POLTTOPUITTEN ROUDAUSTA , KODIN LÄMMITTÄMISTÄ JA PUNTTITREENIÄ

Viime viikonlopun mäkikisat Puijolla (K120 virallisesti eka kertaa veteraaneilla, tosin viime kesänä oli jo ollut yksi epävirallinen leirikisa  ( mittakisana yksi hyppy K64, 90 ja 120 mäistä,  nimeltä "Lentävä Kalakukko") menivät hyvin.  Kukaan ei "kontannut". Pisimmälle  (129m) hyppäsi veteraaneissa aloittanut n 33v Jussi Hautamäki (Matin isoveli) ja ylimmät jäljet kummulla kuuluivat minulle, joka olin ainut yli 50v sarjassa.  Siihen välille jäivät, niin veteraanikaverit kuin yleisen sarjan ja alle 20v sekä yhdistetyn kisan hyppääjät.
Hyppäsin kierrosten viimeisenä numerolla 60 ja kun kurvasin kääntöpaikan laitaan kuulin kuinka kuuluttaja sanoi että huolimatta hyvistä tyylipisteistä ei voida loppupisteitä ilmoittaa, koska hyppääjä jäi pituuspisteissä niin paljon miinukselle etteivät tyylipisteet riittäneet. Edellisillan harjoituksissa (4 hyppyä) oli jalka ollut hieman vetreämpi. Paras (eka hyppy) lienee ollut jonkun matkaa yli kuudenkympin. Kisahypyissä oli hieman kankeutta (57 ja 55m), vaikka ne suht mukavilta tuntuivatkin.
Hyvä kilpailupaino minulle (165 cm) olisi noin 57-60 kg, eli sama joka oli aikoinaan 49v sitten sotaväessä ja nyt digivaaka näyttää 69 kiloa. Ei siis ihme, että maan vetovoima kiskoo veteraanin nopeasti maan pinnalle ja kun keskikehossa on  "tavaraa" liikaa ei löydy kylliksi virtaviivaista vauhtimäen asentoakaan. Hävisin nopeuksissa 45v Pasi Huttuselle kilometrin verran ( mulla 92,5 km/h) vaikka lähdin 4-5 lavaa ylempää.
Yhdelle parhaimmista ja Puijolla erittäin hyvin hypänneistä nuorista veteraanimäkihyppääjistämme, LHS:n Kalle Uusitalolle tuli Puijon viikonlopun jälkeen melkoisesti takapakkia, kun hän oli tämän viikon alussa  kotimäessään Lahden betonissa (K116) kaatunut  vähän pahemmin harjoituksissa. Solisluun ja kahden kylkiluun murtuma sekä aivotäräys. Ilmeisesti harjoitteluun tulee parin kuukauden tauko.
Lahden suurmäellä oli kait ollut hieman tuulista ja Kalle lienee tehnyt liian "vahvan" "korjausliikkeen". Vähän   niinkuin tuoreella ajokortilla  mustalle jäälle  yllättäen joutunut ja liian jyrkän korjausliikkeen tehnyt auton kuljettaja.  -Toivotaan Kallelle pikaista paranemista.
Kallehan on  hypännyt junnuna, mutta lopettanut jo 14 vuotiaana ja palasi lajin pariin täytettyään 30 vuotta.
Tällä uudella kaudellaan (4-5v) Kalle hypännyt koko ajan erittäin varmasti. Lieneekö edes kaatunut kertaakaan, vaikka hyppyjä on tullut vuosittain varmaankin jotain viiden sadan verran, joista muovilla varmaankin puolet.
Ehdin olla yhden yön Kaisan, Antin ja 2 vuotiaan Eppu Akustin vieraana Itkonniemen kodissa.  Eppu kävi isänsä kanssa katsomassa Puijon mäkikisoja ja ehti nähdä papankin koekierroksen hypyn, ennenkuin he lähtivät pakkasta pakoon kotiinsa.  Oli mukava nähdä tyttären perhettä ja samalla paritalon puolikkaan remonttivaihetta. Antti oli isänsä Vekan kanssa siirtänyt olohuoneesta suuren lattianlauta- ja porraslankkukasan porrasaukon kautta yläkertaan ja asentanut seinänpuoleisen reisilankun samoinkuin jykevän portaitten runkotolpan paikoilleen. Jospa ehtisin seuraavalla kerralla asentaa Antin kanssa sen toisenkin reisilankun paikoilleen ja ehkä aloittaa myös porraslankkujen asentamista.
