Torstaiaamuna Kuopioon ja sunnuntai-iltana takaisin Savonlinnaan vanhalla pikku-Skodalla. Kuopiosta Taivalkoskelle ja Ounasvaaralta takaisin Kuopioon Pesosen Karin hienolla Opelilla. Taivalkoskelta perjantai-iltana Rovaniemen r-aseman kautta Saaren Matin upealla Alfa-Romeolla yöksi Yläkemijokivarteen Pekkalan koululle, josta Matti heitti minut vielä kisoihin Ounasvaaralle lauantaina. Ja jotta autoilua tuli tarpeeksi nautiskelin vielä ajamalla la-su väliseksi yöksi Matin koululle mainitulla Opelilla.
Harjoitushyppyjä kertyi Taivalkoskella perjantaina 50-mäestä kolme ja isosta (K73) kait kymmenkunta.
Ounasvaaralla hyppäsin vain yhden harjoitushypyn ja kaksi koehyppyä ja kaksi kisahyppyä kuusnelosesta ja
kaksi koe-, ja kaksi kisahyppyä ysikympistä.
Joskus aikaisemminkin on matkaanlähtö ollut kuin tervanjuontia ja sitä se oli varsinkin tämän reissun kohdalla. Vielä tunti ennen lähtöä olin todella epävarma asiasta. Vaihtoehtona olisi ollut Idäntyöseminaari Ryttylässä, joka olisi liittynyt edessä olevaan Siperian matkaani.
Soitin torstaiaamuna kuudelta Pesosen Karille, joka teki lähtöä Kimin kanssa Ristiinassa. Lähdin lopultakin lähinnä velvollisuudentunnosta kisojen järjestäjää Markusta sekä kisoihin lupautunutta ystävääni Matti Nykästä ajatellen. - Mitä pitemmälle reissu jatkui, sitä mukavammalta alkoi tuntua ja kisatapahtuman jälkeen oli todella hyvä mieli, että tuli lähdettyä.
Harjoitushypyt eivät oikein sujuneet. Jalat tuntuivat melko löysiltä. Olin edellisen kisaviikonlopun jälkeen vain makoillut sohvalla TV:tä katsellen tai istunut koneella. Kisahypyissä tuntuma alkoi jo hieman löytyä ja sainkin aikaiseksi huomattavasti toissa ja viime talvea paremmat hypyt niin kuusnelosesta kuin ysikympistäkin.
Koko viikonlopun MMJT:n (Markus Malvalehto Jumping Teamin) kisatapahtuma oli hieno, vaikka jonkunverran aikataulu ym. sähläystä mukaan mahtuikin. Lauantaina päästiin hyppäämään sydämen kyllyydestä HS40, 70 ja 100 mäistä. Mäkilegenda Matti Nykänen hyppäsi hyvin ja pääsi podiumille kolme kertaa todella kovassa seurassa. Aivan timantinkovia olivat Puijon Juha Nykänen ja KEV:n Pasi Huttunen, samoinkuin parhaat junnut ja OH:n edustushyppääjätkin. Ennen meidän kisojamme seurasimme korkeatasoisia LIDLin junnucupin ja Naisten SM-kisoja K64 mäessä. Niin pojat kuin tytötkin hyppäsivät erittäin hyvin.
Sunnuntaina jouduttiin kovan ja puuskittaisen tuulen vuoksi perumaan veteraanien HS 100 mäen SM-kisa samoinkuin HS100 mäen puomitasoituskisakin.
Kisatapahtuman aikana ehdin tavata monia vanhoja ja uusia tuttuja sekä ehdimme jutella Suomen mäkihypyn ja yhdistetyn tilanteesta. Lauantaina oli kisoja seuraamaan "eksynyt" entinen srk.nuoreni Raili ( Utriainen)Sallan ajoilta miehensä kanssa . Hyvä juttutuokio oli myös OH:n mäkijaoston nykyisen nuorehkon vetäjän kanssa. Hän oli ollut mukana jo kahtena talvena näissä kisajärjestelyissä ja oli innostunut jatkamaan ja kehittämään tapahtumaa koko mäkiperheen talvikauden päättäjäistapahtumana.
