Hitaasti, mutta varmasti...

Vitali on reissulla Ulan Udessa. Han tarvitsee ulkomaanpassin viisumin hakemista varten, niimpa jouduin tanaan vesikuskin rooliin. Tonjalla oli pyykkipaiva ja kaytossa oli ikivanha pulsaattorikone saunassa. Vesi piti kuljettaa noin 400m paasta vesipostista.  Talon "porakaivosta" on vesi ilmeisesti lopussa.
Ehdin silti autella Joosea kahden ikkunan asentamisessa jatko-osaanja valmistella yhden vanhan ikkunan vaihtoa uuteen. Kyosti jatkoi lisahuoneitten seinien vaakakoolauksia ja Kyosti tilkitsi vanhojen hirsien valeja.Meilla on ollut ongelmia suoraan sahan raamista tulleen sahatavaran kuivaamisen kanssa. Pyysin ja sain Jaalinojan Hannulta tekstiviestina ohjeita k.o. ongelman suhteen.
Vasta 22v reipas nuorimies Andrei oli rohkeasti tehnyt Joosen ja Vitalin kanssa urakan loppujen kattolevyjen asentamisesta ja sai homman sahko-, ja vesiSashan kanssa valmiiksi tanaan.
Huomenna pitaisi tulla Abakanista seinapellit ja perjantaina Joose yrittaa tuoda Transporterilla kattopanelit ja lattialaudat. Talla viikolla kuivaamme viela lattiaan koolattavia kakkosnelosia. Perjantaina ne pitaisi jo ristiinkoolata nykyisten 50x200mm poikittaiskoolinkien paalle.Ennen kattopanelien , lattian ponttilautojen ja cyproklevyjen asentamista laitetaan hoyrysulkumuovit. Ensi viikolla pitaisi ehtia tehda kaikki viimeistelyhommat. - Kaikenkaikkiaan meille tulee kiire!!!
Vitalin lapset ovat asettumassa yopuulle ja kavivat toivottamassa minulle suomenkielella: Rauhaa.
Kelloon nyt paikallista aikaa  22.45 Kun Suomessaon siirrytty talviaikaan on meilla 6 tunnin aikaero, silla Venaja on paattanyt pysya kesa- ajassa.

Takaisn sorvin aareen

Oli sittenkin aivan mukava pistaytya Minusinskissa paidan vaihetusreissulla. Nukuimme yhden yon Pitkasten olohuoneessa ja ehka se uni oli sittenkin syvempaa ja levollisempaa kuin Transporterissa, vaikka siellakin olen alkanut entista paremmin viihtya ja parin kolmen yon ajan minulla on hyrissyt pieni sahkolammitinkin autossa.
Pesin Pitkasilla myos koneellisen pyykkia, myos ikivanhan vihrean Haltitakin, joka oli aivan pinttynyt liasta ja jonka vuoksi Kusti Matero jo pari vuotta sitten moitti minun muistuttavan lahes puliukkoa. Kustin missioporukassahan olisi pitanyt olla tip top tyyliin pukeutunut, parta kaltattu kahteen kertaan paivassa ja tukkakin sentin siilimallia. Minulla on nyt koko reissun parta, joten jos se sailyy ei tartte joulupukin naamaria ollenkaan.
Tanaan oli uskonpuhdistuksen juhlapaiva ja Joose, joka toimi liturgina heidan kodissaan pidetyssa jumalanpalveluksessa oli pukeutunut albaan ja muihin papin tamineisiin. Han selvisi ihan hyvin tehtavastaan. Slava saarnasi ja diakoni Oleg antoi sivusta tukea.Pitkasten ja Shadrinien lasten lisaksi oli kaksi Hiljan koulukaveria, joille Johanna Olgan kanssa piti pyhakoulua, josta he tulivat ehtoollisen aikana siunattavaksi.
Vakiokavijat (kolmesta kuuteen saksalais-, ruotsalais-, suomalaisjuuria omaavia mummoja) loistivat nyt poissaolollaan, mutta khra Slava oli jonkun tuttavansa kanssa kauppareissullaan tavannut ja kutsunut "kirkkoon" taman tuttavan tutun joka oli siella toissa.
Amalia niminen ja eestilaista sukujuurta ollut aika reippaaksi ja puheliaaksikin osoittautunut nuorekas elakelainen ( teki viela toita koska elake oli liian pieni) jai kirkkokahveille ja juttelimme hanen kanssaan melkolailla. Han puhui hyvin eestinkielta ja oli kiinnostunut englannin kielesta, jota oli aikoinaan koulussa opiskellut vuoden ajan. - Ehdotinkin diak.Olegille, joka opettaa englantia yliopistossa, etta han virittelisi uudelleen jo kertaalleen kuopattua srk:n englannin kielen kerhoa. Se voisi olla yksi vayla loytaa yhteys seurakuntaan. Myos Slava seka Vitali ja Tonja tarvitsisivat praktiikkaa englannin opiskelussa.
Katonlevyttajat Andrei ja sahko ja vesiSasha olivat ahkeroineet hyvin lauantaina. Vain katon lansipuolelta kadun puoleiselta neljannekselta puuttuu uudet kattolevyt. Levyja joutuu ilmeisesti tilaamaan lisaa ennenkuin koko katto on valmis. Myos "kilpaileva" rakennusporukka on ahkeroinut hyvin. Heilla alkaa olla rakennus jo vesikatossa. Materiaalina profiilipelti.

Paidanvaihtoreissulla Minusinskissa

Vaikkakin rakentamisaika Karatusan pappilan laajennustyömaalla onkin käymässä vähiin, lähdimme viikonlopun viettoon Minusinskiin. Saavuttuamme Pitkästen asunnolle Timrjasevan kadulle menimme koko poppoo käymään pankkikorttiautomaatilla, sillä ruplat olivat jo lopussa itsekullakin. Sen jälkeen lähdin  tekemään pienen hölkkä/loikkatreenin tuttuun mannikkömetsään. Alkoi jo hämärtää joten treeni kesti vain puolituntia.
Joose oli taas kerran loihtinut hienon vahvistetun iltapalan, jonka jälkeen olen istunut lasten leikkihuoneen lattialla selailemassa tietokoneeni postia, jota onkin melkoisesti.
Olimme ajaneet jo lähes 10 km, kun Joose soitti ja pyysi palaamaan vielä Karatusaan. Hän ei ollut muistanut aikaisemmin mainita, että tarvitsi papin albaa ym. jumalanpalvelukseen liittyvää Minusinskiin . Palasimme ja samalla pääsimme auttamaan paikallisesta Saarin rautakaupasta tulleen rakennustarvikelastin purkamisessa.
Joose ja Vitali olivat sopineet erään 22v Andrein kanssa talon kadunpuoleisen katto-osan uudelleen levyttämisestä. Andrein työkaveriksi osoittautui meille tuttu sähkö-, ja vesiSasha.
Lauantain työsaldona oli Eskolla yhden ikkuna-aukon teko jatko-osassa ja sen viereiset villoitukset. Kyösti
laittoi keittiön ulkoseinälle pellavarullasta tilkettä ja naulasi päälle 10 cm levyisiä vanerisoiroja. Itse tein taas kerran lapiohommia kadun puoleisella pihalla, tarkoituksena ohjata valumavedet poispäin talosta.
Huomenna osallistumme täällä jumalanpalvelukseen ja sitten ajamme takaisin Karatusaan. Aiomme poiketa
menomatkalla katsomassa Tajatin vanhauskoisten kylää, jossa kävin keväällä.

