Huomenna mulla on ohjelmassa Puijon K120 mäessä FJ-Cupin ohessa hypättävä yli 50v veteraanien mäkikisa. Minun sarjassa ei tällä kertaa ole muita, joten jos selviän kisan läpi olen voittanut itseni.
Alle 50v (=30-49v) sarjassa taitaa olla 8-9 kaveria ja se sarja onkin todella kova. Yleisessä sarjassa lienee kymmenkunta , alle 20v sarjassa on 25 ja yhdistetyssä jotain 10-15 kilpailijaa.
Tänään hypättiin kisojen avoimet harjoitukset loistavissa olosuhteissa. Mäki oli unelmakunnossa ja sää myös hyvä. Oma hyppäämiseni oli ollut viikkoa aikaisemmin Puijon K64 mäessä edellistreeneissä aivan hukassa. Olin tehnyt parilla viimeisellä hypyllä melko ison muutoksen vauhtimäen asentoon. Muutin sen matalammaksi ja se auttoikin. Arvelin pääseväni harjoittelemaan Lahdessa K64 mäessä, mutta aikataulut eivät passanneet ja siksipä vähän jännitti kuinka muutos toimisi isossa ja vaativassa K120 mäessä. Minulla oli tämän talven lumilla hyppyjä yhteensä joku 50 ja niistä kolme Lahden Betonista (K116) ja neljä Puijon K120 mäestä. Muut harjoitushypyt olivat K73 ,K64,K55 ja K49 mäistä. Tämän päivän neljä harjoitushyppyä meni paremmin kuin arvelin. Vain toinen hyppy myöhästyi enemmän (muittenkin ajoitus oli vielä myöhässä) ja se tipahti 50-55 metrin paikkeille. Kolme muuta osuivat paremmin ja tuntuivat "lähes" mäkihypyiltä.
Harjoitusten pisimmät hypyt teki Puijon nuori veteraani Juha Miettinen 120-127 metriä. Lahtelainen 35-39v Kalle Uusitalokin rikkoi "markka kakskymmentä". Alastulojälkiä oli paljon 80-130m välillä ja ylimpinä minun neljät jäljet , joista pisin ehkä 65m.
Vajaa viikko sitten ajelin Savonlinnasta Vääksyyn. Olin merkinnyt kalenteriin SEKLin työntekijäseminarin Ryttylässä ti-torstaiksi, mutta se olikin alkanut jo maanantaina joten olin missannut yhden vuorokauden. Kävin ilmoittautumassa tiistaina puolilta päivin ja sain majoituskämpän avaimen. Sitten ajoin Janakkalan hyppyrimäelle jelppaamaan ristiinalaista urheilukaveriani Kari Pesosta ja hänen 12v Kimi poikaansa. Kunnostin K25 mäen alastulorinteen slalomsuksillani Karin lakastessa vauhtimäen ladut. Kimi hyppäsi 4-5 kertaa ja viimeinen alkoi olla jo vähän "sinne päin". Mittaa lienee ollut liki 20 metriä. Myös Kimin äiti oli matkassa ja he olivat menossa Nokian kylpylään. Sieltä palatessaan torstaina he kävivät uusimassa harjoituksen Janakkalassa.
Olin ottanut Savonlinnasta käytettyjä mäkihyppyvarusteita Tampereen Messukylässä asustavaa Jyri Pitkästä varten ja vein ne seminaarin päätyttyä Jyrille. Jyri asuu vaimonsa Sanni Sepän kanssa lähellä Messukylän kirkkoa Vilusentiellä. Sannin äiti oli ostanut heille Vilusenharjun rinteessä sijaitsevan idyllisen ok.talon, jota he ovat remontoineet. Jyri yrittää saada muutaman kaverinsa mukaan harjoittelemaan Hervannan hyppyrimäkiin (K10,20 ja 47). Jyri oli lupaava mäkijuniori 13-16 vuotiaana, mutta ura katkesi lumilautailussa sattuneeseen olkavarsiluun murtuman aiheuttamaan vuoden urheilumattomuus taukoon.
Viime elokuussa ennen syksyn Siperian työjaksoa olin ollut menossa lähettipäiville Ryttylään, mutta kun menomatkalla olin käynyt katsomassa 1989 vm.Transitia Urajärvellä (n 20km Vääksystä Vierumäen suuntaan) ja tehnyt myös autokaupat jäi k.o. seminaari Transitin varustamishomman jalkoihin.
Yksi kolmasosa tämänkertaista seminaariakin missaantui minun väärän kalenterimerkinnän vuoksi.
Oli kuitenkin hyvä olla suuren työntekijäjoukon mukana seminaarissa. Meitä lähetystyöstä kotimaan jaksoilla tai lomilla olevia oli noin 15. Sitten oli suuri joukko SEKLin piirien työntekijöitä ja tietenkin aika paljon Ryttylän väkeä .
