Kirjoitustahti tällä blogipalstallani on hiipunut. Osasyynä lienee lähes päivittäiset facebook-tekstit. -Yritetään nyt kuitenkin täällä blogissakin päästä edes kerran kuussa tahtiin.
Tänään on Tiinan nimipäivä. Esikoistytär perheineen on Tallisaaressa. He olivat tulleet sinne Jyväskylästä kait alkuviikosta. Keskimmäinen, eli Riikka, jonka nimpparit olivat joku päivä sitten oli aamulla pakannut perheensä veneeseen ja käyneet jo torilla. Perheen nuorimmainen (9v) Hermanni oli jäänyt Aleksin luokse Järvenpään tilalle ja vävy-Janne oli jäänyt Arskan luo kaupungille suunnittelemaan tekstiä äiti-Anskon hautakiveen. Riikka siivoaa parhaillaan Tähkän (11v) kanssa mansikkalaatikollista papan pakasteeseen, josta ne ajastaan matkustavat kotiin Vääksyyn ja jo aikuisikään päässyt Tuittu selailee nettiä etsien opiskelukämppää kaupungilta. Tämän kesän Tuittu tavaroineen kortteeraa täällä Viuhiksessa. Tuittua vuotta vanhempi, myös Taikkarissa opiskeleva Puumalasta kotoisin oleva poikakaveri Jone (Johannes) on myös useampaan kertaan majaillut täällä Tuitun luona. Nuorin tyttäreni, alkuviikosta 37v täyttänyt Kaisa oli perheineen nukkunut yhden yön saaressa, mutta muuttivat sateen keskeltä tänne mukavuuksien äärelle Viuhonmäkeen. Perheen nuorimmainen kolme viikkoa sitten Toivo Joonataniksi kastettu tuhti poika on ensimmäistä reissuaan täällä Itä-Savossa. Esikoispoika "puoliviisivuotias" Eppu Akusti oli saanut uuden ikioman potkupyörän ja upean "pottakypärän" ja esitteli eilen taitojaan tuossa Metsätien mäessä. Eilen rakensimme uudelleen Epun kanssa jo viime kesänä suunnitellun pienoishyppyrimäen, jonka lähtötorni on paloportaita vasten. Niin "hyppyukko", kuin neliakselinen "romurekkakin" ovat ottaneet huimia hyppyjä tuossa lentomäkeä kovasti muistuttavassa mäessä.
Epun kanssa harjoittelimme kesän alkupuolella heidän kotipihanurmikolleen Kuopion Itkonniemelle tekemässäni aivan loivassa rullamäessä laskemista skeittilaudan kanssa. Tein lautaa lisävirityksen, jonka kanssa voi laskea myös mäenlaskun vauhtimäkiasennossa. Sekin luontui jo Epulta.
Kesän muovimäkiharjoitteluni ovat edenneet pikkuhiljaa Lahden K64 mäessä. Ennen eilistä oli treenikertoja jo kuusi, mutta hyppyjä vasta 13. Hyppyjen mitat ovat kuitenkin edelliskesiin verrattuna vakiintuneet lähemmäs viittäkymppiä (joku vähän ylikin). Olen harjoitellut nastolalaisen 67v Hannu Rosenlundin kanssa. Eilen videoin Haukipuron Jannen (32v) ja Mannen (7v) harjoittelua minkkareilla Karpalon K6 ja K15 mäissä. Sitten Janne lähti Mannen kanssa valmentamaan ja videoimaan minun hyppäämistä. Nousimme hissillä hyppyrien tasolle, jossa selvisi, ettei K64 mäessä toiminut kastelu ja niin jouduin korkkaamaan (tälle kesälle) HS100 mäen. Kanssani harjoittelivat veteraanihyppääjät Mikko Taskila (51v) ja Kalle Uusitalo (40v). Uutta nousua huipulle tekevä Harri Olli ja superlupaus ( 15 tai 16v) Niko Kytösaho, Mico Ahonen (13v) sekä puolentusinaa muita junnuja Lahdesta ja Tampereelta. Noustuamme uudella hissillä torniin alkoi melkoinen vesisade. Vain Harri hyppäsi sateen alussa. Me muut jäimme odottelemaan sateen loppumista. Noin varttitunnin tauon jälkeen aloitimme. Nuoremmilla junnuilla, jotka hyppäsivät edellä kaikki sujui hyvin ja minullakin yhdeksi hypyksi jäänyt harjoittelu sujui (pikku jännityksestä huolimatta) ihan hyvin vauhtimäen, ponnistuksen, ilmalennon ja alastulonkin osalta, mutta vastamäen notkoon rankan sateen jäljiltä jäänyt vesipatja teki tepposet. "Otin maihin" vasemmalle kyljelleni ja entisestään kipeä olkapää sai lisätälliä. Heti perään hienosti 94m hypännyt Niko Kytösahokin "veti maihin" samassa kohdassa. Jonkun verran oli sattunut Nikolla kylkeen. Seuraavana hypännyt Kalle taisteli pystyssä vesipatjan läpi ja huusi varoituksen Mikolle, joka selvisikin hyvin vastamäen notkosta.
