VATTUKYLÄN MAISEMISSA

Olikohan se viikko sitten torstai-iltana, kun karistin Rovaniemen pölyt lenkkarieni pohjista ja  lähdin valumaan alaspäin etelän maihin. - Joku Lapin mies Inarista oli kertonut joskus ennen talvisotaa kaverilleen pistäytyneensä etelässä ja taisi silloin poiketa vain Ivalossa.
 Etelä on suhteellinen käsite.
Pysähdyin Haapavedelle , mutta sitä ennen nukuin Transitissani jossain tienvarsihuoltamon pihassa Oulun alapuolella.  Tarkoitus oli täällä  Haapavedelläkin asua Transitissa, mutta Janne sai ylipuhuttua minut kortteeraamaan heidän kerrostaloasuntoonsa, josta heidän nelihenkinen perheensä on muuttamassa pois elokuun loppuun mennessä.  Poismuuton syy on asunnon vanhempien makuuhuoneessa ilmennyt homeongelma,joka on aiheuttanut turhaa pitkäaikaista sairastelua. Jannen perhe (vaimo ja kaksi lasta) ovat olleet Luohuan mummolassa, jonne Janne roudailee muuttolaatikoita, kunnes löytyy varsinainen asunto.
Rovaniemen Ounasvaaralla pääsin keskiviikkona aloittamaan oman muovimäkiharjoituskauteni . Hyppyjä K64 mäestä kertyi ke. ja torstaina yhteensä seitsemän. Pohjoisen reissuni sokeri ja  suola olivat vanhojen ja uusienkin urheilukavereitten ja valmentajien tapaamiset.
 Eilisaamuna soitin ystävälleni Matti Nykäselle Jyväskylään. Uutiset olivat hyviä. Matti oli bändinsä rumpalin Kristian Ijäksen kanssa käynyt edellispäivänä Jämsänkosken K45 mäessä. Nyt on Matillakin taas kerran onnistunut  lajiharjoitusvaihe alkanut. - Kristian harrastaa myös mäkihyppyä veteraanisarjoissa.
Aloitimme Jannen kanssa Vattukylän Muorinmäessä melkoisen maanvaihto-operaation, johon liittyy myös K35 hyppyrimäen puisen alastulorinteen rungon ja kannen oikaisu ja nostaminen oikeaan profiiliin.
Viisi vuotta sitten remontoimme ja suurensimme kolmistaan Jannen ja Vellun kanssa Vattukylän pojankossien (puolenkymmentä 12-15v) Muorinmäen "jyrkänteeseen" rakentaman K25 mäen kolmevitoseksi. Jo silloin aikoinaan alamäen savikkorinne oli vetänyt herneet nenäänsä ja päättänyt lähteä valumaan kohti parin-kolmensadan metrin  päässä Pohjanlahteen päin virtaavaa Pyhäjokea.
Muorinmäen ja Pyhäjoen välissä sijaitsee alkujaan Jaakko Haukipuron, mutta nykyisin poikansa Kallen
vuokraama laidunmaa. Tässäkin talkoorempassa meillä on ollut ihan haitaksi asti uskollisia  faneja. Kallen monikymmenpäinen suominautojen karja seuraa hyvin uteliaasti  remontinkehittymistä.
Hyppyrimäen suurennusremontin vaiheissa ajoimme syvennetystä mäkimontusta  melkoisen määrän savea maanparannusaineeksi Kallen pellolle. Remontin monttuvaiheessa paalutimme js salaojitimme alamäen kaarretta.
Talkoilla monttua syventänyt kylän kaivurimies joutui lähtemään viljankorjuuhommiin ja salaojitus jäi puutteelliseksi, vain toiseen laitaan tuli yksi salaoja ,kun toiseen laitaankin ja  niitten väliinkin muutaman metrin päähän toisistaan olisi salaojat tarvittu.
Itse lähdin kyläilemään Texasiin ystäväni ja Siperian missiokaverini Kusti Materon luokse. Viivyin Amerikoissa kolme viikkoa ja jo sinne tuli viestejä syksyn rankkasateista Haapavedellä. Ekana alkoivat sortua liian jyrkiksi jääneet sivupenkat ja niistä tauti tarttui myös varsinaiseen alastulorinteeseenkin vaikka se olikin paalutettu.
