Maaliskuu on vasta alulla, mutta viime viikkojen kelit ovat olleet kuin konsanaan huhtikuussa. Lumipeite on lähes hävinnyt eteläisimmästä Suomesta ja Keski-Suomessakin hanget ovat suorastaan romahtaneet. Veteraanien MM-kisoihin Taivalkoskella on vain kaksi viikkoa, mutta siellä on vielä luonnonlunta reilusti hiihtolatujen alla ja mäkikisojen suorituspaikoilla on pohjana vankka kerros tykkilunta. Huolimatta lähes normaalilumisesta talvesta oma kisakunto on vielä kesäterässä. Hiihtosuksilla olen ollut vain kerran eli veteraanien SM-yhdistetyn 2km hiihto Imatralla. Harjoitushyppyjä lumella lienee reilut viisikymmetä. Hyppyharjoitteluun tuli takapakkia kun pari- kolme viikkoa sitten aivan onnistuneen hypyn jälkeen Anjalankosken K46 mäessä "otin maihin" aika rajusti alamäen kaarteen jälkeen. Edellispäivänä olin aloittanut hyvin menneet harjoitukset laskemalla ensin alastulorinteen.Tiesin, että kaarteen lopussa oli ensimmäinen ja vähän myöhemmin tasaisella toinen "heivautus" . No toisena harjoituspäivänä luotin edellispäivän kokemuksiin ja kiipesin alkuverryttelyn jälkeen suoraan mäkitorniin. Heti eka hyppy lähti kantamaan hyvin ja oli kaikinpuolin hyvin hallittu, kunnes alatasanteella vasen suksi yht`äkkiä kanttasi ja lähdin jälkimmäisestä "heivauskumpareesta" täysin hallitsemattomaan 10 m lentoon. Tulin alas vasemmalle kyljelle ja vielä siitäkin toinen noin 5 metrin lento suoraan naamalleni. Yhteismitta "hypyille" oli noin 50 metriä. Eka ajatus (taju ei kadonnut) oli hajosiko hyppylasit, mutta ne olivat ehjät. Tasoittelin vähän jälkiä ja kiipesin alastulorinteen portaat ylös. Laskin alstulorinteen ja kahvitauon jälkeen tein erinomaisen "akantappohypyn". Suoraan edestä puhaltanut virtaus nostatti mukavasti hyppyä, joka saattoi olla molempien harjoituspäivien pisin. Harjoituskaverini parin kaverinsa kanssa mäkeä hyppykunnossa pitävä anjalankoskelainen Arsi Sjögren 62v hyppäsi aivan loistavia K-pisteelle kantaneita hyppyjä ja minua pari vuotta nuorempi yleensä Lahden K64:ssa harjoitteleva nastolalainen Hannu Rosenlund paransi hyppy hypyltä. Edellispäivänä harjoituksissa oli mukana vuosikymmeniä kanssani maailman hyppyrimäkiä kolunnut 54v Ristiinassa asuva ja Mikkelin Hiihtäjiä edustava maanviljelijä Kari Pesonen, rippikouluikäisen Kimi poikansa kanssa. Kari hyppeli kuten aina tasaisen varmasti ja kauniisti neljänkympin paikkeille ja ylikin. Tähän asti pikkumäissä max K35 hypellyt Kimi oli hypännyt muutamaa viikkoa aikaisemmin eka kertaa Mikkelin K42 mäestä ja korkkasi onnistuneesti nyt vielä tämän isomman mäen.
- Vasen olkapääni ja rintani olivat saaneet "maihinotossa" sen verran rankan tällin, että poikkesin varmuuden vuoksi illalla Päijät-Hämeen Keskus-Sairaalassa. Viehättävä nuori naislääkäri kuunteli tilannekatsaukseni ja tutki minut housunkauluksesta ylöspäin perusteellisesti ja totesi, että huomenna ovat paikat vielä kipeämmät, mutta mitään vakavampaa ei löytynyt. Vasemmassa olkapäässä oli jo entuudestaan sanomista. Nyt olkapää lienee entisellään ja kipu vasemmassa rinnassa on myös kuin menneen talven lumia.
