TURVALLISESTI KOTISOHVALLA

Vielä keskiviikkona tein viimeisiä hommia Karatusassa. Olin mukana Karatusan kirkon perustus/kellarivaiheen tarkastustapahtumassa puoliltapäivin arkkitehti Jorma Laineen, Joosen,Vitalin,tulkki Olegin ja minusinskilaisen rakennusfirman johtajan Sergein ja projektipäällikkö Romanin kanssa. Rakennusmiehet työnjohtaja Gennadin kanssa jatkoivat kellarin kannen valuprojektin valmistelua.  Roman kertoi avoimesti myös rakennusvaiheessa ilmenneistä ongelmista. Pääosin kaikki on sujunut suunnitelmien mukaisesti, mutta    aikataulusta ollaan melkoisesti jäljessä.  Jorma odottaa  nyt  lisää tarjouksia jatkourakoinnin osalta (rakennusvaihe kakkonen sis.rungon katon,ikkunat ovet ym. kalustus ei kuulu tuohon kakkoseen). Arkkitehti Jorma Laine saapui Minusinskin kirkkoherra Slavan Lada-kyydillä Karatusaan tiistai-iltana, jolloin saunoimme porukalla. Ehdin jonkun verran jutella kirkkoprojektista Jorman kanssa ja  jatkoimme vielä pariin otteeseen puhelimitse paluumatkamme aikana.   Lähdin Karatusasta klo 15.30  Transitilla Minusinskiin. Jätin perustus/kellarivaiheen "harjannostajais-juhlat" väliin. Lastasimme Arskan kanssa Transitin ja peräkärryn, johon tulikin vain Transitin kesärenkaat,peräkärryn varapyörä ja minun mäkisukset ja lähdimme Minusinskista klo 19.00 keskiviikkoiltana. Alkumatkasta oli lumi- ja jääkelejä  ja Arskan ajovuorolle yöllä osui hyvinkin liukkaita osuuksia. Muutama rekkakin oli hiipunut vastamäkien liukkauteen, mutta me mennä porskutimme ohitse  lähes uusilla nastoitetuilla hakkapeliitoillamme.  Ennen Omskia soitin Markus Aitamäelle  ja pyysin kertomaan Omskin lähistöllä Orlovnkan "suomalaisalueella" kylätyössä SEKLin kv.linjalaisena työskentelevälle Trja Vekkelille terveisiä.  Matkan teko sujui hyvin ja Arskakin näki uusia maisemia, kun Ural ylitettiin pohjoisempaa JekaterinburgistaPermiin vetävää reittiä. Ennen Tsaikovskin mäkikeskusta oli luntakin reilummin, ehkä noin 20 senttiä,mutta mäkikeskuksessa ei ollut lunta. Jututin mäkikeskuksen porttivahtia ja jatkoimme kotimatkaa. -Teimme siis "jäppiläläiset", elikä ajettiin yhtä soittoa, kuin konsanaan Le`Mans`ajoissa. Yönseutuna ja tarvittaessa muulloinkin kartanlukija nukkui, kunnes taas vaihdettiin  . kuskia.  Pääosin tiet olivat jopa huippu hyviä tai ainankin kelvollisia, mutta erittäin huonojakin tieosuuksia oli. Asfaltti oli hajonnut, eikä kaikkia tieremontteja ollut tehty.  Hankalinta oli ajaa yöllä vesisateessa huonolla ja reikäisellä asfaltilla. -Taas kerran toteutui psalmienkirjassa oleva lupaus "Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi".  Taidettiin olla jo Suomen puolella tai ainankin lähellä rajaa, kun Arska kertoi, että eräällä huonolla tieosuudella kun minä olin nukkunut poikittain etupenkkien takana, pimeällä ja vesisateessa oli ollut yksi "läheltäpititapauskin". Menosuunnassa oli kaksi kaistaa ja joku rekka pyyhälsi juuri poikkeuksellisesti oikealta ohi (h-autot ohittelivat milloin mitenkin, mutta rekat yleensä niin kuin pitääkin). Asfaltti oli reikäistä ja epätasaista ja vastaantuleva rekka etsi omaa ajolinjaansa liikaa meidän puolelta. Arska kertoi joutuneensa (ja pystyneensä) kuitenkin väistämään viime hetkellä tarpeeksi oikealle, niin ettei edes peili hajonnut.
Kun vähän myöhemmin (oltiin jo Suomen puolella) soitin Kaisalle ( siinä juteltiin myös tapanina 3v täyttävän Epun kanssa useampaan kertaan,kun Epulle tuli mieleen uusia asioita, joita piti kertoa papalle)  Kaisa kertoi, että Antti oli nähnyt yöllä pahaa unta, jossa Epun pappa oli kuollut jäätyään jonkun auton alle renkaita vaihtaessaan.  - Joskus Jumala voi herättää meidät yöllä rukoilemaan jonkun puolesta. Itselläni on vastaavanlaisia kokemuksia joista on jälkikäteen selvinnyt, että on todellakin ollut suuri tarvis rukoilla juuri silloin tietyn ihmisen puolesta.  - Esirukoilijoita näillä Siperian reissuilla on tarvittu ja heitä on myös ollut. Siitä kiitos Jumalalle ja meidän suurimmalle esirukoilijalle Vaphatajallemme.
Jo illallaehdin käydä hoitamassa pari kiireisintä pankkijuttua ja tänään pitäisi jatkaa käytännön asioitten hoitamista . Tarkoitukseni on jatkaa matkustamista Kuopion ja Haapaveden kautta Rukalle Maailman Cupiin alamäen tamppausryhmään ja sitten on ohjelmassa Haapaveden mäkiremppaaja Veteraanihyppääjien mäkileiri itsenäisyyspäivän aikaan Taivalkoskella. Eilisilta pääsin katsomaan netistä (You Tubesta Vremja Tserkvi Exstra 3) ohjelmaa lähetysmäkihyppääjästä Siperiassa.

