Ulkosauna remonttia Karatusan pappilassa

Alkuviikosta purettiin Vitalin poikien (Dima 9 ja Aljosha 7v) kanssa ulkosaunan lattia ja mie aloitin melkoisen lapiohomman. Poistin jäätynyttä maata n 15-20 senttiä ja kun Joose ehti paikalle alettiin tunkata matalaa saunaa korkeammalle. Uusittiin alin osittain maata vasten lahonnut hirsikerta ja laitettiin nurkkien alle 20 cm betoniharkot.  Toisena päivänä tasattiin pohjaan hyvät kallistukset sepelisoralla ja laitettiin 5 sentin tyroksit joitten päälle 6mm kovalevy jota pitkin pesuvedet valuu pohjaojaan ja siitä saunasta ulos.
Sauna oli sisältä vain 165 cm korkea ja ovi vielä matalampi. Nyt kynnys nousi korkeammaksi, mutta 185-190 senttinenkin mies mahtuu jo seisomaan saunassa. Perjantai-iltana kun palasin Minusinskista Karatusaan ja lauantaina laitoin sisäseiniin 50x50 koolausta ja myös jo osan lämpöeristykseksi tulevaa vuorivillaa. Sitten tulee alumiinipaperin korvike ja parin sentin rimat joitten päälle 95 mm levyinen vaakapaneli seiniin ja kattoon.  Yläpohjaan lisätään myös lämpöeristystä. Saunan pukuhuone , joka oli "Pohjolan Liikenteen" autotallin luokkaa eli kesällä ihan mukava, mutta talvella aivan olematon rakennetaan lämmitettäväksi. Joose osti siihen jo vahvasta metallista hitsatun jämerän kaminan ja aikoo viedä samanlaisen myös kesäpaikkaansa  Saimaan Selkäsaareen ( 2 km Retretistä).
Kävin viikon puolivälissä nukkumassa pari yötä Minusinskissa Pitkästen olohuoneen sohvalla ja toimin torstaina amisnuorison kuskina . Pari reissua suuntaansa Oppilasasuntolasta Pitkäsille nuorteniltaan ja takaisin. Toisena kulkuneuvona oli Slavan Lada. Nuorisoa oli kolmetoista ja aiheena vähän aikaa sitten vietetty pääsiäinen.
Karatusassa olen kortteerannut Vitalin pappilan vierashuoneessa (toinen viime syksynä rakennetuista lisähuoneista), joka oikeasti on talon 10v tyttären .Svetan huone. Sveta on evakossa poikien huoneessa ja 7v Aljosha muutti nukkumaan olohuoneen sohvalle.  Kanssani vierashuoneessa asustaa talon laiha kissa viiden pienen pentunsa kanssa. En tunnetusti ole mikään kissafani ja ajoittain pentujen rapistelu ja kiipely milloin mihinkin "ottaa  pannuun", mutta vanha sananlasku, että muutama päivä menee vaikka aijanvitaksena
pitänee vieläkin paikkansa ja ehkä minä ajastaan totun noihin kissoihin.
Poikien varsinkin Aljoshan ja 3v Mishan kanssa meillä on välillä melkoista peuhaamista ja pojat ovat herkkiä kutiamaan ja nauramaan. 9v Dima on aina valmis auttamaan ja etsimään minulta hukassa olevia työkaluja.
Koko perheen kanssa yritäbn käytännössä parantaa hataraa venäjän kielitaitoani. Heillä on myös kiinnostusta suomenkielen oppimiseksi ja äiti Tonjan kanssa  meillä on ajatusta yrittää kolmen kielen venäjä-suomi- eesti opiskelua. Jossain määrin perheen isän ja äidin kanssa vaihdamme ajatuksia myös englanniksikin.  - Kaikenkaikkiaan mitä enemmän vietän aikaani Karatusassa sitä parempi venäjän kielen oppimisen kannalta.  Asuinpaikan vaihtelu on toisaalta hyvä niin Pitkästen kuin Lutzagovienkin kannalta, ja onhan se minullekin vaihtelua.  Karatusassa teen punttitreenejä 1 tai joskus 2 krt/vk ja Minusinskissa samoin kävely/hölkkä/loikkatreenejä.