Anttihan tekee tuota huoneistoremonttia oman musiikinopettajan ja keikkamuusikon työnsä ohessa ja ehdoilla.
Palatessani Puijolta poikkesin tapaamaan ystävääni nuorisotyönohjaaja Valtteri Flankkumäkeä Kangaslammille. Jäin yöksi Honkamäkeen. Menneitten vuosien varrella olen ollut monet kerrat auttamassa Valtteria,  niin savotta-, kuin myöskin rakennushommissa. Valtterin vaimo Leena on entisiä seurakuntanuoriani Sallan ajoilta ja myös perheen nyt jo maailmalla olevat (nuorin 16v Pinjakin Tampereella ilmaisutaidon lukiossa) lapset ovat minulle hyvin tuttuja. Toinen perheen tyttäristä opiskeli Savonlinnan Taidelukiossa ja osallistui aktiivisesti meidän srk.nuorten toimintaan.
Nykyään Petra toimii pappina Tuusulassa ja asuu perheensä (mies ja pieni Aino tytär)  kanssa vanhassa perusteellisesti remontoidussa hirsirunkoisessa talossa. Olen siellä Tuusulassakin ollut Valtterin ja tämän veljen Kaken sekä poikansa Pertun kanssa auttamassa remonttihommissa.
 Illalla taidettiin Valtterin kanssa katsoa TV:täkin, mutta ennenkaikkea ehdittiin jutella näistä elämän kiemuroista joissa tällä hetkellä ollaan. Minunkin lapseni lähtivät aikoinaan maailmalle ja heidän jälkeensä lähti myös heidän äitinsä, joka halusi aloittaa uuden elämän ja hankkiutui minusta eroon 16v sitten. Valtterin vaimo lähti syksyllä hoitamaan vuoden mittaista erityisopettajan viransijaisuutta Sallaan ja samalla lähelle iäkkäitä vanhempiaan.
Leenan isä on kirkonkylässä hoitolaitoksessa, mutta hyvässä kunnossa oleva äiti asuu kotonaan Hautajärven rajaseutupiirin Kukasviitassa ja sieltä käsin Leena kulkee (jotain 60km) hoitamassa viransijaisuuttaan kirkonkylällä.
Sunnuntaiaamuna lastasimme Valtterin kanssa Transitin täyteen  kuivia koivuhalkoja heidän halkoliiteristään
ja niillä olen näitten paukkupakkasten aikana lämmittänyt tätä kotiani, yrittäen samalla pienentää suoralla sähköllä muuten lämpiävän kotini sähkölaskua. Viimeinen (joulukuun) kuukauden sähkölasku oli 233 euroa ja edellinen , siis marraskuun vastaava lasku oli 150 euroa. Vaikka olinkin joulukuun jo Suomessa en ollut kovin paljoa kotonani , enkä näin ollen myöskään lämmittänyt leivinuunia montakaan kertaa.
Vuosi sitten uusitut lämpöpatterit olin säätänyt olohuoneen ja keittiön osalta +15 asteelle ja makuukamareissa vieläkin alemmas +10 asteeseen.. Aikaisempina talvina pattereista toimi vain osa ja silloin yritin pitää peruslämmön +10 asteessa.  Vävy-Jannen isoveli Arska on käynyt viikottain varmistamassa että kaikki on ok. silloin kun olen itse pitempään poissa kotoa.
Joose Pitkänen tuli perheineen lyhyelle talvilomalle Suomeen vuoden vaihteessa. Noin viikko sitten he olivat Joose Keskitalon siskon Pilvin häissä, jossain Tampereen suunnalla. Johannan äidin avomies Matti, joka asuu Kerimäen ja Savonrannan välillä Matkolla oli tarjonnut Jooselle leppäpropseja savusaunapuiksi. Kuluneella viikolla olikohan se tiistaina ajoimme Matin neliveto-Mitsulla (Matti oli eka kuormalla mukana)ja Mertalan Nesteeltä vuokratulla isolla trailerilla nuo propsit Selkäsaaren ja Tallisaaren lähistöille mantereen rantaparkkipaikoille ja keskiviikkona veljeni Auliksen kanssa moottorikelkalla ja reellä molempiin saariin.
