ja siirtyiväthän ne kuvat.

Eihän sitä tiedä jos vaikka itsekin homman lopulta oppisin.

Tässä kokeillaan vatupassilla viime keväänä onko keittiön ja olohuoneen aukon viereinen hirsipinnalle jäävä seinänpätkä lähellekään passissa.
Takanani on juuri koolattu tiskikaappien taustaseinä,
jolle laitettiin vanerit ennen kaappien asennusta.
Ala- ja yläkaappien välinen kaakelointi odottaa vieläkin tekijäänsä vaikka Lutzegovien perhe jo asuukin talossa.
Puuttuuhan sieltä vielä yhtä ja toista listaakin ja
muuta pientä.

Tuossa kuvanottovaiheessa Esko Kaukonen, joka teki suurimman osan ulkoseinien ja väliseinienkin koolauksesta oli ja palannut Suomeen ja jatkoimme hommia Laurin ja Joosen kanssa.

Keittiön ja olohuoneen välisessä aukossa on vielä väliaikainen kakkosnelosista tehty kannatustolppa.
Se että kumpiko työkavereistani esittelee ahteripuoltaan kuvassa jää katsojien arvioitavaksi.
Mies on kuitenkin rientämässä seuraavaan tehtäväänsä ja askel on vetävä.

Kattoa ei ole vielä paneloitu ja tuossa vaiheessa aloimme tajuta että meille tulee vielä kiire.

Sanonta "Late painaa" on suoraan Linnan "Täällä Pohjantähden alla" trilogiasta, mutta piti paikkansa

hyvin myös kahdella aikaisemmalla talkooreissullamme. Tässä tehokkaimman kaverimme Lauri Häkkisen työnäytettä ja työnalla on näkyviin jäävän vankan hirren hiominen nauhakoneella. Joskus porukan "pitkät pojat" Lauri ja Joose suorastaan innostuivat kisaamaan kun nauhakoneita oli kaksi. Minulla olisi jo pitänyt olla jotain koroketta jalkojeni alla tuota työtä tehdessä.

Sallalaista ystävääni Topi Raatikkaa lainatakseni pitää sanoa, että työmaan "johtopuoli" oli vankoissa käsissä.  Aikoinaan kun Topin ja muutaman muun talkoomiehen kanssa olimme aloittelemassa nykyisin Kemijärven kirkkoherran pestiä hoitavan silloisen Sallan srk:n apulaispastorin ja kirjailijan Lasse  Marjokorven kelohirsisen saunamökin rakentamista Sallan Tenniöjokivarressa, Topi huomautti kelomökin tulevalle omistajalle, joka myös pyrki laittamaan hommaan omaa Eskon puumerkkiään, että " Sie  Lasse älä puutu johtopuoleen".
Tässä Joose Pitkänen tarkastelee onko koolaukset oikealla korkeudella keittiön kalustojen asennusta ajatellen.

Keväällä ehdittiin sentään välillä pitämään Minusinskin nuorteniltaakin. Jalkapallopeli on pelattu ja saunottu. Tässä paistettaan saslikkia   siperialaisella tyylillä.

Ekareissullamme Laurilla oli "neitsytmatka" muuraamisen merelle ja hyvin hän siitä selvisi. Jo kohta hän oli reilusti edellä opettajaansa eli minua.

Tässä hän on aloittamassa hikoilua kaaleloinnin parissa ja joutui aloittamaan heti vaikeimmasta päästä. Pesuhuoneen kaakelien alle asennettiin lattialämmitys hieman karkeahkon betonin ja laattojen väliin. Tässä ei voinut "kammalla vetää tasaista kerrosta alle kuten seinän kaakeloinnissa, joka tehtiin lattian jälkeen. Minun siviilirohkeuteni ei olisi riittänyt k.o. hommaan. Onneksi näillä reilusti yli pulta nuoremmilla miehillä riitti itseluottamusta työhön kuin toiseenkin.

Joose ampuu paneleita kattoon. Minun työni tässä vaiheessa oli lautapojan hommaa. Sahailin lattialla sirkkelillä paneleita sopivaan mittaansa.

Suomessa on ollut sanonta että "Mennään saunan taakse" . Tässä on menossa toinen Joosen suunnittelemista elintasomontuista. Kuva on hieman lavastettu. Vitali hyppäsi prässihousuissaan palkkaamiensa lapiomiesten seuraksi. Kaverit isä ja poika saatuaan riittävästi förskottia olivat siirtyneet hieman viihteelle ja Vitali palkkasi lähinaapurinsa jatkamaan k.o. harmaitten vesien imetysmontun kaivamista.

Profiililtaan mies vaikuttaa allekirjoittaneelta ja menossa lienee sähkömoottorisahan viilaaminen

Aika oli jo kovasti "kortilla", Suomeenlähtö lähestyi uhkaavasti ja Vitalin oli jo pitänyt anoa jatkoaikaa asumiselle edellisessä vuokra-asunnossa. Tässä aletaan olla kuitenkin melkein voiton puolella ja Joose jo suorittaa koeistuntoa pytyllä (tosin näkyy olevan lavastettu kuva kun housutkin ovat jalassa)


Muutto uuteen taitaa tämän kuvan aikaan olla vielä edessäpäin, mutta tässä Karatusan khran rouva muokkaa juurikasvimaataan ja muuttokin tapahtui
siinä kesäkuun alkupäivinä.
Muuttotouhuissa olivat apuna Vitalin äiti Ulan-Udesta krasnojarskilaisen siskonsa kanssa.

Myös Tampereelta saapunut n 10h nuorten aikuisten missioryhmä oli apuna muuttotalkoissa.

Nuhaa, köhää ja röhää, välillä työtäkin.

