JA JUMALA LOI NAISEN

Olikohan se joku ranskalainen elokuvaohjaaja Vadim ........, joka teki otsakkeen nimellä elokuvan aikoinaan,- olisko ollut seitkyt tai kuuskyt luvulla. Yritimme juuri Arskan kanssa muistella hänen vaimonsa, kuuluisan seksipommin nimeä, mutta kummankin kovalevyllä oli sen verran paljon tavaraa ettei nimi tullut heti ulos. Lähes yht`aikaa muistimme noin viidessä minuutissa Brigit Bardoon, joka nykyisin on keskittynyt eläinten suojeluun.
 Niin jutun otsake, kuin alkulausekin juontuvat meitä Arskan kanssa yhdistävästä aiheesta. Oikeastaan reissuporukkamme kolmaskin mies kuuluu samaan "kategoriaan" kanssamme. Arska on rehellinen poikamies. Minusta entinen emäntäni otti lopultakin pesäeron joskus -90 luvun loppupuoliskolla. Mikael on taas melko tuore leskimies. Ainon äidin kuolemasta on jotain pari vuotta.
Tämä seitsemäs (minulle, Arskalle ja Mikaelille ensimmäinen) Siperian matkani poikkeaa tulomatkan osalta melkoisesti aikaisemmista matkoista, joilla useimmilla on ollut apukuskeina tai kartanlukijoina eri ikäisiä miehenköriläitä. Olin kylläkin aikaisemminkin "kosiskellut" mukaani "laastienkeleitä", mutta tähän asti heikolla menestyksellä.
 -Tämän reissun tulomatkan on kruunannut Pitkästen lasten Suomi-open Aino Vuorimiehen mukaan tulo. Aikaisemmat reissunsa Aino on tehnyt junalla tai lentäen  Vähällä oli ettemme saaneet mukaamme kahtakin autoemäntää. Nimittäin toinen lähettisihteerini, kolmenkympin kriisiä uhkaavasti lähestyvä valtiotiedettä opiskeleva Satu Eronen oli myös lähdössä automatkalle kanssamme, mutta loma/viisumijuttujensa vuoksi tyytyi kuitenkin matkustamaan Pitkästen perheen kanssa junalla.
Nyt Satu ja Pitkäset ovat Aitamäkien vieraina Omskissa ja lähtevät jatkamaan matkaansa  huomenna
Heidän junansa saapuu  Abakaniin aikaisin keskiviikko aamuna.
Siirryimme eilen Ford Transitilla Minusinskista Karatusaan. Ennen lähtöä kävimme katsomassa kuuluisaa Minusinskin museota. Sieltä saimme melko tuhdin ja laajan  paketin seutukunnan historiasta.  - Matkasää