Aina valmis, jos avusta on kysymys, veljeni Aku (Aulis) tuli alta aikayksikön Lappeenrannasta asti meitä auttamaan.  -Tallisaaressa ajoimme myös viime kesänä tuulenkaadoista sahailemani halkoliiterin runkopuut rakennuspaikalle. Tallisaaressa oli loppusyksystä idän ja koillisen väliltä puhaltanut myrsky kaatanut sinne hakatun aukon laidasta ehkä lähes kymmenkunta isoa närettä.  Aulis kyseli jo milloin pidettäisiin niitten puitten korjaamistalkoot. Lupasin ottaa yhteyttä Riikkaan ja kysellä onko tyttärien äidillä ehkä jotain suunnitelmaa niitten osalta. Tallisaaren ja mantereen välille oli aloitettu jäätien rakentaminen. Ilmeisesti Tallisaaren länsipuolen omistavalla Raililla (Lahjan sisko) on  sovittu jonkun yhtiön kanssa metsän myynnin pystykauppa.
Meillä oli urheilukaverini Ari (Arttu) Noposen kanssa alustavia suunnitelmia treenireissun tekemisestä vielä Puijolle, mutta kaveri on koko perheensä kanssa kuumeessa ja flunssan kourissa, joten Puijo jää nyt pois suunnitelmista. Siirryn tästä pikkuhiljaa Vääksyyn, joko tänään tai huomenna. Lahdessa on viikonloppuna K120 mäen SM kisat. Olisi mukava nähdä ne livenä ja sikäli kuin tilanne ja kelit sallii niin myös harjoitella itsekin.  - Viikon päästä on Imatralla K53 mäessä Veteraanicupin kisat lauantaina ja sunnuntaina, jolloin on myös yhdistetyn hiihto.  Seuraavana viikonloppuna on Veter.SM-kisat Puijolla ja Siilinjärvellä. Pe.K90 iltakisana. La. K64 ja su K42 ja yhdistetyn hiihto Siilinjärvellä.
Veteraanien kisarumba jatkuu senkin jälkeen. Seuraavana viikonloppuna on Lahdessa  K90 ja Janakkalassa K64 Veter.Cupin osakisat.   -Sitten alkaakin valmistautuminen  Veteraanien MM-kisoihin, jotka pidetään Uralin länsilaidalla Tsaikovskin kaupungissa suuren Volgaan laskevan Kamajoen itärannalla  Permin alueen etelänurkalla. Tsaikovskissa hypätään erikoismäki K45,65 ja 95 mäissä. Yhdistetyn henk.kohtaisen kisan lisäksi on joukkuekisat niin yhdistetyssä kuin erikoismäessäkin.
Pääosa Suomen joukkueesta (myös Matti Nykänen) menee lentämällä, me Martti veljeni ja muutaman muun veteraanin kanssa viemme joukkueen kaluston Martin Ivecolla.  Meiltä tuo reissu haukkaa yhteensä noin kaksi viikkoa. Kisapäivät ovat 6-9.maaliskuuta, mutta pyrimme olemaan perillä jo lauanataio-iltana, koska muukin joukkueen tarkoitus on olla siellä jo lauantai-iltana. Sunnuntaina lepäillään ja tutustutaan paikkoihin . Maanatai ja tiistai ovat harjoituspäiviä.

TYÖSEMINAARIA, KYLÄILYÄ JA MÄKITREENEJÄ

Huomenna mulla on ohjelmassa Puijon K120 mäessä FJ-Cupin ohessa hypättävä yli 50v veteraanien mäkikisa. Minun sarjassa ei tällä kertaa ole muita, joten jos selviän kisan läpi olen voittanut itseni.
Alle 50v (=30-49v) sarjassa taitaa olla 8-9 kaveria ja se sarja onkin todella kova. Yleisessä sarjassa lienee kymmenkunta , alle 20v sarjassa on  25 ja yhdistetyssä jotain 10-15 kilpailijaa.
