"DOMOI" -KOTIIN !

Yksi Moskovan suurista lentokentistä on nimeltään Domodiedova. En ole varma tarkasta suomennoksesta, mutta siinä on kuitenkin jotain kodista.  Urheilua seuraavalle on tuttua sanonta kotikenttäedusta.
Tämänkertainen "Siperian komennukseni" oli vähällä mennä "pitkäksi". Slava oli merkinnyt Joosen mukana Suomeen vahingossa matkanneihin rekisteröitymispapereihini oleskelun päättymisajankohdaksi 24.06. Autopapereissa se oli kuitenkin 28.06.  Eräänä aamuna huomasin Päivän Tunnussanasta, että oli jo 20.06. ja päätin lähteä samana iltana Karatusasta ja Minusinskista seuraavana päivänä eli 21.06. Soitimme Vitalin kanssa Slavalle, joka oli lähdössä kanssani tapaamaan vanhempiaan ja siskonsa perhettä Novosibirskiin.
Tein Karatusan työmaalla pitkän  päivän ja sain kuin sainkin paikoilleen pyöröhirsimökin katolle räystäs- ja ruodelaudat, joitten päälle naulasin sinisen kevytpeitteen. Laitoin  ovi- ja ikkuna-aukkoihin lautaristikot.
Aamupäivällä Irkutskista Karatusaan palannut Juha Saari oli valmistellut seuraavalle päivälle Ala-Bulankasta Karatusan kirkkotontille siirrettyjen vielä levällään olevien hirsien järjestelytalkoita ja kysyi illalla enkö voisi jäädä vielä yhdeksi päiväksi. En voinut enää kuitenkaan jäädä, koska aikataulu näytti kovin tiukalta muutenkin ja Skodaan piti saada vähintään uudet öljyt ja suodatinkin.
Juha lämmitti illalla Vitalin saunan ja auttoi minua ennen saunomista tyhjentämään autostani Karatusaan jäävät työkalut ja rakennusmateriaalin. Pelkkää roskaakin tuli yksi jätesäkillinen.
Vitali kävi kutsumassa minut välillä perheensä iltarukoushetkeen ja samalla hyvästelin koko perheen.
Saunoimme perusteellisesti Juhan kanssa ja yöllä joskus puoli kaksi lähdin ajamaan Minusinskiin.
Sitkeän etsimisen jälkeen Slava löysi Abakanista Skodaan öljynsuodattimen. Öljyt olin ostanut jo aikaisemmin. Autohuoltokin löytyi. Aamupaivalla olimme tehneet Minusinskissa pikku peräkärryyni pyöränlaakeri remontin. Slava osoittautui erinomaiseksi "tee se itse mieheksi".
Novosibirskiin (noin 1000km ajoa) saavuimme  22.06. aamupäivän lopulla. Olin ajanut 3/4 matkasta ja pitänyt yöllä kaksi parin tunnin torkkumistaukoa Juhan nukkuessa mukavast kartanlukijan paikalla. Viimeiselle neljännekselle herätin Slavn kuskiksi ja kääriydyin itse makuupussiin.
Slavan äidin valmistaman lounaan jälkeen lähdin jatkamaan matkaa yksin. Slava saattoi minua jonkun matkaa ja oli piirtänyt hyvän kartan, jonka avulla selvisin ilman ongelmia pois Novosibirskin miljoonakaupungista.
Kuten maalis-, huhtikuun vaihteessa menomatkalla, niin  tällä paluumatkallanikaan ei toiminut radio eikä
soitinkaan, Tein matkaa omien ajatusteni kanssa nauttien samalla upeista maisemista.
Novosibirskin jälkeen poimin kyytiini tienvarresta 41v Grigorin,nykypäivän "Dersu Usalan". Pienikokoinen kulunutta reppua ja muutamaa tiukkaan pakattua pientä nyssäkkää kantanut mies ei liftannut. Hän oli menossa Tseljabinskiin .Liekö aikonut kävellä koko (pitkästi yli 1000km) matkan.Kun Omskin jälkeen käännyin kohti Tjumenia ja Jekaterinburgia kohti hän jäi kyydistä ja aikoi matkata suoraan Kazankstanin lapi tietä 51. Grigori kertoi invalidisoituneensa 9v sitten Moskovassa.  Hän puhui jostain proteesista, mutta minulle asia jäi epäselväksi heikosta kielitaidostani johtuen.  Mies oli niin "sisäistänyt" invalidina olemisen, ettei suostunut ajattelemaan mahdollisia vaihtoehtoja asunnottomana kiertolaisena elämiselle. Grigorilla ei ollut kotia, ei vanhempia eikä sisaruksiakaan.Vaatimaton elatus löytyi lajittelemalla kaatopaikoilla metelliromua yms. Miehellä oli matkaeväänä 1,5 litran pullo vettä, eikä hän suostunut kun tarjosin ruokailua tienvarsikuppilassa. Erotessamme tungin väkisin 250 ruplaa hänen taskuunsa sanoen, että pitäähän sinun edes syödä.
Jonkun levähdyspaikan kohdalla kyytiini liftasi kolmen naisen ryhmä, mutta en rohjennut ottaa heitä, mutta myöhemminkun kun ajelin jo Uralilla poimin toisenlaisen kolmikon kyytiini. Baabuska 27v tyttärineen ja 5v lapsenlapsensa kanssa olivat palaamassa kyläilymatkaltaan kotikyläänsä. Heidän kanssaan olisi ollut mukava matkata pitempäänkin.
Yleensä Venäjällä on kaupunkien kohdalla ohitustie; Jekaterinburgissa ajolinja vei läpi kaupungin  ja oli merkattu hyvin, mutta jostain syystä eksyin tältä lavealta tieltä kaidoille kaupungin kaduille. Harmittelin asiaa ja yritin löytää ulos kaupungista, mutta lopulta olin kuin lumiukko pihalla kesähelteessä.
Pysäytin Skodan ja yritin huutaa liikenteen melun yli kadun toisella puolen koiraansa ulkoiluttaneelle naiselle, että haluan Permin tielle. - Nainen tulikin luokseni kadun yli ja huolellisesti neuvoi minulle reitin jota ajaen olin pian taas hyvin opastetulla väylällä kohti Permiä.