Myöhemmin alkutalvesta ajoimme Vellun kanssa kahdella traktorilla satoja kuormia tuota valunutta savikkoa Kallen laidunpellolle Jannen toimiessa lainakaivurin puikoissa.
Pojat pääsivät hyppäämään kahtena talvena, mutta 2-3 viimeistä talvea Muorinmäki on ollut hyppyrimäen osalta käyttämättömänä. Vieressä sijaitseva lumilautailuhyppyri on kylläjoka talvi ollut ahkerassa käytössä
Laadin mäkimiehille suunnitelmat ja piirustukset Muorinmäen maanvaihto-operaatiota varten. Saimme
hieman vastaavanlaisten,mutta kuitenkin pienempien maaperäongelmien kanssa Pielavedellä painiskelleitten veteraanihyppääjien porukalta hyviä vinkkejä ongelmista selviämiseen.
Mäkihyppääjät ja lumilautailijoitten edustaja perustivat Muorinmäen mäenlaskijat nimisen rekisteröidyn yhdistyksen lajiharjoituspaikkojen kohentamista ja käyttöä varten.
Suunnitelmat kustannusarviointeineen menivät läpi aluellisessa ELY-keskuksess, mutta kuitenkin ne avustusrahat jäivät käyttämättä.  Mäkimiehiä alkoi arveluttaa, että  jos korjausremontti epäonnistuu ja he joutuisivat ehkä maksamaan nuo avustusrahat takaisin Ely-keskukselle. -Nyt noitten avustusrahojen mahdollinen käyttöaikakin on jo mennyt umpeen.
Pari vuotta veljeään vanhempi Vellu  lopetti jo hyppäämisenkin vedettyään "lipat" mäessä. Vellu oli samoihinaikoihin alkanut viihtyä entistä enemmän Orimattilan ja Villähteen suunnalla.
-Kaksi viikkoa sitten sain kunnian olla suomalaisten ja muunmaalaistenkin vetraanimäkihyppääjien edustajana kannattamassa junnujärvistä mäkisuksivartiossa, kun Vellu ja Saara marssivat vihkimisen jälkeen ulos kirkosta. Häitä juhlittiin sitten, "niin maanperusteellisesti" Villähteen Seurojen talolla.
Viime talvena Jannelle löytyi uusi harrastuskaveri Jouni Isoaho, jonka kaivurihommia tehnyt isä oli tehnyt alkuperäiset maansiirtotyöt Vattumäen K25 mäessä. Pojat tekivät lukuisia harjoitusmatkoja n 150 km päähän Pielavedelle, jossa on sopivan kokoiset mäet. Talven viimeisillä keleillä Janne ja Jouni ajoivat n 350 kuutiota karkeaa sepeliä ja vieläkin karkeampaa tavaraa hyppyrimäen viereiselle pellolle.  Nyt menossa oleva maanvaihto-, ja rakenteitten korjausoperaatio on hyvässä alussa.
-Eilen Janne haastoi Facebookissa (www.autamiestämuorinmäessä.com) mahdollisesti joutilaita traktorimiehiä kärryineen talkoisiin Muorinmäelle.  Janne lupasi talkoolaisille palkkioksi hyvän mielen
ja kausilipun Muorinmäkeen
Tänään varmistui lopultakin Siperiaan lähtöaikataulu. Toinen lähettisihteerini Satu Eronen matkustaa Johannan ja lasten kanssa syyskuun lopulla. Joose lentänee Omskiin ja porukalla osallistumme Aitamäkien muuttoon ja käymme katsastamassa yhtä taloa Orlovkan "suomalaiskylässä".
Pitkästen lasten suomiope Aino Vuorimies lähtee Transitissa ja hänen kanssaan teimme komprosmissin aikataulusta. Lähdemme neljästään (Aino, isänsä Mikael ja "talkkarini"Arska) jos Jumala suo 17.09., siis viikkoa myöhemmin kuin olin suunnitellut. Ilmeisesti jätän näinollen mäkihyppykaluston Suomeen.
- Toivottavasti Taivalkoskelle tulee hyvä alkutalvi, sillä ensi talven veteraanien  MM-kisat pidetäänkin jo tammi-helmikuun vaihteessa Romanian uudessa Rasnovin mäkikeskuksessa.
Karatusan kirkkoherra Vitali Lutzhagov on laittanut facebooksivulleen  (Vitaly) hyviä kuvia kirkon perustus-, ja kellarivaiheen edistymisestä. Rakennusprojektia hoitaa joku babtistipohjainen rakennusfirma.