Viikonloppu haamottaa

Huomenna lauantaina aiomme tehda lyhyen tyopaivan ja sitten ajaa Minusinskiin Johanna vaivoiksi.
Pojat ( Esko ja Kyosti, minua 2v vanhempia Jappilan Rummukasta kotoisin olevia talkoomiehia) ovat nyt kaksi paivaa ahkeroineet jatko-osan villoituksen kanssa. Lattia (2/3)ja seinat ovat jo lahes villoitettu. Juuri villoituksesta johtuen saunoimme tanaankin. Joosekin oli taalla ja ehti rak.tavarain hankinnan ja muitten yleisten asioitten ohella
laitta yhteen ikkuna-aukkoon ala- ja ylalankun seka olla kaverina kun asensimme verandaan vankan lankkulattian.Sita ennen ehdin itsekseni rakentaa mielestani tyylikkaan portaan verandan eteen.
Pojat ovat yopyneet eestilaisen Elviiran talossa, ja siella olemme yhdessa syoneet aamupalan ja myos iltapalan.
Itse olen nukkunut herroiksi Transporterissa. Kahtena viimeisena yona minulla on ollut pieni lampopuhallin paalla, vaikka hyvan makuupussin kanssa selviaisin muutenkin.
Kotimaahan lahdon aamukammassa on piikkeja enaa kahden viikon verran. Sita ennen on hyvin tiukka tyorupeama.Joose on sopinut, etta Vitalin pappilassa on kodin siunausjuhla ja samalla meidan lahtojuhla ja sita ennen pitaisi saada nuo lisahuoneet asuttavaan kuntoon. Tyotamme on hidastanut sahatavaran ja muunkin materiaalin kuljetusongelmat Abakanista tanne Karatusaan ja niista johtuen olemme yrittaneet kuivattaa lattiaan ristikkaiskoolaukseen tulevia kakkosneloslankkuja. Nytkin tehokas lampotykki jytisee tuossa oven ja valiseinan toisella puolella.
Pienta vaihtelua arkiseen aherrukseemme on tuonut kun joskus kesalla saman kadun varressa neljas tontti itaanpain aloitettu talon rakentaminen (runko sementtitiilista) on paassyt katontekovaiheeseen. Poikkesin aamulla jututtamassa rakennusmiehia ja otin kuviakin heidan rakennusmenetelmistaan, jotka ovat ihan mielenkiintoisia.
Ensi viikolla Minusinskiin pitaisi tulla Joosen vanhin veli Juho Pitkanen tutustumaan velimiehen tyohon ja paikkoihin. Veljeksilla on suunnitelma menna Saijanin vuorille Jergagiin viikonlopun vaellukselle. Jos tyokuviot sallivat saatamme lahtea samaan kyytiin ja mahdollisesti kayda Tuvan puolella.

Ulkovuorauksen aluskoolausta

Taas on yksi paiva pulkassa. Joose ilmestyi paikalle sopivasti aamupaivakahvien aikana ja lahti taas illalla saunomisen jalkeen ajamaan kohti Minusinskia. Huomenna hanella on Slavan kanssa nuortenilta, mutta perjantaina han tulee taas ja tuo toivottavasti ikkunoita.
Laitoimme talon pitkille seinille oikaisukoolinkeja ja aloitimme myos profiilipellin alle tulevien vaakalautojen asentamista. Joudumme viela tekemaan pihanpuoleisen raystaanaluskotelon aikasukoolauksen ja  jotain samantapaista myos talon toiselle puolelle ennen sinivalkoisten seinapeltien asentamista. Kirjoittelen Vitalin koneella ja mm. aapilkut puuttuu.
Selailin Tiinan www.peurankello.blogspot sivuja, ja kylla oli taas niin upeita serkku-, ym kuvia. En saanut kommenteerausjuttua auki, joten kommenteeraan nyt tassa omassa blogissa.
Vitalin ja Tonjan lapset ovat kaymassa nukkumaan ja kavivat asken toivottamassa suomeksi "rauhaa".
Koko perhe opettelee suomen sanoja kuten myos englantia.
Pappilan siperialainen "porakaivo" on oikutellut viime paivina. Saatta olla niin, etta pohjavesi on vaan niin alhaalla.  Pohjaveden korkeus noudattelee kylan ohitse virtaavan Amil-joen veden korkeutta ja vedenpinta joessa on nyt alhaalla. Eroa kevaaseen lienee liki 2 metria.
Meilla on tyoaikaa reilut kaksi viikkoa ja siina pitaisi saada "ihmeita" aikaan. - Kiiretta pitaa taas kerran. Emme ole viela aloittaneet villoittamista, koska yritamme saada runkotavaran mahdollisimman kuivaksi. Dieselilla ja sahkolla toimiva lampotykki humisee parhaillaan tuossa seinan takana. Sammutan sen taas yoksi, jolloin kaksi kpl 2 kilowatin lampopuhaltajaa pitaa peruslampoa ylla jatko-osassa..

Tiistai-iitana

Maanantaina selvittiin tyomaalle vasta puoliltapaivin eika saatu paljoakaan nakyvaa aikaiseksi. Parsittiin vain perjantaina vesikattovaiheeseen saatua verandaa ja suunniteltiin ulkoseinakoolauksen aloittamista. Tanaan tiistaina paastiin sitten vauhtiin siina koolauksessa Eskon kanssa ja saatiinkin pihanpuolen pitka sivu pystykoolinkien osalta valmiiksi.Kolmiosainen seina oli ennen koolaamista kuin Nykytaiteen museon julkisivu Helsingissa.Nyt se on suora ja nayttaa hyvalta. Ennen profiilipeltien asentamista laitetaan viela vaakatasoon laudat, joihin pellit ruuvataan.

Kyosti eniten kouluttautuneena "paastettiin" sisahommiin rakennuksen jatko-osaan, jossa han asensi kovalevysaumoihin vaakalaudat joihin saanvaihteluissa mutruilevat levyt voi naulata ennen villoitusta. Vitalin hyva naapuri "sahko-, ja vesiSasha" on joutunut laskeutumaan monta kertaa porakaivomonttuun vesiongelmien vuoksi. Nyt vesi taas toimii. Joosekin on tulossa Karatusaan huomenna. Tanaan hanella oli Siperian pappien ja diakonien Skype-kokous ja illalla he Slavan ja amiksen poikien kanssa pelasivat jalkapalloa Minusinskissa.

Vuoristokiipeilyä.....

Karatusan pappilarakennuksen jatko-osan ja viimeisenä myös verandan harjakaiset juhlittiin ja lähdettiin iltamyöhällä kohti Minusinskiä. Pientä jännityksen kutinaa oli kämmenpohjissa, kun Joose oli kertonut, että n 20 km Minusisnskista reitin varrella sijaitsevalla ylängöllä oli satanut 10 cm lunta ja tie oli ollut paikoin liukaskin.  Transporterissa oli vielä kesäkiekot alla. Onneksi sää oli suht`lämmintä ( jotain +4 tai 5 astetta).
Pelko osoittautui turhaksi. Lumet olivat sulaneet iltapäivällä kokonaan pois.
Lauantaiaamuna käytiin ostamassa nastarenkaat ja asennusaikaa odotellessa kävimme Eskon ja Kyöstin kanssa tutustumassa Minusinskin upeaan Museoon, jossa vierähtikin aikaa melkoisesti. Ehdimme hädin tuskin käydä saslikilla ennen rengashommia, jotka teki minulle tuttu kaveri aivan lähellä Joosen asuntoa. Joose oli passitettu renkaitten oston jälkeen perheensä pariin.
Sunnuntaina osallistuimme "kirkonmenoihin" Pitkästen kotona. Diak.Olegin johdolla ja Joosen "säestyksellä"
tutkittiin päivän evankeliumitekstiä. Muutkin tekstit luettiin. Minun hommani oli säestää yhteislaulut kitaralla.
Seurakuntaa oli "runsaasti" Pitkästen ja Shadrinien lasten (äidit tietysti mukana pyhäkoulun pitäjinä) lisäksi oli kolme vakiomummoa ja "yllätys-yllätys" , Matti Myöhäsenä tuli myös yksi mieskin, joka "uutena" ei jäänyt kirkkokahveille.  Kyösti toimi yhden miehen filmiryhmän johtajana ja me Eskon kanssa kuunneltiin sujuvasti.
Aina sieltä jokin hajanainen asiakin tuli ymmärrettyä tai ainankin yksittäisiä sanoja. Itse lueskelinkin kärryiltä pudottuani omaan tahtiini raamattua.
Kirkkokahvien ja tsajujen sekä pikaisesti lämmitettyjen lasagneannosten jälkeen lähdimme "poikien" kanssa Sajana Susenskojen suurelle voimalaitospadolle (korkeutta 245 m). Hupailureissuun tuli 290 km , josta vuoristokiipeilyä Transporterin uusia nastarenkaita testaten noin 20 km.  Esko suoritti jalan muutaman kerran vähän arveluttavalta näyttävien paikkojen kohdalla maastotidustelua. Kyöstin osuus oli pelätä miten tästä selvitään ihmisten ilmoille, vai joudutaanko peräti yöpymään maastossa, Minun tehtäväni oli istua ohjaamotarkkailijana ratin ja selkänojan välissä.   Sitkeyteni palkittiin, sillä 8 km lähes yhtämittaisen nousun ( 6-15 prosenttia) jälkeen löytyi aivan mahtava kuvauspaikka, melko läheltä blogini etusivun vuorenhuippuja.
(Olin matkan varrella jututtanut muutamia patikoijia, joita olikin melkoisesti ja he kertoivat että meitä odottivat upeat maisemat jonkun mielestä 3:n toisella 4 ja kolamnnella 5 km päässä, jälkimmäinen oli vanha mies)
Paluumatka olikin helppo. Ykkösellä hissukseen köröteltiin alaspäin ja Jeniselle päästyämme ajoimme vielä uudelleen padon lähelle (1,5 km päässä oli P-paikka, jota lähemmäs ei ilman propuskaa olisi päässytkään).
Ensi yrittämällä juuri padon takaa paiastanut aurinko esti kuvaamisen. Joitakin kuvia otettiin iltavalaistuksessa.   Kotimatkalla, joka tehtiin Jenisein itäpuolta, siis eri reittiä Kyösti torkkui miehistöosastolla ja Esko istui kartanlukijan ja pelkääjän paikalla.