Jokunen päivä kirjoitin ekaluokkalaiselle Aljoshalle kirjeen ja pyysin häneltä vastauksen, jossa hän kirjoitti, että Aatto-sedän pitäisi mennä kouluun kun ei vielä osaa kunnolla edes aakkosia. No virheitähän siinä minun kirjeessä oli tietenkin paljon. Toiseen kirjeeseeni, joka oli vielä pitempi Aljosha ei ole vielä vastannut, mutta pyysin, että hän kirjoittaisi vaikka aivan lyhyen kirjeen viikonlopun aikana.
Joosella on paljon ohjelmaa alkavalla viikolla Minusinskissa, mutta hän lähtee kuitenkin kanssani Skodalla maanataina Karatusaan ja kunhänen työautonsa kaupunkimaasturi Mitsubishi on vielä remontissa Novosibirskissä, hän ajaa minun Skodalla illalla takaisin kotiinsa ja tulee sitten kun ehtii uudelleen Karatusaan.
 Perjantaina kävin ennen Karatusaan lähtöäni Minusinskin upouudessa Skodaliikkeessä ja merkkihuollossa.
Auton vaihdelaatikosta tarkemmin vitosvaihteesta alkoi kuulua lisä-ääntä tulomatkalla. Halusin varmistaa aluksi, että vaihdelaatikossa on riittävä öljymäärä.Lisäksi kylmempien öitten jälkeen Skoda käynnistyi epätasaisesti. Osa hehkuista lienee sanonut sopimuksensa irti. Firmassa oli nuorekasta henkilökuntaa melkoisesti. Konttori ja myyntipuolella miehiä liki puolentusinaa ja olikohan kolme naissihteeriä. Huoltopuolella tapasin kolme miestä, mutta ehkä muissa osissa taloa lienee ollut  lisää miehiä.  Minulla ei ollut tulkkia mukana, mutta tulimme juttuun suht`hyvin. Ehkä toista  tuntia tutkittiin auton papereita ja kompjuuterista  k.o.asioita. Sitten tehtiin koeajo kuunnellen vitosen "sirinää". Olin käyttänyt vain nelosta suurimpana vaihteena Uralin jälkeen.  Työnjohtaja kirjoitti ja tulosti "sopimuspaperin" johon tarvittiin kolmeen paikkaan minun allekirjoitus. Litra vaihteistoöljyä 1200 ruplaa ( vähän yli 30 euroa) ja suoritettu työ 380 ruplaa (10 euroa). Sovittiin että aluksi hoidetaan vain tämä homma ja myöhemmin tulen uudelleen tulkin kanssa.
Lopulta saatiin auto huoltohalliin ja nosturilla ylös. Koko mieshenkilökunta oli ihmettelemässä Suomesta saakka tullutta 13v Skoda Feliciaa, mutta mistään ei löytynyt varsinaista öljyn tarkastusproppua. Auto ehti olla pukilla  varmaankin toista tuntia. Huoltomies kokeili tyhjennysproppua avaten sitä varovasti. Sieltä alkoi tietenkin valua öljyö, joten se kiristettiin takaisin. Johtopuolen kaverit yrittivät ehdotella myös muita lähellä pohjaropun tasoa olleita muttereita/pultteja, mutta sanoin että njet, koska huoltokirjan mukaan sinne mahtuu 2,4 litraa öljyä. Lopulta sovimme huoltomiehen kanssa että irrotetaan sopivalla korkeudella ollut proppu, josta lähti kaksi virtajohtoa. Kojelaudassa ei kuitenkaan ole mitään vastaavaa valoa.  Ilmeisesti se oli kyseinen tarkastusproppu. Sieltä alkoi valua hyvän näköistä puhdasta vaihteistoöljyö, joten laitettiin proppu kiinni ja johdot paikoilleen. Minulla alkoi jo olla kiire Karatusaan joten sanoin, että palataan asiaan myöhemmin tulkin kanssa. Kysyin  "skolka stoit" ,paljonko olen velkaa ja vastaus oli " njet dengi", ei rahaa.
