KIELIKYLVYISTÄ LASTENHOITOALAN KAUTTA LYHYEEN JA "VÄHÄLUMISEEN" SUOMEN KESÄÄN

Juhannuksen juhlinta on parhaassa vauhdissa täällä Itä-Savossakin. Eilisiltana katseltiin Suurjärven rantapellolle Järvenpään tilan nykyisen isännän Simon kasaaman suuren kokon palamista. Vanhaisäntä Veikko Kosonen istuskeli Saaransa kanssa kokon lähistölle rantatielle  kannetulla penkillä.  Vekon hyvä ystävä Itä-Savon "Läänintaiteilija"   Martti Luukko johatteli porinointia toisessa porukassa, jossa oli enemmän kyläläisiä ja johon minäkin pysähyin pitemmäksi aikaa. Olin Tallisaaresta soudettuamme käynyt heittämässä Jannen isoveljen poikamies Arskan kaupungille ja palasin kokolle hakemaan Tuittua, joka oli poikakaverinsa Jonen (Johannes) kanssa tulossa yöksi kotiini Viuhonmäkeen. Riikka ja Janne olivat Tähkän ja Hermannin sekä vieraittensa Pulkkisen Sannan ja Petjapojan kanssa jäämässä juhannusyöksi saareen. Ennen kokolle lähtöä olimme saunoneet miesporukassa oikein tuhdisti savusaunassa, jonka Janne oli lämmittänyt ehkä liiankin kuumaksi. Kävin hätäisesti pulahtamassa aivan laiturin vieressä +13 asteisessa järvessä.  Niasväen saunareissu oli hätäisempi aikataulun vuoksi, mutta löylyjä jäi varmasti myöhempääkin saunomista varten.
Kevään vain kuukauden mittainen Siperian talkooreissu oli ollut nyt jo toista kertaa kaksinkertainen kielikylpy. Pietarsaarelainen pääosin lentämällä tullut huipputason talkooryhmä oli äidinkieleltään ruotsinkielinen. Samoin oli ollut edellinenkin ryhmä viime syksynä ja oikeastaan lähes jo kolmaskin, sillä jo viime kevään 3-henkisessä talkooryhmässä oli kaksi lähes ummikkoa  rakennusalan ammattikoulun käynyttä ruotsinkielistä tyttöä ja kirvesmies Hannukin puhui sujuvasti ruotsia tyttöjen kanssa. Kaikilla Venäjän ja Siperian reissuilla ollaan tietenkin oltu  kielikylvyssä venäjän kielen osalta.
Viime vuosina olen ihan itekseni mietiskellyt, ettei olis hassumpaa ryhtyä elvyttämään omaa keskikoulun aikaista r uotsinkieltäni. Liekö kukaan ennen minua tai jälkeenikään kerännyt niin monta nelosta (ja suorittanut ehtoja). Päästätodistukseeni numero nousi kuitenkin viitoseksi. Englannistakin niitä nelosia ja ehtoja kertyi ja viidennen eli viimeisen luokanhan kävin uudelleen kahden kielissä saamani nelosen vuoksi. Englannin numero nousi luokkaa uusittaessa kutoseksi. Englantia on sitten tullut harrastettua myöhemmin ihan vapaaehtoisesti ja selviän siltä osin suht`hyvin maailmalla. -Toisella luokalla sain ehdot myös suomesta ja nekin meni läpi.
Venäjää ryhdyin opiskelemaan Petreliuksen Taiston ja Mirjan kanssa kun N-L romahti ja alkoivat nää reissut itään niin mäkihypyn kuin missioittenkin merkeissä. Kahlasin iltalukiossa peräti  lukion lyhyen venäjän kurssin läpi jollain lailla, mutta ilmoitin opettajalle etten haaveilekaan ylioppilaskirjoituksista.
Yhteenvetona edellisestä, että ollaan tässä kovasti kielimiehiä vaikken olekaan ollut kesätöissä Karjaportissa. Viime viikolla tiistai-iltana olin Savon KL:n telttapäivillä puhmassa Siperian. Melkoisesti jännitti, että mitenhän sitä taas selviää, mutta hengissä ollaan edelleenkin. Melko kehnosta (pilvistä, tuulista ja viileää) säästä huolimatta kuulijoita oli ehkä kolmisen kymmentä (istuimia olisi ollut yli sadallekin) ja tunnelma oli kotoisen lämminhenkinen. Loppuvaiheessa alkoi ripsiä vettäkin, mutta purimme teltan ja paketoimme sen. Koska seuraava pystytys oli jo torstaina Rantasalmella ei ollut telttakankaitten homehtumisvaaraa. Heinäkuun alussa on minulla perinteiset Kansanlähetyspäivät Turussa ja sieltä pika pikaa Topun ristijäisiin Kuopioon 05.07.
