Perilla ollaan.....

Melkoinen matkahan se oli Savonlinnan Viuhonmaesta ja Sarkikujalta  lapi Venajan suurkaupunkien , Uralin vuoriston ja Lansi Siperian tasangon   tanne  Minusinskin ja Karatusan kauniisiin kumpuileviin ruskamaisemiin,
Varsinaisesti kauneimmat maisemat alkoivat jo Novosibirskin jalkeen.Kilometreja kertyi jotain 5500 kun
kun lopputaipaleella loytyi oikaisureitti.
Toinen lahettisihteereistani, elika Satu kirjoitti heidan tyojaostaan Annin kanssa, etta Annin tehtavana on nayttaa hyvalta  valokuvissa ja han hoitaa postituksen ja arveli etta meilla tyojako olisi ollut, etta Aatsa ajaa, Jyri valokuvaa ja Lauri nayttaa hyvalta valokuvissa. Tosiasiassa niin Anni kuin Satu itsekin olivat niin hyvannakoisia siina Ryttylan pihassa minun tyohonsiunaamisen jalkeen otetussa kuvassa, etta se heijastui minuunkin jollainlailla.
No meidan matkanteossa oli tietenkin kieltamatta noita Satun mainitsemia piirteita, mutta kyllahan siina ajettiin joka mies lahes kyllastymiseen asti.Ja Jyrihan todella kuvasi. Kannattaa poiketa Jyrin blogissa www.nomadimissio.blogspot.com    Jonkun kerran toppuuttelin poikia liiasta kiirehtimisesta kun tien kunto vaihteli niin kovasti.  Ilman haavereita selvittiin. Kiitos siita kuuluu Jumalalle, mutta myos jakaiselle meita rukouksin muistaneelle. Jyri oli viela jonkun verran toipilas, joten han ajoi paivasaikaan. Lauri sompaili yomyohalle ja aamuyosta kun pojat viela nukkuivat tavaraosastossa, mina, joka nukuin punaisessa sviitissa herasin, tarkastin konehuoneen ja renkaat yms. ja aloitin matkanteon. Pisin seisokki oli jo kertomani Miina Viitasen luona vierailu Nishni Novgorodissa, Soimme siella reissun ensimmaisen lampiman aterian, joka oli sydammella valmistettu ja viipymisemme vuoksi kai pariinkin kertaan lammitetty siskonmakkarakeitto.
Ei ihme etta vahan myohemmin blogia kirjoittaessa tuli mieleen se Pelle Miljoonan Sisko tahtoisin jaada....
Tata kirjoitusta aloittaessani soi mielessa Juicen Katu tayttyy askelista Elama on kuolemista....Sellaistahan taa elama on. Venajan suurkaupunkien ja pienempienkin kaduilla, alkaen Nevski Prospektista liikkuu miljoona erilaista elamantarinaa ja jokaisen kohdalla kuolema on askel askeleelta lahempana, mutta sita tapahtuu myos monenlaisena luopumisena. Kovin kaukana ovat nyt omat laheiset ja erikoisesti lastenlapset, mutta myos monet ystavat ja urheilukaverit. Toivon mukaan nahdaan taas joulukuussa.
 Saavuimme Minusinskiin myohaan torstaina ja heti torstaina alkoi pastori Slava Shadrinin perheen muutto toiseen vuokra asuntoon. Joose perheineen oli muuttanut omasta halustaan parempaan 3.kerroksessa sijaitsevaan asuntoon ja entinen 5.kerroksessa sijaitseva jai matkalaisten majataloksi. Ehka 4 paivaa viikosta
tyoskentelemme Karatusan ok.taloremontissa, sitten osallistumme muuhun srk.tyohon kylissa,Karatusassa ja Minusinskissa. Yksi paiva viikossa kuluu kielenopiskelussa.Suunnitelmissa on myos retkeily kalastuksineen seka kaynnit Mezhdyrezenskin makikeskuksessa
Viime perjantaina eli vahan meidan jalkeemme tanne tulivat myos SEKLin veljet kenttatyon koordinaattori past,Tapani Kaitainen ja Savon piirin johtaja Heikki Huttunen. Molemmat hyvia tuttujani. He tekevat katselmuskierrosta Venajan tyopisteissa. Heti alkuun hekin osallistuivat mainittuihin muuttotalkoisiin ja saivat nain ruohonjuuritason kokemusta lahetystyon arjesta.
Lauantaina tehtiin yhdessa tutustumiskierros kyliin ja Karatusaan, jossa erikoishuomion kohteena oli se remontoitava ok.talo.  Sunnuntai pyhitettiin ehtoollisjumalanpalvelukselle, ruokailulle kiinalaisessa ja Slava pastorin synttareille heidan uudessa kodissaan. Tana iltana lahtivat Tapani ja Heikki jatkamaan kierrostaan. Joose lahti heidan kanssaan yojunaalla Krasnojarskiin. Keskiviikkona Joosen palattua aloitamme rakennustarvikkeiden  ja muutamien tyokoneitten ostokierroksen ja torstaina suuntaamme autojen keulat kohti Karatusaa.Tanaan me itsekin muutimme tanne Pitkasten entiseen asuntoon. Tahan asti on majailtu siina uudemmassa. Jyri jai viela veljen lasten iloksi. Aion vielakin menna autoon nukkumaan, koska Iveco ei mahtunut laheiseen Stajankaan, joka on vartioitu autojen sailytyspaikka,