SEKL kuten muutkin kirkon lähetysjärjestöt ovat ahtaalla taloutensa kanssa ja siellä on kuluneen syksyn aikana käyty yt.neuvotteluja, kuten niin monessa muussakin työpaikassa Suomessa .
Toivottavasti tämä taloudellinen ahdinko saa vaikuttaa aitoa rukousherätystä niin SEKLin kuin muittenkin järjestöjen ja yleensäkin meidän uskovien kohdalla ja voisi johtaa myös koko maata ja kansaa koskettavaan ja uudistavaan herätykseen.
Seminaarin lopussa esimieheni pastori ja lähetystyön koordinaattori Tapani Kaitainen pyysi minut, Etelä-Savon KL:n piirijohtajan Heikki Huttusen ja uuden Venäjän lähettiperheen Aitamäet palveriin Karatusan kirkkohankkeen nimissä. Heikki on jäämässä eläkkeelle, mutta hänestä toivotaan kirkkohankkeen keräyspäälikköä. Ehkä Heikki voisi olla mukana myös kirkon rakennustoimikunnassa. Kerroin Joosen tuoreet terveiset Minusinskista ja Karatusasta, että arkkitehti Jorma Laine oli käynyt siellä ja rakennuslupapaketti on luovutettu paikallisille viranomaisille.
Vähän myöhemmin juttelin myös eläkkeellä olevan arkkitehti Isto Pihkalan kanssa Karatusan kirkkohankkeesta. Istohan on monessa liemessä keitetty ajatellen näitä Inkerin kirkon rakennusprojekteja ja kehoitti meitä pitämään realistisesti jalat maassa rakennushanketta eteenpäin viedessämme.
Eilisiltana heti Savonlinnaan Lahden suunnasta tiltuani poikkesin tapaamassa Joose Pitkäsen perhettä Särkikujalla. He tulivat vuoden vaihteessa lyhyelle Suomivierailulle. Paluulento ajoittuu tammikuun 18 päiväksi. Samoihin aikoihin palaa Siperiaan myös Hiljan ja Saiman koulunkäyntiavustaja Aino Vuorimies. Aino sattui samaan aikaan kuin minäkin Pitkäsille. Myös Joosen isoveli Juho oli siellä käymässä. Juhohan osti Viuhonmäestä ihan minun naapurista ison remontin tarpeessa olevan vanhan ok.talon.
Alle 50v (=30-49v) sarjassa taitaa olla 8-9 kaveria ja se sarja onkin todella kova. Yleisessä sarjassa lienee kymmenkunta , alle 20v sarjassa on 25 ja yhdistetyssä jotain 10-15 kilpailijaa.
Tänään hypättiin kisojen avoimet harjoitukset loistavissa olosuhteissa. Mäki oli unelmakunnossa ja sää myös hyvä. Oma hyppäämiseni oli ollut viikkoa aikaisemmin Puijon K64 mäessä edellistreeneissä aivan hukassa. Olin tehnyt parilla viimeisellä hypyllä melko ison muutoksen vauhtimäen asentoon. Muutin sen matalammaksi ja se auttoikin. Arvelin pääseväni harjoittelemaan Lahdessa K64 mäessä, mutta aikataulut eivät passanneet ja siksipä vähän jännitti kuinka muutos toimisi isossa ja vaativassa K120 mäessä. Minulla oli tämän talven lumilla hyppyjä yhteensä joku 50 ja niistä kolme Lahden Betonista (K116) ja neljä Puijon K120 mäestä. Muut harjoitushypyt olivat K73 ,K64,K55 ja K49 mäistä. Tämän päivän neljä harjoitushyppyä meni paremmin kuin arvelin. Vain toinen hyppy myöhästyi enemmän (muittenkin ajoitus oli vielä myöhässä) ja se tipahti 50-55 metrin paikkeille. Kolme muuta osuivat paremmin ja tuntuivat "lähes" mäkihypyiltä.
Harjoitusten pisimmät hypyt teki Puijon nuori veteraani Juha Miettinen 120-127 metriä. Lahtelainen 35-39v Kalle Uusitalokin rikkoi "markka kakskymmentä". Alastulojälkiä oli paljon 80-130m välillä ja ylimpinä minun neljät jäljet , joista pisin ehkä 65m.