VIIMEISET ON JO TUUTISSA....

Otsikon mukainen sanonta lienee monellekin tuttu, mutta harvempi taitaa enää muistaa alkuperäistä merkitystä.  Itselleni myllärin poikana se on "selvää kauraa". Pitkän työpäivän lopulla oli helpottava ajatus, että viimeiset jyvät oli jo kaadettu myllyn tuuttiin. Kohta olisivat jauhot säkissä ja myllärin työpäivä täysi.
Täällä Karatusassa alkaa minun osalta olla tämän reissun hommat kohta tehdyt. Tänään laitoin Vitalille hirsipanelien aloituksen saunan verannan sisäänkäynnin pellon puoleiseen seinän pätkään. Eilen Vitali ruuvaili edellisen seinän pätkän  hirsipanelit kiinni. Kun kolme vuotta sitten aloitimme tämän pappilaremontin Vitalille kaikki rakentaminen kaupunkilaispoikana oli vierasta, mutta hänestä on kehittymässä hyvä talonmies tähän pappilaan. Hän rakensi aivan itsenäisesti kauniin aidan tontin reunalle ja myös kadun puolelle tyypillisen venäläisen tarhan.  Kesän aikana oli pihaan ilmestynyt myös Vitalin rakentama mukavan näköinen kanikoppi.
Viime keväänä värkkäsimme yhdessä noin 3x3m koiratarhan Mainalle, siihen Vitali on rakentanut katon.
Vitaöli pyysi minut iltapäivällä kanssaan kirkkotyömaalle.Sinne pitää huomenna rakentaa paremmat portaat, että juhlaväki pääsee nousemaan turvallisesti kellarin vielä valua odottavalle kannelle, jossa huomenna klo 16.00 pidetään jonkunlainen perustus/kellarivaiheen "harjannostajaisjuhla" tulevan alttarin paikalla.
Olin jo lastannut Transitiin työkaluja ja hirsipaneleita ja jäin kirkkotyömaalle jatkamaan vielä kesken olevaa pyöröhirsisen vartijamökin kunnostamista. Kun rak.firman miehet olivat kesällä aloittaneet työt kirkon tontilla, he olivat rakentaneet väliaikaisen kalustovajan samoille vankoille jalaksille, joilla hirsimökki seisoo ja mökin oven puoleiseen päähän sisäänkäyntikatoksen, mutta eivät olleet huomioineet, että hirsirakennus laskeutuu 3-4v aikana reilummin ja myöhemminkin ehkä vähän. Nyt mökin kolme ylintä hirttä olivat jääneet kantamaan.
Vapautin m-sahalla hirret "pinteestä" ja moukaroin niitä jotta ne laskeutuisivat. Olin muutama päivä sitten tehnyt m-sahahommia samasta syystä mökin ulko-oven sekä myös ikkunoitten pieliin. Nyt rakensin kauniit oven pielilaudat hirsipanelista. Huomenna kaverit lämmittävät varmaankin taas saunan. Saunoimme äsken arkkitehti Jorma Laineen, Slavan ja Eduardin kanssa. Jorman tulkkina toimiva Oleg jätti saunan väliin ja Vitali perheineen saunoo tavan mukaan perjantaina.  Jorma porukoineen tuli ilta kuuden maissa, ja esitteli kirkkoprojektin piirustuksia. Toimin saunamajurina, joten en ehtinyt kovin paneutua aiheeseen. Minä lähden mahdollisimman pian huomisen  juhlan jälkeen Minusinskiin, jossa lastaamme peräkärryyn Johannan pakkaamat tavarat ja lähdemme Arskan kanssa ajamaan kohti länttä.
Kirjoitteluun palataan kait vasta Suomessa.

....JATKOA EILISEEN

Tänä aamuna olimme Slavan kanssa liikenteessä tavallista aikaisemmin. Hain Slavan kotoaan ja ajoimme Jenisein Minusinskia kiertävän sivuhaaran toiselle (etelän) puolelle. Yritimme aurauskulmia tietokoneohjelmalla tarkastavaan autohuoltoon. Ehdin odotellessa tankata Transitin. Autohuolto aukeni yhdeksältä, mutta specialistia ei kuulunut. Ehkä  tarkistutamme aurauskulmat jossain paluumatkan varrella. Sitten lähdettiin "metsästämään" autosähkömiestä. Eilinen "Jeesusteippikorjaus" ei kestänytkään kun auto lämpeni tarpeeksi. Teippaus pehmeni ja virtapuoli alkoi taas pätkiä. Lopulta löytyi etsitty autosähkömieskin. Jo ikämies puolelle ajautunut kaveri oli kuunnellut Slavan selitykset ongelmasta ja teki aidon siperialais/venäläisremontin. Mies aukaisi ongelmaliitoksen ja käänteli hieman jokaista liittimen urospuolen metallista uloketta ja työnsi liittimen kiinni. Ainankin toistaiseksi virtaongelmat ovat "menneen talven lumia".  Slava kävi vielä teettämässä vara-avaimen Transitiin, mutta sekin vaatii auton omistajan herkkää flipperisormea, että ovien lukot ja myös virtalukko toimivat.
Suoritimme Arskan kanssa jo alustavan Transitin lastauksen, elikä kyydissä ovat jo Ainon sekä hänen isänsä Mikaelin tavarat. Nostimme varandan alla olevasta varastosta myös Transitin kesärenkaat, jotka ovat nyt peräkärryssä ja mukanani täällä Karatusassa.  Ennen Minusinskista lähtöä tein niinkuin Nätti Jussi aikoinaan Rovaniemellä. Hän oli mennyt paikalliseen pankkiin ja ottanut "vähän". Niin tein minäkin.
Automaatit eivät toimineet ja jouduin (lue: pääsin)  asioimaan ihan livenä miellyttävän pankkineidin luona konttorissa. Olin sopinut myös Ainon kanssa, että hän käy vielä pankissa vaihtamassa jonkun satasen minulle rupliksi. Laitan sitten Suomeen päästyäni hänen tililleen sen määrän minkä olen hänelle velkaa.
Olin luvannut Arskalle, ettei hänen tarvitse enää lähteä töihin Karatusaan vaan voi jäädä keräilemään voimia
kaupunkikvartiiralle kahden lakanan väliin. Ainut ongelma Arskalle on että otin kompjuuterin mukaani ja hän joutuu nyt anomaan Ainolta tietokone aikaa,.
Vielä lauantai-illan Toivotut Levyt konsertistamme sen verran, että mainitsematta jäivät muunmuassa Ruikonperän Kultakurkun (vai olikose Multakurkku)  Tepon : Hilma ja Onni sekä Irwinin :Rentunruusu sekä Matti Nykäsen :Ennen mäkikotka, nyt vain häkkilintu. Tosin kahta viimeksimainittua olimme kuunnelletkin jollain aikaisemmalla kerralla.  Sunnuntai-iltana kaivoin vielä netistä Jouko Mäki-Lohiluoman :Transitmiehen.
Karatusaan saavuttuani poikkesin kirkon työmaalla. Gennadi kolmen tai neljän nuoremman rakennusmiehen kanssa valmisteli sakastin kansivalun tukirakenteita. Kävin myös rautakaupassa hakemassa lisää ruuveja ja yhden styrokslevyn. Aion vielä laittaa umpeen vanhan ja uuden rossipohjan välisen aukon siksi, että jos talon vesihuollossa tulee talven mittaan ongelmia ja vesi-Sasha joutuu vierailemaan  porakaivomontussa saattaa sen puolen rossipohjaluukku unohtua aukikin.