Minun ohjelmani jatkunee täällä Vattukylän maisemissa Kuuselan Tapion häihin (Alajärven kirkossa 7.9) saakka ja niistä ajelen Jyväskylän ja Kuopion kautta kotiin Savonlinnaan valmistelemaan seitsemättä Siperian keikkaa.

RENKAITTEN LÄMMITTELYKIERROKSELLA

Alaotsakkeeksi voisi hyvin laittaa vanhan tutun sanonnan "Kaapin takana on nainen".
Olivatkohan ne Matti ja Teppo, jotka aikoinaan esittivät hitiksi nousseen biisinsä "Kaiken takana on nainen".
Jos muistan oikein niin biisi jatkui: " .. joka ihanasti rakastaa... jota ei voi vastustaa."
Joku aihetta syvemmin spekuloinut oli joskus todennut, että mies ei oikein tahdo tulla toimeen ilman naista ja sitten jos ja kun saa juostua jonkun naisimmeisen kiinni joutuu huomaamaan, ettei se niin helppoa ole tulla toimeen hänen kanssaan. -No  meikäläinenhän voisi aihetta kommenteerata kokemuksen syvällä rintaäänellä, useammastakin näkövinkkelistä.
Perustavimmat ja parhaimmat pohjat aiheeseen löytyvät jo Raamatun alkulehdiltä luomisesta lähtien, mutta ei siitä nyt sen enempää.
Viime viikonlopulla lähdin jo perinteiselle renkaitten lämmittelykierrokselle ennen tämän syksyn Siperian "pikataipaleelle lähtöä". Paalupaikasta ja lähtöruudusta,sen paremmin kuin aivan tarkasta lähtölaukaukseastakaan ei ollut aivan tarkkaa tietoa, mutta olin mukaani lähtijöitä informoinut, että 9 tai 10.syyskuuta olisi tarkoitus lähteä.
Jo kolmen vuoden ajan olen "kosiskellut" näille karuille miesporukoitten siperialaiskeikoille jotain piristävää ja keventävää "laastienekeliseuraa", tosin heikolla menestyksellä.
Tälle reissulle oli sitten kuitenkin lopulta ilmoittautunut toinen lähettisihteerini, valtiotieteitä Helsingissä opiskeleva kolmenkympinkriisiä lähestyvä Satu Eronen, jota en ole kuitenkaan tavottanut ihan äskettäin puhelimella.  Jossain Kemijokivartta Rovaniemen suuntaan ajaessani  pärähti kännykkä ja Pitkästen lasten suomiope Aino Vuorimies soitti kyselleen Siperiaan lähtöaikatauluani. Muut matkaan lähtijät, jos Herra suo, ovat Ainon isä Mikael Bergman ja vävyni Jannen isoveli Arska Teivainen.  Aino olisi ollut kiinnostunut automatkasta halkiVenäjän, kun on tähän asti reissannut lentäen tai junalla, mutta tuo lähtöaikataulu oli hänelle liian kiireinen.
Minulla tuohon 9. tai 10. syyskuuta ajankohtaan sisältyi "oma lehmä ojassa"- juttu, joka liittyy mäkihyppyyn. Reitinvarrella Uralin itäpuolella olisi Venäjän kesämestaruuskisat 13-15.9. Nishni Tagilin juuri uusitussa mäkikeskuksessa (100km Jekaterinburgista pohjoiseen). Olisin yrittänyt päästä siellä jatkamaan muutama päivä sitten aloittamiani muovimäkitreenejä.
Tässä nyt sulattelen asiaa ja olen jo taipumassa  ajatukseen  lähtöaikataulun muuttamisesta, mutta en ole siitä vielä kenellekään laittanut infoa. Melko "vaivatonta" on sopia ja sommitella lähtöaikataulua kolmeen mieheen, mutta kun soppaan lisätään kokeiksi vielä pari itsenäiseen elämään tottunutta naisihmistä, yhtälön toteuttamisen vaikeusaste kasvaa huomattavasti.
Mutta kattellaan, kuten Kummun Kalle aikoinaan tuumaili. Eiköhän tästäkin päästä etiäpäin.
Nyt olen Haapavedellä virittelemässä Haukipuron Jannen kanssa paikallisen 1995 alkujaan Vattukylän pojankossien keskenään rakentaman ja 2008  K25:sta K35:seksi remontoimamme hyppyrimäen montun maanvaihto-operaatiota ja siihen liittyviä rakenteellisia korjauksia.