Matka jatkuu...

"Sisko tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuumaa Kaupunkien valot mulle huutaa Tahtoisin yritää, mutta laiva odottaa. Sä olet mulle unelma, mutta elämä on totta"
Pelle Miljoonan sanojen mukaan moottoritie kutsuu matkamiehiä. Tänne Omskiin jätettiin molemmat sähköurut,isommat ja pienemmät. Tilalle tuli Novosibirskiin lapsityökurssia varten vietävää tavaraa sekä työkaluja Karatusan remonttihommia varten. Tänne  Siperian lääninrovastin perheen luo jäi myös entinen läheinen työtoveri Sallan ajoilta Kemijärveläinen Ritva jonka tapasimme tulomatkalla Pietarissa. Ritva menee Anu Saaren kanssa pitämään tuota mainittua kurssia Novosibirskiin. Tavoitteenamme on ehtiä Minusinskiin tostaiksi pastori Slavan perheen muuttotalkoisiin. 

"Kaaosteoriasta kaikentakana olevaan suunnitelmaan"

Jostain on joskus tarttunut korvaani sana "Kaaosteoria" - se kait liittyi iänikuisiin kaiken olevaisen luomisjuttuihin.
Ottamatta sen kummemmin kantaa mainittuun asiaan, voin rehellisesti sanoa, että tälle Siperian matkalle lähtemisessä oli melkoinen kaaos ainankin minun ja Jyrin osalta. Onneksi melkein viime tipassa kuvaan ilmestynyt Lauri tasapainotti tilannetta melkoisesti ja ilman (mitkään superlatiivit ei tässä riitä) rakkaan ystävämme Ami Lätin
panosta viimeisen päälle pätevänä auoton sisustus- ja kattotelinearkkitehtinä ja myös käytännön rakentajana
emme olisi selvinneet mitenkään. Amilla oli myös viimeisen päälle hyvät, sopivat ja toimivat "instrumentit" kuhunkin rakentamisen vaiheeseen. Ivecoon rakennettiin takaosastoon varuste/nukkumishyllyt ja katolle Joosen kanootteja varten erikoinen kattoteline, jota jo monet venäläisetkin ovat päässeet ihailemaan.