Että sellainen merkkihuoltoreissu.

Kevättulvaa ja takatalvea

Palasin juuri Joosen kanssa Karatusasta minun Skoda Felicialla. Menimme sinne yhdessä maanantaina Slavan Zigulilla eli Ladalla ja Joose kävi hoitelemassa perhettään ja työasioitaan Minusinskissa. Minä nukuin taas kaksi yötä perheen kissojen kanssa Vitalin pappilan "vierashuoneessa", joka oikeasti on Svetan huone ja Sveta kortteerasi poikien huoneessa, josta 7v Aljosa oli siirtynyt olohuoneen sohvalle. - Siis pientä järjestelyä jotta kaikki sujui mukavasti. Edellisellä viikolla kun kävin yksin Karatusassa, nukuin melko huonosti. Talon laihalla kissalla on neljä tai viisi melko pientä pentua, jotka rapistelivat laatikossaan.
Nytkin ekayö oli pelkkää koiranunta (osatekijänä lienee ollut kahdet kahvit ja ainankin yhdet mustat teet), mutta viime yönä nukuin jo kuin humalaiset nokilaispehkossa. Illalla joinkin teen sijasta vain "kipitokia" (keitettyä vettä) maidolla höystettynä.
Sunnuntaina meillä oli ehtoollisjumalanpalvelus ensin Minusinskin Autokoulutalossa (jonne on taas palattu).
Ennen "jumista" diakoni Oleg (varsinaiselta ammatiltaan englannin opettaja yliopistossa) oli pitänyt raamattutunnin. Jumalanpalveluksen alkupuolessa olivat mukana myös lapset, jotka siirtyivät ennen saarnaa Johannan ja Olgan (Slavan vaimo) kanssa noin 100m päähän Pitkäsille pyhäkouluun. Lapset mukaan lukien meitä oli noin 15. Meillä oli nyt jo kolmatta kertaa myös nuorehko naiskanttori, jonka tapasin ensimmäisen kerran pääsiäisjumalanpalveluksessa, joka samalla oli Minusinskin saksalaisen kulttuurikeskuksen juhla joka jatkui konsertilla, jonka kanttori johti. Pientä korvausta vastaan hän lupautui  säestämään jumalanpalveluksissa. Toivottavasti tästä muodostuu aivan vakiokäytäntö, sillä heti jumalanpalveluksiin on tullut uutta puhtia ja onhan se virrenveisuu ja liturgiakin konevoiman auttamana juhlavampaa.
Iltapäivällä ajoimme kolmistaan (tai minä ajoin mennessä, kun Joose sanoi katselevansa raamatun tekstejä) Joosen ja Olegin kanssa Zigulilla n 70 km päähän suureen 12 th. asukkaan Jermagovkin kylään, jossa pidettiin myös  (myöhässä ollut) pääsiäisen ehtoollisjumalanpalvelus. Talonväen (virolaisemäntä, tyttären ja vunukan kanssa) lisäksi tuli eräs jo eläkeikäinen virolaismies melko loppuvaiheessa.Kylässä asuu jonkun verran Suetukista ja Bulankan kylistä muuttaneita virolaisia, joista suurin osa on kastettu ja jotkut jopa konfirmoitukin.  Sovittiin, että pyritään vakinaistamaan kylässä vierailut, jolloin ihmisiä on helpompi saada kokoontumaan.
Menomatkan alussa  ihailimme yhdessä takatalven maisemia (lunta tuprutteli jonkun verran ja autossa oli jo kesärenkaat. Lumi  suli asfalttiin) ja ehkä Joose ehti raamatun avatakin, mutta pian pojat olivat untenmailla ja sain katsella maisemia itsekseni. Paluumatkalla Joose toimikin jo shoföörinä.
Pojat taisivat vaihdella tehtäviään "jumiksissa". Yrittelin seurata ja saada selvää, mutta heikonlaistahan se oli.
Onneksi tiesin teeman ja se auttaa jo paljon.
