"Katu täyttyy askelista,
Elämä on kuolemista.
Pannaan käsi käteen ja ollaan hiljaa.....
Kutsu minut aamuteelle, -anna voimaa uupuneelle
Nyt on elokuu ja minä olen viljaa".
Noin sepitteli sisimpänsä tuntoja runoilija ja muusikko Juice Leskinen, joka siirtyi ajasta ikuisuuteen vain hieman yli viisikymppisenä.
Kesäkuun alkupuolella olimme lähiomaisten ja sukulaisten sekä ystävien kanssa saattamassa hieman yli seitsemän kymppisenä iäisyyskutsun saanutta veljeni Martin Anneli vaimoa haudan lepoon Luumäen Taavetissa. Luoja siunasi meitä aurinkoisella säällä. Lämminhenkisessä muistotilaisuudessa seurakuntakeskuksella Anneli katseli meitä kauniista morsiuskuvastaan adressipinon viereltä. Lapsirakkaan Annelin sisältörikkaaseen ja hyvään elämään kuului myös loppuvaiheistaan hyvinkin raskas riisumisvaihe, johon aikaisemmin tapahtunut vanhimman pojan Timon kuolemakin kuului. Pahassa autokolarissa noin 15v sitten vakavasti loukkaantunut Anneli ei palautunut enää ennalleen eikä juurikaan liikkunut enää kodistaan. Saimme kohdata Annelin lähimpien kanssa ja muistella yhdessä kaikkea sitä hyvää ja kaunista mitä oli saatu vuosikymmenten varrella kokea yhdessä Annelin kanssa.
Elämä jatkuu kuitenkin ja elämä voittaa; -jo täällä ajassakin,- mutta varsinaisesti sitten kun tämä ajallinen lakkaa ja alkaa iankaikkisuus. Kristus voitti kuoleman omalla kuolemallaan ja ylösnousemisellaan valmisti meillekin tien iankaikkiseen elämään.
Martti veljellämme (79v) oli lähes samanaikaisesti vaimonsa kuoleman kanssa toinenkin kipeä leikkaus. Häntä noin kymmenisen vuotta vaivannut parista kaatumisesta Slovenian MM-kisareissulla johtunut resilihakseksen revähdyksestä ja verenpurkauksesta jäänyt melkoinen patti poistettiin. Leikkaushaava oli noin 40 cm pituinen. Hautajaisten aikaan Martti käytti kyynärsauvoja. Nyt on jo tikitkin poistettu ja velimies totuttelee liikkumaan . Samalla hän totuttelee elämään yksinään. Siinä onkin opettelemista, sillä yhteistä aikaa avioliitossa Annelin kanssa kertyi noin 56 vuotta.
Alkukesän kohtaamisista nuorimman tyttäreni Kaisan perheen kanssa Kuopiossa ja erikoisesti nuorimpien lasten lasteni viisi ja puolivuotiaan Eppu Akustin ja vasta vuoden ikäisen Toivo Joonatanin kanssa kirjoitinkin jo edellisellä kerralla.
Keskimmäisen tyttäreni Riikan perheen luona Vääksyssä olen ehtinyt pistäytyä kuin ohimennen. Heillä oli parin viikon lomareissu Kroatiassa . Riikka ja Janne olivat muutaman ystäväperheensä kanssa perustaneet Vääksyyn uuden futisseura FC Asikkalan pari vuotta sitten. Innostus on ollut valtava. FC Asikkalalla on jo 11 joukkuetta. Perheen kuopus 9v Hermanni on tulevaisuuden Diego Armando. Pääsin katsomaan viimeisen neljästä Hermannin joukkueen pelistä turnauksessa joka pelattiin Lahden ja Orimattilan välillä sijaitsevalla isolla futisalueella. Hemppo pelasi liberona ja kyllä oli pojalla "homma hanskassa". Siis oikeastaan " pallo jalassa". Kolme vuotta vanhempi Tähkä pelaa tyttöjoukkueessa, mutta hänen ykköslajinsa on cheeleeder-porukka ja Tähkä on se joka on "tornin" huipulla ja jota heitellään. Lahjakas tyttö. Tuittu, joka opiskelee Savonlinnan Taidelukiossa musiikkilinjalla tykkää myös futiksesta mutta kait enemmän kannustuspuolella. Vävy-Jannen kanssa on pelattu yhdessä paljonkin esim. Savonlinnan-Säämingin seurakunnan joukkueessa jonka kanssa myös menestyttiin valtakunnallisissa srk.nuorten kisoissa. -Janne pelasi Kymppi paidassa ja minä vasempana pakkina. -Geeneissäkin siis löytyy.
