maanantai 18. maaliskuuta 2013

IHMETTÄ KERRAKSEEN.....

Tänään olen saanut olla todistamassa melkoista ihmettä.
- Seitsemän ja puolen vuoden ikäinen kannettava tietokoneeni, joka pikkuhiljaa viime viikkojen ja kuukausien aikana alkoi jumittua entistä enemmän, näyttää aivan ilmeisiä elonmerkkejä ja osoituksena siitä kirjoittelen nyt näitä rivejä.
Tää kompjuuteri saattoi kyllä vaivaisesti aueta, mutta heti kun yritti tehdä jotain, niin se alkoi jumittua.
Tänä aamuna kokeilin konetta vielä "vihon viimeisen kerran" ja kun se alkoikin  toimia ryhdyin poistamaan jo viime heinäkuussa lopettamaltani elisanet-sähköpostilta sinne 3-4v aikana kertynyttä ja poistamatta jäänyttä postia.
Vävy-Janne oli tehnyt jo aikaisemmin talvella tämän kompjuuterini siivousta poistamalla tästä omia juttujaan,  mutta se oli auttanut  vain hetkellisesti.
 Ennen tätä blogijuttua sain tänään jo kirjoitettua ja lähetettyä pitkään jäissä olleen ystävä-, rukous-, ja lähettäjäkirjeen . Teksti on nyt lähettisihteerieni Satun ja Annin huolena toimittaa se edelleen.  Kirjoitin edellisen kirjeen Siperiassa kait joskus viime lokakuussa. Aikaisemmilla kerroilla olin saanut aikaiseksi
toisenkin kirjeen Siperian syksyn työjaksolta ja siinä kirjeessä olin kertonut kotimaan talvijaksoni aikataulusta, jonka pohjalta lähettäjäseurakunnat olivat järjestäneet minulle seurakuntavierailuja.
Tänä talvena noita seurakuntavierailuja ei ole ollut. Uskon kuitenkin, että lähettäjäseurakunnat sekä noin seitsemänkymmentä ystävä-, rukous-, ja lähettäjäkirjeen saajaa ovat muistaneet minua ja työtäni Siperiassa Minusinskissa ja Karatusassa.
Keskitalvella olin Ryttylässä SEKLin vastuunkantajaseminaarissa ja kävin samalla sopimassa ajan Riihimäelle työterveyshuoltoon ennen huhtikuun 8 alkavaa Siperian työmatkaa.
Palasin viidenneltä kolmen kuukauden pituiseltaSiperian työjaksolta marraskuun lopulla paltamolaisen Jaakko Kemppaisen (65v) ja vartavasten minua paluumatkan ajourakassa auttamaan tulleen hesalaisen Lauri Häkkisen (n 30v) kanssa väsyneinä, mutta kiitollisena ja onnellisina siitä, että Minusinskin luterilaiselle seurakunnalle aivan kaupungin keskustasta seurakunnan toimintaa varten  suuren kerrostalon alimmasta kerroksesta ostetussa 4h+k huoneistossa tehty ykkösvaiheen remontti onnistui suunnitelmien mukaan ja saimme olla mukana huoneiston avajais-, ja siunaustilaisuudessa, jossa oli "tupa täynnä" minusinskilaisia sekä vieraita Krasnojarskista, Karatusasta, Suetukista (puhallinorkesteri) ja muistakin kylistä.
K.o. huoneiston sisäänkäynti on tarkoitus seuraavassa remonttivaiheessa muuttaa tulemaan suoraan kadulta , kun se nyt on normaalista kerrostalon rappukäytävästä.
Tarkoitus on myös purkaa pari kevyttä väliseinän pätkää, jotta huoneisto saadaan toimimaan paremmin.
