VÄLIMATKAN KROUVISSA

Takanapäin on jo rutkasti kilometrejä Suomesta lähdön jälkeen. Oliskohan jotain vähän päälle kolemetuhatta viissataa.Olemme nyt miljoonakaupunki Omskissa luterilaisen kirkon varikolla kielikoulussa olevan Aitamäen perheen asunnolla. Saavuimme myöhään sunnuntai-iltana ja tänään purimme kolmasosan Inkerin kirkon juuri uusitun tuhannen  virsikirjan lastista tänne. Loput kirjat jakaantuvat Novosibirskin,Krasnojarskin,Minusinskin,Karatusan,Sajanskin ja Irkutskin seurakunnille. Markus Aitamäki vie lähipäivinä tänne Virosta saapuvan Kaitsu Lappalaisen kanssa N.birskin kirjat perille. Meillä on tarkoitus ajaa täältä Krasnojarskiin ja sitten Minusinskiin ja Karatusaan. Karatusan khra Vitali Lutzagov vie virsikirjat Irkutskiin ja Sajanskiin joskus myöhemmin.
 Lähtö Suomesta  oli vielä tukkoisempaa kuin Kimillä alkuaikoina formuloissa, mutta pikkuhiljaa valmiiksi kotimaassa lämmitetettyihin renkaisiin alkoi löytyä pitoja ja Venäjän tullin jälkeen matka alkoi sujua oikein mukavasti. Taktiikka ajoihin oli suunniteltu peräti viiden pysähdyksen mukaan,
mutta sattuneista syistä (mm.kaverin bisnekset Yfassa) muutimme jo pohjoisen eli seiskatien reitiltä eteläisselle Ufan kautta Uralia ylittävälle reitille. Mahdolliset mäkitreenit Tsaikovskissa jäivät siis  pois ohjelmasta.  Ufassa poikkesimme kuitenkin  katsastamassa hyppyrimäet, mutta koska siellä ei ollut paikallsia treenejä ei minunkaan tarvinnut hypätä. Pienissä K20-40 mäissä oli uudet muovit, mutta isommassa (jotain 80-90m) oli ikivanhat muovit ja hyvin erikoiset metalliladut. Pelti- tai porsliininappuloitten sijasta oli tiheään istutetut  rautanaulan kannat . Suurin eli  vanha K120 mäen ruosteinen teräsrunko oli purettu vauhtimäen kaarteelta alaspäin.

 

  Bisnesten mentyä poskelleen keskityimme nauttimaan Retro-nimisen veteraanimuusikoitten torvisoitosta erään tavaratalon pihalla. Jututin soittajia ja esitimme toiveenamme kuulla Uralin pihlajat sekä Moskovan valot. Nautinto oli aivan upea, enkä olisi malttanut lähteä jatkamaan matkaa aivan heti.

Niin 24v vanha Transit, kuin myös melko vanha ( 12v) jonkun tekemä "omavalmiste" peräkärry ovat kestäneet hyvin matkan vaivat ja tien rytkytykset. Ainoastaan toinen peräkärryn iskreista irtosi jossain iskussa alapäästään. Sidoin sen kiinni kuormaliinalla ja kunhan sattuu sopiva korjaamo hitsautan sen kunnolla paikoilleen. Peräkärryn kuorma on nyt keventynyt melkoisesti, joten eiköhän se kestä lopunkin matkaa.
Tämän blogin otsikko : "Välimatkan krouvissa" löytyy Aleksis Kiven Nummisuutareista. Siinä harjastukkainen Esko tekee kosioreissua puhemiehenään viinaksiin taipuvainen Mikko Vilkastus.
Eskon suutari isä oli tietyn puusuutarin kanssa tehnyt kaupat Eskon ja puusuutarin tyttären naimahommista nimenomaisessa Puolimatkan Krouvissa  tietenkin ryyppyklasin äärellä.
Eskon kotipitäjän lukkari oli tehnyt tarvittavat asiakirjat jotka Eskolla oli matkassa. Poiketessaan levähtämässä kyseisessä krouvissa Esko oli raapustanut puumerkkinsä asiakirjaan .-Siitä on peräisin sanonta Eskon puumerkistä..  Mikko Vilkastus oli verottanut kaverusten matkakassa melkoisesti jo menomatkalla samaisessa krouvissa. - Pahasti ; Sanoisinko erittäin pahasti kaikinpuolin poskelleen menneeltä morsiamen hakureissulta palatessaan ( lukija voi tarkemmin syventyä tapahtumiin lukemalla k.o. Nummisuutarit)
kaverukset poikkeavat jälleen Puolimatkan krouvissa tunnetuin seurauksi. -Sen verran voin valaista asiaa, että Eskokin erehtyy ensimmäisen kerran maistelemaan miestä väkevämpää ja siitähän ei tietenkää hyvää seurannut.
Meidän Puolimatkan krouvimme tarjoukset ovat olleet huomattavasti Nummisuutareissa kerrottua parempia. Paitsi hyvää ruumiin ravintoa meitä on täällä hoidettu talon isännän toimesta Jumalan Sanalla. Myös ajomatkan aikana tuo hengellinen huoltopuoli on toiminut hyvin. Kun ajovuorot ovat tasapuolisesti jakaantuneet meidän kolmen miehen kesken, on Aino (jolta ajokortti puuttuu) lukenut meille päivän sanan Lutherin "Mannaa Jumalan lapsille" kirjasta ja myös pätkän Raamatusta. Iltaisin on veisattu yhteinen virsi ja yhdessä on rukoiltukin aamuin sekä illoin. Tietoisuus siitä, että niin kotimaassa, kuin myös täällä Venäjällä ja erikoisesti Siperiassa ystävät ovat muistaneet meitä matkalaisia rukouksin, on kantanut meitä päivänmatkan kerrallaan.
Tänään keskusteltiin matkan aikataulusta. Aino, joka on ollut täällä Omskissa kaksi kolmen kk. jaksoa olisi ollut mielellään täällä pitempäänkin eli ylihuomiseen, mutta minä olin sillä kannalla, että huomisaamuna pitäisi jo jatkaa matkaa, sillä Krasnojarskissakin Ville Melasen perhe saattaisi yrittää pitää meitä vierainaan edes jonkun aikaa ja onhan siellä myös hienoja nähtävyyksiä (mm." kivikylä").
Nyt illalla kuulin Markukselta, että Lappalaisen Kaitsu oli soittanut ja toivonut meidän viipyvän hänen tuloonsa asti, että hän voisi haastatella minua ja Ainoa.
 Kaitsu on tulossa tänne TV-ryhmänsä  ( Kaitsu+ juontajatyttö+ filmikamera ja nauhuri) kanssa ja hän tekee ilmeisesti jatkoa niihin TV-sarjoihin Inkerin kirkon Siperian työstä, joita on näytetty Suomessa Seiska-TV:ssä.
Kai Lappalainen oli perheineen muutama vuosi sitten lähettinä juuri täällä Omskissa, mutta siirtyi viisumi/maassaololupakysymysten vaikeutumisen vuoksi työhön Viroon.
-Nukutaan yön yli ja katsotaan ja tuumataan miten matka jatkuu, -Tapahtukoon Herran tahto!