HAIKEUTTA ILMASSA VIIMEISELLÄ KOTIMAANVIIKOLLA

Kun palasimme marraskuun lopulla ensimmäiseltä vajaan 3 kk Siperian jaksolta oli tiedossa pitkähkö keskitalven kotimaanjakso. Mutta kuinka nopeasti se onkaan mennä hujahtanut. Alkamassa on viimeinen viikko Suomessa. Viime maanantaina palasimme veljeni Martin kanssa hänen Ivecollaan Harrachovista Veteraanien MM-kisareissulta. Tiistai meni lepäillessä. Keskiviikkona vaihdoimme Ivecoon Enonkosken purkaamolta löytyneet suht`hyvät takaovet pahasti ruostuneitten tilalle. Samana ilta ajoin Lahteen ja luovutin Uusitalon Kallelle hänen hyppykalustonsa Lahden mäkikeskuksessa. Mäet näyttivät lumisilta, mutta eivät olleet vielä hyppykunnossa Salpparin kisojen jäliltä. Illaksi ajoin keskimmäisen tyttäreni Riikan perheen kotiin Vääksyn Myllytielle. Oli suuri ilo taas tavata Hermannia,Tähkää ja Tuittua sekä tietenkin myös lasten vanhempia Riikkaa ja Jannea. Aamulla olikin sitten vuorossa pitkät halaukset, sillä emme näe ennen kesää.
Seuraava halauspaikka olikin sitten vanhimman tyttären koti Jyväskylässä. Isossa ok.talossa oli sattunut vesivahinko ja yhden kamarin yläpohjan eristeet oli purettu ja rakenteet olivat kuivatuksessa. Kävimme Tiinan ja Karin kanssa katsomassa 7v Laurin ja Jkl:n Kristillisen koulun oppilaitten Musikaalia Helluntaiherätyksen
Siion Temppelissä aivan kaupungin keskustassa. Esiintyjät oli maskeerattu metsän eläimiksi. Lauri esiintyi jäniksenä ja esitti pienen rumpusoolon ohjelman lopulla. Eero 15v  huolsi tätä kannettavaa, kuten niin monesti aikaisemminkin. Aapo 12v hyppeli serkkupoikien kanssa leikkimökin katolta lumihankeen ja Pikku-Inkeri
työllisti äitiään ja muitakin. Tyttö oli juuri oppinut kiipemään tuolille ja pöydällekin, joten perässä katsomista riittää.  Perjantaina ajelin tänne Kuopioon  nuorimmaiseni Kaisan. Antin ja esikoispoika Eppu Akustin kotiin. En ollut muistanut soittaa ja kuinka ollakaan, kun pirautin Kaisalle viitostielle saavuttuani kuulin, että he ovatkin reissussa Tampereella. Antilla oli siellä jokin keikka. Vara-avain löytyi ja kävin taloksi. Kun palasin Siilinjärven kisoista iltapäivällä, pääsin hakemaan herrasväkeä r-asemalta. Antti meni kävellen valmistelemaan
illan musakeikkaa ja tuli kotiin kuuden jälkeen.
Eppu poika on ollut melko rauhaton ensimmäisen pitemmän "maailman matkan" jäliltä. Antti parhaillaan rauhoittelee häntä kantoliinassa. Kaisa äitikin on väsynyt pitkästä reissusta ja on jo lepäillyt heidän makuuhuoneenaan toimivassa olohuoneessa. Minun nukkumispaikkani on Antin musiikkihuoneessa yläkerrassa. Antti ja Kaisa tekivät kaupat tästä n 2km keskustasta koilliseen Itkonniemessä ,rauhallisessa ja mukavassa paikassa sijaitsevasta paritalon puolikkaasta joskus syksyllä ja pääsivät muuttamaan juuri kun olin palannut syksyn Siperian keikalta. Ehdin olla mukana muuttotalkoissa. Heillä on suunnitelmia jonkun tason remontistakin. Yläkertaan menevien portaitten paikkaa olisi tarkoitus muuttaa.
Luovutin tänään pohjoissuomalaisten veteraanimäkihyppääjien kaluston, jonka olimme kuljettaneet Harrachoviin ja takaisin Siilinjärvellä Oulun seudulla asuvan ex.kuusamolaisen Väinö Karjalaisen (60v) huostaan. Siilinjärven kisat saatiin hypätä hienossa talvikelissä. Kaikissa mäissä (K10, K20 ja K42) oli mukavasti junnuja. Yleisessä sarjassakin 7-8 kilpailijaa (ystäväni Daniel Karjalainen oli kolmas). Nuoremmissa alle 50v vetskuissa oli kolme :Petteri Pasi ja Hämpy. Meitä varttuneempia yli 50v. oli viisi.
Kuuluttaja tituleerasi meitä "keulan räjäyttäjiksi", mutta ei siinä ihmeempiä tapahtunut hyppyripöydällä.
Sijoitukset saatiin kuitenkin ratkottua. Yhdistetyn kisassa vaihtuivat "mitalistien" paikat ja Jäälinojan Hannu jätti meidät muut pitkässä ja rankassa nousussa haukkomaan henkeämme.
Huomenna menen vielä käymään Pielaveden mäkikisoissa. Sitten onkin minun talveni mäkihypyn osalta paketissa. Otan mäkikamppeet Siperiaan ja yritän edes kerran päästä käymään Mezchdyrezenskin mäkikeskuksessa muovilla harjoittelemassa.