Karatusaan oli pilvinen ja taisi jonkun verran sataakin, mutta silti pääsimme nauttimaan upeista ruskamaisemista. Vasta parikymmentä kilometriä ajettuamme poikkesimme Euraasian parhaaseen Saslik-paikkaan yhdellä reitin korkeimmista ja upeimmista paikoista ennen parin kilometrin alamäkeä. Nautimme karbonaattiannokset sipulin ja leivän kera kolmeen mieheen (normaali saslikkia parempi vaihtoehto). Kurkun kostukkeeksi otimme Fantapullot. Vegetaarilinjalla oleva Aino tyytyi varaamiinsa eväisiin Transitissa.
Karatusassa ajoimme suoraan kirkonrakennustyömaalle, joka on reilut puoli kilometriä kirkonkylän keskustasta kaakkoon Verhni-Kysebarin tien varressa. Kirkon laajan tontin länsipuolella sijaitsee toinen Karatusan isoista kouluista Nishnaja-Bulankaan vetävän tien varressa.
Olin nähnyt Vitalin facebooksivuilta valokuvia rakennustyömaasta, mutta oli mukava nähdä tulevan kirkon fundament eli perustus/kellarivaihe ihan livenä. Paikkaa esitteli meille Minusinskista kotoisin oleva  arviolta kolmekymppinen työmaan vartija Ruslan. Mikael otti työmaasta melkoisesti videokuvaa. Illalla saunoimme, josta taisin jo kertoakin eilisiltaisessa tekstissäni.
Tänään oli ohjelmassa klo 11.00 jumalanpalvelus Karatusan kirjastossa(lapset mukaan laskien meitä lienee ollut noin tusinan verran)  ja kahdelta lähdimme koko porukalla ja kahdella autolla Suetukiin, jossa Vitali toimitti ehtoollisjumalanpalveluksen, kuten oli ollut Karatusassakin. Seinän toisella puolella Tonja piti pyhäkoulua . Koska syksy oli jo pitkällä olimme kylän kulttuuritalolla. Niin jumalanpalvelukseen, kuin pyhäkouluunkin oli, sääolot ( oli sateista) ja vielä kesken olleet syystyöt huomioon ottaen ihan mukavasti porukkaa. Pyhäkoulupuolella oli opettaja ja eräs pikkulapsen äiti mukaan laskien noin tusina ja seinän takana pappi ja suntio=Mikael mukaanlukien noin kymmenen henkeä. Suetukin kylässä asuu 180 henkeä. Jos kirkossakävijämäärää vertaa tavalliseen arkipyhään Suomen kirkoissa, niin Suetuk ei ainankaan jää prosenttuaalisesti häviölle. Uskon että tilanne Karatusan keskustaajamassakin muuttuu perusteellisesti, kun seurakunta saa oman kirkkorakennuksen. - Omissa haaveissani, joista olen jutellut jo parin vuoden ajan muillekin, on että yrittäisimme saada jo lähiaikoina, eli ehkä ensi keväänä, ellei jo tämän syksyn työjakson aikana jonkunlaisen Missio/konserttitapahtuman Karatusan rajonin  alueella ja miksei myös Minusinskissa ja jopa Abakanissakin. Vierailevia musikantteja olisi mukava saada niin Virosta, Latviasta, Saksasta ja Suomesta
Vitalin teksti liittyi Mikkelinpäivään, jossa sivuttiin enkeleitäkin, mutta keskityttiin kuitenkin enemmän lapsenkaltaiseen luottavaiseen uskoon. Seinän toisella puolen Tonjalla oli Flanellotyyppinen kertomus viisaista ja tyhnistä neitsyistä.
"Kyläpäällikkö" virolainen Jan Kensupp esitteli taas kerran vierailleen Suetukin 1800 luvun lopulla rakennettua hirsikirkkoa. Ensimmäiset "kirkonmiehet" ja naiset eli diakonissat olivat aloittaneet hengellisen ja maallisenkin opetus- ja auttamistyön jo 1860-luvulla. Suetukissakin videomateriaalia melkoisesti ottanut Suomessa joskus suntionkin hommia tehnyt Mikael pääsi kokeilemaan myös Karatusan kirkonkellojen sointia.

JALLEEN PERILLA

Asken istuimme Arskan ja Mikaelin kanssa Vitalin pappilan saunanlauteilla ja sita ennen pappilan perheen kanssa ruokapoydassa. Nyt istuskelen olohuoneen nurkassa lattialla nojaten seinaan yrittaen keskittya taman jutun kirjoittamiseen Talon lapset (Sveta Dima,Aljosha ja Misha) ovat jo nukkumassa. Tonja-aiti viela tiskailee tupakeittion toisessa nurkassa ja reissukaverit yrittavat yhdessa Ainon johdolla saada konpjuuteriohjelmia aisoihin. Vitalikin tuli ihmettelemaan asiaa. Kohta siirrymme nukkumaan Transitiimme. Huomenna on ohjelmassa Karatusan jumalanpalvelus kirjastossa yhdeltatoista ja matka Suetukin kylalle, jonka kulttuuritalolla on Tonjan pitamana pyhakoulu. Ainon isan Mikaelin lento Suomeen on jo ensi perjantaina, joten meilla on enaan vajaa viikko tutustua hanen kanssaan taman alueen lahetystyon kohteisiin.
Pitkasten perhe on nyt Omskissa, josta he lahtevat junalla maanantaina ja saapuvat Minusinskiin keskiviikkoaamuna. Suunnitelmissamme oli pistaytyminen Jergagin luonnonpuistossa Sajanin vuoristossa ja myos kaynti Jeniseijoen ylajuoksulla n 120km Minusinskista joskus 1930 aikoihin rakennettuun 245m voimalaitospatoon.
Viivyimme Omskissa suunniteltua pitempaan, koska sinne saapui Virossa nykyaan tyoskenteleva SEKLin lahetti Kai Lappalainen TV-ryhmansa  (Kaitsu+kamera ja Jaana+mikrofoni) kanssa. Kaitsu tekee taas ohjelmaa Siperian lahetystyosta ja halusi  haastatella ja kuvata meita Omskissa.

