Otsikon alkuosa lienee jokaiselle selviö. Loppuosassa onkin sitten kysymys uskosta. Tämä lienee tällä erää viimeinen blogikirjoitus täältä Etelä-Siperiasta, sillä äsken suunniteltiin, että jos tavotetaan Melaset Krasnojarskista ja heille sopisi että naisväki voisi lepäillä huomisen ja yöpyisi heillä ke-to välisen yön sekä saisi vielä autokyydin torstai aamuna lentokentälle, lähtisimme Ivecolla myöhään tänä iltana ajamaan Krasnojarskiin (noin 450 km).
Yöllä on mukavampi tehdä matkaa kuin helteisenä päivänä kun on kolme pientä lasta ja meitä aikuisiakin on neljä. Jatkamme Joosen kanssa kahdestaan Krasnojarskista lännen suuntaan.Joosella on haaveissa poikkeaminen myös Mordvan Saranskissa tervehtimässä entisiä seurakuntalaisiaan. Katsotaan sitten miten matkanteko sujuu ja missä ehditään pysähtyä. Aamulla aikaisin veimme Ivecolla osan tamperelaista aktioryhmää Abakanin lentokentälle. Hanna, Salla, Jaakko, Markus ja Matti ovat jo Moskovassa, josta menevät yöjunalla Suomeen. Illalla meni melko myöhään jälkeen puolenyön, joten nukuin kuin tukki kunnes kännykkä herätti viideltä. Kun palasimme Joosen kanssa jatkoin unia Ivecon "sviitissä" lähelle puoltapäivää ja nyt kirjoittelen Pitkästen koneella. Kohta lähden etsimään varaosailikkeestä moottoriöljyä ja hieman varaosia huoltoa varten. Iltapäivän ja illan aikana pitää siivota ja tyhjentää "vierasmaja", jonka vuokrasuhde päättyykin.
Tänne jäävä tulkkipariskunta Juho ja Hanna-Kaisa muuttavat tänne Pitkästen " kvartiiraan muutamaksi yöksi ja matkustavat sitten junalla Suomeen. Toinen muusikkotytöistä eli viulisti Anni lähtee tänä iltana junalla kohti uusia seikkailuja. Hänellä on sunnitelmissa ensin Ulan-Ude, sitten Mongolia, Kiina ja lopuksi Vietnam.
-Aikamoinen seikkailija tyttölapseksi. Suomen lisäksi näyttää sujuvan englanti ja venäjäkin jollainlailla.
Viime viikolla palasimme kyliltä Minusinskiin, jossa oli nuorten saunailta mukavalla, mutta hyvin yksinkertaisella ponttoonisaunalla melko lähellä kaupungin keskustaa Jenisein "siltapadoilla" osittain pysäytetyn sivuhaaran varrella. Perjantaina pidettiin vapaapäivä, mutta käytiin iltapäivällä tutustumassa aika mittavaan ja tasokkaaseen Minusinskin museoon. Suosittelen paikkaa jokaselle tänne päin matkaavalle. Siellä kyllä huomaa, että varsinaista sivistystä löytyy muualtakin kuin kehäkolmosen eteläpuolelta.
Lauantaina lähdettiin taas kylille. Ensimmäisessä eli Verhnie (Ylä) Bulangassa tavattiin kulttuuritalolla tuttuja virolaismummoja ja ystävällistä vahtimestarirouvaa ja sovittiin sunnuntaiksi jumalanpalvelus.
Majoituttiin Nishni (Ala) Bulankan koululle ja vietettiin kyläiltaa kauniin joen rannassa. Meitä lienee ollut yhteensä jonkun matkaa päälle kahdenkymmenen. Edelleenkin aktiolaisten sketsit menivät hyvin perille. Laulettiin melkolailla ja iltahartauden päätteeksi rukoiltiin yhdessä Isämeidän kaksikielisesti.Tulva oli laskenut edellisestä noin kuukausi sitten tapahtuneesta käynnistä toista metriä. Silloinhan Lauri heitti talviturkkinsa kylmässä tulvivassa joessa. Vieläkin vettä oli reilusti alle normaalin kesäkorkeuden. Teimme itsekukin omia uintiennätyksiä reippaassa myötävirrassa noin 30-40m matkalla.
