Takana on reilun vuoden tauko "Siperia opettaa" blogin kirjoittamisessa. Olisin kyllä halunnut jatkaa kirjoittamista, mutta jostain syystä en vain päässyt blogisivulleni kirjoittamaan uutta tekstiä.
Kyselin moneltakin kaverilta apua mutta vasta tänään tuttavaperheen poika Eetu Pulkkinen osasi opastaa minut takaisin silloin Siperian Minusinskissa SEKLin lähettinä perheensä kanssa työskennelleen Johanna Pitkäsen 2010 toukokuussa avaamaan blogiini. Blogi oli avattu Elisanet.fi kautta.
Noin 3 ja puoli vuotta sitten minulta Transitista oli Itävallan kesäkisareissulla varastettu jonkun huoltamon pihassa kahvitauon aikana tietokonelaukku ja sen mukana kannettava tietokone, mokkula,raamattu allakka ja jokin kirjakin. Uuden tietskarin ostamisen yhteydessä tai kohta sen jälkeen olin siirtynyt käyttämään Soneran palveluja.
Edellistä blogitekstiä kirjoittelin Karatusassa 2016 lokakuussa.
Sillä Siperian reissulla teimme talkookaverini Esko Kaukosen kanssa mittavan noin kolme viikkoa kestäneen syyshuoltoremontin. Alkujaan oli tarkoitus rakentaa Karatusan pappilan uusi ulkovarasto, jonka perustukset olimme tehneet edellisvuonna.
Suojasimme kirkon keskeneräiset ikkunapielet, ,kellotornin ikkuna-aukot ja rakensimme n 12 m korkeuteen sieltä puuttuneen n 60 senttisen tornin ympäryskaton 6mm vanerista. Molempiin kellariin johtaneitten rappukongien päälle rakensimme pellitetyt katokset suojaamaan valumavesiltä ja samalla muotoiltiin kellarin ulkoseinien painuneet täyttömaat siten että katolta tuleva vesi valui ulommas seinästä. Kirkon sisällä purimme sisäkatosta pari cyprok-levyä ja 20 cm paksua vuorivillaeristettä ja kuvasimme kattolappeen runkorakennetta. Rakensimme myös viisi tukea katon harjan kohdalle poikittaisten neljä metristen parrujen alle.
Lähes koko tuon kolmen viikon ajan kuivatimme kellarin lattiaa isolla disel/sähkö puhaltimella ( polttoainetta kului noin 400 litraa), koska sinne oli jatkuvasti valunut vettä ilman portaikon katttoa ja kynnystä olleitten oviaukkojen kautta. Aluksi Esko oli lapioinut vettä ämpäriin ja kantanut ulos .
Kun meillä loppui aika kesken oli khra Vitali pyynnöstäni rakennuttanut noin 15 senttiset betoni- kynnykset molempiin oviaukkoihin.
Kyseinen syyshuoltoremontti johtui siitä, että Inkerin kirkko oli loppukesästä 2016 lopettanut noin kaksi ja puoli vuotta kirkon hirsirunkoa, kattorakenteita,peltikattoa ja sisätöitäkin tehneen Sergei Maikovin kazanilaisfirman (työnjohtaja ja työmiehet olivat paikallisia) rakennustyöt sekä samalla ilmoittanut suomalaiselle rakennuskonsultille arkkitehti Jorma Laineelle , ettei hänen työviisumiaan enää uusittaisi. Kazanilaisfirman töissä oli ollut jo kahdesti noin puolen vuoden tammi-kesäkuulle jatkunutta taukoa ja firma oli myös laskuttanut joistakin töistä vaikkei niitä oltu edes kunnolla aloitettu.
Aikaisemmin 2016 kesällä Inkerin kirkko oli perustanut uuden kansliapäällikön viran ja kutsunut siihen venäläisen Aleksander Smirnovin, joka oli kirkon juristin kanssa tehnyt tarkastusmatkan Karatusan kirkkotyömaalle. Smirnov oli kuvannut kaiken mahdollisen ja tehnyt myös perusteellisen raportin, jossa oli lueteltu rakennusfirman tekemät virheet ja jonka perusteella rakennustyöt oli lopetettu.Smirnov on kansliapäällikön viran ohella toiminut Jorma Laineen jälkeen myös Inkerin kirkon rakennusvalvojana.