- Toivottavasti saan vielä ennen kisoja kohotettua hyppytuntumaa sen verran että ilkiää mennä puomille numerolappu rinnassa. Viime talven lähes olematon hyppymäärä tuntuu , vaikka kesällä sain hypättyä muovilla noin 50 hyppyä, Noin kymmenkunta kertaa hyppäsin ysikympistä ja loput kuusnelosesta. Olen viimeistä vuotta 65-69v sarjassa ja kun hyppy-, ja hiihtokunto on huono, niin mitalipallille pääsystä lienee turha haaveilla tällä kertaa. Mielenkiinnolla odotan kuitenkin kisatapahtumaa ja tuttujen urheilukavereitten tapaamista. Yritän selvitä Taivalkoskelle jo ensi viikolla auttamaan viimeisissä kisajärjestelyissä.
Sanonta että eläkeläisillä on niin kiire ettei tahdo ehtiä mihinkään on pitänyt paikkaansa ainankin minun kohdallani tänä talvena. Menemistä ja ohjelmaa on riittänyt tavanomaista aikaisemmin jo lokakuun lopulla tapahtuneen Siperiasta paluun jälkeen eri puolilla Suomea pääkaupunkiseudun ja Koillismaan välillä. Niin ja pistäydyinhän tosiaan viikko sitten Sperian Omskissakin SEKLin Venäjän lähettien vuosikokousseminaarissa. Transitin jätin Dersu III;n (kolminkertainen Siperian reissaajaLauri Häkkisen ja tuoreen morsmaikon hoitoon. Transitin mittariin on kertynyt Talven aikana Suomessa liki viisitoista tuhatta kilometriä.
Eilen ja toissapäivänä olin Puijon Maailman Cup kisoissa alamäen tamppausryhmässä. Vaikeitten tuuliolosuhteitten vuoksi kisa muutettiin lopulta eilen puoliltapäivin HS 127 mäestä HS 100 mäkeen, jonka hyppykuntoon laittamisessa oli melkoinen urakka. Lisäksi järjestäjät joutuivat purkamaan ja siirtämään kaikki mainossysteemit HS 100 mäen kääntöpaikan ympärille. Urakasta selvittiin rimaa hipoen aikataulullisesti. Mäki saatiin timmikuntoon ja kisasta, josta muodostui lopulta yhden kierroksen kisa tuli aivan upea ja korkeatasoinen.Suomalaisodotukset olivat korkealla jo Lahdessa viikonloppuna MC kisoissa kahdeksanneksi hypänneen 20v Jarkko Määtän erinomaisen 103 metrisen koekierroshypyn jälkeen Myös Janne Ahonen kuten myös Harri Olli ja Lauri Asikainen paransivat hyppy hypyltä. Jarkko taisi yrittää liikaa ja epäonnistui perusteellisesti kilpailuhypyssä. Janne venytti vahtimäen asento-ongelmista huolimatta upeasti 96,5 metrisen sijoittuen mukavasti 20;n sakkiin. Laurikin pääsi 28 sijallaan pisteille ja vain muutamaan sijan jäi Harri Olli pisteistä.
Kärkihyppääjät siirsivät mäkiennätystä 106 metriin. Eniten minua ilahutti Keski-Euroopan mäissä melko pahasti loukkaantuneen ja parhaan hyppykuntonsa ja itseluottamuksensa menettäneen Simon Ammanin paluu podiumille jaetulle kolmannelle sijalle. Kisan voitti varmoilla ja upeilla hypyillään sympaattinen Saksan Severin Freund.
Jalkani olivat aivan muusina ja vasen polveni kipeytyi paljosta tamppaamisesta, mutta mieliala oli väsymyksestä ja onnistuneista kisoista johtuen korkealla. Jos kisoja ei olisi voitu hypätä se olisi ollut paha takaisku niin Hiihtoliiton kuin Puijon Hiihtoseuran kannalta jo taloudellisesti, mutta muutenkin lajin maineen kannalta.
