KOHTI TALVEA

"Wanhaan hywään aikaan" jolloin "kaikki" oli paremmin, talvikin tuli ajoissa. Viimeisinä vuosikymmeninä on koettu hyvin lauhoja ja melko myöhään alkaneita talvia. Edellisviikkona Suomi sai yllätäen valkoisen lumipeitteen ja varsinkin Häme ja Keski-Suomi joutui suorastaan kärsimään liiallisesta lumen tulosta. Kun pahimmillaan jopa nelikymmensenttinen lumikerros tuli märkänä ja ilman lämpötila oli nollan seutuvilla lumituhot olivat melkoiset ja kymmenet tuhannet taloudet joutuivat olemaan useita vuorokausia ilman sähköjä.
Savonlinnassakin tuli lunta puolenkymmentä senttiä, mutta ilmatieteenlaitoksen sääennusteet lupaavat tälle viikolle lauhaa lounaisvirtausta ja voi olla että  suuressa osassa maata aloitellaan adventtiaikaa lumettomissa ja pimeissä tunnelmissa.
Lähdin eilisiltana puoli seitsemän maissa ajelemaan kohti pohjoista ja kohti talvea. Olen menossa viidettä kertaa Ruka Nordic tapahtumaan eli Maailman Cup kisoihin suurmäen tamppausryhmään.
Pysähdyin kahdeksi yöksi Kaisan perheen luokse Kuopion Itkonniemelle. Jo illalla ehdin tavata Tapaninpäivänä viisi vuotta täyttävän Eppu Akustin, joka oli isä-Antin kanssa menossa hammaspesulle. Puolivuotiaan edellisestä tapaamisesta kovasti kasvaneen Toivo Joonatanin tapasin tänä aamuna. Tiina ja Riikka olivat olleet perheineen synttäreilläni Luumäellä juuri ennen Siperian reissua, mutta Antilla oli ollut silloin työesteitä. Minulla ehti olla  jo melkolailla ikävä näitä kahta nuorinta lastenlastani ja heidän vanhempiaan.
Teimme Epun kanssa hiihtoreissun Puijon varastoidusta tykkilumesta rakennetulle parin kilometrin ladulle. Epulla oli kovat menohalut, vaikka hiihtotaito olikin vielä melko alkuvaiheessa. Olin ostanut hänelle jo toissa jouluna suksipaketin. Muutaman kerran olimme Epun kanssa käyneet kokeilemassa hiihtämistä melko laihoin tuloksin. Nyt poika hiihti sitkeästi tuon parin kilometrin lenkin, vaikka pyllähteli useita kymmeniä kertoja nurinkin. -Kävelin vierellä nostellen poikaa takaisin suksille.
Tuo 90 senttinen suksipaketti taitaa joutua oottelemaan Toivoa. Pitää kattella löytyisikö kirppareilta vähän parempaa hiihtokalustoa Epulle.
Siperiasta paluun jälkeen olen yritellyt jatkaa keskenjääneitä remppahommia kotona, mutta aloittaminen on kuten aina kuin tervanjuontia.Kävin kyllä eräässä puusepänlikkeessä, josta ostin kuivaa koolaustavaraa ja hain myös Carlsonilta pari eristysvillapakettia, mutta vielä on tupakeittiön lattia auki heinäkuussa paljastuneen vesivahingon jäljiltä. Viime viikon lopulla aloin viritellä kadunpuoleisen räystään alle ns.haittaeläinverkkoa. Sain sen valmiiksi eilen eli maanantaina ja purin samantien elokuun kattoremontin ajoilta räystään alla sijainneet tellingit.
Samainen verkko  pitää viritellä myös talon toisen räystään alle sekä molempiin päätyihin.
Sunnuntaina olin SEKLin seuroissa Heikki Huttusen kaverina Säämingin srk.talossa. Heikki jäi pari  kolme vuotta sitten eläkkeelle Etelä-Savon piirijohtajan hommista ja aloitti samalla Karatusan kirkkoprojektin keräyspäällikön hommat. Hän toimii eläkkeelläkin SEKLin puhujahommissa.
. Kun reipas kolme vuotta sitten ostin nykyisen Transittini vm 89 , myin Skodan asevelihintaan vävylleni Antille, joka palautti auton minulle puolitoista vuotta sitten. Remontoin Skodan ja katsastin ja myin sen Jooselle edelleen asevelihintaan kakkosautoksi. Eilisiltana Joose soitti ja kertoi että Skoda on nyt lopullisesti romuna. Hän oli 12v Hilja tyttären kanssa käynyt Savonlinnan itäpuolella ostamassa Skodaan käytetyt talvirenkaat, joitten ajomatkaksi tuli jotain vajaat 2 km. Mertalan valoristeyksessä (valot eivät olleet toiminnassa) oli vastaan tuleva Bemari kääntänyt suoraan päin Joosen Skodaa. Käytettynä ostamani 1999 vm Skoda Felicia dsl, joka oli rekisteröity p-autoksi ehti palvella minua monta vuotta ja tein sillä peräkärryn kanssa yhden Siperian reissunkin. Joosen työauto Mitsubishi oli remontissa Novosibirskissa lähes koko tuon ajan ja   Skoda oli todella lujilla. Purimme sinä aikana Ala-Bulangasta hirsikirkon rungon ja siirsimme hirret uuden kirkon tontille Karatusan keskustaan. Skodaan tuli kolmen kk. aikana reipas 15 tkm. - Sen verran oli varjelusta tuossa eilisillan kolarissa, ettei tullut pahempia henkilövahinkoja. Onni onnettomuudessa oli, ettei muita lapsia ollut takapenkillä, sillä tavaratilassa metalliverkon takana olleet kesärenkaat olivat törmätessään siirtäneet takapenkkiä melkoisesti.
Vaikka Skoda kuuluukin luokkaan "koi syö ja ruoste raiskaa", niin minulla on jonkunlainen surutyö tuon menetyksen johdosta, vaikkei auto ollutkaan nimissäni Antin ja Joosen välissä kuin kuusi tuntia. Autossa taisi olla vasta jotain 340 tkm mittarissa ja varsinkin moottori oli ihan tikissään. Ilman kolaria sillä olisi vielä peltejä ja kuluvia osia laittelemalla ajellet parikin sataa tuhatta.

KAKSINKERTAINEN KOTIINPALUU

Isänpäivä ja marraskuun alku ovat jo takana. Harmaa ja melko lauha sää jatkuu täällä Itä-Savossa. Tuntuu hyvältä olla taas "tanakasti" (puntari näyttää 73 kiloa) kotimaan kamaralla. Erikoisesti olin odottanut lastenlasteni (9), tyttärieni (3) ja vävyjeni tapaamista.
Transitin laturi on taas hajallaan (menee töineen takuuseen),  tupakeittiön lattia on edelleenkin  auki kesäisen vesivahingon jäliltä ja rakennustelineet kattoremontin jäliltä ovat vielä paikoillaan. Yritän tehdä jotain estettä aina syksyisin ok.talon vinnille pyrkiville jyrsijöille (tiheäsilmäistä verkkoa räystään alle jne) ja sitten puran tellingit  ja siirrän ne Joose Pitkäsen ja Joose Keskitalon ok.talojen remontteja varten heidän vaivoikseen.
Syyskuussa viettämieni 70v synttärien järjestelyissä oli Savonlinnan osalta päävastuussa vasta kesällä virkaansa astunut lähetyssihteeri Sakari Seppälä, joka toistaiseksi asustelee kodissani Viuhonmäessä. Sorvailemme pikkuhiljaa vuokrasopimusta, mutta myös talokaupoista on keskusteltu, vaikka juuri nyt minun kannalta ei olisi kovin edullista myydä taloa. Tämän ikäisten (32v) ok.talojen hinnat ovat Savonlinnassa tulleet melkolailla alaspäin viidessä vuodessa.  Sakarin  Riikka vaimo opiskelee Jyväskylässä, jossa perheen nuorin lapsi käy peruskoulun yhdeksättä luokkaa.Muut lapset (oliko 3 vai 4) taitavat olla jo aikuisia. Viikonloppuisin Sakari sompailee Jyväskylään. Sakari on syntynyt Afrikassa, jossa hänen vanhempansa olivat lähetystyössä. Suomessa hän on toiminut aikaisemmin  nuorisotyönohjaajana ja ollut myös perheineen lähetystyössä Virossa.  
-Marraskuun loppupuolen ohjelmassani on Rukan reissu. Haluan mennä Ruka Nordic tapahtumaan hyppyrimäen tamppausryhmään . Samalla reissulla pääsen tapaamaan  mennen tullen Kuopion Itkonniemellä kohta 5v  Eppu Akustia ja juuri puoli vuotta täyttänyttä Toivo Joonatania.
Joulukuun ohjelmaan kuuluu jo perinteisesti veteraanimäkihyppääjien lumileiri ja pikkujoulut Taivalkoskella. Urheilutalven päätähtäin on maaliskuun alussa Norjassa (lähellä Trondheimia) pidettävät Veteraanien MM-mäki ja yhd.kisat.
 Ensi kevääksi ( Lähtö 15.05) ollaan suunnittelemassa tuttujen Pietarsaaresta kotoisin olevien LFF:n talkoolaisten kanssa neljättä Suetukin remonttireissua, jonka aikana rakennetaan, jos Luoja suo, myös Vitalin pappilan ulkovarasto.