Pojat jäivät jatkamaan, mutta minä jätin harjoittelun yhteen hyppyyn. Haluan kohentaa hyppyäni vielä lisää K64 mäessä ja mennä HS100 mäkeen kun on kaikinpuoli hyvät olosuhteet.
Janne oli saanut harjoitushyppyni videolle ja oli laittanut sen facebookiin. Sitä on mukava kelailla uudelleen ja uudelleen ja tehdä mielikuvaharjoittelua seuraavaa kertaa varten.
Siperian projektiini liittyen kävin puhumassa Etelä-Savon KL:n telttapäivillä Sääminginkadun kentälle pystytetyssä evankelioimisteltassa. Samana iltana purimme porukalla teltan tiistai-iltana. Seuraavat kokoukset olivat saman viikon torstaista sunnuntaihin Rantasalmella, mutta siellä en käynyt. Heinäkuun alussa olin SEKLin kesäpäivillä Turussa perjantai-illasta lauantai-iltaan. Etupäässä päivystelin Venäjän osastolla, mutta lauantaina ehdin istua kuuntelemassa muutaman tilaisuudenkin. Joose Pitkänen oli hakenut Vitaly Luchagovin perheen (Tonja-vaimo ja neljä lasta) Vainikkalan asemalta ja tuonut heidät Helsinkiin tutustumisen jälkeen Turkuun. Suetukin ulkovuoraustalkoissa kahdesti mukana ollut Pietarsaarelainen Krister Mord haki Luchagovien perheen viikoksi lomailemaan heidän kotiinsa. Minun tehtäväni oli hakea venäläisperhe Pietarsaaresta seuraavana viikonloppuna Joosen -95 vuosimallin Volkwagen Transporterilla (8h retkeilyauto).
Olin tehnyt rankan kaksiviikkoisen talkoorupeaman Lahden suurmäen montussa. Neljä pienempää mäkipaikkakuntaa( Lapua,Joroinen,Lieksa ja Haapavesi) sai ilmaiseksi käytetyt (kääntämättömät) muovit turvalevyineen ja kahdelle ensin mainitulle paikkakunnalle saatiin myös iso määrä muovielementtien .kiinnitysverkkoja.
Pietarsaarelainen 3-4 kertaa Minusinsk-Karatusa-Suetuk talkooreissuilla ollut 65v maanviljelijä Ralf Lindfors soitti minulle heti KL-päivien jälkeisenä maanantaina ja pyysi tulemaan tiistaina "Saslikiltaan" heidän kotiinsa. Kun Lahden talkoissa oli sopiva tauko kävin vaihtamassa autoja Joosen kanssa ja ajoin Lahden kautta (tsekkasin tilanteen mäkimontussa) Pietarsaareen. Sain autella saslikkien valmistuksessa (lihapalojen grillaamisessa metallivartaissa) ja autella illan tulkkauksessakin. Illan mittaan selvisi että paikalla oli petroskoin srk:n vähän suomeakin englannin ja venäjän lisäksi puhuva kirkkoherra vaimonsa kanssa.