Toissapäivänä kuskailin vanhimman tyttäreni Tiinan isompia poikia Eeroa (20v) ja Aapoa (17v) sekä heidän kaveriaan Tallisaareen, jonne eilispäivänä saapui muu Turusen perhe; Kari ,Tiina ja nuoremmat lapset Lauri (12v) ja Inkeri (6v). Myös Teivaiset vahvistettuna Tuitun poikaystävällä Jonella olivat eilen saapuneet Tallisaareen. Kaisa Antti ja pojat saapuvat vasta ensi viikon lopulla, sillä Antilla on vielä jotain musiikkihommia Kuopiossa.
Tallisaareen aion minäkin tästä kohta suunnistaa.
Alkukesän kohtaamisiin kuuluvat mäkihyppyharjoitukset Lahdessa ja Jämsänkoskella veteraani-, ja junnukavereitteni kanssa..
Leimaa antavaa näille alkukesän hypyille, oli minun toimiminen 59v Kalle Mäkelän tsemppaajana ja koehyppääjänä ensin Jämsänkosken K45 ja viikkoa myöhemmin kun Kalle korkkasi Lahden HS70 mäen kahtena päivänä. Ensin "salaa" kahdella hypyllä viime viikon tiistaina ja julkisesti lauantaina, jolloin viehättävä YLEn naistoimittaja kuvasi, videoi ja haastatteli Kallea suorassa radiolähetyksessä.
Orimattilan Virenojalla asuva ja rak.tarvikealan firmaansa pyörittävä Kalle, joka oli lapsena harrastanut mäkihyppyä 12 vuotiaaksi asti, aloitti uudelleen pari vuotta sitten 45v tauon jälkeen Lahden Karpalossa K6 mäessä. Samalla Kalle alkoi julkaista omaa blogia, jossa kertoi tavoitteekseen hypätä 2017 MM kisojen koehyppääjänä Lahden Betonissa (K116).
Kallella oli ennen Jämsänkoslle käyntiä 700 harjoitushyppyä lähinnä Karpalon K15 mäestä muovilla ja lumella sekä viime talvelta K25 ja lopputalvesta myös K38 mäestä.
Kalle oli harjoitellut paljon tasapainoa vaijerilla kävellen kahden vuoden aikana ja siinä hän on jo mestari. Pisin kävely on 400 metriä (20m pituisella vaijerilla kotipihassaan.
Harppaus 3 kk tauon jälkeen K38:sta K45 mäkeen ja vielä K64 mäkeen oli tuonkin ikäisellä ja vasta pari vuotta lajia uudelleen harrastavalle melko haasteellinen, mutta hyvin Kalle siitä selvisi. Hän oli käynyt toisenkin kerran yhteisen kaverimme 68v Hannu Rosenlundin kanssa harjoittelemassa Jämsänkoskella. - Lahden HS70 alamäen kaarre , jossa muovitus on ladottu maapohjalle (liikkuu vuosittain jonkun verran) on varsinkin ylipainoiselle veteraanihyppääjälle melko haasteellinen. Kalle oli harjoitellut pelkkää alastulorinteen laskua myös HS100 mäessä eikä siinä ollut mitään ongelmaa, mutta HS70 mäessä ongelmia oli pelkässä alamäen laskemisessa. Salaharjoituksissa , kuten siinä muutamaa päivää myöhemmin radioitussakin hypyssä Kallen vauhtimäenlasku, ponnistus, ilmalento ja alastulo sekä liukuminen alamäen kaarteen loppupuolelle olivat vakaita ja hallittuja, mutta tasaiselle tullessa mies pyllähti selälleen. Radioitussa hypyssä Kalle nosti käsiensä varassa itsensä kuitenkin jaloilleen nopeasti.
