Reissukaverini Esko 73v Kaukonen istuu Karatusan pappilan tupakeittiön pöydän ääressä syventyneenä tuttavaltaan saamaansa sukuhistoriaan. Pappilan lapset Sveta 15,Dima 13, Aljosha ja Misha 8 " veivailevat" yhdessä tietokonetta. Itse istun sohvan nurkassa tietsikka sylissäni. Äsken kuten eilisiltana ja tänä aamunakin ihailin perheen metallisen (varaamattoman) takan lasiluukun takana leikkivää tulta. -Nyt tuli on jo hiipunut. Lieneeköhän lämmitetty tarpeeksi. Talven tulo on hieman aikaisessa. Märkää lunta ja räntää on tullut melkolailla vaikka koivuissa oli vielä lehti. Lapsilla ja äiti-Tonjalla on köhää ja nuhaa. Toivottavasti meillä Eskon kanssa kunto kestää.
Perheen isää Karatusan kirkkoherra Vitalia odotetaan palaavaksi Pietarin ja Suomen vierailultaan kolmen päivän päästä. Tänä viikonloppuna Vitali osallistuu Inkerin ev.lut.kirkon synodiin Pietarissa.
Pappilan emäntä Antonina (Tonja) on töissä lähellä kirkkotyömaata sijaitsevassa vanhassa pyöröhirsisaunassa ja sen pikku myymälässä. Tonja oli aloittanut työn heinäkuussa ja samalla hän aloitti uudelleen autolla ajamisen neljän vuoden tauon jälkeen. Tauko johtui siitä että Tonjan ajama seurakunnan Lada Niva pyörähti mutkassa irtosoralla pellolle kyljelleen, Siitä selvittiin peltitöillä. Kuski sekä kyydissä ollut silloin nelivuotias Misha eivät loukkaantuneet. Ainoat henkilökolhut olivat kuskin henkiset kolhut.- Hyvin alkanut autoilu pysähtyi Tonjalla neljäksi vuodeksi, mutta on nyt taas hyvällä mallilla.
Tänä sytksynä meidän piti rakentaa Eskon kanssa viimeinkin pappilalle uusi ulkovarasto. Perustukset tehtiin viime syksynä ja niitä vahvistettiin LFF:n ryhmän kanssa viime keväänä.
Karatusan pitkään jatkunut kirkonrakentamisprojekti jossa oli ollut jo kaksi yli puolivuotista seisokkia on nyt uudessa vaiheessa. Inkerin kirkko oli palkannut viime kesänä venäläisen rakennuskonsultin, joka kävi heinäkuussa valokuvaamassa kaiken mahdollisen rakentamiseen liittyvän ja teki myös hyvin perusteellisen raportin aiheesta. Kirkon rakentamisprojektia toteuttaneen kazanilaisfirman työsuhde lopetettiin ja myös työtoverini suomalaisen arkkitehti Jorma Laineen työ Inkerin kirkon rakennuskonsulttina päättyi loppukesästä.Soitin Jormalle kahdesti ennen tämän syksyistä Siperian matkaani.
Olin siirtänyt Siperiaan lähtöä melkolailla normaalia myöhemmäksi. Eskolla oli omaa ohjelmaa Pietarin ympäristössä ja hän lensi Novosibirskiin Aitamäen lähettiperheen luokse, jossa liittyi minun porukkaani. Veljeni Martti 79v toimi kakkoskuskina Novosibirskiin saakka. Hänen mukanaan oli uusi nuorikko Eleanoora 79v, johon Martti oli tutustunut kun Noora toimi saman vankilalähettiperheen tulkkina 7v ajan joita Martti kuskasi useita kertoja vuodessa Pietarin ympäristön vankiloissa. Martin Anneli-vaimon hautajaisistahan kerroin edellisessä blogissani. Martti ei siis Kalle Päätalon Kalle sedän tavoin "Jäänyt kattelemaan kämmeniään", vaan laittoi toimeksi samana kesänä ottaen vaimovainajan tilalle uuden emännän. Voin sanoa että Nooran osalta Onni potkaisi velimiestä pehmeällä huopikkaalla takapuoleen. - Markus Aitamäk laittoi Martin ja Nooran lentokoneella paluumatkalle Pietariin, jossa odotti Martin Iveco.
