LUKEMISLATAUKSEN JÄLKEEN JO VÄHÄN FYYSISEN TYÖN MAKUAKIN

Viime syksyn 3 kk:n työrupeaman jouduin ankaran röhätaudin (3vk) vuoksi aloittamaan loikoilemalla Pitkästen sohvalla. Aikani kuluksi tuli luettua muutama Waltari ja taisi siinä mennä pari muutakin kirjaa.
Joose on aina toivonut että toisin tänne suomenkielistä lukemista, koska siitä tahtoo ajanmittaan tulla pula. Joosehan yleensä aloittaa myös lueskelemalla omat työkautensa. Yleensä niihin alotuksiin liittyy jonkun sortin köhää tai lentsua. Joosen viime syksyinen röhä oli vielä astetta lujemmassa kuin minulla ja se kesti kokonaisen kuukauden. Myös Joosen koko perhe on melko lailla sairastellut kuluneen talvenkin aikana.
Minulla oli tiedossa melkoinen muuttokuorma, mutta silti aivan viime hetkellä ennen Suomesta lähtöä kun muistin Joosen toivomuksen  kaivoin hyllystäni pari Kalle Päätaloa ( Esikoisteos "Ihmisiä telineillä", jonka julkaisemisen vuoksi Kalle sai kotiseutunsa hurskailta melkoista sapiskaa, sekä  ensimmäisen osan fiktiivistä Koillismaasarjaa, jossa Kalle kuvailee myös ihan syvällisesti seutukuntansa ihmisten hengenliikettä lestadiolaisuutta kaiken elämisen keskellä) ja veljen huonekunnan hengellistä kasvua ajatellen yhden kaikkien aikojen parhaimmista kirjoista, elikä "Elija Tisbeläisen"(Kirjoittaja on Krumacher, jostain 1800 luvun puolivälin paikkeilta. Kirjan suomentaja on Otto Rosendahl ja julkaisija Herättäjäyhdistys, joka silloin 1900 luvun vaihteessa oli vielä "kovassa iskussa". Tämän toisen painoksen esipuheen on kirjoittanut eräs viime vuosisadan loppupuolen parhaimmista miehistä jo vanhurskasten ylösnousemusta odottavien lepoon päässyt SLEYn  (nimi hukassa  -no tää on sitä "emmentaalia").
Laitoin kirjat Pitkästen hyllyyn, mutta kun tulin avanneeksi Elija Tisbeläisen, en malttanutkaan lopettaa, vaan ahmin kirjan alusta loppuun. Monesko kerta lie ollut, mutta kyllä se taas kannatti lukea. - Vauhtiin kun pääsin lukaisin myös Koillismaan, joka kirjana on minulle hyvin arvokas, koska kirjailija itse antoi sen minulle muistoksi vierailustani omistuskirjoituksella varustettuna hänen kotonaan Messukylän kirvestiellä 1998 jos oikein muistan.
Eilisiltana aloitin sitten myös "Ihmisiä telineillä" ja aivan kuin jatkona sille pääsin tänään  aloittamaan lautapojan hommat. Kävimme Joosen kanssa Abakanissa ja toimme "Sajan lies" (Sajanin metsä) sahalta höylättyä ponttilautaa n 150m ja 5 kpl  kuusimetrisiä kakkosnelosia (höyläämättömiä, mutta onneksi jo vähän kuivaneita).  Nostelimme ponttilaudat sisälle  ja kun Joose lähti perhettään huoltamaan minä aloitin hioskella kakkosnelosia vähän siistimmäksi, ja pätkin ne kaksimetrisiksi. Nyt nekin on pinkassa pyhäkouluhuoneessa, kuten ne ponttilaudatkin.
Meidän pitäisi rakennella yksi lasten sänky Pitkästen asunnolle ja tänne seurakunnan kvarttiiralle myös muutama vuodepaikka, kun niistä on aina pulaa silloin kun tulee vähänkin useampi vierailija ja tämän kevään aikana tänne Minusinskiin ja Karatusaan on tulossa useampiakin ryhmiä.
Tänä aamuna oli Pitkäsille tupsahtanut Melasen Susanna lasten kanssa Krasnojarskin suunnalta kyläilemään ja viikonlopulla ovat Aitamäet tulossa työhönsä liittyen noin viikon ajaksi tutustumaan tähän Siperian kolkkaan.  Sitten jossain vaiheessa tulee SLEYn nuorisoryhmä  ja kesäkuun puolella vielä lestadiolaissaarnamiesten ryhmä. Toukuussa pitäisi tulla myös arkkitehti Jorma Laine sekä Siperian lääninrovasti Juha Saari Karatusan kirkkoprojektin merkeissä.
Tämän keväinen työmatkani jää viisumijuttujen vuoksi vähän tavanomaista lyhyemmäksi, kun menetin viisumistani vajaat kaksi viikkoa maaliskuisella Uralin MM-kisareissulla.
Olemme Joosen kanssa suunnitelleet yhteistä matkaa Suomeen, jossa minun pitää olla viimeistään 21.06.
Jos Aino malttaa siirtää lähtöään sen verran, että Johanna lähtisi lasten kanssa koulujen loppumisen jälkeen ja he menisivät koko konkkaronkka yhdessä täältä Saranskiin, jossa Johanna ja lapset haluavat käydä ja sieltä sitten Suomeen, niin me Joosen kanssa taas "seikkailtaisiin" perästä, kuten toissa keväänäkin teimme velimiehen Ivecon kanssa.
Huomenna meillä on Karatusa päivä. Ensin vierailu ammattikoululla ja sitten nuorteillat Sagaiskojen kylällä ja Karatusassa. Ohjelmassa pitäisi olla Mel Gibsonin Kristuksen kärsimyksistä kertova aika rankka elokuva .  Pikkuhiljaa jahka saamme ne sänkypaikat rakenneltua tänne Minusinskiin pitäisi alotella rakennushommia myös Karatusassa.
Heti alkuun minun pitäisi piirtää millimetripaperille kuvat Vitalin pappilasta. Tein sellaiset silloin kun haettiin lupaa remontin aloittamiselle, mutta niitten kuvien jälkeen rakensimme ne kaksi lisähuonetta joita ei ollut vielä alkuperäisissä kuvissa.