Melko lämpimän jakson jälkeen tänne tuli "takatalvi" sikäli että ilmat kylmenivät, joinakin öinä on satanut luntakin, mutta myös vettä on satanut ainankin Karatusassa ja kun routa ei ole vielä sulanut, niin sadevesi pyrkii sinnekin minne ei pitäisi, kun syksyllä maan jäädyttyä ei ehditty tehdä kaikkia "kaatoja" ihan viimeisen päälle. Myös meneillään olevassa saunaremontissa sekä aivan pihalla kävellessä sade ja sulamisvesistä on ollut  haittaa. Mustanmullan ja savensekoitus tarttuu jalkineisiin aivan mahdottomasti.
Karatusan pappilan jatko-osan alta laskettiin jo kertaalleen letkulla näitä tulvavesiä pois ja tänään harmiksemme huomasimme että taas oli vettä samassa paikassa. Pappilasta puuttuu vielä räystäskourut, jotka helpottavat melkoisesti, sitten kun ne on paikoillaan.
Viime viikolla kärräilin yhtenä päivänä soraa pihamaalle kulkureiteille ja se auttoi heti.
Eilisaamuna toinen naapureista kaverinsa kanssa purkivat pihasta  huonokuntoisen puutavarakatoksen ja tuli paljon avarampaa. Purin viime kesänä rakennetun väliaikaisen saunanlattian, lauteet ja kaiken muunkin; Dima 9v ja Aljosha 7v  avustivat ja oppivat samalla , kuinka vasaralla saa naulat lankusta kun käyttää apuna sopivaa puukapulaa. Hyvin pojat ahkeroivatkin.
Olimme Joosen kanssa maanantaina tunkanneet maahanvajonnutta hirsisaunaa korkeammalle ja asentaneet  uudet pukuhuoneen allekin ulottuvat pitkät alushirret paikoilleen. Koko iltapäivän hakkasin lapiolla lattian alle jäätynyttä maata pikkupaloina irti ja Vitali kävi heittelemässä niitä lumilapiolla päädystä hirsiseinän alitse naapurin pellolle, joka on noin metriä alempana. Jos Joosella oli tunkkaushommista kämmennahkat hellinä, niin oli minulla varsinkin yläkroppa ja myös koko vartalo jumissa eilisen urakoinnin jäliltä.  Tänään Joosen tultua aloitimme lattiarustingin uusimisen.
Joose syvensi vielä vedenohjausojaa. Minä kärräsin soraa muutaman kuorman tasoitteeksi. Sitten laitettiin pohjalle  5cm styroksit ja lähdettiin Katjuskaan (stolavaja eli ruokala) syömään ja haettiin lisää rakennusmateriaalia. Kun ei yleensä saunassa käytettävää  "foliopaperia" ollut tyydyttiin eräänlaiseen korvikkeeseen.Samalla ostettiin 6mm kovalevyä, joka asennettiin styroksien päälle ohjaamaan pesuvesiä lattiakouruun. Seuraavaksi asennettiin koolinkit joihin naulattiin lattialankut. Vedenohjaus näytti toimivan hyvin. Ehdin aloitella sisäseinien koolaustakin 50x50 soirojen väliin tulee lisälämpöeristys (aivan alas styroksi n 40 cm korkealle ja sen yläpuolelle levyinä vuorivilla) ja höyrysulku, sitten vielä rimat, joihin naulataan panelit.
Saunan sisäkorkeudeksi tulee nyt entisen 165 cm sijasta n 185-190 cm, joten nyt  (pituudeltaan)aikamiestenkin tarvitsee enää nöyristellä vain siltäosin, ettei lyö otsaansa matalan saunanoven yläkamanaan.
Taisi olla sunnuntai-ilta kun lopultakin sain alotettua kymmenennen rukous-, ystävä-, ja lähettikirjeen kirjoittamisen. Vasta kahdelta yöllä se oli valmis. Joose lupasi toimittaa sen parin valokuvan kera lähettisihteereille ja toivottavsti se on pian itsekullakin luettavissa.