Tässä ollaan jo ylitetty onnellisesti raja tulleineen. Yllätyksenä oli tienposkeen "Kilomummojen" ( kehumistermi) organisaattorin Tapsan
 meidän kyytiimme tarkoittamat kymmenkunta vaate-, kenkä-, ym. varustesäkkiä . Osa on jo sisällä, mutta Lauri ihmettelee, että mihin nuo loput mahtuu. Saimme kevennettyä kuormasta ison leipä/makkarasäkin Pietarin Marian kirkolle ja sinne jäi myös muutama kookas vaatesäkki.
Tilalle nostettiin Omskiin matkaavat kookkaat ja painavat sähköurut.
Alussa mainittua kaaostamme olennaisesti lisäsi Jyrin viime tipassa tekemät "talokaupat". Mainittu "Nomadilähetyksen" pioneeri, ammattivalokuvaaja ostaa täräytti kokonaisen jalasmökin irrotettavine kuisteineen. Onneksi löytyivät Jölö ja Ami auttamaan jo siirrossa ja aikaisemmin mainittu "nuorimies" Kepe 75v traktoreineen mökin paikalleen sijoittamisessa antamaan konevoimaa.
Lähtöpäivää edeltävänä yönä klo 02.30 kattoteline ja kaksi kanoottia olivat paikoillaan. Siinä ohella Lauri oli siivonnut kaatopaikkaa muistuttaneen autotallini ja lähti hänkin parin kolmen tunnin yöunille. Aamulla oli pakattava vielä henkilökohtaiset tavarat  Mäkihyppy kamat oli jo valmiina laukussa ja toiseen survoin paljoa
miettimättä vaan jotain syksyn ja alkutalven kelejä varten.
Olohuoneen pöydälle kirjelappu vuokralaiselle (tuttu ystävä Niina, 4v Leonsa kanssa) ,että sorry nyt kun

nää siivous ym. hommat jäi suurelta osin sinulle. -No korvaukseksi ylimääräisestä työstä jätin Niinalle mojovan kasan hyviä leivinuunin lämmitys klapeja.
Tässä kuvassa ollaan Idäntyön tärkeimmässä vaiheessa, elikä kiittämässä Jumalaa tähän astisesta ja pyytämässä siunausta, johdatusta ja varjelusta
edessä olevalle matkalle. "Kilomummoporukkaa" organisoivan Tapsan
porukasta osa erohetkessä tullin Venäjän puolella.
Suuri helpotuksen tunne valtasi sismmän kun huomattiin että oltiin onnellisesti rajan itäpuolella ja edessä "mittaamaton" määrä kilometrejä..
Sen verran pitää pakittaa, että osa "kaaostamme" liittyi veljiltäni (todellisilta idäntyön puurtajilta) Martilta ja Ilmarilta saamaamme rippikoulupojan ikäiseen Ivecoon, jossa kaiken kiireen keskellä käytiin läpi lataus- ja vesiletkuongelmat

Tätä hetkeä oli odotettu hartaudella. Ja hartaudesta tässä onkin kysymys . Nishni Novgorodissa SEKLin lähettinä toimiva ystäväni Miina Viitanen ruokkii meitä juuri Jumalan sanalla ja kohta kuvanottamisen jälkeen tilanteeseen hyvin valitulla Siskonmakkarakeitolla.
Lämpimän suihkun lisäksi Jyriä ja Lauria hellittiin viihtyisällä sohvamajoituksella. Itse en suostunut ns. sisätiloihin, sillä kymmenillä idänmatkoilla olen oppinut, ettei automiehen pidä luopua autostaan edes yöllä, koska kävelymatka olisi niin pitkä Suomeen takaisin. Kiitollisuus Jumalalle ja Vapahtajallemme täyttää mielen ,ja myös tietoisuus siitä, että niin monet muistavat meitä matkalaisia rukouksin ja muutenkin siellä Suomessa ja myös täällä Venäjällä.Todellakin saamme vaeltaa valmistetuissa teoissa eikä missä tahansa sattuman varaisessa jutussa.  (Kuvat : Jyri Pitkänen)

