Niin se vaan on, että kotiin on aina hyvä tulla ja oma sänky on paras paikka nukkua.
Kompjuuterini veti sitten kait aivan lopullisesti herneet nenäänsä ja niinpä täällä blogirintamalla on ollut jo pitkään hiljaista. -Nyt kirjoittelen vanhimman tyttäreni kotona Jyväskylässä hänen koneellaan ja kotisänkykin saa luvan odottaa ainankin yhden yön verran ellei kaksikin.
Viikonloppu meni Kansanlähetyspäivillä Kankaanpäässä. Tapahtuman aihe oli "Kuninkaan lähteellä".
Kankaanpäässä on lähde jossa aikoinaan Ruotsin kuningas on käynyt sammuttamassa janoaan ja siitä oli saatu idea tapahtuman yleisteemaksi. Todellisuudessa saatiin kuitenkin olla Kuninkaitten Kuninkaan Jeesuksen lähteellä. Taas kerran saatiin kokea, että itse Jumala oli oli Henkensä kautta vahvasti keskellämme ja siunasi koko tapahtuman alusta loppuun. Itse sain jo kolmannen kerran olla siunattavana muitten lähetyskentälle lähtevien kanssa tapahtuman päätösjuhlassa. Uusia lähettejä taisi olla neljä tai viisi ja muutama lapsikin. Meitä uudelleen lähtijöitä lienee ollut tusinan verran.
Suurimman osan ajasta olin päivystämässä Lähetysnäyttelyssä Venäjän osastolla, mutta ehdin kuitenkin tavata monia tuttuja sekä osallistua muutamaan tilaisuuteenkin. Perjantai-iltana kuulin työtoveriltani arkkitehti Jorma Laineelta, että Karatusan kirkkohankkeen perustus-, ja kellari osan tarjouskilpailun pohjalta oli päästy sopimukseen Minusinskilaisen rakennusfirman kanssa. Näin maalaispoikaa huimasi urakan hinta 7,5 miljoonaa ruplaa (181 tuhatta euroa) sen verran, etten nukkunut kunnolla kumpanakaan yönä. Kokonaiskustannusarvio on liikkunut 450-550 tuhannen euron tietämissä. Jos kaikki sujuu hyvin voitaisiin päästä jo lokakuussa nostamaan hirsikehikkoa ja
unelmana on saada uusi kirkko vesikattovaiheeseen, ennen talventuloa.
Ilmeisesti niin hirsikehikon pystytyksestä kuin muustakin jatkorakentamisesta järjestetään myös tarjouskilpailu ja Joosen ja minun sekä muitten mahdollisten talkoomiesten osuus on toimia jonkunlaisina apumiehinä. No meillä Joosen kanssa on paras tieto ja kokemus Bulankasta purettujen ja siirrettyjen hirsien kunnosta . - Tärkeintä tässä vaiheessa on rukoilla, että Jumala saisi johtaa kaikissa ratkaisuissa ja myös, että Hän vaikuttaisi niin, että löytyisi tarvittava taloudellinen tuki eri rakennusvaiheisiin.
Kankaanpäähän lähdin perjantaina aamupäivällä Riikan ja Jannen luota, jossa teimme pientä vesiränni-, ikkuna- ja seinäremppaa. Janne jäi jatkamaan hommia ja oli saanut Riikan ja Tuitun avustuksella tehtyä myös tarvittavat maalaushommat. Nyt sadevedet kulkevat taas oikeaa turvallista reittiä maastoon.
Paluumatkan Minusinskista tein yksin Transitilla SEKLin tyhjän peräkärryn kanssa Moskovaan saakka. Sieltä hain Sheremedovan kentältä Pitkästen perheen joitten kanssa ajettiin Suomen tulliin saakka, josta he siirtyivät Johannan äidin Kirstin tuomaan tuttuun Volkswagen Transporteriin.
Minä vein peräkärryn Ryttylään. Poikkesin veljeni Martin luokse Taavettiin pariksi yöksi.
