Tämänkertaiselle talkoomatkalle lähdimme "troikkana", mutta kun Eskon kortti ei riittänyt k-auton kuljettamiseen jaoimme kuskin hommat kahdestaan Laurin kanssa. Esko istui kiitettävästi kartanlukijan paikalla juttukaverina ja osoittatuikin siinä aivan vertaansa vailla olevaksi. Olimme puhelimessa jutelleet matkaan liittyvistä käytännön järjestelyistä, mutta tapasin Eskon samoinkuin Laurikin vasta Lpr:ssa juuri ennen lähtöä.
Esko osoittautui monessa liemessä keitetyksi erikoisen monipuolisen ja runsaan elämänkokemuksen omaavaksi.Nyt hän on eläkkeellä maanviljelijän hommista, mutta auttelee nykyistä isäntää eli poikaansa aina tarvittaessa.
Itsekin jonkun verran reissanneena totesin kuitenkin kierrelleeni lähinnä "naapurikylissä" kun vertasin matkojani Eskon matkakertomuksiin (vain osan olen ehtinyt kuulla). Esko aloitti ulkomaanmatkat jotain parikymppisenä
opiskellessaan maataloutta Amerikassa puolentoista vuoden ajan kuuskymmentäluvulla. Myöhemmin yleensä omatoimimatkoina on toteutunut reissuja ympäri maailman. Neljä kertaa hän on ollut meidän matkaamme vastaavilla talkootyömatkoilla, Tansaniassa, Senegalissa ja Uralilla Birskissä. Noitten talkoorakennusmatkojen järjestäjänä on toiminut Herättäjäyhdistyksen pastori Alpo Järvi.
Lappeenrannasta lähti muutama ystävä ns. "kilomummuporukasta" saattamaan meitä tullin läpi veljeni Martin
kanssa. Osa tavaroista lastattiin Martin -95 Bemariin, jossa saattajat palasivat Lappeenrantaan
Tällainen ystävien pyyteetön palvelu on vertaansa vailla. On turvallista tehdä matkaa kun tietää, että he muitten lähettäjien kanssa muistavat meitä matkalaisia rukouksin. Kaiken lisäksi kerran jos toisenkin on tapahtunut, että nämä ystävät ovat keräämiensä lastenvaatteitten, kenkien ja hengellisen jaettavan lisäksi antavat käteemme rahallistakin lisäapua matkakassaamme. - Kiitos Taivaan Isälle heistä jokaisesta kuin myös eräästä kotipuolen veljestä joka kutsui minut kotiinsa miestenpiirin jälkeen antaen matkaviemisiksi upean CD:n ja kartuttaen myös matkakassaamme.
Tullista selvisimme nopeasti, mutta ennen Pietaria tein kaksikin harharetkeä kun yritin oikaista väärästä kohdasta ohikulkutielle. No lopulta matka alkoi sujua. Syksyiseen tapaan poikkesimme Nishni Novgorodissa
SEKLin lähetti Miina Viitasen luona aamupuurolla ja kahveilla. Hyvä ystäväni Miina oli edellispäivänä palattuaan lähettikokoontumisesta juuri Minusinskista ollut mahataudissa, mutta selvinnyt jo siitä. Pesimme silti tarkasti ja moneen kertaan käsiämme, ettei pöpöt tarttuisi. Eivätkä tarttuneet. Oli mukava jatkaa matkaa suihkussa käynnin jälkeen. Seuraava suihkumahdollisuus olikin tänään kun saavuimme hyvissä ajoin aamupäivällä Joosen ja Johannan kotiin Minusinskiin. Myös kaikki lapset olivat kotona, sillä Hiljalla on hiihtoloma. Pitkäset olivatkin eilen palanneet hiihtolomareissulta Jergagin vuoristosta. Tänään tapasimme myös Siperian lääninrovasti Juha Saaren perheineen. Hekin olivat olleet laskettelemassa, mutta toisessa paikassa, joka näkyy tässä minun blogini kansisivulla. Juha lähti tänään vielä tapaamaan Karatusan kirkkoherraa ja
erästä virolaisfarmaria. Joose vei Anun ja lapset rautatieasemalle, josta he matkaavat Omskiin junalla.
Sanat eivät riitä kuvaamaan (valokuviakaan en valitettavasti saa tähän mukaan ) niitä upeita maisemia ja erikoisesti aamuisia näkymiä jotka tulivat osakseni aamuvuorossa ajaessani. Lauri ajoi kuten syksylläkin illan viimeisen osuuden, joka jatkui usein 02-04 saakka, minun torkkuessa "Sviitissä" ja Eskon kartturin paikalla.
Sitten kävimme nukkumaan. Me Eskon kanssa ohjaamon jatko-osaan ja Lauri tutulle paikalleen "karjaosastolle" taakse. 3-4 tunnin kuluttua starttasin Ivecon ja matka jatkui. Sain ihailla auringon nousua,
sumuisia tienvarsimaisemia, joista kauneimmat olivat aikaisin tänä aamuna viimeisellä 2-300 km matkalla.
Yöllä oli ehkä 15 astetta pakkasta, mutta kun aurinko oli kiivennyt korennon korkeudelle se alkoi lkämmittää mukavasti. Talven ote oli voimakkain Uralin länsipuolella, jossa lumipenkat tienvarressa kohosivat jopa 2-3 metrisiksi. Jo Uralilla (Permin kautta ajaessa Ural vuoristo on matalaa) lumen määrä alkoi vähetä.
Länsi-Siperian tasangolla lunta oli ehkä puoli metriä ja täällä Minusinskissa ei juuri ollenkaan. Karatusassa jossa teemme taloremonttia lunta on tiettävästi samanverran kuin oli Suomessa lähtiessämme. Karatusa on Minusinskistä kaakkoon 100km ja jo korkeampaa seutua ja lähempänä Tuvan Ergag vuoristoa.
Jottei matkanteko unohtuisi lähdemme huomenna kuskaamaan Minusinskin ja Karatusan nuoria n 450km päähän Krasnojarskiin, jossa on Inkerin kirkon Noirtenleiri.
Maanantaina päästäneen jatkamaan rakennushommia.
torstai 31. maaliskuuta 2011
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Taistelujen vuorokausi
Todellakin viimeinen vuorokausi on ollut melkoista henkien taistelua tähän Siperiaan lähtöön liittyen.