Palasimme Etelä-Siperiasta talkookaverini Esko 72v Kaukosen kanssa maanantaina 26. lokakuuta. Siis vuorokautta ennen Eskon antamaa takarajaa. Eskolla oli muutamaa päivää myöhemmin lähtö Etiopiaan ja oli hyvä olla muutama päivä välillä kotonakin Marja-Leena vaimon ilona.
Itse ehdin olla kotona  viikon, jonka jälkeen tein turkulaisen lumetusfirman miesten kanssa uuden reissun Siperiaan ampumahiihdon "Mekkaan" Hanti-Mansiiskiin. Tuurasin ystävääni arkkitehti Pentti Värälää, joka on vuosikymmenten ajan vastannut Suomessa rakennettujen hyppyrimäkien suunnitteluista.
H-M:n urheilujohtajat haluaisivat hakea pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisoja, mutta heiltä puuttuu hyppyrimäet. He olivat aikaisemmin saaneet Tsaikovskilaisilta ( T:ssa on uusi ja aivan upean mäkikeskus K125,95,65,40 ja 20) asiantuntijoilta lausunnon ettei H-M:kiin voi rakentaa kisojen vaatimia mäkiä K120 ja K90. H-M.laiset halusivat lausunnon myös suomalaisilta asiantuntijoilta. Kymmenisen vuotta sitten saksalaisten rakentaman ampumahiihtokeskuksen ja laskettelurinnekeskuksen lisäksi oli suunnitelmat rakentaa kesäharjoittelua varten hiihtotunneli  ja hyppyrimäet. Jo rakenteilla ollut hiihtotunneli oli alkanut sortua ja se työmaa oli lopetettu. Samalla suunnittelun alkuvaiheessa olleet hyppyrimäetkin olivat jääneet rakentamatta.
Hanti-Mansiiskin matka (lentämällä) onnistui hyvin.  Tosin paikallisilla ei ollut kunnollisia korkeuskäyrillä varustettuja karttoja ja vanhoista saksalaisten työmaakartoista oli vesi liuottanut suurimman osan korkeuskäyristä pois. Odotamme heiltä sähköpostitse k.o. karttoja ja sorvaamme lausuntoa asiasta.
Jos ehkä kymmenen vuoden sisällä seuraatte k.o. MM-kisoja Hanti-Mansiiskissa, niin voitte pitää minua "osasyyllisenä" kisojen toteutumiseen. Mulla tää lähetysnäky on "hieman" tavanomaista laajempi, elikä lähetyskenttään kuuluu oman lajin urheiluväkeä ja vaikuttajia. Tutustumiseni kahteen sikäläiseen suurimpaan urheilujohtajaan (toinen isompikokoinen ampumahiihdon 2krt.MM-kulta ja toinen hiihdon MM-pronssimies)  ja isäntänämme toimineen jälkimäisen upeaan kotiin ja "vaatimattomaan" kesämökkiin osoitti että vastaavanlaiset menestykset seurauksineen Suomessa ovat aivan nappikauppaa kun verrataan sikäläiseen systeemiin ja varsinkin koko Venäjän rikkaimman alueen Tjumenin Oblastin ja siellä sijaitsevan itsenäisen Hanti-Mansiiskin Okrugin tilanteeseen. Tulkkinamme toiminut N-L:n nuorten MM-edustusjoukkueessa hyvin mitalitasolla menestynyt -90 luvun alussa Suomeen muuttanut ja Suomen  kansalaisuuden 2000 luvulla saanut ja maajoukkueessammekin hiihtänyt Valeri kertoi, että näillä menestyneillä mitalisteilla on usein hyvän viran ohella pari kolme hyvää lisäbisnestä.

Viimeiset päivät Karatusassa olivat työntäyteisiä. Esko viimeisteli pappilan verannan panelointia. Väliseinän ja kauniin Minusinskin srk.tiloista rokuliin jääneen kaksipuoleisen lasioven hän oli jo asentanut aikaisemmin. Itse olin remontoinut (ties monennenko kerran Joosen kanssa) pappilan varsinaisen ikivanhan ja jykevän ulko-oven.  Nyt se menee taas kunnolla ja suht`helposti kiinni. Kotiinlähtöä edeltävänä iltana ajoin Minusinskiin jossa nukuin "herroiksi" Eskon (ja Arskan) kamarissa. Olin luvannut olla varhain aamulla Abakanin lentoasemalla vastassa Suomesta,Pietarista ja Kazanista Karatusan kirkon rakennustyötä tarkastamaan tulevaa ryhmää. Tiedonkulku  arkkitehti Jorma Laineen ja kazanilaisen rak.firman välillä ei liene ollut parhaimmillaan, sillä minun Transittini lisäksi ryhmää  olikin odottamassa kaksi Ladaa, joista toista kuskasi rak.firman prigadööri, eli työnjohtaja (nimi  hukassa). SEKLin Venäjän työn koordinaattori Tapani Kaitainen tuli minun autooni. Jorma Laine, Inkerin kirkon kiinteistövastaava pastori Aleksanteri ja Kazanissa asuva marilaista syntyperää oleva Sergei Maikov sekä myöhemmin Minusinskista mukaan poikittu aktiivi seurakuntalainen, tulkkina toiminut, Elena menivät Ladojen kyytiin.
Saimme  Tapanin kanssa hyvän mahdollisuuden jutella kaikessa rauhassa niin työhön kuin muuhunkin elämään liittyvistä asioista.
Soitin matkan aikana Karatusan kirkkoherra Vitali Luchagoville, että tarkastusryhmä ajaa suoraan Karatusan kirkkotyömaalle. Poikkesin kuitenkin pappilassa ja hain myös Eskon mukaan seuraamaan rakennustyömaan katselmusta. 
Viime kevään kuukauden mittaisen Suetukin ulkovuorausremonttiin kohdistuneen talkooreissun aikana olimme pariin kertaan käyneet myös Karatusan kirkkotyömaalla ja ihmetelleet  siellä pitkään vallinutta  hiljaiseloa. Kesänmittaan työt oli saatu taas käyntiin ja 4-5 miehen ryhmä teki sisähommia koko sen ajan mitä me Eskon kanssa olimme Karatusassa. Vitalin facebookiin lähettämistä kuvista olin nähnyt, että kirkkoon oli jo kesällä vedetty vesijohto. Kirkon sisällä oli katon, välipohjan ja väliseinien runkorakenteita. Myös kirkon ikkunat  (jykeviin puisiin karmeihin ja pokiin kiinnitetyt kolminkertaiset lämpölasimoduulit)  alkoivat olla paikoillaan, mutta kaikki ovet puuttuivat. Ovet ovat kuitenkin jo rakenteilla Kazanissa.
Kun elokuussa olin SEKLin lähettipäivillä Ryttylässä olimme pitäneet Suetukin kirkon remonttihommia sekä Karatusan kirkon rakentamisprojektia koskevan neuvottelupalaverin, jossa  Jorma Laineen ja minun lisäksi oli mukana Tapani Kaitainen, entinen Siperian lääninrovasti Juha Saari ja ennen Jorma Lainetta Inkerin kirkon arkkitehtina pitkään työskennellyt nyt jo eläkkeellä oleva minun ikäinen Isto Pihkala.  -Minun listalla olivat Suetukin remontointiin liittyvät asiat ja Juha Saarella oli melkoinen lista Karatusan kirkkoprojektiin liittyvistä asioista.
Suetukin listan osalta ei ollut juurikaan eriäviä mielipiteitä. mutta Isto Pihkala teroitti että niissä kysymyksissä jotka liittyvät kirkon varsinaiseen  jumalanpalveluskäytäntöihin meidän suomalaisten pitää muistaa kysyä aina ensin Inkerin kirkon johdon ja paikallisen kirkkoherran mielipidettä esim. Suetukissa alttarialueeeseen liittyvissä kysymyksissä.
Karatusan kirkkotyömaan osalta Juha Saaren laatima lista oli paljon pitempi ja se aiheutti melkolailla keskustelua. Juha oli alkukesästä käynyt Karatusassa ja paljon keskustellut myös khra Vitaly Luchagovan kanssa juuri noista asioista. Ryttylän palaverissa toin esille myös omat näkemykseni Karatusan kirkkoprojektin toteuttamiseen liittyvistä asioista.
Myös Karatusan kirkkotyömaan katselmuksessa, jossa käytiin läpi kaikki k.o. kazanilaisfirman rakentamiseen liittyvät asiat (perustus-, ja kellarivaihe oli erään toisen paikallisen firman toteuttama, eikä kuulunut tähän katselmukseen) keskustelu kävi välillä melko kuumana ( sanoisin, että se on ihan "normalna" kun ollaan Venäjällä). Katselmuksen jälkeen otetussa valokuvassa  oltiin kuitenkin jo kaulakkain
Katselmuksen jälkeen mentiin Vitalin pappilaan, jossa oli varsinainen asioitten kirjaamis-, ja työmaakokous. Kun se ei varsinaisesti kuulunut minun , eikä tietenkään myös Eskon ohjelmaan, me jatkoimme omia hommiamme. Esko purki laudotuksia ulkovaraston perustusten valujen ympäriltä ja minä menin tuttuun Taigis-Rautakauppaan tuhlaamaan synttärikolehtejani. Tein kaupat (kurssi oli meille edullinen) melkoisesta määrästä vuorivillaa ja ostin myös kattopellit k.o. ulkovarastoon. Rakennamme 4x4m varaston (+ 1,5x4m veranta) kaksikerroksisena masardikatolla  ja Vitalin toivomuksesta rakennus lämpöeristetään. Alempi kerros toimii varastona ja askartelutilana. Yläkertaan voi majoittaa tilapäisesti vaikka talkooväkeä, tai muita vieraita.
 -Rautakaupan väki lupasi toimittaa rak.tarvikkeet myöhemmin. Informoin asiasta   khra Vitalin sekä Tonja vaimon ja teroitin että vuorivillapaketit pitää vanhan varaston sisällä sekä vinnillä suojata hyvin pressuilla, etteivät ne pääse kastumaan.
Työmaakokouksen päätöksistä kuulin sen verran, että siellä oli päätetty kuitenkin rakentaa kivihiilellä ja puulla toimiva lämpökeskus sakastin alla oleviin tiloihin.Samalla kellariin ja kirkkoon asennetaan vesikierrolla toimiva lämmitysjärjestelmä pattereineen. Savupippu rakennetaan sakastin läpi. Kaukolämpöön liittyminen jää myöhemmäksi. Aivan äskettäin näin Vitalin facebookiin laittamista kuvista, että kirkon ulko-ovet oli rakennettu tilapäisiksi jollain lailla eristettyinä raakalautaversiona. Harmillista, että noita väliaikaisia ovia ja rakenteita tehdessä oli käytetty pahoin sinistynyttä ja ehkä myös homeista lautatvaraa.  Myös kellarin ikkunoihin oli laitettu tyroksieristys. Jo meidän siellä olo aikoina saattoi öisin olla liki miinus kymmenen astetta.  Viimeisissä kuvissa oli rakenteilla  pihalle n 10m päähän kirkosta sijoittuva ns.septitankki. Kuorma-auton lavalla oli neljä noin metrin korkuista ja 1,5m halkaisijaltaan olevaa betonirengasta. Ilmeisesti septitankkiin menee niin harmaat kuin myös vessankin vedet. Kunnan imuauto käy tyhjentämässä septitankin aina tarpeen vaatiessa.

