Hommat jatkuvat...

Eilispäivän  lopuksi olimme saaneet aikaiseksi päädyn ns. "ripulaudat". Sanonta on ystäväni Valtteri Flankkumäen ja ne tehtiin myös vähän  Valtterin tyylillä.  Tänään kävimme ensin Karatusan rautakaupassa tilaamassa katon mineriittilevyt ja tuulensuojalevyjen tilalle tarpeellisen määrän kovalevyä. Rakennuksella laitoimme jatko-osan sivuille samantyyliset otsalaudat tuhdista tavarasta kuin vanhassa osassakin ja päätyyn naulasimme ns.kaksinkertaisen otsalaudotuksen 22x150 laudasta. Loppuosan päivästä korjasimme ja oioimme rakennuksen vanhan osan vinnillä katon tukirakennelmia, jotka olivat aikojen saatossa ja lumikuormien rasittamina paikoin melkolailla painuneet.
Tilatut kattolevyt ja kovalevyt tulivat melko myöhään illansuussa rautakaupan isolla k-autolla, ja kaverit nostivat kattolevynipun sopivalle hollille naapurin liiterin seinän  viereen. Totesin Jooselle että jos olisimme olleet oikeita ammattilaisia olisimme tehneet katon harjalle riittävästi tuetun paikan levynipulle. Melko ulottuvalla tehokkaalla autonosturilla ne levyt olisivat nousseet sinne helposti. Nyt katontekijät joutuvat nostamaan maasta jokaisen 42 levyä.  Tietenkään tällaista sattuu joskus muillekin harrastajarakentajille.
Ilmeisesti ihan "oikeillakin" rakennustyömailla, joissa koulutetut insinöörit ovat olleet johtamassa ja valvomassa rakennustöitä on ollut vastaavanlaisia ongelmia, koska nyt on alettu uudelleen kouluttaa kunnon vanhan ajan rakennusmestareita. Hyvä ystävämme ja kovanluokan rakennusmies Lauri Häkkinen on parhaillaan juuri siinä koulutuksessa ja varmaankin hänelle on tehnyt hyvää olla teoriaopintojaksojen välillä kanssamme täällä Siperialaisella talonremonttityömaalla.
Eskolla ja Kyöstillä alkavat Suomessaolon aamukamman piikit olla vähissä. He lähtevät Suomesta Moskovan yöjunalla 7. päivänä tätä lokakuuta. Tekevät lenkin Baikalilla ja saapuvat Minusinskiin 16.lokakuuta. Sitten minä siirryn heidän mukanaan noin neljän viikon ajaksi Karatusaan. Joose käy varmaan myös siellä muitten hommiensa lomassa . Nuorteniltojen alotus on tähän asti siirtynyt, mutta viimeistää sitten nekin alkavat pyöriä samoinkuin jumalanpalvelukset ja muukin seurakuntien toiminta eri paikoissa.
Minulla on ollut kait kohta kaksi viikkoa melkoisen sitkeä nuha-, köha-, röhäflunssa. Toissayönä kun yövyimme Vitalin pihassa Transporterissa jo vähän helpottamaan päin ollut tauti kiristi otettaan ja se yö meni ilman nukkumista. Viime yönä täällä Minusinskissa nukuin oikein hyvin ja toivottavasti tulevanakin yönä.
Kahdella aikaisemmalla Siperian reissulla olin säästynyt niin flunssilta kuin mahataudeiltakin, mutta niillä asuimmekin "omalla" kämpällä. Nyt olen asunut täällä Pitkästen asunnolla ja ruokahuollosta on sanottava, että se on ollut tasoltaan ja monipuolisuudeltaan ihan eri planeetalta kuin meidän poikamiesten kuivien eväitten pureskelut. Mutta täällä lapsiperheessä kuuluvat luontaisetuihin myös monet kouluista koteihin kulkeutuvat flunssa-, ym pöpöt.
Tyttäreni Tiina oli jo hieman huolestuneena kommentoinut flunssan hoitoani. Yritin vastata kommenttiin, mutta teksti hävisi taas. Joka tapauksessa lämmintä hunajateetä on tullut juotua paljon, mutta tämä Etelä-Siperian
muutaman päivän jatkunut "helleaalto" (päivällä ylikin +20) kylmine öineen lienee aika petollinen.