"KUN SURU KOHTAA KIPU TARTTUU SYDÄMEEN.- RUKOUS KANTAA MEITÄ UUTEEN HUOMISEEN"

Maanantaina ajoin Imatralle SEKLin nuorteniltaan kertomaan Siperian työstäni. Koukkasin Mikkelin hyppyrimäen  ja Puumalan  kautta.  Urheilukaverini Kari Pesonen oli jo aikaisemmin käynyt tamppaamassa alamäen kääntöpaikkoineen ja lumettanut myös vauhtimäen. Tamppasimme lisäksi sataneen lumen ja minä havutin alastulorinteen sillä aikaa kuin Kari viimeisteli vauhtimäen ja jäädytti ladut kastelukannun kanssa. - Jalat alkoivat olla jo jumissa, mutta avasimme Mikkelin mäen näillä lumilla tehden  kaksi hyppyä  mieheen.
Nuortenilta sujui mukavasti. Nuoret valmistivat illan alussa venäläisiä pelmeenejä. joita syötiin ohjelman jälkeen. Kerroin sanoin ja kuvin työstämme Siperiassa ja myös kuinka Jumala on minut sinne johdattanut. Kotimatkan ajoin Parikkalan kautta, joten tein melkoisen lenkin maanantaina.
Tiistaina olin menossa tamppaamaan Joroisten K25 mäkeä ennen klo 13 kunnantoimistolla alkavaa hyppyrimäkiprojektia koskevaa palaveria. Palaveriin ehdin, mutta tamppaushomma jäi, sillä sain aamulla minua ja koko Suomen mäkihyppyperhettä järkyttäneen suruviestin hyvän ystäväni hieman yli 50 vuotiaan kuusamolaisen veteraanimäkihyppääjän ja valmentajan Juhani Saapungin kuolemasta.
Minulle soittanut Pekkalan koululla Ylikemijokivarressa asustava Matti Saari oli ollut sunnuntaina vaimonsa ja lastensa kanssa Taivalkoskella mäkitreeneissä ja nähneet siellä kovin stressaantuneen oloisen Juhanin kuusamolaisten valmennettaviensa kanssa. Ryhmään kuuluu Juhanin 18v poika Joni, joka maanantaina palattuaan koulusta oli löytänyt isänsä kuolleena kotipihaltaan. Soitin tiistaina myöhemmin Juhanin Anne vaimolle sekä tyttärelle ja pojalle, KEV:n mäkiporukkaa oli jo käynyt heidän kotonaan ottamassa osaa suruun.
Olin tuntenut Jussin pikkupojasta asti. Kuljetin sallalaisia poikia samoissa kisoissa, joihin Jussi tuli kuusamolaispoikien kanssa Sauli Mommon porukassa.Saapungin perheeseen tutustuin viimeisen liki 10v aikana kun olin monasti Jussin apuna Rukan MC-kisojen hyppyrimäen alastulorinteen kunnostusryhmässä  ja kortteerasin heidän omakotitalossaan.
Vanhassa Rukan suurmäessä satasen kerhoo hypänneen Jussin mäkihyppyura katkesi vuodeksi 16 ikäisenä tapahtuneeseen resiluun murtumiseen, mutta jatkui myöhemmin niin hyppääjänä, kuin  valmentajana.  Veteraanimäkihyppääjänäkin. Jussi kiersi useammat .SM ja MM-kisatkin.
Jussille perhe oli ehdoton ykkönen sitten tulivat mäkihyppy ja musiikki.
Viime marraskuun lopun kisatapahtuman aikana istui kanssani pitkien talkoopäivien iltoina omin käsin rakentamansa kauniin omakotitalon saunan lauteilla hyvin masentunut ja myös sulkeutunut mies. KEV:n mäkijaoston vetäjänä melkolailla stressaantunut herkkä taiteilijasielu otti hyvin raskaasti mäkihypyn ja yhdistetyn osalta sääolojen vuoksi myttyyn menneet MC-kisat .
Luultavasti Jussin masennus oli jo myös pitemmältä ajalta. Ja lopulta hänen voimansa loppuivat.
