Kello käy kohti puoltayötä. Olemme ohittamassa Kemiä ja kohta lähestymme Torniota ja Ruotsin rajaa ja Haaparantaa. Matkaa taitetaan Martti-veljen juuri ja juuri sisäänajetulla (341 tkm) pienellä 22v ikäisellä punaisella diesel Bemarilla. Janne Haukipuro on "puikoissa" ja velimies komennettuna takapenkille nukkuvien puolueeseen. Masa oli lähtenyt kotoaan Luumäeltä aamulla kahdeksalta. Voielimme mäkisukset minun kodissani Savonlinnan Viuhonmäessä. Söimme tukevasti eilisiltana leivinuunissa hauduttamaani lohi-pottu-porkkanalaatikkoa ja pakkasimme minun tavarat autoon. Poikkesimme nuorimman tyttäreni Kaisan perheen luona Kuopion Itkonniemellä, jossa olen ollut viime aikoina useaan otteeseen pikku Toivon ja isoveli Eppu Akustin kaverina. Toivo Joonatanin kanssa on konttailtu pitkin keittiön ja olohuoneen lattioita ja 5v ikäisen Eppu Akustin kanssa on leikitty piilosillaoloa, aamuisin olen yrittänyt tehdä Epulle jekkuja ja jos kelit ovat sallineet on käyty harjoittelemassa hiihtämistä, joko Puijon tykkiladulla, Antikkalan yläladuilla ja kerran myös läheisellä urheilukentän ympärysladulla. Ehkä viikko sitten jäimme tykkiladulla seuraamaan mäkimonttuun koulujen alaluokkalaisille järjestettyä lumiliikuntatapahtumaa, jonka viimeisenä rastina oli pari ysikymppimäen kääntöpaikan loppuun rakennetut pinet lumihyppyrimäet. Koululaisten lähdettyä Eppu halusi myös kokeilla ja laskikin kaksi kertaa 2 metrin ja kerran 3 metrin hyppyristä, kaatua pyllähtäen notkossa. Eppu totesikin myöhemmin, että mäkihypyssä on pysyttävä pystyssä hyppyrille saakka, mutta alastulomäessä voi kaatuakin.
Puijon Maailman-cup tapahtuman toisena päivänä oli tamppaushommissa 4-5tunnin tauko ja siinä välissä hain Epun kisapaikalle ja seurasimme yhdessä yhdistetyn hiihto-osuutta. Suomalisryhmällä oli muusta kilpailijaporukasta poikkeavat valkoiset hiihtotrikoot joten Eppukin pääsi hyvin jyvälle suomalisten taistelusta luistelupaanalla. Meillä oli hauskaa ja hyvinhän Suomen pojat taistelivatkin . Puijon oma poika Ilkka Herola nousi melkoiselta takamatkalta kuudenneksi, toinenkin veljes otti pistesijan, josta Leevi Mutru jäi yhden sijan verran. Jussi Salo ja Mikke Leinonenkin hiihtivät suht hyvin, vaikka mäkiosuus oli mennyt heikommin.
Ylitimme äsken Torniojoen ja ohitimme Haaparannan. Navigaattori ilmoitteli, että noin 40 km päästä käännymme oikealle. Se reitti vie Ruotsin metsäisen sisämaareitin kautta Östersundiin, josta sitten aikoinaan käännymme oikealle kohti Norjan rannikkoa, jossa on suurkaupunki Trondheim. Meidän matkamme kohde on Orkdalin mäkikeskus, jossa alkavalla viikolla järjestetään Veteraanien MM-mäki-, ja yh.kisat eli IMC 2016 tapahtuma. Tämän talven kisatapahtumaan on tulossa noin 150 osallistujaa 12 maasta. Suurin kilpailijaryhmä on luonnollisesti järjestäjämaasta Norjasta.
Masalla on vasta kahdeksan lumihyppyä ja nekin kaikki Somersdorfin pienestä K27 mäestä. Jannella noin neljäkymmentä hyppyä, joista puolet Taivalkosken mäistä (K35,49 ja pari K73:stakin. ja loput Siilinjärven K42 ja omasta Muorinmäen K35 mäestä. Minun noin kolmekymmentä hyppyä Taivalkoskelta (K49 ja 73), Lahden K64 Siilinjärven K42, Mikkelin K42 ja yksi Luohualta Mannen K5 pihamäestä. Peruskuntokausi pääsi lipsahtamaan minulta ok.taloni keittiön lattian vesivahinko-, ja peltiokattoremonttien aiheuttaman stressin myötä ilman ensimmäistäkään kentolenkkiä. Ok.taloni kellarissakin kävin puntteja kolistelemassa vain pari-, kolme kertaa. Onneksi oli sentään Rukan ja Kuopion maailmancup- kisojen alastulorinteitten tamppausryhmässä toimiminen ja Joroisten K25 mäen kuntoonlaitto.. Ne nostivat sentään peruskuntoa jonkun verran, mutta tuskin liosäsivät juurikaan kimmoisuutta. - No kisoihin ollaan kuitenkin menossa. Siellä on kaksi harjoituspäivää ennen kisoja. Pitää yrittää parantaa ponnistustekniikkaa jos mahdollista.