Laurin mukaanlähtö oli viime vaiheessa liipasimella, mutta kääntyi lopulta onnelliseen suuntaan. Kiitos niin Savonlinnan kuin Helsingin seudun rukousrintaman.Tarvittavia sponsoreitakin Laurin kuluja varten alkoi löytyä ja ennenkaikkea lähetysystävien rukoustukea, jota runsaasti tarvitaan. Pikaviisumi on nyt tekeillä ja lähtöä joudumme viiraamaan vain pe. aamupäivästä pe.iltaan.Soitin myös Esko Kaukoselle ja sovimme uudesta aikataulusta. Jos Laurin lähtö olisi estynyt olisin ollut yksin sompamiehenä, koska Eskon h-a kortti ei olisi riittänyt 3,8 tn Ivevon rattiin. Soittelin illalla hädissäni jo lähettisihteeri Satullekin joka hätyytteli k-a kortillista Juho Pitkästä toiseksi kuskiksi. Kävimme aiheesta Juhon kanssa jonkun puhelin keskustelun ja tekstiviestejäkin kulki jonkun verran. Juholla olisi kiinnostusta Siperiassa käymiseen, mutta kun sitten Laurin lähtö onnistuikin jätettiin asia parempaan valmisteluun Juhon osalta. Yritetään loppukesän ja syksyn reissun kohdalla saada Juho mukaan vaikka muutamaksi viikoksi. Jos hän nyt olisi lähtenyt aikaa perillä oloon ei olisi juurikaan jäänyt.
Velimiehet Martti ja Ilmari olivat punnertaneet Ivecon huoltamisen ja katsastuksen kimpussa. Tänään he olivat vaihtaneet uudet raidetangon päät ja yrittäneet löytää ratkaisua mystiseen autosähköongelmaan.
Ivecossa kuten niin monessa jo rippikouluikäisessä paketti/kuorma-autossa alkaa olla sähköpuolella yhtä ja toista pienempää ja isompaa vaivaa. Syksyn Siperian reissullakin jouduin kosteilla keleillä irrottamaan akunkengät yöksi, koska valot ym. virtavempeleet saattoivat alkaa itsekseen toimia kesken kaiken. Sitten kun kelit kuivuivat kaikki toimi taas kuin elokuvissa. Nyt ongelmana olivat jarruvalot. Martti oli jo aikaisemminkin huomannut, että kun laittoi päälle parkit, niin syttyivät myös jarruvalot. Saman havainnon teki katsastusmies ja niinpä vikaa etsittiin miehissä. Tänä aamuna kävi velimiesten luottokaveri Okkolakin toteamassa että vaikeaa on löytää ratkaisu ongelmaan.Pitäisi kait vaihtaa sulakerasian pohjakin uuteen. Jossain on nyt kosteutta väärässä paikassa. Sadekelillä kosteus löysi tiensä kojelaudan alle sulakekoteloonkin.
Itsekin ehdin mukaan, kun saavuin Savonlinnasta Vääksyn kautta koukaten.
Somerharjun traktorien huoltotalli oli täynnä kuin entinen Turusen pyssy, joten huoltohommia tehtiin "Pohjolan liikenteen" avarissa tiloissa eli pihalla. Martti ja Ilmari ähertelivät Ivecon peräpään johtosarjojen kimpussa joku matto selkänsä alla. Lasteni 38v Ismo serkkukin, joka on kait vuoden verran asustanut vanhempiensa kotona jouduttuaan kilometritehtaalle hyvästä virastaan Soneralta, kaiveli jo esille virtamittariaan ja etsi vähän lämpimämpää puseroa suojaamaan räntäsateelta ja liittyi pihajoukkoihimme. Ismo on joskus opiskellut jonkun verran sähköpuoltakin ja oli nyt tehnyt mielessään töitä ongelman ratkaisemiseksi ja kuinka ollakaan
mies ensin napautteli vetokoukun vieressä sijaitsevaa perävaunun pistorasiaa ja sitten vielä rapsautti rasian kannen auki ja kiinni, jolloin väärässä paikassa majaansa pitänyt vesipisara putosi ja samassa väärään aikaan
palaneet jarruvalot sammuivat ja vain parkit paloivat. Kun kokeiltiin niin jarruvalot paloivat nyt kun painettiin jarrupoljinta. - Mietiskelin että olisikohan vetokoukun ja k.o. peräkärryn pistorasian viime syksyn reissun alla
asentaneen kaverin asentajan lupapaperit laitettava tarkastukseen. Tekijä ei ole kaukana. Asensin ne nimittäin itse. Ohjeita antoi kylläkin kovan luokan ammattilainen "Sähkö-Pertti" Savonlinnasta.Rasiahan pitäisi olla veden kestävä, mutta , mutta !!! Vettä siellä sisällä oli.
Joka tapauksessa nyt ollaan taas piirun verran viisaampia tässäkin asiassa.
Huomenna varustautumista jatketaan ja käydään näyttämässä Ivecoa katsastuskonttorilla. Samalla haen Skodan merkkiliikkestä Felicaani uuden valokatkaisimen. Jätän autoni kait Ilmarin pihapiiriin. Riikka ei tarvitse sitä ja ellei Antti hae Skodaa Kuopioon laitan auton seisontavakuutukseen 3kk. ajaksi.
Sydäntäni on lämmittänyt urheilukavereitten turvallisen matkan toivotukset. Tänään soitti yksi parhaimpia ystäviäni veteraanimäkihyppääjä ja "Maanviljelysneuvos" Ylistarosta. Puhelusta tuli pitkä. Kuulumisia vaihdettiin puolin ja toisin. Viikonlopun kisat Lapualla ja Vöyrillä olivat menneet mainiosti sensijaan terveiset
sairaalan kirurgiselta osastolta koskien neuvoksen pitkään kipeänä ollutta polvea olivat suorastaan masentavat. Lääkärit olivat antaneet vain yhden vaihtoehdon tekonivelen laittamisen. Se taas merkitsisi mäkihyppääjän uran loppua.Nyt 54v kaveri oli hypännyt kotipihaansa rakentamassaan hiihtosuksimäessä
alle 16v ikäisenä ja sitten kun ei oikeisiin mäkisuksiin ja mäkiin ollut mahdollisuutta hän oli siirtynyt ampumahiihtoon. Kylän poikaporukalla tuli kolme nuorten SM viestikultaakin. Noin 45 vuotisena alkoi lopulta mäkihyppykin nyt oikeissa mäissä ja oikeilla varusteilla. Viime kevättalvella Raimo korkkasi ensin Ounasvaaran K64:n ja vähän myöhemmin myös todella jylhän Vöyrin K68 mäen. Odotukset olivat suuret
kun aloitettiin rakentaa uutta Lapuan K50 ja K35 mäkikeskusta.