Tuntuu pahalta kun en osannut Jussia auttaa, mutta saamme kuitenkin luottavaisin mielin jättää ystävämme meitä kaikkia rakastavan armollisen Jumalan käsiin. Muistetaan perhettä ja läheisiä iltarukouksessa ja kannustetaan 18v ikäistä Jonia jatkamaan lajia, jota hänen isänsä suuresti rakasti.
.Kirjoittelen tätä tekstiä nuorimman tyttäreni Kaisan kotona Kuopion Itkonniemellä. Nuorin lastenlapseni Toivo Joonatan konttailee jo reippaasti ja 5v Eppu Akustin kanssa käytiin eilen harjoittelemassa hiihtoa Puijon tykkiladulla. Tänään pistäydyin katsomassa Siilinjärven mäkiä. Ne ovat jo hyppykunnossa ja ehkä pääsen sinne harjoittelemaankin. Huomenna jatketaan Epun kanssa hiihtotreenejä joka tapauksessa.

ANSAITSEMATON ARMO UPEALLA AKI KAURISMÄEN ELOKUVALLA HÖYSTETTYNÄ

Tänään sain olla Punkaharjun kirkossa kun siellä siunattiin matkaan diakoni Saara Karttunen Kansanlähetyksen uudeksi Venäjän lähetiksi .Tämän  sunnuntain aiheesta saarnasi Etelä-Savon Kansanlähetyksen piirijohtaja Matti Manninen ja ehtoollisjumalanpalveluksen liturgina toimi pastori
Sari Vauhkonen.Punkaharjulaisten lisäksi kirkossa ja seurakuntakeskuksella oli mukana eläkkeellä Etelä-Savon Kansanlähetyksen hommista oleva, mutta silti Karatusan kirkkohankkeen keräyspäälikkönä toimiva mikkeliläinen Heikki Huttunen vaimonsa ja toimistosihteeri Pirkko Oinosen kanssa. Huttusten Kerttu tytär on aloittanut lähetystyöntekijänä Etiopiassa alkusyksystä.
  -Vasta eilisiltana olin kotiutunut yli viikon mittaiselta paukkupakkasissa toteuttamaltani Keski-Suomen, Lapuan, Vääksyn ja Luumäen kisa-, ja kyläily reissultani. Vuokralaisena ok.talossani Viuhonmäessä asustava seurakunnan uusi lähetyskasvatussihteeri Sakari Seppälä oli pyytänyt minua pistäytymään lähetysväen leirillä Hirvaslahdessa, mutta olin taas eksynyt allakstani ja unohtanut koko asian. Tämän päiväisellä Punkaharjun reissulla sain hieman korjattua "pistetilannettani".
Eilisiltana lämmittämääni leivinuuniin laitoin aamulla ennen lähtöä kalaperunalaatikon muhimaan. Sakari oli lähtenyt jo aikaisemmin ja käynyt hakemassa kaksi maahanmuuttajanuorukaista mukaansa. Afgaani ja Irakin kurdistanipojat olivat olleet Suomessa jo muutaman kuukauden ja olivat jo aloitelleet suomenkielen opiskelun ja jonkun verran juttelivat myös englanniksi.
Punkaharjulla samoihin aikoihin Sakarin kanssa lähetyssihteerin hommat aloittanut Sanna Stainer
haastatteli aluksi Saara Karttusta seurakuntakeskuksen lähetystilaisuudessa ja sitten Saara jatkoi valkokankaalle heittämiensä kuvien pohjalta kertoen kutsumuksestaan ja tiestään lähetystyöhön. Saara aloittaa venäjänkielen opiskelemisen Pietarissa lähiaikoina kunhan saa viisumiasiat kuntoon. Lähetystilaisuus jatkui punkaharjulaisen muusikon Heikki Mikkosen koskettavilla lauluilla ja muutamalla vapaan sanan puheenvuorolla ja asiaan kuuluvilla lahjoilla ja kukituksilla.
Heikki Mikkosen viimeinen laulu näytti koskettavan syvästi Saaraa ja kosketti se tällaista jo melkolailla jämähtänyttä määräaikaislähettiäkin.