Savonlinnan Tallisaaressa oli jo Riikan ja Kaisan perhe kesänvietossa ja siellä minäkin olin muutaman päivän ajan. Yöt nukuin kotona Viuhonmäessä.
Myös ystäväni Kusti Matero palasi OB-joelta missioreissultaan. Hain hänet Lahden rautatieasemalta
ja samana iltana vierailimme Uukuniemellä Veikko ja Sofia Ainaloitten upeassa suuressa hirsitalossa.
Tapasimme myös 6-10v lapset, kaksi poikaa ja tytön sekä Aunuksesta sinne lomailemaan saapuneet Sofian vanhemmat. Edellisestä vierailustamme Veikon rannassa oli jo 15 vuotta. Silloin Veikko oli vielä poikamies ja rannassa oli vain pieni saunamökki. Nyt paikkaa ei ollut tuntea, niin paljon sinne oli rakennettu.
Seuraavana päivänä menimme Kustin kanssa etsimään hänelle reilun viikon ajaksi vuokra-autoa, mutta lopulta ostimme puoliksi koppakuoriaista muistuttavan rippikoulupojan ikäisen 220 tkm ajetun Ford Ka:n. 700 eurolla. Sovimme, että aina kun Kusti tulee Suomeen auto on hänen käytössään.
Koppakuoriainen rekisteröitiin minun nimiini. Voin käyttää sitä itse tai lainata tyttärilleni tai talonmies Arskallekin tarvittaessa, tai laittaa seisontavakuutukseen. Suurin kustannus onkin vakuutukset, kun siihen ei ole vielä bonuksia.
Mäkihyppytreenit ovat olleet jo viisi viikkoa jäissä Minusinskissa sattuneen polvivenähdyksen vuoksi. Nyt polvi alkaa olla jo suht hyvä, mutta elopaino on lisääntynyt taas melkoisesti.Vävy Karin digivaaka näytti äsken 73 kiloa vaatteet päällä. No aamupaino lienee kiloa vähemmän, mutta "Itku ei auta markkinoilla", oikotietä onneen ei ole. Liikkeelle on lähdettävä ja hieman myös katsottava mitä laittaa suuhunsa.
Kompjuuterini veti sitten kait aivan lopullisesti herneet nenäänsä ja niinpä täällä blogirintamalla on ollut jo pitkään hiljaista. -Nyt kirjoittelen vanhimman tyttäreni kotona Jyväskylässä hänen koneellaan ja kotisänkykin saa luvan odottaa ainankin yhden yön verran ellei kaksikin.
Viikonloppu meni Kansanlähetyspäivillä Kankaanpäässä. Tapahtuman aihe oli "Kuninkaan lähteellä".
Kankaanpäässä on lähde jossa aikoinaan Ruotsin kuningas on käynyt sammuttamassa janoaan ja siitä oli saatu idea tapahtuman yleisteemaksi. Todellisuudessa saatiin kuitenkin olla Kuninkaitten Kuninkaan Jeesuksen lähteellä. Taas kerran saatiin kokea, että itse Jumala oli oli Henkensä kautta vahvasti keskellämme ja siunasi koko tapahtuman alusta loppuun. Itse sain jo kolmannen kerran olla siunattavana muitten lähetyskentälle lähtevien kanssa tapahtuman päätösjuhlassa. Uusia lähettejä taisi olla neljä tai viisi ja muutama lapsikin. Meitä uudelleen lähtijöitä lienee ollut tusinan verran.
Suurimman osan ajasta olin päivystämässä Lähetysnäyttelyssä Venäjän osastolla, mutta ehdin kuitenkin tavata monia tuttuja sekä osallistua muutamaan tilaisuuteenkin. Perjantai-iltana kuulin työtoveriltani arkkitehti Jorma Laineelta, että Karatusan kirkkohankkeen perustus-, ja kellari osan tarjouskilpailun pohjalta oli päästy sopimukseen Minusinskilaisen rakennusfirman kanssa. Näin maalaispoikaa huimasi urakan hinta 7,5 miljoonaa ruplaa (181 tuhatta euroa) sen verran, etten nukkunut kunnolla kumpanakaan yönä. Kokonaiskustannusarvio on liikkunut 450-550 tuhannen euron tietämissä. Jos kaikki sujuu hyvin voitaisiin päästä jo lokakuussa nostamaan hirsikehikkoa ja
unelmana on saada uusi kirkko vesikattovaiheeseen, ennen talventuloa.