" mutta kun on: MAAILMAN SINISIN TAIVAS - MAAILMAN PUHTAIMMAT VEET..."

Tämän kertaisen Siperiasta lähdön aamukamman piikit ovat jo kovin harvassa. Kotimaan kaipaus ja ikävä rakkaitten luo vain vahvistuu ja se luo nostalgiaa. Kuin naulankantaan osui tähän tilanteeseen postin mukana Suomesta juuri tullut UusiTie lehden 07.11. ilmestyny numero 44, jossa oli täällä vierailleen toisen lähettisihteerikköni Satu Erosen hienosti kirjoittama ja kuvittama juttu "Transitilla Siperiaan".
 Huomisaamuna on vielä  Transitin huoltoa ja sitten viimeinen reissu Karatusaan. Arska saattaa jäädä Minusinskiin keräämään voimia rankkaa kotimaan ajomatkaa varten. Jos valmistelut sujuvat hyvin, niin keskiviikkoiltana  lähdetään kohti länttä Arskan kanssa.
Lauantaina nukuttiin pitkään ja hartaasti, kuin humalaiset nokilaispehkossa. No puolen päivän jälkeen kiertelin taas autojen varaosaliikkeissä etsimässä muttereita, rikkoja ja pakoputken alkupään tiivisterenkaita. Ostin samalla paluumatkan varalle kanisterin hyväksi kokemaani Castrolin 5W-40  dieselin  täyssynteettistä öljyä ja palautin samalla tutulle, hyvin ystävälliselle varaosaliikkeen dievutskalle  edellisviikolla ostamani polttoainesuodattimen. - Suodattimen hinta oli muuttunut viikossa neljä sataa kalliimmaksi, joten tienasin sen 400 ruplaa (10 euroa), jos vaan ehdin yritän vielä käydä  tarjoamassa hänelle sitä 400 ruplaa.   Nimittäin kun tarkemmin vertasin nyt käytössä olevaa, niin ostamani uusi ei olisi passannutkaan Transitiin. Pitkin päivää yritettiin tarkentaa Transitin elektroniikkaongelmaa. Joosekin ehti laittaa lusikkansa soppaan ja viimeisen virtalukon pohjasta lähtevän johtonipun tarkastelun jälkeen, tiukkasin akulta tulevan hieman paksumman tulovirtajohdon liittimen molemmilta puolin "Jeesus-teipillä" ja sen jälkeen ei ole yhtään pätkinyt. Huomisaamuna menemme Slavan kanssa tarkistuttamaan aurauskulmat ja käymme vielä autosähkömiehen luona "katsastuttamassa" tuon virtajutun.
Lauantai-iltana meillä oli Arskan kanssa "Lauantain Toivotut levyt" , kuten ennen vanhaan Suomessa.  Niin huonoa on itselläni ollut kotimaan radio-ohjelmien seuraaminen, etten tiedä vieläkö k.o. ohjelma pyörii radiossa. -Lähes 60 vuotta sitten pikkusiskoni Anja kertoi kuinka heidän alakoulun luokassaan Kaitjärven kansakoulussa oli keskusteltu lasten mieluisimmasta radio-ohjelmasta. Siskoni vieruskaveri (paripulpetissa) Matti  (olikohan sukunimi Hyvärinen??) oli kertonut mieliohjelmikseen "Lasten satukuunnelmat ja vanhan tanssimusiikin".   -Lasten satuja olimme kuunnelleet venäjäksi Karatusan pappilassa, kun perheen äiti Antonina (Tonja) luki lapsilleen yhteisen iltarukouksen  (yhteen ääneen rukoiltiin käsi toisen kädessä  venäjäksi Isä Meidän ja Herran siunaus) jälkeen satukirjaa.
Meillä Arskan kanssa oli netti auki kompjuuterissa You Tuben kanavalla ja voi sanoa, että meidän makumme oli melko lailla sama kuin tuolla suomalaispojalla aikoinaan.  Martti Srvon tuotannosta kelpasi vain tuo otsikon biisi, mutta Tapio Rautavaaraa (  mm.Isoisän olkihattu,korttipakka), Olavi Virtaa (Hopeinen kuu luo merelle siltaa,  ... Punatukkainen tyttö -.."Ken kutrejasi nyt silittää...")  Junnu Vainiota ( Albatrossi, Kotkan poikii ilman siipii  maailman myrskyt keinuttaa.) Veikko Lavia ( mm. Väärä vitonen)  Arskan ehdoton suosikki oli tietenkin Topi Sorsakoski (  mm. Surujen kitara). Jos muistan oikein niin aikoinaan Lauantain Toivotuissa oli alkupuolella myös jotain hengellistäkin musiikkia. Niin oli meilläkin Jaakko Löyttyä (Kahden maan kansalainen) Pekka Simojoen (Särkyneiden majatalo) ja Samuel Edelmanin (Maan korvessa kulkevi lapsosen tie).
Tänään oltiin ehtoollisjumalanpalveluksessa, eli  messussa, kuten nykypolvi asian ilmaisee.
Kolme "perusnuorta" ja yksi "uusi" aikuinen, pyhäkoululaisten ja meidän perusjoukkomme lisäksi oli paikalla. Johannalla oli muovikassissa hedelmiä, joista he pyhäkoulualaisten kanssa askartelivat upeat tarjoilut kirkkokahveja varten.  Lähdin kesken kirkkokahvien sillä olin eilen saanut sovittua ajan parturiin.
Sunnuntai näyttää täällä Venäjällä olevan se päivä, jolloin kaikki ovat kaupoilla ja torilla ja siihen sorruin siis minäkin. Parillasadalla ruplalla pääsin puolta lyhyemmälle kuontalolle, niin tukan kuin parrankin osalta. Samalla parturireissulla poikkesi torille, josta löysin oikean kokoisia muttereita, pultteja sekä rikkoja. Eilen olin ostanut pari pakoputken tiivisterengasta ja Arskan toimiessa asistenttina sain korjattua pakoputken alkupään vuodon. Äänet hiljenivät melkoisesti.
Illalla mentiin vielä Ainon ja Arskan kanssa Pitkäsille viettämään viimeistä yhteistäSiperian iltaa. Hilja oli tyttökaverinsa Liisan (molemmat 10v) kanssa leiponeet muffinsseja, joitten kanssa juotiin kahvia ja teetä. Mukavan keskusteluhetken aikana tuli paikalle myös Slava, joka oli ollut huoltamassa perunoitaan kerrostalon yhteisessä kellarissa. Lopuksi katsottiin nykymusikanttien TV-ohjelmaa "Se on elämää..." , joka on Joosen Johannan tämän hetken mieliohjelma (Pitkäsillä on TV:ssä palvelu, jolla voi katsoa edellispäivän liveohjelmia). Pauli Hanhiojan ( vai oliko -joen) vieraina oli tuttuja nykypäivän ykkösartisteja. Suht`mukiin menevä ohjelma, mutta eiläpäissyt Arskan seulaa. Arska käveli tänne kvarttiiralle, ja kun me lopulta Ainon kanssa kotiuduttiin, niin eikös siellä Arskalla ollut taas äänessä Topi Sorsakoski.