Keskiviikkona olimme Ralfin ja Vitalin ja suuren talkooporukan kanssa pystyttämässä suurkokoustelttoja paikallisen ruotsinkielisen Rauhan Sanan Rukoushuoneen kentälle, jossa valmisteltiin viikonlopun suurseuroja. Samana iltana osallistuimme Luchagovien perheen kanssa toisella kaksikielisellä Rukoushuoneella pidettyyn Siperiantyön iltaan. Torstaina lomailimme naapuriseurakunnan kirkkoherran perheen mökillä merenrannassa. Miesväellä teimme myös venereissun merelle. Luchagovit olivat jo olleet vesillä Krister Mordin kesämökiltä käsin. Perjantaina venäläisperheellä oli omaa ohjelmaa Mordien perheen kanssa ja me Ralfin kanssa paneuduimme suurkokousten paikoituspaikkapellon salaojitusongelmiin. Jatkuvat sateet olivat täyttäneet pellonojat suurtelttojen lähellä ja pellon salaojituksen poistoputkesta tuli vettä valtaojaan vain hissukseen. Paikalle hommattiin maanviljelijä suuren nelivetotraktorinsa kanssa. Trakstorin perässä telineessä oli juuri k.o. ongelmaa varten noin 200m pituinen tuuman paksuinen muoviputki joka syötettiin salaojan keräysputkeen ja putkea myöten pumpattiin salaojaan paineilmaa. Keräysputken vesi muuttui heti ruosteenruskeaksi ja vesi alkoi liikkua aivan eri tahtiin. Samaan aikaan kävi suurella säilöllä varustettu tyhjennysauto imemässä suurtelttojen viereisistä ojista useamman säilöllisen ojiin kertynyttä paintavettä ja kävi välillä tyhjentämässä lastinsa.
Sateetkin loppuivat ja kuin ihmeen kaupalla viikonlopun pysäköintiongelmista selvittiin. Perjantainakin ajettiin autoja jo pellolle ja lauantaina sekä sunnuntaina peltoparkkipaikat olivat lähes tupaten täynnä.
Seuraväkeä oli entiseen tapaan runsaasti liikkeellä. Kokoukset tulkattiin suomeksi tai ruotsiksi, puhujan äidinkielestä riippuen. Osa tilaisuuksista tulkattiin myös englanniksi ja venäjäksi sisätiloissa. Karatusan khra Vitaly Luchagov palveli lauantai-illan ehtoollisen jaossa. Kyseinen tilaisuus kokosi eniten väkeä. Arvioni olisi jotain kahden ja puolen tuhannen paikkeilla. Liikuttavaa oli katsoa kuinka perheitten jäsenet ja tututkin keskenään halasivat ja pyysivät toisiltaan rikkomuksiaan anteeksi ennen ehtoolliselle menemistä.
Lähdimme sunnuntaina venäläisperheen kanssa kohta lounaan jälkeen. Ajoimme Jyväskylän kautta ja kävin esittelemässä Laajavuoren hyppyrimäet sekä vanhimman tyttäreni Tiinan perheen ok.talon. Illalla vaihdoimme taas Joosen kanssa autoja.
Luchagovin perhe oli vielä vajaan viikon Pitkästen vieraina Särkikujalla ja heidän kesäpaikallaan Selkäsaaressa. He tutustuivat seudun nähtävyyksiin ja pistäytyivät myös minun kotonani Viuhonmäessä. Vitaly halusi esitekllä perheelleen minun palkinto- ja mitalikokoelmat (Veteraanimäkihypystä).