Viime viikolla iski tää sitkeän oloinen tauti, jota lähdin karkuun Karatusaan, mutta tartunta oli jo saatu ja niimpä tässä joutuu niistämään, köhimään ja välillä pärskimäänkin. Työntekoa se ei minun osalta ole pahemmin haitannut. Nuhan vaiheista johtuen kurkkukin on välillä parempi välillä huonompi.Viime viikolla kokeilin jopa nostaa punttejakin ja viikonloppuna kävin kevyellä lenkillä ja loikkimassa. Jalka tuntui kyllä vähän raskaalta. Osaltaan se johtui varmaankin myös viime viikon kovasta lapiointi-, ja kärräyskuurista.
Treenipuolta lienee pakko jonkun verran löysätä kunnes tää tauti helpottaa. Onneksi minulla ei pää ole ollut kipeänä kuten Joosella, jolla on välillä ollut kuumettakin.
Myöhään illalla palasimme Joosen kanssa Karatusasta. Tehtiin kaksi päivää perätysten ja yövyttiin (nukkuminen oli lähinnä koiranunta) Transporterissa Vitalin pihassa.Aamulla olivat auton ikkunat samoin kuin
sahatavarakasa aivan huurteessa, joten yöpakkaset ovat jo todellisuutta
Rakennushommat sujuivat suht`hyvin, vaikka eilen jämähdimmekin mittailemaan pitemmäksi aikaa mistä johtui 4 cm ero yläpohjan  pitemmissä sivuissa. Ystävi Valtteri Flankkumäen työmaalla Kangaslammilla (Valtteri on Joosen kolleega paitsi nuorisotyön, niin myöskin lähetystyön osalta. Hän oli perheineen yhden työkauden Tansaniassa ja rakensi itselleen mustien poikien kanssa siellä talon kahteen kertaan. Ensimmäinen paloi jonkun saarnareissun aikana) tuo neljä cm ei olisi aiheuttanut mitään pohtimista, vaan olisi kuulunut asiaan. Vaikka Joosessa on jonkun verran "valtteria" noissa mitta-asioissa, niin eilen hän raapi päätään melkoisesti asian tiimoilta. Aikamme mittailtuamme löytyi kompromissi ja päästiin jatkamaan töitä. Ennen poislähtöä meillä olikin jatkorakennuksen runko ( 3,3x8,2m ja huonekorkeus jotain 2,3m) seinien ja yläpohjan osalta pystyssä. Seuraavalla kerralla, jos ilma on hyvä ja Joosen perhe lähtee mukaan, la.tai sitten maanantaina on vuorossa kattorustinki. Tuossa vanhassa siperialaistalossa on tyylikäs aumakatto, jossa on aivan oma mielenkiintoinen rakenneratkaisu.
Kattopinnoite on jo neuvostoajoilta niin tuttu aaltomainen 6-7 mm paksu ja 1,7x 1,0 m mineriittilevy. Sitä löytyy edelleen samoilla mitoilla Karatusan rautakaupasta.
Ongelmana tuossa aumakatossa  on hyvin toimivan ja vesitiiviin tarkastusluukun rakentaminen. Joudumme tekemään jatko-osan ns. normaalilla harjakattomallilla. Siinä on helppo tehdä päätyyn tarkastusluukku.
Silmäilimme taloa kadulta eri näkökulmista, eikä tuo harjakatto siellä takana pahemmin satu silmään.
Tilannetta parantaa myös se, että tämä talo, Ulitsa Revolutsionnaja 63, on rakennettu noin 5 metriä kauemmas kadusta kuin muut talot.  Perunapeltojen puolelta suoraan katsottuna talo näyttää harjakattoiselta, joita Karatussakin on .  Vain vinosti sivuilta katsoen huomaa, että talossa on erilaiset päädyt..
Tällaisia auma/harjakatto ratkaisuja näkee täällä silloin tällöin .
Koska suurin osa sahatavarasta tuli suoraan raamista. meillä on tarkoitus vesikaton jälkeen laittaa runko ulkopuolelta kovalevypakettiin ja sisälle tehokas lämpöpuhallus, että runko ehtii kuivaa riittävästi ennen villoittamista.Kovalevyt jäävät paikalleen tuulensuojalevyiksi, koska suomalaistyyppistä tuulensuojalevyä täältä ei saa. Lämpöeristeeksi tulee suomalainen  Venäjällä  lisenssillä tehty lasivilla ja joihinkin paikkoihin vuorivilla sekä samaa ainetta oleva kova palovilla. Sisäpuolelle höyrysulku rakennusmuovista ja kattoon panelit, seiniin cyprokit ja lattiaan 30 mm ponttilauta maalattuna.
Silläaikaa kun jatko-osan runkotavara kuivuu rakennamme kadun puolelle 2x7,5m kylmän varandan eli suomeksi verannan, jonka sisäkorkeus on 230 kuten sisätiloissakin. Kadunpuolelta verandan seinä on "yhtäikkunaa".

Nuhassa, mutta muuten ihan iskussa

Lapsiperheitten ongelmana näyttää olevan, että kun kouluissa ja päiväkodeissa on enemmän porukkaa, siellä liikkuu myös paljon kaiken sortin pöpöjä, jotka sitten kulkeutuvat kotiinkin.
Pitkästen perhe on ollut aika kovan nuhaflunssan kourissa.Joose joutui itsekin kuumeisena jäämään kotijoukkoihin kun lähdin Transportterilla  keskiviikkona Karatusaan. Ajattelin, että jospa itse säästyisin taudilta, mutta olin saanut jo tartunnan. Ensin kipeytyi kurkku ja siitä se sitten muuttui ärhäkäksi nuhaksi. Nukkumisesta ("nukuin" 3 yötä Transporterissa Vitalin pihassa) ei tullut juuri mitään, mutta onneksi minulla ei ole ollut kuumetta, eikä tauti ole haitannut työntekoa, joka on ollut lähinnä lapiohommia ja routaeristeitten piilottamista jatkorakennuksen päätyyn. Päivittäin soittelimme Joosen kanssa ja kun kerroin lisäilmanvaihtoaukkojen tekemisestä, hän ehdotti että yritettäisiin tehdä jatkorakennuksen puolelta nykyisen
betoniperustan alitse isompi tarkastusluukku rossipohjan ryömintätilaan. Jatkoin kaivamista ja nyt siellä on riskimmänkin miehen mentävä aukko, jonka Vitali 3v Misha poikansa kanssa koeajoivat. Kurkistin itsekin ja otimme kuvia, mutta en saa niitä tähän juttuun. Samalla myös kosteusolosuhteet ovat parantuneet aikalailla normaaleiksi. Kun toista viikkoa sitten olin pujotellut itseni betonitiilistä rakennetun perunakellarin ja rossipohjan väliin jätetyn aukon kautta k.o. ryömistätilaan, siellä olivat rakenteitten alapinnat aivan kosteita.
Joosehan kommentoi edellistä blogiani, että rakennuksen vinnille johdettu 10 cm muoviputki pitää johtaa katon läpi ulos saakka, jolloin painovoimainen ilmastointi alkaisi toimia. Tarvittaessa sinne putken päähän tai
johonkin välille pitää laittaa pieni puhallin antamaan vauhtia ilman kierrolle. Naapurin Sasha oli asentanut sellaisen jo kellarin seinään ja siellä tilanne parani parissa päivässä.
Pari viikkoa sitten Abakanin "Sajanlies" (Sajanin metsä) sahalta tilattu "pilamateriaali "(sahatavara) saapui lopultakin toissa iltana paikallisen kuorma-autoilijan paluulastina.  Juuri ennen sahatavaraa saapuivat myös n 40cm pitkiksi sahatut polttopuut koivu- ja haapapölleinä. Niitä oli arviolta 7 m3 ja naapurin metsurimies  Fjodor aloittikin heti niitten pilkkomisen apunaan pari nuorenpaa kaveria. Vitali oli tehnyt 600 ruplan (15 euroa)diilin puiden pilkkomisesta ja Laurin viime marraskuussa miehelle lahjoittama halkomakirves pääsi oikeuksiinsa. Kysyin Vitalilta polttopuukuorman hintaa. Se oli ollut 4000 ruplaa (jos muistan oikein), elikä 100 euroa.
Sahatavaraa  ( 150x150 alaparrua ja erilaista lankku- ( 50x50, 50x150, ja 50x200), sekä lautatavaraa (25x150) tuli kaikkiaan n,6,5 m3 . Ne oli sahattu 6 metrisistä tukeista. alaparrut, 50x200 ja kakkoskakkoset olivat jo jonkun verran kuivahtaneita, mutta muu tavara oli juuri sahattua ja aivan tuoretta.
Vitali oli hommannut hyvän talkooporukan purkamaan sahatarakuormaa. Jo mainittujen lisäksi hääri kuormanpäällä "sähkö- ja vesi" Sasha. Talon isäntä Vitalikin yritti mutta ei löytänyt sopivaa rakoa purkuporukassamme ja niinpä hän joutuikin jäämään "piällysmieheksi" ja pitämään seuraa "shoföörin" kanssa.
Olin tehnyt suunnitelman, että sahatavara purettaisiin kolmeen osaan alkaen saunalta aina portille ja selittänyt asian perusteellisesti Vitalille, mutta niin vain kävi, että vaikka yritin ehdottaa auton siirtämistä, niin tavara purettiin samaan läjään saunan lähelle.
Eilispäivänä tein taas lapiohommia kärräten "kaatumassa olevan" lautavaraston talon puoleisesta laidasta siihen perustuskaivannosta levinnyttä maata saunan taakse imeytysmontun täytteeksi. Vitali oli sinne kärrännyt
jo paljon gravea ja sepeliä joitten päälle laitoimme routaeristeeksi 5cm styroksit. Vielä avoimena olleen n 1,5m pituinen muovinen viemäriputki eristettiin huolellisesti styroksilla. Illalla toinenkin Joosen "elintasomontuista" alkoi olla piilossa maan alla.Toinen on kadun puolella ja sinne menevät vessajätteet.
 Parin kolmen viikon seuranta aluksi ihan avoimen montun ja nyt jo täytetyn osalta  osoittaa, että imeytys toimii ainankin kesällä. Saa nähdä mitä tapahtuu keskitalven noin 3-4 kk kovissa 30-40 asteen pakkasissa. Henkilökohtaisesti epäilen eniten n 3 metrin mittaista saunan alitse kulkevaa osuutta; säilyykö se jäätymättä.
Illansuussa sainkin  pilomateriaalivaraston pohjapuut paikoilleen ja aloitimme Vitalin kanssa 50x200:n siirtämisen. Niitä oli  17 kpl ja laitoimme ne rimojen kanssa neljään varviin.. Olin edellisyksynä silloista sahatavaraa varten naulannut pari poikkipuuta pystytolppiin (kolme paria) eri lajeja varten. Kun ryhdyin irrottamaan  n 130 cm korkeudella harjan kohdalla ollutta lankkua laittaakseni sen sopivampaan korkeuteen , toinen pää irtosi ongelmitta, mutta toista päätä irroittaessani maan juuresta lahonnut harjan kohdalla ollut tolppa irtosi kokonaan ja katto putosi siltä puolelta n 30 cm. Tein tarvittavat varmistustoimenpiteet vino,- ym tuilla, ettei katto putoa ja koko varasto sorru. Maanantaina kun Joosekin on mukana nostamme katon takaisin harjakorkeuteen. Tämän syksyisen rakennusvaiheen lopuksi on viisainta purkaa huonokuntoinen varastokatos kokonaan ja rakentaa tilalle uusi.
Tarkoitukseni oli ollut, että olisimme saaneet sahatavarat  alaparruja lukuunottamatta rimat välissä kuivumaan, mutta yllättävä hidaste aiheutti sen, että homma pysähtyi sunnuntain ajaksi.
Talon jatko-osa rakennetaan kahdeksan riittävän kokoisten anturoitten päälle muurattujen pilarien varaan, ja alaparru jää tuulettumaan alakautta. Ala-, ja yläpohjan sekä seinän runkorakenteitten riittävää kuivumista varten ennen villoitusten, höyrysulun ja cyproklevyjen sekä lattialautojen asentamista laitetaan ala- ja yläpuolelle sekä  seinien ulkopuolelle kovalevyt (tuulensuojalevyjen puuttuessa, ts.levyä ei täällä tunneta) ja sisälle tehokas lämminilmapuhaltaja , ettei myöhemmin  runkotavaran osalta tule vastaan kosteusongelmia.
Omaa kuvapalveluani en ole saanut toimimaan. Vitalilla on hyvää kuvamateriaalia, mutta vasta yhden kuvan saimme tuohon edelliseen blogiin.
Lokakuun puolivälin seutuvilla tänne on tulossa viime keväinen talkoomies Esko Kaukonen ( eläkel.mv) kaverinsa Kyöstin kanssa vajaaksi kuukaudeksi. He matkustavat ensin junalla Irkutskiin  ja katsomaan Baikal-järveä. Minuakin he ovat kyselleet sinne. Vaihtoehtoina minulla olisi matkustaa junalla kavereitten kanssa tai sitten jos saisin Jooselta lainatuksi Transporterin ja puhuttua Suetukin 25v. "suntio" Igorin tulkiksi ( venäjä ja viro) mennä autolla ja palata sillä neljästään.  - Katsotaan nyt "miten äijän käy". Kovin tuntuu taas rakentamisaikataulu menevän tiukaksi. Meidän pitäisi Joosen kanssa saada jatkorakennuksen runko sekä  kattorakenteet ja tietenkin myös vesikatto paikoilleen ja huoneitten runkorakenteitten kuivatus hyvälle alulle. Sittenhän tästä saattaisi joutaakin muutaman päivä "hupailureissulle", vaikka korjausrakentaminenhan ei täältä lopu. Suetukin kirkko odottaa, samoin sen vieressä sijaitseva kolhoosin ruokalana ja lasten päiväkotina toiminut  Etelä-Siperian seurakuntien leirikeskukseksi suunniteltu melko tilava rakennus.