Markus Malvalehto oli tehnyt taas valtavan työn niin kisojen järjestämiseksi kuin mainostamiseksikin.
Matti Nykänen oli mukana nyt kolmatta kertaa ja kisakuuluttajana toiminut Toni Nieminen hoiti kisakuuluttajan hommat toista kertaa hyvällä ammattitaidolla.
Olin ajatellut jäädä Kuopioon paluumatkalla, mutta kun koko Kaisan perhe oli mahataudissa päätin jatkaa suoraan kohti kotia ja Savonlinnaa. Pikkuinen 1v 3kk Eppu Akusti jäi vilkuttamaan papalle vinttikamarin ikkunaan. Haikealta tuntui lähteminen, kun seuraavaan näkemiseen on yli kolme kuukautta.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
VÄLILLÄ AIVAN VETERAANIHUIPPU-URHEILUN EHDOILLA
Melkoisesti on ehtinyt aikaa kulua siitä kun viimeksi kirjoitin ennen Puolan MM-kisareissulle lähtöäni.
Jakelen parhaillaan kisoissa veljeni Martin Ivecolla kuljettamaamme veteraanimäkihyppääjien kalustoa omistajilleen.
Jo kaksi yötä olen saanut nukkua kotisuomessa lakanoitten välissä. Ensimmäinen yö meni Martti-veljen kotona Taavetissa, jossa siirsimme kalustoarsenaalin minun pikku-Skodaani ja sen peräkärryyn. Eilisiltana purettiin lastia Lahden mäkikeskuksessa ja siitä ajoin Riikka-tyttäreni perheen luokse Vääksyn Myllytielle. Tänään aamupäivällä jatkoin vanhimman tyttäreni luokse tänne Jyväskylän Kannaksenkadulle. Käytin 12v Aapoa ja 9v Lauria Laajavuoressa laskettelemassa ja samalla luovutin Koivurannan Antille (Anssin isoveli sarjassa 30-34v) hänen kunniapalkintoina saamiaan puukiuluja, joissa oli myös pari mitalia. Aikaisemmin päivällä Pasasen Jani oli hakenut oman kalustonsa Kannaksen kadulta. Odotellessani poikia laskettelurinteestä soitin Matti Nykäselle, joka onnitteli minua MM-kisamenestyksestä. Sain kultaa HS 107 ja pronssia HS 77 mäistä. Yhdistetyssä olin viides ja joukkuemäessä Suomen II joukkueessa jäimme vain 0,5 pistettä pronssista, jonka otti Norjan II joukkue. Norja I voitti joukkuemäen ja Suomen I joukkue otti hopeaa.Saksa oli viides ja Venäjä kuudes.
YH:n joukkuekisassa Suommen I joukkue otti kultaa ankaran taistelun jälkeen. Ankkurimme Antti Koivuranta ratkaisi mitalit Suomen eduksi maalisuorataistelussa paremmalla suksella hiihtänyttä Venäjän I joukkuetta vastaan. Tämä joukkueyhdistetyn hiihto-osuus suoritettiin todella raskaassa vasta sataneen lumen huonoluistoisessa vesikelissä. Eikä tuo hiihtopaikkakaan ollut juuri kehumisen arvoinen. Korkeuseroroja oli liikaa veteraanikisoja ajatellen ja laskut henkilökohtaisen kisan liukkaalla kelillä liian vaativia veteraaneille.
Henkilökohtaisessa kisassa oli myös merkittävä kömmähdys. Yksi tärkeä kontrollipiste puuttui ladun varresta ja senvuoksi pääsi tapahtumaan melkoinen "kalabaliikki", kun epäiltiin erään kilpailijan kaatuneen joutuen pois latupaanalta ja sitten oikaisseen ja näin mitalien menneen jakoon väärin perustein. Onneksi joku epäillyn joukkueen kaveri oli videoinut juuri kyseisen "kaatumismutkan" tapahtumat ja näin epäilyksen varjo väistyi
järjestäjien mielistä. Hopealle pudonnut suomalainen epäili kylläkin edelleen,että videota olisi manipuloitu.