Haikeutta ilmassa

Tänään kävimme Riikan ja Jannen kanssa laittamassa kesäpaikkaa Tallisaaressa talvitelakalle. Ensin vietiin lapset Tähkä 6v ja Hermanni 4v Ansko mummille . Jo Viuhonmäessä halailtiin ja siunasin pikkuisia. Heitä näen seuraavan kerran joulukuussa, jos Jumala suo. 13v Tuitun hyvästelin jo Vääksyssä.
Nostettiin laiturit maihin ja peiteltiin keskeneräisen kesämökin ikkuna-aukot, ettei talven tuiskut kastele lattiaa ja sen eristeitä. Viimeinen myrskynkaato tukki kuorittiin porukalla ja kannettiin agregaatti veneeseen Siperian matkaa varten. Keräilin jonkunverran rakennustyökalujakin matkaa varten. Puhdistettiin myös roskat saunan
viemäriputken suulta. Sitten ei muuta kuin tavarat veneeseen ja viimeinen puolen kilometrin soutu mantereen rantaan. Vielä vene kumolleen pohjapuitten varaan ja tavarat autoon ja kohti Viuhonmäkeä, jossa kohta lämpimät halaukset tyttären ja vävyn kanssa.  -Edelleen Ivecon varustelua; mm.patjan sopivaksi leikkaaminen  tavaratilan toiselle sänkyhyllylle, sekä "olohuoneen" ison vanerilevyn sahaus kahtia, jotta saadaan avaruutta matkantekoon. Katselen siihen tilaan myös pienikokoisemman patjan.
Iltapäivällä soitteli Omskista Siperian lääninrovasti Juha Saari. Neuvoteltiin matkaamme liittyvistä asioista ja sovittiin tapaaminen Pietariin Marian kirkolle. Sieltä lähtee ehkä kyytiimme sähköurut Siperian tarpeisiin.
Toisetkin pienemmät sähköurut saatetaan ottaa  mukaan Ilmari veljeltäni, mutta tarjolla ollut kaasulämmittimen asentaminen taidetaan jättää vielä. Ystävämme Erkki Kurppa olisi antanut ne purettuaan asuntoautostaan. Erkki olisi vielä käynyt asentamassa ne Ivecoon, mutta ne olisivat vieneet
jonkun verran tilaakin jota Ivecossa tarvitaan muuttotavaroille Omskista Krasnojarskiin.
Aamulla menen Diesel Pertteihin tarkoituksena löytää vika miksei Ivecon laturi toimi.

Uusi "kilpailija" blogirintamalla

Vilkaisepa uutta Nomadimission blogia: http://www.nomadimissio.blogspot.com/ Tekijä on valokuvista päätellen
alan miehiä ja tekstipuolellakin löytyy. Jäljet viittaavat vahvasti erääseen Siperian reissuun lähtijään, josta
ystäväni veteraanimäkihyppääjä Kari Pesonen on käyttänyt nimitystä: "Kantri-Jyri".

Näyttää siltä, että alkuperäinen programmi Siperiaan lähtemisestä on lähellä toteutumista.Olin asettanut tavoitteeksi päästä lähtemään syyskuun puoliväliin mennessä ja nyt se näyttää toteutuvan, vaikka haaveilimme
tielle pääsystä jo muutamaa päivää aikaisemmin  Viisumit olimme saaneet jo aikaisemmin, mutta aika vaan kävi vähiin ja täällä kotonakin on "kaikki" vielä levällään, kuin "Jokisen eväät".
Eilen Särkikujalle saapunut Lauri Häkkinen kävi tänään Jyrin kanssa poimimassa kahdesta puusta ison lastin omenia Haukiniemessä. Samalla he toivat Juhon omistaman lasikuitukajakin, jota Joose kovasti odottelee.Huomenna he vievät omenat tuoremehuasemalle, josta Ami hoitelee mehut talteen.
Puolenpäivän maissa hain Jyrin varaamat ja Johannan tilaamat 5 patjarullaa Jyskistä. Ne oli koneellisesti pakattu tiiviisiin rulliin, eivätkä vie niin paljon tilaa kuin pelkäsin. Luultavasti joudumme pyytämään LPR:n ystäviä rajanylitysapuun. Yksi ihminen saa viedä Venäjälle 50kg tavaraa.Kävimme myös "Matin Montussa" täydentämässä työvaate- ja kenkä arsenaalia.