Seuraava Siperian reissu olisi syyskuussa. Nähtäväksi jää jatkuuko kielikylpy kaksi vaiko yhksitahtisena. Syyskuun alkupuolella  (7-12.09) olisi veteraanien kesäGP Ruotsin Örnskoldvikissä (K90 ja K50 mäet).Myös syyskuun alussa olisi Ryttylässä Vast,kantajien seminaari. Mahtavatko aikataulut mennä päällekkäin.Kesän aikana olisi myös kahden pitkäaikaisen työtoverin Martti Matikaisen (ehkä 75v) ja vasta noin nelikymppisenä vaikean ja pitkäaikaisen sairauden murtaman Satu  Rämän  hautajaiset.

Kuopiosta lähdettyäni ja siirryttyäni kotona Savonlinnassa käynnin ja Jyväskylän ylioppilasjuhlien jälkeen 9v.Hermannin lapsenvahdiksi Vääksyyn (Janne oli Tuitun matkatöissä Turussa ja Riikka Tähkän ja suvun naisväen kylpyläreissulla Virossa), sain lopulta muovimäkiharjoituskaudenkin alulle. -Hitaan sitkeää se alku on ollut. Kolmesta treenistä on vasta yhteensä kuusi hyppyä, mutta siitä on hyvä jatkaa. Jonkunverran oon saanut jatkettua myös fysiikkatreenejä, mutta elopaino on sitkeästi pysytellyt seitsemässäkymmenessä kilossa. Enemmän pitäs saada aikaiseksi jonkunlaista hölkkäilyä/yleisliikuntaa.  -Ehkä sitä liikettä tulee kohta alkavalla viikolla, sillä aloitamme tiistaina Lahden suurmäen montussa remontissa olevan mäen purettavien käytettyjen muovitusmateriaalien (2-3cm pehmike, muovinen alusverkko ja harjasmuovielementit turvalevyineen) pakkaamisen eri mäkipaikkakunnille kuljettamista varten. Purettavaa materiaalia tulee n 4000 neliötä. Ensimmäiset 1000 neliötä matkaa Joroisiin (K50,25,10) ja seuraava lasti  1500 neliötä Lapualle (K50), muita mahdollisia paikkakuntia ovat Lieksa K35, Haapavesi K35, Pielavesi K42, ehkä Imatrakin K53 ja 35 .
Kolme vuotta sitten Lahden ysikympistä puretut ja varastoidut muovit ovat matkaamassa Siilinjärvelle K42,Tampereen Hervantaan K47, Kiteelle K34 ja Taivalkoskelle K20.
Toivottavasti tämä mäkien  muovittamis- ja profiilien päivittämisbuumi peruskunnostamisineen poikii myös uusia harrastajia, niin itse hyppäämiseen kuin huoltajiksi, kisojen järjestäjiksi ja perustason valmentajiksikin. Jos ja kun saadaan niin mäessä kuin yhdistetyssäkin (tyttöjen ja naisten mäkihyppy on hyvin tärkeä) ruohonjuuritason perustyö ja harrastajamäärät terveelle pohjalle reippaaseen nousuun voidaan alkaa odotella uutta jossain vaiheessa uutta menestysaaltoakin niin mäkihypyssä kuin yhdistetyssäkin. Tietenkin Hiihtoliitto tekee koko ajan kaikkensa, jotta nykyisten maajoukkueitten ja taustalla olevien haastajaryhmien taso saataisiin kilpailukelpoiseksi aivan maailman huipullekin pääsemiseksi. Sitä työtä hankaloittaa edelleen taloudellisten resurssien vaatimattomuus nykyisiin kärkimaihin verrattuna.

ELÄMÄÄ LAPSENLIKKANA

Palattuani kuukausi sitten kevään Siperian matkaltani nukuin vain yhden yön kotona Savonlinnassa ja jatkoin matkaa Kuopioon.  Nuorimman tyttäreni Kaisan perheeseen  nelivuotiaalle Eppu pojalle odotettiin pikkuveljeä, joka sitten syntyikin melkein lasketulla ajalla. Olikohan se 7 päivä toukokuuta ja torstai . Pojan "työnimenä" oli Toppu.
Pääsimme Epun kanssa jo seuraavana päivänä isä-Antin matkassa katsomaan Kaisaa ja Toppua Kuopion Yliopistolliseen Keskussairaalaan eli KYSiin. Lauantaina haimme kolmeen mieheen vauvan ja äidin kotiin Itkonniemen Sandelsin kadulle, jossa olimme kiireellä ennen Siperian matkaani jatkaneet yläkerran isomman kamarin remontointia. Minun lähdettyä itään Epun Veka vaari oli tullut poikansa Antin kaveriksi. Lattia on valmis, mutta pariovi on asentamatta ja vielä  muutakin tekemistä riittää.
Toppuvauva ehti olla kotonaan kuitenkin vain pari vuorokautta  kun piti palata synnytysosastolle. Topun ruuansulatuksessa ja suolentoiminnassa tuli ongelmia ja hän lakkasi imemästä mutta jatkoi runsasta puklaamista, josta johtui hengitysvaikeuksia.
Antti oli soittanut kahteenkin kertaan kysyen ohjeita synnytysosastolta, mutta sitten tilanne meni aivan kriittiseksi ja oli soitettava hätänumeroon  ja pyydettävä ambulanssi. Onneksi Eppu oli jo ehtinyt nukahtaa eikä herännyt siinä kriisitilanteessa.