PYHÄAAMUN RAUHAA MINUSINSKIN SEURAKUNTAKODILLA

Novosibirskissä"Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä...mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi sapatti....... Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan  ja maan ja  meren ja kaiken mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen."
Juuri äsken olimme diakoni Olegin toimittamassa Minusinskin luter.srk:n ehtoollisjumalanpalveluksessa ja olimme myös kirkkokahveilla. Minusinskilaiset ovat lisänneet kahvin ja teen juontiin myös kevyehkön lounaan paistettujen tai keitettyjen perunoitten ym höystön merkeissä.
Yön olimme nukkuneet oikein hyvin ja tämä lepojakso kuten aikaisemmatkin viikonloput täällä Minusinskissa ovat olleet todella tarpeen.
Tämän syksyisen Siperian reissun talkooprojekti alkaa olla lopuillaan. Ylihuomeniltana eli tiistaina on tarkoitus pakata tavarat ( melkoinen määrä myös Slavan tavaroita alkaen Ladan talvirenkaista odottaa siirtämistä Novosibirskiin)Transitiin ja aloittaa kotimatka  yötä myöten. Eskon pitää olla kotonaan Jäppilässä 27.10. illalla, sillä hänellä on siitä vain parin kolmen päivän perästä lähtö Etiopiaan.
Vielä eilen teimme hommia Karatusan pappilassa pimeän tuloon saakka. Eskolla on menossa pappilan ulko-oven molemmin puolinen panelointi verandassa. Väliseinän ja oven hän asensi jo aikaisemmin. Yhdessä (lähinnä Esko, minä olin enemmän tavaran hankinta-, ja harkintapuolella)olimme valmistaneet valumuotit pappilan ulkovaraston perustuksia varten. Sitten tehtiin valuhommat, joissa apuna oli myös Vitali poikineen.  Minusinskilaispojat  Andrei (kolmasti) ja Eduard (kerran) ovat olleet apunamme lähinnä sepelin, hiekan ja joenpohjasta nostetun graven lapiointihommissa.Kutakin tavaraa ajatin kuorma-autolastin pihalle lähelle saunaa.
 Edellisviikonlopun Minusinskin leporeissulla olimme hakeneet Abakanista toisen lastin (20x20x40 cm  25 kpl) betonitiiliä ja kun viikolla kävin viemässä Slavan Minusinskiin , kävin Slavan kanssa ostamassa Abakanista lämpimäksi suunniteltuun varastoon eristysmateriaalia (levyinä  vuorivillaa 50x600x1200mm) Sain sullottua Transitiin vain 8 pakettia. Loput ostan Minusinskista 10 senttiä kapeampaa, mutta hiukan jäykempää materiaalia. Vitalin pappilan ulkovaraston eli saranin varsinainen rakentaminen jää ensi kevääseen. Teemme siitä kaksikerroksisen venäläisellä kattoratkaisulla jolla saamme  yläkerroksen 3m levyisen pikkuhuoneen (Lisämajoitustila/Vitalin tsto) molemmin puolin liki 1,5m lautatavaran varastotilan. Alempi kerros tulee toimimaan sekä varsto-, että askartelutilana.  Ennen Suomeen lähtöä teen vielä kaupat Karatusassa lisävilloista ja kattopelleistä nyt kun ruplan kurssi on meille edullinen. Eka vaihtokurssi rajalla 24.09. oli 73 ja osia.Toinen vaihto pari vk sitten ja kurssi oli 72 ja osia., ja viimeinen muutama päivä sitten 71,9 .
Slavasta venäläisenä on aina ollut kaikilla tavaran hankinta tai auton huolto-reissuilla paljon apua. Mainitulla harkkojen hakureissulla kahdestaan Eskon kanssa oli ongelmia löytää sama paikka, josta olimme viikkoa aikaisemmin hakeneet Vitalin kanssa harkkolastin (20 kpl noin 15-20 kg painoisia 20x20x60). Itse ehdin jo mielessäni noitua moneen kertaan neuvostoliittolais-venäläisen systeemin, jossa " kukaan" ei tiedä mitä 1-200 metrin säteellä omasta työpaikasta tapahtuu.
 -No onneksi Esko muisti oman raamattupiirinsä opetuksen, että kannattaa rukoilla.Sen hän tekikin odotellessaan Transitissa, kun minä kävelin erästä laajaa korttelia ristiin rastiin ilman tulosta.
Saimme uuden osoitteen ja uuden paikan josta saimme tarvittavan lastin ja samalla saimme tutustua miellyttävään ja työstämme kiinnostuneeseen henkilökuntaan.
Betonivalun kuivuttua muurasimme anturan päälle yhden kierroksen betonitiilistä, johin laitoimme pitkiä n 8 tuuman rautanauloja alalankun tartunnoiksi. Harkoista törröttävät naulat pitää suojata vaikka puupötiköillä, ettei lapset talvella riko vaatteitaan ja itseään niihin törmäillessään.
Eilen purin paikoiltaan 5v sitten Joosen kanssa ostamamme saunan kiukaan. Savutorven ympärillä kiukaan päällä sijainneen peltisen vesisäilön nostin ylemmäs lankkujen varaan. Sitten tein kiukaan betonipetille oikaisuvalun, niin että vesi valuu nyt oikeaan suuntaan pois alustalta. 5 vuotiaan kiukaan ulompi "koristepelti" oli vesihanan puolelta ruostunut ja palanut rikki. Vitali oli sitä hieman irtopelleillä "paikkaillut. Täällä kesällä vierallut entinen Siperian lääninrovasti Juha Saari oli "määrännyt" kiukaan uusittavaksi, mutta kun tarkastin kiukaan niin tanakammasta ehkä n 3-5mm teräksestä rakennettu sisäkuori oli lähes ehjä, vain pari halkeamaa oli, joista kiuas vetää palotilaan lisäilmaa ja parantaa palamista. Vitalilla oli varastossa 55x120cm galvanoitu pelti, josta rakensin rikkinäiselle puolelle uuden "paraatipellin". Luulen että kiuas toimii vielä 2-3 vuotta. Tietenkin nyt hyvän kurssin aikana kannattaisi kiuas ostaa, mutta aika käy tällä reissulla vähiin.
Vitali on käymässä Pietarissa. Siellä on ollut kirkolliskokous, jonka yhteydessä vihittiin lauantaina Inkerin kirkon diakoniksi Novosibirskissä perheineen asuva ja SEKLin lähettinä työskentelevä Markus Aitamäki.
Nukumme vielä toisenkin yön täällä Minusinskissa. Esko lähtee aikaisin aamulla  lentämällä Pietarista palaavan Vitalin kyydissä jatkamaan rakennushommia Karatusaan. Minä menen Transitin kanssa tuttuun autohuoltoon ja jos selviän sieltä nopeasti ajan perässä Karatusaan tekemään puolen päivän hommia. Jos huollossa (pitää korjata pissapojan moottori ja kiristää laturin hihna) menee pitempään jään tänne maanantain ja tiistain väliseksi yöksikin, koska minun pitää olla aikaisin (klo 08.15 )vastassa tänne Pietarista lentävää neljän miehen ryhmää (arkkit.Laine, SEKLin koordinaattori Kaitainen, rak.firman johtaja Maikov ja Inkerin kirkon rak.insinööri olikohan nimi Arkadi).
Porukan tulkiksi lähtee äsken jumalanpalveluksessa ollut Elena Semjenova. Karatusassa tarkastetaan kirkon rakentamisvaihe ja  delegaatio pitää Vitalin kanssa aiheeseen liittyvän kokouksen. Tapani Kaitainen tutustuu ja meidän talkooprojektiimme. Illaksi vien porukan Abakaniin johonkin hotelliin, josta he (ainakin Jorma ja Tapani) jatkavat iltapäivällä junalla Novosibirskiin.
Me Eskon kanssa lastaamme tavarat Transitiin ja lähdemme Suomeen jos Luoja suo.