Karatusan kirkkotyömaa on ollut pysähdyksissä nyt puolitoista vuotta. Viime keväänä Karatusassa kävi suuren Pietarsaarelaisen rakennusfirman toimitusjohtaja Christian Grankulla ja LFF:n (ruotsin kielinen lesdiolainen Rauhan Sanan liike) lähetysjohtaja pastoriVesa Pöyhtäri sekä entinen Siperian lääninrovasti Juha Saari.
Insin.Grankulla kirjoitti kikkotyömaasta tarkastusraportin toimenpide-ehdotuksineen.
Pääkohde Grankullan toimenpide-ehdotuksessa oli että suomalaiskonsultin ja pietarilaisen arkkitehtitoimisto Arkkaadin pystypilareiden varaan suunnittelemat kirkon kattorakenteet purettaisiin ja rakennettaisiin uusilla tiheämmillä kattotuolirakenteilla, joilla kattorakenteitten paino tulisi pilareitten sijasta seinähirsien varaan. Samalla asennettaisiin myös puuttuvat ulkopuoliset "foljärit" ja asennettaisiin uudelleen myös hirsiseinärakenteeseen kuuluvat oikeaoppiset ikkuna-aukkojen karmilankut.Uuteen ehdotukseen kuului myös lämpöeristyksen muuttaminen kattolappeista hirsiseinien yläreunan tasolle vaakatasoon.
Itse olin tuon syyshuoltoremontin aikana vakuuttunut siitä että kirkko olisi voitu rakentaa suht`nopeasti ja pienin kustannuksin valmiiksi korjaamalla kazanilaisfirman virheet vahvistamalla viittä kattorakenteen pääkannatinta ( jykevää "kattotuolia") ja lisäämällä niitten väleihin 1-2 lisä kannatinrakennetta ("kattotuolia").
Olen samaa mieltä Grankullan ehdotuksen seinäföljäreistä sekä ikkuna-aukkojen karmilankuista sekä lämpöeristyksen siirtämisestä vaakatasoon kirkon yläpohjaan..
Kattorakenteitten purkaminen ja uudelleen rakentaminen Siperian oloissa merkitsisi mielestäni todella huomattavaa lisäkustannusta. Näkemykselleni ei ole kuitenkaan löytynyt julkisesti merkittäviä kannattajia.
Kuluneen puolentoistavuoden aikana uusi rakennusvalvoja Smirnov on Juha Saaren kanssa
hahmotellut Grankullan toimenpide-ehdotuksen lisäksi monenlaisia sisätilojen muutosehdotuksia joista, kuten myös kattorakenteitten muuttamisesta he ovat käyneet neuvottelemassa myös pietarilaisen Arkaadi-toimiston suunnittelijoiden kanssa. Mitään konkreettista ei vielä ole kuitenkaan tapahtunut.
Tämän syksyisen Siperian reissuni tein poikkeuksellisen myöhään ja lentämällä 10-20.joulukuuta.Lensin Novosibirskiin, josta SEKLin lähetti Markus Aitamäen kanssa teimme matkan Minusinsk-Karatusa- Krasnojarsk. Tapasimme Minusinskissa loppukesästä papin hommat aloittaneen 63v Sergein ja hänen vaimonsa. Karatusassa Vitalin perheineen sekä muutaman srk.aktiivin ja Krasnojarskissa SLEYn lähetin Ville Melasen perheineen.
Ennen paluulentoa ehdin viettää yhden päivän Markuksen perheen parissa. Vein aikoinaan Markuksen perheen muuttokuorman Omskiin heidän kielikouluvaiheensa alussa. Monen reissuni aikana olen kuljettanut heille tavaraa Suomesta. Aitamäen lapset Anni 9v Elias 6v ja Luukas 4 ovat "adoptoineet" minut "varapapakseen", niinpä nytkin jokainen pyrki ottamaan kaiken irti minun lyhyestä vierailustani. Kävimme myös SEKLin lähetti Saara Karttusen kotona.