Mäkihyppyyn liittyi myös ensi talvea varten Mikkelin Tornimäen K42 mäessä ristiinalaisen 54v hyppykaverini mv Kari Pesosen kanssa aloittamamme kunnostusremontti. Kari leikkasi ja siirsi noin 80 kuutiota maata alamäen kaarteen jälkeen sijainneesta kumpareesta kääntöpaikalle tasoitusmaaksi. Teimme myös lapiohommia ohjataksemme notkoon purkautuvia valumavesiä läheiseen ojaan. Mäkitornikin kaipaa pientä huoltoremonttia. Tuomari/valmentajalava täytyy korottaa muutamalla metrillä ja oikeastaan rakentaa uudelleen. Samalla siirrämme portaita yläpäästään kauemmaksi että tulee tilaa aloittelumäkien rakentamiseelle.
Joroisten hyppyrimäkien kunnostushanke, joka onkin huomattavasti suurempi projekti etenee hissukseen., Alkukesästä olen poikennut hanketta vetävän Auvo Kuvajan kotona ja myös hyppyrimäillä (K50 ja K25). Mainituissa mäissä tehdään peruskorjaus ja muutokset HS50 ja HS35 mäiksi .Vastamäkeä jatketaan puurakenteisella "lipalla". Nykyiset portaat siirretään tuomaritornin taakse jonne rakennetaan uudet aloittelumäet K5,10 ja 20. Kaikki mäet muovitetaan ja rakennetaan kastelujärjestelmät pumppaamoineen (500m päähän). Koko kunnalta vuokratun mäkikeskuksen alueen ympärille rakennetaan 2m korkuinen ja 600 pituinen teräsverkkoaita.
Parhaillaan kerätään Joroisten Mäkihyppääjät r.y:n tilille 13 tuhannen euron alkupääomaa, jotta päästään anomaan RaJuPuSu-Leaderiltä 130 tuhannen euron budjettiin 50% avustusta. Loppuosa muodostuu mies-, ja konetalkootyöstä.
Viime keskiviikkona minun piti mennä vielä mäkihyppyharjoituksiin Lahden HS70 mäkeen ja mahdollisesti tavata mäkilegenda Noriaki Kasai samoissa treeneissä. (Kalle Mäkelä oli tavannut Kasain Japanin joukkueen saliharjoituksissa ja saanut Noriakilta nimmarin kypäräänsä. Kasain "päänahan" saaminen mäkihypyssä onkin Kallelle kokonaan eri luokan haaste. Sen tavoittelemiseksi Kallen pitää päästä hyppymäärissä "Kymppitonnikerhoon". -Kun kelitkin olivat sateisia ja melko tuulisia päätin kuitenkin lähteä ajelemaan kohti Savonlinnaa (matkalla poikkesin jo mainitsemiini lapiohommiin Mikkelin mäellä). Ajoin Vääksystä Urajärven kylän kautta Vierumäen Urheiluopistolle vievää oikaisutietä viitostielle ja sen risteyksessä menin tankkaamaan uuden Matkakeskuksen Nesteelle. Tankattuani siirsin Transitin parkkiin aikomuksena poiketa kahvioon. Kalle Mäkelä soitti ja jäin istumaan autoon. Huomasin jotenkin tutun oloisen miehen joka oli tullut autoni vierelle. Lopetin puhelun ja avasin ikkunan. Mies tervehti minua ja sanoi, että kun näki tutun Transitin hän tuli moikkaamaan. Olin ehkä pari viikkoa sitten poikennut tämän entisen Transitin omistajan pihassa Urajärven kylässä ja kun ketään ei ollut kotona olin kirjoittanut viestin postilaatikkoon hänelle.