Harjanostajaiset

Saavuimme tänne Minusinskiin "sivistyksen" keskelle tiiviiltä työviikolta Karatusasta. Lähtijäisiksi saimme vasta rakennettuun verandan (venäjää ja tarkoittaa verantaa) runkoon N-L.tyyppisen aaltomaisen katon 110x175 levyistä, jotka naulattiin aluslaudoituksen päälle. Varsinkin Kyösti oli yllättynyt, että se sittenkin valmistui. Rungosta puuttuu vielä ikkunoitten (7kpl) ala-, ja ylälankut.Ilmeisesti verandan ikkunat asennetaan vasta keväällä ja sitä ennen laitetaan aukkoihin muovit.
 Joose oli käynyt eilen ennen hyvin onnistunutta nuorteniltaa tilaamassa sinivalkoisen profiilipeltisen ulkovuorimateriaalin koko taloon  väri on sinivalkoinen. Sinisestä tulee myös aita ja portti, tyypilliseen venäläiseen tapaan. Luultavasti perunapellon puoleiseen vinttikerroksen päätykolmioon tulee lautavuoraus.  Joose ja Esko  koolasivat jatko-osan vanhan päädyn  ja siellä iso dsl.öljyllä ja sähköllä toimiva lämpöpuhallin tykki tekee päivisin töitä runkotavaran kuivumiseksi. Vitali hoitelee hommaa myös viikonloppuna. Öisin kaksi sähköllä toimivaa pientä lämpöpuhallinta pitävät peruslämpöä yllä.
Viime yönä oli n 20 km kaupuungista Karatusan suuntaan olevalla ylängöllä satanut ensi lumen n 10 cm, mutta se oli jo tänään sulanut pois ja meillä oli hyvä ajokeli. Huomenna menemme Abakaniin etsimään Transporteriin talvirenkaita ja on tarkoitus asentaa paikoilleen myös uusi 100 ah:n akku. jonka Joose oli ostanut jo tiistaina.

Pienta edistysta paivittain

Tanaan oli taalla aika koleaa. Ei ollenkaan T-paitakeli. Jossain vaiheessa taisi tulla jopa lumihiutaleita. Aamulla Transporterin tuulilasin alaosa oli jaassa, mutta auto kaynnistyi juuri ja juuri kolmannella yrityksella. Joose toi eilen uuden sadan Ah:n akun, mutta sita ei ole viela asennettu Transporteriin.Kyosti joka on kone-, ja logistiikan alan di. oli sita mielta, etta akulle olisi hyva jos se ladattaisiin viela ennen asentamista. Pitaa soitta Jooselle onko hanella Minusinskissa laturi.  Esko sai jo aamupaivalla jatko-osan vanhan seinan koolauksen valmiiksi ja siirtyi  verandan kattorustingin tekoon kanssamme. Han teki lansilaitaan ns.apukattotuolit . Jatkoimme Kyostin kanssa siita mihin eilen jaimme. Naulasimme 50x150 kattokannattimia kiinni ja lopuksi asensimme viela italaitaan yhden kannattimen. Kokeilimme jo yhta aaltomaista kattolevya paikoilleen, mutta ruodelautojen asentaminen ja kattolevyjen asentaminen jai huomiseksi. Huomenna myos Joose tulee tanne. Tanaan dieseloljylla ja sahkolla toimiva lamminilmatykki oli toista paivaa toissa. Se kuluttaa noin 3 litraa dieselia tunnissa. Lampotila nousee noin +30 asteeseen ja siina alkaa jo runkotavara kuivua. Yolla kaksi 2kw sahkopuhallinta pitaa peruslampoa ylla.
Laitoimme ylapohjanpressun ja sen paalle heitettyjen kovalevyjen paalle 5cm villalevyt.
Nukun itse edelleen Transporterissa tassa Vitalin pihassa. Ilta-, ja aamupalat kayn syomassa poikien kanssa Elviiran talossa Partisanskajakadulla.  Tyon tahti jarjestelyineen on vienyt ajan niin tarkkaan, etten ole ehtinyt nostella puntteja ollenkaan. Pitaa yrittaa jatkossa hoidella kuntoilupuoltakin.

Karatusassa

Pojat (no ei nyt ihan mitaan poikasia Esko ja Kyosti molemmat pari vuotta minuakin vanhempia) tulivat aikaisin sunnuntai aamuna Minusinskin Rautatieasemalle junalla Baikalilta. Olimme Joosen kanssa vastassa ja Pitkasillsyotiin varhainen aamupala. Matka Suomesta oli sujunut hyvin. Irkutskissa oli ollut luteril.srk:n khra Albert vastassa ja han oli myos kaynyt heidan kanssaan bussilla yhden paivan reissun Baikaljarvella.

Tonja perunakellarissa

Vitali haki Suetukin kirkosta kunnon tykin, etta saisimme runkotavarn kuivumaan ennen villoittamista.

Joose ja Esko siirtyivat koolaamaan jatko-osan sisapaatya ja me Kyostin kanssa aloimme sommitella paikoilleen verannan kattokannattimia.

Eskon puumerkki on alkamassa syntya. Kevaallahan Esko teki sisaseinien koolaukset mallikkaasti ja nyt on sama homma alullaan uudella puolella.

Meilla Kyostin kanssa juttu luisti aamiaisen jalkeenkeen. Joose lahti viela nukkumaan ja Eskokin alkoi pilkkia.Patistin hanet olohuoneen sohvalle nukkumaan.Yhdeltatoista tuli vakea jumalanpalvelukseen joka pidettiin Pitkasten olohuoneessa. Suetukin reissusta oli luovuttu, kun Joose ei viela ollut saanut Mitsubishia huollosta. Meidan lahtomme Karatusaan venahti pitkalle iltapaivalle,mutta ennatimme kuitenkin ennen pilkkopimeaa Vitalin pihaan, josta isanta lahti opastamaan meidat Elviiran luokse sovittuun kortteeripaikkaan.Elviira on oikeasti eestilainen Elvi, joka oli syntynyt Eestissa,mutta joutunut viisi vuotiaana muuttamaan aitinsa ja sisarustensa mukana tanne Siperiaan Stalinin karkoitusten vuoksi vuonna 1949. Isa oli kuollut jo Eestissa, Elviira asui vanhassa rakennuksessa Partisanaskaja kadulla ja meille oli varattu yksi makuuhuone johon pojat asettuivat taloksi. Mina halusin nukkua Volkkarissa ainankin toistaiseksi ja siina on nyt mennyt ihan mukavasti kolme yota. Heti maanantaina aloitimme rakennushommat, mutta jouduimme odottamaan ensin Joosea Minusinskista, silla Volkkari ei pakkasyon jalkeen suostunut kaynnistymaan, ennen kuin saimme Mitsubishista kaapeleilla lisavirtaa. Eilen Joose oli Minusisnkissa. Siperian papeilla oli Skypekokous ja illalla Joose ja Slava olivat pelanneet amiksen poikien kanssa futista. Joose oli loytanyt myos uuden akun Transporteriin ja toi sen tanaan. Huomenna Joosella on Minusinskissa nuortenilta ja han tulee taas perjantaina tanne