Yleensäkin näillä Siperian matkoillani olen kokenut tärkeäksi tavata siellä työskentelevien lähettien sekä paikallisten työntekijöitten perheitä.
Myöhäinen ajankohta Siperian reissulle johtui siitä, että minulla oli ollut kuluneena vuotena saman aikaisesti kaksikin hyppyrimäkien rakentamisprojektia, jotka olivat venyneet arvioitua pitemmälle.
Joroisissa olin toukokuussa uusien pikkumäkien alueen raivaushommissa ennen kevään vajaan kuukauden mittaista Karatusan matkaani. Jatkoin heinäkuussa Joroisissa K50 remontissa vanhan kannen purku- ja mäen rungon uusimishommissa . Elokuussa siirryin Rovanimelle jossa meillä alkoi uuden K28 mäen rakentaminen. Syyskuun alussa teimme pienellä suomalaisryhmällä kisareissun Romaniaan veteraanien kesämestaruuskisoihin. Rakennustyöt Rovaniemen Ounasvaaralla venyivät suunniteltua pitemmälle , mutta saimme mäen hyppykuntoon juuri ennen Siperiaan lähtöäni.
Viikko ennen Karatusaan lähtöäni sain Juha Saarelta uutta infoa myös Karatusan kirkkohankkeen tiimoilta. Hän oli juuri palannut Karatusasta jossa oli käynyt monipuolisen historian Venäjällä rakennus-, ym projekteissa vuosikymmenten ajalla tehneen Matti Hyökyn kanssa. Matti on jo eläkeiässä ja on kaiken muun lisäksi suorittanut teol.maisterin tutkinnon, mutta häneltä puuttuu vielä pappisvihkimys.
Ennen lähtöäni Matti Hyöky soitti myös itsekin minulle ja poikkesin hänen kotonaan matkalla Helsingin lentoasemalle. Matti esitteli minulle k.o. reissulla tekemänsä Karatusan kirkkotyömaan tarkastusraportin uusine toimenpide-ehdotuksineen, jossa hän totesi olevansa samaa mieltä Grankullan raportissa mainittujen epäkohtien osalta, mutta esitti huomattavasti poikkeavia menetelmiä toimenpide-ehdotusten osalta.
Luettuani jo ennen tapaamistani Matti Hyökyn kanssa hänen raporttinsa ja toimenpide-ehdotuksensa sähköpostista, totesin ne erinomaisiksi ja käytännössä toteuttamiskelpoisiksi ja myös kustannuksiltaan edullisiksi.
Matin ehdotuksessa pää ajatus oli ettei mitään kannattaisi varsinaisest purkaa.Kirkkosalin sisäpuoliset rakennustelineet vahvistettuina ja toisen kerroksen väliseinät toimisivat mainiosti rakennustelineinä.
Kattopeltejä ja ruodelautoja joutuisi irroittamaan, esim n 5m kerrallaan ja samalla siirtämään 20 cm eristevillat katon alle suojaan, Sitten asennettaisiin ( n 15 kpl) 12 metriset poikittaiset vaakatason liimapalkit räystään alitse paikoilleen, samoin kuin n 7,5 metriset hirsiseinältä harjalle ulottuvat kattotuolin osat, Kattotuolien "vinoreivat" asennettaisiin paikoilleen sen jälkeen. Sisäkatossa nyt olevat cyproklevyt, kuten niistä seuraavina oleva harvalaudoitus sekä kattolappeiden runkorakenne jäisivät paikoilleen ns.passiivirakenteina. Cyproklevyihin sahattaisiin n 7m pituinen linja että uudet kattuolit tulisivat sisäpuolen harvalaudoitusta vasten.
Matti Hyöky oli laittanut k.o. raporttinsa toimenpide-ehdotuksineen Inkerin kirkon keskustoimistoon.
Palattuani Siperiasta toin Matille hänen Karatusaan unohtamansa villapaidan. Keskustelimme vielä Karatusan kirkkoprojektista ja lupasin hänen pyynnöstään laittaa s-postina Matin raportin toimenpide-ehdotuksineen SEKLin Venäjän työn koordinaattori Jukka Revolle sekä insinööri Christian Grankullalle omin kommentteineni. Laitoin saman postin myös Juha Saarelle sekä Inkerin kirkon piispalle Aarre Kuukaupille ja kansliapäälikkö Aleksander Smirnoville.