Pietarin Keltossa osallistuin Karatusan kirkkoprojektin uudelleenkäynnistämiskokoukseen, jonka kokoonkutsujana oli toiminut Siperian lääninrovasti Ville Melanen. Paikalla oli piispa Aarre Kuukauppi, uusi rakennuskonsultti Smirnov, Karatusan kirkkohankkeen "isä" pastori Juha Saari ja SEKLin edustajina Venäjän työn koordinaattori Anne Tuovinen ja hankkeen keräyspäällikkö Heikki Huttunen sekä LFF;n puolesta Suetukin ulkovuoraustalkoista paljon vastuuta kantaneet Ralf Lindfors ja Krister Mård sekä pietarsaarelainen rakennusinsinööri Kristian (sukunimi hukassa).
Asiasta käydyn perusteellisen keskustelun pohjalta rak.insinööri Kristian on lupautunut selvittämään ja mahdollisesti aloittamaan uuden projektin valmistelut. -Itse lupauduin Eskon kanssa tekemään Karatusassa talvea varten välttämättömät huoltoremontit. Rakennamme väliaikaiset katokset kellarien sisäänkäynneille etteivät sadevedet tulvi enää kellariin. Laitamme myös väliaikaiset kellarin ovet ja ikkunaluukut sekä aloitamme kellarin kuivattamisen Suetukista hakemallamme isolla dsl/sähkö puhaltimella. Rakennamme edelleen väliaikaiset puuttuvat ikkunaluukut ja yhden kerroksen vesikatteen kellotorniin, sekä teemme kirkon sisälle tarvittavia lisätukia kattokannattajien avuksi.
Koska meillä on aikaa vain pari viikkoa jää Pappilan ulkovarasto rakentaminen edelleen "hamaan tulevaisuuteen".
Tulomatkamme sujui ilman ongelmia. Ainoastaan jossain Kemerovan vuoristoseudulla, jossa yövyimme Transitissa Eskolla oli ollut hyvin kylmä. Tilannetta olisi parantanut jos hän olisi huomannut sulkeutua kokonaan makuupussin sisälle jättäen auki vain "karhun hengitysreiän". Reitillä oli pitkästi aivan uutta tietä joka kohosi kohoamistaan. Siellä ylempänä oli jo pakkasta ja luntakin, joten vaihdoimme heti illalla ennen nukkumista talvirenkaat alle.
Täällä Karatusassa Esko nukkuu tutussa Mishan sängyssä poikien huoneessa ja Misha vuorostaan pääsee isän ja äidin sänkyyn heidän makuuhuoneeseensa.
Eilen haimme Suetukin kirkosta työkaluja (mm.pari sirkkeliä) ja mainitun dsl/sähköpuhaltimen sekä noin 30 kuusi metristä 50x150 lankkua ja kymmenisen lyhyempiäkin lankkuja. Vaihdoimme Kristerin katetun kärryn tilalle tutulta auto/konemieheltä tuhdimman ja pitemmän peräkärryn. Kuorma jäi pakosta vieläkin hieman takapainoisesksi, mutta huomioin sen ajaen huolellisesti. Onnistuimme tänä aamuna saamaan lankkukuorman perille kirkon pääovelle. Lapioimme reitiltä pois märän lumen, mutta pintamudalle emme voineet mitään. Onneksi Transitissa on lähes tuliterät Hakkapeliitat alla. Eilen teimme tilannekatsauksen kirkon työmaalla ja raportoin siitä heti s-postitse LFF:n SEKLin ja Inkerin kirkon edustajia. Tänään kävimme uudelleen Suetukissa ja suljin kirkon kivijalkaan keväällä tehdyt tuuletusritilät. Palautimme ison peräkärryn ja lastasimme Transitin katolle 6 kpl kuusimetrisisä kakkosnelosia.