Kyytiimme tuli Omskista viime kevaana sinne kylatyohon Suomesta kv,linjalaisena tullut jyvaskylalainen Tarja Vekkeli, jonka veimme tyopaikalleen Orlovnkan kylaan n 120 km Omskista itaan.
Matka Krasnojarskiin sujui hyvin ja tapasimme Melasten perheen (Siperian laaninrovasti Villen, Susannan ja
tyttaret Helmin ja Viljan) ja jatimme sinne tilatut virsikirjat. Matka jatkui jo samana paivana, silla halusimme lopultakin paasta perille. Yovyimme vuoristossa eraan tienvarsikahvilan lahistolla ja lahdimme viimeiselle pikataipaleelle hyvissa ajoin ja saimme nauttia aivan upeista ruskamaisemista vuoristossa ja myohemmin Hakasian autonomisen tasavallan huikean kauniista kumpuilevista ja avarista maisemista ennen Abakaniin saapumista. Ajoimme  taman kauniin ja viihtyisan kaupungin lapi ja sitten olikin jaljella tuttuakin tutumpi reilun kahdenkymmenen kilometrin matka Minusinskiin.
Samana perjantai-iltana juhlimme Minusinskin khra Slava Shadrinin synttareita hanen perheensa (Olga ja lapset Fedja, Jaana ja Jasha) kanssa upouudessa pizzeriassa. Sita ennen oli siirretty virsikirjat ja matkalaisten tavarat seurakunnan tiloihin Abakanskaja 41:een. -Koska matka Omskista perille oli ollut osittain sateinen olimme olleet huolissamme virsikirjoista perakarryssa. Mieli oli kiitollinen kun virsikirjat olivat sailyneet aivan kuivina.

VÄLIMATKAN KROUVISSA

Takanapäin on jo rutkasti kilometrejä Suomesta lähdön jälkeen. Oliskohan jotain vähän päälle kolemetuhatta viissataa.Olemme nyt miljoonakaupunki Omskissa luterilaisen kirkon varikolla kielikoulussa olevan Aitamäen perheen asunnolla. Saavuimme myöhään sunnuntai-iltana ja tänään purimme kolmasosan Inkerin kirkon juuri uusitun tuhannen  virsikirjan lastista tänne. Loput kirjat jakaantuvat Novosibirskin,Krasnojarskin,Minusinskin,Karatusan,Sajanskin ja Irkutskin seurakunnille. Markus Aitamäki vie lähipäivinä tänne Virosta saapuvan Kaitsu Lappalaisen kanssa N.birskin kirjat perille. Meillä on tarkoitus ajaa täältä Krasnojarskiin ja sitten Minusinskiin ja Karatusaan. Karatusan khra Vitali Lutzagov vie virsikirjat Irkutskiin ja Sajanskiin joskus myöhemmin.
 Lähtö Suomesta  oli vielä tukkoisempaa kuin Kimillä alkuaikoina formuloissa, mutta pikkuhiljaa valmiiksi kotimaassa lämmitetettyihin renkaisiin alkoi löytyä pitoja ja Venäjän tullin jälkeen matka alkoi sujua oikein mukavasti. Taktiikka ajoihin oli suunniteltu peräti viiden pysähdyksen mukaan,
mutta sattuneista syistä (mm.kaverin bisnekset Yfassa) muutimme jo pohjoisen eli seiskatien reitiltä eteläisselle Ufan kautta Uralia ylittävälle reitille. Mahdolliset mäkitreenit Tsaikovskissa jäivät siis  pois ohjelmasta.  Ufassa poikkesimme kuitenkin  katsastamassa hyppyrimäet, mutta koska siellä ei ollut paikallsia treenejä ei minunkaan tarvinnut hypätä. Pienissä K20-40 mäissä oli uudet muovit, mutta isommassa (jotain 80-90m) oli ikivanhat muovit ja hyvin erikoiset metalliladut. Pelti- tai porsliininappuloitten sijasta oli tiheään istutetut  rautanaulan kannat . Suurin eli  vanha K120 mäen ruosteinen teräsrunko oli purettu vauhtimäen kaarteelta alaspäin.

 

  Bisnesten mentyä poskelleen keskityimme nauttimaan Retro-nimisen veteraanimuusikoitten torvisoitosta erään tavaratalon pihalla. Jututin soittajia ja esitimme toiveenamme kuulla Uralin pihlajat sekä Moskovan valot. Nautinto oli aivan upea, enkä olisi malttanut lähteä jatkamaan matkaa aivan heti.