Minun osuuteni syksyn remontissa oli entisen olohuoneen ja nykyisen "kirkkosalin" lattian perusteellinen hionta, tasoituskittaus  ja lakkaus. Joose ja Jaakko keskittyivät seinien puhdistamiseen tupakalta haisevista tapeteista, niitten hionta tasoitus ja maalaaminen. Teimme muihinkin huoneisiin "hätäapuhionnan" ja lakkauksen. Hommat onnistuivat hyvin ja kun lopulta kannettiin sisälle kauniit punaisella verhoillut puusepän käsityönä valmistamat tuolit (yhteensä 50 kpl, joista osa pyhäkoululuokkaan) oli kokonaisvaikutelma upea. Olimme Joosen kanssa rakentaneet ( onnistui hienosti) vähän normaalia tukevammista kauniisti liimaamalla jatketuista pontatuista lattialaudoista alttarintaustan. Siihen tehtiin myös ristinmuotoinen valoaukko taustavaloineen .
Viime torstaina luovutin Kuopiossa (sitä ennen Lahdessa ja Jyväskylässä) Tsaikovskin kisoista veljeni pakettiautolla Luumäelle ja sieltä minun Transitissa ja peräkärryssä tuomamme veteraanimäkihyppääjien sukset ym. varusteet. Ajoin Kuopiosta samantien kotiini Savonlinnan Viuhonmäkeen. On ollut mukava vaan olla kotona, lojua sohvalla ja katsoa TV:tä. Yhtenä iltana pudottelin sentään lemet ok.taloni pohjoisen puoleiselta katon lappeelta. Eteläpuolta olin keventänyt lumikuormaa jonkunverran ennen MM-kisareissua, eikä sinne ollut kertynyt senjälkeen paljoakaan lunta.
Ensi viikonloppuna olisi vielä reissu Taivalkoskelle. Sinne pitäisi joka tapauksessa toimittaa Hannu Kohtalan mäkisukset ja yksi heidän matkalaukkunsakin.
5-7.4. olen Idäntyöpäivillä Ryttylässä ja heti seuraavana päivänä on lähtö kevään Siperian matkalle.
Jo ennen viikonloppua lastaan Ryttylästä helmikuussa Omskiin kielikouluun muuttaneen Aitamäen perheen muuttokuorman Transitiin ja peräkärryyn. Markus Aitamäki on tulossa lentäen Omskista Pietariin ja sieltä Venäjän tulliin Nuijamaan rajanylityspaikalle. Ajelemme sitten kahdestaan Omskiin.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

URALIIN ...URALIIN -MM KISAMATKA ON JO MENNYTTÄ AIKAA KUIN ELDANKAJÄRVEN JÄÄ..

Yksi rengas on taas kerran sulkeutunut. Parisen viikkoa sitten keräsin suomalaisten veteraanimäkihyppääjien kalustoa Uralille Tsaikovskin kaupunkiin tehtävää MM-kisamatkaa varten. Nyt olen samaisen kaluston palautuskierroksella, tällä hetkellä Tiina tyttäreni luona Jyväskylässä.  Varsinaisen kisareissun teimme veljeni Martin isolla -95 vm  Iveco pakettiautolla. Kolmantena "pyöränä" oli matkassa Marttia vuotta vanhempi Pyhäselän 77v Teuvo Koljonen.  Teuvo oli ollut kanssamme jo edellistalven Puolan reissulla. Silloin hänen vaimonsa oli laittanut matkaevääksi suuren lanttukukon. Nyt oli pitempi matka ( 2150km suuntaansa) ja menomatkalla syötiin kalakukkoa ja perillä lanttukukkoa.
Meillä kaikilla oli vuoden viisumit. Teuvo käy Värtsilän kautta tankkaamassa autoaan naapurin puolella ja Martti toimii vanhan pieksämäkeläispariskunnan autokuskina Pietarin ympäristön vankila- ym evankelioimis-, ja avustustyössä.
Matkat molempiin suuntiin sujuivat hyvin ilman turhia viivykkeitä. Menomatkalla hajosi Ivecon tuulilasinpyyhkimen moottori, joka saatiin korvattua Tsaikovskissa Ladan osalla. Paluumatkalla posahti oikea eturengas juuri kun siirryttiin Pietarin ohikulkutieltä Viipuriin vetävälle väylälle.