Tänään hypättiin kisojen avoimet harjoitukset loistavissa olosuhteissa. Mäki oli unelmakunnossa ja sää myös hyvä.  Oma hyppäämiseni oli ollut viikkoa aikaisemmin Puijon K64 mäessä edellistreeneissä aivan hukassa. Olin tehnyt parilla viimeisellä hypyllä melko ison muutoksen vauhtimäen asentoon. Muutin sen matalammaksi ja se auttoikin. Arvelin pääseväni harjoittelemaan Lahdessa K64 mäessä, mutta aikataulut eivät passanneet ja siksipä vähän jännitti kuinka muutos toimisi isossa ja vaativassa K120 mäessä. Minulla oli tämän talven lumilla hyppyjä yhteensä joku 50 ja niistä kolme Lahden Betonista (K116) ja neljä Puijon K120 mäestä. Muut harjoitushypyt olivat K73 ,K64,K55 ja K49 mäistä. Tämän päivän neljä harjoitushyppyä meni paremmin kuin arvelin. Vain toinen hyppy myöhästyi enemmän (muittenkin ajoitus oli vielä myöhässä) ja se tipahti 50-55 metrin paikkeille. Kolme muuta osuivat paremmin ja tuntuivat "lähes" mäkihypyiltä.
Harjoitusten pisimmät hypyt teki Puijon nuori veteraani Juha Miettinen 120-127 metriä. Lahtelainen 35-39v Kalle Uusitalokin rikkoi "markka kakskymmentä". Alastulojälkiä oli paljon 80-130m välillä ja ylimpinä minun neljät jäljet , joista pisin ehkä 65m.
Vajaa viikko sitten ajelin Savonlinnasta Vääksyyn. Olin merkinnyt kalenteriin SEKLin työntekijäseminarin Ryttylässä ti-torstaiksi, mutta se olikin alkanut jo maanantaina joten olin missannut yhden vuorokauden. Kävin ilmoittautumassa tiistaina puolilta päivin ja sain majoituskämpän avaimen. Sitten ajoin Janakkalan hyppyrimäelle jelppaamaan ristiinalaista urheilukaveriani Kari Pesosta ja hänen 12v Kimi poikaansa. Kunnostin K25 mäen alastulorinteen slalomsuksillani Karin lakastessa vauhtimäen ladut. Kimi hyppäsi 4-5 kertaa ja viimeinen alkoi olla jo vähän "sinne päin". Mittaa lienee ollut liki 20 metriä. Myös Kimin äiti oli matkassa ja he olivat menossa Nokian kylpylään.  Sieltä palatessaan torstaina he kävivät uusimassa harjoituksen Janakkalassa.
Olin ottanut Savonlinnasta käytettyjä mäkihyppyvarusteita Tampereen Messukylässä asustavaa Jyri Pitkästä varten ja vein ne seminaarin päätyttyä Jyrille. Jyri asuu vaimonsa Sanni Sepän kanssa lähellä Messukylän kirkkoa Vilusentiellä. Sannin äiti oli ostanut heille Vilusenharjun rinteessä sijaitsevan idyllisen ok.talon, jota he ovat remontoineet.  Jyri yrittää saada muutaman kaverinsa mukaan harjoittelemaan Hervannan hyppyrimäkiin  (K10,20 ja 47).  Jyri oli lupaava mäkijuniori 13-16 vuotiaana, mutta ura katkesi lumilautailussa sattuneeseen olkavarsiluun murtuman aiheuttamaan vuoden urheilumattomuus taukoon.
Viime elokuussa ennen syksyn Siperian työjaksoa olin ollut menossa lähettipäiville Ryttylään, mutta kun menomatkalla olin käynyt katsomassa 1989 vm.Transitia Urajärvellä (n 20km Vääksystä Vierumäen suuntaan) ja tehnyt myös autokaupat jäi k.o. seminaari Transitin varustamishomman jalkoihin.
Yksi kolmasosa tämänkertaista seminaariakin missaantui minun väärän kalenterimerkinnän vuoksi.
Oli kuitenkin hyvä olla suuren työntekijäjoukon mukana seminaarissa. Meitä lähetystyöstä kotimaan jaksoilla tai lomilla olevia oli noin 15. Sitten oli suuri joukko SEKLin piirien työntekijöitä ja tietenkin aika paljon  Ryttylän väkeä .
SEKL kuten muutkin kirkon lähetysjärjestöt ovat ahtaalla taloutensa kanssa ja siellä on kuluneen syksyn aikana käyty yt.neuvotteluja, kuten niin monessa muussakin työpaikassa Suomessa .
Toivottavasti tämä taloudellinen ahdinko saa vaikuttaa  aitoa rukousherätystä niin SEKLin kuin muittenkin järjestöjen ja yleensäkin meidän uskovien kohdalla ja voisi johtaa myös koko maata ja kansaa koskettavaan ja uudistavaan herätykseen.