Historian siipien havinaa...

Todellakin, sill' kirjoitan blogia ensimm'ist' kertaa Karatusassa ja Vitalin koneella. (taa kone ei oikein tottele minua, mutta arvatkaa jos jokin kirjain jaa pois).  Istuimme juuri Vitalin perheen kanssa ensimmaista kertaa yhteisella iltapalalla. Lapset olivat jo oppineet vahan suomeakin: lautanen. haarukka, makkara tuli selkeasti.
Tahan juttuun on tulossa kuviakin joita Vitali on kamerallaan ottanut. Iltapalakuvat eivat jostain syysta siirtyneet koneelle.
Tavallisesti olemme Joosen kanssa liikenteessa ja taalla kolmesti viikossa, mutta nyt jatin Joosen kotiinsa potemaan flunssaa jota on myos Johannassa ja Hiljassa. Hilja ei tanaan mennyt kouluun, mutta Saima oli toprakkana kaynyt Pikkukoulunsa ensimmaisessa koulupaivassa (www.pitkaset.blogspot.com).
Jaan tanne yoksi ja nukun herroiksi Transporterissa.
Teimme Vitalin kanssa tanaan lapiohommia. Han jatkoi karkean soran eli graven karraamista saunan taakse harmaitten vesien imetysmonttuun ja mie kaivoin talon molempiin paatyihin ilmastointiaukkoja liian vahaisiksi osoittautuneitten aukkojen lisaksi. Viime sysksyna Joose laittoi rossipohjan alta 10cm muovisen viemariputken vinnille ja ajatuksena oli etta painovoimainen ilmastointi olisi toiminut. Varmaankin se toimi talvella, mutta kesalla olisi tavittu huippuimuri antamaan vauhtia ilman vaihdolle; Nyt ainankin korvausilmaa loytyy kun kolmella sivulla on kaksi aukkoa ja keittion seinalla yksi isompi aukko.Olohuoneen alle betoniharkoista muurattuun kellariin laitettiin jo aikaisemmin  yksi pieni sahkopuhallin ilmaa kierrattamaan.