LIISAN LIUKKAAT JA KAISAN KALJAMAT

Pitäs kait kaivaa allakka esille ja kattoa milloin on ne Liisan ja Kaisan nimipäivät, jolloin Suomessa on perinteellisesti yllätytty liukkaista keleistä. Oikeastaan se yllättyminen on vasta viimesten vuosikymmenten asia,  kun autolla ajavat eivät ole ajoissa vaihtaneet talvirenkaita.
Lapsuuteni ajalta muistan kuinka odotettuja nuo ensimmäiset liukkaat lumi-, ja jääkelit olivat syrjäkylien lapsille. Kun lunta ja  jäätä oli riittävästi kylätiellä liikuttiin potkukelkalla ja Silosaaren Kallionmäessä muodostettiin potkukelkoista juna ja huristettiin koko pitkä mäki alas huimaa vauhtia. Ensimmäisen potkukelkan sarviin valikoitui koko joukon paras kuski. Me pienimmät istuttiin potkukelkan istuimella tai kyykötettiin ohjaajan jaloissa "koirankopissa" . Vähän isommat seisoivat jalaksilla ja pitivät kiinni edessäolevasta. En muista yhtään epäonnistunutta laskua tai mitään haavereita,vaikka varmaan  niitäkin on sattunut. Pakkasten myötä jäätyi myös myllyn niskalampi jolloin alkoi luistelukausi  ja  kalojen pyydystäminen puunuijalla iskien ( hommalla oli oma nimensäkin, mutta nyt ensitä muista) jäähän kun kala oli sopivalla hollilla. Vesi, joka on kovaa ainetta (kokeilepa hyppäämällä mahallesi paristakin metristä) tainnutti kalan,jolloin tuuran kanssa rikottiin jää janostettiin saalis jäälle. - Tuulisella kelillä isoveljet tekivät myös potkukelkkaan lakanoista purjeen, joitten antaman vauhdin voimalla potkukelkka kiiti melkoisella hotakalla lammen jäältä myllytuvan ohi mäen päälle.
Täällä Etelä-Siperiassa oli eilen tämän talven ensimmäiset liukkaat. Lunta satoi vähän märkänä jäätyneen maan  ja myös asfaltin päälle aamuyöstä viitisen senttiä. Kun Joose tuli eilen perheineen, mukana myös lasten Suomi-opeAino sekä Minusinskin khra Slava,hänoli joutunut ajamaan nelivetoMitsubishillä jotain kuuttakymppiä. Heillä  oli minun peräkärry ja siinä lastina  Joosen molemmat kanootit..
Ajelin itsekin sekä eilen, että tänään täällä Karatusassa myös Transitilla, mutta autossani on vuosi sitten joulun alla Savonlinnasta ostamani parasta luokkaa olevat nastoitetut Nokian Hakkapeliitat, eikä kelin liukkaus juurikaan häirinnyt.
Olemme Arskan kanssa jatkaneet saunarakennuksen julkisivun " Potemkinin kulissien" jälkeen vilvoitteluhuoneen rakentelua. Arskaan oli yön aikana iskenyt jonkun sortin vatsapöpö ja hän oli aamulla joutunut poikkeamaan "porsliinilla" useampaan kertaan, mutta tuli kuitenkin mukaan työmaalle. Olin jo eilen laskeskellut lisä sahatavaran määrää ajatellen myös pappilan verannan väliseinän ja oven rakentamista.
Lähdin siis sahalle ja annoin Arskalle tehtäväksi operoida rautasahalla talooon tulevan päävirtajohdon vanhaa metallista läpivientiputkea lyhyemmäksi, ettei se olisi tiellä kun laitamme sille hirsiseinälle paneeleja.
Arska oli tehnyt homman suht`hyvin siihen mennessä kun toin sahatavarat.
Arskan "pakki" oli sen verran tasautunut, että hän mukaani lounaskahvila Katjuusaan. Ennen lounasta poikkesimme kirkon perustus/kellarityömaalla. Miehet olivat lounastauolla. Työt olivat eilisestä edistyneet ihan mukavasti. Siellä on nyt harjaterästen asentaminen ja hitsaaminen menossa. Tämä venäläisprikaati (työporukka) käyttää ns.surrilankaa paljon vähemmän kuin suomalaiset virkaveljensä.
Lounaan jälkeen ajoin Karatusan postin viereiseen pankkiin, jossa latasivat  minun venäjän puhelimeeni lisää ruplia elikä soittoaikaa (500 ruplalla).  Transitin virtapuolella silloin tällöin kummitellut vika, joka katkaisi virrat koetaulusta,tuulilasin pyyhkimistä ja syöttöpumpun solenoidista laittoi meidät nyt pitemmäksi aikaa parkkiin postin vierelle.. Aikaisemmin auto oli pikku viivästyksen jälkeen taas toiminut. Onneksi tänään oli lauha  keli. Purimme muovisuojukset rattilukon ympäriltä ja aloimme etsiä vikaa. Saimme Transitin taas käyntiin ja ajoin Vitalin pappilalle.  Arska oli joutunut eilen "ulkotöihin" ruuvatessaan hirsipaneleita kiinni. Itse olin katon alla "sisätöissä" sahaillen tavaraa  sopivan mittaiseksi  ja laskin leikkiä tilanteesta.  - Nyt määräsin Arskan "sisähommiin" Transitin ohjaamoon jamenin itse jatkamaan kirvesmiehen hommia saunan vilvoitteluterassille- Välillä veimme peräkärryn sähkö/vesi-Sashan pihaan.  Sasha hitsasi tulomatkalla irronneen iskunvaimentimen alapään ja laittoi vielä lisävahvistimen siihen ja myös toisen puolen iskariinkin.
Aamukammassamme on jäljellä enää kuusi piikkiä.Niistä kaksi menee Minusinskissa viikonloppuna ja nyt on taas se samatunne kuin niin monta kertaa aikaisemmillakin reissuilla, että aika loppuu taas kesken näitä pappilan hommia ajatellen-