Aloitamme uusimalla monttuun umpitukkeeseen savivellistä menneen kaivon. Sitten poistamme montusta ja alamäen kaarteelta aina valuvan savikerroksen, laitamme suodatinkankaan ja riittävän tiheän salaojituksen, jonka päälle 60-70 cm paksun karkean sorapatjan. Pojat ajoivat talvella traktorien kanssa kilometrien takaa useita satoja kuutioita karkeaa vaihtomaata paikalle.
Melkoinen operaatio on myös puurunkoisen alastulorinteen kannen oikaisu ja kohottaminen oikeaan profiiliinsa. -Toivottavasti kaikki onnistuu ja paikalliset mäkihyppääjät pääsevät taas kolmen vuoden tauon jälkeen harjoittelemaan myös omassa mäessään ja aloittamaan myös mäkikoulun pitämisen
uusille junioreille.
Syyskuun seitsemäs päivä lupailin poiketa Kuuselan Tapion ja Kantosen Katjan häissä Alajärvellä ja Vimpelissä. Jos ehdin, niin käyn sitä ennen kotona. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin pukutakin ja "simpsetit" mukaani Transitiin. Siellä ne kamppeet ovat sulassa sovussa moottorisahan ja kaiken muun remontti- ja mäkihyppykaluston kanssa.
Tämän renkaitten lämmittelykierroksen taaimmainen kääntöpaikka oli Yläkemijokivarressa Pekkalan koululla. Samassa paikassa kävimme kolme vuotta sitten Nykäs-Matin kanssa vihkimässä
ja saattamassa avioliiton rauhaisaan satamaan urheilukaverimme Matti Saaren ja hänen morsiamensa Virpin. Matin mäkitreenit ovat monipuolistuneet.Tosin olihan hänellä alan kokemusta ja jälkikasvua jo ennestäänkin. Nyt Matin treenilenkkiin on jo toista jaksoa sisältynyt vaipanvaihtamisen lisäksi lastenvaunujen lykkäämistä.  Kaiken muun menemisen ja tekemisen ohessa Matti hoitelee kalankasvatusbisnestään, jossa apuna häärii nuoruuden mäkihyppykaveri -80 luvulla maailmancupit ja lentomäetkin Suomen maajoukkueessa kolunnut Heikki Ylipulli.
Pääsin kahtenailtana hyppäämään Ounasvaaran K64 mäessä.Avasin näin myöhään muovimäkikauteni,kun oikea polvi sattui venähtämään toukokuussa Siperiassa futistreeneissä.
Heikki  coutsasi minua ja Mattikin ehti katsomaan toista mäkitreeniäni.
Ounasvaaran betonissa harjoitteli uutta paluuta mäkihuipulle yrittävä Harri Olli muutaman juniorin kanssa. Huolimatta molempina iltoina vallinneesta takatuulesta pojat pommittivat punaiselle.
Omat hyppyni jysähtelivät aivan kumpuun, mutta silti olin tyytyväinen ja myös valmentaja löysi niistä jotain hyvääkin. - Kukaan valmentajalavalla ei ollut joutunut hyppyjeni vuoksi kopasemaan nitropurkkia povitaskustaan.
Ehdin vaihtamaan muutaman ajatuksen Harrin kanssa ja kun kyselin kesän treenien sujumisesta, hän kommentoi, että pikku hiljaa mennään eteenpäin.Harrin harjoittelua on haitannut polvitulehdus, joka on estänyt kovemmat fysiikkatreenit.
Kävimme Heikin kanssa saunomassa Esko Ylipullin mökillä Kemijokivarressa. Seitkyt luvulla Esko valmensi Martti Niemen kanssa omien poikiensa ohessa myös meitä sallalaisia. - Juttua olisi riittänyt, mutta piti lähteä yöpuulle,sillä seuraavana päivänä oli ohjelmassa sorsanmetästyksen aloittaminen.
Ennen kakkostreenejä onnistuin tavottamaan langan päähän ja sitten myös ihan kasvokkain hyvän ystäväni, 70-80 luvun suomimäkihypyn kestotähden Esko "Piki" Rautionahon.  Esko kuuluu samaan korkeasti ihailemaani sarjaan Eino Kirjosen ja kaimani Aatto Pietikäisen kanssa, joille ei suotu arvokisamenestystä, vaikka olivatkin pitkään aivan mäkimaailman huipulla.