Sovimme että ennen tekoniveltä katsotaan vielä kaikki kortit yksityiseltä sektorilta ja viimeinen korttihan on itsensä Luojan kädessä. Eiköhän Hän joka on polvinivelenkin luonut pysty sitä myös parantamaankin ellei siihen lääkärit kykene.
Tänä aamuna kirjoitin Veteraanihyppääjien vieraskirjaankin ja laitoin loppuun, että minulle tulee ikävä hyviä urheilukavereita. Eniten ikävä tulee lastenlapsia ja myös heidän vanhempiaan ja tietysti muitakin ystäviä. Mutta eihän tässä ole kuin kolme kuukautta kun palaamme Siperiasta keskelle Suomen kesää.
Laurin mukaanlähtö oli viime vaiheessa liipasimella, mutta kääntyi lopulta onnelliseen suuntaan. Kiitos niin Savonlinnan kuin Helsingin seudun rukousrintaman.Tarvittavia sponsoreitakin Laurin kuluja varten alkoi löytyä ja ennenkaikkea lähetysystävien rukoustukea, jota runsaasti tarvitaan. Pikaviisumi on nyt tekeillä ja lähtöä joudumme viiraamaan vain pe. aamupäivästä pe.iltaan.Soitin myös Esko Kaukoselle ja sovimme uudesta aikataulusta. Jos Laurin lähtö olisi estynyt olisin ollut yksin sompamiehenä, koska Eskon h-a kortti ei olisi riittänyt 3,8 tn Ivevon rattiin. Soittelin illalla hädissäni jo lähettisihteeri Satullekin joka hätyytteli k-a kortillista Juho Pitkästä toiseksi kuskiksi. Kävimme aiheesta Juhon kanssa jonkun puhelin keskustelun ja tekstiviestejäkin kulki jonkun verran. Juholla olisi kiinnostusta Siperiassa käymiseen, mutta kun sitten Laurin lähtö onnistuikin jätettiin asia parempaan valmisteluun Juhon osalta. Yritetään loppukesän ja syksyn reissun kohdalla saada Juho mukaan vaikka muutamaksi viikoksi. Jos hän nyt olisi lähtenyt aikaa perillä oloon ei olisi juurikaan jäänyt.
Velimiehet Martti ja Ilmari olivat punnertaneet Ivecon huoltamisen ja katsastuksen kimpussa. Tänään he olivat vaihtaneet uudet raidetangon päät ja yrittäneet löytää ratkaisua mystiseen autosähköongelmaan.
Ivecossa kuten niin monessa jo rippikouluikäisessä paketti/kuorma-autossa alkaa olla sähköpuolella yhtä ja toista pienempää ja isompaa vaivaa. Syksyn Siperian reissullakin jouduin kosteilla keleillä irrottamaan akunkengät yöksi, koska valot ym. virtavempeleet saattoivat alkaa itsekseen toimia kesken kaiken. Sitten kun kelit kuivuivat kaikki toimi taas kuin elokuvissa. Nyt ongelmana olivat jarruvalot. Martti oli jo aikaisemminkin huomannut, että kun laittoi päälle parkit, niin syttyivät myös jarruvalot. Saman havainnon teki katsastusmies ja niinpä vikaa etsittiin miehissä. Tänä aamuna kävi velimiesten luottokaveri Okkolakin toteamassa että vaikeaa on löytää ratkaisu ongelmaan.Pitäisi kait vaihtaa sulakerasian pohjakin uuteen. Jossain on nyt kosteutta väärässä paikassa. Sadekelillä kosteus löysi tiensä kojelaudan alle sulakekoteloonkin.
Itsekin ehdin mukaan, kun saavuin Savonlinnasta Vääksyn kautta koukaten.
Somerharjun traktorien huoltotalli oli täynnä kuin entinen Turusen pyssy, joten huoltohommia tehtiin "Pohjolan liikenteen" avarissa tiloissa eli pihalla. Martti ja Ilmari ähertelivät Ivecon peräpään johtosarjojen kimpussa joku matto selkänsä alla. Lasteni 38v Ismo serkkukin, joka on kait vuoden verran asustanut vanhempiensa kotona jouduttuaan kilometritehtaalle hyvästä virastaan Soneralta, kaiveli jo esille virtamittariaan ja etsi vähän lämpimämpää puseroa suojaamaan räntäsateelta ja liittyi pihajoukkoihimme. Ismo on joskus opiskellut jonkun verran sähköpuoltakin ja oli nyt tehnyt mielessään töitä ongelman ratkaisemiseksi ja kuinka ollakaan
mies ensin napautteli vetokoukun vieressä sijaitsevaa perävaunun pistorasiaa ja sitten vielä rapsautti rasian kannen auki ja kiinni, jolloin väärässä paikassa majaansa pitänyt vesipisara putosi ja samassa väärään aikaan
palaneet jarruvalot sammuivat ja vain parkit paloivat. Kun kokeiltiin niin jarruvalot paloivat nyt kun painettiin jarrupoljinta. - Mietiskelin että olisikohan vetokoukun ja k.o. peräkärryn pistorasian viime syksyn reissun alla
asentaneen kaverin asentajan lupapaperit laitettava tarkastukseen. Tekijä ei ole kaukana. Asensin ne nimittäin itse. Ohjeita antoi kylläkin kovan luokan ammattilainen "Sähkö-Pertti" Savonlinnasta.Rasiahan pitäisi olla veden kestävä, mutta , mutta !!! Vettä siellä sisällä oli.
Joka tapauksessa nyt ollaan taas piirun verran viisaampia tässäkin asiassa.
Huomenna varustautumista jatketaan ja käydään näyttämässä Ivecoa katsastuskonttorilla. Samalla haen Skodan merkkiliikkestä Felicaani uuden valokatkaisimen. Jätän autoni kait Ilmarin pihapiiriin. Riikka ei tarvitse sitä ja ellei Antti hae Skodaa Kuopioon laitan auton seisontavakuutukseen 3kk. ajaksi.