Koko porukka nukkui koulun lattialla, paitsi minä Ivecossa. Nyt ei ollut jousitettuja hetekoita kuten Suetukissa, eikä superlonpatjoja kuin kaksi, mutta aktioilaisilla oli ohuet retkipatjat ja yönvanhoiksi selvittiin jotenkuten. Aamupalla luettiin Päiväntunnussanan mukaiset tekstit, joitten pohjalta syntyi pewrusteellinen keskustelu. Aiheena oli Helluntai ja Kolminaisuus, joista jatkettiin V.Bulangan jumalanpalöveluksessa puolilta päivin. Kulttuuritalon emäntä oli aitovenäläis/siperialaiseen tapaan loihtinut upean ruokapöydän kirkkovieraille.Onneksi meillä oli edes hänelle ja parille tutulle mummolle annettavaksi kahvipaketit Suomen tuliaisina.
Aktion "työosuus" alkopi olla "paketissa" ja suuntasimme Mitsubishin ja Ivecon keulat Motorskojen kylän ja erämaataipaleen kautta kohti Jergakin kansallispuistoa Saijanin vuoristossa. Matkassa olivat mukana myös Hilja ja Saima Anni-tätinsä kanssa. Alkumatka noin puolensataa kilometriä oli hiekkatietä ja kyllä pölyä ehti
tunkea Ivecon takaosaan melkolailla.
Oli aurinkoinen hellesää. Ongelmana siis helle autossakin (Ivecossa ei ole ilmastointia, kuten Mitsubisissä), mutta vastaavasti nähtiin upeita maisemia, jotka paranivat mitä korkeammalle noustiin.
Luntakin löytyi 1500m korkeudelta jonne tie nousi. Jatkoimme "huipulta" reippaat 20 km tuttuun leiriytymispaikkaan, josta saimme varattua keskeneräisen mökin majapaikaksi ja myös saunan kolmeksi tunniksi. Tyttöjen saunoessa Joose paistoi kanasaslikkia ja siinä sivussa keitettiin myös teet ja kahvit kutern myös tattarit saslikin kaveriksi. Lopuksi myös lettupannut "saivat kyytiä". Vieressä kohissut vuoristopurokin tuli kokeiltua saunasta käsin.
Maanantaiaamu valkeni sumuisena ja aktioryhmän lähdettyä vaeltamaan puron vartta vastavirtaan ilma muuttui selväksi sateeksi. Pitkäsetkin lähtivät pari tuntia myöhemmin kävelemään samaan suuntaan pukeutuneina muovisäkkeihin, mutta koko konkkaronkka palasi ennen "laskettua aikaa", vaihtamaan kuivaa ylleen.
Paluumatkalla Jergagilta pysähdyttiin syömään saslikkia ja ostamaan vuoristotuliaisia ensimmäisestä kylästä.
Joosen autokunta ajoi suoraan Minusinskiin. Minä tein noin 150 km lisälenkin kuuden innokkaimman kanssa Saijana Susenskojen voimalaitospadon kautta ( kuudenneksi suurin maailmassa).
Insinöörioppilas Jaakon arvio kun sitä kyselin parkkipaikalla padon rakentajien muistoksi rakennetun hienon muyistomerkin luona oli, että etäisyyttä padolle 600 metriä ja korkeutta 40 vai oliko se 50 metriä.
Kerroin faktat : matkaa padolle on puolitoista kilometriä ja padossa korkeutta 245 metriä.
Ihailtiin myös samalla kohtaa Jenisein toisella puolen noin 7-800 metrin päähan vasta rakennettuja "kalaportaita". Rappuja taisi olla viisi. Todellisuudessa kysymys oli ohijuoksutusportaikosta. Yhden portaan korkeus noin 40m ja leveyttä 70-80m. Juhlan kunniaksi ostettiin parkkipaikan kioskista jätskit ja lähdettiin kohti Minusinskia ajaen Jenisein länsipuolista reittiä. Kello oli jo päälle kymmenen illalla kun olimme perillä Minusinskissa, jossa meitä odotti ruoka.