UUSI VIIKKO, MUTTA VANHAT KUJEET

Viime perjantaiaamuna  kävimme Joosen kanssa viemässä Toden Abakanin lentoasemalle. Nuori SEKLin hommissa oleva freelancer kuvaaja (valokuvat ja videot sekä kaikenlainen uusi media-alan tekniikka) poistui Siperian vahvuudesta ensin tapaamaan tuttujaan Pietarissa, sitten jokunen päivä kotona Ryttylän Pihlajamäessä ja sen jälkeen kuvausreissu Viroon. Toden ohjelma jatkuu maailmalla senkin jälkeen Bulgarian ja olikohan se Papua-Uuteen Gineaan kielenkääntöprojekteihin tutustumisella.
Tulomatkalla sain siis tutustua kahteen uuteen energiseen nuoreen mieheen (Tode  kait 31 ja Markus jo 38) ja Omskissa neljän päivän aikana myös Markuksen perheeseen. Täällä Minusinskissa Tode ehti olla viikon ajan. Toden täällä olo toi kaivattua vaihtelua ja sisältöä myös Pitkästen perheelle ja jo Todelle ennestään tutulle Pitkästen lasten suomiopelle Aino Vuorimiehelle. Niin Omskissa, kuin täällä Minusinskissakin lapset viihtyivät  enemmän kuin hyvin Toden seurassa.
Joose tuli juuri ja nyt lähdemme Abakaniin etsimään rakennustarvikkeita. Pitäisi rakentaa uusia nukkumispaikkoja sillä lähiaikoina tänne on tulossa muutama vierailuryhmä ja juuri ennen Joosen lähtöä heille oli tullut Krasnojarskista Ville Melasen vaimo Susanna lapsineen kyläilemään.