Sydäntäni on lämmittänyt urheilukavereitten turvallisen matkan toivotukset. Tänään soitti yksi parhaimpia ystäviäni veteraanimäkihyppääjä ja "Maanviljelysneuvos" Ylistarosta. Puhelusta tuli pitkä. Kuulumisia vaihdettiin puolin ja toisin. Viikonlopun kisat Lapualla ja Vöyrillä olivat menneet mainiosti sensijaan terveiset
sairaalan kirurgiselta osastolta koskien neuvoksen pitkään kipeänä ollutta polvea olivat suorastaan masentavat. Lääkärit olivat antaneet vain yhden vaihtoehdon tekonivelen laittamisen. Se taas merkitsisi mäkihyppääjän uran loppua.Nyt 54v kaveri oli hypännyt kotipihaansa rakentamassaan hiihtosuksimäessä
alle 16v ikäisenä ja sitten kun ei oikeisiin mäkisuksiin ja mäkiin ollut mahdollisuutta hän oli siirtynyt ampumahiihtoon. Kylän poikaporukalla tuli kolme nuorten SM viestikultaakin. Noin 45 vuotisena alkoi lopulta mäkihyppykin nyt oikeissa mäissä ja oikeilla varusteilla. Viime kevättalvella Raimo korkkasi ensin Ounasvaaran K64:n ja vähän myöhemmin myös todella jylhän Vöyrin K68 mäen. Odotukset olivat suuret
kun aloitettiin rakentaa uutta Lapuan K50 ja K35 mäkikeskusta.
Sovimme että ennen tekoniveltä katsotaan vielä kaikki kortit yksityiseltä sektorilta ja viimeinen korttihan on itsensä Luojan kädessä. Eiköhän Hän joka on polvinivelenkin luonut pysty sitä myös parantamaankin ellei siihen lääkärit kykene.
Tänä aamuna kirjoitin Veteraanihyppääjien vieraskirjaankin ja laitoin loppuun, että minulle tulee ikävä hyviä urheilukavereita. Eniten ikävä tulee lastenlapsia ja myös heidän vanhempiaan ja tietysti muitakin ystäviä. Mutta eihän tässä ole kuin kolme kuukautta kun palaamme Siperiasta keskelle Suomen kesää.
lauantai 19. maaliskuuta 2011
HAIKEUTTA ILMASSA VIIMEISELLÄ KOTIMAANVIIKOLLA
Kun palasimme marraskuun lopulla ensimmäiseltä vajaan 3 kk Siperian jaksolta oli tiedossa pitkähkö keskitalven kotimaanjakso. Mutta kuinka nopeasti se onkaan mennä hujahtanut. Alkamassa on viimeinen viikko Suomessa. Viime maanantaina palasimme veljeni Martin kanssa hänen Ivecollaan Harrachovista Veteraanien MM-kisareissulta. Tiistai meni lepäillessä. Keskiviikkona vaihdoimme Ivecoon Enonkosken purkaamolta löytyneet suht`hyvät takaovet pahasti ruostuneitten tilalle. Samana ilta ajoin Lahteen ja luovutin Uusitalon Kallelle hänen hyppykalustonsa Lahden mäkikeskuksessa. Mäet näyttivät lumisilta, mutta eivät olleet vielä hyppykunnossa Salpparin kisojen jäliltä. Illaksi ajoin keskimmäisen tyttäreni Riikan perheen kotiin Vääksyn Myllytielle. Oli suuri ilo taas tavata Hermannia,Tähkää ja Tuittua sekä tietenkin myös lasten vanhempia Riikkaa ja Jannea. Aamulla olikin sitten vuorossa pitkät halaukset, sillä emme näe ennen kesää.
Seuraava halauspaikka olikin sitten vanhimman tyttären koti Jyväskylässä. Isossa ok.talossa oli sattunut vesivahinko ja yhden kamarin yläpohjan eristeet oli purettu ja rakenteet olivat kuivatuksessa. Kävimme Tiinan ja Karin kanssa katsomassa 7v Laurin ja Jkl:n Kristillisen koulun oppilaitten Musikaalia Helluntaiherätyksen
Siion Temppelissä aivan kaupungin keskustassa. Esiintyjät oli maskeerattu metsän eläimiksi. Lauri esiintyi jäniksenä ja esitti pienen rumpusoolon ohjelman lopulla. Eero 15v huolsi tätä kannettavaa, kuten niin monesti aikaisemminkin. Aapo 12v hyppeli serkkupoikien kanssa leikkimökin katolta lumihankeen ja Pikku-Inkeri
työllisti äitiään ja muitakin. Tyttö oli juuri oppinut kiipemään tuolille ja pöydällekin, joten perässä katsomista riittää. Perjantaina ajelin tänne Kuopioon nuorimmaiseni Kaisan. Antin ja esikoispoika Eppu Akustin kotiin. En ollut muistanut soittaa ja kuinka ollakaan, kun pirautin Kaisalle viitostielle saavuttuani kuulin, että he ovatkin reissussa Tampereella. Antilla oli siellä jokin keikka. Vara-avain löytyi ja kävin taloksi. Kun palasin Siilinjärven kisoista iltapäivällä, pääsin hakemaan herrasväkeä r-asemalta. Antti meni kävellen valmistelemaan
illan musakeikkaa ja tuli kotiin kuuden jälkeen.
Eppu poika on ollut melko rauhaton ensimmäisen pitemmän "maailman matkan" jäliltä. Antti parhaillaan rauhoittelee häntä kantoliinassa. Kaisa äitikin on väsynyt pitkästä reissusta ja on jo lepäillyt heidän makuuhuoneenaan toimivassa olohuoneessa. Minun nukkumispaikkani on Antin musiikkihuoneessa yläkerrassa. Antti ja Kaisa tekivät kaupat tästä n 2km keskustasta koilliseen Itkonniemessä ,rauhallisessa ja mukavassa paikassa sijaitsevasta paritalon puolikkaasta joskus syksyllä ja pääsivät muuttamaan juuri kun olin palannut syksyn Siperian keikalta. Ehdin olla mukana muuttotalkoissa. Heillä on suunnitelmia jonkun tason remontistakin. Yläkertaan menevien portaitten paikkaa olisi tarkoitus muuttaa.
Luovutin tänään pohjoissuomalaisten veteraanimäkihyppääjien kaluston, jonka olimme kuljettaneet Harrachoviin ja takaisin Siilinjärvellä Oulun seudulla asuvan ex.kuusamolaisen Väinö Karjalaisen (60v) huostaan. Siilinjärven kisat saatiin hypätä hienossa talvikelissä. Kaikissa mäissä (K10, K20 ja K42) oli mukavasti junnuja. Yleisessä sarjassakin 7-8 kilpailijaa (ystäväni Daniel Karjalainen oli kolmas). Nuoremmissa alle 50v vetskuissa oli kolme :Petteri Pasi ja Hämpy. Meitä varttuneempia yli 50v. oli viisi.