"VERTA HIKEÄ JA KYYNELEITÄ" SEKÄ "LÄHES YHTÄ JUHLAA"

sHistorian kirjat kertovat Hannibalin luvanneen miehilleen ennenkuin lähtivät ylittämään alppeja Euroopan valloitusretkellään:Verta hikeä ja kyyneleitä", Muistaakseni samaa oli luvannut myös Napoleon joukoilleen kun he aloittelivat Venäjän maan valloittamis yrityksiään.
Silloin tällöin joku Siperiassa retkeilemisestä kiinnostunut on ottanut minuun yhteyttä näihin minun syksyisiin ja keväällisiin Siperian matkoihini liittyen. Kun olen yrittänyt hyvin realistisesti kuvailla näitä joskus melkolailla extreme-urheiluun verrattavia olosuhteita näillä matkoilla, niin pahin romanttinen into on kavereilta alkanut laantua. Silti useimmiten on löytynyt joku kaverikseni näille talkoomatkoille. Joillakin matkoilla on ollut kaksikin kaveria kyytimiehinä ja samalla apukuskeina. Vain yhden reissun (3v sitten keväällä) tein omalla pikkuisella -99 vuosimallin dsl- Skoda Felicialla. Vedin sillä reissulla myös omaa peräkärryä ja ajoin liikaa vitosvaihteella, jonka seurauksena vitosvaihde alkoi Uralia ylittäessäni antaa sivuääntä. Sen jälkeen sillä Skodalla ei ole ajettu nelosta isommalla vaihteella. Sinä kesänä ostin nykyisen 26v ikäisen Transittini ja myin Skodan nuorimman tyttären miehelle Antille, joka luovutti sen takaisin minulle toissa keväänä. Pidin Skodaa nimissäni kuusi tuntia ja myin sen Jooselle kakkosautoksi "asevelihintaan", kuten olin myynyt Antillekin. Remontteerasin sitä melkoisesti ja katsastin sen samaan kauppaan.
"Homman nimi " oli vähän jotain sellaista kuin annetaan suvun perintösohva hyvään kotiin.
Tämän syksyn Siperian reissulle lähti kanssani vanha Siperian kävijä, jäppiläläinen 72v. ex-sikafarmari Esko Kaukonen. Esko oli ollut näillä talkooreissuilla 2011 niin keväällä kuin syksylläkin kuukauden ajan ja jättänyt silloin vahvan puumerkkinsä ensin keväällä Vitalin pappilaremontin sisäseinäkoolauksiin, jotka hän teki todella mallikkaasti ja seuraavan syksyn reissulla  koulukaverinsa Kyöstin kanssa he rakensivat ensin verandaa ja sitten kun Joosen kanssa lisätiloiksi rakentamamme lasten huoneitten runkotavara oli riittävästi kuivunut, he tekivät villoitukset, katon paneloinnin, lattialautojen, sekä cyproklevyjen  asentamisen seiniin. - Kun "poikien" saavuttua, he tulivat junalla Baikaljärven kautta -siis melkoinen lisälenkki, teimme tuttavuutta hieman myöhemmin aikuisena peräti logistiikan diplomi-insinööriksi opiskelleen Kyösti Nokan kanssa erehdyin vähän röyhistelemään erityisopinnoillani minäkin. Kerroin "pojille" että olin aloittanut opintoni käymällä peräti kaksi alinta luokkaa supistettua kansakoulua. No, "pojathan" hörähtivät nauramaan, että eihän se kaksi luokkaa ole juuri paljoakaan kun he kävivät aikoinaan supistettua kansakoulua kolmannesta seitsemänteen luokkaan. -Eipä siinä ollut juuri jakoja.
"Pojat  " pääsivät paremmalla koulupohjalla sisähommiin ja minä onneton jouduin työskentelemään räntäsateissa ulkohommissa.
Tämän syksyn matka Savonlinnasta tänne Etelä-Siperiaan oli melkoista vastamäkeä muutenkin kuin Uralille noustessa. - Meidän pohjoisempi reittimme Permin alueen ja Uralin jälkeisen Jekaterinburgin kautta ei noussut kuin ehkä neljään sataan metriin merenpinnasta, mutta Transitissa oli ylimääräistä meluongelmaa alustan puolella. Sellainen rompsuttava ääni alkoi voimistua Moskovan paikkeilla.  Pysäytin parikin kertaa ja ryömin auton alle selälläni tarkastelemaan taskulampun kanssa mistä ääni mahtoi tulla. Kokeilin myös jo aikaisemminkin melkolailla ajanhampaalta siipeensä saanutta kardaaniakseliakin, mutten saanut selvää mistä ääni tuli. Toisella stopilla kokeilin myös peräbanjoa ja se oli melko kuuma. Sitten tarkastin perän öljytilanteen. Öljyn määrä oli normaali, mutta pelkäsin pahinta, että perä olisi alkanut sanoa irti työsopimustaan. - Taisimme pitää nukkumistauon ja aamulla aloin katsella löytyisikö edes jonkunlaista korjaamoa tai nyrkkipajaa ja kohta sellainen löytyikin. Korjaamon pomo, armenialaismies kuten 3-4 kaveriansakin, jotka osallistuivat remonttiin, ajoi korttelin ympäri ja totesi heti että oikean etupyörän ja vasemman takapyörän laakereissa on pientä vikaa. Minulta löytyi varaosat ja miehet tekivät melkoisen urakan. Etupyörän laakerin vaihto oli suht`helppo, (olin edellistalvena vaihtanut vasemmalle puolelle eteen laakerin kadun varressa talvikelissä Kuopiossa, jotain mätää siinä vaihdossa oli ollut, ehkä stefa ei toiminut, koska se piti vaihattaa uudestaan keväällä ja sen vaihdon teetin Sln:n Fprd-huollossa) mutta nuori kaveri jätti hyvältä käteen tuntuneet laakerin molemmat"vastakappaleet" paikoilleen ja vaihtoi vain varsinaiset laakerit. Kun työnjohtaja oli haihtunut johonkin asioilleen annoin periksi asiassa. Se takapyörän laakerin vaihto olikin paljon vaikeampi. Seliti n miehille, että jollei heillä oletakalaakerin vaihdossa tarvittavaa Fordin erikoisavainta, niin sellaisen joutuu rakentamaan, sillä laakerin varmistusmutteri on äärettömän tiukka. Se vaatii jopa 400kilopondin voiman. Miehet kävivät pari kolmekin kertaa hitsauttamassa k.o. "erikoisavaintaan", jonka sitten ostin itselleni. Työnjohtaja  ajoi kaikkiaan kolme koeajoa korttelin ympäri remontin yhteydessä. Kun sitten läksimme jatkamaan matkaa rompsutus jatkui , vaikkei sitä "korttelirallissa" enää kuulunutkaan.  Pysähdyimme taas yhteen kuppilaan, jossa latasin puhelintani, kun tupakansytytin laturi ei toiminut, vaikka sähköinsinööri Erkki Kurppa oli sen huoltokorjannut ennen rajanylitystä.  Soitin kuppilasta ensin tutulle Transitmiehelle, jonka varaosa-Transitin hinasimme minun tontin nurkalle  Moinsalmen perukoilta erään maatalon pihasta. Sitten soitin Ilmari-veljelleni, jolla oli poikansa Antin kanssa ollut aikoinaan samanikäinen Transit ja Ilmarin vinkistä soitin vielä Auli-serkun miehelle joka oli ollut Ford-huollossa töissä. Serkunmies rauhoitteli minua, ettei auton perässä ole vikaa vaikka se kuumenee, jos vaan siellä on oikea öljyn määrä. Hän kehoitti tasapainottamaan renkaat, jolloin selviää jos jostain renkaasta on runko vioittunut. - Jatkoimme matkaa ja rompsuttava äänikin oli vaimentunut.  Parin- kolmen tuhannen kilometrin jälkeen ääni palasi entistä pahempana. Olimme poikenneet Kazanissa tapaamassa rak.firman johtaja Sergei Maikovia ja tasapainottaneet renkaat, eikä niissö ollut juurikaan ongelmaa. Katsastimme myös rakenteilla olevan luterilaisen kirkkotyömaan. Srk.saliosasto on jo täydessä toiminnassa.
Meillä oli peräkontti lähes pullollaan tavaraa Aitamäen lähettiperheelle Novosibirskiin, jossa viivyimme päivän ajan, mutta emme jääneet yöksi, vaan jatkoimme matkaa. Noin 60 km ennen Kemerovan kaupunkia rompsutus palasi niin pahana, että käänsin Transitin ensimmäisen pistotien varteen ja teimme "Väyryset", eli nukuimme yön yli .  Aamulla nostelimme tunkilla ensin etupää pyörät kerrallaan ilmaan ja siellä ei tuntunut ongelmaa. Sitten teimme saman takapäälle ja pyöritimme  eri vaihteilla molempaa puolta ja melkoista ääntähän sieltä kuului.  Jatkoimme matkaa ajaen hissukseen. Löytyi Ford huolto ja ammattimiehet vaihtoivat myös oikean takapyörän laakerin ja sinne jäi ropsotus Kemerovon Ford huoltoon. Palvelu oli todella ammattitaitoista. Heillä oli myöskin Fordin erikoisavain tiukan lukitusmutterin kiertämiseen. - Matka jatkui ja lopulta olimme perillä Minusinskissä, jonne noin tunti ennen meitä oli tullut junalla Krasnojarskista Siperian lääninrovastina palveleva SLEYn lähetti Ville Melanen. Villen läsn äolo  ja hyvä venäjän kielentaito pehmensi meidän "laskeutumista kentälle" melkolailla.
"Lähes yhtä juhlaa" tarkoittaa kuitenkin kolmea juhlaa. Ensin oli veteraanimäkihyppääjien kesä MM-kisat Ruotsin Örnsköldsvikissä. Siellä oli noin 70 veteraanihyppääjää  kymmenestä maasta. Meitä suomalisia oli yksitoista. Tein matkan kahdestaan haapaveteläisen 34v Janne Haukipuron kanssa hänen dsl Pösöllään.  Aivan upea reissu. Ilmat suosivat ja omakin hyppääminen parani koko ajan. Tein vain vähän harjoitushyppyjä, koska olin ihan kesäterässä. Puntarikin näytti peräti 74 kiloa. Eka päivänä valmensin Jannea ja samassa Gofin pelaajien hotellissa asuvaa siilinjärveläistä 52v Timoa ja tein vain yhden harj.hypyn K55 mäessä. Kun minua selvästi paremmin hypännyt norjalainen kaatui toisen hyppynsä voitin sarjamme. Hyppäsimme ensi talven sarjojen mukaan, eli 70-74v sarjassa. K90 mäessä hyppäsin yhden harjoitushypyn sekä kisassa koekierroksen ja kisahypyt ja hyvin sekin meni vaikka jäinkin kumpuun. Yli 65 vuotiaita ei ollut ketään muita. Lopuksi hypätty joukkuemäki oli äärimmäisen tiukka kisa . Norja I , Suomi II ja Venäjä III kaikki 2 pisteen sisällä. Nuoremmat suomalaiset (Juha Miettinen, Taneli Niemi, Kalle Uusitalo, Pasi Huttunen, Seppo Kinnunen ja Timo Maukonen) hyppäsivät molemmissa isoissa mäissä erinomaisesti ja vanhempi polvikin  Timo Kokkonen,Teuvo Kärkkäinen  ja Saarijärven Risto ottivat tukun mitaleita pienemmistä mäistä.
Viikkoa myöhemmin juhlat jatkuivat minun 70v synttäreillä. Oikea syntymäpäivä oli  perjantai18.09. mutta juhlimme ensin lauantaina nuoruusajan kodissani Luumäen Somerharjussa sukulaisten sinne saapuneiden ystävien kanssa ja sunnuntaina Savonlinnan srk.keskuksen Kappelikahviossa. Molemmissa tunnelma ja ohjelma oli hyvin lämminhenkinen ja varsinkin päivänsankaria, mutta varmaan muitakin syvästi koskettava. Keräsimme molemmissa paikoissa myös todella runsaan kolehdin Karatusan pappilan uuden ulkovaraston  rakentamiseksi.