Nyt minulla on menossa melkoinen remontti tässä 1983 valmistuneessa ok.talossani. Viime marraskuussa palatessani Siperiasta löysin ensimmäisen kerran pikkujyrsijöitä keittiöstä.Talon ullakolla niitä on rapistellut muutamana alkutalvena ja olin niitä pyydystellyt hiirenlitskuilla. Marraskuussa pyydystin hiirenlitskulla kaksi noin kymmen senttistä aikuista ja puolentusinaa jälkeläistä, mutta en huomannut, että ne olivat ehtineet nälissään syödä (kun muuta syötävää ei ollut löytynyt) muutaman neliösentin noin 10v sitten käytöstä poisjääneen astianpesukoneen vedenpoistoletkua ja noin 10 cm verran letkun vieressä ollutta saman koneen pois pistokkesta ollutta virtajohtoa, jotka tekivät lenkin kaapiston alapohjan kautta. Poistoletkun liitoskohta oli viemäriin johtavan muoviputken vesilukon ylätasolla ja aina kun oli käsin tiskattu tai muuten laskettu vettä tiskialtaan lavuaariin oli osa vedestä valunut rikkisyödyn poistoletkun kautta lattian alle. Aukaisin lattian tiskialtaan alta ja otin yhteyttä vakuutusyhtiööni.Vakuutusyhtiön lähettämä kosteuden mittaus-, ja kuivausfirman mies poraili pikkureikiä lautalattiaan ja teki arviokartoituksen, jonka lähetti minulle sekä vakuutustarkastajalle. Vaihtoehtoina oli että vak.yhtiö teettää remontin, jolloin minun maksettavaksi jäisi 500 euron omavastuuosuus tai tekisin remontin itse. Tarkastaja teki tarjouksen k.o. arvion pohjalta ja sovimme että remontoin lattian itse. Kosteus/kuivatusfirman mies tulee tarvittaessa kuivaamaan ja mittaamaan vielä uudelleen ennen lattian sulkemista.
Viime viikolla täällä kävi myös erään kattofirman myyntimies katsastamassa 33v sitten rakennetun peltikaton ja teki tarjouksen peltikaton uusimisesta. - Mennään kuitenkin yksi asia kerrallaan. Luultavasti teen kattoremontinkin itse ja silloin se olisi katon maalaaminen sekä kattonaulojen vaihtaminen ruuveihin sekä räystäskourujen ja vesirännien sekä otsalautojen uusiminen.
Tänään on Tiinan nimipäivä. Esikoistytär perheineen on Tallisaaressa. He olivat tulleet sinne Jyväskylästä kait alkuviikosta. Keskimmäinen, eli Riikka, jonka nimpparit olivat joku päivä sitten oli aamulla pakannut perheensä veneeseen ja käyneet jo torilla. Perheen nuorimmainen (9v) Hermanni oli jäänyt Aleksin luokse Järvenpään tilalle ja vävy-Janne oli jäänyt Arskan luo kaupungille suunnittelemaan tekstiä äiti-Anskon hautakiveen. Riikka siivoaa parhaillaan Tähkän (11v) kanssa mansikkalaatikollista papan pakasteeseen, josta ne ajastaan matkustavat kotiin Vääksyyn ja jo aikuisikään päässyt Tuittu selailee nettiä etsien opiskelukämppää kaupungilta. Tämän kesän Tuittu tavaroineen kortteeraa täällä Viuhiksessa. Tuittua vuotta vanhempi, myös Taikkarissa opiskeleva Puumalasta kotoisin oleva poikakaveri Jone (Johannes) on myös useampaan kertaan majaillut täällä Tuitun luona. Nuorin tyttäreni, alkuviikosta 37v täyttänyt Kaisa oli perheineen nukkunut yhden yön saaressa, mutta muuttivat sateen keskeltä tänne mukavuuksien äärelle Viuhonmäkeen. Perheen nuorimmainen kolme viikkoa sitten Toivo Joonataniksi kastettu tuhti poika on ensimmäistä reissuaan täällä Itä-Savossa. Esikoispoika "puoliviisivuotias" Eppu Akusti oli saanut uuden ikioman potkupyörän ja upean "pottakypärän" ja esitteli eilen taitojaan tuossa Metsätien mäessä. Eilen rakensimme uudelleen Epun kanssa jo viime kesänä suunnitellun pienoishyppyrimäen, jonka lähtötorni on paloportaita vasten. Niin "hyppyukko", kuin neliakselinen "romurekkakin" ovat ottaneet huimia hyppyjä tuossa lentomäkeä kovasti muistuttavassa mäessä.