Kesä Suomessa oli taas kerran mennä suhahtanut kuin lennossa. Jonkun verran lasten perheitten kanssa (liian vähän). KL-päivillä ja niitten valmistelu-, ja purkutalkoissa tehdyt lähes täydet vuorokaudet ja talkooporukoille (150 hloö) Ralfin ja Hannun kanssa toteutettu siperialainen saslikilta, jossa saslikmestrina vieraili Joose Pitkännen perheineen. Joosen ja perheen kanssa olen kesän mittaan useamminkin tapaillut..Muutamia srk.vierailuja, joista on erikseen mainittava vieralu Salla-päivän tapahtumassa, jossa toteutettiin Ralfin ja mäkihyppykaverini Matti Saaren kanssa sasliktarjoilu toritapahtumassa. Apuna meillä oli srk:n kesäkanttori ja Raatikan Topin jo kuusikymppinen Tuula tytär, joka on nykyään yksi Sallan seurakunnan aktiivi vastuunkantaja.
Loppukesää ja syksyn alkua rytmitti Matti Saaren alulle laittama Ounasvaaran pienten hyppyrimäkien (K7,15,25 ja 35)suuritöinen remontti. Käytännön apuna remontissa oli Vatasen veljekset Mika ja Tomi sekä Tomin lähdettyä ajamaan metsäkonetta poikien isä.;yös OH:n mäkijaoston vetäjä vasta 27v Taivalkoskelta Rovaniemelle muuttanut mäkihyppääjä Ali Hoikkala oli hommissa mukana 5v pikkupoikansa kanssa. Ounasvaaran remontti jäi minulta pahasti kesken kun Siperia kutsui, mutta Vataset jäivät jatkamaan töitä. Myös Joroisten hyppyrimäkien kunnostusremontin valmistelu jatkuu. RaJuPuSu-Leader tarvitsee kuulemma kaikkien mäkien piirustukset avustusanomuskäsittelyä varten. Ne tekee ehkä hankkeessa mukana oleva rak.mestari.
Huomenna aloitamme Eskon kanssa tositoimet kirkkotyömaalla. Vielä on mainittava että kolmasti näillä Siperian matkoilla mukana ollut Mikael Bergman ei tälläkään kerralla "pettänyt". Mukaamme tuli 40 pehmeäksi mennyttä kahvipakettia tuliaisiksi jaettavaksi ja kovasti ovat emännät mielissään moisista pehmeistä paketeista.
Perheen isää Karatusan kirkkoherra Vitalia odotetaan palaavaksi Pietarin ja Suomen vierailultaan kolmen päivän päästä. Tänä viikonloppuna Vitali osallistuu Inkerin ev.lut.kirkon synodiin Pietarissa.
Pappilan emäntä Antonina (Tonja) on töissä lähellä kirkkotyömaata sijaitsevassa vanhassa pyöröhirsisaunassa ja sen pikku myymälässä. Tonja oli aloittanut työn heinäkuussa ja samalla hän aloitti uudelleen autolla ajamisen neljän vuoden tauon jälkeen. Tauko johtui siitä että Tonjan ajama seurakunnan Lada Niva pyörähti mutkassa irtosoralla pellolle kyljelleen, Siitä selvittiin peltitöillä. Kuski sekä kyydissä ollut silloin nelivuotias Misha eivät loukkaantuneet. Ainoat henkilökolhut olivat kuskin henkiset kolhut.- Hyvin alkanut autoilu pysähtyi Tonjalla neljäksi vuodeksi, mutta on nyt taas hyvällä mallilla.
Tänä sytksynä meidän piti rakentaa Eskon kanssa viimeinkin pappilalle uusi ulkovarasto. Perustukset tehtiin viime syksynä ja niitä vahvistettiin LFF:n ryhmän kanssa viime keväänä.