JOURNALISTIN "KIERRÄTYSTÄ" ja NOMADIMISSION KUVIA JA MUISTOJA

Eilinen päivä täällä Siperiassa sisälsi paljon kilometrejä ja tapahtumia. Kierrätimme Joosen ja Slavan kanssa media-alan ammattilaista Todea Karatusan suunnalla. Palasimme vasta myöhään illalla Minusinskiin, mutta ehdimme paluumatkalla syömään historian parhaimmat saslikit luottopaikassamme noin 20 km Minusinskistä itään suuren mäen päällä. Ohjelmassa oli Vitalin perheeseen ja pappilaan sekä Karatusan kirkkohankkeeseen tutustumista, vierailu Karatusan amiksella (tällä kertaa vuorossa tyttöluokka ja sen vuoksi mukana ruustinna Tonja) sekä nuortenillat Sagaiskojen  (saksalaistaustainen) kylässä ja Karatusan kirjaston kellarin nuorisotiloissa. Nuortenilloissa oli mukana Vitali (vaimo Tonja jäi lasten kanssa kotiin). Tode otti "todella" paljon valokuva- ja videomateriaalia jo mainittujen lisäksi  myös Karatusan kirkkotontilla sekä haastatteli Joosea ja minuakin ajomatkojen aikana.
Paluumatkalla Karatusasta poikkesimme lähellä Kuraginoa tapaamassa erästä rakennusalan ammattilaista. Ehkä noin 35-40v miellyttävän oloinen nainen, joka oli myös luterilainen, edusti kuraginolaista betonialan yritystä  ja kertoi kuinka heidän firmansa voisi palvella Karatusan kirkkoprojektissa.  Vitali oli tullut Lada Nivallaan myös tuohon tapaamiseen ja palasi sitten kotiinsa, kun me lähdimme kohti Minusinskia.
 Tämän matkan aikana olen joutunut (saanut mahdollisuuden) muutaman kerran yrittämään pahasti kangertelevalla ja muutenkin puutteellisella venäjän kielitaidollani kertoa itsestäni ja myös uskostani. Kokemus on kaikesta vajavaisuudesta huolimatta ollut hyvä. Kaiken ikäiset ihmiset (Omskissa)ja eilen erikoisesti nuoret  tuntuivat kuuntelevan mielenkiinnolla ja ilmeisesti myös ymmärsivät kuulemansa.
Joose oli jo kevättalvella alkanut käydä Minusinskista Slavan kanssa auttamassa Vitalia noissa kahdessa paikassa nuorteniltojen pitämisessä. Samoihin reissuihin oli myös sisältynyt vierailut Karatusan ammmattikoulun  oppitunneilla. Aikaisemmatkin kokemukset olivat olleet myönteisiä.
Tänään Tode valokuvaa, videoi ja haastattelee Pitkästen lapsia ja Aino Vuorimiestä, joka auttaa Hiljaa (3 lk) ja Saimaa (eskari) venäjän kielisessä koulunkäynnissä ja pitää heille (Selmallekin Saiman kanssa) sen lisäksi myös suomenkielistä koulua.
Minulla on tänään vapaata. Iltapuolella menemme kait ulkoilemaan tuttuun mäntymetsikköön ja illalla meillä on suomalaisten raamattupiiri.
Olen päivittänyt omaa "nettimaailmaani" ja äsken selailin Jyri Pitkäsen upeaa Nomadimissio-blogia "Elämää maailmassa". Jyri teki sitä syksyllä 2010 ensimmäisen Siperian matkani aikana.  - Siinä on suuri määrä upeita kuvia monenlaisista tilanteista ja kuvatekstit iskevät kuin naulankantaan. - Suurta taidetta!!!
Kannattaa käydä katsomassa!

"MYÖHÄSTYI KUIN JÄMSÄN ÄIJÄ TAIVAASTA"

Kolme karjua, Aatsa, Markus, Tode

Minusinsk

Naputtelen tätä juttua Pitkästen olohuoneessa, talon koneella. Saavuimme Minusinskiin Toden kanssa iltapäivällä.Söimme lounaaksi Saslikit Abakanin ja Minusinskin välisessä  Saslik-paikassa ja haimme avaimet Pitkästen kämppään Shadrineilta Lähdimme Omskista keskiviikkoiltana ja yövyimme matkan varrella kahdesti nukkueni Transitissa. Viime yön unet venähtivät ruhtinaallisesti  lähes puoliyhdeksään. Annoin Todelle mahdollisuuden keskittyä maisemien katselemiseen ja kuvaamiseen ja ajoin tämän päivän taipaleen kokonaan. -No taipale oli tosi lyhyt. Ehkä noin 300 km. Aamukahvit  ja tuhdin aamupalan nautimme kauniissa paikassa korkean mäen päälle rakennetussa levähdyspaikassa Hakasian rajalla. Maisemien puolesta tuo Hakasian alue Abakaniin saakka onkin koko matkan kauneinta. Lähelle sitä yltää kuitenkin Udmurtian alue Uralin länsipuolella.