Kermana kakussani oli kun rättiväsyneenä tallustin läpi Hiihtostadionin hakemaan Transitia parkkipaikalta. Tapasin Simon Ammanin ja onnittelin häntä monisanaisesti ja sydämellisesti paluusta mäkiaatelin kärkipaikoille.
-Puijolle olin tullut lähes suoraan (poikkesin nukkumassa kotona Savonlinnassa)veljieni Eeron(85) ja Ilmarin(80) 165v juhlilta nuoruuden kodistani Somerharjusta. Kaikki 8 sisarusta olimme juhlissa lukuisten ystävien ja serkkujemme kanssa. Tapahtumaa juhlisti se, että Ilmarin kirjoittama mielenkiintoinen elämänkertakirja "Salomonin sukua", jonka nuorin siskomme Anja oli toimittanut julkaistiin ja jaettiin kaikille sen tilanneille. Pehmyt kantisena pokkarina painettua edullista kirjaa ostivat monet juhlavieraatkin. Itse olin päässyt lukemaan etukäteen käsikirjoitusta ja pieneltä osin antamaan lisävinkkejä muutamiin itseäni koskeviin kirjan lukuihin, kun vein Anjalle äitimme albumista muutamia valokuvia jokunen viikko sitten.
Talven mäkiprojekteihin ovat edelleen kuulunut Haapaveden Muorinmäki, jossa poikkesin muutaman kerran auttamassa Jannea ja samalla kävimme yhdessä harjoittelemassa ja kilpailemassakin Taivalkoskella. Janne on päässyt tekemään muutaman mäkihyppyharjoituksen omassa mäessään ja rakentanut 6v Manne pojalleen 4-5m pihahyppyrin heidän kotiinsa Luohuan kylälle, joka sijaitsee puolivälissä Oulun ja Haapaveden välillä. Jannen vaimo Riikka on kotoisin Luohualta. He ostivat Jannen kanssa pari vuotta sitten lapinlisällä höystetyn rintamamiestalon, jota ovat lisäremontoineet pikkuhiljaa.
Toinen isoksi lähitulevaisuuden mäkiprojektiksi on nousemassa 1988 suunnittelemani ja piirtämäni ja paikallisen talkooryhmän mallikkaasti rakentama Joroisten mäkikeskus (K40 ja K25). Mäkihyppytoiminnan vilkastuttua mäki remontoitiin ja suurennettiin K50 mäeksi 1995. Mäkiennätyksi tuli 54m, ennätyksen hyppäsi leppävirtalainen PHS:aa edustanut juniori Antti Tuomainen. Mäkitoiminnan hiipuessa entiset hyppääjät ja varsinkin yhdistetyssä menestyneet Jani Kuvaja ja Tommi Räisänen yrittivät pitää mäkikoulua viereisissä 5 ja 10m aloitustösissä.
Viime syksynä kunta halusi eroon vastuustaan mäen omistajana, kun sopivaa ratkaisua ei löydetty kunnanhallitus päätti että K50 mäki sekä tuomaritorni puretaan ja K25 sekä rinteen portaat kunnostetaan nykyiset rakennusmääräykset täyttäviksi.
Mäen aikoinaan talkoilla rakentaneet heräsivät kuitenkin taisteluun. Perustettiin Joroisten mäkihyppääjät r.y. joka ostaa mäet kunnalta ja vuokraa maapohjan.Hankkeeseen on löytymässä taloudellista tukea. K50 mäkeen tehdään suunnitelmat ja toteutetaan talkooporukalla peruskorjausremontti, Rakennustekniset suunnitelmat tekee varkautelainen insinööri, joka on itsekin aikoinaan hypännyt harrratelijatasolla mäkeä. Parhaillaan sorvataan mäkikeskukselle pitemmän tähtäyksen suunnitelmaa, johon kuuluisi mäkien muovittaminen, joka mahdollistaisi mäkien ympärivuotisen käytön.K.o. projektiin on tarkoitus hakea ELY-keskuksen tukea.