Karatusan pitkään jatkunut kirkonrakentamisprojekti jossa oli ollut jo kaksi yli puolivuotista seisokkia on nyt uudessa vaiheessa. Inkerin kirkko oli palkannut viime kesänä venäläisen rakennuskonsultin, joka kävi heinäkuussa valokuvaamassa kaiken mahdollisen rakentamiseen liittyvän ja teki myös hyvin perusteellisen raportin aiheesta. Kirkon rakentamisprojektia toteuttaneen kazanilaisfirman työsuhde lopetettiin ja myös työtoverini suomalaisen arkkitehti Jorma Laineen työ Inkerin kirkon rakennuskonsulttina päättyi loppukesästä.Soitin Jormalle kahdesti ennen tämän syksyistä Siperian matkaani.
Olin siirtänyt Siperiaan lähtöä melkolailla normaalia myöhemmäksi. Eskolla oli omaa ohjelmaa Pietarin ympäristössä ja hän lensi Novosibirskiin Aitamäen lähettiperheen luokse, jossa liittyi minun porukkaani. Veljeni Martti 79v toimi kakkoskuskina Novosibirskiin saakka. Hänen mukanaan oli uusi nuorikko Eleanoora 79v, johon Martti oli tutustunut kun Noora toimi saman vankilalähettiperheen tulkkina 7v ajan joita Martti kuskasi useita kertoja vuodessa Pietarin ympäristön vankiloissa. Martin Anneli-vaimon hautajaisistahan kerroin edellisessä blogissani. Martti ei siis Kalle Päätalon Kalle sedän tavoin "Jäänyt kattelemaan kämmeniään", vaan laittoi toimeksi samana kesänä ottaen vaimovainajan tilalle uuden emännän. Voin sanoa että Nooran osalta Onni potkaisi velimiestä pehmeällä huopikkaalla takapuoleen. - Markus Aitamäk laittoi Martin ja Nooran lentokoneella paluumatkalle Pietariin, jossa odotti Martin Iveco.
Pietarin Keltossa osallistuin Karatusan kirkkoprojektin uudelleenkäynnistämiskokoukseen, jonka kokoonkutsujana oli toiminut Siperian lääninrovasti Ville Melanen. Paikalla oli piispa Aarre Kuukauppi, uusi rakennuskonsultti Smirnov, Karatusan kirkkohankkeen "isä" pastori Juha Saari ja SEKLin edustajina Venäjän työn koordinaattori Anne Tuovinen ja hankkeen keräyspäällikkö Heikki Huttunen sekä LFF;n puolesta Suetukin ulkovuoraustalkoista paljon vastuuta kantaneet Ralf Lindfors ja Krister Mård sekä pietarsaarelainen rakennusinsinööri Kristian (sukunimi hukassa).
Asiasta käydyn perusteellisen keskustelun pohjalta rak.insinööri Kristian on lupautunut selvittämään ja mahdollisesti aloittamaan uuden projektin valmistelut. -Itse lupauduin Eskon kanssa tekemään Karatusassa talvea varten välttämättömät huoltoremontit. Rakennamme väliaikaiset katokset kellarien sisäänkäynneille etteivät sadevedet tulvi enää kellariin. Laitamme myös väliaikaiset kellarin ovet ja ikkunaluukut sekä aloitamme kellarin kuivattamisen Suetukista hakemallamme isolla dsl/sähkö puhaltimella. Rakennamme edelleen väliaikaiset puuttuvat ikkunaluukut ja yhden kerroksen vesikatteen kellotorniin, sekä teemme kirkon sisälle tarvittavia lisätukia kattokannattajien avuksi.
Koska meillä on aikaa vain pari viikkoa jää Pappilan ulkovarasto rakentaminen edelleen "hamaan tulevaisuuteen".
Tulomatkamme sujui ilman ongelmia. Ainoastaan jossain Kemerovan vuoristoseudulla, jossa yövyimme Transitissa Eskolla oli ollut hyvin kylmä. Tilannetta olisi parantanut jos hän olisi huomannut sulkeutua kokonaan makuupussin sisälle jättäen auki vain "karhun hengitysreiän". Reitillä oli pitkästi aivan uutta tietä joka kohosi kohoamistaan. Siellä ylempänä oli jo pakkasta ja luntakin, joten vaihdoimme heti illalla ennen nukkumista talvirenkaat alle.