Kevään tulo Uralin itäpuolella oli myöhässä edelliskeväisiin verrattuna, mutta loppumatkasta tilanne näytti ja tuntui lähes kolmea aikaisempaa kevättä vastaavalta. - Muuttohaukkoja emme kylläkään vielä nähneet, joten hiiret ja muut myrmelit lienevät vielä maan alla.
Aino on tulossa tänne huomenna lentäen Suomesta ja Pitkästen piti tulla junalla Omskista tänä aamuna, mutta sain sekä Markus Aitamäeltä, että Johannalta tekstarin, että Pitkäset olivat myöhästyneet keskiviikkoillan junasta ja saapuvat vasta huomisaamuna. Laitoin Johannalle vastauksen, ettei syytä huoleen ja että lohduttaisi Joosea, ettei junasta myöhästyminen ole niin vakavaa kuin laivasta myöhästyminen (juniahan lähtee aina uusia).- Jämsän äijällä oli ollut tiketti Titanicin neitsytmatkalle, mutta hän oli myöhästynyt laivasta. Siitä oli tullut tuo sanonta: "Myöhästyi kuin Jämsän äijä taivaasta".
Tämän keväinen matka Siperiaan oli kaksijakoinen. Pysähdyimme nimittäin Omskiin neljäksi vuorokaudeksi.
Sunnuntaina osallistuimme paikallisseurakunnan ehtoollisjumalanpalvelukseen, eli messuun, kuten nykypolvi tapahtumaa nimittää. Liekö siinä jotain lievää siirtymää takaisin äitikirkon helmoja lähemmäksi, joka sinällään voisi olla jopa itsensä Kirkon Herran ajatusten mukaista ("Että he yhtä olisivat").- No onneksi asia ei ole minun päätettävissä. Voin keskittyä enemmän käytännön teologiaan eli lapiota, kirvestä, sahaa ja vasaraa heiluttamaan. - Mestaristamme on eräässä täkäläisessä kirjankannessa nimike "Nje prosta plotnik" ( "Ei mikään tavallinen kirvesmies"). Minulle passaa hyvin tuo pelkkä "Prosta plotnik".
Olin nyt toista kertaa SEKLin Venäjällä työskentelevän väen vuotuisessa kokoontumisessa. Ensimmäinen kerta niin minulle kuin Aitamäen Marille ja Markuksellekin oli ollut viime kesänä Ryttylässä  juuri ennen Pieksämäen Kansanlähetyspäiviä. Viime kesäisen kokouksen ohjelma oli kevyempi; enemmänkin tutustuttiin uuteen lähettipariskuntaan. Nyt oli  pitkä asialista kaikesta mikä vuosikokouksessa piti huomioida. Käytiin läpi niin toimintakertomukset kuin -suunnitelmatkin budjettiasioitakaan unohtamatta.
Ehkä tärkeintä oli kuitenkin kaiken lomassa tapahtunut monipuolinen keskustelu niin työn iloista kuin murheistakin. Niin lähettiperheen kuin kansallisten työntekijäperheitten jaksaminen pitkien välimatkojen maassa ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Lähettiperheitten osalta lasten koulunkäynti ja opiskelu jatkossakin on suuri ja vaikea  haaste. Kun jo parin vuosikymmenen ajan olen seurannut Inkerin kirkossa työskentelevien ihmisten valtavaa työtaakkaa ja usein vaikeita tilanteita, niin ainankin oma toiveeni on että kentälle saataisiin lisää työvoimaa myös henkisen ja hengellisen huollon osalle. K.o. tehtävissä olisi tärkeää
oman äidinkielen käyttämisen mahdollisuus.