Epun kanssa harjoittelimme kesän alkupuolella heidän kotipihanurmikolleen Kuopion Itkonniemelle tekemässäni aivan loivassa rullamäessä laskemista skeittilaudan kanssa. Tein lautaa lisävirityksen, jonka kanssa voi laskea myös mäenlaskun vauhtimäkiasennossa. Sekin luontui jo Epulta.
Kesän muovimäkiharjoitteluni ovat edenneet pikkuhiljaa Lahden K64 mäessä. Ennen eilistä oli treenikertoja jo kuusi, mutta hyppyjä vasta 13. Hyppyjen mitat ovat kuitenkin edelliskesiin verrattuna vakiintuneet lähemmäs viittäkymppiä (joku vähän ylikin). Olen harjoitellut nastolalaisen 67v Hannu Rosenlundin kanssa. Eilen videoin Haukipuron Jannen (32v) ja Mannen (7v) harjoittelua minkkareilla Karpalon K6 ja K15 mäissä. Sitten Janne lähti Mannen kanssa valmentamaan ja videoimaan minun hyppäämistä. Nousimme hissillä hyppyrien tasolle, jossa selvisi, ettei K64 mäessä toiminut kastelu ja niin jouduin korkkaamaan (tälle kesälle) HS100 mäen. Kanssani harjoittelivat veteraanihyppääjät Mikko Taskila (51v) ja Kalle Uusitalo (40v). Uutta nousua huipulle tekevä Harri Olli ja superlupaus ( 15 tai 16v) Niko Kytösaho, Mico Ahonen (13v) sekä puolentusinaa muita junnuja Lahdesta ja Tampereelta. Noustuamme uudella hissillä torniin alkoi melkoinen vesisade. Vain Harri hyppäsi sateen alussa. Me muut jäimme odottelemaan sateen loppumista. Noin varttitunnin tauon jälkeen aloitimme. Nuoremmilla junnuilla, jotka hyppäsivät edellä kaikki sujui hyvin ja minullakin yhdeksi hypyksi jäänyt harjoittelu sujui (pikku jännityksestä huolimatta) ihan hyvin vauhtimäen, ponnistuksen, ilmalennon ja alastulonkin osalta, mutta vastamäen notkoon rankan sateen jäljiltä jäänyt vesipatja teki tepposet. "Otin maihin" vasemmalle kyljelleni ja entisestään kipeä olkapää sai lisätälliä. Heti perään hienosti 94m hypännyt Niko Kytösahokin "veti maihin" samassa kohdassa. Jonkun verran oli sattunut Nikolla kylkeen. Seuraavana hypännyt Kalle taisteli pystyssä vesipatjan läpi ja huusi varoituksen Mikolle, joka selvisikin hyvin vastamäen notkosta.
Pojat jäivät jatkamaan, mutta minä jätin harjoittelun yhteen hyppyyn. Haluan kohentaa hyppyäni vielä lisää K64 mäessä ja mennä HS100 mäkeen kun on kaikinpuoli hyvät olosuhteet.
Janne oli saanut harjoitushyppyni videolle ja oli laittanut sen facebookiin. Sitä on mukava kelailla uudelleen ja uudelleen ja tehdä mielikuvaharjoittelua seuraavaa kertaa varten.