Vajaa viikko sitten ajelin Savonlinnasta Vääksyyn. Olin merkinnyt kalenteriin SEKLin työntekijäseminarin Ryttylässä ti-torstaiksi, mutta se olikin alkanut jo maanantaina joten olin missannut yhden vuorokauden. Kävin ilmoittautumassa tiistaina puolilta päivin ja sain majoituskämpän avaimen. Sitten ajoin Janakkalan hyppyrimäelle jelppaamaan ristiinalaista urheilukaveriani Kari Pesosta ja hänen 12v Kimi poikaansa. Kunnostin K25 mäen alastulorinteen slalomsuksillani Karin lakastessa vauhtimäen ladut. Kimi hyppäsi 4-5 kertaa ja viimeinen alkoi olla jo vähän "sinne päin". Mittaa lienee ollut liki 20 metriä. Myös Kimin äiti oli matkassa ja he olivat menossa Nokian kylpylään. Sieltä palatessaan torstaina he kävivät uusimassa harjoituksen Janakkalassa.
Olin ottanut Savonlinnasta käytettyjä mäkihyppyvarusteita Tampereen Messukylässä asustavaa Jyri Pitkästä varten ja vein ne seminaarin päätyttyä Jyrille. Jyri asuu vaimonsa Sanni Sepän kanssa lähellä Messukylän kirkkoa Vilusentiellä. Sannin äiti oli ostanut heille Vilusenharjun rinteessä sijaitsevan idyllisen ok.talon, jota he ovat remontoineet. Jyri yrittää saada muutaman kaverinsa mukaan harjoittelemaan Hervannan hyppyrimäkiin (K10,20 ja 47). Jyri oli lupaava mäkijuniori 13-16 vuotiaana, mutta ura katkesi lumilautailussa sattuneeseen olkavarsiluun murtuman aiheuttamaan vuoden urheilumattomuus taukoon.
Viime elokuussa ennen syksyn Siperian työjaksoa olin ollut menossa lähettipäiville Ryttylään, mutta kun menomatkalla olin käynyt katsomassa 1989 vm.Transitia Urajärvellä (n 20km Vääksystä Vierumäen suuntaan) ja tehnyt myös autokaupat jäi k.o. seminaari Transitin varustamishomman jalkoihin.
Yksi kolmasosa tämänkertaista seminaariakin missaantui minun väärän kalenterimerkinnän vuoksi.
Oli kuitenkin hyvä olla suuren työntekijäjoukon mukana seminaarissa. Meitä lähetystyöstä kotimaan jaksoilla tai lomilla olevia oli noin 15. Sitten oli suuri joukko SEKLin piirien työntekijöitä ja tietenkin aika paljon Ryttylän väkeä .
SEKL kuten muutkin kirkon lähetysjärjestöt ovat ahtaalla taloutensa kanssa ja siellä on kuluneen syksyn aikana käyty yt.neuvotteluja, kuten niin monessa muussakin työpaikassa Suomessa .
Toivottavasti tämä taloudellinen ahdinko saa vaikuttaa aitoa rukousherätystä niin SEKLin kuin muittenkin järjestöjen ja yleensäkin meidän uskovien kohdalla ja voisi johtaa myös koko maata ja kansaa koskettavaan ja uudistavaan herätykseen.
Seminaarin lopussa esimieheni pastori ja lähetystyön koordinaattori Tapani Kaitainen pyysi minut, Etelä-Savon KL:n piirijohtajan Heikki Huttusen ja uuden Venäjän lähettiperheen Aitamäet palveriin Karatusan kirkkohankkeen nimissä. Heikki on jäämässä eläkkeelle, mutta hänestä toivotaan kirkkohankkeen keräyspäälikköä. Ehkä Heikki voisi olla mukana myös kirkon rakennustoimikunnassa. Kerroin Joosen tuoreet terveiset Minusinskista ja Karatusasta, että arkkitehti Jorma Laine oli käynyt siellä ja rakennuslupapaketti on luovutettu paikallisille viranomaisille.
Vähän myöhemmin juttelin myös eläkkeellä olevan arkkitehti Isto Pihkalan kanssa Karatusan kirkkohankkeesta. Istohan on monessa liemessä keitetty ajatellen näitä Inkerin kirkon rakennusprojekteja ja kehoitti meitä pitämään realistisesti jalat maassa rakennushanketta eteenpäin viedessämme.
Eilisiltana heti Savonlinnaan Lahden suunnasta tiltuani poikkesin tapaamassa Joose Pitkäsen perhettä Särkikujalla. He tulivat vuoden vaihteessa lyhyelle Suomivierailulle. Paluulento ajoittuu tammikuun 18 päiväksi. Samoihin aikoihin palaa Siperiaan myös Hiljan ja Saiman koulunkäyntiavustaja Aino Vuorimies. Aino sattui samaan aikaan kuin minäkin Pitkäsille. Myös Joosen isoveli Juho oli siellä käymässä. Juhohan osti Viuhonmäestä ihan minun naapurista ison remontin tarpeessa olevan vanhan ok.talon.
Hip hei, hyvinhän siellä hypyt kulkee!
VastaaPoista