Jos haluat saada k.o. kirjeen ( aluksi niitä tuli kerran kuussa, mutta nyt on tahti hidastunut melkolailla) niin
laita pyyntö osoitteella : satumaria.eronen@gmail.com  tai annipitka@gmail.com
Lähinnä äkillisesti alkaneista lapiohommista johtuen yleisen lihasjumituksen lisäksi myös selkä on ollut jumissa ristiselän vasemmalta puolen, joten puntti-, hölkkä-, ja loikkatreenit odottavat vielä jatkoa. -Jospa huomenna
selviäisin lenkille iltapuolella.  Yritän saada Slavan kaverikseni ja tulkikseni kun pitäisi saada Skoodaakin huollettua.

"Tyyntä myrskyn edellä..."

En ajattele  että nyt sen  ihmeempiä myrskyjä  olisi tulossa , mutta kun alkuaika täällä Etelä-Siperiassa on ollut melkolailla leppoisaa, niin aavistelen että kunhan tässä päästään alkuun noitten kaiken sortin rakennushommien kanssa, niin saattaa meille taas kerran  tulla melkoinen hoppukin että selvittäs kaikesta eteen tulevasta ennen Suomeen paluuta. Normaalia seurakuntatyötähän täällä on meidän osalta jo aloiteltukin.
Niin Joosella perheineen kuin minullakin on jonkunverran edelliskeväästä poikkeava suunnitelma aikataulun suhteen. Pitkäset ovat palaamassa Suomeen kesäksi jo kesäkuun puolivälissä.  Minun viisumini antaa aikaa kesäkuun 28 päivään saakka, mutta olen lupaillut  ystävälleni  vanhalle Siperian "sotaratsulle" Kusti Materolle (85v) lähteä auttamaan häntä kesäkuussa Krasnojarskista alkavalle Jenisein jokimissiolle. Kyseessä on "taas kerran" Kustin viimeinen missio Siperiassa. -Aika näytää toteutuuko tuo missio ja myös jääkö se todella Kustin viimeiseksi.
Elokuun loppupuolella on tarkoitus palata tänne ja jos saamme kesällä remontoitua Masan Ivecon kuntoon, niin sillä olisi silloin käyttöä varsinkin jos suunnitelmat  Karatusan kirkkohankkeen osalta alkavat ihan käytännön tasolla toteutumaan. Mukava olisi saada elokuussa muutama talkoolainenkin mukaani.
Ellei Kustin suunnitelmiin tule esteitä ja jokimissio toteutuu, niin ajan täältä toukokuun lopulla Krasnojarskiin ja jätän Skodan kärryineen sinne Stajankalle säilytykseen. Joelta palattuamme lähden 21.06. ajamaan Suomeen. Yritän saada yhteyttä myös veteraanimäkihyppääjäkavereihini Permissä ja Tsaikovskissa ja jos mahdollista päästä hyppäämään 1-2 kahden treenin verran muovilta ensi talven MM-kisamäissä.
Ehkä Kusti (jos on hyvässä kunnossa) lähtee "kakkoskuskiksi ja valmentajaksi" Tsaikovskin kautta Suomeen ja siinähän se ehkä mahtuisi tulkkikin samaan kyytiin.
Karatusassa ja alueen kylissä  Ylä- ja Ala-Bulankassa, Jermakovissa ja Suetukissakin on käyty sopimassa edessä olevista kokouksista ja mm. Suetukin kirkkoaidan rakennustalkoista sekä suunniteltu myös kuinka jatketaan viimeistelyhommia Vitalin pappilassa. Niitä matkoja on tainnut kertyä jo kolme tai neljä.
Tänään etsimme  AbakanistaVitalin saunaremonttia varten paneleita ja löysimmekin. Skodan peräkärryssä pressun alla on  600 metriä paneleita   ja toivottavasti ne on tallessa vielä huomisaamunakin.
Kun tulin vajaa kaksi viikkoa sitten  Joose ja osa lapsistakin oli vielä toipilaina jonkunlaisesta flunssasta.