Oli todella mukava tavata siinä Matkakeskuksen pihassa. Olin kirjoittanut siihen viestiini, että olen ollut hyvin kiitollinen siitä neljän vuoden takaisesta autokaupasta. Meillä oli mukavat keskustelut, joitten lopuksi annoin hänelle lahjaksi veljeni Ilmarin kirjoittaman sukutarinan "Salomonin sukua".
Juhannuksen jälkeinen viikko meni Ryttylässä Kansanlähetyspäivien valmistelutalkoissa. Olin opastekylttiryhmässä. Sitten nostettiin (2-3 tuhannen ihmisen) suurteltta ja lopunaikaa rakensin "kohtauspaikka-tornia" johon laitoimme Erkki Kurpan kanssa opasteviittoja. -Kaiken kiireen keskellä valmistelin kaikille (150 hlöä) talkoolaisille tarkoitettua "Siperialaista Saslik-iltaa". Kolmesti kanssani Siperiassa talkooreissuilla ollut ex.mv.Ralf Lindfors (67v) toi toisen Siperian kävijän mv.kirvesmies Hannu Niemalän 30v) kanssa Snellmanin tehtaalta 10 kg kaslerlihaa ja saman verran käristemakkaraa. Saslikmestariksi tuli Joose Pitkänen ja toipa mukanaan perheensäkin (Johanna vaimo ja lapset Hilja 13v, Saima 10v, Selma 7v. Pietari 3v ja Salome 1v) Saslik-ilta oli menestys. Hienosti sujuivat myös KL-päivät joitten aikana tuli kohdattua niin entisiä kuin uusiakin tuttuja. Melkoisen osan ajasta vietin Lähetysnäyttelyn Venäjän osastolla, mutta ehdin sentään kuunnella muutaman tilaisuudenkin. Sunnuntain lähetrysjuhlassa minut siunattiin muiden lähettien joukossa uudelle työkaudelle.
Seuraava Siperian talkoomatka on syyskuun lopulta lokakuun lopulle, tarkoituksena rakentaa Karatusan pappilan ulkovarasto ja purkaa se entinen ja shata ne hirret polttopuiksi. Ennen Siperian matkaa on jos Luoja suo veteraanihyppääjien KesäGP-reissu Itävallan Thaggsumin mäkikeskukseen Tarkoitus olisi hypätä HS66 ja KS108 mäissä ja kuljettaa suomalaisjoukkueen hyppykalusto kisapaikalle ja takaisin.
Ensi viikolla olen lähdössä kohti pohjoista. Suunnitelmissa on seurakuntavierailu yhteen lähettäjäseurakunnistani eli Sallaan. Jos Luoja suo järjestämme Salla-paivänä 19.7. klo 10-15 toritapahtumaan Seurakunnan lähetyspisteen, jossa myydään siperialaista saslikia ja käristemakkaraa ,kalavaihtoehtoa/muikkuja ja kasvisvaihtoehtona lämmitettyjä maissintähkiä sekä nokipannukahvia Karatusan ja Muurmanskin kirkkoprojektien hyväksi. Paikallisilla on vanhassa srk.salissa perinteinen lähetyksen kirpputori. Klo 16 pidämme Seurakuntalolla lähetystilaisuuden.
Ralf Lindström tuo taas Snellmanilta kaslerlihat ja käristemakkarat. Veteraanihyppykaverini Matti Saari ja ehkä veljensä Anttikin Ylä-Kemijokivarresta järjestää muikut. Jos ehditään tehdään Ralfin kanssa jonkin sortin kalareissu ja Matin kanssa syvennytään Ounasvaran mäkikeskuksen pikkumäkien uudistamisprojektiin.
Nimimerkillä "Eläkeläinenhän ei ehdi mihinkään".