Seminaarin lopussa esimieheni pastori ja lähetystyön koordinaattori Tapani Kaitainen pyysi minut, Etelä-Savon KL:n piirijohtajan Heikki Huttusen ja uuden Venäjän lähettiperheen Aitamäet palveriin Karatusan kirkkohankkeen nimissä.  Heikki on jäämässä eläkkeelle, mutta hänestä toivotaan kirkkohankkeen keräyspäälikköä. Ehkä Heikki voisi olla mukana myös kirkon rakennustoimikunnassa.  Kerroin Joosen tuoreet terveiset Minusinskista ja Karatusasta, että arkkitehti Jorma Laine oli käynyt siellä ja rakennuslupapaketti on luovutettu paikallisille viranomaisille.
Vähän myöhemmin juttelin myös eläkkeellä olevan arkkitehti Isto Pihkalan kanssa Karatusan kirkkohankkeesta. Istohan on monessa liemessä keitetty ajatellen näitä Inkerin kirkon rakennusprojekteja ja kehoitti meitä pitämään realistisesti jalat maassa rakennushanketta eteenpäin viedessämme.
Eilisiltana heti Savonlinnaan Lahden suunnasta tiltuani poikkesin tapaamassa Joose Pitkäsen perhettä Särkikujalla. He tulivat vuoden vaihteessa lyhyelle Suomivierailulle. Paluulento ajoittuu tammikuun 18 päiväksi. Samoihin aikoihin palaa Siperiaan myös Hiljan ja Saiman koulunkäyntiavustaja Aino Vuorimies. Aino sattui samaan aikaan kuin minäkin Pitkäsille. Myös Joosen isoveli Juho oli siellä käymässä.  Juhohan osti Viuhonmäestä ihan minun naapurista ison remontin tarpeessa olevan vanhan ok.talon.

UUSI VUOSI, MUTTA VANHAT KUJEET

Kotimaassa olen ollut jo jonkun matkaa toista kuukautta  ja joulun ja uuden vuoden pyhätkin  on jo "kärsitty".  Ilmausta  on joskus käytetty lomien osalta jos vaikka kesälomille on sattunut oikein kurjat ilmat tai sitten vävy/ miniä on liian pitkään joutunut loman aikana olemaan anopin/appiukon silmien alla.
Eräs hyvä tuttavani kertoi kuinka anoppi oli kulkenut hänen  perässään  harja ja rikkakihveli kädessä vävyn ensimmäisellä vierailulla.  - No minulla molemmat juhla-ajat menivät oikein mukavasti. Jouluaaton ja sitä edeltäneen ajan olin Riikan perheen luona Vääksyssä, samalla huoltaen Antille, Kaisalle ja Epulle elokuussa luovuttamaani vanhaa Skoda Feliciaa ja odotellen Lahden kuusnelosen hyppykuntoon laittamista. Hyppäämäänkin pääsin Lahdessa, kuten taisin edellisessä blogissa jo kertoakin ensin Karpalon K38 mäessä ja sitten myös K64 ja peräti myös Lahden Betonissa (K116). 
Joulupäivänä Riikka perheineen lähti Kuopioon ja minä suunnistin Tiinan perheen luokse Jyväskylään, jossa ensitöikseni ajoin katsomaan uusia Aku-Ankka montun mäkiä (K40,25,10 ja 5). Laajavuoren suurmäistä K100 ja 64 oli jo hypätty ehkä parin viikon ajan ja joku oli kai jonkun kerran laskenut K25 mäestäkin, vaikka niistä pikkumäistä puuttuivat vielä lähtöpuomit.
Oli mukava viettää aikaa molempien tyttärien perheitten vieraana vähän lueskellen ja TV:tä töllöttäen.  Tapanin päivän jälkeisenä päivänä menin Laajavuorelle mäkitreeneihin, joissa oli mukava yllätys. Itse mäkimaestro Matti Nykänen oli paikalla ja lisäksi pari nuorta junnua.  Oli mukava käydä läpi viimeiset kuulumiset ja sitten hypätä viisi kierrosta K64 mäessä.   Matilla oli takana hyvä treenikesä. Kolmatta sataa muovimäkihyppyä ja niistä suurin osa K100 mäestä.  Matin hyppy kulki hyvin. Mies paukutteli alamäen kaarteelle (K pisteen tuntumaan ja ylikin) 4-5 puomilta. Omatkin hypyt seiskalta kulkivat paremmin kuin kolmena viimeisenä vuonna, vaikka edelleenkin muutama liikakilo haittaa hyvään vauhtimäen asentoon pääsemistä.