MINUSINSK-KARATUSA-MINUSINSK-KARATUSA

Ollaan Arskan kanssa seilattu näitten kahden paikkakunnan väliä, niin että mielessä on alkanut soida erään Jaakko Löytyn biisin sanat:  "Jäi sielu seilaamaan välille Helsinki ja Dagar". Tällä kertaa tulimme Karatusaan maanantaina iltapäivällä. Sitä ennen kiertelin Minusinskissa autotarvikeliikkeissä ja parillakin korjaamolla.Toisessa saatiin Transit työn alle . Huoltomies vaihtoi uuden laturin/tuulettimen hihnan ja asensi uuden tiivisteen pakoputken ja pakosarjan välille. Entisestä oli jäljellä lähes vain muisto  ja ääntä tuli liikaa.
Vuosi sitten tekivät täällä saman tapaisen  pakoputki korjauksen ja siinä hitsasivat irronneen putken alkupään paikoilleen. Tämän kertainen remonttimies valitti, ettei tiivisterangasta saa pitämään, koska putkenpää ei ole oikeassa asennossa. Pitää yrittää tulevana viikonloppuna saada se kuntoon. Transitin rattilukon pohjassa on myös vanhuuden oireena kulumisvika. Silloin tällöin katkeaa virta,joka antaa työmääräystä polttoaine puolelle.  Tähän asti se on kuitenkin aina  alkanut uudelleen toimia. Pitänee yrittää kysellä löytyisikö Minusinskista asiantuntemusta. Varaosia ei tietenkään löydy, kun ei oikein Suomestakaan tahdo löytyä 24v ikäiseen autoon osia.
Täällä Karatusassa olemme Arskan kanssa rakentaneet saunan/pukuhuoneen/vilvoitteluhuoneen julkisivuun "Potemkinin kulisseja", Viime keväästä oli jäänyt 12 cm hyötyleveydellä olevaa puolipyöreää hirsipanelia jonkun verran. Kävin ostamassa tavaraa lisää sen verran, että saamme tuon julkisivun peittoon. -Nyt siitä puuttuu enää 50x140cm suuruinen avattava luukku vilvoitteluhuoneesta ja  myös ikkuna-aukkojen pienat ja rakennuksen nurkkalaudat.  Jatkamme rakennushommia vielä huomenna ja ehkä vielä perjantainakin , sekä ensi viikon puolellakin.Tekemättömiä töitähän täällä pappilassa on vielävaikka kuinkapaljon. Verannalle pitäisi laittaa samaa hirsipanelia ulko-oven molemminpuolin.Verannalta puuttuu myös 2,5m leveyinen pätkä seinää jonka keskelle tulee ovi.  Tekemättä on vielä myös toisesta päästä taloa rossipohjan tarkastusluukut ja vintin ulko-ovi. Samalle  tekemättömien töitten listalle kuuluu vielä räystäskouruja, pingispöytä pojille jne.jne.
Joose,Slava ja reilun kuukauden ajan tuntemamme n35v perheenisä Eduard palasivat eilisiltana onnistuneelta kanoottiretkeltä Shusenskojen voimalaitospadon yläpuolelta. Muualla olivat lammet, järvet ja jokien rannat jojäässä,mutta sielläon niin valtava vesimäärä, että patoallas jäätyy kuulemma vasta jolun aikoihin. Olimme vieneet Joosen molemmat kanootit viime viikolla Minusinskiin. Joose toi ne tänään tänne Karatusaan ja nostelin  kanootit takaisin Saranin vinnille talvisäilöön.
Tänään oli jo kolmannen kerran työmaahartauskirkon tontilla. Vitali oli valmistanut viime viikolla  ottamastani
yhteisestä ryhmäkuvasta paperiversioita, joita jaettiin rakennusmiehille. Rak.firman miehet palasivat lounastauolta töihinsä hartauden kestäessä. Meidän "vakiokaluston" lisäksi hartaudessa oli mukana Nishnaja-Bulangan kylän toissa keväänä eläkkeelle jäänyt naisopettaja.
Loppuyöstä alkanut lumisade ( n5 cm) oli tehnyt tiet liukkaiksi. Joose kertoi ajaneensa noin kuuttakymppiä
peräkärryn kanssa. Lunta oli myös jo vähän haitaksi asti kirkon kellarin kattoholvin valukannen lankkujen päällä. Rakennusmiehet asensivat tänään   valukanteen kuuluvia harjateräsverkkoja paikoilleen ja joku pojista poisti liikaa lunta lapiopelillä. 
Olen laittanut arkkitehti Jorma Laineelle  valokuvia sähköpostina rakennusvaiheitten edistymisestä. Jorma on tulossa Minusinskiin ensiviikon tiistaiaamuna. Keskiviikoksi on sovittu perustus/kellarivaiheen juhlat ensin klo12.00tänne pappilaan ja klo 16.00 Kirkon rakennustyömaalle. Tilaisuuksiin on kuulemma tulossa myös Suetukin torviseitsikko.  Johanna ja Aino ovat laittamassa kotimatkallemme jonkun verran tavaraa. Pyysin heitä pakkailemaan tavarat valmiiksi, jotta voisimme suorittaa lastaamisen peräkärryyn jo viikonlopun aikana ja niin pääsisimme Arskan kanssa ehkä jo keskiviikko iltana tien päälle kohti länttä.