Tammikuun alkupuolella olin ollut hengellisesti ruokkivan ja runsaan ruokapöydän ääressä SEKLin työntekijäseminaarissa Ryttylässä .Ohjelman lomassa olimme palaveeranneet tapahtumassa yönseudun vierailleitten LFF:n veljien Ralfin ja Kristerin sekä Tapani Kaitaisen, Juha Saaren ja Heikki Huttusen kanssa ensi kevään Siperian talkooreissun suunnitelmista. Sain  Ryttylästä myös nipun SEKLin Rukouskalenteria, jonka kansikuvapoikina poseerasimme Karatusan kirkkoherra Vitali Luchagovan kanssa.  Mitä enemmän vuosia kertyy sitä syvemmin tajuaa esirukoustuen merkityksen niin omaa hengellistä elämää, kuin tätä lähetystyöpestiä ajatellen. Ostin Ryttylästä myös teol-tohtoriksi väitelleen rovasti Ari Aurasen väitöskirjan "Uuras Saarnivaaran vaikutus Kansanlähetyksen synnyssä,kasvussa ja hajaannuksessa".
Viime kesäinen veljeni Ilmarin ja vävyjen avustuksella toteuttamani peltikattoremontti sekä vieläkin osittain kesken oleva keittiön lattian vesivahinkotyömaa ovat pitäneet minua tavanomaista enemmän kotona. Ne ovat myös stressanneet minua sen verran että normaalisti syksyisin toteuttamani perus-, ja lajikuntotreenaus mäkihyppyä ja yhdistettyä varten on jäänyt aivan minimaaliseksi ja elopainoni on poikkeuksellisen korkealla. Vävyjeni hieman armollisemmat puntarit ovat näyttäneet noin 72, mutta ainankin Arskan mielestä liikaa näyttävä oma digitaalivaaka näyttää 74-75 kiloa. Siinä on reilu kymmenen kiloa liikaa  ja sen kyllä huomaa hyppyrimäessä. Hyvää vauhtimäen laskuasentoa ei löydy ja toiseksi maan vetovoima kiskaisee armotta ennen aikojaan ylipainoisen hyppääjän kumpuun.
Huomenna aion ajella Pesosen Karin kaveriksi Mikkelin Tornimäelle mäkihyppytreeneihin ja sieltä Etelä-Saimaan KL:n Nuorteniltaan Imatralle.Sunnuntaina olis toinen nuortenilta Lappeenrannassa. Mieleni tekisi myös Kuopioon Toivoa ja Eppua tapaamaan  ja Epun kanssa jatkamaan hiihtoharjoittelua.  Parin viikon päästä on (jos saavat mäen kuntoon) Veter.Cupin kisat Imatralla ja viikkoa myöhemmin Veter.SM-kisat Janakkalassa. Norjan Orkdahlissa pidettäviin Veter.MM-kisoihinkaan ei ole kuin reilu kuukausi.

NYT OPETTAA SIPERIA JO SUOMESSAKIN

Kohta viikon verran on täällä kotisuomessa kärvistelty wanhan ajan kunnon pakkasissa. Lapissa on elohopea laskenut jo neljänkymmenenkin seutuville. Alku talven kelit eteläisemmässä Suomessa vaihtelivat viime vuosien tapaan. Kerran märkänä  sulaan maahan  sataneet lumet olivat Pohjoista lukuunottamatta sulaneet. Pakkasta on nyt riittänyt koko valtakunnan alueelle ja muutaman sentin verran  luntakin eteläisintä rannikkoa myöten.  Loppuviikosta lounaisosa maata sai lunta oikein urakalla. Ennätyslumet oli satanut Merikarvialla. Vuorokaudessa seitsemänkymmentä senttiä kevyttä pakkaslunta.
Marraskuun lopulla tekemäni Rukan kisojen tamppausreissun lisäksi kävimme ennen joulua haapaveteläisen urheilukaverini Janne Haukipuron kanssa veteraanihyppääjien lumileirillä ja ensimmäisissä cup-kisoissa Taivalkoskella. Saman reissun aikana kävin  Kuopiossa Eppu Akustin kanssa uusimassa hänen hiihtokalustonsa, ja samantien myös kokeilemassa hiihtämistä Puijon parikilometrisellä tykkilumiladulla. Olemme Epun kanssa nyt hiihtosuksien osalta Rossingnolin tallissa. Pari vuotta sitten ostetut ja pieneksi käyneet sukset odottavat Toivo Joonatanin kasvamista . Harmillista että lauhat kelit ja vesisateet sekä muutamat yöpakkaskelit tekivät tuon kovasti mataloituneen hiihtopaanan niin jäiseksi, että harjoittelut piti jättää toistaiseksi. Itse en vielä hiihtänyt vaan kävelin latupaanan vierellä nostellen Eppua ladulle lukuisten pyllähdysten jälkeen.