Kuuluttaja tituleerasi meitä "keulan räjäyttäjiksi", mutta ei siinä ihmeempiä tapahtunut hyppyripöydällä.
Sijoitukset saatiin kuitenkin ratkottua. Yhdistetyn kisassa vaihtuivat "mitalistien" paikat ja Jäälinojan Hannu jätti meidät muut pitkässä ja rankassa nousussa haukkomaan henkeämme.
Huomenna menen vielä käymään Pielaveden mäkikisoissa. Sitten onkin minun talveni mäkihypyn osalta paketissa. Otan mäkikamppeet Siperiaan ja yritän edes kerran päästä käymään Mezchdyrezenskin mäkikeskuksessa muovilla harjoittelemassa.
Seuraava halauspaikka olikin sitten vanhimman tyttären koti Jyväskylässä. Isossa ok.talossa oli sattunut vesivahinko ja yhden kamarin yläpohjan eristeet oli purettu ja rakenteet olivat kuivatuksessa. Kävimme Tiinan ja Karin kanssa katsomassa 7v Laurin ja Jkl:n Kristillisen koulun oppilaitten Musikaalia Helluntaiherätyksen
Siion Temppelissä aivan kaupungin keskustassa. Esiintyjät oli maskeerattu metsän eläimiksi. Lauri esiintyi jäniksenä ja esitti pienen rumpusoolon ohjelman lopulla. Eero 15v huolsi tätä kannettavaa, kuten niin monesti aikaisemminkin. Aapo 12v hyppeli serkkupoikien kanssa leikkimökin katolta lumihankeen ja Pikku-Inkeri
työllisti äitiään ja muitakin. Tyttö oli juuri oppinut kiipemään tuolille ja pöydällekin, joten perässä katsomista riittää. Perjantaina ajelin tänne Kuopioon nuorimmaiseni Kaisan. Antin ja esikoispoika Eppu Akustin kotiin. En ollut muistanut soittaa ja kuinka ollakaan, kun pirautin Kaisalle viitostielle saavuttuani kuulin, että he ovatkin reissussa Tampereella. Antilla oli siellä jokin keikka. Vara-avain löytyi ja kävin taloksi. Kun palasin Siilinjärven kisoista iltapäivällä, pääsin hakemaan herrasväkeä r-asemalta. Antti meni kävellen valmistelemaan
illan musakeikkaa ja tuli kotiin kuuden jälkeen.
Eppu poika on ollut melko rauhaton ensimmäisen pitemmän "maailman matkan" jäliltä. Antti parhaillaan rauhoittelee häntä kantoliinassa. Kaisa äitikin on väsynyt pitkästä reissusta ja on jo lepäillyt heidän makuuhuoneenaan toimivassa olohuoneessa. Minun nukkumispaikkani on Antin musiikkihuoneessa yläkerrassa. Antti ja Kaisa tekivät kaupat tästä n 2km keskustasta koilliseen Itkonniemessä ,rauhallisessa ja mukavassa paikassa sijaitsevasta paritalon puolikkaasta joskus syksyllä ja pääsivät muuttamaan juuri kun olin palannut syksyn Siperian keikalta. Ehdin olla mukana muuttotalkoissa. Heillä on suunnitelmia jonkun tason remontistakin. Yläkertaan menevien portaitten paikkaa olisi tarkoitus muuttaa.
Luovutin tänään pohjoissuomalaisten veteraanimäkihyppääjien kaluston, jonka olimme kuljettaneet Harrachoviin ja takaisin Siilinjärvellä Oulun seudulla asuvan ex.kuusamolaisen Väinö Karjalaisen (60v) huostaan. Siilinjärven kisat saatiin hypätä hienossa talvikelissä. Kaikissa mäissä (K10, K20 ja K42) oli mukavasti junnuja. Yleisessä sarjassakin 7-8 kilpailijaa (ystäväni Daniel Karjalainen oli kolmas). Nuoremmissa alle 50v vetskuissa oli kolme :Petteri Pasi ja Hämpy. Meitä varttuneempia yli 50v. oli viisi.
Kuuluttaja tituleerasi meitä "keulan räjäyttäjiksi", mutta ei siinä ihmeempiä tapahtunut hyppyripöydällä.
Sijoitukset saatiin kuitenkin ratkottua. Yhdistetyn kisassa vaihtuivat "mitalistien" paikat ja Jäälinojan Hannu jätti meidät muut pitkässä ja rankassa nousussa haukkomaan henkeämme.
Huomenna menen vielä käymään Pielaveden mäkikisoissa. Sitten onkin minun talveni mäkihypyn osalta paketissa. Otan mäkikamppeet Siperiaan ja yritän edes kerran päästä käymään Mezchdyrezenskin mäkikeskuksessa muovilla harjoittelemassa.
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Kotimaa on aina kotimaa
Tuntui mukavalta kun ylitimme taas kerran Suomen rajan kotimatkalla. MM-kisareissu Harrachoviin Veteraanien mäki-, ja yh:n kisoihin oli kaikinpuolin onnistunut, mutta aina se vaan tuntuu niin hyvältä kun pyörien alla on suomalainen hoidettu asfalttitie ja tieto siitä, että "kotitalli" odottaa muutaman kymmenen kilometrin jälkeen. "Kotitalli" on tällä kertaa veljeni Martin koti Luumäen Taavetissa. Oma koti on vuokrattuna tuttavalle ainakin ensi syksyyn saakka.
Reissu Tsekin Harrachoviin sujui niin meno- kuin paluumatkankin osalta mallikkaasti ilman ongelmia.
Meillä oli Ivecon tavaratilassa omien lisäksi kuudet mäki- ja hiihtovarusteet, joita kävin hakemassa Pohjoisesta samalla kun tein srk.vierailun Sallaan. Palautus tapahtuu ensi lauantaina Siilinjärven mäkikisoissa
Tsekin Harrachovissa hyvin menestynyt Oulun seudulla nykyisin asustava ex.kuusamolainen 60v Väinö Karjalainen vie kamppeet perille pohjoiseen .Itselläni on nyt noin 10 pv aikaa varustautua seuraavalle 3kk
Siperian matkalle. Mukaani on lähdössä tuttu Helsingissä rak.mestariksi opiskeleva 28v Lauri "Late" Häkkinen ja minuakin pari vuotta vanhempi eläkkeellä oleva maanviljelijä Pieksämäeltä.