JÄLLEEN "KOTONA" MINUSINSKISSA

Palasimme iltaseitsemältä tänne Minusinskiin viikonlopun viettoon. Samalla annoimme Vitalille perheineen vapaata meidän läsnäolostamme.  Se, että tunnemmeko olomme  kotoisammaksi täällä Minusinskin seurakunnan kaupunkikvarttiiralla vaiko Vitalin pappilassa, jonka pihalla yövymme Transitissa on asia erikseen. Kummassakin on hyvät puolensa.  Viihdymme hyvin Vitalin perheen parissa ja työtähän siellä riittää. Samalla poikkeilen seuraamassa  kirkon perustus/kellarityömaata ja informoin arkkitehti Jorma Lainetta jonka konttori on Pietarissa Inkerin kirkon pääkonttorissa.  Mukava on myös tulla tänne kvarttiiralle, koska täällä on tasaisen lämmintä ja nukutaan kahden lakanan välissä.  Transitissa meillä on nyt hyvin toimiva uusi sähköpuhallin. Jo viitisen vuotta minua palvellut, aikoinaan Taivalkoskelta ostamani sanoi eräänä yönä lopullisesti sopimuksensa irti ja niin kävi myös täältä Karatusan pappilatyömaalle kolme vuotta sitten ostetulle puhaltimelle, jonka sopimus päättyi myös eräänä yönä ja Arskan nenänpää taisi olla aamuyöstä vähän kohmeessa. Joka tapauksessa jos vertaamme tämän reissun oloja siihen kolmen vuoden takaiseen "sissitoimintaan" Karatusan pappilatyömaan alkuvaiheissa,niin nythän ollaan siihen verratuna kuin konsanaan pyhäkouluyhdistyksen  viikonloppuleirillä., jossa pelataan"varman päälle". -Niin ja onhan täällä kaupungissa myös Aino, sekä Pitkäsen perhekin painamassa vaakakuppia Minusinskin puolelle.
Matkan varrella saimme ihailla kaunista iltaruskoa ja sitä ennen nyt jo lumisia tienvarsimaisemia.Joose oli soitellut iltapäivällä ja kutsunut meitä kotiinsa pizzalle ja samalla suomalaisraamikseen  ja muistuttanut ettemme vain unohda roudata kanootteja Minusinskiin. Joose on Slavan ja jonkun kaverin kanssa lähdössä alkuviikosta  parin päivän  kanoottiretkelle ja tutkimusmatkalle Jenisein suurpadon yläpuolelle. - Lupasin tuoda kanootit, mutta ajasta en luvannut takuita. Meillä Arskan kanssa oli hyvä draivi päällä saunan ulkolaudoituksessa. Olimme inventoineet ulkopaneelit ja sen jälkeen hain Karatusan sahalta 1600:lla ruplalla lisää samaa tavaraa. Arska oli tehnyt   pohjahommia ohjeitteni mukaan  ja tänään pääsimme aloittamaan  julkisivun panelointia, eli ns. " Potemkinin kulissien" tekemistä. Saunan päädyt ja takaseinä laudoitetaan kunhan ehditään, jos laudotetaan.  - Se aloitus ei ollut mitenkään läpihuutojuttu.   Edellisessä saunaremontissa olimme nostaneet saunan hirsikehikkoa noin 20 senttiä ja samalla saunan itäpäätä,mutta edelleen sauna oli jonkun verran nojallaan naapurin pellonsuuntaa. Sommittelimme hirsipanelien aloituksen vallitsevan tilanteen emmekä vatupassin mukaan. Kiinnitimme  hirsipanelit siisteillä ruuveilla ja siksipä muutaman panelin jälkeen teimme kuin entinen alokas uuden asennon.Parin sentin nosto pellon puolella paransi tilannetta entisestään.  Olimme siis hyvässä vauhdissa,  mutta tavoistani poiketen sanoin joskus neljän maissa Arskalle, että pannaan "pillit pussiin" ja lähdetään Minusinskiin.  Jouduimme kuitenkin vielä lastaamaan kanootit peräkärryyn, keräilemään rak.tarvikkeet pihalta samoinkuin työkalutkin talteen Saraniin lukon taakse, Kaiken touhun lomassa tein vielä hätäisesti punttitreeninkin ja kiersin sulkemassa pappilan rossipohjan tuuletusluukut ja antamassa niiden käyttöön liittyviä ohjeita Tonjalle.