Lieneekö kotimaan ja kodin kaipuu sekä tietenkin eksyksissä oloni herkistänyt mieltäni, sillä arviolta noin viiskymppisen eksyneeseen ulkomaalaiseen huolehtivasti ja lämpimästi suhtatuneen naisen kohtaamisen seurauksena olisin halunnut antaa naiselle poskisuudelman ja melkeimpä silta istumalta kosia. Molemmat jäivät kuitenkin ujolta maalaispojalta tekemättä. Jälkeenpäin tuli myös mieleeni että mitä olisivat ajatelleet ne minun "Top ten-listallani" olevat hyvät naisystäväni. Reilumpi olisi järjestää avoin "tarjouskilpailu".
Menomatkalla olin poikennut Uralin länsilaidalla sijaitsevassa Tsaikoskin ( säveltäjän kunniaksi nimetty 55v sitten suuren Kamajoen voimalaitos padon rakentamisen yhteydessä syntynyt kaupunki) upouudessa mäkihyppykeskuksessa, mutta myöhästynyt viikolla hyppäämistä ajatellen. Nyt oli tarkoitus korjata asia hyppäämällä muovilta. Allakkani kaikkinen puhelinnumeroineen oli hukassa (Joose on epäiltyjen listalla),
mutta onneksi Atlas-kartasta löytyi kaksi Tsaikovskin ystävien numeroa.  Soitin Kostjalle ja sovimme, että
tapaamme mäellä sunnuntai-iltana.
Koska aikataulu näytti nyt suht`väljältä stoppasin Uralilla Tre Medvedev (Kolme karhua) levähdyskeskuksessa ja tein saunatilauksen. Tuntui hyvältä kylpeä koivuvastalla ja saunan jälkeen nukuin kuin tukki oikein kunnon yöunet.
Sunnuntai-iltana saavuin hyvissä ajoin Tsaikovskiin ja pirautin 53v Kostjalle, joka tuli mäkikeskukseen, jonne saapui vähän myöhemmin toinen tuttavistani 57v  Valera, jonka tatsalle ajoimme. Siellä odotti Valeran vaimo Niina sekä päivällinen ja sauna. Uimapaikka viereisen Kamajoen rannassa oli myös erinomainen.
Neljäntenä miehenä kanssamme saunoi Valeran 12v isokokoinen pojanpoika, jonka perheellä oli tatsa aivan vieressä.
Maanantaina pääsin lopultakin hyppäämään upouudessa ensi talven veter.MM-kisojen HS 72 mäessä, jossa oli Permin alueen juniorien mäkileiri.13-20v poikia oli 7-8 ja tyttöjäkin. K.o. mäki oli ainut, jossa pääsi jo hyppäämään muovilta. Muissa mäissä jatkuivat viimeistelytyöt.
Hyppykokemus oli aivan upea, vaikka ensimmäinen kolmesta hypystä olikin yhtä tuskaa.Jouduin kaikessa kiireessä voitelemaan sukseni liian pehmeällä voiteella, eika suksi luistanut ollenkaan hyvin sen paremmin vauhtimäessä. kuin alastulorinteellakaan.Olisi pitänyt mennä aluksi Valeran kanssa alastulon laskuharjoituksiin. (Valera hyppää vain K46 mäessä). Toisella ja kolmannella kerralla ei ollut mitään vaikeuksia ja ensimmäisen vain 30 metrisen "kananlennon" jälkeen tuli jo mittaakin lähes 50 metriä.
Mäkikeskus on moderni kaikinpuolin.
Loppumatka Suomeen sujui hyvin, kunnes noin 50km ennen Pietaria laittoivat Skodan tankkiin dieselin sijasta bensaa ja muutaman ajokilometrin  jälkeen moottori alkoi nykimään pahasti ja lpolta sammui. Ensimmäinen ajatukseni oli että olivat tehneet virheen tankkauksessa. Eräs k-auto hinasi minut lähelle Pietaria, jossa oli autohuoltopaikkoja. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi autokorjaamo jossa tehtiin mm.polttoaineomgelmaisiin autoihin remontteja.
Korjaamon johtaja hinasi maasturillaan Skodan ekasta paikasta omalle korjaamolleen ja ryhtyi hommiin.Yritimme saada autoa käyntiin, mutta vasta kun soitin dsl-Perteille Savonlinnaan sain oikeat ohjeet elikä, varmista onko tankattu bensaa. Ja siinahan oli koko ongelman syys. Ei muuta kuin bensat pois tankista. Uusi suodatin paikoilleen. Hieman kaverit ilmasivat autoani ja sitten laitettiin kone käymään.Jossain välissä hain läheiseltä huoltamolta 10 litraa dieseliä ja litran 2-tahtiöljyö, jonka laitoin tankkiin voitelemaan syöttöpumppua. Korjaamon miehet olivat sanoneet, että vähintään pumppuremontti on tiedossa, mutta selvisin kuin koira veräjästä. -Vähänkös helpotti.
Loppumatka Suomeen sujui hyvin samoin kaikki tullissa. Nukuin Simpeleen Teboililla muutaman tunnin ja ajoin suoraan Särkikujalle, jonne vein Joosen perheen tavarat.  Kävimme vielä "samaan syssyyn" hakemassa Lambergien jätelavalta pelastettua tavaraa. Kotiuduttuani olen katsellut Yleisurheilun EM-kisoja Helsingistä ja yhden jalkapallon EM-kisojen semifinaalimatsin, jossa Italia peittosi Saksan.                                                                                   

Herasin hyvin (Skodan apumiehen penkilla)nukutun yon jalkeen viela keskeneraisen pyorohirsimokin vieressa (kesken on katon teko , samoinkuin ikkunat ja ovikin)Karatusan kirkon tontilla.  Paivantunnussanasta totesin, etta tanaan on jo 20. kesakuuta, joten minun on pakko lahtea tanaan Minusinskiin ja sielta lastata kaikki tarvittava tavara perakarryyn. "Omaisuuteni" ( kotomaassa on lisaksi tyhja ok,talo) lisaksi pitaa muistaa ottaa taalta Jooselle parit puiset ikkunat ja Minusinskista matkalaukut ja Pietarin turvakaukalo. Alkumatkaksi eli Novosibirskiin (1000 km) lahtee kaverikseni Minusinskin khra Slava Shadrin.