Uni lienee maistanut itsekullekin.
tiistai 14. kesäkuuta 2011
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Etelä-Siperian seurakuntien kesätoimintaa
Vierasmajan eli Minusinskin kämppäni nettiyhteys näyttää sanoneen sopimuksensa lopullisesti irti, niinpä kirjoittelen nyt Pitkästen koneella. Talkooremontti Karatusassa alkaa olla osaltamme "finito". Pari juttua pitäisi silti jossain välissä käydä varmistamassa, etteivät moskiitot eli sääsket pääse sisälle lisähuoneitten ovenpielistä ja ettei sadevesi valu entisen piipun reiästä yläpohjan lasivillaeristeisiin. Joose lienee laittanut kattolevyjen noin 5 tuuman reikään jonkunlaisen muovitollon ettei lumi sada sisään.
Lauantaina palasin myöhään Karatusasta tehtyäni melko tiiviin työputken Joose jatkoi perheensä muuttoon liittyneitä töitä uudella Timrjaseva 19 sijaitsevalla asunnolla joka on ison kerrostalon ykköskerroksessa.. Viimeisenä työnä rakentelin syksyllä Laurin kanssa betoniharkoista olohuoneen alle muuraamaamme 2,70 x 1,25 laajuiseen noin 190 cm korkeaan kellariin rappuset hätäaputikkaitten sijaan ja rungot hyllyjä varten
Onnistuin saamaan sahatavaraa Karatusan Piloraamalta (raamisahalta).
. Sunnuntaina vietimme pienellä porukalla jumalanpalvelusta Ulitsa Timrjaseva 17 sijaitsevassa vuokrarakennuksessa, johon palattiin ainankin kesän ajaksi viereisestä vähän isommasta autokoulurakennuksesta. Jos löytyisi rahoitus niin yksi ratkaisu Minusinskin surkeaan toimitilakysymykseen olisi ostaa joku vapaana oleva kerrostalon alakerrassa sijaitseva pieni liikehuoneisto. johon on oma sisäänkäynti.
Etelä-Siperian seurakuntien kesätoiminta pyörähti hienosti käyntiin, kun Joosen kanssa haimme Abakanin R-asemalta maanantaiaamuna jo kuudelta Tampereelta tänne matkustaneen kahdeksan hengen aktioryhmän.
Muutama päivä aikaisemmin tänne saapui lentämällä Joosen sisko sosionoomi/ kirkon nuorisotyönohjaaja/lähetyssihteeri Anni Pitkänen Lahdesta. Anni kuten kolme vanhempaa veljeään olivat aikoinaan Savonlinna-Säämingin seurakunnan nuorten aktiiviporukkaa, voisipa sanoa että tärkeitä "pylväitä" nuoren seurakunnan rakennustyössä. Anni on myös toinen lähettisihteereistäni. Toinen sihteeri on Annin hyvä ystävä Satu Eronen, joka opiskelee Helsingissä valtiotieteitä.
Nuorista aikuisista koostuvan hienon ryhmän tulkkeina toimii aviopari Juha ja Hanna-Kaisa, jotka ovat ammatiltaan venäjän tulkkeja. Kolmen tytön ryhmästä Salla ja Anni ovat muusikkoja ja Hanna juristi.Kermana kakussa on kolmen insinööripojan joukko Matti ja Markus ovat jo valmistuneet, mutta Tallinnan maratoonille treenaava salskea Jaakko vielä opiskelee.
Pitkän junamatkan aikana ryhmä oli harjoitellut muutaman hyvin toimivan sketsin, joita on esitetty erilaisissa nuorten ja kaikenikäisten kokoontumisissa. Maanantai-iltaa vietettiin suomalais-eestiläis-venäläisvoimin tutussa n 5 km kaupungista länteen sijaitsevassa leirikeskuksessa. Tytöt aloittivat saunomalla ja pojilla oli
tiukka maaottelu jalkapallossa. Virolaiskylästä kotoisin ollut urheilijapoika pelasi paikallisten joukkueessa.
Peli päättyi tasatulokseen rangaistuslaukauskisan jälkeenkin. Toisten poistuttua jo saunaan joukkueitten maalivahdit jäivät laukomaan vuorotellen, mutta eivät saaneet voittoa toisistaan.