Elämä on kuolemista.
Pannaan käsi käteen ja ollaan hiljaa.....
Kutsu minut aamuteelle, -anna voimaa uupuneelle
Nyt on elokuu ja minä olen viljaa".
Noin sepitteli sisimpänsä tuntoja runoilija ja muusikko Juice Leskinen, joka siirtyi ajasta ikuisuuteen vain hieman yli viisikymppisenä.
Kesäkuun alkupuolella olimme lähiomaisten ja sukulaisten sekä ystävien kanssa saattamassa hieman yli seitsemän kymppisenä iäisyyskutsun saanutta veljeni Martin Anneli vaimoa haudan lepoon Luumäen Taavetissa. Luoja siunasi meitä aurinkoisella säällä. Lämminhenkisessä muistotilaisuudessa seurakuntakeskuksella Anneli katseli meitä kauniista morsiuskuvastaan adressipinon viereltä. Lapsirakkaan Annelin sisältörikkaaseen ja hyvään elämään kuului myös loppuvaiheistaan hyvinkin raskas riisumisvaihe, johon aikaisemmin tapahtunut vanhimman pojan Timon kuolemakin kuului. Pahassa autokolarissa noin 15v sitten vakavasti loukkaantunut Anneli ei palautunut enää ennalleen eikä juurikaan liikkunut enää kodistaan. Saimme kohdata Annelin lähimpien kanssa ja muistella yhdessä kaikkea sitä hyvää ja kaunista mitä oli saatu vuosikymmenten varrella kokea yhdessä Annelin kanssa.
Elämä jatkuu kuitenkin ja elämä voittaa; -jo täällä ajassakin,- mutta varsinaisesti sitten kun tämä ajallinen lakkaa ja alkaa iankaikkisuus. Kristus voitti kuoleman omalla kuolemallaan ja ylösnousemisellaan valmisti meillekin tien iankaikkiseen elämään.
Martti veljellämme (79v) oli lähes samanaikaisesti vaimonsa kuoleman kanssa toinenkin kipeä leikkaus. Häntä noin kymmenisen vuotta vaivannut parista kaatumisesta Slovenian MM-kisareissulla johtunut resilihakseksen revähdyksestä ja verenpurkauksesta jäänyt melkoinen patti poistettiin. Leikkaushaava oli noin 40 cm pituinen. Hautajaisten aikaan Martti käytti kyynärsauvoja. Nyt on jo tikitkin poistettu ja velimies totuttelee liikkumaan . Samalla hän totuttelee elämään yksinään. Siinä onkin opettelemista, sillä yhteistä aikaa avioliitossa Annelin kanssa kertyi noin 56 vuotta.
Alkukesän kohtaamisista nuorimman tyttäreni Kaisan perheen kanssa Kuopiossa ja erikoisesti nuorimpien lasten lasteni viisi ja puolivuotiaan Eppu Akustin ja vasta vuoden ikäisen Toivo Joonatanin kanssa kirjoitinkin jo edellisellä kerralla.
Keskimmäisen tyttäreni Riikan perheen luona Vääksyssä olen ehtinyt pistäytyä kuin ohimennen. Heillä oli parin viikon lomareissu Kroatiassa . Riikka ja Janne olivat muutaman ystäväperheensä kanssa perustaneet Vääksyyn uuden futisseura FC Asikkalan pari vuotta sitten. Innostus on ollut valtava. FC Asikkalalla on jo 11 joukkuetta. Perheen kuopus 9v Hermanni on tulevaisuuden Diego Armando. Pääsin katsomaan viimeisen neljästä Hermannin joukkueen pelistä turnauksessa joka pelattiin Lahden ja Orimattilan välillä sijaitsevalla isolla futisalueella. Hemppo pelasi liberona ja kyllä oli pojalla "homma hanskassa". Siis oikeastaan " pallo jalassa". Kolme vuotta vanhempi Tähkä pelaa tyttöjoukkueessa, mutta hänen ykköslajinsa on cheeleeder-porukka ja Tähkä on se joka on "tornin" huipulla ja jota heitellään. Lahjakas tyttö. Tuittu, joka opiskelee Savonlinnan Taidelukiossa musiikkilinjalla tykkää myös futiksesta mutta kait enemmän kannustuspuolella. Vävy-Jannen kanssa on pelattu yhdessä paljonkin esim. Savonlinnan-Säämingin seurakunnan joukkueessa jonka kanssa myös menestyttiin valtakunnallisissa srk.nuorten kisoissa. -Janne pelasi Kymppi paidassa ja minä vasempana pakkina. -Geeneissäkin siis löytyy.