Kuuskytkuus on nyt lasissa

Tismalleen kuuskytkuus vuotta sitten "Pikkumummi" elikä äitini Alma Lamminpää os. Kontunen punnersi toiseksi nuorimpansa päivänvaloon. Tekopaikkana oli Lappeenrannan Linnoituksen Sairaalan synnytysosasto. Olin pesueessamme ensimmäinen (meitä on elossa 8  yksi sisko syntyi kuolleena ja toinen kuoli kuukauden ikäisenä)joka kävi syntymässä oikein kaupunkipaikassa. Minua vanhemmat sisarukset olivat tyytyneet joko savusaunaan tai porstuan kamariin.
Syntymäpaikastani huolimatta olen kokenut itseni aina aidoksi maalaispojaksi Eikä ihme sillä ensimmäiset vajaat seitsemän lapsuusvuottani asuimme Savitaipaleen Syvänmoalla Silosaaren myllyllä ja nuoruuteni asuinpaikkani oli Luumäen Somerharjussa, josta vanhempani saivat ns. rintamamiestilan, joka raivattiin kylmään korpeen.
Maailmaa olen ehtinyt katsella tähän ikään mennessä jo aika monelta kantilta ja nyt parhaillaan täältä Etelä-Siperian Minusinskin pikkukaupungista Jeniseijoen varrelta ja Karatusan kunnasta eli venäläisittäin raijonista.
Melko pitkän kylmähkön jakson jälkeen pari viimeistä päivää on ollut aika lämpimiä, vaikka yöt ovatkin olleet kylmiä. Tätä synttäripäivääni lähdettiin Pitkästen perheen kanssa viettämään Karatusaan., jossa Joosen kanssa olemme käyneet rakennushommissa. Johanna ja lapset olivat nyt ensimmäistä kertaa kesän jälkeen Karatusassa. Tänään ei pidetty normaalia jumalanpalvelusta vaan Vitali piti raamatunopetuksen kasteen merkityksestä . Raamatunpaikkoja oli puolenkymmentä, mutta muistan vain kaksi eli  Apt.2:38 ja Room 6:3-11. Yllättävän paljon syntyi keskustelua opetuksen pohjalta. Vitalin, Joosen ja minun lisäksi paikalla oli ystävämme Rudolf ja puolenkymmentä naisihmistä, vakituisia "kirkkovieraita". Johanna jäi lasten kanssa Vitalin kotiin Tonjan ja heidän lastensa kanssa, koska nyt ei ollut pyhäkouluakaan. Raamatunopetus oli Karatusan kirjastossa, joka on toiminut luterilaisen srk:n kokuspaikkana.
Sanantutkistelun jälkeen lähdettiin Vitalin, Joosen ja Rudolfin porukoilla juhlimaan minun synttäreitäni picnikille Amil-joen rannalle noin 8 km Karatusasta ylävirran suuntaan.
Sää suosi meitä ja kun paikka oli suojaisa ja aurinko helotti täydeltä terältä ,jokirannassa tarkeni hyvin t-paidassa. Välillä piti jopa etsiä varjopaikkoja.
Rudolf oli mennyt ukrainalaisen vaimonsa, poikansa ja tämän raskaana olevan miniän sekä tämän kahden sukulaispariskunnan kanssa tiettyyn picnikpaikkaan, jossa oli jo viritelty nuotio sekä tulet myös saslikkaukaloon, kun tulimme sinne. Aikaisemmin saapuneilla oli reippaasti evästarpeita ja myös Joose ja Vitali poikkesivat ostamassa sasliklihaa. leipää ja juomista.
Vitalin naapurista lähti mukaan myös Sashan tyttö ja poika, joten lapsia oli yhdeksän ja meitä aikuisia  kolmetoista. Lapsilla oli tilaa leikkimiseen ja iltapäivä kului koko porukalta rattoisasti. Kello taisi olla viiden
maissa kun lähdimme rannasta kylälle. Vitalin pihassa viivähdettiin sen aikaa että lapset ehtivät käydä vessassa. Kotiin Minusinskiin saavuttiin seitsemältä.

Muuraushommia ja kauniita maisemia

Tänä aamunakin sää suosi meitä ja saimme katsella Karatusan reitin korkeimmilla kohdilla samoja kaukaisia
Saijanin huippuja kuin eilenkin. Ruska oli myös edelleen lisääntynyt ja myös syksyiset valtavan laajat viljapellot tien varsilla hivelivät silmää.
Traktorimies oli saanut sen verran ajokkiaan kuntoon, että oli tuonut ison lastin melko hienoa hiekkaa.
Teimme Joosen kanssa lisää mittaushommia rakennuksen jatkamista varten. Vanha hirsinen siperialaistalo, jonka hirret olivat olleet aikaisemminkin jo käytössä jossain muualla ja tälle paikalle rakennus oli koottu varmaankin kahdessa vaiheessa. Oikeastaan mitkään talon mitat eivät oikein täsmänneet. Parhaimmalta vaikutti vesikaton räystäsrakenteet ja niistä jouduimmekin ottamaan osviittaa kun vedimme linjalangat ennen
kuin aloitimme muurata harkkotolppia anturalaattojen päälle.
Yhden maissa meillä oli kutsu Vitalin eestiläisen ystävän  Rudolfin kotiin borsch-keitolle. Olimme käyneet siinä talossa jo eilen, mutta kun ukrainasta kotoisin ollut rouva oli tehnyt keittoa ison kattilallisen ja se on kuulemma parhaimmillaan uudelleen lämmitettynä seuraavana päivänä. Ja hyvää se todella olikin.
Ruokailureissun jälkeen laitoin betonimyllyn pyörimään. Kahdeksan lapiollista hiekkaa kaksi sementtiä ja sopiva määrä vettä. Siitä se satsi syntyi, mutta kovin oli erilaista satsinteko kun vertasi melko karkeasta ja kivisestä "gravesta" sekä myös 0-10 mm sepelistä tehtyjä valusatseja.
Jatkorakennuksen anturatolppiin tuli neljä 20 cm betoniharkkoa päällekäin ja niitä on kaikkiaan 8 kpl.
Kadun puolelle taloa laitettiin verantaa varten kolmen anturaneliön päälle yhdet harkot kahden metrin päähän seinästä. verannan toinen laita kiinnittyy talon päädyssä alimpaan hirteen.
Ennen kotiinlähtöä Tonja kutsui meidät vielä syömään ja teelle. Ruokailun jälkeen pyysin Jooselta vielä varttitunnin lisäaikaa sillä halusin tehdä pikaisesti pienen punttitreenin jaloille ja teinkin sen .  Lämmittelynä tein 2x10x 39kg jalkakyykyjä ja varsinaisena  treeninä 4x 5x 51kg teräviä jalkakyykkyjä pika/räjähtävää voimaa.
Palautusväleissä tein styroxlevyistä määrämittaisia paloja ja suojasin muuratut pilarit odotettavissa olevan yöpakkasen varalta. Avoinna olleiden anturoitten päälle heittelin lapiolla suojaksi kuivaa mustaa multaa.
Menihän siinä yhteensä varmaankin puoli tuntia, mutta niinkuin sanotaan, että " Ei vara venettä kaada".
Eipähän pakkanen pääse sekoittamaan valujen ja muurausten normaalia kovettumista.
Olimme reilun puolituntia eilisiltaista myöhemmässä kun ajelimme Minusinskiin ja aurinko ehti laskea ja niimpä
jäimme maisemien osalta edellispäivää heikommalle osalle, mutta onneksi Joose ehti lukemaan iltasatua lapsilleen. Minä olin hoitanut sen homman eilisiltana.