Muutto Karatusaan edessä

Aikaisin huomis-, eli sunnuntaiaamuna saapuvat talkookaverit Esko ja Kyösti vajaan 15km päässä sijaitsevalle Minusinskin rautatieasemalle  Baikalin kautta kiertäneeltä reissultaan. Lähdemme porukalla ensin Suetukin virolaiskylään (alkujaan suomalalaiskylä), jossa on jumalanpalvelus ja sieltä menemme majoittautumaan Karatusan keskustassa asuvan Elviiramummon ok.taloon.
Seuraavat noin reilut kolme viikkoa onkin tarkoitus tehdä rakennushommia Karatusassa asuen. Pojat ilmeisesti myöskin rekisteröidään Karatusaan. Minuthan on rekisteröity tänne Minusinskiin Pitkästen kvartiiraan, jossa olen kortteerannut siitä saakka kun saavuimme tänne Suomesta Joosen juuri ennen matkalle lähtöä ostamalla 15v ikäisellä ja puoli miljoonaa kilometriä ajetulla VW Transporterilla.
Samalla autolla lähdemme Eskon, Kyöstin ja Juho Pitkäsen kanssa kohti Suomea.   Paluumatkaan on huomioonottaen kulkuneuvon iän ja nämä laajan Venäjän niin monensorttiset maantiet  varattava reilusti toista viikkoa aikaa.
Kahdella aikaisemmalla (3kk) talkooreissulla olemme kavereitten kanssa asustaneet seurakunnalle vuokratussa vierasmajassa, mutta nyt kun olen ollut tämän alkuajan yksin ei ole lähdetty vuokraamaan asuntoa täältä Minusinskista. Entisen Silva Oikarille vuokratun asunnon vuokrasopimus päättyi kun kesäkuussa lähdimme Suomeen.
Jo Savonlinnassa ennen lähtöä tulin viettäneeksi muutamia öitä Pitkästen asunnossa Särkikujalla. Sitten oli yhteinen toista viikkoa kestänyt matka vatsatauteineen suht`ahtaassa retkeilyautoksi rekisteröidyssä Transporterissa ja nyt päättymässä oleva kohta kaksikuukautta kestänyt yhteisasuminen tässä Timrjasevan  4h ja keittiön kerrostalon alakerta-asunnossa. Olen nukkunut ihan herroiksi olohuoneen sohvalla ja siitä lapset aamuvirkkuina ovat tulleet herättelemään. Ollaan yritetty vähän pitää lukua siitä kuka milloinkin non ollut porukan unikeko. Yhdessä on käyty läpi sitkeän oloinen räkäflunssakin, joka alkaa vähitellen olla voitettu.  - Voipi sanoa, että ollaan oltu melkein kuin  "naimisissa" ja nyt on sitten edessä "asumusero".
Ruokahuolto, josta pääkokki Joose on etupäässä vastannut on vallan erinomainen.
Harvoin on näin pitkää jaksoa tällä uudella jo noin viistoista vuotta kestäneellä "poikamiesaikakaudellani" tullut näin hyvin ja monipuolisesti syötyä. No ehkäpä silloin kun olin viimeistä vuotta töissä srk:ssa ja isohkon leikkauksen jälkeen kävin lääkärin määräyksestä korottamassa alaspudonneita hemppariarvoja syömällä säännöllisesti työpaikkaruokalassa eräässä ravintolassa.
Lasten kanssa ollaan tultu suht`hyvin juttuun, vaikka ehkä Saima jossain vaiheessa minua jonkin verran vierastikin. Jonkun kerran kun Joosen ja Johannan on tarvinnut lähteä yhdessä käymään jossakin olen myös toiminut lastenvahtinakin. Lauantaisin olen jäänyt kämpille ja lähtenyt lenkille, kun Pitkäset ovat lähteneet saunomaan johonkin Minusinskin tilaussaunoista.
Ehkäpä minun alituinen läsnäolo onkin eniten ollut rasitukseksi Jooselle ja Johannalle (ja tietysti toisinpäin myös itselleni), kun joutuuhan sitä olemaan jonkunverran vieraskorea, eikä heillä varmaankaan ole täyttä vapautta edes kunnolla riitelemiseen, jos ja kun sellaiseen silloin tällöin tulee tarvetta, mikä lienee ihan normaalia perisuhteessa eläville. Niin ja työhommissahan sitä yhtä neljän päivän jaksoa, jonka Joosen flunssan alkuvaiheessa tein lapiohommia Karatusassa olemme Joosen kanssa olleet yhdessä. Kyllähän siinä joskus on pinnakin alkanut kiristyä, mutta yllättävän hyvin on kuitenkin selvitty.
Rakennushommat Karatusan pappilatyömaalla ovat edistyneet hitaasti, mutta varmasti. Tavoitteenamme alkujaan oli saada jatko-osan runko kovalevypakettiin lämmitystä ja runkotavaroitten kuivumista varten ainakin viikkoa ellei kahta ennen Eskon ja Kyöstin tuloa, mutta vasta eilen saimme sen vaiheen kuntoon. Vitali lupasi laittaa tänä aamuna kaksi sähköpuhaltajaa toimimaan.  Luultavasti otamme mukaamme huomenna tehokkaan  dieselillä toimivan lämminilmapuhaltimen Suetukin kirkolta.
Seurakuntien toimintakin on pikkuhiljaa lähtenyt kesän hiljaiselon jälkeen käyntiin. -Pitkäsethän olivat pari kk. Suomessa ja samoin Slava perheineen kesälomalla Novosibirskissä ja Vitali perheineen Burjatian Ulan-Udessa. Täällä Minusinskissa on jumalanpalvelus pidetty kaksi viimeistä kertaa tässä Pitkästen asunnolla ja
Vitalin srk.on kokoontunut Karatusan kirjastossa ja myös Suetukin kyläkirkossa.
Torstaina olimme  Slavan ja Joosen kanssa Minusinskin vanhan kaupungin puolella sijaitsevassa ammattikoululaisten oppilasasunnossa jokasyksyisellä tutustumiskäynnillä. Slava oli mennyt yksin jo aikaisemmin ja viritteli kuntoon kahta asuntolan todella huonokuntoista kitaraa. Hän oli sopinut aloittavansa jonkunlaista kitaransoittokoulutusta viikottain ennen nuorteniltaa. - Tuli mieleeni, että pitäisi seuraavalla kerralla etsiä nurkkiin joutuneita vielä soittokuntoisia kitaroita ja miksei muitakin soittimia Suomesta ja tuoda tänne.  Vähän vastaavanlainen ajatus sikisi viime keväänä koskien Suomessa kotien nurkissa lojuvia vähän käytettyjä futiskenkiä. Täällä nuorilla on yleensä vain yhdet kengät ja kun aloitetaan futispeli, niin kaverit pelaavat paljain jaloin, etteivät käyttökengät hajoa.
Ensi tiistaina on Minusinskissa jalkapalloilta ja torstai-iltana varsinainen hengellinen nuortenilta.
Karatusan kirkkoprojekti etenee hiljalleen niin täällä kuin Suomessakin. Pari päivää sitten tuli Siperian lääninrovasti Juha Saarelta sähköposti, jossa kerrottiin SEKLin keräysluvasta Karatusan kirkkoa varten.
Varsinaista kirkon rakennustoimikuntaa ei ole vielä kuitenkaan perustettu. Tärkeintä tässä vaiheessa onkin
saada hankkeelle riittävän laaja esirukousrintama.
Minusinskin toimitilakysymys on myös melkoinen kysymysmerkki. Omat vakituiset tilat ovat ehdoton edellytys toiminnan jatkumiselle ja kehittymiselle. Ensimmäiseksi askeleeksi on ajateltu että ostettaisiin jokin sopiva liikehuoneistoksi tarkoitettu kerrostalon alimman kerroksen 2-3h +k asunto ja seuraavaksi suunnitella ja rakentaa sopivankokoinen ja hintainen kirkkorakennus muine tarvittavine tiloineen. Täällähän yhteiskunta antaa tontin kirkon rakentamista varten.

Pienin askelin eteenpäin...

