Nuhaa, köhää ja röhää, välillä työtäkin.

Viime viikolla iski tää sitkeän oloinen tauti, jota lähdin karkuun Karatusaan, mutta tartunta oli jo saatu ja niimpä tässä joutuu niistämään, köhimään ja välillä pärskimäänkin. Työntekoa se ei minun osalta ole pahemmin haitannut. Nuhan vaiheista johtuen kurkkukin on välillä parempi välillä huonompi.Viime viikolla kokeilin jopa nostaa punttejakin ja viikonloppuna kävin kevyellä lenkillä ja loikkimassa. Jalka tuntui kyllä vähän raskaalta. Osaltaan se johtui varmaankin myös viime viikon kovasta lapiointi-, ja kärräyskuurista.
Treenipuolta lienee pakko jonkun verran löysätä kunnes tää tauti helpottaa. Onneksi minulla ei pää ole ollut kipeänä kuten Joosella, jolla on välillä ollut kuumettakin.
Myöhään illalla palasimme Joosen kanssa Karatusasta. Tehtiin kaksi päivää perätysten ja yövyttiin (nukkuminen oli lähinnä koiranunta) Transporterissa Vitalin pihassa.Aamulla olivat auton ikkunat samoin kuin
sahatavarakasa aivan huurteessa, joten yöpakkaset ovat jo todellisuutta
Rakennushommat sujuivat suht`hyvin, vaikka eilen jämähdimmekin mittailemaan pitemmäksi aikaa mistä johtui 4 cm ero yläpohjan  pitemmissä sivuissa. Ystävi Valtteri Flankkumäen työmaalla Kangaslammilla (Valtteri on Joosen kolleega paitsi nuorisotyön, niin myöskin lähetystyön osalta. Hän oli perheineen yhden työkauden Tansaniassa ja rakensi itselleen mustien poikien kanssa siellä talon kahteen kertaan. Ensimmäinen paloi jonkun saarnareissun aikana) tuo neljä cm ei olisi aiheuttanut mitään pohtimista, vaan olisi kuulunut asiaan. Vaikka Joosessa on jonkun verran "valtteria" noissa mitta-asioissa, niin eilen hän raapi päätään melkoisesti asian tiimoilta. Aikamme mittailtuamme löytyi kompromissi ja päästiin jatkamaan töitä. Ennen poislähtöä meillä olikin jatkorakennuksen runko ( 3,3x8,2m ja huonekorkeus jotain 2,3m) seinien ja yläpohjan osalta pystyssä. Seuraavalla kerralla, jos ilma on hyvä ja Joosen perhe lähtee mukaan, la.tai sitten maanantaina on vuorossa kattorustinki. Tuossa vanhassa siperialaistalossa on tyylikäs aumakatto, jossa on aivan oma mielenkiintoinen rakenneratkaisu.
Kattopinnoite on jo neuvostoajoilta niin tuttu aaltomainen 6-7 mm paksu ja 1,7x 1,0 m mineriittilevy. Sitä löytyy edelleen samoilla mitoilla Karatusan rautakaupasta.
Ongelmana tuossa aumakatossa  on hyvin toimivan ja vesitiiviin tarkastusluukun rakentaminen. Joudumme tekemään jatko-osan ns. normaalilla harjakattomallilla. Siinä on helppo tehdä päätyyn tarkastusluukku.
Silmäilimme taloa kadulta eri näkökulmista, eikä tuo harjakatto siellä takana pahemmin satu silmään.
Tilannetta parantaa myös se, että tämä talo, Ulitsa Revolutsionnaja 63, on rakennettu noin 5 metriä kauemmas kadusta kuin muut talot.  Perunapeltojen puolelta suoraan katsottuna talo näyttää harjakattoiselta, joita Karatussakin on .  Vain vinosti sivuilta katsoen huomaa, että talossa on erilaiset päädyt..
Tällaisia auma/harjakatto ratkaisuja näkee täällä silloin tällöin .
Koska suurin osa sahatavarasta tuli suoraan raamista. meillä on tarkoitus vesikaton jälkeen laittaa runko ulkopuolelta kovalevypakettiin ja sisälle tehokas lämpöpuhallus, että runko ehtii kuivaa riittävästi ennen villoittamista.Kovalevyt jäävät paikalleen tuulensuojalevyiksi, koska suomalaistyyppistä tuulensuojalevyä täältä ei saa. Lämpöeristeeksi tulee suomalainen  Venäjällä  lisenssillä tehty lasivilla ja joihinkin paikkoihin vuorivilla sekä samaa ainetta oleva kova palovilla. Sisäpuolelle höyrysulku rakennusmuovista ja kattoon panelit, seiniin cyprokit ja lattiaan 30 mm ponttilauta maalattuna.
Silläaikaa kun jatko-osan runkotavara kuivuu rakennamme kadun puolelle 2x7,5m kylmän varandan eli suomeksi verannan, jonka sisäkorkeus on 230 kuten sisätiloissakin. Kadunpuolelta verandan seinä on "yhtäikkunaa".