Kyselin moneltakin kaverilta apua mutta vasta tänään tuttavaperheen poika Eetu Pulkkinen osasi opastaa minut takaisin silloin Siperian Minusinskissa SEKLin lähettinä perheensä kanssa työskennelleen Johanna Pitkäsen 2010 toukokuussa avaamaan blogiini. Blogi oli avattu Elisanet.fi kautta.
Noin 3 ja puoli vuotta sitten minulta Transitista oli Itävallan kesäkisareissulla varastettu jonkun huoltamon pihassa kahvitauon aikana tietokonelaukku ja sen mukana kannettava tietokone, mokkula,raamattu allakka ja jokin kirjakin. Uuden tietskarin ostamisen yhteydessä tai kohta sen jälkeen olin siirtynyt käyttämään Soneran palveluja.
Edellistä blogitekstiä kirjoittelin Karatusassa 2016 lokakuussa.
Sillä Siperian reissulla teimme talkookaverini Esko Kaukosen kanssa mittavan noin kolme viikkoa kestäneen syyshuoltoremontin. Alkujaan oli tarkoitus rakentaa Karatusan pappilan uusi ulkovarasto, jonka perustukset olimme tehneet edellisvuonna.
Suojasimme kirkon keskeneräiset ikkunapielet, ,kellotornin ikkuna-aukot ja rakensimme n 12 m korkeuteen sieltä puuttuneen n 60 senttisen tornin ympäryskaton 6mm vanerista. Molempiin kellariin johtaneitten rappukongien päälle rakensimme pellitetyt katokset suojaamaan valumavesiltä ja samalla muotoiltiin kellarin ulkoseinien painuneet täyttömaat siten että katolta tuleva vesi valui ulommas seinästä. Kirkon sisällä purimme sisäkatosta pari cyprok-levyä ja 20 cm paksua vuorivillaeristettä ja kuvasimme kattolappeen runkorakennetta. Rakensimme myös viisi tukea katon harjan kohdalle poikittaisten neljä metristen parrujen alle.
Lähes koko tuon kolmen viikon ajan kuivatimme kellarin lattiaa isolla disel/sähkö puhaltimella ( polttoainetta kului noin 400 litraa), koska sinne oli jatkuvasti valunut vettä ilman portaikon katttoa ja kynnystä olleitten oviaukkojen kautta. Aluksi Esko oli lapioinut vettä ämpäriin ja kantanut ulos .
Kun meillä loppui aika kesken oli khra Vitali pyynnöstäni rakennuttanut noin 15 senttiset betoni- kynnykset molempiin oviaukkoihin.
Kyseinen syyshuoltoremontti johtui siitä, että Inkerin kirkko oli loppukesästä 2016 lopettanut noin kaksi ja puoli vuotta kirkon hirsirunkoa, kattorakenteita,peltikattoa ja sisätöitäkin tehneen Sergei Maikovin kazanilaisfirman (työnjohtaja ja työmiehet olivat paikallisia) rakennustyöt sekä samalla ilmoittanut suomalaiselle rakennuskonsultille arkkitehti Jorma Laineelle , ettei hänen työviisumiaan enää uusittaisi. Kazanilaisfirman töissä oli ollut jo kahdesti noin puolen vuoden tammi-kesäkuulle jatkunutta taukoa ja firma oli myös laskuttanut joistakin töistä vaikkei niitä oltu edes kunnolla aloitettu.
Aikaisemmin 2016 kesällä Inkerin kirkko oli perustanut uuden kansliapäällikön viran ja kutsunut siihen venäläisen Aleksander Smirnovin, joka oli kirkon juristin kanssa tehnyt tarkastusmatkan Karatusan kirkkotyömaalle. Smirnov oli kuvannut kaiken mahdollisen ja tehnyt myös perusteellisen raportin, jossa oli lueteltu rakennusfirman tekemät virheet ja jonka perusteella rakennustyöt oli lopetettu.Smirnov on kansliapäällikön viran ohella toiminut Jorma Laineen jälkeen myös Inkerin kirkon rakennusvalvojana.