Mukava talkoopäivä ja aivan upeat maisemat

Nopeasti laskeutui hämärä kun paluumatkan lopuksi Karatusasta tullessamme laskeuduimme viimeiset 15km laaksoon, jonka keskellä virtailee suuri Jenisei ja ennen sitä sijaitsee 60 th asukkaan Minusinskin pikkukaupunki (venäläisen mittapuun mukaan), jossa asumme. Aurinko, joka oli porottanut meitä vasten  putosi äkkiä vuorten taakse.  Tuolta melko korkealta ylängöltä ja sitä ennen lähempänä Karatusaa sijaitsevalta korkealta mäeltä, jonne aurinko paistoi täydeltä terältä  katselimme jopa yli 100km päässä sijaitsevia Saijanin vuoriston huippuja ja näytti kuin siellä ehkä olisi  jo satanut ensilumen. Harvoin on ollut näin hyvää näkyvyyttä. Myös alkava ruska oli ottanut melkoisia harppauksia verratuna maanantaihin, jolloin olimme edellistä kertaa Karatusassa.
Tiistaina olimme Abakanissa etsimässä rakennustarvikkeita. Valmista sahatavaraa, josta osa olisi ollut jo kuivaakin löytyi eräältä rak.tarvikkeitten välittäjältä, mutta myyjä oli noussut ylös väärällä jalalla ja Joose
päätti että tilataan kaikki vanhalta tutulta Saijanlies (Saijanin metsä) sahalta ja niin tehtiinkin. Vitali yrittää saada kuljetuksen järjestymään, jonkun  karatusalaisen  viljalastia vievän paluukuormana. Kahdella aikaisemmalla matkallahan kuljetimme itse sahatavarat Ivecossa.
Nyt kulkuneuvonamme on 16v VW Transporter, jolla ei puutavaraa voi kuljettaa kun ei ole peräkärryä.
Lastasimme Transporteriin kuitenkin 20 kpl  melko painavia betoni harkkoa jotka muurataan anturoitten päälle.
Tänään Joose jatkoi aikoinaan kesken jäänyttä kellarin katon eristämistä styroksilla ja minä kaivoin verandan.
anturamonttuja 3 kpl ja Vitalin toimiessa kärrymiehenä valoimme samantien nuo anturat.Yritämme myös parantaa rakennuksen rossipohjan alaista ilmanvaihtoa.
Toivottavasti saamme huomiseksi muuraushiekan ja pääsemme muuraamaan betoniharkot anturoitten päälle.
Saijanlies-firman konttoristi lupasi soittaa huomenna eli perjantaina Jooselle sahatavarasta. Voi olla, että niitten kuljetus siirtyy maanantaille.
Vuosi sitten 15.09. lähdimme Laurin ja Jyrin kanssa Savonlinnasta kohti Siperiaa. Matkaan kului viikko ja vajaa vuorokausi. Silloin meillä oli heti alkuun Shadrinien perheen muutto nykyiseen asuntoon ja siitä pikkuhiljaa päästiin tutustumaan näihin lähetystyökuvioihin ja lopulta myös Karatusan pappilaremonttityömaahan. Paljon on ehtinyt tapahtua vuoden aikana. Nyt peruskorjatussa, mutta soittain keskeneräisessä talossa asuu jo Vitalin perhe ja tämän syksyn aikana yritämme saada valmiiksi rakennuksen jatkamisen noin kolmella metrillä ja kahden pienen lisähuoneen rakentamisen.  Hitaanlaisesti on tämä alku lähtenyt liikkeelle, mutta toivottavasti kaikki onnistuu suunnitelmien mukaisesti.

Ensimmäiset ruskan merkit

Teimme tänään Joosen kanssa melko tiukan työpäivän Karatusassa. Valoimme kahdeksan kappaletta 20cm paksuja ja 70x70 cm kokoisia anturoita, joitten päälle muurataan betoniharkoista tolpat joitten päälle asennetaan alushirsi, josta jatketaan rungon rakentamista. Vitalikin ehti talkoisiin iltapäivällä ja toimi betonikärrääjänä. Heti alkajaisiksi Vitali pumppasi lisää ilmaan kärryn renkaaseen ja se helpotti kärräämistä huomattavasti. Kun aloitimme minä valmistelin muotteja tyroksista joka tuettiin laittamalla maata ja Joose teki satseja ja kärräsi. Ehkä 1/4 osan jälkeen vaihdettiin osia ja toimin lopun päivää myllärinä ja osan aikaa myös kärrimiehenä.  Sen verran tiukkaa hommaa se oli, että ristiselkä kipeytyi vasemmalta puolelta. Kotimatkalla otin jo buranaa ja ennen nukkumaan käymistä otan toisen buranan.
Vitalin lisäksi pojat Dima ja Aljosha pyörivät työmaalla. Tässä vaiheessa heistä ei ollut juurikaan apua, mutta kun perjantaina valmistelimme paikkoja valuja varten pojat tekivät hommia kuin "aimomiehet".
Emme ole käyneet nyt ollenkaan Karatusan ruokaloissa vaan Tonja on valmistanut meille lounaan. Joose maksaa hänelle saman mikä menisi ruokalassa ja kun ei tarvitse siirtyä paikasta toiseen, niin säästyy aikaa ja samalla voimme keskustella niin remonttiin kuin muuhunkin srk.työhön ja yleensä elämään kuuluvista asioista.
Paluumatkalla huomasimme, että ensimmäiset ruskan merkit olivat jo näkyvissä ja tästä näkymät vaan paranevat seuraavien viikkojen aikana.

Esko ja Kyösti ovat lähtemässä junalla Suomesta 07. lokakuuta ja jatkavat Moskovasta aina Irkutskiin Baikal-järven lähelle. Esko kyseli minuakin sinne mukaan. Harkitsen asiaa ja suunnittelemme Joosen kanssa
mikä olisi paras ratkaisu kokonaisuutta ajatellen. Tuon lisälenkin jälkeen he tulevat talkooremmiin mukaan ja sitten painetaankin tiukasti jonnekin marraskuun 10 päivän paikkeille saakka. Toivottavasti lisähuoneet ovat silloin asuttavassa kunnossa.
Yksi tämän hetken ongelmista on sahatavaran löytyminen . Vitali on käynyt läpi Karatusan ja lähialueen sahat ilman tulosta. Huomenna menemme Abakaniin, josta olemme tähän mennessä saaneet pääosan sahatavarasta. Täkäläinen tyyli  on että tavara tulee suoraan raamista ja on siis aivan tuoretta.

Viime päivinä on kuulunut mukavia mäkiveteraanien treeniuutisia Suomesta. Ex. savonlinnalainen Taneli Niemi
oli ollut kesällä Vuokatissa ja Rukalla sekä nyt viimeeksi Puijollakin. Hypyt olivat menneet hyvin niin Tandella kuin kavereillakin ja viimeiset uutiset olivat ystävästäni Matti Nykäsestä. Torstai-iltana  Matti soitti ja kertoi olleensa Jkl:n K64:ssa harjoittelemassa ja eilen luin Mäkiveteraanien Vieraskirjasta että Matti oli ollut viikonloppuna kavereineen Puijolla treenaamassa aloittaen  K64:ssa ja siirtynyt sitten ysikymppiin, jossa oli tullut aivan upeita hyppyjä. Paras leiskautus oli kantanut kolme metriä yli K.pisteen eli 93 metriä.
Itsekin olen ehtinyt viime syksyä paremmin tekemään fysiikkatreenejä täällä Siperiassa. Reilun viikon olen vetänyt hölkkälenkkejä ja vuoroloikkatreenejä ja tänään töitten jälkeen tein ensimmäiset kevyet punttitreenit:
3x10x 39kg. Siitä on hyvä jatkaa. - Toivottavsti selkä ei ala pahemmin reistailemaan. Luulen, että tämän päiväinen ristiselän kipeytyminen johtui vaan hieman yksipuolisesta rasituksesta.