Muutaman vuoden ajan olen seurannut Pikin tyttären Jenny Rautionahon kehittymistä . Jenny on yksi Suomen lupaavimmista naismäkihyppääjistä. Viime kevättalven polvivamma iski väliaikaistatakapakkia,mutta uskon että se vaan kasvattaa kilpailijaluonnetta, jota tarvitaan sitten kun taistellaan menestyksestä maailmancupissa ja arvokisoissa.
Meillä oli Pikin kanssa todella  hyvät "raatit" hänen kämppänsä pihalla.  Kumpanenkin meistä on käynyt melko rankkaakin elämän koulua.Lämpimästi halaten ja siunaten jätin rakkaan veljen kun lähdin mäelle verryttelemään ennen hyppäämistä.
Tuolle renkaitten lämmittelymatkalle olin lähtenyt  jatkamaan tyttäreni Kaisan perheen luota Kuopion Itkonniemeltä hieman epävarmoin tunnoin.Pörssin pohja paistoi jo pahasti ja Transit imaisee likemmä kaheksan satasella ja dieselikin on Suomessa niin kallista.
Jo ajomatkalla pohjoiseen alkoi helpottaa. Sielu lepäsi jotenkin pohjoisen avarissa maisemissa.Oulun seudulla kokeilin tavottaa hyvää veteraanihyppääjäkaveriani , huippuluontokuvaaja Jorma Luhtaa, josta en ollut pariin vuoteen kuullut  juuri mitään.  Moneen kertaan olin soittanut,mutta hän ei ollut vastannut, mutta nyt vastasi tuttu ääni. -Siinä humahti kilometri, jos toinenkin ja "raatit" senkun jatkuivat.Luulen, että  Soneran laskuttajatkin tuon pitkän puhelun jälkeen huomaavat, ettäliikevaihto taisi nousta vaihteeksi plussan puolelle.
Etelään päin ajellessani oli todella hyvämieli. Kannatti tehdä tämäkin renkaitten lämmittely reissu, vaikka se finanssipuolella kirveleekin. Kavereitten tapaamisissa oli johdatuksen makua. Taivaan Isä meitä kaikkia siunatkoon ja valmistakoon Taivasta varten.

HARJOITTELUA UUDELLA KOMPJUUTERILLA

Kotilieden päätoimittaja, olikohan se Maire Varhela, kirjoitti joskus kymmenisen vuotta sitten, että suomalaista miestä ei saa helpolla lääkärin tarkastukseen eikä edes pieneen PSA verikokeeseen.
 Satuin lukemaan tuon jutun ja kun vähän myöhemmin sattuneesta syystä jouduin menemään työterveyslääkärille ja tämä kysyi tarkastuksen lopuksi sattuiko ,minussa olemaan muuta vikaa, niin pyysin lähetettä labraan k.o. verikoetta varten selittäen että piti yöllä käydä 3-4 kertaa vessassa.
Monien mutkien jälkeen, joita on tässä turha kertoa, heräsin keskussairaalassa eturauhasta köyhempänä nukutuksesta onnistuneen leikkauksen jälkeen.
Joskus elämä on kuin hiuskarvan varassa. Onneksi olin lukenut tuon artikkelin ja onneksi sattui hirsihommissa haaveri, jonka vuoksi oli pakko mennä lääkäriin  ja onneksi seuraavana vuonna uusintakokeen tuloksia katsellut uusi työpaikkalääkäri passitti minut urologin vastaanotolle koepalan ottoon.
Melkoinen kynnys suomalaiselle miehelle on myös mennä ostamaan uusia housuja, kun ne vanhat on niin hyvät ja mukavat, vaikka ovatkin jo pahasti kulahtaneet. Joltain sain hyvän vinkin, jonka haluan jakaa muillekin. Jos ja kun satut löytämään sopivat ja kelvolliset housut, niin osta samalla usemmat.
Yhtä lailla vetkuttelin tässä kompjuuteriasiassa. Kohta kahdeksan vuotias vanha palvelija oli nikotellut pitkään ja vetänyt herneen muutaman kerran ainankin toiseen sieraimeensa ja keväällä  molempiin.