Molemmat Ivecon tunkeista  olivat epäkunnossa, mutta onneksi olin ottanut Transitistani ns.sammakkotunkin, joka oli kylläkin vähän hento Ivecoa ajatellen, mutta Martti vanhana automiehenä muisti isä-Toivon vippaskonsteja ja paria varapuomitarpeiksi ottamiani kakkosnelosia apuna käyttäen saimme nostettua Ivecoa riittävän ylös ja hajonneen renkaan tilalle saatiin vararengas ja matka pääsi jatkumaan
Pääosa suomalaisia meni lentäen Moskovan kautta Permiin ja sieltä kisajärjestäjien bussilla kisapaikalle Tsaikovskiin n 250 km Permistä etelään. Kolme kaveria teki matkan junalla.
Kisapaikka oli minulle tuttu jo viime huhtikuulta ja kesä- sekä syyskuussa olin päässyt myös harjoittelemaan upouudessa K65 muovimäessä.
Olimme lähteneet Suomesta jo keskiviikkona puolilta päivin. Juuri ennen lähtöä haimme Lappeenrannan Maistraatista leimat huoltoautopropuskaan, kuten aikaisempinakin talvina.
Saavuimme perille jo pe.iltana. Lauantaina kävimme kaupungilla korjauttamassa mainittua tuulilasin pyyhkimen moottoria ja myös pesetimme auton.
Jo sunnuntaina pääsimme aloittamaan harjoittelun hyppyrimäissä. Urakoin heti alkuun. Kaksi hyppyä K40 mäestä, yksi K65 mäestä ja olikohan kolme vai neljä K95 mäestä. Maanantaina jatkoin harjoittelua "isossa". Paras harjoitushyppy puomilta 43 lensi 67-68 metriä (talven pisin).
Tiistaina oli melko voimakas vastauuli ja tyydyin harjoittelemaan K65 mäessä. Vain osa porukastamme uskaltautui K95 mäkeen  ja heille nostan kyllä hattua korkealle varsinkin 10-15v tauon jälkeen tänä talvena juuri ennen kisamatkaa lajin uudelleen aloittaneille Risto Pasaselle (50v) ja Petroskoista 10v sitten Suomeen muuttaneelle 35v Petri Virolaiselle.
Kisat sujuivat hyvin niin suomalaisilta kuin muiltakin.  Mäet olivat loistokunnossa ja kaatumisia  sattui hyvin vähän .  Eniten (130) oli osanottajia Venäjältä. Toiseksi eniten Norjasta ja seuraavaksi suurin joukko (19 kilpailijaa) oli Suomesta. - Mitalit jakautuivat samassa suhteessa.
Oma saldoni oli kolme mitalia. Kultaa K95,hopeaa K65 ja pronssia yhdistetyn joukkuekisassa.
Henk.koht.yhdistetyssä olin neljäs. Kolmen mitalin miehiksi ylsivät myös veljeni Martti ja myös Martin ikätoveri Teuvo Koljonen. Suomalaisten "mitalirohmu" oli hyvä ystäväni
 Kajaanin Seppo Kinnunen (45-49v) neljine mitaleineen.
Huhtikuun 5-7 menen Ryttylään Idäntyöpäiville ja heti sen jälkeen alkaa Siperian matka.
Ryttylässä lastaan Transitiin ja peräkärryyni helmikuussa Omskiin kielikouluun matkanneen  Aitomäen lähettiperheen muuttokuorman.  Olen myös sopinut käynnin työterveyshuoltoon Riihimäelle ennen lähtöä.
Siperiasta tuli helmikuussa tieto Karatusan kirkon rakennuslupien hyväksymisestä, joten Karatusan kirkon rakennusprojekti on lähdössä käyntiin.. Ennen lähtöä yritän saada aikaiseksi myös ystävä-, rukous-, ja lähettäjäkirjeen.  Nähtäväksi jää löytyykö ketään talkoomistä tai naista tuohon huhtikuun
matkaan kakkoskuskiksi.