"Kaikki" (vaikka paljonhan olemme ehtineet tehdakin) on viela pahasti kesken. Toivottavasti Vital iloytaa hyvan kirvesmiehen jatkamaan vartijamokin viimeistelya ja Juha Saari saa sommiteltua Jakovin kanssa hirsien sailytykseen liittyvat asiat.  Myos listallani olleet saunan pukuhuoneen viimeistely  ja pihan maatyot jaavat syksyyn. -Juhalla,jonka pitaisi tanaa aamuna tulla tanne Irkutskin matkaltaan,on lahes yhta kiire taalta lahtemisen kanssa, koska hanen pitaisi olla Suomessa 29.6  -.No hanella on kakkoskuskina vaimonsa Anu, mutta pakkaaminen kotona Omskissa ottaaa myos oman aikansa.
Myohaan illalla olimme kirkkotontin  naapurissa asuvan Sashan (Aleksanteri) kanssa latoneet loput pahasti sinistyneet ja melkolailla homehtuneet laudat umpikasasta  ilmastoituun kirkon ylaosaa muistuttavaan sahatavaravarastoon. Tama Sasha on moneena iltana tullut auttamaan minua ihan hyvasta sydamestaan. Myos Sashan vaimo on kahden   lapsensa kanssa kaynyt katsomassa tyomaatamme ja vanhempi lapsista 8v Anja on pistaytynyt "joka valissa" seuraamassa rakennushommia. Anja on tuonut myos ikaisiaan lapsia paikalle ja eilen he halusivat kayda jakamassa noin 20 kpl esittelyprosyyri nipun lahiatalojen postilaatikoihin.
Karatusassahan pilomateriaali (sahatavara) haetaan tai tuodaan juuri sahattuna joltain paikalliselta sahalta.Ne sailyvat ja kuivuvat vahitellen jopa umpikasassa,kuten olemme Vitalin pihassa todenneet, jos niita ei peiteta.Juhan 9x6 metrinen paksu pressu teki siis huonon palveluksen, mutta "oppia ika kaikki". Juhahan on vasta 45v, joten han on viela nuorukainen minuun verrattuna. Tosin olisihan minun "jo kaiken kokeneena" hoksata, tuo homehtumis- ja sinistymisvaara, koska paivittain nain tuon peitetyn lautakasan ohiajaessani ja jopa nukuin sen vieressa Skodassa silloin kun Juha oli jossain muualla.
Kun Juhan kanssa haimme viimeiset telinelankut N-Bulankasta meita avusti (ruplien voimalla) uskollinen tyomiehemme 53v Sasha. Bulankasta lahtemisessa oli ilmassa haikeutta melkolailla.
Juha jutteli pitkaan Sashan kanssa ( ja suomensi myohemmin lyhennettyna sen mita en ollut ynnartanyt).  Sasha kertoili elamantarinaansa, 14v. alkoi eka vankilareissu. Kolmeen kertaan mies oli kaynyt lukemassa tiilenpaita ja aikaa siihen oli mennyt yhteensa 20 vuotta. Tuomioitten syyna oli ollut tappeleminen . Sasha kertoi ettei voinut katsella jos naista pahoinpideltiin ja oli ilmeisesti "kaynyt paalle kuin yleinen syyttaja". Paikallisesta 53 vuotiaitten "poikakerhosta" oli ainankin kaksi saman ikaista kaynyt vankilassa samoin kuin Sashan naapurina asuva noin 30 vuotias mukavan oloinen Sergeikin,joka muutamaan kertaan ehti kanssamme  purkuhommiin.
Haikealta tuntuu myos nyt jattaa Vitalin perhe ja muut tutuksi tulleet (mm.mus.opettaja Rudolf) tanne Karatusaan kesan ajaksi.  Toivotaan ja rukoillaan, etta kirkkohanke etenee ( rakennuslupa-asiat ja kirkon paerustusten ja kellarin rakentaminen) ja myos kaikki muut asiat taalla  sujuvat parhain pain.
Seuraava kerta tassa blogissa lienee sitten Suomessa, silla Pitkasten internet yhteys on jo poikki, ellen sitten ehdi jotain kirjoittaa Slavan luona.

Eilen paasin taas jatkamaan pyorohirsisen vartijakopin rakentamista.
Olimme ostaneet Joosen kanssa valmiiksi sorvatun ja jyrsityn 2,5 x 2,5 metrisen kehikon Abakanista ja kuljettaneet hirret kahdessa lastissa neliveto-Mitsulla ja Juha Saaren isolla telikarrylla Karatusan kirkkotontille. Homma oli pysahdyksissa Bulankan hirsien viimeisten kuljetuspaivien ajan.
Olin myos ollut Juhalla kaverina kun han teki remonttia kentan toisessa nelivetoautossa (olikohan Hyndai). Liian korkealle asennettu vetokoukkusysteemi muutettiin alemmas ja samalla katkennut pakoputki korjattiin. Sitten olimme kayneet tapaamassa meita Bulankan tiella auttanutta Yla-Bulankassa asuvaa alueen virolaista ykkosfermeria Kan Karlovitsia hanen suuressa maanviljelyskeskuksessaan noin 15km Karatusasta Motorskojen ja Bulankan suuntaan., Sielta palattuamme poikkesimme myos tapaamassa Karatusan kirkonrakennuskomitean paikalliseen insinooriin Jakjoviin, joka esitteli meille N-L:n romahtamisen jalkeen ostamansa vanhan suuren leipasavotan (tehtaan ) hallin, jonka han lupasi hirsien kunnostuspaikaksi.
Juhan lahtiessa jatlamaan laaninrovastin hommiaan Baikalin suunnalle Irkutskiin kavimme yhdessa  Abakanissa etsimassa tarvikkeita hallinosturia varten. Jatkoin k.o.kauppojen kiertamista seuraavana paivana Slavan kanssa, koska olimme Juhan kanssa kovin myohaan liikkeella.
Nukuin yhden yon tutulla Pitkasten olohuoneen sohvalla ja totesin, ettei Internet toimi. Lienee maksut hoitamatta.
Eilen punnertelin 6-10 pyorohirsikerran  paikoilleen. Omat urheilutreenit ovat jaaneet pahasti paallekaatuneitten purku-, ja siirtohommien jalkoihin, joten nuyo punnerrusjutut olivatkin paikallaan. Tosin se voima, jota hirsien paikoilkleen punnertamisessa syntyy ei oikein toimi hyppyrinnokalla. Se pitaa jalostaa loikka- ja hyppelytreeneilla teravammaksi.