JÄLLEEN KERRAN MINUSINSKISSA -NYT ILMAN JOOSEA

Autoilemalla tämä on yhdestoista kerta täällä Etelä-Siperiassa. Sitä ennen kävin keväällä 2010 tutustumassa viikon verran tilanteeseen ja paikkoihin. Olin menossa vanhan amerikansuomalaisen sotaratsun lähetyssaarnaaja Kusti Materon kaveriksi lastenmissioon OB-jokeen laskevalle Irtysjoelle. Tulin lentämällä Moskovasta Abakaniin ja jatkoin täältä junalla Tjumenin kautta Surgutiin ja sieltä bussilla Hanti-Mansiiskiin. Täällä olo aikana sain tiedon että SEKL lähettää minut Joosen ja hänen perheensä avuksi määräaikaiseksi vapaaehtoistyöntekijäksi eli  lähetiksi Minusinskin ja Karatusan alueelle nuoriso-, ja srk.työhön. Käytännössä olen tehnyt enemmän remontti-, ja rakennushommia  ja pakettiautoilla suorittamillani matkoilla olen kuljetellut muuttokuormia ja muutakin tavaraa Siperian työalueille.Mukana on ollut usein 1-2 talkoolaista ja täällä perillä on työtä johtanut entinen seurakuntanuoreni Inkerin kirkon diakoniksi liki 6v sitten vihitty Joose Pitkänen, joka perheineen asui Minusinskissa.
Viime vuoden kesän alussa Pitkästen perhe (Johanna äiti ja lapset Hilja 12, Saima 9, Selma 6 ja Pietari 3v) palasivat kotimaan jaksolle. Joose kävi vielä kahdesti lentäen vauhdittamassa Suetukin ulkovuoraustalkoita, mutta jäi toukokuussa pois SEKLin työntekijälistalta. Heinäkuussa heille syntyi viides lapsi, joka syyskuun alussa kastettiin Savonlinnan Ortodoksikirkossa Salomeksi. Joosen perhe oli pitkän harkinnan jälkeen  viikkoa aikaisemmin siirtynyt Suomen Ortodoksikirkkoon.
 Kesä-heinäkuussa olin Joosen apuna kun hoidimme Karatusan khra Vitali Luchagovan perheen 3 vk.mittaisen Suomen vierailun. Joose haki heidät vanhalla Transporterillaan Vainikkalasta ja kuljetti kotinsa ja Helsingin nähtävyyksien kautta KL-päiville Turkuun, josta LFF:n Krister Mord haki heidät kotiinsa Pietarsaareen.   Minut kutsuttiin sinne Luchagovien seuraksi ja tulkiksi. Ohjelmassamme oli saslik-ilta Ralf Lindforsin (3 krt talkooreissulla Siperiassa) kotona, Siperia-ilta eräällä LFF;n rukoushuoneella ja  Ähtävän kesäseurat  suurteltoissa ja upealla Ähtävän  Rukoushuoneella. Osallistuimme Vitalin kanssa suurtelttojen pystytystalkoisiin ja Vitalin perheen kanssa vierailimme erään srk:n kirkkoherran perheen kesämökillä.  Lauantain iltaseuroissa Vitali palveli ehtoollisen jaossa.  Toin Vitalin perheen Joosen kotiin Savonlinnaan, josta Joose kuljetti heidät muutaman päivän jälkeen Pietariin, josta heillä oli lento Siperiaan.
 LFF (Ruotinkielinen Rauhan Sanan lestadiolaissiipi) on jo useiden vuosien ajan tukenut voimakkaasti Vitalin työtä sekä Karatusan kirkkohanketta. LFF:n erittäin kovan tason ammattilaisia on myös ollut kolmessa Suetukin kirkon ulkovuorausremontissa mukana. Viime keväisen talkoojakson LFF myös rahoitti kokonaan. Olin heidän autossaan yhtenä kuskina ja oppaana. Pääosa talkoolaisista on lentänyt mennen tullen.
Jonkun verran orvolta tuntui tulla tänne Pitkästen entiselle työkentälle. Onneksi juuri samaan aikaan kuin me Eskon kanssa saavuimme tuli Krasnojarskista Siperian lääninrovasti Ville Melanen, jolla oli täällä ohjelmaa perjantaina ja lauantaina. Villen läsnäolo ja hyvä kielitaito pehmensi meidän "kentälle laskeutumista".
Kaikki täällä  asuvat ystävät,  kuten myös matkan varrella Novosibirskissakin poiketessamme tapaamamme Aitamäen perhe ja sinne opintojaan jatkamaan muuttanut Minusinskin khra Slava Shadrin perheineen muistavat kaiholla ja suurella kiitollisuudella yhteistä aikaa Pitkästen perheen kanssa ja sitä lähes mittaamattoman suurta työpanosta, jonka he tänne kaukaiseen Siperiaan ovat antaneet. Pitkästen Venäjän työhän alkoi jo Joosen lapsuudessaan isänsä Jussin mukana tehdyillä lähetysmatkoilla ja lastenleireillä. Sitten seurusteluaikoina Johannan kanssa yhteisillä Vepsä-aktio- ja Johannan Suomen sukukansamatkalla, jonka jatkona hän opiskeli käytännön lähetystyötä neljä kuukautta Saranskissa ja jossa Joose kävi hänet kihlaamassa. Naimisiin menon jälkeen ajoittui ensin vuosi Ryttylässä Nuorisotiimissä ja Joosen nuorisotyöntekijäjakso E-S Kansanlähetyksessä.
Sieltä Pitkäset siirtyivät määräaikaisläheteiksi kahdeksi vuodeksi Mordvan Saranskiin ja lähetyskoulujakson jälkeen Siperiaan. Aluksi oli lyhyt kielikurssivaihe Omskissa josta he siirtyivät Minusinskiin.  - Kun muistamme rukouksin näitä Siperian työalueita on meidän
syytä muistaa edelleenkin kiitollina rukouksin myös Pitkästen perhettä heidän uudessa elämän vaiheessaan. Johanna hoitaa nuorimpia kotona  Savonlinnassa Kalastajakylän Särkikujalla. Hilja ja Saima käyvät koulussa ja Joosekin on taas opiskelemassa Mikkelissä linja-autonkuljettajakurssilla.  Kun viimeksi  SEKLin vastuunkantajaseminaarissa  tapasin  Venäjän työn koordinaattori Tapani Kaitaista ehdotin, että SEKLin pitäisi jotenkin huomioda Joosen ja hänen perheensä suuri työpanos  sekä SEKLin nuorisotyössä, että  Venäjän työkentillä.