Lauantaina olin Joroisten mäkikeskuksella pidetyssä lehdistötilaisuudessa. Paikalla oli myös ystäväni, kautta aikojen paras mäkimies Matti Nykänen, joka pari tuntisen tilaisuuden lopulla lupasi tulla suorittamaan avaushypyn siinä vaiheessa kun mäkikeskus on taas käytössä ja pidetään avajaiskisat. Sain jo käsiini hyvin toimitetun Varkauden lehden sunnuntain numeron, jonka etusivun täytti reportaasi Joroisten mäkikeskuksesta. Huomenna eli torstaina ilmestyy Joroisten paikallislehti, jossa on juttua samasta asiasta. Kuulemma myös jossain Iltalehdessä on ollut jotain mainintaa asiasta. Lehti oli ollut tekemässä juttua Matin musiikkikeikasta lauantai-iltana paikallisessa Joronjälki-hotellissa.
Kirjoittelen tätä juttua Kuopion Itkonniemellä Sandellsinkadulla nuorimman lapsenlapseni Eppu Akustin 4v kodissa. Meillä on Epun isän Antin kanssa menossa lattiaremontti toisessa yläkerran huoneessa. Toivottavsti saamme remontin (myös katto ja seinät mahdollisimman valmiiksi ennen kuin lähden kuukauden päästä seuraavalle vajaan kuukauden pituiselle Siperian matkalle, sillä nuorin tyttäreni Kaisa odottaa toista lasta. Lakettuaika on toukokuussa. Tämän keväisen matkan teemme tällä kertaa pietarsaarelaisen 63v maanviljelijä Ralf Lindbergin kanssa ruotsinkielisen Rauhan Sanan 9h pikkubussilla. Joose Pitkänen ja muu talkooporukka on menossa lentämällä. Tarkoitus on tehdä loppuun Suetukin kyläkirkon ulkovuorausremontti, jota aloitettiin vuosi sitten ja jatkettiin viime syksynä. Tietenkin mielenkiinnolla seuraamme paikanpäällä Karatusan kirkon rakennusprojektin etenemistä.
Tänään ajelen Joroisten kautta kotiini Savonlinnaan ja sieltä menemme Joosen kanssa Ryttylään SEKLin Idäntyöpäiville. Viemme samalla reissulla Joosen siskolle Annille (minun lähettisihteerini) Helsinkiin Speriasta kyydissäni matkanneen pesukoneen ja tuomme Siperiaan lähdössä olevaa Lohjan seurakunnalta tulevaa pyhäkoulumateriaalia muutaman laatikollisen verran.
Minulla on menossa Transitin katsastusremontti. Etujarrupalat sain jo itse vaihdettua (Huom!Ilman Arskan apua) ja rakensin noin 40 cm pitkän u-muotoisen vahvikepätkän rungon etupäähän paksusta pellistä ilman prässiä. Painava moska ja alasimena autotallin metallinen ovenkarmin alaosa. Osa on jo pultattuna paikoillaan pitää vielä etsiä joku hitsaaja. Takaiskarien alapäät pitää vielä jämäköittää ja laittaa takapään rekisterinkilven valot palamaan ja tarkistaa oikean puoleisen takapyörän jarrurummun toimivuus. Sitten voikin ajaa vanhan palvelijan katsastusmiehen syynättäväksi.
Siperiaan lähtiessäni jätän Transitin Arskalle kakkosautoksi. Ykkösauto Opelin limusiinimalli oikuttelee varsinkin sadekeleillä ja pitäähän vireän poikamiehen päästä liikenteeseen kun alkavat kevätkelit. Transitin kesärenkaat on vielä Minusinskissa. Yritetään tuoda ne kun palataan huhtikuun lopulla Siperiasta.