Siperian projektiini liittyen kävin puhumassa Etelä-Savon KL:n telttapäivillä Sääminginkadun kentälle pystytetyssä evankelioimisteltassa. Samana iltana purimme porukalla teltan tiistai-iltana. Seuraavat kokoukset olivat saman viikon torstaista sunnuntaihin Rantasalmella, mutta siellä en käynyt. Heinäkuun alussa olin SEKLin kesäpäivillä Turussa perjantai-illasta lauantai-iltaan. Etupäässä päivystelin Venäjän osastolla, mutta lauantaina ehdin istua kuuntelemassa muutaman tilaisuudenkin. Joose Pitkänen oli hakenut Vitaly Luchagovin perheen (Tonja-vaimo ja neljä lasta) Vainikkalan asemalta ja tuonut heidät Helsinkiin tutustumisen jälkeen Turkuun. Suetukin ulkovuoraustalkoissa kahdesti mukana ollut Pietarsaarelainen Krister Mord haki Luchagovien perheen viikoksi lomailemaan heidän kotiinsa. Minun tehtäväni oli hakea venäläisperhe Pietarsaaresta seuraavana viikonloppuna Joosen -95 vuosimallin Volkwagen Transporterilla (8h retkeilyauto).
Olin tehnyt rankan kaksiviikkoisen talkoorupeaman Lahden suurmäen montussa. Neljä pienempää mäkipaikkakuntaa( Lapua,Joroinen,Lieksa ja Haapavesi) sai ilmaiseksi käytetyt (kääntämättömät) muovit turvalevyineen ja kahdelle ensin mainitulle paikkakunnalle saatiin myös iso määrä muovielementtien .kiinnitysverkkoja.
Pietarsaarelainen 3-4 kertaa Minusinsk-Karatusa-Suetuk talkooreissuilla ollut 65v maanviljelijä Ralf Lindfors soitti minulle heti KL-päivien jälkeisenä maanantaina ja pyysi tulemaan tiistaina "Saslikiltaan" heidän kotiinsa. Kun Lahden talkoissa oli sopiva tauko kävin vaihtamassa autoja Joosen kanssa ja ajoin Lahden kautta (tsekkasin tilanteen mäkimontussa) Pietarsaareen. Sain autella saslikkien valmistuksessa (lihapalojen grillaamisessa metallivartaissa) ja autella illan tulkkauksessakin. Illan mittaan selvisi että paikalla oli petroskoin srk:n vähän suomeakin englannin ja venäjän lisäksi puhuva kirkkoherra vaimonsa kanssa.
Keskiviikkona olimme Ralfin ja Vitalin ja suuren talkooporukan kanssa pystyttämässä suurkokoustelttoja paikallisen ruotsinkielisen Rauhan Sanan Rukoushuoneen kentälle, jossa valmisteltiin viikonlopun suurseuroja. Samana iltana osallistuimme Luchagovien perheen kanssa toisella kaksikielisellä Rukoushuoneella pidettyyn Siperiantyön iltaan. Torstaina lomailimme naapuriseurakunnan kirkkoherran perheen mökillä merenrannassa. Miesväellä teimme myös venereissun merelle. Luchagovit olivat jo olleet vesillä Krister Mordin kesämökiltä käsin. Perjantaina venäläisperheellä oli omaa ohjelmaa Mordien perheen kanssa ja me Ralfin kanssa paneuduimme suurkokousten paikoituspaikkapellon salaojitusongelmiin. Jatkuvat sateet olivat täyttäneet pellonojat suurtelttojen lähellä ja pellon salaojituksen poistoputkesta tuli vettä valtaojaan vain hissukseen. Paikalle hommattiin maanviljelijä suuren nelivetotraktorinsa kanssa. Trakstorin perässä telineessä oli juuri k.o. ongelmaa varten noin 200m pituinen tuuman paksuinen muoviputki joka syötettiin salaojan keräysputkeen ja putkea myöten pumpattiin salaojaan paineilmaa. Keräysputken vesi muuttui heti ruosteenruskeaksi ja vesi alkoi liikkua aivan eri tahtiin. Samaan aikaan kävi suurella säilöllä varustettu tyhjennysauto imemässä suurtelttojen viereisistä ojista useamman säilöllisen ojiin kertynyttä paintavettä ja kävi välillä tyhjentämässä lastinsa.
Sateetkin loppuivat ja kuin ihmeen kaupalla viikonlopun pysäköintiongelmista selvittiin. Perjantainakin ajettiin autoja jo pellolle ja lauantaina sekä sunnuntaina peltoparkkipaikat olivat lähes tupaten täynnä.