"KORKEANPAIKAN LEIRILLÄ" ELOKUUN HELTEISSÄ

Alkukesä ja osa heinäkuustakin olivat poikkeuksellisen viileitä ja sateisia. -No niillä kahdella viikolla  kun Lahden Betonin montussa  autoin mäkiseuroja mäestä purettujen muovien siirtämisessä ja pakkaamisessa oli enimmäkseen auringon paistetta ja hellettäkin.  Varsinainen hellekuukausi on ollut kuitenkin elokuu ja sen olen viettänyt o.k. taloni katolla hikoillen.  Kattoremonttia 33v sitten rakennetussa ok.talossani olin jo aikaisemminkin suunnitellut ja muutama viikko sitten jonkun kattofirman myyntimies kävi tekemässä  minulle tarjouksenkin uudesta peltikatosta, mutta siihen minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta. Hinta olisi ollut liki 20 tuhatta euroa, josta olisin saanut 2400 euron kotitalous vähennyksen.  Kattoremonttia aloittaessamme mukana olivat vävytkin, mutta Antti joutui lähtemään jo aloituspäivänä perheensä kanssa töihinsä Kuopioon. Kari teki erittäin tiukan ja pitkän sirkkelöintipäivän  sekä kustansi ensimmäisen rakennustavaralastin Carlsonista.  Janne ehti olla hommissa kolmena päivänä. Minua 10v vanhempi isoveljeni Ilmari oli kanssani kahdella viikolla kaverina joitten välillä hän kävi pidennetyllä viikonloppuvapaalla  kotonaan Somerharjussa, mutta  ei malttanut ihan vapaatakaan pitää vaan oli kavereineen käynyt taivuttamassa paikallisen rautakaupan koneella taloni peltikaton päätyjen kulmalistat. Myös Aulis veli oli yhtenä päivänä talkoissa ja Joose Pitkänenkin ehti muilta kiireiltään muutamaksi tunniksi kahtena päivänä. Purimme aina noin 5m matkalta pellit ja ruodelaudat ja asensimme puuttuneen aluskatteen. Sitten ruoteet takaisin ja pellit  alusrimojen kanssa peltikattoruuveilla kiinni.
Kävin useampaan kertaan ostamassa lautatavaraa,  valkoista maalia sekä lisää peltikattoruuvejakin .Tuittu poikakaverinsa Jonen kanssa maalasi autotallissa uusia otsalautoja valkoisiksi.
Ilmarin lähdettyä pidin itsekin pidennetyn viikonloppuvapaan. Kävin Ryttylässä SEKLin lähettipäivillä. Ne olivat taas kuten niin monta kertaa aikaisemminkin kuin keidas erämaan keskellä.  Palaveerasimme myös Siperian työhön ja varsinkin Suetukin kirkon remonttiin ja Karatusan kirkon rakennusprojektiin liittyvistä asioista.  Seuraava Siperian matkani on tarkoitus aloittaa 24.09. Ryttylästä ajoin Riikan perheen luo Vääksyyn, jonne olin tuonut isosisko Tuitun kaitsemaan nuorempia sisaruksia vanhempien 20v hääpäivämatkan ajaksi. Janne oli puhunut Riikalle, että hän on hommannut liput Riikaan, mutta matka olikin Roomaan. Hauskaa oli heillä ollut reissussa.   Tiistaina  kävin seuraamassa 58v Kalle Mäkelän harjoittelua Karpalon K15 muovilla ja tein Hannu Rosenlundin kanssa peräti neljän hypyn harjoituksen kuusnelosessa. Nyt on yhteensä 22 hyppyä muovilta tänä kesänä.
Tiistai-iltana ajoimme harjoitusten jälkeen Tuitun kanssa yötä myöten Savonlinnaan.
Tuittu ja Jone olivat löytäneet opiskeluyksiön Koulukadulta ja muutimme Tuitun tavarat sinne Transitilla kahtena päivänä.
Kattoremontin jatkaminen oli "sitkasta", mutta pikkuhiljaa aloin taas päästä vauhtiin. Tein aluksi pohjustushommia  ja kävin ostamassa 9 litran  pänikän vesiohenteista  peltikattomaali Kirjoa sekä maalausvälineitä.  Harjailin ruosteiset kohdat  ja maalasin ne ferreksillä  sekä siklailin irrallisia muovipinnoitteita.  Maalaamisen aloitin etelän puolelta, josta lähes kaikki  muovipinnoite olikin jo irronnut.  Muutama päivä minulta meni ensin pohjustushommissa ja sitten maalaamisessa, mutta nyt se on tehty. Samaa peltikattomaalia hain kaksi 9 litran pönttöä, mutta kun ne loppuivat oli vielä noin 20 neliötä maalaamatta. Hain vielä yhden 9 litran pöntön, josta suuri osa jää jemmaan korjaushommia varten.
Tänään tein vain lyhyen päivän ja ajelin tänne Kuopioon. Kävin mäellä katsomassa Continentalcupin kisoja, jotka jatkuvat huomenna. Ilahuttavan monta suomalaista selvisi toiselle kierrokselle.
Kahden viikon päästä on ohjelmassa pikku porukan  kanssa reissu Veter.KesäGP kisoihin Ruotsin Örnsköldvikiin. Kuukauden päästä  18.09. jos Luoja suo täytän 70 vuotta.  Olen sopinut kahteen lähettäjä seurakuntaani juhlat. Lauantaina 19.09. klo 14 on kakkukahvit Luumäellä nuoruusajan kodissani Somerharjussa  (kauempaa tuleville on lohikeittoa puolilta päivin). Sunnuntaina 20.09. klo 14 kahvitellaan Savonlinnan srk.keskuksen Pikkusalissa. Kukkia eikä lahjoja tarvitse tuoda vaan molemmissa paikoissa kerätään kolehti Siperian työlle ja tarkemmin Karatusan pappilan ulkorakennusremonttiin.