- Vasen olkapääni ja rintani olivat saaneet "maihinotossa" sen verran rankan tällin, että poikkesin varmuuden vuoksi illalla Päijät-Hämeen Keskus-Sairaalassa. Viehättävä nuori naislääkäri kuunteli tilannekatsaukseni ja tutki minut housunkauluksesta ylöspäin perusteellisesti ja totesi, että huomenna ovat paikat vielä kipeämmät, mutta mitään vakavampaa ei löytynyt. Vasemmassa olkapäässä oli jo entuudestaan sanomista. Nyt olkapää lienee entisellään ja kipu vasemmassa rinnassa on myös kuin menneen talven lumia.
- Toivottavasti saan vielä ennen kisoja kohotettua hyppytuntumaa sen verran että ilkiää mennä puomille numerolappu rinnassa. Viime talven lähes olematon hyppymäärä tuntuu , vaikka kesällä sain hypättyä muovilla noin 50 hyppyä, Noin kymmenkunta kertaa hyppäsin ysikympistä ja loput kuusnelosesta. Olen viimeistä vuotta 65-69v sarjassa ja kun hyppy-, ja hiihtokunto on huono, niin mitalipallille pääsystä lienee turha haaveilla tällä kertaa. Mielenkiinnolla odotan kuitenkin kisatapahtumaa ja tuttujen urheilukavereitten tapaamista. Yritän selvitä Taivalkoskelle jo ensi viikolla auttamaan viimeisissä kisajärjestelyissä.
Sanonta että eläkeläisillä on niin kiire ettei tahdo ehtiä mihinkään on pitänyt paikkaansa ainankin minun kohdallani tänä talvena. Menemistä ja ohjelmaa on riittänyt tavanomaista aikaisemmin jo lokakuun lopulla tapahtuneen Siperiasta paluun jälkeen eri puolilla Suomea pääkaupunkiseudun ja Koillismaan välillä. Niin ja pistäydyinhän tosiaan viikko sitten Sperian Omskissakin SEKLin Venäjän lähettien vuosikokousseminaarissa. Transitin jätin Dersu III;n (kolminkertainen Siperian reissaajaLauri Häkkisen ja tuoreen morsmaikon hoitoon. Transitin mittariin on kertynyt Talven aikana Suomessa liki viisitoista tuhatta kilometriä.
Eilen ja toissapäivänä olin Puijon Maailman Cup kisoissa alamäen tamppausryhmässä. Vaikeitten tuuliolosuhteitten vuoksi kisa muutettiin lopulta eilen puoliltapäivin HS 127 mäestä HS 100 mäkeen, jonka hyppykuntoon laittamisessa oli melkoinen urakka. Lisäksi järjestäjät joutuivat purkamaan ja siirtämään kaikki mainossysteemit HS 100 mäen kääntöpaikan ympärille. Urakasta selvittiin rimaa hipoen aikataulullisesti. Mäki saatiin timmikuntoon ja kisasta, josta muodostui lopulta yhden kierroksen kisa tuli aivan upea ja korkeatasoinen.Suomalaisodotukset olivat korkealla jo Lahdessa viikonloppuna MC kisoissa kahdeksanneksi hypänneen 20v Jarkko Määtän erinomaisen 103 metrisen koekierroshypyn jälkeen Myös Janne Ahonen kuten myös Harri Olli ja Lauri Asikainen paransivat hyppy hypyltä. Jarkko taisi yrittää liikaa ja epäonnistui perusteellisesti kilpailuhypyssä. Janne venytti vahtimäen asento-ongelmista huolimatta upeasti 96,5 metrisen sijoittuen mukavasti 20;n sakkiin. Laurikin pääsi 28 sijallaan pisteille ja vain muutamaan sijan jäi Harri Olli pisteistä.
Kärkihyppääjät siirsivät mäkiennätystä 106 metriin. Eniten minua ilahutti Keski-Euroopan mäissä melko pahasti loukkaantuneen ja parhaan hyppykuntonsa ja itseluottamuksensa menettäneen Simon Ammanin paluu podiumille jaetulle kolmannelle sijalle. Kisan voitti varmoilla ja upeilla hypyillään sympaattinen Saksan Severin Freund.
