Melkoinen matkahan se oli Savonlinnan Viuhonmaesta ja Sarkikujalta lapi Venajan suurkaupunkien , Uralin vuoriston ja Lansi Siperian tasangon tanne Minusinskin ja Karatusan kauniisiin kumpuileviin ruskamaisemiin,
Varsinaisesti kauneimmat maisemat alkoivat jo Novosibirskin jalkeen.Kilometreja kertyi jotain 5500 kun
kun lopputaipaleella loytyi oikaisureitti.
Toinen lahettisihteereistani, elika Satu kirjoitti heidan tyojaostaan Annin kanssa, etta Annin tehtavana on nayttaa hyvalta valokuvissa ja han hoitaa postituksen ja arveli etta meilla tyojako olisi ollut, etta Aatsa ajaa, Jyri valokuvaa ja Lauri nayttaa hyvalta valokuvissa. Tosiasiassa niin Anni kuin Satu itsekin olivat niin hyvannakoisia siina Ryttylan pihassa minun tyohonsiunaamisen jalkeen otetussa kuvassa, etta se heijastui minuunkin jollainlailla.
No meidan matkanteossa oli tietenkin kieltamatta noita Satun mainitsemia piirteita, mutta kyllahan siina ajettiin joka mies lahes kyllastymiseen asti.Ja Jyrihan todella kuvasi. Kannattaa poiketa Jyrin blogissa www.nomadimissio.blogspot.com Jonkun kerran toppuuttelin poikia liiasta kiirehtimisesta kun tien kunto vaihteli niin kovasti. Ilman haavereita selvittiin. Kiitos siita kuuluu Jumalalle, mutta myos jakaiselle meita rukouksin muistaneelle. Jyri oli viela jonkun verran toipilas, joten han ajoi paivasaikaan. Lauri sompaili yomyohalle ja aamuyosta kun pojat viela nukkuivat tavaraosastossa, mina, joka nukuin punaisessa sviitissa herasin, tarkastin konehuoneen ja renkaat yms. ja aloitin matkanteon. Pisin seisokki oli jo kertomani Miina Viitasen luona vierailu Nishni Novgorodissa, Soimme siella reissun ensimmaisen lampiman aterian, joka oli sydammella valmistettu ja viipymisemme vuoksi kai pariinkin kertaan lammitetty siskonmakkarakeitto.
Ei ihme etta vahan myohemmin blogia kirjoittaessa tuli mieleen se Pelle Miljoonan Sisko tahtoisin jaada....
Tata kirjoitusta aloittaessani soi mielessa Juicen Katu tayttyy askelista Elama on kuolemista....Sellaistahan taa elama on. Venajan suurkaupunkien ja pienempienkin kaduilla, alkaen Nevski Prospektista liikkuu miljoona erilaista elamantarinaa ja jokaisen kohdalla kuolema on askel askeleelta lahempana, mutta sita tapahtuu myos monenlaisena luopumisena. Kovin kaukana ovat nyt omat laheiset ja erikoisesti lastenlapset, mutta myos monet ystavat ja urheilukaverit. Toivon mukaan nahdaan taas joulukuussa.
Saavuimme Minusinskiin myohaan torstaina ja heti torstaina alkoi pastori Slava Shadrinin perheen muutto toiseen vuokra asuntoon. Joose perheineen oli muuttanut omasta halustaan parempaan 3.kerroksessa sijaitsevaan asuntoon ja entinen 5.kerroksessa sijaitseva jai matkalaisten majataloksi. Ehka 4 paivaa viikosta
tyoskentelemme Karatusan ok.taloremontissa, sitten osallistumme muuhun srk.tyohon kylissa,Karatusassa ja Minusinskissa. Yksi paiva viikossa kuluu kielenopiskelussa.Suunnitelmissa on myos retkeily kalastuksineen seka kaynnit Mezhdyrezenskin makikeskuksessa
Viime perjantaina eli vahan meidan jalkeemme tanne tulivat myos SEKLin veljet kenttatyon koordinaattori past,Tapani Kaitainen ja Savon piirin johtaja Heikki Huttunen. Molemmat hyvia tuttujani. He tekevat katselmuskierrosta Venajan tyopisteissa. Heti alkuun hekin osallistuivat mainittuihin muuttotalkoisiin ja saivat nain ruohonjuuritason kokemusta lahetystyon arjesta.
Lauantaina tehtiin yhdessa tutustumiskierros kyliin ja Karatusaan, jossa erikoishuomion kohteena oli se remontoitava ok.talo. Sunnuntai pyhitettiin ehtoollisjumalanpalvelukselle, ruokailulle kiinalaisessa ja Slava pastorin synttareille heidan uudessa kodissaan. Tana iltana lahtivat Tapani ja Heikki jatkamaan kierrostaan. Joose lahti heidan kanssaan yojunaalla Krasnojarskiin. Keskiviikkona Joosen palattua aloitamme rakennustarvikkeiden ja muutamien tyokoneitten ostokierroksen ja torstaina suuntaamme autojen keulat kohti Karatusaa.Tanaan me itsekin muutimme tanne Pitkasten entiseen asuntoon. Tahan asti on majailtu siina uudemmassa. Jyri jai viela veljen lasten iloksi. Aion vielakin menna autoon nukkumaan, koska Iveco ei mahtunut laheiseen Stajankaan, joka on vartioitu autojen sailytyspaikka,
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Hei Aatsa! Olipa niin mukava lukea kuulumisia pitkästä aikaa ja kuulla että olette päässeet perille! Täällä odottelinkin jo uutta blogipäivitystä monena päivänä, niin tottunut olen jo lukemaan kuulumisia blogistasi. Rakkaat terveiset sinne Pitkäsillekin täältä Amerikasta!