NAISTENVIIKKO MENOSSA JATKUVIEN SADEKUUROJEN MERKEISSÄ

Kirjoitustahti tällä blogipalstallani on hiipunut. Osasyynä lienee lähes päivittäiset facebook-tekstit. -Yritetään nyt kuitenkin täällä blogissakin  päästä edes kerran kuussa tahtiin.
Tänään on Tiinan nimipäivä. Esikoistytär perheineen on Tallisaaressa.  He olivat tulleet sinne Jyväskylästä kait alkuviikosta.  Keskimmäinen, eli Riikka, jonka nimpparit olivat joku päivä sitten oli aamulla pakannut perheensä veneeseen ja käyneet jo torilla. Perheen nuorimmainen (9v) Hermanni oli jäänyt Aleksin luokse Järvenpään tilalle ja  vävy-Janne oli jäänyt Arskan luo kaupungille suunnittelemaan tekstiä äiti-Anskon hautakiveen. Riikka siivoaa parhaillaan Tähkän (11v) kanssa mansikkalaatikollista  papan  pakasteeseen, josta ne ajastaan matkustavat kotiin Vääksyyn  ja jo aikuisikään päässyt Tuittu selailee nettiä etsien opiskelukämppää kaupungilta. Tämän kesän Tuittu tavaroineen kortteeraa täällä Viuhiksessa. Tuittua vuotta vanhempi, myös Taikkarissa opiskeleva Puumalasta kotoisin oleva poikakaveri Jone (Johannes) on myös useampaan kertaan majaillut täällä Tuitun luona.  Nuorin tyttäreni, alkuviikosta 37v täyttänyt Kaisa oli perheineen nukkunut yhden yön saaressa, mutta muuttivat sateen keskeltä tänne mukavuuksien äärelle Viuhonmäkeen. Perheen nuorimmainen kolme viikkoa sitten Toivo Joonataniksi kastettu tuhti poika on ensimmäistä reissuaan täällä Itä-Savossa. Esikoispoika "puoliviisivuotias" Eppu Akusti oli saanut uuden ikioman potkupyörän ja upean "pottakypärän" ja esitteli eilen taitojaan tuossa Metsätien mäessä. Eilen rakensimme uudelleen Epun kanssa  jo viime kesänä suunnitellun pienoishyppyrimäen, jonka lähtötorni on paloportaita vasten. Niin "hyppyukko", kuin neliakselinen "romurekkakin" ovat ottaneet huimia hyppyjä tuossa lentomäkeä kovasti muistuttavassa mäessä.
 Epun kanssa harjoittelimme kesän alkupuolella heidän kotipihanurmikolleen Kuopion Itkonniemelle tekemässäni aivan loivassa rullamäessä laskemista skeittilaudan kanssa. Tein lautaa lisävirityksen, jonka kanssa voi laskea myös mäenlaskun vauhtimäkiasennossa. Sekin luontui jo Epulta.
Kesän muovimäkiharjoitteluni ovat edenneet pikkuhiljaa Lahden K64 mäessä. Ennen eilistä oli treenikertoja jo kuusi, mutta hyppyjä vasta 13. Hyppyjen mitat ovat kuitenkin edelliskesiin verrattuna vakiintuneet lähemmäs viittäkymppiä (joku vähän ylikin). Olen harjoitellut nastolalaisen 67v Hannu Rosenlundin kanssa. Eilen videoin Haukipuron Jannen (32v) ja Mannen (7v) harjoittelua minkkareilla Karpalon K6 ja K15 mäissä. Sitten Janne lähti Mannen kanssa valmentamaan ja videoimaan minun hyppäämistä. Nousimme hissillä hyppyrien tasolle, jossa selvisi, ettei K64 mäessä toiminut kastelu ja niin jouduin korkkaamaan (tälle kesälle) HS100 mäen. Kanssani harjoittelivat veteraanihyppääjät Mikko Taskila (51v) ja Kalle Uusitalo (40v). Uutta nousua huipulle tekevä Harri Olli ja superlupaus ( 15 tai 16v)  Niko Kytösaho,  Mico Ahonen (13v) sekä puolentusinaa muita junnuja Lahdesta ja Tampereelta. Noustuamme uudella hissillä torniin alkoi melkoinen vesisade. Vain Harri hyppäsi sateen alussa. Me muut jäimme odottelemaan sateen loppumista. Noin varttitunnin tauon jälkeen aloitimme. Nuoremmilla junnuilla, jotka hyppäsivät edellä kaikki sujui hyvin ja minullakin yhdeksi hypyksi jäänyt harjoittelu sujui (pikku jännityksestä huolimatta) ihan hyvin vauhtimäen, ponnistuksen, ilmalennon ja alastulonkin osalta, mutta vastamäen notkoon rankan sateen jäljiltä jäänyt vesipatja teki tepposet. "Otin maihin" vasemmalle kyljelleni ja entisestään kipeä olkapää sai lisätälliä. Heti perään hienosti 94m hypännyt Niko Kytösahokin "veti maihin" samassa kohdassa. Jonkun verran oli sattunut Nikolla kylkeen. Seuraavana hypännyt Kalle taisteli pystyssä vesipatjan läpi ja huusi varoituksen Mikolle, joka selvisikin hyvin vastamäen notkosta.
Pojat jäivät jatkamaan, mutta minä jätin harjoittelun yhteen hyppyyn. Haluan kohentaa hyppyäni vielä lisää K64 mäessä ja mennä HS100 mäkeen kun on kaikinpuoli hyvät olosuhteet.
Janne oli saanut harjoitushyppyni videolle ja oli laittanut sen facebookiin. Sitä on mukava kelailla uudelleen ja uudelleen ja tehdä mielikuvaharjoittelua seuraavaa kertaa varten.
Siperian projektiini liittyen kävin puhumassa Etelä-Savon KL:n telttapäivillä Sääminginkadun kentälle pystytetyssä evankelioimisteltassa. Samana iltana purimme porukalla teltan  tiistai-iltana. Seuraavat kokoukset olivat saman viikon torstaista sunnuntaihin Rantasalmella, mutta siellä en käynyt.  Heinäkuun alussa olin SEKLin kesäpäivillä Turussa  perjantai-illasta lauantai-iltaan. Etupäässä päivystelin Venäjän osastolla, mutta lauantaina ehdin istua kuuntelemassa muutaman tilaisuudenkin. Joose Pitkänen oli hakenut Vitaly Luchagovin perheen (Tonja-vaimo ja neljä lasta) Vainikkalan asemalta ja tuonut heidät Helsinkiin tutustumisen jälkeen Turkuun.   Suetukin ulkovuoraustalkoissa kahdesti mukana ollut Pietarsaarelainen Krister Mord haki Luchagovien perheen viikoksi lomailemaan heidän kotiinsa. Minun tehtäväni oli hakea venäläisperhe Pietarsaaresta seuraavana viikonloppuna  Joosen -95 vuosimallin Volkwagen Transporterilla (8h retkeilyauto).
Olin tehnyt rankan kaksiviikkoisen talkoorupeaman Lahden suurmäen montussa. Neljä pienempää mäkipaikkakuntaa( Lapua,Joroinen,Lieksa ja Haapavesi) sai ilmaiseksi käytetyt (kääntämättömät) muovit turvalevyineen ja kahdelle ensin mainitulle paikkakunnalle saatiin myös  iso määrä muovielementtien .kiinnitysverkkoja.
 Pietarsaarelainen 3-4 kertaa Minusinsk-Karatusa-Suetuk talkooreissuilla ollut 65v maanviljelijä Ralf Lindfors soitti minulle heti KL-päivien jälkeisenä maanantaina ja pyysi tulemaan tiistaina "Saslikiltaan" heidän kotiinsa. Kun Lahden talkoissa oli sopiva tauko kävin vaihtamassa autoja Joosen kanssa ja ajoin Lahden kautta (tsekkasin tilanteen  mäkimontussa)  Pietarsaareen. Sain autella saslikkien valmistuksessa (lihapalojen grillaamisessa metallivartaissa) ja autella illan tulkkauksessakin.  Illan mittaan selvisi että paikalla oli petroskoin srk:n vähän suomeakin englannin ja venäjän lisäksi puhuva kirkkoherra vaimonsa kanssa.
Keskiviikkona olimme Ralfin ja Vitalin  ja suuren talkooporukan kanssa pystyttämässä suurkokoustelttoja paikallisen ruotsinkielisen Rauhan Sanan Rukoushuoneen kentälle, jossa valmisteltiin viikonlopun suurseuroja. Samana iltana osallistuimme Luchagovien perheen kanssa  toisella kaksikielisellä Rukoushuoneella pidettyyn Siperiantyön iltaan. Torstaina lomailimme naapuriseurakunnan kirkkoherran perheen mökillä merenrannassa. Miesväellä teimme myös venereissun merelle. Luchagovit olivat jo olleet vesillä Krister Mordin kesämökiltä käsin.  Perjantaina venäläisperheellä oli omaa ohjelmaa Mordien perheen kanssa ja me Ralfin kanssa paneuduimme suurkokousten paikoituspaikkapellon salaojitusongelmiin. Jatkuvat sateet olivat täyttäneet pellonojat suurtelttojen lähellä ja pellon salaojituksen poistoputkesta tuli vettä valtaojaan vain hissukseen.  Paikalle hommattiin maanviljelijä suuren nelivetotraktorinsa kanssa. Trakstorin perässä  telineessä oli juuri k.o. ongelmaa varten noin 200m pituinen tuuman paksuinen muoviputki joka syötettiin salaojan keräysputkeen ja putkea myöten pumpattiin salaojaan paineilmaa. Keräysputken vesi muuttui heti ruosteenruskeaksi ja vesi alkoi liikkua aivan eri tahtiin.  Samaan aikaan kävi suurella säilöllä varustettu tyhjennysauto imemässä suurtelttojen viereisistä ojista useamman säilöllisen ojiin kertynyttä paintavettä ja kävi välillä tyhjentämässä lastinsa.
Sateetkin loppuivat ja kuin ihmeen kaupalla viikonlopun pysäköintiongelmista selvittiin. Perjantainakin ajettiin autoja jo pellolle ja lauantaina sekä sunnuntaina peltoparkkipaikat olivat lähes tupaten täynnä.
Seuraväkeä oli entiseen tapaan runsaasti liikkeellä. Kokoukset tulkattiin suomeksi tai ruotsiksi, puhujan äidinkielestä riippuen. Osa tilaisuuksista tulkattiin myös englanniksi ja venäjäksi sisätiloissa.  Karatusan khra Vitaly Luchagov palveli  lauantai-illan ehtoollisen jaossa. Kyseinen tilaisuus kokosi eniten väkeä. Arvioni olisi jotain kahden ja puolen tuhannen paikkeilla. Liikuttavaa oli katsoa kuinka perheitten jäsenet ja tututkin keskenään halasivat ja pyysivät toisiltaan rikkomuksiaan anteeksi ennen ehtoolliselle menemistä.
Lähdimme sunnuntaina venäläisperheen kanssa kohta lounaan jälkeen. Ajoimme Jyväskylän kautta ja kävin esittelemässä Laajavuoren hyppyrimäet sekä vanhimman tyttäreni Tiinan perheen ok.talon. Illalla vaihdoimme taas Joosen kanssa autoja.
Luchagovin perhe oli vielä vajaan viikon Pitkästen vieraina Särkikujalla ja heidän kesäpaikallaan Selkäsaaressa. He tutustuivat seudun nähtävyyksiin ja pistäytyivät myös  minun kotonani Viuhonmäessä. Vitaly halusi esitekllä perheelleen minun palkinto- ja mitalikokoelmat (Veteraanimäkihypystä).
Nyt minulla on menossa melkoinen remontti tässä   1983 valmistuneessa ok.talossani. Viime marraskuussa palatessani Siperiasta löysin  ensimmäisen kerran  pikkujyrsijöitä keittiöstä.Talon ullakolla niitä on rapistellut muutamana alkutalvena ja olin niitä pyydystellyt hiirenlitskuilla.   Marraskuussa pyydystin hiirenlitskulla  kaksi noin kymmen senttistä  aikuista ja puolentusinaa jälkeläistä, mutta en huomannut, että ne olivat ehtineet nälissään syödä (kun muuta syötävää ei ollut löytynyt)  muutaman neliösentin noin 10v sitten käytöstä poisjääneen astianpesukoneen vedenpoistoletkua ja noin 10 cm verran letkun vieressä ollutta saman koneen pois pistokkesta ollutta virtajohtoa, jotka tekivät lenkin kaapiston alapohjan kautta. Poistoletkun liitoskohta oli viemäriin johtavan muoviputken vesilukon ylätasolla  ja aina kun oli käsin tiskattu tai muuten laskettu vettä tiskialtaan lavuaariin oli osa vedestä valunut rikkisyödyn poistoletkun kautta lattian alle. Aukaisin lattian tiskialtaan alta ja otin yhteyttä vakuutusyhtiööni.Vakuutusyhtiön lähettämä  kosteuden mittaus-, ja kuivausfirman mies poraili pikkureikiä lautalattiaan ja teki arviokartoituksen, jonka lähetti minulle sekä vakuutustarkastajalle. Vaihtoehtoina oli että vak.yhtiö teettää remontin, jolloin minun maksettavaksi jäisi 500 euron omavastuuosuus tai tekisin remontin itse. Tarkastaja teki tarjouksen k.o. arvion pohjalta ja sovimme että remontoin lattian itse. Kosteus/kuivatusfirman mies tulee tarvittaessa kuivaamaan ja mittaamaan vielä uudelleen ennen lattian sulkemista.
Viime viikolla täällä kävi myös erään kattofirman myyntimies katsastamassa 33v sitten rakennetun peltikaton ja teki tarjouksen peltikaton uusimisesta. - Mennään kuitenkin yksi asia kerrallaan. Luultavasti teen kattoremontinkin itse ja silloin se olisi katon maalaaminen sekä kattonaulojen vaihtaminen ruuveihin sekä räystäskourujen ja vesirännien sekä otsalautojen uusiminen.