Toinen miinus suorituspaikoissa oli HS77 mäen vauhtimäen kaarteen loppuosan "jytky". Esim Suomessa ei kukaan TA voisi hyväksyä tuollaista minkään mäkikisan suorituspaikassa, arvokisoista puhumattakaan.
Suomen koko mitalisaalis oli 33, kuten Norjallakin, mutta heillä oli enemmän ykkösijoja, mutta myös kilpailijoita noin kymmenen enemmän kuin Suomella. Meitä oli noin kolmekymmentä ja kannustusjoukkoa noin kaksikymmentä henkilöä.
Oma hyppäämiseni parani kisojen edetessä varsinkin HS 107 mäessä ja siitä iloitsin. 2-3 vuotta oli mennyt melko vähillä isonmäen harjoitushypyillä ja sen huomasi kilpailutilanteessa. Nyt minulla oli alla 20 hyppyä Puijon ysikympistä ja viisi Ounasvaaran betonista K90. Yhteensä erikokoisista mäistä minulle oli vähän yli satakunta harjoitushyppyä. 2008 vuonna pääsin noin kolmeen sataan hyppyyn koko talvena.
Viikonloppuna luovutan pohjoisen poikien kaluston Siilinjärven ja Pielaveden kisoihin tulevalle Väinö Karjalaiselle, joka vie ne edelleen perille omistajilleen.
Joose Pitkänen odottelee minua jo Minusinskiin ja Karatusaan, jonne he ovat perheensä kanssa lähdössä ihan näinä päivinä, mutta minä harkitsen vielä Ounasvaaralle Markus Malvalehdon MM-Jumping Teamin kisatapahtumaan lähtemistä. Jos lähden vielä pohjoiseen, niin lähden alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti Siperiaan huhtikuun alussa ehkä omalla Skodallani. Vanha ystäväni Siperian "sotaratsu", jo 85v Lapsityön veteraani amerikansuomalainen Kusti Matero on kysellyt minua mukaansa kesäkuuksi Krasnojarskista Jeniseille suuntautuvalle jokimissiomatkalleen. En ole vielä neuvotellut asiata SEKLin esimieheni aluekoordinaattori Tapani Kaitaisen kanssa.- Katsotaan nyt miten Herra johdattaa, niin kotimaassa kuin itäisessä naapurissakin.
Jakelen parhaillaan kisoissa veljeni Martin Ivecolla kuljettamaamme veteraanimäkihyppääjien kalustoa omistajilleen.
Jo kaksi yötä olen saanut nukkua kotisuomessa lakanoitten välissä. Ensimmäinen yö meni Martti-veljen kotona Taavetissa, jossa siirsimme kalustoarsenaalin minun pikku-Skodaani ja sen peräkärryyn. Eilisiltana purettiin lastia Lahden mäkikeskuksessa ja siitä ajoin Riikka-tyttäreni perheen luokse Vääksyn Myllytielle. Tänään aamupäivällä jatkoin vanhimman tyttäreni luokse tänne Jyväskylän Kannaksenkadulle. Käytin 12v Aapoa ja 9v Lauria Laajavuoressa laskettelemassa ja samalla luovutin Koivurannan Antille (Anssin isoveli sarjassa 30-34v) hänen kunniapalkintoina saamiaan puukiuluja, joissa oli myös pari mitalia. Aikaisemmin päivällä Pasasen Jani oli hakenut oman kalustonsa Kannaksen kadulta. Odotellessani poikia laskettelurinteestä soitin Matti Nykäselle, joka onnitteli minua MM-kisamenestyksestä. Sain kultaa HS 107 ja pronssia HS 77 mäistä. Yhdistetyssä olin viides ja joukkuemäessä Suomen II joukkueessa jäimme vain 0,5 pistettä pronssista, jonka otti Norjan II joukkue. Norja I voitti joukkuemäen ja Suomen I joukkue otti hopeaa.Saksa oli viides ja Venäjä kuudes.