Niin 24v vanha Transit, kuin myös melko vanha ( 12v) jonkun tekemä "omavalmiste" peräkärry ovat kestäneet hyvin matkan vaivat ja tien rytkytykset. Ainoastaan toinen peräkärryn iskreista irtosi jossain iskussa alapäästään. Sidoin sen kiinni kuormaliinalla ja kunhan sattuu sopiva korjaamo hitsautan sen kunnolla paikoilleen. Peräkärryn kuorma on nyt keventynyt melkoisesti, joten eiköhän se kestä lopunkin matkaa.
Tämän blogin otsikko : "Välimatkan krouvissa" löytyy Aleksis Kiven Nummisuutareista. Siinä harjastukkainen Esko tekee kosioreissua puhemiehenään viinaksiin taipuvainen Mikko Vilkastus.
Eskon suutari isä oli tietyn puusuutarin kanssa tehnyt kaupat Eskon ja puusuutarin tyttären naimahommista nimenomaisessa Puolimatkan Krouvissa  tietenkin ryyppyklasin äärellä.
Eskon kotipitäjän lukkari oli tehnyt tarvittavat asiakirjat jotka Eskolla oli matkassa. Poiketessaan levähtämässä kyseisessä krouvissa Esko oli raapustanut puumerkkinsä asiakirjaan .-Siitä on peräisin sanonta Eskon puumerkistä..  Mikko Vilkastus oli verottanut kaverusten matkakassa melkoisesti jo menomatkalla samaisessa krouvissa. - Pahasti ; Sanoisinko erittäin pahasti kaikinpuolin poskelleen menneeltä morsiamen hakureissulta palatessaan ( lukija voi tarkemmin syventyä tapahtumiin lukemalla k.o. Nummisuutarit)
kaverukset poikkeavat jälleen Puolimatkan krouvissa tunnetuin seurauksi. -Sen verran voin valaista asiaa, että Eskokin erehtyy ensimmäisen kerran maistelemaan miestä väkevämpää ja siitähän ei tietenkää hyvää seurannut.
Meidän Puolimatkan krouvimme tarjoukset ovat olleet huomattavasti Nummisuutareissa kerrottua parempia. Paitsi hyvää ruumiin ravintoa meitä on täällä hoidettu talon isännän toimesta Jumalan Sanalla. Myös ajomatkan aikana tuo hengellinen huoltopuoli on toiminut hyvin. Kun ajovuorot ovat tasapuolisesti jakaantuneet meidän kolmen miehen kesken, on Aino (jolta ajokortti puuttuu) lukenut meille päivän sanan Lutherin "Mannaa Jumalan lapsille" kirjasta ja myös pätkän Raamatusta. Iltaisin on veisattu yhteinen virsi ja yhdessä on rukoiltukin aamuin sekä illoin. Tietoisuus siitä, että niin kotimaassa, kuin myös täällä Venäjällä ja erikoisesti Siperiassa ystävät ovat muistaneet meitä matkalaisia rukouksin, on kantanut meitä päivänmatkan kerrallaan.
Tänään keskusteltiin matkan aikataulusta. Aino, joka on ollut täällä Omskissa kaksi kolmen kk. jaksoa olisi ollut mielellään täällä pitempäänkin eli ylihuomiseen, mutta minä olin sillä kannalla, että huomisaamuna pitäisi jo jatkaa matkaa, sillä Krasnojarskissakin Ville Melasen perhe saattaisi yrittää pitää meitä vierainaan edes jonkun aikaa ja onhan siellä myös hienoja nähtävyyksiä (mm." kivikylä").
Nyt illalla kuulin Markukselta, että Lappalaisen Kaitsu oli soittanut ja toivonut meidän viipyvän hänen tuloonsa asti, että hän voisi haastatella minua ja Ainoa.
 Kaitsu on tulossa tänne TV-ryhmänsä  ( Kaitsu+ juontajatyttö+ filmikamera ja nauhuri) kanssa ja hän tekee ilmeisesti jatkoa niihin TV-sarjoihin Inkerin kirkon Siperian työstä, joita on näytetty Suomessa Seiska-TV:ssä.
Kai Lappalainen oli perheineen muutama vuosi sitten lähettinä juuri täällä Omskissa, mutta siirtyi viisumi/maassaololupakysymysten vaikeutumisen vuoksi työhön Viroon.
-Nukutaan yön yli ja katsotaan ja tuumataan miten matka jatkuu, -Tapahtukoon Herran tahto!