Täällä Karatusassa Esko nukkuu tutussa Mishan sängyssä poikien huoneessa ja Misha vuorostaan pääsee isän ja äidin sänkyyn heidän makuuhuoneeseensa.
Eilen haimme Suetukin kirkosta työkaluja (mm.pari sirkkeliä) ja mainitun dsl/sähköpuhaltimen sekä noin 30 kuusi metristä 50x150 lankkua ja kymmenisen lyhyempiäkin lankkuja. Vaihdoimme Kristerin katetun kärryn tilalle tutulta auto/konemieheltä tuhdimman ja pitemmän peräkärryn. Kuorma jäi pakosta vieläkin hieman takapainoisesksi, mutta huomioin sen ajaen huolellisesti. Onnistuimme tänä aamuna saamaan lankkukuorman perille kirkon pääovelle. Lapioimme reitiltä pois märän lumen, mutta pintamudalle emme voineet mitään. Onneksi Transitissa on lähes tuliterät Hakkapeliitat alla. Eilen teimme tilannekatsauksen kirkon työmaalla ja raportoin siitä heti s-postitse LFF:n SEKLin ja Inkerin kirkon edustajia. Tänään kävimme uudelleen Suetukissa ja suljin kirkon kivijalkaan keväällä tehdyt tuuletusritilät. Palautimme ison peräkärryn ja lastasimme Transitin katolle 6 kpl kuusimetrisisä kakkosnelosia.
Kesä Suomessa oli taas kerran mennä suhahtanut kuin lennossa. Jonkun verran lasten perheitten kanssa (liian vähän). KL-päivillä ja niitten valmistelu-, ja purkutalkoissa tehdyt lähes täydet vuorokaudet ja talkooporukoille (150 hloö) Ralfin ja Hannun kanssa toteutettu siperialainen saslikilta, jossa saslikmestrina vieraili Joose Pitkännen perheineen. Joosen ja perheen kanssa olen kesän mittaan useamminkin tapaillut..Muutamia srk.vierailuja, joista on erikseen mainittava vieralu Salla-päivän tapahtumassa, jossa toteutettiin Ralfin ja mäkihyppykaverini Matti Saaren kanssa sasliktarjoilu toritapahtumassa. Apuna meillä oli srk:n kesäkanttori ja Raatikan Topin jo kuusikymppinen Tuula tytär, joka on nykyään yksi Sallan seurakunnan aktiivi vastuunkantaja.
Loppukesää ja syksyn alkua rytmitti Matti Saaren alulle laittama Ounasvaaran pienten hyppyrimäkien (K7,15,25 ja 35)suuritöinen remontti. Käytännön apuna remontissa oli Vatasen veljekset Mika ja Tomi sekä Tomin lähdettyä ajamaan metsäkonetta poikien isä.;yös OH:n mäkijaoston vetäjä vasta 27v Taivalkoskelta Rovaniemelle muuttanut mäkihyppääjä Ali Hoikkala oli hommissa mukana 5v pikkupoikansa kanssa. Ounasvaaran remontti jäi minulta pahasti kesken kun Siperia kutsui, mutta Vataset jäivät jatkamaan töitä. Myös Joroisten hyppyrimäkien kunnostusremontin valmistelu jatkuu. RaJuPuSu-Leader tarvitsee kuulemma kaikkien mäkien piirustukset avustusanomuskäsittelyä varten. Ne tekee ehkä hankkeessa mukana oleva rak.mestari.
Huomenna aloitamme Eskon kanssa tositoimet kirkkotyömaalla. Vielä on mainittava että kolmasti näillä Siperian matkoilla mukana ollut Mikael Bergman ei tälläkään kerralla "pettänyt". Mukaamme tuli 40 pehmeäksi mennyttä kahvipakettia tuliaisiksi jaettavaksi ja kovasti ovat emännät mielissään moisista pehmeistä paketeista.