YH:n joukkuekisassa Suommen I joukkue otti kultaa ankaran taistelun jälkeen. Ankkurimme Antti Koivuranta ratkaisi mitalit Suomen eduksi maalisuorataistelussa paremmalla suksella hiihtänyttä Venäjän I joukkuetta vastaan. Tämä joukkueyhdistetyn hiihto-osuus suoritettiin todella raskaassa vasta sataneen lumen huonoluistoisessa vesikelissä. Eikä tuo hiihtopaikkakaan ollut juuri kehumisen arvoinen. Korkeuseroroja oli liikaa veteraanikisoja ajatellen ja laskut henkilökohtaisen kisan liukkaalla kelillä liian vaativia veteraaneille.
Henkilökohtaisessa kisassa oli myös merkittävä kömmähdys. Yksi tärkeä kontrollipiste puuttui ladun varresta ja senvuoksi pääsi tapahtumaan melkoinen "kalabaliikki", kun epäiltiin erään kilpailijan kaatuneen joutuen pois latupaanalta ja sitten oikaisseen ja näin mitalien menneen jakoon väärin perustein. Onneksi joku epäillyn joukkueen kaveri oli videoinut juuri kyseisen "kaatumismutkan" tapahtumat ja näin epäilyksen varjo väistyi
järjestäjien mielistä. Hopealle pudonnut suomalainen epäili kylläkin edelleen,että videota olisi manipuloitu.
Toinen miinus suorituspaikoissa oli HS77 mäen vauhtimäen kaarteen loppuosan "jytky". Esim Suomessa ei kukaan TA voisi hyväksyä tuollaista minkään mäkikisan suorituspaikassa, arvokisoista puhumattakaan.
Suomen koko mitalisaalis oli 33, kuten Norjallakin, mutta heillä oli enemmän ykkösijoja, mutta myös kilpailijoita noin kymmenen enemmän kuin Suomella. Meitä oli noin kolmekymmentä ja kannustusjoukkoa noin kaksikymmentä henkilöä.
Oma hyppäämiseni parani kisojen edetessä varsinkin HS 107 mäessä ja siitä iloitsin. 2-3 vuotta oli mennyt melko vähillä isonmäen harjoitushypyillä ja sen huomasi kilpailutilanteessa. Nyt minulla oli alla 20 hyppyä Puijon ysikympistä ja viisi Ounasvaaran betonista K90. Yhteensä erikokoisista mäistä minulle oli vähän yli satakunta harjoitushyppyä. 2008 vuonna pääsin noin kolmeen sataan hyppyyn koko talvena.
Viikonloppuna luovutan pohjoisen poikien kaluston Siilinjärven ja Pielaveden kisoihin tulevalle Väinö Karjalaiselle, joka vie ne edelleen perille omistajilleen.
Joose Pitkänen odottelee minua jo Minusinskiin ja Karatusaan, jonne he ovat perheensä kanssa lähdössä ihan näinä päivinä, mutta minä harkitsen vielä Ounasvaaralle Markus Malvalehdon MM-Jumping Teamin kisatapahtumaan lähtemistä. Jos lähden vielä pohjoiseen, niin lähden alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti Siperiaan huhtikuun alussa ehkä omalla Skodallani. Vanha ystäväni Siperian "sotaratsu", jo 85v Lapsityön veteraani amerikansuomalainen Kusti Matero on kysellyt minua mukaansa kesäkuuksi Krasnojarskista Jeniseille suuntautuvalle jokimissiomatkalleen. En ole vielä neuvotellut asiata SEKLin esimieheni aluekoordinaattori Tapani Kaitaisen kanssa.- Katsotaan nyt miten Herra johdattaa, niin kotimaassa kuin itäisessä naapurissakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