Yritän tavottaa tänä valmisteluaikana myös lapsieni perheet, Vääsyssä, Jyväskylässä ja Kuopiossa.
Suomen joukkue Harrachovin Veteraanien mäkihyppy- ja yhdistetyn kisoissa oli taas kerran rautaa. Voitimme kuten edellisinäkin vuosina parhaan maan tittelin. Toisena oli Norjan joukkue ja pronssisijalle ylti ilahuttavasti myös melkoisen mitalisaaliin kanssa Venäjän joukkue.
Itse olin Suomen joukkueen heikoimpia lenkkejä, mutta saavutin siltikin kolme mitalisijaa, tosin kovan taistelun jälkeen. Yhdistetyssä neljänneksi jäänyt norjalainen oli vain metrin jäljessä maalissa ja K70 mäessä
samoin neljänneksi jäänyt norjan edustaja hävisi vain jonkun kymmenyksen. Kaveri hyppäsi hieman pitemmälle, mutta minun hienot telemarkkini ratkaisivat pelin. Ysikympin mäessä meitä 65-69 sarjassa hyppääviä oli vain kaksi ja niimpä kilpailimme lähinnä itsemme voittamiseksi. Melko kosteaksi muuttunut keli arvelutti aikalailla. Kuitenkin onnistunut karkeaahko vesikelin kuviointi suksien pohjissa ja myös onnistunut voitelu vaikuttivat sen ettei suksi alkanut "tökkiä" hyppyripöydällä vaan saimme rauhassa tehdä hyppyä.
Antti oli parempi kuten seitsemän kympin mäessäkin, joten jäin hopealle tällä kertaa. SM kisoissa pari viikkoa aikaisemmmin oli järjestys ollut päinvastainen.
Eniten huomiota kisoissa keräsi mainiosti hypännyt nyt kolmatta talvea veteraanisarjoissa kilpaillut maailman parasmäkimies kautta aikojen eli Matti Nykänen. Matti otti kultaa K40 mäessä ja oli viides K70 mäessä.
Matti sai vahvam kannustuksen koko joukkueelta, mutta paras kannustaja oli viehättävä kihlattu Susanna Ruotsalainen. Nuori pari poistui kisapaikalta jo perjantaiaamuna TV1:n 2h kuvausryhmän kanssa.
Lähiaikoina tulee kait ykkösellä dokumenttia Suomen Veteraanimäkijoukkueesta ja erikoisesti Matista ja Susannasta.
Minua ilahutti erikoisesti nuorimpien suomalaisten vahva panos. Vielä kolmekymppisissä hyppäävä Harjavallan Juha Nykänen, joka on sitkeästi tehnyt töitä jo vuosien ajan on alkanut löytää jyvää hyppyihinsä
ja ylsi nyt mitaleille isommissa mäissä. Jo viime vuonna kultakantaan pienimmässä mäessä hypännyt Ilkka Rahko jatkoui "sarjaa" nyt yhdistetyssä ja ensikertalaisena mukana ollut Kalle Uusitalo otti kultaa K40 mäessä. Erittäin hyvin hyppäsivät ex. junnuni Ari Noponen ja Taneli Niemi erikoisesti ysikympissä, vaikkeivat vielä aivan mitalille yltäneetkään. Ari oli neljäs ja Tande viides sarjoissaan ysikympissä.
Taas kerran oli hienoa tavata eri maitten veteraaniurheilijoita. Päätösjuhlassa banketissa, jota vietettiin paikallisen laismuseon tiloissa pidettiin hiljainen hetki menneen kauden aikana poisnukkuneitten Taisto Tolvasen 63v ja .................... (nimi kateissa) muistoksi.
Huomisaamuna lähden käymään Imatralla laittamassa viisumin vireille . Lähtöpäivä on suunniteltu olevan 25.03. ja paluu juhannuksen alla.
Reissu Tsekin Harrachoviin sujui niin meno- kuin paluumatkankin osalta mallikkaasti ilman ongelmia.
Meillä oli Ivecon tavaratilassa omien lisäksi kuudet mäki- ja hiihtovarusteet, joita kävin hakemassa Pohjoisesta samalla kun tein srk.vierailun Sallaan. Palautus tapahtuu ensi lauantaina Siilinjärven mäkikisoissa
Tsekin Harrachovissa hyvin menestynyt Oulun seudulla nykyisin asustava ex.kuusamolainen 60v Väinö Karjalainen vie kamppeet perille pohjoiseen .Itselläni on nyt noin 10 pv aikaa varustautua seuraavalle 3kk
Siperian matkalle. Mukaani on lähdössä tuttu Helsingissä rak.mestariksi opiskeleva 28v Lauri "Late" Häkkinen ja minuakin pari vuotta vanhempi eläkkeellä oleva maanviljelijä Pieksämäeltä.
Yritän tavottaa tänä valmisteluaikana myös lapsieni perheet, Vääsyssä, Jyväskylässä ja Kuopiossa.
Suomen joukkue Harrachovin Veteraanien mäkihyppy- ja yhdistetyn kisoissa oli taas kerran rautaa. Voitimme kuten edellisinäkin vuosina parhaan maan tittelin. Toisena oli Norjan joukkue ja pronssisijalle ylti ilahuttavasti myös melkoisen mitalisaaliin kanssa Venäjän joukkue.
Itse olin Suomen joukkueen heikoimpia lenkkejä, mutta saavutin siltikin kolme mitalisijaa, tosin kovan taistelun jälkeen. Yhdistetyssä neljänneksi jäänyt norjalainen oli vain metrin jäljessä maalissa ja K70 mäessä
samoin neljänneksi jäänyt norjan edustaja hävisi vain jonkun kymmenyksen. Kaveri hyppäsi hieman pitemmälle, mutta minun hienot telemarkkini ratkaisivat pelin. Ysikympin mäessä meitä 65-69 sarjassa hyppääviä oli vain kaksi ja niimpä kilpailimme lähinnä itsemme voittamiseksi. Melko kosteaksi muuttunut keli arvelutti aikalailla. Kuitenkin onnistunut karkeaahko vesikelin kuviointi suksien pohjissa ja myös onnistunut voitelu vaikuttivat sen ettei suksi alkanut "tökkiä" hyppyripöydällä vaan saimme rauhassa tehdä hyppyä.
Antti oli parempi kuten seitsemän kympin mäessäkin, joten jäin hopealle tällä kertaa. SM kisoissa pari viikkoa aikaisemmmin oli järjestys ollut päinvastainen.