Tiistaina lähdettiin aikaisin Karatusaan auttamaan Lutzegovien muutossa. Anni jäi Johannaa ja lasten kaveriksi Minusinskiin.. Muutto sujui leppoisasti. Touhussa varsinkin paikkojen järjestelemissä ja siivouksessa häärivät apuna myös Vitalin äiti Ulan-Udesta ja täti Krasnojarskista. Muuton jälkeen pojat kärräsivät kadun varrella talvehtineen kivikasan saunan taakse harmaitten vesien imetysmonttuun ja niin Joose saattoi asentaa lopulliselle paikalleen suuren muovisen sakka-, ja tarkastuspöntön. Illaksi ajettiin Suetukin kylään, jossa majoituttiin kirkon viereiseen tyhjään yksikerroksiseen puutaloon, jossa on toiminut aikoinaan kolhoosin ruokala ja myöhemmin lasten päiväkoti. Vitali pastori oli hakenut tullessan pari paikallista nuortakin noin 13v Sasha ja Anja nimiset tytöt, jotka kirkon ”suntion” Igorin (24v) kanssa osallistuivat leirin ohjelmaan. Iltaa vietettiin lettuja paistaen läheisellä kylän kokoontumispaikalla. Ohjelmaan kuuluivat vierailijoitten sketsit yhteiset laulut ja tietenkin myös iltahartaus, josta vastasivat Joose ja Vitali.
Keskiviikko alkoi aamupalalla ja hartaudella. Sitten tytöt siivosivat kirkkoa ja pojat korjasivat ulkoportaita ja muutaman ikkunaruudun. Iltaohjelmaa vietettiin yhdessä kyläläisten kanssa kauniissa rantapaikassa kylän hautausmaan takana. Joose hääräili saslikkimestarina ja hoiti nuotioillan hartaudenkin Vitalin toivomuksesta vaikka ääni alkoikin olla jo ”kortilla”. Tamperelaisten hienot ja syvälliset spektaakkelit purivat hyvin. Illan päätteeksi saunottiin Igorin kotona. Tytöt joilla oli ollut ”vientiä” Suetukin Ural-poikien sivuvaunuluokassa aloittivat saunomisen. Kun myöhään palasimme poikien kanssa saunasta oli majapaikan kohdalla uusia motskaripoikia vonkaamassa kyyditettäviä, mutta ilta oli jo liian myöhäinen ja kävimme yöpuulle. Lopulta moottorimiehetkin uupuivat ja kirkonseutu hiljeni. Nukuin Ivecossa kuten tavallista ja Joose nuorten kanssa talossa. Toiseksi yöksi hän muisti ottaa käyttöön jo makuupussinkin. Osa tekijä Joosen myöhäisessä ”äänenmurroksessa” lieneekin ollut nukkuminen pelkillä hetekan jousilla jonkun verran viluakin kärsien.
Torstaina vierailtiin Suetukin sekä Tseremuskan leirikouluissa. Suetukin leirikoululaiset olivat ala-asteikäisiä ja Tseremuskan yläkoululaisia. Jälkimmäisessä paikassa tytöt pelasivat lentopalloa ja poikien kanssa oli tiukka maaottelu, joka lopulta kääntyi Venäjän voitoksi. Molemmissa paikoissa aktionuorten sketsit toimivat erinomaisesti ja niitten lopuksi tuli myös hengellinen sanoma hyvin esille. Illaksi ajoimme vielä Minusinskiin saunomaan paikallisten ammattikoulunuorten kanssa.Sauna oli kaupungin läpi hitaasti virtailevan Jenisein sivu-uoman rantaan ankkuroitu pieni ”lotja”, jonka nuori omistaja kavereineen tuli seuraamaan aktionuorten ohjelmaa ja laulamaan kanssamme. Yksi pojista oli lähdössä armeijaan ja nuoret antoivat hänelle sinne mukaan Gideonien Uuden Testamentin. Kaveritkin saivat omansa. Myös Suetukissa oli annettu Sashalle omistuskirjoituksella varustetun Uuden Testamentin.
Tänään on vietetty vapaapäivää. Nuoret kiertelivät torilla. Kolmeksi kokoonnuttiin Pitkästen kotiin syömään ja kohta lähdetään Minusinskin Museoon.