Aivan kohta lahdemme Vitalin perheen kanssa jumalanpalvelukseen Karatusan kirjastoon. Viime sunnuntainahan pumalanpalvelus pidettiin kirkkotontilla ja sen jalkeen oli noin parin tunnin talkoot. Porukat jatkoivat aidan rakentamista ja mina asentelin hirsimokin alahirsia paikoilleen. Ikkuna ja oviaukoon rajoittuvat hirret piti "pilata"eli sahata poikki oikeasta paikasta.
Tanaan vaikka onkin sunnuntai minulle tulee tyoharjoittelijaksi ylimpia hirsia punnertamaan riuska 25v nuorimies Sergei. Katsotaan josko hanesta tulisi vaikka yksi paikallisista kirkon raketajista. Muutama muukin mies on ottanut yhteytta samassa asiassa ja jos asiat (rakennusluvat ja perustustenja kellarin rakentaminen)
kuin ihmeen kaupalla olisivat kesan aikana edistyneet voisimme aloittaa kirkon hirsikehikon pystyttamista.

Enkeleita tie

"Mita useampi kokki, sita sekavampi soppa".  - Aikani talla reissulla Siperiassa alkaa huveta ja kaikki on viela pahasti kesken. Joskus tuntuu silta, etta jos saisi rauhassa itekseen tehda hommia, niin valmista (ja kunnollista) saattaisi tulla enemman kuin mita talla reissulla on saanut aikaiseksi.
N-Bulankan jo pahasti rempallaan ollut hirsikirkko on tosin saatu purettua, mutta Karatusaan kirkkotontille kolmena paivana nosturien ja paikallisten "rekkojen"kanssa kuljetetut hirret ovat viela levallaan kuin Jokisen evaat konsanaan. Ensimmaisen tilanteeseen huonosti sopineen hiekkarekan ja pienemman (3tn)nosturin jalkeen oli luvassa  kattorustingin purkanut iso nosturi ja kuljetukseen sopiva puoliperavaunu ja ne tekivatkin toita kahtena paivana ja luvassa oli etta nosturi jarjestelee hirret asiallisesti sailytysta varten. Kaytanto oli kuitenkin toinen. Iso nosturi nosti kuorman kolmessa erassa ja kentalle ja kun odotin etta hirret lajiteltaisiin ehka pitempaakin sailytysta varten, kuski soitti vaan Vitalille joka tulikin kohta paikalle ja sitten nosturiauto lahti  "aitienpaiville".
Juhan idea hirsien kunnostuspaikasta alkoi lopulta loytaa ratkaisun kun rakennuskomiteaan paikallisena toimijana kuuluva insinoori Jakov lupasi omistamansa vanhan hliepsavotan hallin kayttoomme. Sita ennen olimme kayneet virolaisen ystavamme fermeri Jan Karlovitsin kanssa neuvotteluja hallin loytamisesksi. Ajoimme  Juhan kanssa toissa iltana Abakaniin etsimaan varusteita jonkunlaisen hallinosturin rakentamista varten, mutta kun oli jo myoha ja liikkeet ehtivat menna kiinni jatkoin etsiskelya eilen Slavan kanssa Juhan lahdettya ajamaan Krasnojarskin kautta Irkutskiin ja Ulan-Udeen.
Joosehan lahti kait jo parisen viikkoa sitten ja Juha Saari siis toissa paivana. Eilisiltana soittelimme molempien kanssa ja  Joose sanoi soittavansa viela Juhalle. Joosen ajatus oli, ettei hirsia kannata enaa yrittaa siirtaa mihinkaan kentalta, vaan ottaa viela nosturi , jonka kanssa nostella hirret jonkunlaiseen jarjestykseen  ja katoksen alle. Saa nahda tuleeko ja jos tulee, niin millaisia uusia ohjeita.
Aikoinaan Koillismaalla asustellut Kalle Paatalon seta "Kummun Kalle", joka oli varsinainen "jatustelija ja kammeniinsa kattelija" sanoi etta "kattellaan", eika kovin helposti tarttunut tosi toimiin. Venalainen sanoo. etta Po smotrim (katsotaan) ja lisaa viela jos joku patistelee, etta Patom (tuonnempana).Usein loydan itsestani noita Kummun Kallenkin piirteita. Helpompi olisi kayda tyon viereen nukkumaan kuin tarttua toimeen.
Kun aamulla herasin Skodan penkilla kirkkotontilla viela hieman sateiseen keliin (eilisiltana  ehti sataa rankasti ennen kuin saavuin Abakanista ja Minusisnskista) avasin Raamatun ja Paivantunnussanan vahingossa eilisen kohdalta ja LK 22: 22-40 kertoi kuinka opetuslasten kesken syntyi kiistaa keta heista olisi pidettava suurimpana.. Omalta kohdaltaan sita ei tietenkaan huomaa helposti, mutta kun ihmisia ollaan, niin samanlaistahan se tuppaa olemaan tanakin paivana. Oman "puumerkin" nakyviin jaaminen on meille tarkeampaa kuin varsinaisen asian eteneminen ja siltikin Jumala kayttaa meita, kun ei muitakaan ole.
"Rekkarallin" jalkeen jouduimme suorittamaan Juhan kanssa ns."kerailyerat". Kummallakin perakarrylla pari-kolme  kuormaa telinelankkuja seka sekalaista hirrenpatkaa. Juha ajoi neliveto-Mitsulla ja omalla isolla telikarryllaan ja mina pikku-Skodalla ja pikku perakarrylla. Juha oli toiseksi viimeiseen kuormaansa lastannut  Bulankan miesten kanssa melkoisen lastin joka oli kaiken lisaksi  vahan toispuoleisesti takapanoinen.
Olin matkannut Juhan kyydissa edellisella isolla lastilla ja useampaankin kertaa varoitellut hanta (kuten Jooseakin) pitkalla tavaralla kuormatun perakarryn kanssa ajamisen ongelmista ja niin tein nytkin.
Noin puolivalissa  19 km hiekkatieosuutta Yla-Bulankan (jossa fermeri Jan Karlovits asuu) jo ohitettuamme oli Juhan karry ojassa. Jumala  varjeli SEKLin Mitsun pystyssa ja vain Juhan ojaan kaatunut karry karsi hieman vaurioita. Jumala lahetti myos kohta paikalle enkelinsa. Fermeri Jan Karlovits tuli kotimatkallaan paikalle ja auttoi meita purkamaan kuorman ja yhdessa ladoimme kuorman uudelleen ja nyt painopisteenkin oikein.. Juha sai tilaisuuden jutella Jaanin kanssa projektistamme ja fermeri lupasi auttaa mikali mahdollista.