Eniten huomiota kisoissa keräsi mainiosti hypännyt nyt kolmatta talvea veteraanisarjoissa kilpaillut maailman parasmäkimies kautta aikojen eli Matti Nykänen. Matti otti kultaa K40 mäessä ja oli viides K70 mäessä.
Matti sai vahvam kannustuksen koko joukkueelta, mutta paras kannustaja oli viehättävä kihlattu Susanna Ruotsalainen. Nuori pari poistui kisapaikalta jo perjantaiaamuna TV1:n 2h kuvausryhmän kanssa.
Lähiaikoina tulee kait ykkösellä dokumenttia Suomen Veteraanimäkijoukkueesta ja erikoisesti Matista ja Susannasta.
Minua ilahutti erikoisesti nuorimpien suomalaisten vahva panos. Vielä kolmekymppisissä hyppäävä Harjavallan Juha Nykänen, joka on sitkeästi tehnyt töitä jo vuosien ajan on alkanut löytää jyvää hyppyihinsä
ja ylsi nyt mitaleille isommissa mäissä. Jo viime vuonna kultakantaan pienimmässä mäessä hypännyt Ilkka Rahko jatkoui "sarjaa" nyt yhdistetyssä ja ensikertalaisena mukana ollut Kalle Uusitalo otti kultaa K40 mäessä. Erittäin hyvin hyppäsivät ex. junnuni Ari Noponen ja Taneli Niemi erikoisesti ysikympissä, vaikkeivat vielä aivan mitalille yltäneetkään. Ari oli neljäs ja Tande viides sarjoissaan ysikympissä.
Taas kerran oli hienoa tavata eri maitten veteraaniurheilijoita. Päätösjuhlassa banketissa, jota vietettiin paikallisen laismuseon tiloissa pidettiin hiljainen hetki menneen kauden aikana poisnukkuneitten Taisto Tolvasen 63v ja .................... (nimi kateissa) muistoksi.
Huomisaamuna lähden käymään Imatralla laittamassa viisumin vireille . Lähtöpäivä on suunniteltu olevan 25.03. ja paluu juhannuksen alla.
torstai 10. maaliskuuta 2011
Aurinkoa, mitalisadetta ja rantaakin Harrachovissa
Jo viikko ollaan oltu reissunpaalla. Tulomatka Suomesta Pietarin ja Warsovan kautta sujui hyvin. Torstaiaamuna lahdettiin Ivecolla veli Martin pihasta ja lauantai/iltana oltiin jo perilla. Maisemat matkan varrella olivat tuttuja. Warsova
kierrettiin perjantai/iltana. Juuri ennen Tsekin rajaa vuoristossa "tormattiin" suureen massahiihtotapahtumaan, jossa oli suomalaisiakin mukana parisen kymmenta. Autoja oli parkkeerattuna tien poskessa kilometrikaupalla. Osa suomalaisista oli majoitettuna samaan isoon ja uuteen hotelliin johon Suomen
maki ja yhdistetyn joukkuekin saapui sunnuntai/iltana. Meidan Ivecomme on parkissa n.250m maelta tutun kilpailunjohtaja Stanislav Slavikin Pensionaatin pihassa. Meilla on sahko talosta ja nukumme "herroiksi" punaisessa sviitissamme Ivecossa. Olen toiminut ryhmamme kokkina ja myos suomen joukkueen huoltokopilla talkkarina, siina ohessa tietenkin harjoitellen kolmessa hyppyrimaessa ja Martti kahdessa. Velimies jatti onneksi ysikymppisen nuoremmille ja hyppasikin sitten vallan erinomaisesti niin eilisissa K70 maen kisoissa, kuin myos tanaan K40 maessa. Martti otti molemmissa 70-74v kisassa kultamitalin. Jo eilen suomalaiset saivat yhteensa 9 mitalia ja tanaan tahti jatkui
nousujohteisesti. Useimmat mitskuista olivat tanaan kultaisia ja yksi eniten
suomalaistuntoja nostattaneista oli Nykasen Matin komea voitto K40 maessa.
Kun oma yhd.makiosuus oli jo takana toimin Matin suksihuoltajana ja henkisena tukena kummulla.
Eilisessa kisassa Matti hyppasi myos erittain hyvin sijoittuen viidenneksi.
Koko Suomen joukkue on tukenut hienosti Mattia, kuten kaikkia muitakin, mutta parasta tukea on antanut Matin viehattava kihlattu Susanna Ruotsalainen. Tanaan meilla oli myos yhdistetyn joukkuekisa, jossa oli 4h joukkueet(Yli 30v,40v, 50v ja 60v). Itse olin Suomen kakkosjoukkueen hiihto-osuuden aloittajana. Matka oli vain 1 km Seuraava hiihti 2 ja kolmas ja neljas 3 km. Lahdimme viidentena ja pidimme sijoituksemme. Suomen ykkosjoukkue oli aivan omaa luokkaansa, vaikka Antti Koivuranta olikin joutunut jaamaan kotimaahan. Norja otti hopeaa ja Venajan II joukkue pronssia.
Oma hyppaamiseni on ollut, kuten koko talven tahan asti aika tehotonta, silti
sain yllatyspronssia K70 maessa lahinna hyvista telemarkeista johtuen.
Huomenna on ohjelmassa suurmaki (veteraaneja ajatellen) K90 . Ehdin tehda siita kaksi harjoitushyppya maanantaina. Huomenna hypataan vain koekierros ja kisahypyt. Tanaan satoi aamulla rantaa ja keli oli kostea. Toivottavsti huomiseksi saadaan parempaa kelia, silla se helpottaa hyppaamista aikalailla. Lauantaina on aamulla joukkuemaki ja iltapaivalla yhdistetyn hiihto-osuus. Kisat paattyvat lauanatai-illan bangettiin.
Kotimatkalle lahdemme sunnuntaiaamuna ja toivottavasti ehdimme Taavettiin jo tiistai-illaksi, silla Martti oli sopinut pajalle ajan keskiviikkoaamuksi. Ivecoon pitaisi vaihtaa takaovet. Suht hyvakuntoiset loytyivat Enonkosken purkaamolta. Minulla on myos kiire saada Siperian viisumianomus vireille, silla suunniteltu lahtopaiva on jos Herra suo 25.03.
Olisi mukava nahda viela tyttarien perheitakin ja tietenkin muitakin tuttuja
ennen kolmen kuukauden Siperian matkaa.