Hiljalla oli viime viikollakin jonkunlaista jatkoa siitä ja hän oli pois koulustakin useita päiviä.
Nyt kaikki alkavat olla jo kunnossa. Joosella oli silloin toipilasolonsa ohessa menossa melkoinen urakointi lukemisessa. Johanna oli siitä hieman hermostunutkin kun mies oli vaan nenä kiinni kirjassa ja kaikenlaista muutakin tekemistä olsi ollut lapsiperheessä. Kyseessä oli Mika Waltarin "tiiliskiveä" muistuttanut 965 sivuinen Mikael Hakim.
 Kun Joose lopulta selvisi opuksesta retkahdin minä vuorostani siihen ja vasta eilisiltana sain kahlattua sen loppuun.  Jonkun verran se söi minun kuntoiluaikaanikin ja vasta kerran olen hyvin varovasti kolistellut puntteja ja myös vain kerran tehnyt noin 5km jalkalenkin tutussa mäntymetsikössä ja lopuksi 2x15  + 2x10 loikkatreenin.
Mika Waltari on yksi minunkin eturivin kirjailijoistani, ja hänen kirjoistaan ehdoton ykkönen on tietenkin Sinuhe Egyptiläinen, vaikkei  hän ihan kolmen kärkeen pääsekään minun listallani.
Raamatun jälkeen on listallani Aleksis Kivi, Väinö Linna ja Kalle Päätalo.

Pappia kyydissä

Otsikon sanonta lienee tuttu ja sehän kuuluu kokonaisuudessaan, ettei tässä olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.  Sananta lienee ajalta jolloin kinkeripaikan väki joutui kyyditsemään papin kirjoineen ja kanttorinkin seuraavaan kinkeritaloon.
Muutaman päivän ajan olen toimitellut kyytimiehen virkaa työkaverilleni Jooselle, jonka nelivetokatumaasturi on remontissa Novosibirskissä ja Minusinskin kirkkoherralle Slava Shadrinille, joka oli hukannut ajokorttinsa jollain lomareissullaan.
Alkuviikosta ajoimme Skodalla peräkärryn kanssa Karatusaan, josta jatkettiin kuitenkin pappi Vitalin neliveto Lada Nivalla Ylä- ja Ala-Bulankan kyliin. Siellä oli muutama tärkeä ystävien tapaaminen, joissa sovittiin lähiajan tilaisuuksista niissä kylissä. Ihan mukava reissu kaikenkaikkiaan. Eilen kyyditsin Slavaa hänen Minusinskin kierroksellaan  ja Jooseakin kun häneltä otettiin veri- ym. kokeita työ- ja oleskelulupia varten. Sekin menetteli jollain lailla . Olisi vaan pitänyt ottaa mukaan jotain luettava ajankuluksi.
Tänään aamupäivällä Joose kierteli Slavan kanssa vaikka kuinka monessa paikassa ja luukulla keräillen edellispäivien tuloksia. Aina välillä piti poikkeilla myös pankissa maksamassa jotain aiheeseen liittyviä juttuja.
Kyllä siinä meinasi niin kyydittäviltä kuin kyytimieheltäkin kärsivällisyys alkaa huveta kun koko homma tuntui melkoiselta pompotukselta.
Lopultakin Joosella oli peukalonhangassa tarpeellinen määrä lippua ja lappua ja pääsimme lounastauolle.
Iltapäivän pappien kyyditseminen olikin sitten paljonkin mielekkäämpää. Edelleenkin oltiin liikkeellä minun Skodalla, koska jotkut huligaanit olivat käyneet imaisemassa Slavan Zigulin eli Ladan  bensatankin tyhjäksi.
Toimme illalla reissusta palatessamme Ziguliin bensaa samalla kun tankkasimme Skodankin.
Iltapäivän matkamme suuntautui ehkä noin 60 km päähän suureen Ermagovkin kylään. Siellä oli tarkoitus tavata paikan luterilaisia asukkaita ja sopia viikon päähän sijoittuvasta jumalanpalveluksesta k.o. kylässä.