Pääosa aktioryhmästä lähtee lentämällä tiistaina 14.06. Suomeen. Viulisti Anni on jatkamassa Mongoliaan Kiinaan ja Vietnamiin. Tulkkipariskunta jää vielä muutamaksi päiväksi ja palaa junalla Suomeen. Joose on lähdössä kaverikseni seikkailemaan Ivecolla Suomeen. Johannan Annin ja pikkutytöt laitamme lentokoneeseen Krasnojarskissa 16.06. He lentävät Pietariin, josta junalla Suomeen.
Lauantaina palasin myöhään Karatusasta tehtyäni melko tiiviin työputken Joose jatkoi perheensä muuttoon liittyneitä töitä uudella Timrjaseva 19 sijaitsevalla asunnolla joka on ison kerrostalon ykköskerroksessa.. Viimeisenä työnä rakentelin syksyllä Laurin kanssa betoniharkoista olohuoneen alle muuraamaamme 2,70 x 1,25 laajuiseen noin 190 cm korkeaan kellariin rappuset hätäaputikkaitten sijaan ja rungot hyllyjä varten
Onnistuin saamaan sahatavaraa Karatusan Piloraamalta (raamisahalta).
. Sunnuntaina vietimme pienellä porukalla jumalanpalvelusta Ulitsa Timrjaseva 17 sijaitsevassa vuokrarakennuksessa, johon palattiin ainankin kesän ajaksi viereisestä vähän isommasta autokoulurakennuksesta. Jos löytyisi rahoitus niin yksi ratkaisu Minusinskin surkeaan toimitilakysymykseen olisi ostaa joku vapaana oleva kerrostalon alakerrassa sijaitseva pieni liikehuoneisto. johon on oma sisäänkäynti.
Etelä-Siperian seurakuntien kesätoiminta pyörähti hienosti käyntiin, kun Joosen kanssa haimme Abakanin R-asemalta maanantaiaamuna jo kuudelta Tampereelta tänne matkustaneen kahdeksan hengen aktioryhmän.
Muutama päivä aikaisemmin tänne saapui lentämällä Joosen sisko sosionoomi/ kirkon nuorisotyönohjaaja/lähetyssihteeri Anni Pitkänen Lahdesta. Anni kuten kolme vanhempaa veljeään olivat aikoinaan Savonlinna-Säämingin seurakunnan nuorten aktiiviporukkaa, voisipa sanoa että tärkeitä "pylväitä" nuoren seurakunnan rakennustyössä. Anni on myös toinen lähettisihteereistäni. Toinen sihteeri on Annin hyvä ystävä Satu Eronen, joka opiskelee Helsingissä valtiotieteitä.
Nuorista aikuisista koostuvan hienon ryhmän tulkkeina toimii aviopari Juha ja Hanna-Kaisa, jotka ovat ammatiltaan venäjän tulkkeja. Kolmen tytön ryhmästä Salla ja Anni ovat muusikkoja ja Hanna juristi.Kermana kakussa on kolmen insinööripojan joukko Matti ja Markus ovat jo valmistuneet, mutta Tallinnan maratoonille treenaava salskea Jaakko vielä opiskelee.
Pitkän junamatkan aikana ryhmä oli harjoitellut muutaman hyvin toimivan sketsin, joita on esitetty erilaisissa nuorten ja kaikenikäisten kokoontumisissa. Maanantai-iltaa vietettiin suomalais-eestiläis-venäläisvoimin tutussa n 5 km kaupungista länteen sijaitsevassa leirikeskuksessa. Tytöt aloittivat saunomalla ja pojilla oli
tiukka maaottelu jalkapallossa. Virolaiskylästä kotoisin ollut urheilijapoika pelasi paikallisten joukkueessa.
Peli päättyi tasatulokseen rangaistuslaukauskisan jälkeenkin. Toisten poistuttua jo saunaan joukkueitten maalivahdit jäivät laukomaan vuorotellen, mutta eivät saaneet voittoa toisistaan.