Toissapäivänä kuskailin vanhimman tyttäreni Tiinan isompia poikia Eeroa (20v) ja Aapoa (17v) sekä heidän kaveriaan Tallisaareen, jonne eilispäivänä saapui muu Turusen perhe; Kari ,Tiina ja nuoremmat lapset Lauri (12v) ja Inkeri (6v). Myös Teivaiset vahvistettuna Tuitun poikaystävällä Jonella olivat eilen saapuneet Tallisaareen. Kaisa Antti ja pojat saapuvat vasta ensi viikon lopulla, sillä Antilla on vielä jotain musiikkihommia Kuopiossa.
Tallisaareen aion minäkin tästä kohta suunnistaa.
Alkukesän kohtaamisiin kuuluvat mäkihyppyharjoitukset Lahdessa ja Jämsänkoskella veteraani-, ja junnukavereitteni kanssa..
Leimaa antavaa näille alkukesän hypyille, oli minun toimiminen 59v Kalle Mäkelän tsemppaajana ja koehyppääjänä ensin Jämsänkosken K45 ja viikkoa myöhemmin kun Kalle korkkasi Lahden HS70 mäen kahtena päivänä. Ensin "salaa" kahdella hypyllä viime viikon tiistaina ja julkisesti lauantaina, jolloin viehättävä YLEn naistoimittaja kuvasi, videoi ja haastatteli Kallea suorassa radiolähetyksessä.
Orimattilan Virenojalla asuva ja rak.tarvikealan firmaansa pyörittävä Kalle, joka oli lapsena harrastanut mäkihyppyä 12 vuotiaaksi asti, aloitti uudelleen pari vuotta sitten 45v tauon jälkeen Lahden Karpalossa K6 mäessä. Samalla Kalle alkoi julkaista omaa blogia, jossa kertoi tavoitteekseen hypätä 2017 MM kisojen koehyppääjänä Lahden Betonissa (K116).
Kallella oli ennen Jämsänkoslle käyntiä 700 harjoitushyppyä lähinnä Karpalon K15 mäestä muovilla ja lumella sekä viime talvelta K25 ja lopputalvesta myös K38 mäestä.
Kalle oli harjoitellut paljon tasapainoa vaijerilla kävellen kahden vuoden aikana ja siinä hän on jo mestari. Pisin kävely on 400 metriä (20m pituisella vaijerilla kotipihassaan.
Harppaus 3 kk tauon jälkeen K38:sta K45 mäkeen ja vielä K64 mäkeen oli tuonkin ikäisellä ja vasta pari vuotta lajia uudelleen harrastavalle melko haasteellinen, mutta hyvin Kalle siitä selvisi. Hän oli käynyt toisenkin kerran yhteisen kaverimme 68v Hannu Rosenlundin kanssa harjoittelemassa Jämsänkoskella. - Lahden HS70 alamäen kaarre , jossa muovitus on ladottu maapohjalle (liikkuu vuosittain jonkun verran) on varsinkin ylipainoiselle veteraanihyppääjälle melko haasteellinen. Kalle oli harjoitellut pelkkää alastulorinteen laskua myös HS100 mäessä eikä siinä ollut mitään ongelmaa, mutta HS70 mäessä ongelmia oli pelkässä alamäen laskemisessa. Salaharjoituksissa , kuten siinä muutamaa päivää myöhemmin radioitussakin hypyssä Kallen vauhtimäenlasku, ponnistus, ilmalento ja alastulo sekä liukuminen alamäen kaarteen loppupuolelle olivat vakaita ja hallittuja, mutta tasaiselle tullessa mies pyllähti selälleen. Radioitussa hypyssä Kalle nosti käsiensä varassa itsensä kuitenkin jaloilleen nopeasti.