Vierailimme kahdessa virolaiskodissa ja molemmissa oli mielenkiintoiset keskustelut talonväen kanssa.
He puhuivat enimmäkseen vanhaa eestinkieltä ja me Joosen kanssa ymmärsimme siitä ehkä noin 80%. Tarvittaessa yhteisenä kielenä oli venäjä, mutta puhuimme suomeakin, josta he taas ymmärsivät eestinkielisinä ehkä vain 20-30%. Khra Slava kävi sielunhoidollisia keskusteluja yksitellen asukkaitten kanssa ja lopuksi
molemmissa kodeissa Slava ja Joose vuorotellen pitivät kotihartauden venäjäksi.
Käytännön asiat ensi sunnuntain jumalanpalveluksen osalta saatiin myös sovittua. Iltamyöhällä kotiinpäin Minusinskiin ajaessamme mielemme oli täynnä kiitollisuutta noitten kotivierailujen osalta. Jälkimmäisen talon emännän äiti joka oli kuollut muutama vuosi sitten oli toiminut jo N-L:n aikana ja senkin jälkeen kylän "pappina" kastaen lapset ja siunaten vainajatkin.
Slava on lähdössä junalla Krasnojarskiin ja Novosibirskiin ja kyseli olisinko halukas lähtemään Skodallani Krasnojarskiin viikon päästä. Siellä on eestiläisten Siperiaan muuttamisen 170v. juhlat Eesti-talossa. Ermagovkin kylästä saattaisi joku lähteä kyytiini jos lähtisin. Hän antoi minulle miettimisaikaa. Heti alkuun sanoin, että Soda tarvitsisi kyllä ensin perushuoltoa ja ehkä remonttiakin. - Ehkä hehkuissa on jotain vikaa koska se käynnistyy kylmänä aika epätasaisesti. Tulomatkalla myös vitosvaihde alkoi antaa ylimääräistä ääntä ja olen nyt ajellutkin nelosella. Sekin pitäisi tutkia ennen pitempiä reissuja.

Kristus on totisesti ylösnoussut

Täällä Etelä-Siperian Minusinskissa, jonne saavuin muutama tunti sitten on vaihtunut jo vuorokausi. Olemme 5 tuntia edellä Suomen aikaa. Kellon lyötyä 24.00 on kaikissa kirkoissa julistettu pääsiäisen riemullista sanomaa: "Kristus on totisesti ylösnoussut". Samalla päättyi ns. suuri paasto, jolla varsinkin ortodoksikirkossa on suuri merkitys. Kyllähän me suomalaisetkin saatamme paastota, vaikka varsinaisen paastonajan merkitys onkin voinutt meiltä hämärtyä. Useimpien paastoamisiin littyy enemmän tai vähemmin yritys pudottaa painoaan..
Minulla oli hieman pidennetty "Hiljainen viikko". Matkustin nimittäin aivan yksin pikku Sodallani (13v 1,9 dsl Felicia ilman turboa) Savonlinnasta tänne Minusinskiin. Skodan perässä oli pikku kärry täynnä tavaraa. Joosen perheen pakaasien lisäksi oli osa Suomessa joulukuussa vierailulla käyneen Karatusan khra Vitalin matkatavaroista.Kärryssä oli myös Skodan kesärenkaat sekä lappeenranatalaisten idäntyön ystävien keräämää vaate- ja kenkäavustusta. Tyhjensimme peräkärryn Minusinskin srk:n vaeastoon, josta suuri osa siirtyy hiljakseen Karatusaan.
Matkustusviikkoni oli samalla jonkunlaista paastonaikaa. Ei ollut tätä tietokonetta. Radiokaan ei toiminut eikä mukana ollut ainuttakaan puhe tai musiikkikasettia. Vain tekstiviestejä lähettelin jonkunverran. - Hyvin sitä näköjään tulee toimeen ilman näitä nykyajan vempaimiakin.
Kolme yötä ja puolitoista päivää meni ystävien luona Saranskissa ja Omskissa, mutta yleensä nukuin Skodassa ja tietenkin suurimman osan ajasta vain ajoin ja ajattelin. Jonkun verran myös lauleskelin ja varsinkin aamuisin myös rukoilin hengellisen elämäni hoitamiseksi.