Työtä ja lepoa

Ensimmäinen viikko työn merkeissä Siperiassa on ollut minun osalta melko leppoisa. Joose on yrittänyt elää nyt viime keväistä ja syksyistä rakennusjaksoa enemmän perheen ehdoilla ja hänellä tosiaankin perheellisenä ja myös vakituisena lähettinä on ollut kädet täynnä milloin mitäkin tekemistä.
Karatusassa on käyty nyt kolmesti ja välipäivinä on etsitty rak.materiaalia ja tarvikkeita lähinnä Abakanissa, mutta lenkkeilemäänkin ollaan ehditty ja itse olen lueskellut muutaman kirjankin. Sitten kun Esko talkookaverinsa kanssa tulee lokakuun puolivälissä  jäämme varmaankin viikoiksi Karatusaan ja vain pistäydymme välillä Minusisnskissa.
Eilen teimme tarkennusvaakitusta jatkorakennuksen anturoitten valua varten. Muutimme senverran suunnitelmaa, että valamme 2,5m välein 70x70 anturalaatat, paksuutta reipas20 cm.Niitten päälle muurataan harkoista "tolpat". Vitali oli saanut yhden pienen autokuorman elikä 4 tonnia pienikivistä luonnon soraa, kait Amil-joen pohjasta kauhottua. Minä tasailin montun pohjaa ja Joose kärräili  viimeisiään vetävillä "letkuvarsikärryillä" soraa anturoitten pohjalle.
Jätimme Vitalille viikonlopun treenihommaksi kaivaa vielä kaksi monttua nykyisen päätyseinän viereen.
Maanantaina on tarkoitus suorittaa valuhommat ja sitten kun betoni ja myös  harkkojen muuraus kovettunut aloitetaan rakentaa runkoa.
Alakierto tehdään 150x150 parrusta ja alapohjaan tulee 50x150 ristikkäiskoolaus. Seinätolpitus myös 50x150 sahatavarasta.
Elisiltana ahkeroimme töitten lopuksi pappilan kellariin perunalaarin, sitä ennen olimme siirtäneet työkalujamme kellarista ulkovarastona toimivaan vanhaan huonokuntoiseen hirsinavettaan. Perunankaivu Karatusassa on jo käynnissä ja luultavasti laarille löytyy käyttöä jo viikonlopun aikana.
Tonja-emäntä oli lämmittänyt meille saunan kuumaksi ja myös valmistanut nokkosista tuuhean vastan. Saimme ohjeet valella vasta kuumalla vedellä ja taisi Joose sitä hautoa kiukaallakin. Mukavalta tuntui saunominen Karatusassa pitkästä aikaa. Kevään työjaksollahan saunan ali kaivettiin harmaitten vesien viemäri ja saunaa ei voinut käyttää. Lähinaapurin isäntä oli remontoinut saunan sisältä uusiksi. Lauteet oli mukavan leveät ja ikkunan alla mukava pesupenkki ja lattiassa tiivis laudotus. - Jopa Joose, joka on aika kranttu saunoja arvioidessaan antoi nyt hyvän arvosanan Vitalin saunasta.
Saunan jälkeen istuimme vielä keittiössä iltapalalla Vitalin ja eestiläisen musiikinopettajan Rudolfin seurassa. Opettaja on seutukunnan kuulun torviseitsikon kantavia voimia ja muutenkin aktiivinen ja innokas mies, jolla on haave saada seurakunnan käyttöön kuorma-auto, jolla voitaisiin hoitaa rak.tavaroitten kuljetusta ja myös kehitellä polttopuubisnestä srk:n toiminnan tukemisesksi. Rudolfilla itsellään on vanha pieni nelivetoinen kuorma-auto.Hienoa, että Vitali on löytänyt Karatusasta tällaisia ystäviä. Myöhään yöllä saavuimme Minusinskiin.
Tänään Joose kävi perheensä kanssa Abakanissa. Minulla oli myös mukava päivä. Tiskailin, pesin pyykejäni ja kävin lenkillä. Juoksua noin 2 km ja kävelyä ehkä kolme sekä 5x10 vuoroloikkia.  Jalat alkaa olla hieman jumissa reilun viikon kuntoilusatsin jäljiltä.
Olen seurannut Veteraanimäkihyppääjien vieraskirjasta kavereitten treenejä Suomessa ja itsekin sinne melko ahkerasti kirjoitellut (http://www.makiveteraanit.1g.fi/). Toissa yönä kello yksi soi kännykkä. Yleensä en vastaa täällä, koska se maksaa minulle "maltaita", mutta nyt vastasin, koska  hyvä ystäväni Matti Nykänen soitti ja kysyi heti olenko Suomessa. Vastasin, että Siperiassa ja sovimme, että puhutaan hyvin lyhyesti. Matti kertoi
innostuneesti olleensa muovimäkitreeneissä. Ilmeisesti Jkl:n K64 mäessä. Lienee satanut, koska hyppyhaalari oli ollut aivan litimärkä. Toivottelimme toisillemme siunausta ja lopetimme puhelun siihen.

Abakanin rak.tarvikekierroksella ja myös hölkkälenkillä

Tämä päivä Minusinskissa meni mukavasti. Joose palaveerasi Siperian työkavereitten kanssa Skypen välityksellä. Minun kielitaidolla ei olisi siinä mukanaolosta ollut paljoa iloa ja niinpä kulutin muuten sen ajan.
Sitten ajettiin yhdessä Abakaniin katselemaan Vitalin taloon kaminaa. Sopivaa ei vielä löytynyt joten sen osto jäi vielä, mutta sen sijaan ostettiin Karatusan taloon sähköpatterit kaikkien ikkunoitten alle ja yksi pieni tuulikaappiin. Ensi talvi on tarkoitus mennä sähkölämmityksellä jota avustetaan kaminalla ja katsotaan millaiseksi kustannukset muodostuu. Yhtenä hyvänä vaihtoehtona olisi muurata varaava takka tai leivinuuni,
mutta se jää nyt ainankin ensi kesään.
Abakanista palattuamme lähdimme Joosen kanssa yhdessä lenkille. Toissapäivänä olimme tehneet noin tunnin lenkin, josta ensimmäinen kilometri juostiin ja seuraavat kolme käveltiin. Se lenkki tehtiin kaupungin puutarha-alueella aluksi asfaltti- ja sitten hiekkateitä pitkin.Paluumatkalla poikettiin lähellä entistä asuntoa sijaitsevalla stadionilla mittailemassa juoksurataa. Joose oli alkukesästä juossut siellä coopertestin . Siis 12 minuuttia ja kierroksia oli tullut 7 ja 1/4 . Joose luuli rataa 400 metriseksi. Se osoittautui kuitenkin 50 metriä lyhyemmäksi.
Tulos oli silti ihan hyvä ajatellen Joosen melko vähäistä kuntoilua, vaikka mies onkin vasta kolmekymppinen.
Oikea tulos oli jotain 2530 metriä.
Tämän päivän lenkki tehtiin Abakaniin vievän tien oikealla puolella sijaitsevassa kimmoisessa ja mukavasti vähän kumpuilevassa kangasmaastossa, jonka laidalla olen tehnyt keväällä loikkatreenejä. Ajoimme ensin Mitsubisillä  nykyiseltä asunnolta noin 1 1/2 kilometriä metsikön laidassa sijaitsevalle liikunta- ja kahvila paikalle. Siellä oli viime talvena toiminut myös suksivuokraamo hirsirakenteisen kahvilarakennuksen kellarissa. Joose oli käynyt jonkun kerran siellä hiihtämässä ja perheen kanssa myös liukumäessä. Keskitalvella tuossa rakennuksessa oli syttynyt tulipalo, joka oli tuhonnut rakennuksen katon ja melkolailla sisustusta, mutta hirsiseinät ovat suht ehjät. Metsikön laidassa on erilaisia liikuntalaitteita ja lasten leikkentän tapaisia rakenteita. Siellä on nytkin vuokrattavissa polkupyöriä ja jonkunlaisia mikroautoja. Viereisessä pienessä rakennuksessa on jonkunlainen ravintolakin, josta tuota vuokraustoimintaa pyöritetään.
Lähdimme juoksemaan rauhallista tahtia ja yllätys-yllätys, jaksoimme hölkätä noin 4km. Sitten kävelimme noin kilometrin ja lopuksi teimme 3x10 vuoroloikkatreenin pikkuvauhdilla. Oma loikkimiseni toimi rutiinilla suht hyvin ja mittaakin loikkiin tuli keskitasoa paremmin, mutta reilusti puolta nuorempi ja noin 10cm pitempi Joose "pesi" minut noin 75 sentillä, vaikka hänen loikkimisensa olikin melkoista koikkelehtimista ensikertalaisena. Rytmistä ei ollut vielä oikein tietoakaan. Luulen, että Joosea puraisi nyt kuntoilukärpänen melkoisesti ja syksyn mittaan meillä syntyy eroa huomattavsti minun tappiokseni. Kummallakin meillä on reilusti liikakiloja Joose painaa n 85 ja minä lienen 70 kilon paikkeilla. Jos hyvin alkuun lähtenyt kuntoilu saa säännöllistä jatkoa, niin eiköhän kumpaseltakin pudonne viitisen kiloa ennen kuin lähden takaisin Suomeen.
Olisi mukava päästä sitten aikaisempia vuosia huomattavsti paremmassa kunnossa niin ladulle kuin hyppyrimäkiinkin.
Kuntoilun jälkeen heitin Jooselle mieleeni tulleen ajatuksen, että jospa vuokrattaisiin tai jos mahdollista niin ostettaisiin k.o. osittain tuhoutunut hirsirakennus ja kunnostettaisiin siitä kirkko ja toimitilat Minusinskin seurakunnalle. Rakennuksesta osan voisi vuokrata kahvilatoimintaa varten jollekin yrittäjälle ja niin saada ylläpitokustannuksiin apua.  Joose innostui ajatuksesta ja sanoi, että asian puolesta kannattaisi jopa rukoilla.
Kotiin palattuamme hän jo soitti kirkkoherra Slavallekin. Heillä on huomenna työsuunnittelupalaveri, jossa varmaankin sivutaan asiaa. Minusinskin seurakunnan toimitilakysymys on ollut koko ajan melkoinen kysymysmerkki ja kun ei ole ollut kunnollista ja toimivaa omaa tilaa, niin toiminnan kehittäminen on ollut hankalaa.
 Huomenna ajamme  Karatusaan asentamaan sähköpatterit ( 5kpl)paikoilleen. Pattereissa on johdon päässä töpselit joilla patteri liitetään verkkovirtaan.Osa pattereista on norjalaisia ja muutkin  korkealuokkaisia, mutta hintakin oli kutakuinkin suomalaista tasoa.
Illan kuntoilutempauksesta johtuen on mukava olo. Tuntuu kuin olisi urheilija konsanaan. Kohta menen suihkuun joka kruunaa kaiken. Toivottavasti untakin löytyy. Viime yö "meni harakoille". Erehdyin juomaan
eilen Karatusassa Tonjan tarjoamaa burjatialaista kansallisteetä, jota luulin jonkunlaiseksi yrttiteeksi. Siinä oli kuitenkin jotain vihreää tai mustaa teetä pohjana, jossa oli myös kofeiiniä ja valvomiseksihan se meni.