Karatusan kirkkotyömaa on ollut pysähdyksissä nyt puolitoista vuotta. Viime keväänä Karatusassa kävi suuren Pietarsaarelaisen rakennusfirman toimitusjohtaja Christian Grankulla ja LFF:n (ruotsin kielinen lesdiolainen Rauhan Sanan liike) lähetysjohtaja pastoriVesa Pöyhtäri sekä entinen Siperian lääninrovasti Juha Saari.
Insin.Grankulla kirjoitti kikkotyömaasta tarkastusraportin toimenpide-ehdotuksineen.
Pääkohde Grankullan toimenpide-ehdotuksessa oli että suomalaiskonsultin ja pietarilaisen arkkitehtitoimisto Arkkaadin pystypilareiden varaan suunnittelemat kirkon kattorakenteet purettaisiin ja rakennettaisiin uusilla tiheämmillä kattotuolirakenteilla, joilla kattorakenteitten paino tulisi pilareitten sijasta seinähirsien varaan. Samalla asennettaisiin myös puuttuvat ulkopuoliset "foljärit" ja asennettaisiin uudelleen myös hirsiseinärakenteeseen kuuluvat oikeaoppiset ikkuna-aukkojen karmilankut.Uuteen ehdotukseen kuului myös lämpöeristyksen muuttaminen kattolappeista hirsiseinien yläreunan tasolle vaakatasoon.
Itse olin tuon syyshuoltoremontin aikana vakuuttunut siitä että kirkko olisi voitu rakentaa suht`nopeasti ja pienin kustannuksin valmiiksi korjaamalla kazanilaisfirman virheet vahvistamalla viittä kattorakenteen pääkannatinta ( jykevää "kattotuolia") ja lisäämällä niitten väleihin 1-2 lisä kannatinrakennetta ("kattotuolia").
Olen samaa mieltä Grankullan ehdotuksen seinäföljäreistä sekä ikkuna-aukkojen karmilankuista sekä lämpöeristyksen siirtämisestä vaakatasoon kirkon yläpohjaan..
Kattorakenteitten purkaminen ja uudelleen rakentaminen Siperian oloissa merkitsisi mielestäni todella huomattavaa lisäkustannusta. Näkemykselleni ei ole kuitenkaan löytynyt julkisesti merkittäviä kannattajia.
Kuluneen puolentoistavuoden aikana uusi rakennusvalvoja Smirnov on Juha Saaren kanssa
hahmotellut Grankullan toimenpide-ehdotuksen lisäksi monenlaisia sisätilojen muutosehdotuksia joista, kuten myös kattorakenteitten muuttamisesta he ovat käyneet neuvottelemassa myös pietarilaisen Arkaadi-toimiston suunnittelijoiden kanssa. Mitään konkreettista ei vielä ole kuitenkaan tapahtunut.
Tämän syksyisen Siperian reissuni tein poikkeuksellisen myöhään ja lentämällä 10-20.joulukuuta.Lensin Novosibirskiin, josta SEKLin lähetti Markus Aitamäen kanssa teimme matkan Minusinsk-Karatusa- Krasnojarsk. Tapasimme Minusinskissa loppukesästä papin hommat aloittaneen 63v Sergein ja hänen vaimonsa. Karatusassa Vitalin perheineen sekä muutaman srk.aktiivin ja Krasnojarskissa SLEYn lähetin Ville Melasen perheineen.
Ennen paluulentoa ehdin viettää yhden päivän Markuksen perheen parissa. Vein aikoinaan Markuksen perheen muuttokuorman Omskiin heidän kielikouluvaiheensa alussa. Monen reissuni aikana olen kuljettanut heille tavaraa Suomesta. Aitamäen lapset Anni 9v Elias 6v ja Luukas 4 ovat "adoptoineet" minut "varapapakseen", niinpä nytkin jokainen pyrki ottamaan kaiken irti minun lyhyestä vierailustani. Kävimme myös SEKLin lähetti Saara Karttusen kotona.
Yleensäkin näillä Siperian matkoillani olen kokenut tärkeäksi tavata siellä työskentelevien lähettien sekä paikallisten työntekijöitten perheitä.