Ei saatu vielä tänään jatko-osaa kovalevypakettiin, mutta alapohjan 50x200 kannatinlankut samoinkuin yläpohjaan 50x150 lankut puuttuviin, eli joka toiseen väliin saatiin asennettua. Lopuksi nosteltiin
sisälle 2/2":set ja 2/4":set, joista jälkimmäiset olivat vasta eilisiltana tulleet suoraan sahan raamista ja olivat litimärkiä. Toivottavasti heti ylihuomenna saamme seinäkoolinkien ulkopuolelle tuulensuojiksi tarkoitetut kovalevyt paikoilleen ja myöskin yläpohjan päälle, jotta voidaan laittaa lämminilmapuhaltajat töihin, jotta saadaan runkotavara riittävän kuivaksi ennen villoittamista.
2/8":t elikä 50x200:set ovatkin jo suht`kuivia, mutta niitten päälle ristikoolaukseen laitettavat 2/4":set taas aivan märkiä. - No jahka ne tuoreetkin tavarat jonkun päivän pääsevät kuivahtamaan, kun sillä aikaa koolaamme kuistin runkoa, voimme villoittaa alapohjan 1.varvin ja tehdä silloin vielä vasta osittain kuivaneista sen ristikkäiskoolauksen, mutta jättää villoituksen myöhemmäksi.. Rakennuksen vanhan hirsipäädyn koolaamisenhan voimme aloittaa ensimmäisenä ja jopa laittaa siihen cyprokitkin.
Huomeniltana on tarkoitus viimeinkin aloittaa nuorteniltojen pitäminen. Emme lähde huomenna Karatusaan, vaan teemme tarvikehankintakierroksen Abakanissa. Katsellaan, josko löytäisimme sopivaa ja kestävää levyä kivijalan ulkovuoraukseen ainankin jatko-osan ja miksei koko rakennuksenkin matkalle.
Eskolta ja Kyöstiltä tuli tänään tekstiviesti, että olivat onnellisesti perillä Irkutskissa. Khra Albert (puhuu jonkun verran englantia) oli ollut aamuyöllä  heitä vastassa ja huomenna menevät Baikalille. Tänne he saapuvat aikaisin sunnuntaiaamuna.
Työt Karatusan pappilaremontissa eivät ihan heti lopu. Siellä on vielä melkolailla lapiohommiakin. Routalevyjä pitäs piilottaa melkosesti maan alle ja monenlaista viimeistelyhommaa (myös talon sisältä)löytyy.
Yksi isoasia on ulkovuoraus. - Meidän alkuperäinen ajatus oli tyylikäs lautavuoraus, mutta kun olemme pyrkineet "asettumaan asukkaitten nahkoihin", olemme pikkuhiljaa kääntymässä joko muovipanelin tai peräti uusimpana "huutona" melkolailla markkinoita valloittavan peltivuorauksen kannalle. Huomenna yritämme selvittää hintapolitiikkaa.
Vitalilla ja Tonjalla vaikuttaa olevan (kuten ilmeisesti niin monella muullakin) menossa se "kehitysvaihe", joka oli Suomessa  joskus 60-70 luvulla, että kaikki vanha hirsi-, ym puurakentamisesta kertova pyrittiin laittamaan  piiloon. Venäjän kielessä tietynlaista  kylää merkitsevä sana "derevnja" tulee sanasta puu ja siinä on  jotain sellaista alemmuuden tuntoisuuteen liittyvää. Ei haluttaisi olla "maalaisia" tai "puulaisia".
Olemme yrittäneet kertoa kuinka Suomessa ollaan taas uudelleen löytämässä kaiken vanhan arvostaminen.
Ehkä se ajastaan tulee vielä täälläkin, mutta lienee parasta antaa asioitten hoitua omaa tahtiaan.
Seinän ulkovuorauksen lisäksi profiilipelti on nyt kovassa huudossa kadunpuoleisissa aidoissa ja porteissa.
Vitali toivoo sellaista ratkaisua myös heidän pappilaansa.
Olen seurannut netin kautta mielenkiinnolla (ja vihreänä kateudesta) urheilukavereitteni muovimäkitreenejä. Melkoinen porukka veteraanihyppääjiä oli reilu viikko sitten leirillä Ruotsin Örnskoldvikissä, jossa on muovitettuja ja huippukuntoisia mäkiä joka lähtöön. Tänään löysin facebookista myös videokuvaa kavereitten hypyistä. Samoin olen lukenut http://www.makiveteraanit.1g.fi/ sivujen vieraskirjasta Puijon, Lahden  ja Jyväskylän harjoituksista, joissa mm. ystäväni Matti Nykänenkin on päässyt oikein kunnolla lentämisen makuun paukutellen kevereittensa kanssa K-pisteelle ja ylikin K-90ja K-100 mäissä. Osa kavereista harjoittelee myös Puijolla sekä Rukalla K120 mäissä, naatiskellen liitämisestä parhaimmillaan 135m seudulle.
Omissa fysiikkatreeneissäni oli pari viikkoa löysäystä nuhaflunssan vuoksi, mutta nyt yritän päästä uudelleen "juonesta kiinni", jotta jos, ja kun Jumala suo ja selviän kotimaanmaisemiin, niin olisin valmis tositoimiin, niin hiihtoladulla kuin lumella hyppäämisessäkin ja pääsisin kuromaan umpeen etumatkaa jonka he ovat saaneet kesän lajiharjoittelussa.
Marraskuun 20.pnä alkavalle kotimaan jaksolle (seuraavasta reissusta ei ole vielä tarkempaa ajankohtaa, mutta se lienee huhtikuusta eteenpäin) alkaa kertyä myös srk.vierailuja. Annoin jo suostumukseni mennä Sallaan, jossa on paikallisen Rovastikunnan järjestämä Venäjäntyön seminaari 25.02.2012.
Myös Luumäen lähetyssihteeri Anu laittoi s.postia ja kertoi, että heillä on menossa nimikkolähettien ja -kohteitten uudelleen päivittäminen. Se tietää minullekin "kynä-/kuvahommia" ja asioitten fundeeraamista.
Urheilukuvioihini liittyen minulla on jo allakassa kiinnilyötyjä ajankohtia 28-29.01. Imatra Veter.Cup  17-19.02. Janakkala SM ,   01-15.03. MM-kisat Puolan Szczyrk, 17-18.3. Siilinjärvi/Pielavesi ja 23-25.3.
Rovaniemi.
Vuokralaiset  muuttivat pois ok.talostani  Savonlinnan Viuhonmäestä syyskuun lopussa ja aionkin paneutua jonkunlaisen remontoinnin alkamiseen siellä.  Nuorimman tyttäreni Kaisan ja vävy Antin sekä uusimman vunukan Eppu Akustin paritalon puolikkaassa Kuopion Itkonniemellä on alkamassa porrasremontti ja myös Jkl:ssä  saattaaTiinan ja Karin entisessä talossa olla remonttia tiedossa. Niin ja onhan Vääksyn Myllytielläkin "aina" jotain pientä menossa, joten eipä taida pappa joutaa ihan keinutuolinjalle kotimaassakaan.

Päivä vain ja hetki kerrallansa...

Tänään oli Joosella ja muilla venäjää riittävästi taitavilla Skype-palaveri. Emme siis menneet Karatusaan. Mie aloitin Tolstoin "Ylösnousemuksen" lukemisen. - No onhan se  hyvä välillä huilatakin (lapin ihmisten kielessä se on merkinnyt vauhdin lisäämistä).
Eilen Joose "paketoi" jatko-osan alle jäävän porakaivon (3 metrinen monttu 1,5m renkailla ja pohjalla sähköpumppu) talvikuntoon. Riittävästi eristeita, etteivät -40 asteen pakkaset yllätä. Mie siivosin työmaata ja yhdessä ryhdyttiin rakentamaan alapohjaa.Metrin välein asennettujen 2/4:sten päälle laudotus ja tuulen suojaksi kovalevyt. Huomenna asennetaan 50x200 poikittaiset kannatin lankut ja laitetaan seinäkoolinkien ulkopuolelle myös kovalevyt, samoinkuin yläpohjan päälle. Sisälle nostellaan kuivumista tarvitsevat sahatavarat ja laitetaan lämpöpuhaltimet töihin. Sitten kun lankut seinissä ala- ja yläpohjassa ovat riittävästi kuivuneet voidaan aloittaa villoittaminen. Alapohjaan eli lattiaan tulee kakkosnelosista  ristikoolaus.
Eskolta ja Kyöstiltä tuli vastaus tekstiviestiini ja myöhemmin myös puhelinsoitto, olivat vielä junassa matkalla
kohti Irkutskia, jonne saapuvat ensi yönä. Sitten heillä on pari-kolme päivää Baikalin retkeilyä ja sunnuntaiaamuna haemme heidät Minusinskin juna-asemalta. Sunnuntaina ajamme Suetukin kylän kautta Karatusaan jonne jäämme kolmistaan asumaan erään seurakuntalaisen Elviiran taloon. Maanantaina hekin aloittavat rakennushommat.

Uusi viikko edessä

Viikonloppu Minusinskissä mennä hujahti lukiessani Nikolai Leskovin Lumottua vaeltajaa. Ennen iltaa kävin lenkillä tutussa kumpareisessa männikköpuistossa. Samaan aikaan Joose perheineen kävi saunomassa jossain Minusinskin tilaussaunassa.Tänään oli myös paikallisen luterilaisen srk:n jumalanpalvelus toisena sunnuntaina peräkkäin täällä Pitkästen kotona.
Viikko sitten jumalanpalveluksessa meidän lisäksi oli vain diakoni Oleg ja yksi ehkä 55v tuttu pitkähkö nainen, jolla on saksalaisia,ruotsalaisia ja ehkä suomalaisiakin sukujuuria.
Sanoin tänä aamuna Jooselle, että jos porukka kaksinkertaistuu, niin se on jo melkoinen nousu prosenteissa. Suorastaan yllätyimme, kun khra Slavan perheen mukana ovesta tuli kuusi mummoa. Edellissunnuntain nainen oli saanut houkuteltua viisi ystäväänsä mukaan . Johanna piti Slavan vaimon Olgan kanssa lapsille pyhäkoulua ja Joose Slavan kanssa hoiteli jumalanpalveluksen hieman lyhyemmän ja vapaamman kaavan mukaan.
Lopuksi nautittiin yhdessä pöydänantimina teetä,kahvia ja leivonnaisia.
Tarjoilun lomassa seurakuntaväki työntekijöineen keskusteli toimitilaongelmista. Vanhat seurakuntalaiset eivät ole tykänneet kylmästä vuokratilasta autokoulurakennuksen vieressä, mutta ei heitä myöskään suurin joukoin näkynyt viime talvena autokoulun lämpimissä tiloissa pidetyissä jumalanpalveluksessa. Oma toimiva kokouspaikka pitäisi ehdottomasti saada ajatellen myöskin nuoriso-, ja pyhäkoulutyötä.
Jatkoimme keskustelua asiasta vieraitten lähtemisen jälkeenkin. Joose, Slava ja Oleg ovat jo pitempään katselleet myynnissä olevia kerrostalojen alakertahuoneistoja, joihin on tehty omia sisäänkäyntejä ja muutettu niitä liikehuoneistoiksi. Tänään juteltiin myös muista vaihtoehdoista ja myö siitä mikä pitäisi olla "marssijärjestys", jos ja kun saataisiin "pää auki" myös tässä Minusinskin toimitilakysymyksen ratkaisemisessa.