Viime tiistaina poikkesin Tsaikovskin kaupungissa Uralin länsilaidalla. Tarkoitus oli sekä tarkastaa, että koehypätä ensi talven veteraanien MM-kisamäet, mutta olin noin viikon verran myöhässä ja hyppääminen jäi paluumatkan ja muovilla hyppäämisen varaan.
Suurimmassa (K125) mäessä oli reilut 2vk.sitten hypätty Venäjän mestaruuskisat
 ja heti niitten jälkeen oli taas jatkettu mäkikeskuksen viimeistelyhommia ja tietenkin myös aloitettu valmistelut kesän muovimäkikauteen valmistelut. Jo toukokuussa pitäisi suurimmissa mäissä olla aikuisten maajoukkuehyppääjien leiri.
Mäkien profiilit ja rakenteet vaikuttivat olevan hyvässä mallissa ja lumitilanne mäkikeskuksessa oli vielä huhtikuun alkupäivinä erinomainen.
Mennyt talvi oli minun osalta loppujen lopuksi parempi kuin rohkenin odottaa. En ollut ehtinyt harjoitella tarpeeksi fysiikkaa ja muovimäkihyppyjen määräkin jäi vain neljääntoistahyppyyn. Vielä SM kisojen aikaan Helmikuussa hyppääminen oli "hakusessa". Järjestimme Huttusen Pasin kanssa ison mäen valmennusleirin Kuopioon ja siellä sain n 20 hyppyä ysikympistä. Vaikka ne jäivätkin aivan kumpuun paras ehkä 55-57m
aloin saada vähän varmuutta. Sitten juuri ennen Puolan MM-kisareissua kun hain pohjoisen poikien suksia ja hyppyvarusteita Rovaniemeltä, hyppäsin menomatkalla Väinön ja Oivan kanssa T.kosken K49:ssä kymmenen ja K73 mäestä kolme hyppyä sekä lauantaisen Sallaan suuntautuneen srk.vierailun jälkeen pääsimme Mikon ja Markuksen kanssa hyppäämään 5 hypyn harjoituksen Ounasvaran betonissa (K90).
Puolassa hyppy alkoi jo löytyä ja vaikken itse kisaan saanutkaan aivan parhaita hyppyjä, niin olin kutakuinkin tyytyväinen hyppäämiseen nimenomaan K90 mäessä ja K70 meni myös suht`hyvin.
Talven päätökseksi tuli MMJT:n (Markus Malvalehto Jumping Team) kisaviikonloppu Rovaniemellä. Sinne lähteminen oli minulle kuin "tervanjuontia", mutta näin jälkiviisaana on sanottava, että kyllä kannatti lähteä.
Sain useampia olosuhteisiin (hyppääjän ikä, harjoittelun määrä yms) suht hyviä hyppyjä sekä keskarissa (K64) että betonissa (K90) ja kun vanhimpana kilpailijana aloitin ja kverit näkivät takaapäin hyppyjäni sain rohkaisevaa palautetta. Parhaalta tuntuyi itse "maestron" Matti Nykäsen rohkaiseva tunnustus, että hyppäsit hyvin. Kyseessä oli juuri K90 mäki. - Nyt on mukava ajatella ensi talvea ja tulevia Tsaikovskin Veter.MM-kisoja. Jos vain saan olla terveenä haluan yrittää harjoitella enemmän ja paremmin ja saada hyppy kulkemaan kaiken kokoisissa mäissä.
Nyt on kuitenkin edessä kolmen kuukauden työjakso Karatusassa ja Suetukissa. Toivottavasti löytyy aikaa ja motivaatiota myös harjoitteluunkin.  Lasten perheitä ja erikoisesti kahdeksaa lastenlasta on jo ikävä, mutta eiköhän tämä kolme kuukautta mennä hujahda nopeasti.
Minun piää yrittää saada aikaiseksi myös ystävä-rukous- ja lähettäjäkirje mahdollisimman pian.