Meillä oli Särkikujalla niin tiivistahtinen viikko ensinnä Jyrin jalasmökin sekä erillään olleen kuistin siirron  ja lopulta vatupassiin asentamisen  ja sitten Ivecon tavaratilan hyllyjen rakentamisen kanssa, etten ehtinyt juurikaan syventyä itseensä Ivecoon. Masa oli kuin ohimennen maininnut että hän oli lataillut Ivecon suurta akkua Pietarin ympäristön vankiloihin tekemiensä reissujen lomassa.Iso akkuhan on vasta noin vuoden ikäinen. Ivecossahan oli viimeisellä reissulla ollut ongelmia valojen kanssa. Masan tuttu kaveri Tarmo Okkola oli kuitenkin saanut valot taas toimimaan.
Särkikujan talkoissa Lätin Amilla oli iso rooli (ja hyvänä apuna oli myös 5v Väinö) hyvällä ja monipuolisella työkaluarsenaalilla ja toimivilla ideoilla varustettuna.
Eilen kävin Savon Pultista vetokoukkutarvikkeet ja poikkesin myös jututtamassa katsastusmiestä. Varaosat oli varustettu EU-direktiivimerkillä joten -no problem. Samoin hain 12 litraa Ivecoon sopivaa laatuöljyä jonka
entinen rippikoulupoikani antoi liikkeestään sopivalla hinnalla. Öljynsuodatin pitää hakea varaosaliikkeestä.
Onneksi kävin tarkistuttamassa myös latauksen. "Sähkö-Pertti" kutsui  Ivecon maanantaiaamuksi remonttiin.
Samalla pitää laittaa kuntoon jäähdytinnesteen vuoto, jonka sain paikallistettua kotipihalla.
Veljeni Ilmarikin soitteli ja kertoi, että Taavetissa Erkki Kurpalla olisi Ivecoon käypänen as.auton nestekaasulämmitin. Sovimme, että mietitään huomisen aikana mitä tehdään,
Illalla kävimme saunomassa Tallisaaressa. Alkuhiki otettiin kuorimalla muutama myrskynkaatopuista sahattu
tukkipuu. Janne oli lämmittänyt savusaunan hyvin ja kyllä oli makoisat ja pehmoiset löylyt. Kävimme 2-3 krt
uimassakin, vaikka vesi oli todella kylmää. Juotiin vielä porukalla iltatsajut täällä Viuhonmäessä ja Hermanni sai Jyriltä hyviä omenia pienen pussillisen.
Aamupäivällä tyhjennellessäni keittiön työpöydän laatikoita paperitavarasta sattui käsiini vanhan ystäni nuorisonohjaaja/kirjapainoyrittäjä Pertti Nousiaisen joskus elokuulla lähettämä posti: Pari "Herätys viesti"
lehteä ja saatekirje, jonka olin kyllä aikoinaan lukenut. Kirjeessä Pertti kyseli minua uuden ison kirjapainohallin rakennustalkoisiin   Suolahdelle. Tämän Siperian matkan valmistelujen vuoksi ei ollut mahdollisuutta sinne lähteä.  Viimeksi olin tavannut Perttiä noin kymmenen vuotta sitten kun olimme Kusti Materon apuna OB-joen lastenmissiossa lähtöpaikkana Hanti-Mansiisk. "Herätys viesti" n:o 1  2010 oli mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu juttu nimeltään "Jumalan suunnitelma". Siinä Pertti kertoo stoorinsa nuorisotyöntekijästä hengellisiin painotuotteisiin keskittyneeseen kirjapainosektoriinsa, jossa ensimmäinen ja kaikkien tuntema painotuote oli "Sininen laulukirja". Minulla "sattuu olemaan" yksi noita aivan ensimmäisiä
vähän isompia "Sinisiä". Olin lainannut tuon laulukirjani joskus lähes 50 vuotta sitten silloisen kotiseurakuntani
Luumäen nuorisotyöntekijän sijaiselle Vuokko Leinoselle, joka palautti sen viime vuonna postitse.