"Raskas tyo vaatii raskaat huvit...."

Perinteisesti suomalainen raskaan fyysisen tyon tekija on kunnon balanssin loytaakseen vapaa-aikanaan huvitellut perusteellisesti.
Pohjoisen  savotoilla tai uittotyomailla puseronsa ja pussihousujensa polvet ja persuskset pihkannut mies on suunnannut tiensa Rovaniemen markkinoille, ostanut uuden pusakan ja    vaihteeksi tunkenut ehka perati suorapunttiset housut puhki hiutuneitten lapikkaitten tilalle ostamiinsa uusiin jatsareihin.
Lompuukia on kevennetty tietenkin myos pitkaripaisessa ja soittoruokalassa seka myohemmin iltayosta jossain sahanperan murjuissa korttiringissa ja epamaaraisten naisihmisten seurassa. - Lopputuloksena saattoi olla etta kaveri suunnisti takaisin "sorvin aareen" aivan "persaukisena" ja myos sisikunta entistakin rikkinaisempana.
Etelan rakennustyomailta vastaavasti lauantaisin puoliltapaivin mies palaili kotiinsa tai kortteeripaikkaansa pitemman kaavan mukaan, ellei sitten topakka vaimo ollut jo tyomaan portilla ja ottanut tilipussin parempaan talteen perheen tarpeita varten, jolloin mies joutui tyytymaan tilanteeseen, mutta lopputulos lienee ollut hanenkin kannaltaan huomattavasti parempi.
Jos viime tiistai ankaran hirsien siirtopaivan jalkeen olikin kirkkoprojektin etenemista ajatellen mennyt niinsanotusti "pelastusarmeijalle", niin eilinen elika torstai oli sitten kuin keidas pitkan aramaataipaleen matkanneelle karavaanarille.
Harvempi tyolainen on saanut nauttia nain hienoista maisemista tyomatkoillaan , joita katsellessa ja aistiessa sielu on todella levannyt.    Kuitenkin naissa Karatusan (ja myos Bulankan) tyokuvioissa olen kaipaillut jonkunlaista "laastienkeliseuraa" ihan tyon sujumisenkin ( tyopaikat pysyisivat siistimpana ja tyokaluja ei tarvitsisi epatoivoisesti etsia milloin mistakin yms), kuin myos muutenkin tyossa viihtymisen  kannalta.
Eilinen siis torstai oli minulle kuin keidas eramaan hikisen ja uuvuttavan taipaleen keskella.
Ihan kaytannossa ovat suomalaiset hellelukemat viime aikoina olleet "kevytta kauraa" naissa maisemissa ja viela pahasti kesken oleva hirsien siirto- ja ennenkaikkea sailyttamisen kannalta kunnollinen jarjestelyrevohka kuin paalle kaatuva  seina.
Taivaan Isalla nayttaa kuitenkin olevan ajantajua, ymmarrysta ja tilannehuumoriakin.
Han jarjesti tanne Etela-Siperiaan juuri oikeaan aikaan aivan ihanan kansanmusiikkia ja gospelia soittavan ja laulavan "musikalnajaryhman". Tuuli,Elina,Anni ja Maria tulivat junalla Omskin kautta. Juha Saari haki heidat Abakanista ja on myos nauttinut heidan seurastaan juontaen ja tulkaten konserteissa Minusinskissa ja eilen taalla ensin Musikalnaja skolassa , jossa oli ehka parisenkymmenta 7-10v musiikkikoululaista opettajineen ja iltapaivalla vajaan 10km paassa Minusinskin tien varressa sijaitsevan Sagaiskojen (alkujaan saksalaisluterilainen) kylan poikkeuksellisen kauniissa Dom Kulttuurissa eli Kulttuuritalossa .
Sagaiskojessa oli ihan mukavasti kaikenikaista porukkaa. Myos nuoria miehia oli kuulijoitten joukossa. Miesten kanssa konsertin jalkeen jutellessa aavistelin, etta heilla oli ehka hajua mahdollisista rakennushommista Karatusan kirkkotyomaalla.  Tiistaina olin paikallisen musiikkigurun Rudolfin kanssa levittanyt Karatusassa konserttimainoksia  ja ehkapa miehet olivat oivaltaneet mainoksesta viehattavat musikantit ja lahtivat siksi kulttuuritalolle.
Kavimme koko porukalla (myos Vitali lapsineen, kun Tonja on viela sukulaisreissulla Tverissa) konserttien valilla syomassa tienvarsi-stolavajassa ja musikantit saivat tutustua venalaiseen ruokalakulttuuriin. Pervaja, vtaroje, trieti. (Alkuruoka, paaruoka,jalkiruoka). Oma lukunsa, jota ei oikein ruokailun yhteydessa voi mainita oli tietenkin tarvittaessa pihan peralla ulkotoiletissa kaynti ja aina ennen ruokailua tarpeellinen kasien peseminen ruokalan ovensuunurkassa.  Ruokailun loppuvaiheessa emme Juhan kanssa malttaneet olla sivistamatta musikantteja niin venalaisella ruokala-, kuin toilettikulttuuriakin  sivuavilla jutuillamme. (mm. Joosen aikoinaan vepsa-aktiossa tarpeellisen kauan kestaneella Petroskoin r-aseman toilettivirailulla kuin myos myohemmin vepsalaiskylan vatsataudin aiheuttaneella ruokalavierailulla).
Noinkin nuoreksi (alkuvaiheen opiskelijoita; sibista, kokkolan kansanmus.ammattikorkeakoulua, yo.ssa logonomia,ym) porukaksi musiikkiryhman esiintyminen oli ensinnakin musiikillisesti niin soittamisen kuin laulamisenkin osalta korkeatasoista ja jotenkin oikealla lailla kypsaa ja kuitenkin nuorekasta ja muutenkin tytot olivat raskaalla suureksi osaksi omakustanteisella reissulla (  mm. nostivat minun ja Juhan kanssa kuusmetriset 20x20 tuoreet jalasmokin alushirret perakarrysta rakentamispaikalleen)  kuin kotonaan, natisematta ja valittamasta mistaan.