Jalkani olivat aivan muusina ja vasen polveni kipeytyi paljosta tamppaamisesta, mutta mieliala oli väsymyksestä ja onnistuneista kisoista johtuen korkealla. Jos kisoja ei olisi voitu hypätä se olisi ollut paha takaisku niin Hiihtoliiton kuin Puijon Hiihtoseuran kannalta jo taloudellisesti, mutta muutenkin lajin maineen kannalta.
Kermana kakussani oli kun rättiväsyneenä tallustin läpi Hiihtostadionin hakemaan Transitia parkkipaikalta. Tapasin Simon Ammanin ja onnittelin häntä monisanaisesti ja sydämellisesti paluusta mäkiaatelin kärkipaikoille.
-Puijolle olin tullut lähes suoraan (poikkesin nukkumassa kotona Savonlinnassa)veljieni Eeron(85) ja Ilmarin(80) 165v juhlilta nuoruuden kodistani Somerharjusta. Kaikki 8 sisarusta olimme juhlissa lukuisten ystävien ja serkkujemme kanssa. Tapahtumaa juhlisti se, että Ilmarin kirjoittama mielenkiintoinen elämänkertakirja "Salomonin sukua", jonka nuorin siskomme Anja oli toimittanut julkaistiin ja jaettiin kaikille sen tilanneille. Pehmyt kantisena pokkarina painettua edullista kirjaa ostivat monet juhlavieraatkin. Itse olin päässyt lukemaan etukäteen käsikirjoitusta ja pieneltä osin antamaan lisävinkkejä muutamiin itseäni koskeviin kirjan lukuihin, kun vein Anjalle äitimme albumista muutamia valokuvia jokunen viikko sitten.
Talven mäkiprojekteihin ovat edelleen kuulunut Haapaveden Muorinmäki, jossa poikkesin muutaman kerran auttamassa Jannea ja samalla kävimme yhdessä harjoittelemassa ja kilpailemassakin Taivalkoskella. Janne on päässyt tekemään muutaman mäkihyppyharjoituksen omassa mäessään ja rakentanut 6v Manne pojalleen 4-5m pihahyppyrin heidän kotiinsa Luohuan kylälle, joka sijaitsee puolivälissä Oulun ja Haapaveden välillä. Jannen vaimo Riikka on kotoisin Luohualta. He ostivat Jannen kanssa pari vuotta sitten lapinlisällä höystetyn rintamamiestalon, jota ovat lisäremontoineet pikkuhiljaa.
Toinen isoksi lähitulevaisuuden mäkiprojektiksi on nousemassa 1988 suunnittelemani ja piirtämäni ja paikallisen talkooryhmän mallikkaasti rakentama Joroisten mäkikeskus (K40 ja K25). Mäkihyppytoiminnan vilkastuttua mäki remontoitiin ja suurennettiin K50 mäeksi 1995. Mäkiennätyksi tuli 54m, ennätyksen hyppäsi leppävirtalainen PHS:aa edustanut juniori Antti Tuomainen. Mäkitoiminnan hiipuessa entiset hyppääjät ja varsinkin yhdistetyssä menestyneet Jani Kuvaja ja Tommi Räisänen yrittivät pitää mäkikoulua viereisissä 5 ja 10m aloitustösissä.
Viime syksynä kunta halusi eroon vastuustaan mäen omistajana, kun sopivaa ratkaisua ei löydetty kunnanhallitus päätti että K50 mäki sekä tuomaritorni puretaan ja K25 sekä rinteen portaat kunnostetaan nykyiset rakennusmääräykset täyttäviksi.
Mäen aikoinaan talkoilla rakentaneet heräsivät kuitenkin taisteluun. Perustettiin Joroisten mäkihyppääjät r.y. joka ostaa mäet kunnalta ja vuokraa maapohjan.Hankkeeseen on löytymässä taloudellista tukea. K50 mäkeen tehdään suunnitelmat ja toteutetaan talkooporukalla peruskorjausremontti, Rakennustekniset suunnitelmat tekee varkautelainen insinööri, joka on itsekin aikoinaan hypännyt harrratelijatasolla mäkeä. Parhaillaan sorvataan mäkikeskukselle pitemmän tähtäyksen suunnitelmaa, johon kuuluisi mäkien muovittaminen, joka mahdollistaisi mäkien ympärivuotisen käytön.K.o. projektiin on tarkoitus hakea ELY-keskuksen tukea.