PERINTEINEN LÄHTÖHÄSSÄKKÄ

Pantteri ei  pääse pilkuistaan, eikä seepra raidoistaan!  -Samoin näyttää olevan meikäläisen  Siperiaan lähtöjen kanssa. Kerta toisensa jälkeen lähtövalmistelut kasaantuvat ja synnyttävät melkoisesti stressiä.
Tänään meidän piti ylittää Venäjän raja, mutta tässä sitä istutaan kotona Viuhonmäessä. Aino ja isänsä Mikael , jotka minun piti hakea Pieksämäeltä tulivatkin Savonlinnaan ja nukkuvat jo. Mikael auttoi minua peräkärryn korokelaitojen asentamisessa  ja Aino pakkaili tavaroitaan.

 En malttanut lopettaa ajoissa talkoita Vattukylän mäessä ja houkuttelin sukulaismies Arskankin sinne talkoisiin. Kuuselan häistä palatessa tein melkoisen lenkin ja poimin Arskan kyytiini Transitiin Kuopiosta. Arska oli tullut Kuopioon Kustin ja minun juhannuksena ostamalla pikku Ford Ka:lla ja ajoi sen talkooreissun jälkeen takaisin Savonlinnaan. Itse jäin Kaisan perheen luokse Kuopion Itkonniemeen yöksi ja palasin kaikessa rauhassa torstaina kotiini Viuhonmäkeen.Palatessa poikkesin katsomassa Joroisten hyppyrimäkiä. Kaheksan ja yheksänkymment`luvuilla Joroisten mäissä olivilkasta toimintaa, mutta nyt on hiljaista kuin huopatossutehtaassa.
Arska osoittautui hyväksi ammattilaiseksi kaivinkonemiehenä ja sai myös asiantuntevaa myönteistä palautetta työskentelystään Haukipuron veljesten isä-Reinolta joka on eläkkeellä oleva entinen Haapaveden rakennusmestari.  jJanne Haukipuro jäiyksin jatkamaan maanvaihto-operaatiota Muorinmäen montussa.
Kotiin palattuani päivitin Muorinmäen hyppyrimäkien piirustukset ja lähetin ne Jannelle.
Olemme soitelleet asian tiimoilta jonkun kerran.Odotan mielenkiinnolla projektin etenemistä. Hyvä urheilukaverini Ylistaron Pikkujättiläinen , maanviljelysneuvos Raimo Rannanpää lupasi mennä traktorin ja telikärrynsä kanssa  auttamaan Jannea syyskyntöjen jälkeen,ellei tule ylipääsemättömiä esteita.
Eilen ratkesi pikku Ford Ka:n tämän syksyn "kohtalo". Kaisan ja Antin naapuri Milla,joka on kahden murriosikäsen pojan yksinhuoltaja oli ihastunut autoon ja vuokrasi sen toistaiseksi. Milla tulee ensi torstaina Kaisan ,Antin ja Epun kanssa hakemaan autoa.
Itse olisinollut jo valmis myymään tuon pikkufordin,mutta Kusti soitti ja toivoi pääsevänsä ensikesänä tapaamaan tuttujaan silläautolla.
Eilen Transitiin öljyjä vaihtanut huoltomies huomasi, että kardaaniakselin kumimurroksesta puuttui yksi 50/8 pultti. Pulttia etsiessäni onnistuin saamaan Automestarien varaosaliikkeestä huomisaamuksi Transitiin kaikkia pyöriä varten varaosalaakerit ja niinpä siirsimme lähtöä päivällä. Siirto oli tarpeellinen, koska saimme tänään tehtyäArskan ja myöhemmin illalla Mikaelin kanssa matka-autoon ja peräkärryyn tuiki tarpeellisia  parannuksia.
Huomisaamuna haen varaosat ja laitamme Ainon junalla Lappeenrantaan. Martti tulee häntä vastaan r-asemalle ja Aino voi  hoitaa pankkiasioitaan Lpr:ssa.
Soitin tänään myös Kelttoon,josta haemme Siperian seurakuntia varten tuhannen virsikirjan lastin, jonka jaamme Omskin,Novosibirskin,Krasnojarskin,Minusinskin ja Karatusan seurakunnille. Vitali vie Sajanskin ja Irkutskin  kirjat, kun liikkuu autollaan sielläpäin.
Tänään sain puhelimitse hyviä uutisia. Rosenlundin Hannun leikkaus olimennyt hyvin ja miseon nyt kuukauden sairaslomalla. Toivottavasti pääsemme yhdessä itsenäisyyspäivän seutuvilla harjoittelemaan Taivalkoskelle.