Rakennustöitten aloittamisen ja materiaalihankinnan suunnittelua

Pitkä lekotteluviikonloppu (minun osaltani) on nyt takanapäin ja ollaan pääsemässä myös remonttihommien kimppuun. Joosellahan niinkuin myös Johannalla on ollut kädet täynnä töitä elämisen aloittamisessa taas täällä Minusinskissa. Alkukesästä Pitkästen perhe muutti kaiken muun kiireen keskellä tähän uuteen asuntoon Timrjaasevan kadulla ja vieläkin on muuton jäljeltä monenlaista kesken.
Heräsin aamulla kahdeksalta kun Johanna palasi koululta johon oli käynyt viemässä toisella luokalla opiskelevan perheen esikoistyttären Hiljan. Toinen herääminen oli vähän jälkeen kymmenen kun Joose sanoi, että olisi aika lähteä Karatusaan. Joudun toistaiseksi kortteeraamaan Pitkästen olohuoneen sohvalla. Toivottavasti löydämme jonkun vuokra-asunnon vierasmajaksi ennen talkooporukan saapumista. Joosen veli Juhohan on myöskin tulossa tänne, tosin vain lyhyeksi aikaa tutustumaan pikkuveljen työoloihin ja kotiin Minusinskissa. Kaikki muut Pitkästen perheestä täällä ovatkin jo käyneet.
 Suomen aikataulu joka on viisi tuntia jäljessä on vielä jossain selkäytimessä, ja siksi uni ei tule ennen kuin jälkeen puoliyön, vaikkakin automatkan aikana kaikki aikataulut olivat välillä lähes yhtä sekaisin kuin mahakin.
Syötiin siis aamupala ja kiikutettiin varusteita Transporteriin, jolla matka tehtiin. Joose oli viikonlopulla käynyt pappi Slavan kanssa kentän katumaasturi Mitsubisin kanssa "autotohtorilla". Jo  pahasti kolissut alakerta oli tarkastettavana. Lista korjattavista asioista oli tehty ja myös varaosat oli tilattu sen seitsemästä eri varaosaliikkeestä. Systeemi täällä Etelä-Siperiassa ei ole yhtä yksinkertainen kuin koti-Suomessa. Mitsubisin korjaaminen on joskus parin viikon päästä jahka varaosat ehtivät perille.
Yöllä oli ollut jo lähellä nollaa, mutta sää oli lämmennyt ja ajokeli oli erinomainen ja aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Maisemat olivat hyvin tuttuja kymmeniltä aikaisemmilta matkoilta. Vielä ei näkynyt merkkejä alkavasta ruskasta, joka oli meitä viime syksynä hellinyt väriloistollaan.
Eilen olin saanut blogiini kommentin jäppiläläiseltä Esko Kaukoselta. Hän on tulossa tänne talkoisiin erään ystävänsä kanssa. Heidän lähtöpäivänsä on 06.10. ja jos tulevat, niinkuin olivat suunnitelleet junalla, niin olisivat Abakanissa 11.10.  Silloin on toivottavasti vielä kaunis ruska. Eskohan oli täällä viime keväänä, joten Siperian ruska on hänellä vielä näkemättä.
Tavoitimme Vitalin perheineen uudesta kodista, jota olimme remontoineet viime syksynä ja kuluneena keväänä. He olivat asuneet Karatusan Revolutsianna (vallankumous)kadulla muuttonsa jälkeen noin kuukauden ja sen jälkeen käyneet lomailemassa Baikalin takana Burjatiassa Ulan Udessa, josta ovat kotoisin.  Oli mukava todeta, että he olivat hyvin kotiutuneet remontoituun pappilaan ja meitä ilahdutti, että kaikki talossa toimi, myös vanha porakaivo uusine vesipumppuineen. Jo aikaisemmin olen maininnut, että toinen rajanaapuri, joka oli tehnyt aluksi lapiohommia työmaalla, oli remontoinut vanhan pihasaunan lattian ja lauteet sekä "ikkunapenkin" uusiksi. Laajasta perunapellosta oli melkoinen osa viljeltynä perunalla ja myös juurikasvit ja vihannekset olivat hyvin kasvaneet.
Vanhimmat lapset Sveta 9v ja Dima 8v olivat  palanneet koulusta ja 6v Aljosan sekä 3v Mishan kanssa pyörivät ympärillämme kun tutustuimme paikkoihin. Vitali oli saanut taloon myös kiinteän nettiyhteyden ja hänellä on myös printti ja kopiokone, joten olosuhteet viranhoitoa varten ovat siltäkin osin  hyvällä mallilla.
Moneen kertaan olemmekin Joosen kanssa todenneet, että Vitali vaikuttaa olevan kuin kotonaan Karatusan aloittelevan luterilaisen seurakunnan kirkkoherrana ja vaimo Tonja lapsityöstä vastaavana antaa täyden tuen miehelleen. On mukava olla nyt aloittamassa talon laajennusremonttia. Tarkoituksemme on rakentaa lapsille kaksi makuuhuonetta perunapellon puoleiseen päähän taloa.  Aloitamme anturan valamisella. Sitten on vuorossa 3 kerrosta harkkoja muurattuna ja niitten päältä aloitetaan lyödä jatkorakennukselle runkoa, kunhan
valut ja muuraukset ovat riittävästi kuivuneet. Luultavasti ennen rungon rakentamista rakennamme kadun puolelle 2x5 metrisen kuistin, joka myös osaltaan antaa vähän lisätilaa pieneen pappilaan.
Teimme Vitalille listan tilattavista rakennusmateriaaleista: Kivikuorma (entisten lisäksi, harmaitten vesien imeytysmonttuun joka peitetään styroksilla ja suojakerroksella maata) , sepeli- ja muuraushiekka, sekä melkoinen määrä sahatavaraa. Ennen Minusinskiin paluuta ehdin kokeilemaan Vitalin nettiyhteyttä ja oma bloginikin löytyi, mutten onnistunut saamaan kommenttia läpi.
Pappilan emäntä laittoi Jooselle tuliaisiksi kesäkurpitsoita, perunoita ym puutarhatuotteita ja myös Baikalin tuliaisina suolatun herkkukala Omulin. Matkan varrelta ostimme vielä pari pikkuämpärillistä sieniä ja kotona Minusinskissa Joose loihti makoisan päivällisen perheelle. Minusinskin khran vaimo Olga oli lapsineen käymässä kylässä ja niimpä saimme yhdessä syödä oikein juhlapäivällisen. -Joose on kovan luokan kokki muitten kykyjensä lisäksi.