Olimme joutuneet virittelemään keskiviikkoiltana vielä pressut poistettujen vanhojen kattolevyjen tilalle Karatusan pappilan laajennustyömaalla. Torstaina olimme Abakanissa hankkimassa eristysvilloja, jotka tulivat saman kuorma-autoilijan Kamazissa jolla sahatavaratkin oli kuljetettu Abakanista Karatusaan. Torstaiaamu oli ollut sateinen, mutta keli parani ja kuljetus onnistui. Vitali oli Joosen pyynnöstä hankkinut pressun eristevilloja varten ja he olivat purkaneet noin 20 kuution eristekuorman pihalle ja peittäneet sen pressulla. Myös perjantaille oli sääennustus lupaillut vähäistä vesisadetta. Minua jännitti melkolailla olivatko meidän vähän kehnosti viritellyt pressut hoitaneet hommansa katolla, olimme nimittäin jo poistaneet vanhat aumakaton saumalaudat, joihin olisi ollut hyvä naulata pressut kiinni.
Karatusassa oli satanut melkoisesti ja katolle viritetyt pressut olivat "säilöneet" melkoiset määrät vettä pressuista muodostuneisiin pusseihin, mutta onneksi niitten alapuolella sijainneet eristevillat olivat säilyneet kuivina. Myös pihalle pinotut villapaketit olivat kuivina.
Teimme melkoisen urakoinnin perjantaina . Poistimme ensin vanhat kattolevyt myös molemmilta sivuilta noin neljän metrin matkalta ja aloitimme uusien levyjen nostamisen katolle. Joose oli räystäällä vastaanottamassa ja minä osittain Vitalin avustamana nostelin ensin 21 kpl 110x175cm ehkä lähelle 20 kiloisia kattolevyjä kahdesta laudasta tehtyä "siltaa" pitkin räystäälle. Siirsimme levyt samantien harjan yli ja aloitimme naulata niitä paikoilleen. Ruokatauon jälkeen toistettiin sama urakka toisellekin katon puolikkaalle.
Illan päätteeksi tyhjennettiin kovassa etunojassa oleva, mutta nyt tuettu katos lankuista, jotka peiteltiin pihalle, ja siirrettiin eristevillapaketit  katoksen alle. Ehkä puiolentusinaa isompia villapaketteja piti vielä sijoittaa saunan pukuhuoneeseen. Vitali otti meistä salamavalokamerallaan kuvan jossa taustana oli vasta katon saanut rakennuksen pääty Taisi olla lähellä puoltayötä kun saavuimme tänne Pitkästen kvartiiraan.
Täytyy sanoa, että kyllä uni maistui.
Huomenna on listalla alapohjan koolauksen osittainen rakentaminen ja sen jälkeen laitamme jatko-osan kovalevypakettiin, ja lämminilmapuhaltimet töihin, jotta runkotavara pääsisi kuivamaan riittävästi ennen villoittamista. Esko ja Kyösti ovat parhaillaan matkustamassa kohti Irkutskia, jonne he saapuvat tiistaiaamuna aikaisin ja menevät sitten tutustumaan maailman suurimpaan makean veden säilytyspaikkaan, eli Baikaljärveen. Järvihän ei suinkaan ole pinta-alaltaan maailman suurin, mutta se on erittäin syvä ja siksi sen tilavuus on suurempi kuin minkään muun järven.  Sunnuntaiaamuna haemme Baikalinkävijät junalta ja luultavsti jo samana päivänä jumalanpalveluksen jälkeen siirrymme kolmistaan Karatusaan, jossa meille on varattu vuokra-asunto babuska Elviiran talosta.

Hommat jatkuvat...

Eilispäivän  lopuksi olimme saaneet aikaiseksi päädyn ns. "ripulaudat". Sanonta on ystäväni Valtteri Flankkumäen ja ne tehtiin myös vähän  Valtterin tyylillä.  Tänään kävimme ensin Karatusan rautakaupassa tilaamassa katon mineriittilevyt ja tuulensuojalevyjen tilalle tarpeellisen määrän kovalevyä. Rakennuksella laitoimme jatko-osan sivuille samantyyliset otsalaudat tuhdista tavarasta kuin vanhassa osassakin ja päätyyn naulasimme ns.kaksinkertaisen otsalaudotuksen 22x150 laudasta. Loppuosan päivästä korjasimme ja oioimme rakennuksen vanhan osan vinnillä katon tukirakennelmia, jotka olivat aikojen saatossa ja lumikuormien rasittamina paikoin melkolailla painuneet.
Tilatut kattolevyt ja kovalevyt tulivat melko myöhään illansuussa rautakaupan isolla k-autolla, ja kaverit nostivat kattolevynipun sopivalle hollille naapurin liiterin seinän  viereen. Totesin Jooselle että jos olisimme olleet oikeita ammattilaisia olisimme tehneet katon harjalle riittävästi tuetun paikan levynipulle. Melko ulottuvalla tehokkaalla autonosturilla ne levyt olisivat nousseet sinne helposti. Nyt katontekijät joutuvat nostamaan maasta jokaisen 42 levyä.  Tietenkään tällaista sattuu joskus muillekin harrastajarakentajille.
Ilmeisesti ihan "oikeillakin" rakennustyömailla, joissa koulutetut insinöörit ovat olleet johtamassa ja valvomassa rakennustöitä on ollut vastaavanlaisia ongelmia, koska nyt on alettu uudelleen kouluttaa kunnon vanhan ajan rakennusmestareita. Hyvä ystävämme ja kovanluokan rakennusmies Lauri Häkkinen on parhaillaan juuri siinä koulutuksessa ja varmaankin hänelle on tehnyt hyvää olla teoriaopintojaksojen välillä kanssamme täällä Siperialaisella talonremonttityömaalla.
Eskolla ja Kyöstillä alkavat Suomessaolon aamukamman piikit olla vähissä. He lähtevät Suomesta Moskovan yöjunalla 7. päivänä tätä lokakuuta. Tekevät lenkin Baikalilla ja saapuvat Minusinskiin 16.lokakuuta. Sitten minä siirryn heidän mukanaan noin neljän viikon ajaksi Karatusaan. Joose käy varmaan myös siellä muitten hommiensa lomassa . Nuorteniltojen alotus on tähän asti siirtynyt, mutta viimeistää sitten nekin alkavat pyöriä samoinkuin jumalanpalvelukset ja muukin seurakuntien toiminta eri paikoissa.
Minulla on ollut kait kohta kaksi viikkoa melkoisen sitkeä nuha-, köha-, röhäflunssa. Toissayönä kun yövyimme Vitalin pihassa Transporterissa jo vähän helpottamaan päin ollut tauti kiristi otettaan ja se yö meni ilman nukkumista. Viime yönä täällä Minusinskissa nukuin oikein hyvin ja toivottavasti tulevanakin yönä.
Kahdella aikaisemmalla Siperian reissulla olin säästynyt niin flunssilta kuin mahataudeiltakin, mutta niillä asuimmekin "omalla" kämpällä. Nyt olen asunut täällä Pitkästen asunnolla ja ruokahuollosta on sanottava, että se on ollut tasoltaan ja monipuolisuudeltaan ihan eri planeetalta kuin meidän poikamiesten kuivien eväitten pureskelut. Mutta täällä lapsiperheessä kuuluvat luontaisetuihin myös monet kouluista koteihin kulkeutuvat flunssa-, ym pöpöt.
Tyttäreni Tiina oli jo hieman huolestuneena kommentoinut flunssan hoitoani. Yritin vastata kommenttiin, mutta teksti hävisi taas. Joka tapauksessa lämmintä hunajateetä on tullut juotua paljon, mutta tämä Etelä-Siperian
muutaman päivän jatkunut "helleaalto" (päivällä ylikin +20) kylmine öineen lienee aika petollinen.