Vaikka läheisen veteraanihyppykaverini Jussin hautajaisreissu olikin raskas se oli kuitenkin myös siunattu ja todella mieliinpainuva ja koskettava. Kauniiseen Kuusamon kirkkoon oli järjestetty siunaustilaisuus oli koskettava ja lämminhenkinen. Nuori naispastori ja samoin nuori mieskanttori hoitivat tehtävänsä suurella ammattitaidolla ja lämmöllä. Samoin Jussin saattaminen viimeisellä matkalla Kuusamon uusimman Rukan suunnalla keskustasta sijainneen hautausmaan multiin kahden veljensä ja valmentajakavereittensa kantamana oli hyvin koskettava.. Vanhan kuusamolaistavan mukaisesti miesväki lapioi haudan umpeen muun saattoväen veisatessa. Myös muistotilaisuus Kuusamon keskustan sijainneessa ruokapaikassa oli lämminhenkinen musiikkiesityksineen ja puheenvuoroineen. Kaksi Jussin valmentajakaveria lukivat adressipinon ja tilaisuuden lopuksi Henna tytär lauloi kauniin ja koskettavan "Ota hänet vastaan" kappaleen.
Minua kosketti se että seurakunnan viranhaltijat olivat paikalla aivan loppuun saakka. Luterilaista kirkkoamme on arvosteltu milloin mistäkin, mutta juuri noissa hautajaisissa seurakunta viranhaltijoineen toimi parhaalla mahdollisella tavalla ja ansaitsee saada kiitoksen.
Puijon Maailman-cup tapahtuman toisena päivänä oli tamppaushommissa 4-5tunnin tauko ja siinä välissä hain Epun kisapaikalle ja seurasimme yhdessä yhdistetyn hiihto-osuutta. Suomalisryhmällä oli muusta kilpailijaporukasta poikkeavat valkoiset hiihtotrikoot joten Eppukin pääsi hyvin jyvälle suomalisten taistelusta luistelupaanalla. Meillä oli hauskaa ja hyvinhän Suomen pojat taistelivatkin . Puijon oma poika Ilkka Herola nousi melkoiselta takamatkalta kuudenneksi, toinenkin veljes otti pistesijan, josta Leevi Mutru jäi yhden sijan verran. Jussi Salo ja Mikke Leinonenkin hiihtivät suht hyvin, vaikka mäkiosuus oli mennyt heikommin.
Ylitimme äsken Torniojoen ja ohitimme Haaparannan. Navigaattori ilmoitteli, että noin 40 km päästä käännymme oikealle. Se reitti vie Ruotsin metsäisen sisämaareitin kautta Östersundiin, josta sitten aikoinaan käännymme oikealle kohti Norjan rannikkoa, jossa on suurkaupunki Trondheim. Meidän matkamme kohde on Orkdalin mäkikeskus, jossa alkavalla viikolla järjestetään Veteraanien MM-mäki-, ja yh.kisat eli IMC 2016 tapahtuma. Tämän talven kisatapahtumaan on tulossa noin 150 osallistujaa 12 maasta. Suurin kilpailijaryhmä on luonnollisesti järjestäjämaasta Norjasta.
Masalla on vasta kahdeksan lumihyppyä ja nekin kaikki Somersdorfin pienestä K27 mäestä. Jannella noin neljäkymmentä hyppyä, joista puolet Taivalkosken mäistä (K35,49 ja pari K73:stakin. ja loput Siilinjärven K42 ja omasta Muorinmäen K35 mäestä. Minun noin kolmekymmentä hyppyä Taivalkoskelta (K49 ja 73), Lahden K64 Siilinjärven K42, Mikkelin K42 ja yksi Luohualta Mannen K5 pihamäestä. Peruskuntokausi pääsi lipsahtamaan minulta ok.taloni keittiön lattian vesivahinko-, ja peltiokattoremonttien aiheuttaman stressin myötä ilman ensimmäistäkään kentolenkkiä. Ok.taloni kellarissakin kävin puntteja kolistelemassa vain pari-, kolme kertaa. Onneksi oli sentään Rukan ja Kuopion maailmancup- kisojen alastulorinteitten tamppausryhmässä toimiminen ja Joroisten K25 mäen kuntoonlaitto.. Ne nostivat sentään peruskuntoa jonkun verran, mutta tuskin liosäsivät juurikaan kimmoisuutta. - No kisoihin ollaan kuitenkin menossa. Siellä on kaksi harjoituspäivää ennen kisoja. Pitää yrittää parantaa ponnistustekniikkaa jos mahdollista.
Vaikka läheisen veteraanihyppykaverini Jussin hautajaisreissu olikin raskas se oli kuitenkin myös siunattu ja todella mieliinpainuva ja koskettava. Kauniiseen Kuusamon kirkkoon oli järjestetty siunaustilaisuus oli koskettava ja lämminhenkinen. Nuori naispastori ja samoin nuori mieskanttori hoitivat tehtävänsä suurella ammattitaidolla ja lämmöllä. Samoin Jussin saattaminen viimeisellä matkalla Kuusamon uusimman Rukan suunnalla keskustasta sijainneen hautausmaan multiin kahden veljensä ja valmentajakavereittensa kantamana oli hyvin koskettava.. Vanhan kuusamolaistavan mukaisesti miesväki lapioi haudan umpeen muun saattoväen veisatessa. Myös muistotilaisuus Kuusamon keskustan sijainneessa ruokapaikassa oli lämminhenkinen musiikkiesityksineen ja puheenvuoroineen. Kaksi Jussin valmentajakaveria lukivat adressipinon ja tilaisuuden lopuksi Henna tytär lauloi kauniin ja koskettavan "Ota hänet vastaan" kappaleen.
Minua kosketti se että seurakunnan viranhaltijat olivat paikalla aivan loppuun saakka. Luterilaista kirkkoamme on arvosteltu milloin mistäkin, mutta juuri noissa hautajaisissa seurakunta viranhaltijoineen toimi parhaalla mahdollisella tavalla ja ansaitsee saada kiitoksen.