Pertin jutun otsake "Jumalan suunnitelma" on totta, kumpa jokainen meistäkin löytäisi itsensä oikealta paikalta
tuota suunnitelmaa. Vaikuttaa siltä, että minun kohdallani se olisi tänä syksynä ja vielä siitä eteenpäinkin
Etelä-Siperia

Aikataulutarkistuksia

Opin Miina Viitaselta uuden termin  -"Matkalaukkutunnelmia". Laukun pakkaamiseen saakka en ole vielä ehtinyt, mutta kait sitä tunnelmaa alkaa jo olla.  Meillä kolmella lähtijällä oli suunnitelmissa
aikaisimpana mahdollisuutena lähteä huomenna, koska myös Lauri Häkkinen (n 28v rakennusalan opiskelija, takana 1 vuosi rak.mestarin opintoja) sai tänään viisuminsa. Meille Jyri Pitkäsen kanssa viisumit tuli jo hyvissä ajoin. Jyrihän on Joosen veli ja on ammatiltaan valokuvaaja. Jyri on yrittäjä ja hänellä on toiminimi johon liittyen hänellä on yhtä ja toista järjesteltävää lähtötohinassa. Jyri osallistuu rakennushommiin, mutta myös pyrkii hyödyntämään ammattiosaamistaan niin automatkan kuin perilläolonkin aikana.Yritämme kehitellä siitä nykyaikaista versiota "teltantekijä" työstä.
Kaiken kukkuraksi Jyrillä on ollut viikonpäivät melkoinen "romuska", joka on välillä vienyt miehen sängyn pohjalle. Yritämme päästä tien päälle viikonlopun aikana tai sitten viimeistään maanantaina.
Eilen "ikinuori" 75v Kepe Inkinen kävi traktorillaan vinssaamassa Jyrin jalasmökin sijoilleen
vähän kauemmas Joosen talosta, jotta kuisti mahtuu paikoilleen. Tänään aamupäivällä saimme sitten ystävämme Ami Lätin kanssa asennettua jalasmökin ja kuistin vatupassiin.
Jo eilen olimme Amin kanssa tehneet asennushommia myös Ivecossa. Aloitimme rakentaa  peräosaan tavara/nukkumishyllyjä. Tänä iltana saimme ne valmiiksi. Innokkana apulaisena jaloissamme hääräili Amin ja Annan esikoinen 5v Väinö.  Jäin viime yönä Särkikujalle yöksi, mutta nukuin huonosti, jos ollenkaan.
Nyt pääsen taas omaan sänkyyn ja eiköhän unikin tule paremmin.
Jotkut mäkihyppykavereistakin ovat soitelleet tähän reissuun liittyen ja toivotelleet siunausta ja turvallista matkaa. Se on todella lämmittänyt mieltäni.
Tänään sain myös ilahduttavan tekstiviestin Oulun ELY-keskuksesta. Entinen rippikoululaiseni sattuu hoitelemaan juuri Muorimäen hyppyrimäen hanketta ja kertoi, että viimeistään maanantaina hän saa tehtyä päätöksen avustusasiassa. Harmi kun en voi olla poikien tukena paikanpäällä. Olisi ollut mukava veivata Leylandin rattia siellä talkoohommissa. Mutta luotan siihen että poijjat "hoitavat homman kotiin".
Ennen Siperiaan lähtöä on monenlaista tekemistä. Tässä kotona pitää siirtää lähes kaikki varastoon (myös yksi makuuhuone jää minun tavaroittn varastoksi. Ivecoon pitäs vielä ettiä vetokoukku ja joitain varaosia.
Riikka, Janne ja lapset Tuittu 13v, Tähkä 6v ja Hermanni tulevat huomenna koulun jälkeen ja ehtivät vielä tavata minut. Kaikkia lastenlapsiahan tässä tulee eniten ikävä, mutta jo joulukuussa tulen takaisin.
Vielä ennen lähtöä pitäisi kirjoittaa se ensimmäinen "lähettikirje" jonka lähettisihteerit Anni Pitkänen ja Satu Eronen (annipitka@gmail.com  ja satumaria.eronen@gmail,com) toimittavat niille jotka ovat antaneet yhteystietonsa. Sille listalle mahtuu vielä lisää esirukoilijoita ja tukijoita.