Hitaasti mutta varmasti

Rakennustyöt Karatusan pappilan laajennusosalla etenivät taas kahden päivän urakoinnilla.Viimeisissä blogijuttujen kuvissa Joose seisoi jo rakennuksen yläpohjan päällä. Kun tänään lähdimme viiden maissa ajelemaan Minusinskiin, olivat kattotuolit jo paikoillaan.(Teimme jatko-osan vinttiin 50x200:n kurkihirren ja molempiin laitoihin tulee tueksi päähän pystytolpat n 1,5 metriä seinästä).
,  Eilen purimme ensin rakennuksen perunapellon puoleisen aumakaton kattolevyt ja laitoimme väliaikaiset pressut sateen varalta. Jos huomenna selviämme työmaalle aiomme mennä paikalliseen rautakauppaan ja ostaa noin 60 neliömetriä uutta , mutta samanlaistauralevyä, jota on käytetty  vuosikymmenten ajan N-L:n  ja nykyisen  Venäjän rakennustyömailla.(jatko-osan neliömäärä on puoltapienempi, mutta joudumme kattamaan myös vanhan aumakatto-osan päädyn.)
Vaikka talon vanha aumakatto rakenteineen onkin vallan oivallinen, päädyimme rakentamaan tuon jatko-osan
harjakattopäädyllä.  Kattoratkaisu näkyy vain perunapellolle. Eikä sielläpuolellakaan "pistä silmään".
Harjakattoisella ratkaisulla saamme päätyvinnille jonkin verran varasto tilaa ja sitä kautta vinnin huoltotarkastuksetkin on helpompi suorittaa.Pääosa ok.taloista Karatusassa, joka on kuntakeskus ja myös tavallisissa kylissä on aumakattoisia, mutta myös harjakkotaloja on ja sillointällöin olen huomannut, että remontoiduissa taloissa on toinen pääty aumakatolla ja toinen harjakatolla.
Eilinen urakointi purkutöineen oli sen verran pölyistä, ja myös sää oli lähes helteistä, että Tonja-rouvan lämmittämä sauna teki meille eetvarttia, ja kyllähän me nautittiin siitä "niin maanperusteellisesti". Minun jo helpottamassa ollut nuha-, köhä-,röhätautini valitettavasti  otti lisävauhtiä ja taas kerran yö makuupussissa Joosen Transitissa oli yhtä kärsimystä. En pystynyt nukkumaan. Moneen kertaan katselin kuinka kello mateli hitaasti.  No sitten kun taas pääsin jalkeille ja aloitimme työt ei tauti haitannut juuri ollenkaan,

Olin istuskellut saunan jälkeen Joosea odotellessani saunan avoimessa pukuhuoneessa ilman pipoa ja vasta aamulla huomasimme, että kuskin puoleinen sivuikkuna oli jäänyt puoliksi auki ja minun nukkumispaikkani oli juuri kuskin penkin takana poikittain.
Kolmen päivän perästä lähtevät suomalaiset talkoomiehet Esko ja Kyösti junalla kohti Siperiaa. Alkumatka Moskovaan saakka tapahtuu Tolstoilla ja varmaankin 4h makuuhytissä. Moskovasta he jatkavat ns. platskart paikoilla ja ajavat peräti Irkutskiin saakka. He haluavat nähdä suuren Baikaljärven. Minusinskiin he saapuvat 16. lokakuuta.
Meille Eskon ja Kyöstin kanssa on varattu majoitus erään seurakuntalaisen Elviiran talossa. Luultavasti käymme Minusinskissa vain viikonloppuisin. Toivottavasti pääsemme talkoomiesten kanssa jo "sisähommiin"
kun he saapuvat.

Teknillisiä ongelmia blogiin kommentoimisessa

Olen kirjoitellut tätä blogia nyt kohta puolitoista vuotta. Jo alkuvaiheesta lähtien sain palautetta joiltakin, ettei heidän kommenttinsa ole menneet läpi. En tiedä kuinka monella on ollut sellainen kokemus. Blogiani ovat uskollisesti kommentoineet samat tutut ihmiset. 
Kun Joose onnistui siirtämään kuvia kännykkäkamerastani tietsikalleni ja laitoin niitä viimeisiin olikohan neljään juttuun, niin niihin ei ole tullut yhtään kommenttia. Huomasi myös, etten omalla koneellani voi myöskään kommentoida blogiani, enkä erästä muutakaan blogia. Juuri äsken eräs ystäväni, joka on silloin tällöin laittanut kommenttia laittoi minulle facebookin kautta viestiä, ettei kommentointi blogiini toimi.
"Jotain tarttis kait tehrä" !!!

Kolmas kerta toden sanoo

Elokuun kahdentenakymmenentenä päivänä strattasimme Pitkästen perheen kanssa Särkikujan pihasta suuntana Etelä-Siperian Minusinsk. Ylimääräisenä matkalaisena Saranskiin saakka oli Aljoskinien Misha, joka oli ollut kesätöissä Suomessa.. Kulkuneuvonamme oli Joosen muutamaa päivää aikaisemmin rohkean kaupanteon seurauksena hänen omistukseensa siirtynyt puolimiljoonaa ajettu ja kahdeksalle retkeilyautoksi rekisteröity sininen 15v VW Transporteri. Joose rakensi juuri ennen lähtöä perheelleen makuupaikkoja auton peräosaan vanerista.
Kauppoja oli hierottu muutaman päivän ajan paikallisessa käytettyjen autojen liikkeessä. Hintaa saatiin tingittyä melkoisesti, koska tiedossa oli muutama isompi huoltohomma. Lappeenrannasta Joose osti niin kytkin kuin jakopään hihnapaketinkin, jotka vaihdatettiin Mordvan Saranskissa, jossa pidettiin vajaan parin vrk:n lepotauko. Kun marraskuussa palaan Transporterilla Suomeen pitää myös tuulilasi vaihtaa välittömästi,koska siitä oli huomautus rekisteriotteessa.
Minusta tuo edessä oleva 5500km ajomatka neljättä lastaan tammikuussa odottavan Johannan,2v Selman, 5v Saiman ja 8v Hiljan kanssa tuntui melkeimpä uhkapeliltä, mutta niin Joose kuin Johannakin olivat aikalailla luottavaisia matkanteon suhteen.Takaporttina mielessäni oli, että voidaanhan naisväki laittaa väliltä junaankin, jos matkanteko autossa käy liian raskaaksi.
Ajoimme vuoronperään Joosen kanssa ja puoliyöstä eteenpäin pysähdyttiin nukkumaan 4-5 tunniksi, kuten olimme tehneet aikaisemminkin talkoomiesten kanssa Ivecolla matkaa tehdessämme.
Johannalle tuo pitempi pysähdys Mordvan Saranskissa oli siinäkin mielessä erittäin hyvä, että hän pääsi lasten kanssa tapaamaan heidän tuttaviaan.
Velmeman  srk:n khra Aleksei Aljoskin laittoi mukaamme peruna- ja sipulisäkit sekä hunajaavietäviksi äidilleen Tseljabiskiin.Ja myös meille oli samoja viemisiä tänne Pitkästen kotiin Minusinskiin.

Käytännön syistä pidimme Tseljabinskissäkin vajaan kahden vrk:n tauon, koska ryhmäämme oli iskenyt joku mahatautipöpö.Pitkäset tunsivat jo ennestään baabuska Tonjan joka tuli hyvin toimeen lasten kanssa noin 75v iästään ja melko heikosta terveydestään huolimatta. Lähtöpäivän aamuna he olivat Hiljan kanssa käyneet kaupassa ja Hilja paistoi plättyjä koko porukalle.- Minun onnekseni emme viipyneet pitempään Tseljabibskissa, koska ruokahuolto oli niin vahva, että lisäkiloja olisi tullut nopeasti.

