lauantai 28. syyskuuta 2013

JALLEEN PERILLA

Asken istuimme Arskan ja Mikaelin kanssa Vitalin pappilan saunanlauteilla ja sita ennen pappilan perheen kanssa ruokapoydassa. Nyt istuskelen olohuoneen nurkassa lattialla nojaten seinaan yrittaen keskittya taman jutun kirjoittamiseen Talon lapset (Sveta Dima,Aljosha ja Misha) ovat jo nukkumassa. Tonja-aiti viela tiskailee tupakeittion toisessa nurkassa ja reissukaverit yrittavat yhdessa Ainon johdolla saada konpjuuteriohjelmia aisoihin. Vitalikin tuli ihmettelemaan asiaa. Kohta siirrymme nukkumaan Transitiimme. Huomenna on ohjelmassa Karatusan jumalanpalvelus kirjastossa yhdeltatoista ja matka Suetukin kylalle, jonka kulttuuritalolla on Tonjan pitamana pyhakoulu. Ainon isan Mikaelin lento Suomeen on jo ensi perjantaina, joten meilla on enaan vajaa viikko tutustua hanen kanssaan taman alueen lahetystyon kohteisiin.
Pitkasten perhe on nyt Omskissa, josta he lahtevat junalla maanantaina ja saapuvat Minusinskiin keskiviikkoaamuna. Suunnitelmissamme oli pistaytyminen Jergagin luonnonpuistossa Sajanin vuoristossa ja myos kaynti Jeniseijoen ylajuoksulla n 120km Minusinskista joskus 1930 aikoihin rakennettuun 245m voimalaitospatoon.
Viivyimme Omskissa suunniteltua pitempaan, koska sinne saapui Virossa nykyaan tyoskenteleva SEKLin lahetti Kai Lappalainen TV-ryhmansa  (Kaitsu+kamera ja Jaana+mikrofoni) kanssa. Kaitsu tekee taas ohjelmaa Siperian lahetystyosta ja halusi  haastatella ja kuvata meita Omskissa.



Kyytiimme tuli Omskista viime kevaana sinne kylatyohon Suomesta kv,linjalaisena tullut jyvaskylalainen Tarja Vekkeli, jonka veimme tyopaikalleen Orlovnkan kylaan n 120 km Omskista itaan.
Matka Krasnojarskiin sujui hyvin ja tapasimme Melasten perheen (Siperian laaninrovasti Villen, Susannan ja
tyttaret Helmin ja Viljan) ja jatimme sinne tilatut virsikirjat. Matka jatkui jo samana paivana, silla halusimme lopultakin paasta perille. Yovyimme vuoristossa eraan tienvarsikahvilan lahistolla ja lahdimme viimeiselle pikataipaleelle hyvissa ajoin ja saimme nauttia aivan upeista ruskamaisemista vuoristossa ja myohemmin Hakasian autonomisen tasavallan huikean kauniista kumpuilevista ja avarista maisemista ennen Abakaniin saapumista. Ajoimme  taman kauniin ja viihtyisan kaupungin lapi ja sitten olikin jaljella tuttuakin tutumpi reilun kahdenkymmenen kilometrin matka Minusinskiin.
Samana perjantai-iltana juhlimme Minusinskin khra Slava Shadrinin synttareita hanen perheensa (Olga ja lapset Fedja, Jaana ja Jasha) kanssa upouudessa pizzeriassa. Sita ennen oli siirretty virsikirjat ja matkalaisten tavarat seurakunnan tiloihin Abakanskaja 41:een. -Koska matka Omskista perille oli ollut osittain sateinen olimme olleet huolissamme virsikirjoista perakarryssa. Mieli oli kiitollinen kun virsikirjat olivat sailyneet aivan kuivina.

1 kommentti:

  1. Terveisiä äidiltä Arskalle!
    Miten siellä menee?

    t: Äiti

    PS. Muista "tiedät kyllä mikä"

    VastaaPoista