Mäkihyppyyn liittyi myös ensi talvea varten Mikkelin Tornimäen K42 mäessä ristiinalaisen 54v hyppykaverini mv Kari Pesosen kanssa aloittamamme kunnostusremontti. Kari leikkasi ja siirsi noin 80 kuutiota maata alamäen kaarteen jälkeen sijainneesta kumpareesta kääntöpaikalle tasoitusmaaksi. Teimme myös lapiohommia ohjataksemme notkoon purkautuvia valumavesiä läheiseen ojaan. Mäkitornikin kaipaa pientä huoltoremonttia. Tuomari/valmentajalava täytyy korottaa muutamalla metrillä ja oikeastaan rakentaa uudelleen. Samalla siirrämme portaita yläpäästään kauemmaksi että tulee tilaa aloittelumäkien rakentamiseelle.
Joroisten hyppyrimäkien kunnostushanke, joka onkin huomattavasti suurempi projekti etenee hissukseen., Alkukesästä olen poikennut hanketta vetävän Auvo Kuvajan kotona ja myös hyppyrimäillä (K50 ja K25). Mainituissa mäissä tehdään peruskorjaus ja muutokset HS50 ja HS35 mäiksi .Vastamäkeä jatketaan puurakenteisella "lipalla". Nykyiset portaat siirretään tuomaritornin taakse jonne rakennetaan uudet aloittelumäet K5,10 ja 20. Kaikki mäet muovitetaan ja rakennetaan kastelujärjestelmät pumppaamoineen (500m päähän). Koko kunnalta vuokratun mäkikeskuksen alueen ympärille rakennetaan 2m korkuinen ja 600 pituinen teräsverkkoaita.
Parhaillaan kerätään Joroisten Mäkihyppääjät r.y:n tilille 13 tuhannen euron alkupääomaa, jotta päästään anomaan RaJuPuSu-Leaderiltä 130 tuhannen euron budjettiin 50% avustusta. Loppuosa muodostuu mies-, ja konetalkootyöstä.
Viime keskiviikkona minun piti mennä vielä mäkihyppyharjoituksiin Lahden HS70 mäkeen ja mahdollisesti tavata mäkilegenda Noriaki Kasai samoissa treeneissä. (Kalle Mäkelä oli tavannut Kasain Japanin joukkueen saliharjoituksissa ja saanut Noriakilta nimmarin kypäräänsä. Kasain "päänahan" saaminen mäkihypyssä onkin Kallelle kokonaan eri luokan haaste. Sen tavoittelemiseksi Kallen pitää päästä hyppymäärissä "Kymppitonnikerhoon". -Kun kelitkin olivat sateisia ja melko tuulisia päätin kuitenkin lähteä ajelemaan kohti Savonlinnaa (matkalla poikkesin jo mainitsemiini lapiohommiin Mikkelin mäellä). Ajoin Vääksystä Urajärven kylän kautta Vierumäen Urheiluopistolle vievää oikaisutietä viitostielle ja sen risteyksessä menin tankkaamaan uuden Matkakeskuksen Nesteelle. Tankattuani siirsin Transitin parkkiin aikomuksena poiketa kahvioon. Kalle Mäkelä soitti ja jäin istumaan autoon. Huomasin jotenkin tutun oloisen miehen joka oli tullut autoni vierelle. Lopetin puhelun ja avasin ikkunan. Mies tervehti minua ja sanoi, että kun näki tutun Transitin hän tuli moikkaamaan. Olin ehkä pari viikkoa sitten poikennut tämän entisen Transitin omistajan pihassa Urajärven kylässä ja kun ketään ei ollut kotona olin kirjoittanut viestin postilaatikkoon hänelle.