Siperiaan asettumista

Vanha sanonta että " yksi päivä menee, vaikka aijanvitaksena" etsii juuri nyt toteutumistaan kohdallani. Joose ja Johanna lähtivät etsimään uutta sähköhellaa ja minun tehtäväkseni jäi lapsenlikkana oleminen. Vanhin lapsista 8v. Hilja on koulussa ja tulee sieltä ehkä tunnin päästä. Koulu on nyt aika lähellä tutun reitin päässä. Yhtään autolla ajettavaa katuakaan ei tarvitse ylittää ja näillä samoilla kulmilla asuu useita Hiljan koulukavereita, joitten kanssa Hilja palaa koulusta. Aamulla Johanna oli käynyt viemässä Hiljan kävellen kouluun. Viime talvena kun he asuivat eri paikassa piti kouluun viedä sekä hakea auton kanssa. Istuskelen olohuoneen kiikkustoolissa kirjoittamassa . Saima 5v ja Selma 2,5v leikkivät nyt kiltisti lattialla. Vanhempien lähtiessä hellanostoreissulle varsinkin Saima protestoi kovasti, eikä olisi millään hyvksynyt minua lastenhoitajaksi.
Eilispäivänä saimme netin taas toimimaan. Asunnossa on jonkunlainen nettiaseman vahvistin, jonka paikka on lasten leikkihuoneessa. Minun kannettava toimiikin nyt vain siellä yhteysjohtoon liitettynä ja ehdin eilen käydä läpi sähköpostini ja kirjoittaa yhden kommentin blogiini sekä myös veteraanimakihyppaajat 1g.fi sivujen vieraskirjaan. Myöhemmin Saima oli irroittanut koneeni johdot ja kun kokeilin saada konettani taas toimimaan hävisi tästä Joosen koneesta nettiyhteys. Yhteys alkoi myöhemmin taas toimia ja Johanna kirjoittikin pitkän tauon jälkeen mukavan matkakertomuksen heidän blogiinsa  www.pitkaset.blogspot.com Eilisiltana ehdin katsella netistä uutisia niin Suomesta kuin muualtakin maailmasta. Löysin tietoja myös suomalaisten urheilijoitten heikosta menestyksestä yleisurheilun MM kisosta. Suuren kohun aiheuttaneesta keihäsmiesten kolmikosta vain protestin kautta kisakoneeseen noussut Antti selvisi karsinnasta. niin Ari Mannio kuin Pitkämäkikin karsiutuivat kisasta.  Ainoat potentiaaliset mitaliehdokkaamme taitavatkin olla kävelijät.
Eilen kuulin, että Vitali perheineen oli vasta palannut lomaltaan Baikalin takaa Ulan Udesta.  Heinäkuussa siellä oli ollut Siperian luterilaisten avioliittileiri. Siellä perheensä kanssa mukana ollut Slava pastori näytti eilen kuvia hyvin onnistuneelta leiriltä. Juha Saarikin oli vaimonsa Anun kanssa käynyt siellä Suomesta käsin lentämällä. He palaavat lomaltaan Suomesta Omskiin syyskuun alkupuolella.
Karatusaan meneminen ja rakennushommien aloitus jää ensi viikon puolelle. Joose haluaa saada ensin täällä asunnossa kaiken toimimaan hyvin.
Edellisessä blogissa, jonka kirjoitin Saranskissa kerroin alkumatkasta. Lisävaloa koko matkan ajalta läytyy Johannan blogista. Ihmeen hyvin Johanna jaksoi  rankan matkan, kun kaiken muun vaivan lisäksi koko porukka joutui vatsataudin kouriin kohta Saranskista lähdettyämme. Taudin aiheutti ehkä eräässä tienvarsiruokalassa syöty borschkeitto tai sitten jostain muualta iskenyt pöpö. Saranskin Velmeman srk.n khra Aleksei Aljoskin oli laittanut tuliaisina reittimme varrella Uralin itälaidalla sijaitsevassa Tseljabinskin suurkaupungissa asuvalle äidilleen säkin perunoita, sipuleita  ja hunajaa, kuten myös meidän poppoollemmekin. Tuliaisten vientipistäytymisemme venähti lähes 2 vrk.n hyvin tarpeelliseksi lepotauoksi. 75 v Baabuska Tonja hoivasi meitä ja ennenkaikkea yritti syöttää kuin kesäporsasta konsanaan.
Tonja mummi oli tehnyt elämäntyönsä koulunkeittäjänä ja sen kyllä huomasi. Hänellä oli myös aikaa ja sydäntä touhuta lasten kanssa, niin sisällä kuin pihapuistossakin.
Saranskissa tehty huoltoremontti Transportterissa onnistui, vaikka jakohihnan asennuksen jälkeen joutuivatkin tekemään tarkennussäätöä ajoituksen saamiseksi kohdalleen. Automme toimi hyvin koko matkan ajan, vaikka tuo lähes 6 tuhannen kilometrin matka Venäjän hyvin vaihtelevilla teillä olisi uudellekin autolle melkoinen koettelemus. Täällä perillä minulle on tullut noin kolme tuhatta ajokilometriä ja kun siihen lisätääm paluumatka, ei jäädä kauas 15 tkm.stä.
Ennen juhannusta olimme Joosen kanssa ajaneet ns, eteläistä 5.tien reittiä, poiketen tapaamaan tuttuja Mordvan Saranskissa. Silloin varsinkin Uralin ylitys oli ollut yhtä juhlaa kauniine maisemineen ja olihan koko matka Omskista länteen, Saranskiin  saakka  Jooselle uusi kokemus. Nyt kun ylitimme Uralia yällä alkavan mahataudin kourissa, ei jaksanut ihastella maisemia, eikä niitä yöllä juuri nähnytkään. Tuo lähes 300km  vuoristotaival oli ainankin minulle, joka olin ajovuorossa melkoinen koettelemus. Päätä särki ja niskat olivat jumissa. Mielelläni vaihdoin kartanlukijaksi, kun Joose jatkoi ajamista. Vasta myöhemmin kerroin, että minullakin oli tuo sama tauti jo silloin päällä. Aikoinaan , 94 ja 96 kun  Omskista palatessamme ajoimme samaa 5.tien reittiä "karhukoplan",  Kusti, Erkki, Veikko ja minä kanssa olimme ajaneet suoraan Kazakstanin kautta. Minua olisi kiinnostanut se reitti nytkin, sillä olisihan se lyhentänyt matkaa ehkä 200km verran. Kiersimme kuitenkin varmuuden vuoksi nyt kuten kesäkuussakin tuon Kazakstanin nurkan. Tuolla kiertoreitillä oli ehkä 90 % hyvää uutta asfalttitietä, mutta se loppu muistuttikin enemmän unohduksiin jäänyttä hyvin epätasaista perunapeltoa. Pituutta tuolla pätkällä oli noin 30 km. Ajonopeus oli n 20 km tunnissa.