Omsk

Tuo Omskin kokoontuminen aukaisi omia silmiäni tajuamaan entistä paremmin esim. koko Saaren perheen valtavan laaja-alaisen työmäärän  tähän mennessä. Juha Saarihan on toiminut sekä kentän esimiehenä, että Siperian lääninrovastina matkustaen hyvin paljon ja Anu on joutunut vastaamaan paitsi suuren perheen kuin myös monien seurakunnnan ja erikoisesti lapsityön kuvioitten pyörittämisestä. Saaren perhe on muuttamassa kesällä lasten opiskelujen vuoksi Suomeen. Juha jatkaa Suomesta käsin piispan kanslian kautta muuttuvalla toimenkuvalla. Hänen tehtäviinsä tulee muunmuassa rovastikunnallisen työn koordinointi.
Entinen kerhopoikani nykyinen Inkerin kirkon diakoni toimi mallikkaasti lähettikokouksen puheenjohtajana ja palautti meidät uudelleen ja uudelleen ruotuun, jos jutustelu pyrki rönsyilemään liian kauas varsinaisesta asiasta. Niin Anu, kuin Johanna ja Marikin ottivat napakasti kantaa asioihin aina kun oli tarvis.
Nyt kuten kesälläkin paikalla oli myös Inkerin kirkon pääkonttorissa toimistoaan pitävä arkkitehti Jorma Laine, jonka työpanos tulee olemaan alati kasvava Siperiassa lähivuosina . Jorma valotti Karatusan kirkkoprojektin nykyvaihetta. Rakennusluvat ovat jo kunnossa. Jooselle hän antoi Karatusan virkamiehille vietäväksi melkoisen nipun kellari- ja perustusvaiheen työkuvia ja hän on itse tulossa kait toukokuussa
Minusinskiin ja Karatusaan. Toivottavasti löytyy hyvä paikallinen rakennusfirma toteuttamaan perustus- ja kellarivaihetta. - Kotimaassa Karatusan kirkkoprojektin keräyspäällikkö Heikki Huttunen tekee parhaansa, että hankkeen rahoituspuoli saadaan pyörimään niin, ettei sen vuoksi tarvitse rakentamistahtia hiljentää sitten kun se saadaan kunnolla vauhtiin. Kysyin Jorma Laineelta sitä mikä on hankkeen kokonaisbudjetti ja vastaus oli ettää 400-550 tuhatta euroa. Ilmeisesti mahdollisen talkootyön osuus ratkaisee melkoisesti loppusumman suuruutta. Itse yritän myös  parhaani, ja siihen rukoilen myös Jumalan johdatusta, jotta löytäisin juuri oikeat talkoomiehet (- ja laastienkelit) syksyn työjaksolleni.
Lopuksi jokunen rivi siitä kuinka matka Suomesta Omskiin sujui.
Lappeenrannan ABC:llä meitä odottivat veljeni Ilmari ja hänen, kuten minunkin hyvä ystävä luumäkeläinen insinööri (vai oliko peräti diplomi) Erkki Kurppa. Lastasimme Erkin autoon sellaista tavaraa, joka ei kuulunut Aitamäkien muuttokuormalistalle, johon olimme hakeneet komeat leimat ja apostollauksen LPR:n maistraatista. Rajan takana pojat antoivat tavarat meille takaisin ja lähtöhalausten jälkeen oli eron aika.
Tullista oli selvitty kunnialla suht`nopeasti (Varsinkin jos verrataan Pitkästen muuttokuorman vientiä Saranskiin joskus 7-8v sitten).

Markus ajovuorossa

Kun marraskuun lopulla "luistelimme" Laurin kanssa lumella ja jäällä vanhoilla talvirenkailla Suomeen, niin nyt ajettiin lähes koko matka sulaa asfalttia vielä lähes uuden karheilla Hakkapeliitta nastarenkailla. Olin kyllä melkoisesti miettinyt asiaa, mutta jättänyt ne jo kuluneet renkaat Transitin takakonttiin ja hyvä niin sillä Uralilla meidät yllätti melkoinen tuprakka ja takatalvi.  Reitin valinnassa tein ainankin yhden selkeän virheen.  Kun oli jo yö tulossa en ajanutkaan Tsaikovskin hyppyrimäkien kautta ( siis n 200 km alempaa) vaan jatkoin Izevskistä pohjoiseen vanhaa tuttua ja huom! opastettua reittiä Igran kautta Permiin. Suurin osa rekoista oli oikaissut Permiin  uutta reittiä , jota en ole ajanut.  Yöllä liikenne alkoi takkuilla ja lopulta poliisit pysäyttivät sen kokonaan. Pääsimme aamulla jatkamaan, mutta ehkä 15 km jälkeen piti kääntyä takaisin. Jumittuneet rekat olivat tukkineet reitin. Onneksi meidät opastettiin pienemmille autoille sopivalle kiertotielle ja niin matka taas jatkui.
Kuitenkin meillä oli vielä yksi "vastamäki" edessä. Jo Ryttylässä kun vaihdoimme SEKLin vanhaan peräkärryyn uuden akseliston ja laitoimme siihen entiset renkaat vanteineen olin katsellut toista rengasta, jonka sisälaidassa oli pykimiä, että ainankin vararengas pitäisi olla. No se jäi kaikessa tohinassa hankkimatta.
Olimme vielä lumen ja jään alueella ja olin itse "puikoissa" katselleen löytyisikö hyvää kahvipaikkaa. Pitemmissä mäissä ajattelin, että jotenkin meno oli alkanut hiipua. -Vedätti enemmän kuin ennen. No kahvila löytyi ja sen pihaan käännyttäessä Tode, joka oli nukkunut "kaljaosastolla" (sanonta ärrää osaamattomien pienempien lähettilasten) oli kuullut vähän poikkeavaa ääntä. Aluksi oli kait hajonnut se rengas ja sitten vanteen ulompi osa. Keskiö pultteineen oli vielä paikallaan ja se oli toiminut kuin jalaksena.
Juuri auton kohdalla olleessa rengaskorjaamossa oli vain kuorma-auton renkaita, mutta kun kävelimme n 100m tulosuuntaan, niin sieltä löytyi lopulta apu, niin työn kuin varaosioenkin suhteen. Jouduin laittamaan tuon vanteen keskiön takaisin paikalleen ja kun ajoin sen sata metriä, niin neliskulmaiseksi muotoutunut keskiö pyöri lonksuttaen kuin konsanaan "Kiviset&Soraset" avoauton neliskanttiset kivirenkaat.