Seuraväkeä oli entiseen tapaan runsaasti liikkeellä. Kokoukset tulkattiin suomeksi tai ruotsiksi, puhujan äidinkielestä riippuen. Osa tilaisuuksista tulkattiin myös englanniksi ja venäjäksi sisätiloissa. Karatusan khra Vitaly Luchagov palveli lauantai-illan ehtoollisen jaossa. Kyseinen tilaisuus kokosi eniten väkeä. Arvioni olisi jotain kahden ja puolen tuhannen paikkeilla. Liikuttavaa oli katsoa kuinka perheitten jäsenet ja tututkin keskenään halasivat ja pyysivät toisiltaan rikkomuksiaan anteeksi ennen ehtoolliselle menemistä.
Lähdimme sunnuntaina venäläisperheen kanssa kohta lounaan jälkeen. Ajoimme Jyväskylän kautta ja kävin esittelemässä Laajavuoren hyppyrimäet sekä vanhimman tyttäreni Tiinan perheen ok.talon. Illalla vaihdoimme taas Joosen kanssa autoja.
Luchagovin perhe oli vielä vajaan viikon Pitkästen vieraina Särkikujalla ja heidän kesäpaikallaan Selkäsaaressa. He tutustuivat seudun nähtävyyksiin ja pistäytyivät myös minun kotonani Viuhonmäessä. Vitaly halusi esitekllä perheelleen minun palkinto- ja mitalikokoelmat (Veteraanimäkihypystä).
Nyt minulla on menossa melkoinen remontti tässä 1983 valmistuneessa ok.talossani. Viime marraskuussa palatessani Siperiasta löysin ensimmäisen kerran pikkujyrsijöitä keittiöstä.Talon ullakolla niitä on rapistellut muutamana alkutalvena ja olin niitä pyydystellyt hiirenlitskuilla. Marraskuussa pyydystin hiirenlitskulla kaksi noin kymmen senttistä aikuista ja puolentusinaa jälkeläistä, mutta en huomannut, että ne olivat ehtineet nälissään syödä (kun muuta syötävää ei ollut löytynyt) muutaman neliösentin noin 10v sitten käytöstä poisjääneen astianpesukoneen vedenpoistoletkua ja noin 10 cm verran letkun vieressä ollutta saman koneen pois pistokkesta ollutta virtajohtoa, jotka tekivät lenkin kaapiston alapohjan kautta. Poistoletkun liitoskohta oli viemäriin johtavan muoviputken vesilukon ylätasolla ja aina kun oli käsin tiskattu tai muuten laskettu vettä tiskialtaan lavuaariin oli osa vedestä valunut rikkisyödyn poistoletkun kautta lattian alle. Aukaisin lattian tiskialtaan alta ja otin yhteyttä vakuutusyhtiööni.Vakuutusyhtiön lähettämä kosteuden mittaus-, ja kuivausfirman mies poraili pikkureikiä lautalattiaan ja teki arviokartoituksen, jonka lähetti minulle sekä vakuutustarkastajalle. Vaihtoehtoina oli että vak.yhtiö teettää remontin, jolloin minun maksettavaksi jäisi 500 euron omavastuuosuus tai tekisin remontin itse. Tarkastaja teki tarjouksen k.o. arvion pohjalta ja sovimme että remontoin lattian itse. Kosteus/kuivatusfirman mies tulee tarvittaessa kuivaamaan ja mittaamaan vielä uudelleen ennen lattian sulkemista.
Viime viikolla täällä kävi myös erään kattofirman myyntimies katsastamassa 33v sitten rakennetun peltikaton ja teki tarjouksen peltikaton uusimisesta. - Mennään kuitenkin yksi asia kerrallaan. Luultavasti teen kattoremontinkin itse ja silloin se olisi katon maalaaminen sekä kattonaulojen vaihtaminen ruuveihin sekä räystäskourujen ja vesirännien sekä otsalautojen uusiminen.