Aamupäivällä samalla kun etsin sopivia ruuveja kaupasta (ne löytyivät iltapäivällä lounasreissulla toisesta kaupasta) poikkesin taas kirkon rakennustyömaalla, jossa työnjohtaja,prigadööri Gennadi 6-7 nuoremman miehen kanssa jatkoi kellarin kattoholvin tukirakenteitten ja valua kannattavan lankkukannen valmistelua, ja kellarin seinien pikeämistä ulkopuolelta. Ennen betonointia on vuorossa raudoitus. Gennadi kertoi että kannen paksuudeksi tulee 20senttiä (aikaisempi tieto oli 15 cm). Yksi kuutio betonia raudoituksineen painaa n 2,7 tonnia ja koko holvin katon (n 250 neliömetriä) painoksi tulee jotain 130 tonnia. Yksi neliömetri painaa n 540 kg. K.o. rakennusvaiheeseen uppoaa 27 tonnia harjaterästä ja n 360 kuutiometriä betonia. Painoa tulee minun Ojalan laskuoppini mukaan noin 942 tonnia. Jollen ole aivan metässä näissä laskelmissani niin tämän perustus/kellarivaiheen kilohinnaksi tulisi noin 0,15 euroa. Firma oli aloittanut työt kait joskus heinäkuun lopulla vaiko elokuun alussa. Minun täällä olo aikana työporukan koko on vaihdellut 6-9 miehen välillä. Joku miehistä on Karatusasta, mutta useimmat Minusinskista. Karatusan kirkkoprojektin johtaja Roman on käynyt paikanpäällä ainankin  viime aikoina lähes päivittäin ja keskiviikkona tapasimme myös koko rak.firman johtajan (olikohan nimi Sergei). Lisäksi työmaalla on  vartija, joka nukkuu toissa keväänä rakentamassani pienessä pyöröhirsimökissä, jonka ala-,ja yläpohjan alkuviikosta villoitin.
Tänään olisi ollut nykyisen työvaiheen detline, mutta taitaa heittää ainankin viikolla. Toivottavasti homma olisi valmis kun arkkitehti Jorma Laine saapuu Karatusaan 19. marraskuuta. - Arskan ja minun Suomeen lähtöpäivä on suunnitelmien mukaan 20.11.  -Toivottavasti ehtisimme palaveerata kirkon rakentamisesta  kunnolla ennen lähtöämme. Jormalla on kait jotain viisi päivää varattu aikaa Karatusalle. Ehkä niitten aikana Karatusaan saapuvat myös SEKLin lähetysjohtaja Mika Tuovinen ja Venäjän työn koordinaattori Tapani Kaitainen. Viime yönä oli Minusinskissa Gennadin mukaan ollut -11 ja Karatusassa ehkä muutama aste enemmän. Pakkaskeli jatkui vielä päivälläkin, vaikka aurinko jonkun verran lämmittikin. Kyselin Gennadilta mikä on tilanne pakkasten osalta betonikannen valua ajatellen ja hän sanoi, että he pystyvät tekemään betonivalua aina-20 asteeseen saakka. Joosen mukaan sään pitäisi lauhtua hieman alkuviikosta. Rukoillaan työmiehille varjelusta ja viisautta toimia oikein ja toivotaan, että kaikki sujuisi parhain päin. Arkkitehti Laineen mukaan rakennustyön seuraavasta,eli rungon pystyttämisestä, katon ja ikkunoitten sekä ovien rakentamisesta ollaan oltu yhteydessä kahteen rakennusfirmaan ja kolmattakin yritetään löytää.
Nykyinen firma lienee hyvin mukana siinäkin kuviossa. Tietenkin tarjousten hinta ratkaisee melkopitkälle.
Kyselin Gennadilta myös lankkukannessa olevista raoista ja hän sanoi, että he laittavat lankkukannen päälle jonkunlaisen metallin. Onko se ehkä folion tapainen, vaiko pelti, siihen ei minun kielitaitoni riittänyt.
Kyselin myös betonikannen mitoista ja Gennadin kanssa teimme hieman puolihuolimattoman poikittaisen  mittauksen, ja tulos oli 11,40 . Pituuden mittasin itse askelmitalla ja sekin vaikutti ihan ok:lta n 18,50-19m
Kun purimme N-Bulankassa k.o. kirkon hirsikehikon sen sisämitat olivat 10,60 x 18,00 m. Alimpien hirsien paksuus on 28 cm,joten mittojen pitäisi passata.
Maanantaina meillä on Arskan kanssa tarkoitus mennä jatkamaan hommia  Vitalin pappilassa ja samalla seurata kirkkotyömaan edistymistä.