VastaaPoistaTäällä on ollut hurja helle jo monetta päivää ja eilen poliisit ampuivat jonkun miehen lähihotelliimme joka oli kyllä surullinen juttu. Mies oli asunut siinä jo yli viisi vuotta ja sunnuntaiaamuna sitten kuulimme tuon kauhean paukkeen, joku oli valittanut metelistä ja poliisien tullessa miehellä oli ollut ilmeisesti ase,en ota ihan selvää. Muutoinhan tämä sumukaupunki on ihan mukava. Suomeen palaamme marraskuun alussa.
Mutta on ollut kyllä niin mukava lukea siun blogia, eikä ollenkaan haittaa juttujen pituus josta mainitsit kommentissasi blogiini. Siunausta ja voimia sinne työhön! Olemme hengessä mukana.
Hei! Ehdinkin jo eilen ajatella, että taisi Siperia nielaista teidät kitaansa kuin valas aikoinaan Joonan (vaikka ette kai pakomatkalla olekaan?), kun ei ole kuulunut mitään sieltä Minusinkista. Oli kiva lukea, että pääsitte turvallisesti perille. Siunausta sinne kaikkeen ja kaikille! Miina
VastaaPoistaHei rakas Aatsa -isipappa!
VastaaPoistaUpeaa lukea, että ehjin nahoin olette perillä. Lukemani perusteella olette siellä kovasti tarpeellisia ja työn tohina alkoi saman tien. Hyvä niin!:) Siunaamme teitä iltaisin, aina jonkun pojan kanssa vuorotellen. Aapo on ahkerin siunaamaan;)
Inkeri on kova touhutäti, viikonloppuna Hermanni leikki seuraa johtajaa Inkun kanssa ja kyllä oli hauskaa. Inkeri on kova myös musiikin tahtiin tanssimaan. Siinä naurun kyyneleet irtoaa, kun hän hepsuttaa itseään innoissaan. Hän työntelee tuoleja edellään ja kepsuttelee perässä. Kävelee varmaan ennen joulua.
Me ollaan flunssaisia täällä, toivon mukaan Kassu ei saanut tartuntaa viikonloppuna. Hänellä on tosi ihana masu jo!
Työn iloa ja tervehiä päiviä sinne kaikille!!!
Siunaushalein, Tiina Maria ja perhe
Miulle nousee kyynel silmään joka kerta kun luen siun ja Jyrin kirjottamia kuulumisia. Olen onnellinen teijän puolesta, että saatte olla siellä! Nyt kun ootte sinne saapuneet ja kohdanneet ensikertaa Minusisnkin ja Karatusan, mieleeni palaa omat muistot kun sain niitä katuja tallata. Kiitos Herralle että varjeli teijän ajomatkan! Siunausta ja voimia jokaiseen hetkeen!
VastaaPoista-Marianne
Ihana että pääsitte perille <3
VastaaPoistaSiunaten muistamme! Terveisiä kaikille :)
Silasen poppoo
Hei Aatsa -isi!
VastaaPoistalaitan vielä terkut Issakaisen Elinalta:) Oli niin hauska juttu: olin ystävän luona ja siellä oli lastenvaate-esittelijä pitämässä kutsuja. Kun ohimennen jollein toiselle mainitsin tyttönimeni, niin tuo esitteijä "heräsi" ja kysyi: ai Lamminpään Tiinako? Selvisi että hän on ollut Oronmyllyn riparillani ja on Palin siskon tyttö. Hän asuu perheineen nyt Muuramessa ja tuntee siis tietty sinutkin. Lähetti kovasti terveisiä!
Niin pieni on tämä Suomi...mutta suuri taitaa olla siellä se Siperia! Miten olette voineet, rukoilemme joka ilta ja erityisesti terveyttä kaikille! Joosen ja Johannan perheelle erityisesti terkkuja:)
Isot kiitokset kaikille kommentaattoreille. Ollaan oltu tosiaankin ihan "motissa" mita nettiyhteyksiin tulee. Jyri oli eilisiltana kaynyt maksamassa siihen kuuluvan maksun ja saanut netin taas toimimaan. Palasimme juuri asken Laurin kanssa Karatusasta ja oli mukava paasta heti tahan koneelle. t.Aatsa PS. Mahtaako tuo sotilastermi "motti" olla kaikille tuttu.
VastaaPoistaSallalaisillehan "motti" on reilumman puoleinen kahvin tai tsajun juonti kupponen ja vanhempi vaki on saattanut olla halkosavotassa tekemassa motteja.