Ilmeisesti niin hirsikehikon pystytyksestä kuin muustakin jatkorakentamisesta järjestetään myös tarjouskilpailu ja Joosen ja minun sekä muitten mahdollisten talkoomiesten osuus on toimia jonkunlaisina apumiehinä. No meillä Joosen kanssa on paras tieto ja kokemus Bulankasta purettujen ja siirrettyjen hirsien kunnosta . - Tärkeintä tässä vaiheessa on rukoilla, että Jumala saisi johtaa kaikissa ratkaisuissa ja myös, että Hän vaikuttaisi niin, että löytyisi tarvittava taloudellinen tuki eri rakennusvaiheisiin.
Kankaanpäähän lähdin perjantaina aamupäivällä Riikan ja Jannen luota, jossa teimme pientä vesiränni-, ikkuna- ja seinäremppaa. Janne jäi jatkamaan hommia ja oli saanut Riikan ja Tuitun avustuksella tehtyä myös tarvittavat maalaushommat. Nyt sadevedet kulkevat taas oikeaa turvallista reittiä maastoon.
Paluumatkan Minusinskista tein yksin Transitilla SEKLin tyhjän peräkärryn kanssa Moskovaan saakka. Sieltä hain Sheremedovan kentältä Pitkästen perheen joitten kanssa ajettiin Suomen tulliin saakka, josta he siirtyivät Johannan äidin Kirstin tuomaan tuttuun Volkswagen Transporteriin.
Minä vein peräkärryn Ryttylään. Poikkesin veljeni Martin luokse Taavettiin pariksi yöksi.
Savonlinnan Tallisaaressa oli jo Riikan ja Kaisan perhe kesänvietossa ja siellä minäkin olin muutaman päivän ajan. Yöt nukuin kotona Viuhonmäessä.
Myös ystäväni Kusti Matero palasi OB-joelta missioreissultaan. Hain hänet Lahden rautatieasemalta
ja samana iltana vierailimme Uukuniemellä Veikko ja Sofia Ainaloitten upeassa suuressa hirsitalossa.
Tapasimme myös 6-10v lapset, kaksi poikaa ja tytön sekä Aunuksesta sinne lomailemaan saapuneet Sofian vanhemmat. Edellisestä vierailustamme Veikon rannassa oli jo 15 vuotta. Silloin Veikko oli vielä poikamies ja rannassa oli vain pieni saunamökki. Nyt paikkaa ei ollut tuntea, niin paljon sinne oli rakennettu.
Seuraavana päivänä menimme Kustin kanssa etsimään hänelle reilun viikon ajaksi vuokra-autoa, mutta lopulta ostimme puoliksi koppakuoriaista muistuttavan rippikoulupojan ikäisen 220 tkm ajetun Ford Ka:n. 700 eurolla. Sovimme, että aina kun Kusti tulee Suomeen auto on hänen käytössään.
Koppakuoriainen rekisteröitiin minun nimiini. Voin käyttää sitä itse tai lainata tyttärilleni tai talonmies Arskallekin tarvittaessa, tai laittaa seisontavakuutukseen. Suurin kustannus onkin vakuutukset, kun siihen ei ole vielä bonuksia.
Mäkihyppytreenit ovat olleet jo viisi viikkoa jäissä Minusinskissa sattuneen polvivenähdyksen vuoksi. Nyt polvi alkaa olla jo suht hyvä, mutta elopaino on lisääntynyt taas melkoisesti.Vävy Karin digivaaka näytti äsken 73 kiloa vaatteet päällä. No aamupaino lienee kiloa vähemmän, mutta "Itku ei auta markkinoilla", oikotietä onneen ei ole. Liikkeelle on lähdettävä ja hieman myös katsottava mitä laittaa suuhunsa.