"Keskiö pultteineen oli vielä paikallaan ja se oli toiminut kuin jalaksena."

Uuden korjaamon neljä miestä osoittautuivat sydämelliseksi porukaksi kun kerroimme reissustamme ja ottivat myös halukkaasti venäjänkielisen Karatusankirkko-esitteenkin kuin myös sen ainoan pienen evankeliumikirjasen, jonka satuin Transitista löytämään.
Tuli mieleen ensimmäinen ikivanhalla Duppelt-Mersulla Seppo MäkiArvelan kanssa 1992 Suomen sukukansojen luokse tehty evankelioimismatka. Kerroin pojille kuinkja meillä oli ollut lukuisia hyviä evankjeliumin jako paikkoja, kun tuo auto hajosi milloin mistäkin ja aina kun reminttimiehet korjasivat sitä saimme pitää moniua kokouksia ja jakaa paljon kirjallisuutta. -Evankeliumi tuli silloin "alhaalta" ja evankeliumin vastaanottajat olivat niitä jotka auttoivat matkamiehiä.

Sivun kuvat: www.tode.fi

LÄMMITTELYKIERROKSEN LOPPUVAIHEISSA PAALUPAIKKAA ETSIMÄSSÄ

Tänään luultavasti iltapäivällä olis tarkoitus mennä tarjoutumaan Nuijamaan tulleihin ja rajanylityspaikalle. Viimeinen yö Suomessa ennen lähtöä nukuttiin "Toden" kanssa täällä Vääksyssä
Teivaisten olkkarissa. Tode on noin kolmikymppinen SEKLin kuvioissa enemmän ja vähemmän viimeisen kymmenen vuoden aikana pyörinyt linja-autokortin omistava monitoimimies ja monen alan spesialisti. Tode on  myös vävy Jannen tavoin tehnyt töitä Hesassa jossain  teatterissa näyttämömestarina. Nyt hän lähtee Siperiaan Kv.linjalaisena valokuvaamaan ja tekemään reportaasia lähetyskentän kuvioista. Hänellä on paluulippu lentämällä huhtikuun lopulla.
Markus Aitamäki, myös noin kolmikymppinen kaveri, jonka perheen muuttokuorman viemme Omskiin, jossa hän vaimonsa Marin ja kahden lapsensa kanssa on kielikoulussa lähetystyötä varten jäi yöksi äitinsä luokse Lahteen. Hänellä on joitain asioita vielä hoidettavana Lahdessa ja minä käyn ostamassa muutaman lukkomutterillisen pultin ja pari abloy tai vastaavaa lukkoa peräkärryn ja auton takaoviin. Jätin oman pikkukärryni Ryttylään ja saimme tilalle puoli metriä pitemmän ja noin 175 cm korkealla peltikopalla varustetun vanhahkon kärryn, johon esimieheni (Suomessa) past.Tapani Kaitainen kävi ostamassa uuden akselin jousineen ja napoineen eilen iltapäivällä jostain Kehä Kolmoselta asti. Jouduimme laittamaan akselin paikalleen hieman sekalaisilla vanhoilla pulteilla, jotka haluan vielä uusia ennen lähtöä. Samalla ostan joitain varaosia  pitkää reissua varten.
Kotoa Savonlinnan Viuhonmäestä lähdin viime torstai-iltana ja poimin kyytiini vävy-Jannen isoveljen Arskan joka oli menossa Hesaan jelppimään setäänsä autojutuissa.