 Lopulta reilu viikko sitten kampesin itteni viiskulmassa toimivaan alan liikkeeseen. Otin mukaani vanhan palvelijan, koska elättelin toivoa sen henkiin heräämisestä tai ainankin, että jos siitä saisi pelastettua valokuvat ja hyvässä lykyssä muutakin minulle tärkeää dokumenttia.
Kerroin tilanteestani ja katselimme tiskillä esillä olleita kannettavia. Mukavan oloinen nuori kauppamies lupasi tarkistaa mitä oli tehtävissä vanhan palvelijan kanssa ja seuraavana päivänä palasin kotiin uuden koneen kanssa huomattavasti köyhempänä noin euroja ajatellen. - Otin varmuuden vuoksi vanhan palvelijankin vielä vaivoikseni,  koska ajattelin, että jospa lapsenlapset keksivät sille vielä jotain käyttöä. Kauppamies kertoi siirtäneensä materiaalit uudelle koneelle. Hän piti käytönopastuskurssin, josta heti suurimman osan unohdin, mutta sain sentään internetin toimimaan.
Viikon päivät yritin päästä kirjoittamaan omaa blogia sekä veteraanien vieraskirjaa.Jälkimäinen onnistui lopulta eilen ja tänään kävin kyselemässä neuvoa ensin Arskalta ja lopuksi siitä kompjuuteriliikkestäkin.
Kuten arvoisa lukija huomaa,niin nyt onnistuu jo tää blogin päivittäminenekin.
Kesä on sujunut säitä pijellessä. Sikäli kuin tyttäriä perheineen on ollut Tallisaaressa olen minäkin poikennut sahailemassa ja karsimassa tuulenkaatoja ja suunnittelemassa puuliiterin kehikon pystyttämistä. Alulle en ole sitä vielä saanut.  Tässä kotona oon ajellut nurmikkoa ja raivaillut puskittunutta puutarhaa ja sain jopa kerättyä muutamasta puskasta punaiset viinimarjat ennen kuin rastaat ehtivät asialle.
Oma ruohonleikkurinikin  lakkasi toimimasta  (Oli huono ostos vain muutama vuosi sitten,olisko kymmentäkään),mutta olen kuletellut ikivanhaa, mutta myös vuorenvarmaa,  Joosen ruohonleikkuria Viuhonmäen ja Särkikujan (Pihlajaniemellä) väliä ja samalla ajellut nurmikoita ja marjapuskien vierustoja sielläkin. Samalla on tullut kyläiltyäkin, sikäli kuin isäntäväki on sattunut olemaan kotosalla.
Joku viikko sitten piipahdin Ryttylässäkin hoitelemassa Siperian reissuihin liittyviä asioita.
Kuluneena viikonloppuna kävin ensin Puijolla kattomassa FIS-cupin mäkikisoja ja samalla piipahdin Kaisaa Anttia ja pikku Eppua tapaamassa. Lauantaina edustin veteraanimäkihyppääjiä Vellun ja Saaran häissä Orimattilassa. Netinkautta auotoharrastusten tiimoilla Velluun tutustunut Saara oli kesyttänyt rekkamiehen ja häät olivat upeat ja lämminhenkiset. Yövyin Vääksyssä Teivaisilla ja sunnuntaina poikkesin urheilukaverini Hannu Rosenlundin farmilla Nastolassa. Tein lähes kahden kuukauden tauon jälkeen ekan "punttitreenin" Hannun kalustohallissa, jospa kuntoilu lähtisi tästä käyntiin.
Ensi viikonloppuna olen taasmenossa Ryttylään lähettipäiville.  Pari päivää sitten näin ensimmäiset Vitalin nettiin (facebookiin) laittamat kuvat Karatusan kirkon perustusmontusta. Anturat ja pohjalaatta oli jo valettu.
Lähden syyskuun alkupuolella jos Luoja suo taas ajelemaan kohti Siperiaa. Siellä on edessä kirkon hirsikehikon pystytys. Arskan piti olla lähdössä mukaan, mutta katsotaan miten äijän käy.
Lähettisihteerini Erosen Satu ja Aino Vuorimiehen isä valmistelevat lähtöä kuitenkin.
Puijolla tapasin erästä Pietarista kotoisin olevaa venäläistä coutsia, joka kertoi, että 13-15.9. on Nishni-Tagilissa  Venäjän kesämäen mestaruuskisat. Kattotaan pääsenkö riittävän hyvään kuntoon,jotta voisin poiketa siellä harjoittelemassa.