Matkalaukkutunnelmaa havaittavissa

Otsikon ilmaisu oli minulle uusi. Luin sen juuri Miina Viitaselta tulleesta s-postista.Se on kuulemma venäläinen ilmaisu ja sopii juuri meidän tilanteeseemme. Meillä on tarkoitus poiketa kahvilla Miinan luona Nishni Novgorodissa ja Miina kirjoitti, että kirkon vierastiloissa voisi nukkuakin. Se sopisi meille hyvin. Tarkoitukseni on että ajamme NN:iin jossa pidämme ensimmäisen kunnon tauon. Meillä kolmella, siis myös Jyrillä Lauri Häkkisellä on k-autokortti, joten yksi voi nukkua "olohuoneen" penkillä kun kaverit ajaa ja lukee karttaa.Huomenna on tiivis päivä. Postissa osoitteen muutos pankki ja vakuutusyhtiöasioita.
Särkikujalla puskien raivausta ja Jyrin jalasmökin tunkkausta (keskiv. siirto talviteloille kauemmas talosta, jotta kuistikin mahtuu paikoilleen.) Ivecon tavaratilaan pitää rekentaa nukkumis/tavarahyllyt ja myös tsekata saadaanko ja miten Joosen kanootit jotka nyt ovat vielä Haukiniemessä ja Matkolla mahtumaan mukaan.
Vieläkin on hyvä mieli ja mielessä se lämmin tunnelma jota koin sunnuntaina työhönsiunaustilanteessa ja sitä seuranneessa jumalanpalveluksessa ehtoollisenviettoineen.

Vajaa viikko starttiin

Tänään oli koskettava hetki olla siunattavana Siperian työhön. Kanssani saman alttarin ääressä Ryttylän lähetyskeskuksessa oli erilaisiin tehtäviin kotimaassa siunattavana lukuisa joukko muitakin. Kaikki huomattavasti minua nuorempia henkilöitä. Siunaaminen tapahtui viikonloppuna pidetyn SEKLin vastuunkantajaretriitin päättäneen jumalanpalveluksen yhteydessä ja sen toimitti lähetysjohtaja Timo Rämä avustajinaan SEKLIN liittovaltuuston hallituksen pj. Heimo Karhapää ja liturgina toiminut Tapani Kaitainen.
Ainoana lähetyskentälle lähtijänä minun tehtävänä oli käyttää lyhyt puheenvuoro, jossa kerroin myös tulevasta tehtävästäni. Lähes salintäyteisessä kuulijakunnassa oli mukana osa sisaruksistani puolisoineen ja myös mukavan kokoinen ryhmä entisiä srk.nuoriani. Näitten viimeksi mainittujen kanssa kokoonnuimme siskoni Anjan kotiin juhlakahveille tilaisuuden jälkeen.
Perjantaina olimme hakeneet Jyrin Pitkäsen kanssa Martti veljeltäni matka-autoksi -95 vuosimallia olevan ison Iveco pakettiauton (kokonaispaino 3,8tn , joten se on samalla pikku kuormuri).
Tarkoitus oli ajella perjantaina Ryttylään, mutta kun menimme Somerharjuun Ilmarin luo hän
laittoi auton huoltotarkastukseen jossa virähti aikaa ja niimpä jäimme sinne yöksi. Lauantaina Jyri meni Ivecolla Helsinkiin tyhjentämään Hakaniemen kämppäänsä ja minä ajelin Skodalla Ryttylään.
Olemme nyt Vääksyssä tyttäreni Riikan kotona kumpikin naputtelee kannettavaansa.
Aamulla ajetaan Savonlinnaan. Jyri vie kamppeensa Särkikujalle jalasmökkiin ja sitten alkaa tosi toimet lähtövalmistelujen osalta