Lähdin mäkitreenien jälkeen kotiin Savonlinnaan. Kaisa perheineen oli tullut Mertalaan äitiään katsomaan ja vaihdoimme Antin kanssa kulkuneuvoja. Skodaan oli vaihdettu uudet hehkutulpat, joten auto käynnistyy taas hyvin kylmässäkin. Toinen takapyörän laakeri oli myös vaihdettu. Vitosvaihteen irronnut lukitusmutterikin oli tiukattu, mutta se lukitus petti kymmenen koeajokilometrin jälkeen, joten Antti joutuu tyytymään toistaiseksi nelosvaihteeseen.
Skodan jäliltä vanha (1989), mutta melko vähän 185tkm ajettu Transit tuntui aluksi vähän kankealta, mutta muuten kotoisalta. Kun elokuussa ostin tuon Transitin Siperian keikkaa varten, olin maksanut siitä   1500,- . Tuttu autokauppias olisi antanut  Transitista vaihdossa käytettyyn asuntoautoon sen 1500,-, mutta sanoi, että auton todellinen myyntihinta on vain puolet siitä mitä maksoin.
Palattuani melko vaiherikkaalta 3kk Siperian reissulta Suomeen  marraskuun lopulla ostin Transitiin uudet talvirenkaat.( Minusinskista eikä myöskään paluumatkan varrelta ei löytynyt sopivia  renkaita). Vakiopaikassani ei sattunut olemaan  oikeaa  R185/14 C (p-auton 8 kudoksinen) täyttä sarjaa ja otin vähän leveämmät 195 renkaat, joista maksoin 600 euroa. Ensi keväänä on pakko uusia myös kesäkiekkoja, koska alatukivarren murtumajutussa meni aivan pilalle kaksi rengasta ja niitten tilalle laitetuista vararenkaistakin vielä toinen, ennenkuin sain Transitin remontoitua hyvään ajokuntoon.
Ennen Uutta Vuotta teimme nuorten veteraanikaveriemme Noposen Arin ja vanhempiensa luona Savonlinnassa olleen Taneli Niemen kanssa onnistuneen harjoitusmatkan Puijolle.Onnistuin houkuttelemaan myös vanhempiensa luona kyläilemässä  olleen junnuna mäkeä hypänneen Jyri Pitkäsen mukaan videokuvaajaksi.
Taneli veteli puijolaisten veteraanien kanssa komeita 110-115m siivuja K120 mäestä, jossa on 12.01. Finnjumping-cupin yhteydessä myös veteraanisarjat alle ja yli 50v. Me Artun kanssa aloitettiin K64 mäestä, josta itse siirryin kolmen hypyn jälkeen K120 mäkeen (edellisistä hypyistä siinä oli 4-5v). Kahvitauon jälkeen jatkettiin, mutta kun ison mäen ladun reuna hyppyrillä alkoi murtua siirryimme K90 mäkeen, josta hyppäsin neljä kertaa.
 Arikin ehti hypätä neljästi ysikympistä ja viimeisessä olikin jo menemisen meininkiä.
Isossa olin ekalla myöhästynyt pahasti ja hyppy jäi todella lyhyeksi, mutta muut hypyt menivät ihan siististi, vaikka mittaa jäikin kovasti puuttumaan.
Minulla oli ongelmia kaikissa mäissä hyvään vauhtimäen asentoon pääsemisessä muutamasta liikakilosta johtuen. Jyväskylässä olin käynyt kerran kiertämässä ns. vuoren lenkin 5km ja nyt pitäisi  hiihtämistä jatkaa, jos mielin päästä eroon liikakiloista.
Ehdin myös parina päivänä tavata vuoden vaihteessa Suomeen pariksi viikoksi tulleen Joose Pitkäsen perheineen Särkikujalla. Heidän ohjelmassaan on ensi viikonloppuna Pilvi Keskitalon häät Tammelassa.
Heidän paluulentonsa on 18 pnä tammikuuta.  -Joose kertoi arkkitehti Jorma Laineen käynnistä Minusinskissa ja Karatusassa. Karatusan kirkon   rakennuslupa-anomukset piirustuksineen on nyt sitten vihdoinkin jätetty viranomaisille.-Johdattakoon Kaikkivaltias Jumala kaikki parhain päin.