Myöhäinen ajankohta Siperian reissulle johtui siitä, että minulla oli ollut kuluneena vuotena saman aikaisesti kaksikin hyppyrimäkien rakentamisprojektia, jotka olivat venyneet arvioitua pitemmälle.
Joroisissa olin toukokuussa uusien pikkumäkien alueen raivaushommissa ennen kevään vajaan kuukauden mittaista Karatusan matkaani. Jatkoin heinäkuussa Joroisissa K50 remontissa vanhan kannen purku- ja mäen rungon uusimishommissa . Elokuussa siirryin Rovanimelle jossa meillä alkoi uuden K28 mäen rakentaminen. Syyskuun alussa teimme pienellä suomalaisryhmällä kisareissun Romaniaan veteraanien kesämestaruuskisoihin. Rakennustyöt Rovaniemen Ounasvaaralla venyivät suunniteltua pitemmälle , mutta saimme mäen hyppykuntoon juuri ennen Siperiaan lähtöäni.
Viikko ennen Karatusaan lähtöäni sain Juha Saarelta uutta infoa myös Karatusan kirkkohankkeen tiimoilta. Hän oli juuri palannut Karatusasta jossa oli käynyt monipuolisen historian Venäjällä rakennus-, ym projekteissa vuosikymmenten ajalla tehneen Matti Hyökyn kanssa. Matti on jo eläkeiässä ja on kaiken muun lisäksi suorittanut teol.maisterin tutkinnon, mutta häneltä puuttuu vielä pappisvihkimys.
Ennen lähtöäni Matti Hyöky soitti myös itsekin minulle ja poikkesin hänen kotonaan matkalla Helsingin lentoasemalle. Matti esitteli minulle k.o. reissulla tekemänsä Karatusan kirkkotyömaan tarkastusraportin uusine toimenpide-ehdotuksineen, jossa hän totesi olevansa samaa mieltä Grankullan raportissa mainittujen epäkohtien osalta, mutta esitti huomattavasti poikkeavia menetelmiä toimenpide-ehdotusten osalta.
Luettuani jo ennen tapaamistani Matti Hyökyn kanssa hänen raporttinsa ja toimenpide-ehdotuksensa sähköpostista, totesin ne erinomaisiksi ja käytännössä toteuttamiskelpoisiksi ja myös kustannuksiltaan edullisiksi.
Matin ehdotuksessa pää ajatus oli ettei mitään kannattaisi varsinaisest purkaa.Kirkkosalin sisäpuoliset rakennustelineet vahvistettuina ja toisen kerroksen väliseinät toimisivat mainiosti rakennustelineinä.
Kattopeltejä ja ruodelautoja joutuisi irroittamaan, esim n 5m kerrallaan ja samalla siirtämään 20 cm eristevillat katon alle suojaan, Sitten asennettaisiin ( n 15 kpl) 12 metriset poikittaiset vaakatason liimapalkit räystään alitse paikoilleen, samoin kuin n 7,5 metriset hirsiseinältä harjalle ulottuvat kattotuolin osat, Kattotuolien "vinoreivat" asennettaisiin paikoilleen sen jälkeen. Sisäkatossa nyt olevat cyproklevyt, kuten niistä seuraavina oleva harvalaudoitus sekä kattolappeiden runkorakenne jäisivät paikoilleen ns.passiivirakenteina. Cyproklevyihin sahattaisiin n 7m pituinen linja että uudet kattuolit tulisivat sisäpuolen harvalaudoitusta vasten.
Matti Hyöky oli laittanut k.o. raporttinsa toimenpide-ehdotuksineen Inkerin kirkon keskustoimistoon.
Palattuani Siperiasta toin Matille hänen Karatusaan unohtamansa villapaidan. Keskustelimme vielä Karatusan kirkkoprojektista ja lupasin hänen pyynnöstään laittaa s-postina Matin raportin toimenpide-ehdotuksineen SEKLin Venäjän työn koordinaattori Jukka Revolle sekä insinööri Christian Grankullalle omin kommentteineni. Laitoin saman postin myös Juha Saarelle sekä Inkerin kirkon piispalle Aarre Kuukaupille ja kansliapäälikkö Aleksander Smirnoville.