Kuten viime kesakuun alun kanssamme Karatusan alueen kylissa lasten ja nuorten "paivaleireja"  kanssamme pitaneitten 8 hengen tamperelaisnuorten ryhma olivat namakin saaneet seurakunniltaan matka-avustusta.  Karatusan kirkkohankkeessa on siis mukana kotimaassa jo monenlaista tukijoukkoa. On meidan taalla tyoskentelevien lahettajarenkaat ja lahettavat seurakunnat seka myos tallaisia
nuorten missioryhmia tukevia seurakuntia ym tahoja. - Kiitos heista kaikista Jumalalle!
Kuvaavaa musiikkiryhman nopeasta "venalaistymisesta" oli kun Anni sai suurten hirsien nostovaiheessa melkoisen haavan jalkaansa (avoimet sandaalit) ja kommentoi kuten venalainen: "normalna, normalna", ihan normaalia, ei mitaan hataa. Venalaiselta varsinkin tyomieheltahan  saa olla lahes  "paa irti" ja silti kommentti on normaalia,normaalia.
Tyttojen soitinarsenaaliin (aivan upean laulamisessa ja muutenkin esiintymisessa persoonallisen oman kropan kayttamisen ohella) kuuluivat, viulut, kitara,huuliharppu, kantele ja sahkopiano ja kulttuuritalolla kuten koulullakin talon piano.
Unohdin kokonaan tyomurheet, jopa siina maarin, etta kun Juha suunnitteli torstai-iltapaivan jatkoksi ajelua  Karatusasta noin 120km paahan Saijan vuoriston Jergagin luonnonpuistoon ja pyysi minuakin mukaan
olin aivan myyty mies ja tekemassa lahtoa. -Kuitenkin  "jarki voitti", silla aion paasta joskus myos Suomeen ja niimpa "annoin merimiesten sitoa minut laivan mastoon ilman korvatulppia, jotka laitettiin purkkia soutaneille miehille ohitettaessa seireenien saarta" ja jattaydyin Jergagiin matkanneesta joukosta suorittamaan varsinaista tehtavaani.
Kaverikseni tuli viereisesta kunnan vuokratalosta meita jo aikaisemminkin kovasti auttanut noin 35-40v Aleksander eli Sasha,  jonka vaimokin kahden (10 ja 7v) lapsen kanssa poikkesi katsomassa alkavaa tyomaata. Toivottavasti saamme Sashasta ihan vakituisenkin tyomiehen kirkkoprojektiin.. Kunhan selvian lahtemaan Suomeen johon  mennessa on saatava valmiiksi nyt  alkuvaiheessa oleva vartijamokin (pyorohirsista) rakentaminen ja ensi maanantaina odottava suururakka kirkon hirsien loppuosan siirto ja
asiallinen varastointi katoksineen tarvitsemme Vitalille avuksi yovartijan tyomaalle.
Ehka se vartija on tama Sasha.
 Passasimme Sashan kanssa jalasmokin alushirret paikoilleen ja aloitimme rakentamisen naulaamalla 23x150mm laudotuksen, joitten paalle tulee tuulensuojaksi 3-4mm kovalevy. Niitten paalle puolen metrin jaolla kakkosneloset ja samoinkuin laitoihin kakkosvitoset kantilleen.  Laudotuksen alla kulkee pitka kakkosnelonen hirsien puolivalissa varmistamassa ettei laudotus ajastaan ala notkua vaan tuleva lasivillaeristys sailyy topakasti paikoillaan hoitamassa hommansa. Tuo lampoeristys asennetaan vasta  syksylla samoin kuin sen paalle kosteussulkua tuuraamaan asennettava kovalevykin, koska sahatavaran on saatava rauhassa kuivua kesan ajan. Nyt ladotaan kakkosnelosten paalle  vain vankat 50x150 lattialankut, jotka syksylla kuivuttuaan ja kutistuttuaan tiukataan ja naulataan kiinni. Nyt naulaan lattialankkujen paihin poikkilankun estamaan lattialankkujen kieroilun.
Hirsikehikon latomisen jalkeen rakennamme kattorustingin , josta aion tehda hieman normaalia korkeamman, ikaankuin kupolin ja harjalle asennetaan lankkuristi, koska kyseessa on kirkon rakennustyomaa.
Viereisessa Juhan ja lestadiolaissaarnamiesten rakentamassa (paasin itsekin hieman siihen osallistumaan) kauniissa aidassa on Juhan Omskissa vahvasta valkoisesta "vakstuukista" teettamia  kirkkotyomaan info-"lakanoita".
Sarjassa: Tekevalle sattuu!
Silloin talloin huomaa etta nyt taas mokattiin. Suomalainen, joka on tottunut suomalaiseen rakentamiskulttuuriin ei paase helposti irti "seepranraidoistaa", vaan ehka enempia ajattelematta toimii kuten kotimaassakin. Eilen tormasin taas tallaiseen asiaan.
Juha Saari oli Vitalin kanssa tilannut kirkkotyomaan aidan rakentamista aloittaessaan melkoisen maaran
lautaa ja lankkua paikalliseslta sahalta. Tavara oli reilun 10 metrin paassa k.o.aidasta siististi pinottuna.
Luultavasti auto joka toi nuo "pilomateriaalit" oli vaan kipannut ne paikalle ja "pojat" olivat laittaneet hyvat pohjapuut ja latoneet tavaran uudelleen siistiin nippuun. Valissa oli yksi tai kaksi vaakatason valilankkuakin.
Ensimmaisena yona kun Juha oli myos jossain muualla kaymassa ja minakin taisin olla silloin Joosen kanssa
viikonloppuna Minusinskissa ja ehka rak.tarvikkeita etsimassa Abakanissa, joku oli tarvinnut hieman sahatavaraa ja vienyt noin 20  nelimetrista lautaa.- Sellaista sattuu tassa maassa varsinkin jos k.o.tavara ei
ole jonkun asuinrakennuksen tontilla vaan ikaankuin jollain yleisella ja "yhteisella" alueella.
Juhalla oli mukana suuressa 2 tonnin telikarrysssaan suuri  ja raskas 9x6 metrinen sininen pressu ja han laittoi sen peitoksi ja ikaankuin merkiksi, ettei tama tavara ole tarkoitettu yleiseen kayttoon.