Jossain valissa pitaisi saada aikaiseksi myos seuraava lahetti- ja rukouskirje.
kierrettiin perjantai/iltana. Juuri ennen Tsekin rajaa vuoristossa "tormattiin" suureen massahiihtotapahtumaan, jossa oli suomalaisiakin mukana parisen kymmenta. Autoja oli parkkeerattuna tien poskessa kilometrikaupalla. Osa suomalaisista oli majoitettuna samaan isoon ja uuteen hotelliin johon Suomen
maki ja yhdistetyn joukkuekin saapui sunnuntai/iltana. Meidan Ivecomme on parkissa n.250m maelta tutun kilpailunjohtaja Stanislav Slavikin Pensionaatin pihassa. Meilla on sahko talosta ja nukumme "herroiksi" punaisessa sviitissamme Ivecossa. Olen toiminut ryhmamme kokkina ja myos suomen joukkueen huoltokopilla talkkarina, siina ohessa tietenkin harjoitellen kolmessa hyppyrimaessa ja Martti kahdessa. Velimies jatti onneksi ysikymppisen nuoremmille ja hyppasikin sitten vallan erinomaisesti niin eilisissa K70 maen kisoissa, kuin myos tanaan K40 maessa. Martti otti molemmissa 70-74v kisassa kultamitalin. Jo eilen suomalaiset saivat yhteensa 9 mitalia ja tanaan tahti jatkui
nousujohteisesti. Useimmat mitskuista olivat tanaan kultaisia ja yksi eniten
suomalaistuntoja nostattaneista oli Nykasen Matin komea voitto K40 maessa.
Kun oma yhd.makiosuus oli jo takana toimin Matin suksihuoltajana ja henkisena tukena kummulla.
Eilisessa kisassa Matti hyppasi myos erittain hyvin sijoittuen viidenneksi.
Koko Suomen joukkue on tukenut hienosti Mattia, kuten kaikkia muitakin, mutta parasta tukea on antanut Matin viehattava kihlattu Susanna Ruotsalainen. Tanaan meilla oli myos yhdistetyn joukkuekisa, jossa oli 4h joukkueet(Yli 30v,40v, 50v ja 60v). Itse olin Suomen kakkosjoukkueen hiihto-osuuden aloittajana. Matka oli vain 1 km Seuraava hiihti 2 ja kolmas ja neljas 3 km. Lahdimme viidentena ja pidimme sijoituksemme. Suomen ykkosjoukkue oli aivan omaa luokkaansa, vaikka Antti Koivuranta olikin joutunut jaamaan kotimaahan. Norja otti hopeaa ja Venajan II joukkue pronssia.
Oma hyppaamiseni on ollut, kuten koko talven tahan asti aika tehotonta, silti
sain yllatyspronssia K70 maessa lahinna hyvista telemarkeista johtuen.
Huomenna on ohjelmassa suurmaki (veteraaneja ajatellen) K90 . Ehdin tehda siita kaksi harjoitushyppya maanantaina. Huomenna hypataan vain koekierros ja kisahypyt. Tanaan satoi aamulla rantaa ja keli oli kostea. Toivottavsti huomiseksi saadaan parempaa kelia, silla se helpottaa hyppaamista aikalailla. Lauantaina on aamulla joukkuemaki ja iltapaivalla yhdistetyn hiihto-osuus. Kisat paattyvat lauanatai-illan bangettiin.
Kotimatkalle lahdemme sunnuntaiaamuna ja toivottavasti ehdimme Taavettiin jo tiistai-illaksi, silla Martti oli sopinut pajalle ajan keskiviikkoaamuksi. Ivecoon pitaisi vaihtaa takaovet. Suht hyvakuntoiset loytyivat Enonkosken purkaamolta. Minulla on myos kiire saada Siperian viisumianomus vireille, silla suunniteltu lahtopaiva on jos Herra suo 25.03.
Olisi mukava nahda viela tyttarien perheitakin ja tietenkin muitakin tuttuja
ennen kolmen kuukauden Siperian matkaa.
Jossain valissa pitaisi saada aikaiseksi myos seuraava lahetti- ja rukouskirje.
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Matalalento niin mäessä kuin tienpäälläkin jatkuu..
Johtuen liian myöhään (joulukuussa) aloitetusta pohjakuntoharjoittelusta en ole päässyt aikaisempien vuosien tasolle mäkihypyssä, vaikka palkintosijojakin on tullut. Painoindeksi on vieläkin liian korkealla ja maanvetovoima kiskoo hyppääjän alas ennenaikojaan. -Siis kyseessä on ollut "matalalentoa".
- Asia korjaantuu vain perusteellisella harjoittelulla.
Saavuin eilisiltana veljeni Martin luokse Luumäelle. Peräkärryssäni oli veteraanihyppääjien kalustoa: suksia, kenkiä, hyppypukuja yms. Ne on jo lastattu Ivecoon huomista Harrachoviin lähtöä varten. Teetin eräällä tutulla venäjänkielisen "propuskan" siitä, että toimin Suomen veteraanihyppääjien maajoukkueen huoltoauton
kuskina. Hain paperiin Lpr:n maistraatista leiman ja samalla hain Imatralta viisumin Itä-Matkojen toimistosta.
Aamulla teemme loput valmistelut ja sitten taas paanalle. Kävin illalla tekemässä viimeistelytreenit hiihtoladulla. Verryttelyä noin 3 kilometriä ja "urku auki" pari kilometriä. Toivottavasti hiihto kulkee kisoissa.
Tein myös 4x10 loikkatreenin ja sen päälle saunoin Masan kanssa.
- Asia korjaantuu vain perusteellisella harjoittelulla.
Saavuin eilisiltana veljeni Martin luokse Luumäelle. Peräkärryssäni oli veteraanihyppääjien kalustoa: suksia, kenkiä, hyppypukuja yms. Ne on jo lastattu Ivecoon huomista Harrachoviin lähtöä varten. Teetin eräällä tutulla venäjänkielisen "propuskan" siitä, että toimin Suomen veteraanihyppääjien maajoukkueen huoltoauton
kuskina. Hain paperiin Lpr:n maistraatista leiman ja samalla hain Imatralta viisumin Itä-Matkojen toimistosta.
Aamulla teemme loput valmistelut ja sitten taas paanalle. Kävin illalla tekemässä viimeistelytreenit hiihtoladulla. Verryttelyä noin 3 kilometriä ja "urku auki" pari kilometriä. Toivottavasti hiihto kulkee kisoissa.
Tein myös 4x10 loikkatreenin ja sen päälle saunoin Masan kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