Lauantaina olin Joroisten mäkikeskuksella pidetyssä lehdistötilaisuudessa. Paikalla oli myös ystäväni, kautta aikojen paras mäkimies Matti Nykänen, joka pari tuntisen tilaisuuden lopulla lupasi tulla suorittamaan avaushypyn siinä vaiheessa kun mäkikeskus on taas käytössä ja pidetään avajaiskisat. Sain jo käsiini hyvin toimitetun Varkauden lehden sunnuntain numeron, jonka etusivun täytti reportaasi Joroisten mäkikeskuksesta. Huomenna eli torstaina ilmestyy Joroisten paikallislehti, jossa on juttua samasta asiasta. Kuulemma myös jossain Iltalehdessä on ollut jotain mainintaa asiasta. Lehti oli ollut tekemässä juttua Matin musiikkikeikasta lauantai-iltana paikallisessa Joronjälki-hotellissa.
Kirjoittelen tätä juttua Kuopion Itkonniemellä Sandellsinkadulla nuorimman lapsenlapseni Eppu Akustin 4v kodissa. Meillä on Epun isän Antin kanssa menossa lattiaremontti toisessa yläkerran huoneessa. Toivottavsti saamme remontin (myös katto ja seinät mahdollisimman valmiiksi ennen kuin lähden kuukauden päästä seuraavalle vajaan kuukauden pituiselle Siperian matkalle, sillä nuorin tyttäreni Kaisa odottaa toista lasta. Lakettuaika on toukokuussa. Tämän keväisen matkan teemme tällä kertaa pietarsaarelaisen 63v maanviljelijä Ralf Lindbergin kanssa ruotsinkielisen Rauhan Sanan 9h pikkubussilla. Joose Pitkänen ja muu talkooporukka on menossa lentämällä. Tarkoitus on tehdä loppuun Suetukin kyläkirkon ulkovuorausremontti, jota aloitettiin vuosi sitten ja jatkettiin viime syksynä. Tietenkin mielenkiinnolla seuraamme paikanpäällä Karatusan kirkon rakennusprojektin etenemistä.
Tänään ajelen Joroisten kautta kotiini Savonlinnaan ja sieltä menemme Joosen kanssa Ryttylään SEKLin Idäntyöpäiville. Viemme samalla reissulla Joosen siskolle Annille (minun lähettisihteerini) Helsinkiin Speriasta kyydissäni matkanneen pesukoneen ja tuomme Siperiaan lähdössä olevaa Lohjan seurakunnalta tulevaa pyhäkoulumateriaalia muutaman laatikollisen verran.
Minulla on menossa Transitin katsastusremontti. Etujarrupalat sain jo itse vaihdettua (Huom!Ilman Arskan apua) ja rakensin noin 40 cm pitkän u-muotoisen vahvikepätkän rungon etupäähän paksusta pellistä ilman prässiä. Painava moska ja alasimena autotallin metallinen ovenkarmin alaosa. Osa on jo pultattuna paikoillaan pitää vielä etsiä joku hitsaaja. Takaiskarien alapäät pitää vielä jämäköittää ja laittaa takapään rekisterinkilven valot palamaan ja tarkistaa oikean puoleisen takapyörän jarrurummun toimivuus. Sitten voikin ajaa vanhan palvelijan katsastusmiehen syynättäväksi.
Siperiaan lähtiessäni jätän Transitin Arskalle kakkosautoksi. Ykkösauto Opelin limusiinimalli oikuttelee varsinkin sadekeleillä ja pitäähän vireän poikamiehen päästä liikenteeseen kun alkavat kevätkelit. Transitin kesärenkaat on vielä Minusinskissa. Yritetään tuoda ne kun palataan huhtikuun lopulla Siperiasta.