Maisemissa ollessaan, Juha on nukkunut kentan uudehkossa isossa nelivetoautossa kirkonrakennustontilla ja han oli avannut paketin paivan ajaksi ja oiksi taas sulkenut.  Kun han lahti hakemaan
musiikkiryhmaa Abakanista ja heilla oli konsertti Minusinskissa, han oli poissa Karatusasta ja mina kavin nukkumassa Sodassani kirkkotyomaalla. En tullut sen kummemmin ajatelleeksi tuota lautavarastoa. Jonkun kerran olin sen laidasta ottanut jonkun lankun tai laudan kun olin tarvinnut, mutta kun eilisiltana aloimme sahata sopivan mittaisia lautoja postin peitteen ja tietenkin koko komeus oli alkanut sinistya vauhdilla.
Poistin pressun kokonaan enka laittanut sita yoksikaan.-  Katsotaan mita aurinko ja Etela-Siperian helle tekevat. Selvaa on etta sahatavarakasa pitaa purkaa ja tapuloida uudelleen asiallisesti valirimojen kanssa.

Sisaanhengitysta ennen seuraavaa ponnistusta...

Eilinen elika tiistai meni niinsanotusti "pelastusarmeijalle" naita talkooprojekteja ajatellen. Hain kuitenkin nipun rimoja saunan pukuhuoneen seinaremontin jatkoa varten. Tietyista syista joudun tekemaan sen remontin jatkon, kuin kiipeaisin puuhun takaperin jalat edella. - Joskus vanhan remontointi on sellaista. Oman leimansa antaa myos porukka jonka kanssa tekee remonttia. Jokaisella on omat tapansa ja "Eskon puumerkki" nakyy varsinkin naissa "puurakennushommissa".
. Juha Saarta eilen odotellessa (meidan piti lahtea hakemaan isolla perakarrylla jalasmokkiin alushirret 30km paasta Motorskojen piloraamasta) sain pestya Skodan. Se on nyt ulkoa melko siisti, jollei huomio pahoja ruosteongelmia. Sisalta autoni muistuttaa kuitenkin tyokalu-/vaatevaraston ja kaatopaikan valimuotoa. Jalkimmaiseen osaan tuli jo pienta helpotusta, silla toinen auton kuormitukseen vaikuttanut tekija, elika Joose Pitkanen poistui perheensa kanssa naista maisemista kesan viettoon Suomeen eilispaivana elika tiistaina ja lienee tata kirjoittaessani viela nukkumassa ylapetilla yojunassa jossain Viipurin paikkeilla.
Joose perheineen joutui kaytannon syista aikaistamaan Suomeen lahtoa jonkun verran ja ehka siita syysta miehesta puserrettiinkin viimeiset mehut juuri ennen lahtoa. Lento tapahtui eilen, siis tiistaina puoliltapaivin ja Bulangan hirsien 1.siirtopaiva ( 3 t. nosturiauto ja noin 30 tn. tilanteeseen heikosti sopinut  maansiirtolavoilla varustettu kokoperavaunu-Kamas) venyi maanantai-aamusta aina tiistain vastaiseen yohon 02.00 saakka.
Kaiken kukkuraksi Joose oli kait lauantaina purkutyomaan kunniaksi jarjestetyssa saslik-juhlissa saanut jonkun asteen ruokamyrkytyksen ja oli todella huonovointinen kun aloittelimme siirtorytakkaa. Patistelin Joosea soittamaan ja "maaraamaan" esimiehensa Siperian laaninrovastin Juha Saaren tuuraajakseen. Joose soittikin Juhalle, mutta ei esittanyt asiaa tarpeeksi jyrkasti ja niimpa Juha jai hoitelemaan kirkkoprojektin paperi- ym hommia Karatusaan ja Joose jatkoi huonokuntoisena siirtotyomaalla.
Meilla oli hyvana apuna Bulankan kylalta tuttu 53v kitaristi Sasha (lupasin hankkia Suomesta hanelle kitaran kun palaan elokuussa). Onneksi Juha Saari ehti mukaan kuorman purkuvaiheeseen Karatusassa, silla purkaminen jatkui yolla ja kun nosturimies ei nahnyt meita kuoman paalla oli Juhan hyvasta venajankielen taidosta suuri apu.
Vitali oli hoidellut niin nosturi-, kuin kuljetusautonkin tilaamisen Joosen ohjeiden pohjalta, mutta kuten jo mainitsin niin hiekan kuljetus-Kamas ei ollut paras mahdollinen ja nosturinkin ulottuvuus oli melko vaatimaton.
Hyvat valmistelumme Karatusan hirsien varastoimispaikalla menivat poskelleen, kun emme saaneet kuormaan mukaan varastoimispaikan alimmiksi suunniteltuja 12 metrisia valtavia 30x40 senttisia kattopalkkeja. Kuoma purettiin siis valiaikaiseen paikkaan ja kun siirtourakan 2.osa toteutetaan ensi maanantaina isommalla tutulla nosturilla ja riittavan kokoisella pylvaittenkin ajoon sopivalla puoliperavaunulla, hirsivarasto joudutaan jarjestelemaan kokonaan uudelleen.
-Se ottaa aikaa ja samalla tietenkin myos rahaa, silla kalustolla miehineen on tietty tuntipalkka. Ensi maanantain nosturin ja kuljettajan normaali paivapalkka on 15 tuhatta ruplaa ja mukaan tulevien kahden miehen palkka 1500 mieheen. (Bulangassa kylan miesten paivapalkka on ollut 400 ruplaa. Siis 10 euroa) . Puoliperavaunurekan ja kuskin tuntipalkka on 900 ruplaa. Kun kyseiseen "rekkaan" mahtuu noin 26 kuutiota puutavaraa, se joutuu ajamaan kaksi reissua ja koska purkamiseen ja hirsivaraston jarjestelemiseen tarvitaan tuo iso nosturi, niin joudumme ilmeisesti ottamaan Bulankaan myos tuon 3 tonnin nosturiauton, ellei sitten viela loydy jostain niin isoa puoliperavaunurekkaa johon mahtuisivat kaikki jaljellaolevat puutavarat.
Onneksi Juha Saari on viela ensi viikon alussa taalla, koska minun kielitaito ei riita kaikkeen tarpeelliseen.