Tiistaina lähdettiin aikaisin Karatusaan auttamaan Lutzegovien muutossa. Anni jäi Johannaa ja lasten kaveriksi Minusinskiin.. Muutto sujui leppoisasti. Touhussa varsinkin paikkojen järjestelemissä ja siivouksessa häärivät apuna myös Vitalin äiti Ulan-Udesta ja täti Krasnojarskista. Muuton jälkeen pojat kärräsivät kadun varrella talvehtineen kivikasan saunan taakse harmaitten vesien imetysmonttuun ja niin Joose saattoi asentaa lopulliselle paikalleen suuren muovisen sakka-, ja tarkastuspöntön. Illaksi ajettiin Suetukin kylään, jossa majoituttiin kirkon viereiseen tyhjään yksikerroksiseen puutaloon, jossa on toiminut aikoinaan kolhoosin ruokala ja myöhemmin lasten päiväkoti. Vitali pastori oli hakenut tullessan pari paikallista nuortakin noin 13v Sasha ja Anja nimiset tytöt, jotka kirkon ”suntion” Igorin (24v) kanssa osallistuivat leirin ohjelmaan. Iltaa vietettiin lettuja paistaen läheisellä kylän kokoontumispaikalla. Ohjelmaan kuuluivat vierailijoitten sketsit yhteiset laulut ja tietenkin myös iltahartaus, josta vastasivat Joose ja Vitali.
Keskiviikko alkoi aamupalalla ja hartaudella. Sitten tytöt siivosivat kirkkoa ja pojat korjasivat ulkoportaita ja muutaman ikkunaruudun. Iltaohjelmaa vietettiin yhdessä kyläläisten kanssa kauniissa rantapaikassa kylän hautausmaan takana. Joose hääräili saslikkimestarina ja hoiti nuotioillan hartaudenkin Vitalin toivomuksesta vaikka ääni alkoikin olla jo ”kortilla”. Tamperelaisten hienot ja syvälliset spektaakkelit purivat hyvin. Illan päätteeksi saunottiin Igorin kotona. Tytöt joilla oli ollut ”vientiä” Suetukin Ural-poikien sivuvaunuluokassa aloittivat saunomisen. Kun myöhään palasimme poikien kanssa saunasta oli majapaikan kohdalla uusia motskaripoikia vonkaamassa kyyditettäviä, mutta ilta oli jo liian myöhäinen ja kävimme yöpuulle. Lopulta moottorimiehetkin uupuivat ja kirkonseutu hiljeni. Nukuin Ivecossa kuten tavallista ja Joose nuorten kanssa talossa. Toiseksi yöksi hän muisti ottaa käyttöön jo makuupussinkin. Osa tekijä Joosen myöhäisessä ”äänenmurroksessa” lieneekin ollut nukkuminen pelkillä hetekan jousilla jonkun verran viluakin kärsien.
Torstaina vierailtiin Suetukin sekä Tseremuskan leirikouluissa. Suetukin leirikoululaiset olivat ala-asteikäisiä ja Tseremuskan yläkoululaisia. Jälkimmäisessä paikassa tytöt pelasivat lentopalloa ja poikien kanssa oli tiukka maaottelu, joka lopulta kääntyi Venäjän voitoksi. Molemmissa paikoissa aktionuorten sketsit toimivat erinomaisesti ja niitten lopuksi tuli myös hengellinen sanoma hyvin esille. Illaksi ajoimme vielä Minusinskiin saunomaan paikallisten ammattikoulunuorten kanssa.Sauna oli kaupungin läpi hitaasti virtailevan Jenisein sivu-uoman rantaan ankkuroitu pieni ”lotja”, jonka nuori omistaja kavereineen tuli seuraamaan aktionuorten ohjelmaa ja laulamaan kanssamme. Yksi pojista oli lähdössä armeijaan ja nuoret antoivat hänelle sinne mukaan Gideonien Uuden Testamentin. Kaveritkin saivat omansa. Myös Suetukissa oli annettu Sashalle omistuskirjoituksella varustetun Uuden Testamentin.
Tänään on vietetty vapaapäivää. Nuoret kiertelivät torilla. Kolmeksi kokoonnuttiin Pitkästen kotiin syömään ja kohta lähdetään Minusinskin Museoon.
Pääosa aktioryhmästä lähtee lentämällä tiistaina 14.06. Suomeen. Viulisti Anni on jatkamassa Mongoliaan Kiinaan ja Vietnamiin. Tulkkipariskunta jää vielä muutamaksi päiväksi ja palaa junalla Suomeen. Joose on lähdössä kaverikseni seikkailemaan Ivecolla Suomeen. Johannan Annin ja pikkutytöt laitamme lentokoneeseen Krasnojarskissa 16.06. He lentävät Pietariin, josta junalla Suomeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