Loppukolmanneskin sujui suht`hyvin ja mahatautikin alkoi hellittää. Suurin piirtein suunnitellussa aikataulussa oltiin perillä ja Hiljalle jäi pari päivää aikaa valmistautua koulukäynnin alkamiseen.
Seuraavalla viikolla päästiin Joosen kanssa jo katsastamaan paikkoja Karatusan työmaalla.
Vitali perheineen oli palannut vähän aikaisemmin kesälomareissultaan Baikalin takaa Burjatian Ulan-Udesta.
Tämä kolmas kolmen kuukauden rakennusmatka on nyt puolivälissä. Menneellä viikolla saimme jatko-osan
rungon seinien ja yläpohjan osalta pystyyn. Sitä edelsi anturoitten valaminen ja harkkotolppien muuraaminen sekä niihin liittyneet lapio ja kärräyshommat. Myös saunantakainen harmaitten vesien imetysmonttu alkaa olla valmis. Sinne kärrättiin kuutioittain kiviä, gravea ja sepeliä joitten päälle tuli lämpöeristykseksi styroksia jotka peitettiin mullalla
Maanantaina on tarkoitus jatkaa katon rungon rakentamisella. Vitalin vaimo Tonja on laittanut meille ruuat työpäivinä.Joose on luvannut maksaa ne "firman piikistä". Muulloin olen ollut täällä Pitkästen asunnolla majoittuneena ja myös ruokakunnissa josta sovin Joosen kanssa.

Kun talkoomiehet Esko Kaukonen ja Kyösti saapuvat 16.10. meille on varattu majoitus Karatusasta erään aktiiviseurakuntalaisen luota ja varmaankin käymme kylän ruokalassa syömässä. Loka- marraskuun vaihteessa tänne on tulossa myös Joosen vanhempi veli Juho, joka palaa kanssamme Suomeen. Minun viisumini päättyy 20. marraskuuta.

Vitalin pojat lapiohommissa rakennustyömaalla.

Dima 9v Aljosha 7 ja Misha 3v

Kaunista syksyn maisemaa Karatusan tien varrelta

Vitali ja Misha kömpimässä talon alle uudesta tarkistusluukusta jatkorakennuksen alta.

Ja tässä poseemassa talon rossipohjan alla

Alushirren asennus menossa.

Onnellinen Karatusan pappilan perhe

ruokatauolla keittiön pöydäb äärellä

Tässä ollaan jo yläpohjan rungon päällä. Maanantaina jatketaan katon rungon rakentamisella.

Sitä aivan oikeaa kesää omien parissa

Maastotiedusteluryhmä valmiina lähtöön. Ryhmänjohtajina Tuittu ja Aapo

Ylemmässä kuvassa onnelinen Kaisa-äiti Eppuli sylissään ja vieressä iloinen Aapo serkku. Sitten Hermanni Aatsapapan kanssa miettimässä pokasahan käyttöä

Karpaasi seuraa tiukasti katseella nuorempien vävyjen Antin ja Jannen jammailua.

Ikäeroa on yli 65v, mutta niin Eppu Akusti kuin pappansakin ovat kovasti poikamaisia

Eero melko vakavana vanhempiensa keskellä kiparileirin päätösjuhlan jälkeen

Eppu vanhempiensa likistyksessä

Nyt irtoaa Eerolta jo hymykin, mutta kukapa ei noin sievän tytön vierellä olisi yhtä hymyä

Vahvistettu perheyhtye musisoimassa Turusten pihassa Jyväskylän Kannaksen kadulla.

Kanoottokurssilaisia Suurella järvellä. Ja Eero Inkerin kanssa välipalalla

Joose savusaunakehikollaan, joka pystytettiin melko sutjakkaasti, mutta kolmantena pystyttäjänä olikin Joosen hyvä lapsuudenkaveri Veijo.Kehikko sai vielä ennen Siperiaan lähtöämme kattorustingin päälleen, vain kattohuovan laitto jäi ensi kesään.

Kesän muistoja lähetystyön näkökulmasta

Vielä nytkin lokakuun alussa täällä Minusinskissa ja Karatusassa päivälämpötila saattaa kivuta + 20 asteen seudulle ja tulee mieleen kesä Suomessa. Mutta sitä ennen teimme Joosen osalta historiaa ajamalla Uralin ylitse eteläistä reittiä, joka Uralin länsipuolella muuttui valtatie viitoseksi.

Johannan ja lapset sekä Joosen siskon Annin olimme kyydinneet Krasnojarskiin Sleyn lähettiperhe Melasten luokse ja sieltä he lensivät Pietariin, josta vielä samana päivänä selvisivät Suomeen.
Moksa-Ersä kirkossa Mordvan Saranskissa.Alttarilla pastori Mikis.

Tästä Mikisin ystäviensä kanssa rakentamasta hirsikirkosta Joose on aina tykännyt kovasti.
Jumalanpalveluksen jälkeen tehtiin hieman järjestelyjä ja rakennettiin
kirkkosaliin suuri ruokapöytä yhteistä ateriaa varten..
Joosella on ilme suoraan Hangon keksimainoksesta, sillä oli suuri ilo tavata rakkaita ystäviä parin vuoden tauon jälkeen. Itse kävin Mikishin kirkossa , joka on edelleen tämän hirsikirkon kupeessa oleva pieni hirsitalo, ensimmäistä kertaa joskus 1990 luvun loppupuolella, kun olimme suomalaisugrilaisten kansojen luona käymässä Seppo Mäki-Arvelan, Johannan, Annin ja Villen kanssa.

Tässä vielä yhteiskuva Mikishin kirkon pihassa.
Jo vuonna 1993 kävin Seppo Mäki-Arvelan kanssa ensimmäistä kertaa Mordvassa ja Saranskissa, sekä sen jälkeen monena kesänä Kusti Materon kanssa tehdyillä Missiomatkoilla, mutta tapasimme niillä matkoilla vain Velmeman srk:n kirkkoherraa Aleksei Aljoskinia ja usein myös raamatunkäännöshommissa ollutta  Riitta Pyykköä ja myöhemmin myös SEKLin
lähettiä Miina Viitasta, joka siirtyi sitten Saranskista Nishni-Novgorodiin, mutta tuli sieltä kuluneena kesänä takaisin Suomeen, muistaakseni yhdeksän vuoden lähetystyöjakson jälkeen.

Alkujaan oli tarkoitus, että Mordvaan olisi poikettu koko porukalla, mutta koska Johanna odotti neljättä lasta ja automatkasta perheen kanssa Suomeen saakka ei ollut kokemuksia,
ja kesäisin saattoi olla metsäpalojen aiheuttamia savuhaittojakin  päätettiin laittaa naisväki lentokoneeseen.

Yövyimme Velmema kirkolla, jossa Pitkäset olivat asuneet jokunen vuosi sitten ollessaan Mordvassa määräaikaislähetteinä ennen Ryttlässä käymäänsä lähetyskurssia, jonka jälkeen he suuntasivat Etelä-Siperiaan.

Siellä jossakin... Olikohan asfalttitie tässäkohdin märkää. Ainankaan sää ei ollut aurinkoinen. Matkanteko kahdestaa Ivecolla sujui mukavasti.
Harmittavaa oli Ivecoon tämän toisen Siperian matkan aikana ilmentynyt moottoriöljyn suuri kulutus. Öljy tuli sumuna huohotinputken kautta ulos, ja auton  auton peräovi oli aivan mustana öljystä.

Saranskista lähdettyämme poikkesimme tapaamassa tuttua moksalaimummoa noin 40km päässä kaupungista.
Talon ympäristöineen oli muuttunut. Tytär perheineen oli rakentanutr uuden talonsa viereiselle tontille. Mummo oli aivan samannäköinen kuin ensi kertaa tavatessamme 1994, siis 18v sitten.
Silloin olimme "Karhukoplan" (auton omistaja Veikko Ainala, serkkunsa Erkki Silventoinen, Kusti Mater ja minä) kanssa menossa valloittamaan Siperiaa. Auton tuulilasin päällä oli juhlallinen teksti: Savonlinna-Krasnojarsk.

Ikää hänellä lienee nyt jo lähemmäs kahdeksaakymmentä.

Kesän ohjelmassa Siperia projektiin liittyen oli srk.vierailut Luumäelle kokkojuhliin, Joroisten lastenleirille ja Pieksämäelle kahdestikin, ensin Jäppilän telttakokoussarjan avajaisiin ja viikkoa myöhemmin rippileirille.
Tässä kuvassa poseeraan Kansanlähetyspäivien päätösjuhlan ja lähettien siunaamisen jälkeen albassa ja ruusu rinnassa Venäjän osastolla. Taustalla arkkitehti Jorma Laineen

piirrokset Karatusan tulevasta kirkosat

Kansanlähetyspäivillä vieraili Uralin länsipuolelta n,400km  seiskatietä
koilliseen sijaitsevasta Nishni-Novgorodista luerilaisen srk:n kirkkoherra Jaroslav Boitsenko perheineen. Tässä he viihdyttävät kauniilla lauluillaan lähetystyöhön siunattuja ja heidän perheitään, sekä
tilaisuuden vastuuhenkilöitä piispa Simo Peuraa ja SEKLin johtohenkilöitä puolisoineen kahvitilaisuudessa.