Aivan kohta lahdemme Vitalin kanssa minun pikkuperakarrylla hakemaan ne jalasmokin 6 metriset  20x20cm alushirret Motorskojen (30 km) piloraamasta (miksei Karatusan vastaavalta sahalta, josta matkaa  olisi vain 500 metria). Joudun ottamaan perakarryyn kelalle apupainoksi sepelia (tarvitsen sita rakennuspaikan pintatasotukseen) etta saan kuorman balanssiin. - Vitalilla on heti Motorskojessa kaynnin jalkeen reissu Suetukin kylalle, joten nytr matkaan.

Kirkko lähes ilman seiniä...

Nää miun otsakkeet, kuten kirjoituksetkin, alkaa olla melko yks`toikkosia. Kuvia ei vieläkään ole höysteeksi, vaikka niitä onkin runsaasti kännykkäkamerassa. Toivottavasti kesällä vunukka Eerolla löytyy aikaa papan auttamiseen kuvain siirtämisessä. Huonompikin juttu menee, jos siinä on hyviä kuvia keventämässä lukemista.
(Joosen ylläpitämästä http://www.karatusankirkko.blogspot.com/  :sta löytyy kuvamateriaalia ja jossainmäärin
myös Pitkästen blogista http://www.pitkaset.blogspot.com/)
Viides kolmen kuukauden jakso täällä Etelä-Siperiassa alkaa lähetä loppuaan. Joose perheineen joutuu lähtemään lentämällä hieman suunniteltua aikaisemmin, elikä jo tiistaina Koti-Suomeen. Minä lähden sitten kun ehdin ajelemaan Skoda-resullani peräkäärryn kanssa samaan suuntaan. Viisumini viimeinen päivä on 28.6.  Yritän saada järjestymään jos mahdollista jonkun mäkitreenipäivän ensi talven Veter.MM-kisamäkiin Tsaikovskin (Chaykovskyi) kaupungin upouudessa mäkikeskuksessa  Uralin länsilaidalla. Kaikki (K20,45,65,95 ja 125) mäet on muovitettu. Saatan myös poiketa matkan varrella tapaamassa muutamaa tuttavaanikin.
 Kuten tämän reissun alkupuolella arvelinkin, niin kiireet rakentamis/purkuhommissa kasautuvat loppuvaiheeseen ja niin on taaskin käynyt. - Ensimmäisten kahden viikon aikana ehdin jopa lueskella ja treenailla rakentelun lomassa. Viimeinen kuukausi on taas ollut menoa,kuin "tuli hännän alla" ja sellaisena jatkuu vieläkin. - Toissakertaisessa blogissa "kirkko oli vailla kattoa"; nyt siitä puuttuvat lähes kokonaan seinätkin. Vain alin hirsikerta on kokonaan paikoillaan ja tietenkin kivijalka niitten alla.  Alkujaan oli eiliseksi eli lauantaiksi suunniteltu parin suuren puoliperävaunukuormurin ja nosturin tuloa hirsien siirtoa varten. Siirto tapahtuu huomenna ja aivan kohta lähdemme Joosen kanssa ajelemaan taas Karatusaan valmistelemaan
hirsikuormien purkupaikkaa uuden kirkon tontilla vajaa kilometri Karatusan keskustasta N-Bulankan ja V-BKuzebarin suuntaan.
 Eilen vietettiin purkutyömaalla Saslikki-iltaa (Saslikki on pieneksi paloiteltua lihaa, jota paistetaan vähän kuin makkaraa Suomessa). Lauleskeltiin kitaran säestyksellä ja Joose ja Vitali pitivät puheita. Kuulijakuntaa olisi mahtunut nuotion äärelle enemmänkin, mutta onneksi muutaman aikuisen lisäksi oli mukava joukko lapsia ja heissähän on kirkon tulevaisuus. _N-Bulankan kylän tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta. Nyt lähtee "kirkko" ja syksyllä lakkaa kirkon vastapäätä tien toisella puolella sijaitseva koulukin. Neljä ala-luokkien lasta kuljetetaan 19 km päähän Motorskojen kouluun, jossa jo vuosikymmenten ajan ovat opiskelleet ylempien luokkien oppilaat. Motorskojessa on internaatti, joten voi olla, että näm pienetkin koululaiset ovat viikon ajan Motorskojessa ja vain viikonloput kotona.
Meidän "purkuporukasta" oli koko ajan paikalla Saslikki-illassa vain työmaan vahti Vasja emäntineen. Pari vakiomiestä oli "eksynyt" toisen 42v synttärien tiimoilta "juhlinnan" puolelle, kun olivat kuitanneet edellispäivän ansionsa 400 ruplaa ( noin 10 euroa). Tilaisuuden loppuvaiheessa päivänsankari hieman "tokkuraisena" tuli kuitenkin paikalle ja pääsimme laulamaan  hänelle onnittelulaulun. Nuoremmilla riuskoilla purkumiehillä sattui samaan aikaan saunailta.   Samoihin aikoihin paikalle tuli vanhalla Volgalla päivänsankari Juran sukulaispoikaporukkaa myös vähän arveluttavassa kunnossa.  Viimeisenä saapui purkutyömaalle Siperian lääninrovasti Juha Saari suurella lähetyskentän neliveto-autolla ja valtavalla telikärryllä. Jo aikaisemmin olimme lastanneet telineillä juoksulankkuina ja seinien tukena ollutta sahatavaraa minun pieneen peräkärryyni ja teimme kuorman myös Juhan kärryyn ja ajoimme ne iltamyöhällä Karatusan kirkonrakennustontille, jonne Juha jäi yövahdiksi nukkuen autossaan.
Itse olin ehtinyt olla yövahtina Karatusan kirkon rakennustyömaalla Skodassa parina kolmena yönä.
Hirsien siirtourakan jälkeen on vuorossa kirkon rakennustyömaan vartiokopin rakentaminen. Kuljetimme viime keskiviikkona  mainitulla telikärryllä katumaasturi-Mitsubishillä(kahdessa erässä) Abakanista sisämitoiltaan 2,5 x 2,5m pyöröhirsimökin hirret kirkon rakennustyömaalle. Tarkoituksena on tehdä "väyryset", elikä rakentaa jalasmökki. Jos kesän aikana tontille  ilmestyy jonkun firman rakentamana kirkon perustukset kellarin kanssa vähenee työmaaparakkien tarve. Ellei, niin ne on rakennettava sahatavarasta.
Hirsinen vartiokoppi saattaa alkaa palvella myös khra Vitalin toimistona, kunhan saadaan paikalle rakennussähkö ja internet yhteydet.
Po smotrim!