Oli todella mukava tavata siinä Matkakeskuksen pihassa. Olin kirjoittanut siihen viestiini, että olen ollut hyvin kiitollinen siitä neljän vuoden takaisesta autokaupasta. Meillä oli mukavat keskustelut, joitten lopuksi annoin hänelle lahjaksi veljeni Ilmarin kirjoittaman sukutarinan "Salomonin sukua".
Juhannuksen jälkeinen viikko meni Ryttylässä Kansanlähetyspäivien valmistelutalkoissa. Olin opastekylttiryhmässä. Sitten nostettiin (2-3 tuhannen ihmisen) suurteltta ja lopunaikaa rakensin "kohtauspaikka-tornia" johon laitoimme Erkki Kurpan kanssa opasteviittoja. -Kaiken kiireen keskellä valmistelin kaikille (150 hlöä) talkoolaisille tarkoitettua "Siperialaista Saslik-iltaa". Kolmesti kanssani Siperiassa talkooreissuilla ollut ex.mv.Ralf Lindfors (67v) toi toisen Siperian kävijän mv.kirvesmies Hannu Niemalän 30v) kanssa Snellmanin tehtaalta 10 kg kaslerlihaa ja saman verran käristemakkaraa. Saslikmestariksi tuli Joose Pitkänen ja toipa mukanaan perheensäkin (Johanna vaimo ja lapset Hilja 13v, Saima 10v, Selma 7v. Pietari 3v ja Salome 1v) Saslik-ilta oli menestys. Hienosti sujuivat myös KL-päivät joitten aikana tuli kohdattua niin entisiä kuin uusiakin tuttuja. Melkoisen osan ajasta vietin Lähetysnäyttelyn Venäjän osastolla, mutta ehdin sentään kuunnella muutaman tilaisuudenkin. Sunnuntain lähetrysjuhlassa minut siunattiin muiden lähettien joukossa uudelle työkaudelle.
Seuraava Siperian talkoomatka on syyskuun lopulta lokakuun lopulle, tarkoituksena rakentaa Karatusan pappilan ulkovarasto ja purkaa se entinen ja shata ne hirret polttopuiksi. Ennen Siperian matkaa on jos Luoja suo veteraanihyppääjien KesäGP-reissu Itävallan Thaggsumin mäkikeskukseen Tarkoitus olisi hypätä HS66 ja KS108 mäissä ja kuljettaa suomalaisjoukkueen hyppykalusto kisapaikalle ja takaisin.
Ensi viikolla olen lähdössä kohti pohjoista. Suunnitelmissa on seurakuntavierailu yhteen lähettäjäseurakunnistani eli Sallaan. Jos Luoja suo järjestämme Salla-paivänä 19.7. klo 10-15 toritapahtumaan Seurakunnan lähetyspisteen, jossa myydään siperialaista saslikia ja käristemakkaraa ,kalavaihtoehtoa/muikkuja ja kasvisvaihtoehtona lämmitettyjä maissintähkiä sekä nokipannukahvia Karatusan ja Muurmanskin kirkkoprojektien hyväksi. Paikallisilla on vanhassa srk.salissa perinteinen lähetyksen kirpputori. Klo 16 pidämme Seurakuntalolla lähetystilaisuuden.
Ralf Lindström tuo taas Snellmanilta kaslerlihat ja käristemakkarat. Veteraanihyppykaverini Matti Saari ja ehkä veljensä Anttikin Ylä-Kemijokivarresta järjestää muikut. Jos ehditään tehdään Ralfin kanssa jonkin sortin kalareissu ja Matin kanssa syvennytään Ounasvaran mäkikeskuksen pikkumäkien uudistamisprojektiin.
Nimimerkillä "Eläkeläinenhän ei ehdi mihinkään".