PIIKIT HARVENEE SIPERIAN AAMUKAMMASSA

Jos Suomeen paluun aikataulu ei jostain syystä muutu, niin enää 14 aamua ja Transitin nokka käännetään Arskan kanssa kohti kotimaata. -Olemme tällä viikolla toista kertaa Karatusassa, sillä Joose pyysi meitä tulemaan Minusinskiin eilisillaksi, jotta hän ja Slava pääsivät tulemaan kyydissämme tänä aamuna Karatusaan.
Johanna tuli iltapäivälläkoulun jälkeen lasten kanssa Mitsubishillä.
Ensimmäisellä yhden yön reissulla tietenkin seurasimme kirkon kellarin valuhommien edistymistä ja samalla villotimme maanantaina  pienen työmaan vartijaa varten rakentamani pyöröhirsimökin ala-, ja yläpohjan.
Suetukilainen Igor oli jo valitellut, että mökki oli kovin kylmä.
Arska ojenteli työkaluja ja rak.tarvikkeita, kun minä purin yläpäädyn pystylaudotusta sen verran, että mahduin aukosta vinnille . Laitoin aluksi kosteussulkumuovin ja sen päälle 10 cm lasivillakerroksen. Jonka reunoille laitoin noin 60 cm levyiset kovalevyt suojaksi lumituiskuja ja yleensäkin tuulta varten.
Alapohjan villoittamista varten vartijapojat, jotka tuurasivat jatkettuna viikonloppuna Suetukin Igoria kantoivat ulos lattialaudat. Arska siivosi koolinkien välejä jonkun verran, mutta ennen villoittamista tein itse perusteellisemman siivouksen. Lattialankut olivat kutistuneet vuodessa sen verran, että keskellä lattiaa oli vajaan 10 cm aukko, jota oli käytetty kaatopaikkana.  Arska ei turhaan kommentoinut, että "Melkoisia sikoja". Kaiken lisäksi "sonnan" pohjalla oli märkää,pohjalle tuulensuojaksi asentamani kovalevyn päällä  jota yritin kuivata talouspaperilla. Mieleeni tuli joissain  suomalaisissa miesten vessoissa näkemäni siivoojien kirjoittama teksti:  -"Älä kuse lattialle", vaikkei se märkä sitä "ihtiänsä" ollutkaan.
Nyt mökissä tarkenee paremmin.
Täällä Vitalin pappilassa aloitin valmistella toista varaston ja saunan puoleisen  rossipohjan tarkistusluukun asentamista, mutta se jäi kesken sillä siirryin Arskan kaveriksi, villottamaan saunan pukuhuoneen seiniä.
Arska asenteli ensin ohjeitteni mukaan kovalevyt koolinkien väleihin sisäseinien paneleita vasten ja minä tiivistelin polyuretaanilla vuotokohtia. Sitten asensin  5 cm lasivillat ja Arska ruuvaili ulkopuolelle kovalevyt tuulen suojaksi. Sikäli kuin saamme lautatavaraa rakennamme vielä kauniin ulkovuorauksen.
Tänään lähdimme Minusinskista yhdeksän maissa. Slavan mukana lähti mukaamme heidän 12v Fedjapoikansa.  Puoliltapäivin menimme kirkon työmaalle, jossa pidettiin nyt toinen työmaahartaus.
Meidän porukassa oli kuten edellisviikollakin Nisnaja Bulankasta kotoisin oleva hanurin (akordionin, pianohaitari) soittaja 45v Jakov.  Kun Joose, Vitali ja Slava aloittivat virren "Sua kohti Herrani" työmiehet poistuivat lounastauolleen. Hartauden jälkeen he palailivat töihinsä ja samalla tulivat paikalle myös rak.firman pomo Roman ja omistaja, jonka nimeä en muista. Saimme koottua koko rakennusmiesporukan johtajineen ja meidän porukkamme ensimmäiseen ryhmäkuvaan. Joose, Vitali ja Slava pääsivät myös juttelemaan miesten kanssa. Toimin valokuvaajana. Itse olin päässyt miesten kanssa pikkuhiljaa jo aikaisemmin tutustumisen alkuun ja tunsin muutamia jo nimeltäkin.
Työmaahartauden jälkeen menimme lounaskahvila Katjuskaan, jonne tulivat hieman myöhemmin myös firman johtomiehetkin.
Rakennustyömaa  oli pyörinyt lauantainakin, jolloin olimme Minusinskissa, mutta maanantaina he pitivät vapaata. Eilispäivänä oli aloitettu rakentaa kannatin runkoa kellarin kattoholvin valua varten. Nyt siellä on noin neljännesosa kellotapulin puoleista päätälähes valmiina, Samalla on jatkunut kellarin seinien valumuottien purkaminen.
 Aikaisemmin olin innolla seurannut rakennusmiesten valumuottien valmistamista melko järeästä tavarasta, mutta valuvaiheessa huomasin muutamia selkeitä epäkohtia. Tämän rakennusmiesporukan työtavassa on selkeitä puutteita. Seinälinjojen pitäisi olla tietenkin luotisuoria, mutta nyt pitkät seinät "hoipertelevat" mielestäni liikaa. Toisella laidalla heittoa on 3-4cm, mutta  toisella jotain 6-7 cm ja minusta se on liikaa.
Olen laittanut kuvamateriaalia arkkitehti Jorma Laineelle sekä puhunut asiasta Joose Pitkäselle,joka oli tehnyt saman havainnon itsekin.  Minun kielitaitoni on niin puutteellinen ettei ammattiasioistapysty keskustelemaan ja Joose ei halunnut ottaa asiaa tänään puheeksi firman pomojen kanssa.  Toivottavasti kattoholvinvalun valmistelussa ns. seinälinjat oikaistaan.
Iltapäivällä Joose ja "pojat" kävivät pitämässä nuortenillan Sagaiskojen kylässä.  Paikallaoli ollut puolitusinaa nuoria. Me Arskan kanssa jatkoimme saunan pukuhuone remonttia. Asensin sinne  pari uutta jykevää penkkiä ja Arska sai kaikki seinät levytettyä.Samalla lämmitin saunaa  ja illalla saunottiin. Ensin Joose, Johannan ja pikku Pietarin kanssa ja myöhemmin Arska Slava ja minä. Tietenkin Joose jatkoi vielä kanssamme.Pitkästen tytöt ja Fedja sekä pappilan lapset ja naapurien tyttäret leikkivät ulkonaja "guljailivat".