Me jäimme Epun kanssa nukkumaan kun ambulanssi vei Topun vanhempineen Sairaalaan. Vaikein tilanne oli jo helpottanut ennenkuin ambulanssi saapui. Viikko siinä taisi vierähtää ennen kuin vauva pääsi  lopulta äitinsä kanssa kotiin. Toppu sai hyvää hoitoa vastasyntyneitten Teho-osastolla, jonne Toppu siirrettiin, mutta siellä eivät vanhemmat voineet yöpyä ja toisena yönä Kaisa ja Antti tulivat kotiin nukkumaan
Topun sairaalamatkan aikana koko KYSin lastenosasto ja synnytysosasto  sekä vastasyntyneitten Teho-osasto siirtyivät vastavalmistuneeseen uuteen paikkaan, jonne oli rakennettu 18 vastasyntyneitten perhehuonetta, joissa oli omat vessat ja suihkut, kuin hotellissa konsanaan.Loppuosan sitä sairaalaviikkoa Kaisa  asui Sairaalan perhehuoneessa. Toppua-vauvaa tutkittiin perusteellisesti, mutta mitään elimellistä vikaa ei löydetty ja sitten Topun elämä alkoi pikkuhiljaa mennä paremmin.
Meillä riitti Epun kanssa tekemistä. Sisällä ollessa luettiin, leikittiin piilosilla oloa, pelattiin "Jätkänshakkia" ja pidettiin pikkuautojen hyppykisoja. Kun säät suosivat olimme tietenkin paljon pihalla pelaten milloin mitäkin palloa. Teimme sekä potkupyörällä (siinä ei ole polkimia) että apupyörillä varustetulla lasten polkupyörällä retkiä niin kaduilla kuin tutulla luonnonkauniilla rantareitillä. Kävimme Epun kanssa Motonetissä ostamassa huomioviiriä Epun pyörään, mutta ostimme myös tikkataulun tikkoineen ja Eppu puhui minut ympäri ja ostimme myös pienen skeittilaudan.
Yhden viikonlopun sain vapaaksi ja ajoin Jyväskylään  Tiinan perheen luokse. Aloitin siellä kuntoilun. Kiersin kahtena päivänä Laajavuoren 5km lenkin, Palattuani Kuopioon jatkoin kuntoilua rantareitillä.  Aloitimme Epun kanssa skeittiharjoitukset ja Antti otti videolle Epun ekan skeittilaskun. Rakensin Epun skeittilautaan levennyksen ja nyt sillä voi laskea kuin mäkihyppääjien rullamäessä. Viime perjantaina ajoin Savonlinnaan muuttamaan Tuitun tavarat kesäksi Viuhonmäkeen. Arvelin, että tavaraa on jonkunlainen pienehkä määrä, mutta eikös mitä. Transitti tuli aivan täyteen. Onneksi Arska tuli setänsä kanssa muuttotalkoisiin ja nyt Tuitun tavarat ovat Viuhonmäessä.
Lauantaina menimme Transitilla Eeron ylioppilasjuhliin Jyväskylään  ja sieltä jatkoin tänne Vääksyyn Riikan perheen kotiin. Sunnuntaina kävin lankomieheni Reino Yletyisen 70v juhliin.
Eeron yo.juhlissa Riikka pestasi minut Hermannin kaveriksi kun Janne on työmatkalla ja suvun naisilla oli kait jo perinteinen Viron kylpylämatka.  Täällä Vääksyssä on mennyt viikko melkolailla kirjoja lueskellen. En saanut väänettyä itseäni lenkille ennenkuin urheilukaverini Hannu Rosenlund soitti ja lähdimme eilen Herttoniemeen hyppäämään. Lännen puoleinen tuuli oli kova ja puuskainen. Pahimmissa puuskissa tuulen nopeus oli 16-17m /sek. Tyydyin laskemaan vain alastulorinteen. Hannu hyppäsi vaikeista olosuhteista huolimatta 3 kertaa erään hesalaisen juniorin kanssa. Suomen toiseksi vanhin mäkihyppääjä 78v Aarne Kuisma löysi pojille suht`hyvät tuuliraot.
Myöhään illalla naiset saapuivat kylpyläreissultaan. Minä lähdin aamulla Lahteen ja pääsin aloittamaan muovimäki hyppäämisen Lahden kuusnelosessa, jossa oli lahtelaisia junnuja harjoittelemassa. Tornissa tuuli takaa, melkolailla, mutta se kääntyi alastulorinteellä vastaiseksi. Pojat paukuttivat reilusti päälle K-pisteem, joka on merkitty punaisella. Hyppäsin vain kaksi kertaa. Ekalla hieman tunnustellen vain 43m, mutta toisella meni jo lähelle sinistä, notmipiste viivaa eli 48m.
Treenien jälkeen kävin tapaamassa Lahden betonissa (K116)  isoa remonttia tekevän Lemminkäisen firman paria pomoa. Asiana alastulorinteestä purettavien muovien saaminen muutamalle mäkipaikkakunnalle.