Jouluksi ajoimme Arskan kanssa Vääksyyn  Riikan ja Jannen perheen luokse. Jouluaattona ulkoilimme koko porukalla Vääksyn kanavan maastossa ja sen päälle ennen joulusaunaa pelasimme futista koulun tekonurmikentällä. Riikka,Tähkä ja Hemppo jyräsivät Jannen, Arskan ja minun joukkueen. Tulos 10-4.
Joulupäivän iltana ajoimme Arskan kanssa  Vääksystä nuoruuden kotiini Luumäen Somerharjuun. Söimme Saimin rusinasopalla terästetyt joulupuurot .Hain sieltä isäni aikoinaan kunnostaman perintöhaitarin. Yötä myöten ajoimme Savitaipaleen-Mikkelin reittiä Savonlinnaan. Teimme hieman lisälenkkiä ja kävin esittelemässäArskalle syntymäpaikkaani Silosaaren myllyä.
Viime vuosien tavoistani poiketen olen ollut paljon kotona Savonlinnassa. Pitkän vitkuttelun jälkeen sain alulle keittiön lattia- ja alakaappiremontin. Vielä on jäljellä  eteisessä  hattuhyllyn alta auki oleva lattia ja vessan lattian pinnoittaminen ja sikäli kuin virtaa riittää pitää hioa ja maalata nämä 33vuoden ikäiset lautalattiat
Viime kesänä asui täällä Viuhonmäessä Riikan ja Jannen esikoistyttö Tuittu, joka käy nyt kolmatta vuotta Taidelukiossa . Tuittu löysi poikakaverinsa Johanneksen kanssa opiskelijakämpän kaupungin talon läheltä, jonne roudasimme Tuitun tavarat. Nyt samaa peräkamaria miehittää seurakunnan lähetyskasvatussihteeri Sakari Seppälä. Sakarin nuorimmainen  Retriika käy peruskoulun ysiluokkaa Jyväskylän Kristillisessä koulussa ja asuu Jyväskylässä opiskelevan äiti-Riikan kanssa lähellä Laajavuorta. Sakari ajelee viikonlopuiksi Jyväskylään. Sakarin ja Riikan perheeseen kuuluu myös viisi jo omillaan asuvaa aikuista lasta.
Palasin myöhään eilisiltana SEKLin työtekijäseminaarista Ryttylästä. Kun perjantaiaamuna lähdin Transitilla oli Savonlinnassa -27 ja lähellä Mikkeliä -32. Jätin autoni Heikki Huttusen ok.talon vierelle ja jatkoimme matkaa Heikin melko uudella dsl Wolkkarilla. Takapenkille poimimme Etelä-Savon Kansanlähetyksen nuorisosihteeri Sari-Anne Vauhkosen.  Alkumatka oli ollut melko vilpoista, mutta Heikin Volkkarissa tarkeni erinomaisesti.
Työntekijäseminaari oli taas kuten niin monet aikaisemmatkin vastaavanlaiset kokoontumiset varsinainen keidas minun hengellisen erämaani keskellä. Syvä kiitollisuus jäi sisimpään Ryttylästä lähdettäessä. Perjantai-illaksi  Ryttylään tuli Pietarsaaresta tutut Suetukin talkoomiehet Ralf Lindfors ja Krister Mård. Pidimme iltapalan yhteydessä ensi kevään Siperian talkooreissun suunnittelupalaverin, johon osallistuivat Karatusan kirkkoprojektin keräyspäälikkö Heikki Huttunen ja SEKLin Venäjän työn koordinaattori sekä ex.Siperian lääninrovasti Juha Saari.
Seminaarin loputtua osallistuin vielä huhtikuussa Ryttylässä toteutettavien Idäntyöpäivien valmistelupalaveriin.