Lähtö, kuten aina oli melkoista "tervanjuontia". Muutin jonkunverran Transitin sisustusta tätä muuttokuormaa silmälläpitäen ja myös katsastin auton. Mitään suurempia ei katsastusta varten tarvinnut tehdä. Kun kerroin katsastusmiehelle viimesyksyn altukivarsiseikkailusta, hän koputteli erikoisesti silloin uusittua (tosin  käytetytty purkuosaosa) alatukivartta ja sanoi, että kovaa rautaahan tämä vielä on. Ilmari veljeni lähetti tuon alatukivarren ja uudet etujouset sekä varaiskarin Inkerin kirkon Pietarissa sijaitsevan toimiston kautta Minusinskiin.
Viikonloppu meni mukavasti Idäntyöpäivillä Ryttylässä. Ennen ja jälkeen tapahtumaa kävin Riihimäellä SEKLin työterveyshuollossa päivittämässä rokotuksiani. Perjantaina heitin vielä lenkin Hesaan Lauri Häkkistä ( Karatusan työnsankareita) tapaamaan ja hain Järvenpään Krist.Eliaskirjakaupasta lapsityömateriaalilastin, jonka ent.Kemijärven srk:n lapsi- ja nuorisotyöveteraani nyt eläkevuosiaan aloitteleva ystäväni Ritva Uusitalo oli sinne tilannut ja hoitanut kustannukset. Lenkkiin sisältyi myös "tupatarkastus" Tuusulan Vanhalla Hämeentiellä.
Olin jokunen vuosi sitten ollut kahteenkin otteeseen talkoohommissa kolleegani Valtteri Flankkumäen, sekä veljensä Kaken ja poikansa Pertun kanssa remontoimassa tytär Petran ostamaa vanhaa hirsitaloa. Remontin vaiheitten aikana Petra opiskeli papiksi, avioitui Tero Niemen kanssa ja odottaa nyt toista lasta. Esikoinen Aino ( asuvathan he vastapäätä Sibeliuksen Ainolaa, välissä on Tuusulan järvi) on nyt kaksivuotinen.
Idäntyöpäivät olivat taas kerran aivan fantastiset. Idäntyön konkareita eri puolilta Suomea oli kokoontunut ehkä noin 150 henkeä. jonkun verran oli nuorempiakin.
Vierailijoina oli Komilainen 8 hengen lauluryhmä pastori Daniil Popovin kanssa. He jatkavat kierrosta Suomessa ja ohjelmassa taisi olla myös Raamatunkäännösinstituutin  juhlakokoontuminen.
Opiskelukaverini Pentti Heinilän Idäntyöstä julkaisemasta "Erittäin salainen" kirjasta oli tehty nyt myös venäjänkielinen. Käännöksen tekijä pietarilainen tulkki Tanja kertoi sydäntä koskettavan tarinansa. Sunnuntaina  RKI:n Anita Laakso ja SEKLin puolesta raamatunkäännöstyössä vuosikymmenet palvellut Riitta Pyykkö kertoivat Suomen sukukansojen kielille tehtävästä raamatunkäännöstyöstä.
Tapahtumassa olivat mukana myös Siperian lääninrovasti Juha Saari, sekä Inkerin kirkossa arkkitehtin hommia paiskiva Jorma Laine. Ohjelman lomassa keskustelimme myös Karatusan kirkkoprojektin nykyvaiheesta. Rakennuslupapaketti on hyväksytty joskus helmikuussa ja Jorma on piirtämässä asiaan liittyviä työpiirustuksia. Toivottavasti kirkon perustus- ja kellarivaihetta tekemään löytyy hyvä firma paikanpäältä ja sen jälkeen selviää millä lailla lähdetään etenemään hirsikehikon pystyttämisessä.
Esirukousta ja enkeleitä tarvitaan, niin edessä olevan matkantekoon kuin myös työhön (niin rakentamis-, kuin varsinainen srk.työkin) Etelä-Siperiassa.