 

KIELIKYLVYISTÄ LASTENHOITOALAN KAUTTA LYHYEEN JA "VÄHÄLUMISEEN" SUOMEN KESÄÄN

Juhannuksen juhlinta on parhaassa vauhdissa täällä Itä-Savossakin. Eilisiltana katseltiin Suurjärven rantapellolle Järvenpään tilan nykyisen isännän Simon kasaaman suuren kokon palamista. Vanhaisäntä Veikko Kosonen istuskeli Saaransa kanssa kokon lähistölle rantatielle  kannetulla penkillä.  Vekon hyvä ystävä Itä-Savon "Läänintaiteilija"   Martti Luukko johatteli porinointia toisessa porukassa, jossa oli enemmän kyläläisiä ja johon minäkin pysähyin pitemmäksi aikaa. Olin Tallisaaresta soudettuamme käynyt heittämässä Jannen isoveljen poikamies Arskan kaupungille ja palasin kokolle hakemaan Tuittua, joka oli poikakaverinsa Jonen (Johannes) kanssa tulossa yöksi kotiini Viuhonmäkeen. Riikka ja Janne olivat Tähkän ja Hermannin sekä vieraittensa Pulkkisen Sannan ja Petjapojan kanssa jäämässä juhannusyöksi saareen. Ennen kokolle lähtöä olimme saunoneet miesporukassa oikein tuhdisti savusaunassa, jonka Janne oli lämmittänyt ehkä liiankin kuumaksi. Kävin hätäisesti pulahtamassa aivan laiturin vieressä +13 asteisessa järvessä.  Niasväen saunareissu oli hätäisempi aikataulun vuoksi, mutta löylyjä jäi varmasti myöhempääkin saunomista varten.
Kevään vain kuukauden mittainen Siperian talkooreissu oli ollut nyt jo toista kertaa kaksinkertainen kielikylpy. Pietarsaarelainen pääosin lentämällä tullut huipputason talkooryhmä oli äidinkieleltään ruotsinkielinen. Samoin oli ollut edellinenkin ryhmä viime syksynä ja oikeastaan lähes jo kolmaskin, sillä jo viime kevään 3-henkisessä talkooryhmässä oli kaksi lähes ummikkoa  rakennusalan ammattikoulun käynyttä ruotsinkielistä tyttöä ja kirvesmies Hannukin puhui sujuvasti ruotsia tyttöjen kanssa. Kaikilla Venäjän ja Siperian reissuilla ollaan tietenkin oltu  kielikylvyssä venäjän kielen osalta.
Viime vuosina olen ihan itekseni mietiskellyt, ettei olis hassumpaa ryhtyä elvyttämään omaa keskikoulun aikaista r uotsinkieltäni. Liekö kukaan ennen minua tai jälkeenikään kerännyt niin monta nelosta (ja suorittanut ehtoja). Päästätodistukseeni numero nousi kuitenkin viitoseksi. Englannistakin niitä nelosia ja ehtoja kertyi ja viidennen eli viimeisen luokanhan kävin uudelleen kahden kielissä saamani nelosen vuoksi. Englannin numero nousi luokkaa uusittaessa kutoseksi. Englantia on sitten tullut harrastettua myöhemmin ihan vapaaehtoisesti ja selviän siltä osin suht`hyvin maailmalla. -Toisella luokalla sain ehdot myös suomesta ja nekin meni läpi.
Venäjää ryhdyin opiskelemaan Petreliuksen Taiston ja Mirjan kanssa kun N-L romahti ja alkoivat nää reissut itään niin mäkihypyn kuin missioittenkin merkeissä. Kahlasin iltalukiossa peräti  lukion lyhyen venäjän kurssin läpi jollain lailla, mutta ilmoitin opettajalle etten haaveilekaan ylioppilaskirjoituksista.
Yhteenvetona edellisestä, että ollaan tässä kovasti kielimiehiä vaikken olekaan ollut kesätöissä Karjaportissa. Viime viikolla tiistai-iltana olin Savon KL:n telttapäivillä puhmassa Siperian. Melkoisesti jännitti, että mitenhän sitä taas selviää, mutta hengissä ollaan edelleenkin. Melko kehnosta (pilvistä, tuulista ja viileää) säästä huolimatta kuulijoita oli ehkä kolmisen kymmentä (istuimia olisi ollut yli sadallekin) ja tunnelma oli kotoisen lämminhenkinen. Loppuvaiheessa alkoi ripsiä vettäkin, mutta purimme teltan ja paketoimme sen. Koska seuraava pystytys oli jo torstaina Rantasalmella ei ollut telttakankaitten homehtumisvaaraa. Heinäkuun alussa on minulla perinteiset Kansanlähetyspäivät Turussa ja sieltä pika pikaa Topun ristijäisiin Kuopioon 05.07.
Seuraava Siperian reissu olisi syyskuussa. Nähtäväksi jää jatkuuko kielikylpy kaksi vaiko yhksitahtisena. Syyskuun alkupuolella  (7-12.09) olisi veteraanien kesäGP Ruotsin Örnskoldvikissä (K90 ja K50 mäet).Myös syyskuun alussa olisi Ryttylässä Vast,kantajien seminaari. Mahtavatko aikataulut mennä päällekkäin.Kesän aikana olisi myös kahden pitkäaikaisen työtoverin Martti Matikaisen (ehkä 75v) ja vasta noin nelikymppisenä vaikean ja pitkäaikaisen sairauden murtaman Satu  Rämän  hautajaiset.

Kuopiosta lähdettyäni ja siirryttyäni kotona Savonlinnassa käynnin ja Jyväskylän ylioppilasjuhlien jälkeen 9v.Hermannin lapsenvahdiksi Vääksyyn (Janne oli Tuitun matkatöissä Turussa ja Riikka Tähkän ja suvun naisväen kylpyläreissulla Virossa), sain lopulta muovimäkiharjoituskaudenkin alulle. -Hitaan sitkeää se alku on ollut. Kolmesta treenistä on vasta yhteensä kuusi hyppyä, mutta siitä on hyvä jatkaa. Jonkunverran oon saanut jatkettua myös fysiikkatreenejä, mutta elopaino on sitkeästi pysytellyt seitsemässäkymmenessä kilossa. Enemmän pitäs saada aikaiseksi jonkunlaista hölkkäilyä/yleisliikuntaa.  -Ehkä sitä liikettä tulee kohta alkavalla viikolla, sillä aloitamme tiistaina Lahden suurmäen montussa remontissa olevan mäen purettavien käytettyjen muovitusmateriaalien (2-3cm pehmike, muovinen alusverkko ja harjasmuovielementit turvalevyineen) pakkaamisen eri mäkipaikkakunnille kuljettamista varten. Purettavaa materiaalia tulee n 4000 neliötä. Ensimmäiset 1000 neliötä matkaa Joroisiin (K50,25,10) ja seuraava lasti  1500 neliötä Lapualle (K50), muita mahdollisia paikkakuntia ovat Lieksa K35, Haapavesi K35, Pielavesi K42, ehkä Imatrakin K53 ja 35 .
Kolme vuotta sitten Lahden ysikympistä puretut ja varastoidut muovit ovat matkaamassa Siilinjärvelle K42,Tampereen Hervantaan K47, Kiteelle K34 ja Taivalkoskelle K20.
Toivottavasti tämä mäkien  muovittamis- ja profiilien päivittämisbuumi peruskunnostamisineen poikii myös uusia harrastajia, niin itse hyppäämiseen kuin huoltajiksi, kisojen järjestäjiksi ja perustason valmentajiksikin. Jos ja kun saadaan niin mäessä kuin yhdistetyssäkin (tyttöjen ja naisten mäkihyppy on hyvin tärkeä) ruohonjuuritason perustyö ja harrastajamäärät terveelle pohjalle reippaaseen nousuun voidaan alkaa odotella uutta jossain vaiheessa uutta menestysaaltoakin niin mäkihypyssä kuin yhdistetyssäkin. Tietenkin Hiihtoliitto tekee koko ajan kaikkensa, jotta nykyisten maajoukkueitten ja taustalla olevien haastajaryhmien taso saataisiin kilpailukelpoiseksi aivan maailman huipullekin pääsemiseksi. Sitä työtä hankaloittaa edelleen taloudellisten resurssien vaatimattomuus nykyisiin kärkimaihin verrattuna.

ELÄMÄÄ LAPSENLIKKANA

Palattuani kuukausi sitten kevään Siperian matkaltani nukuin vain yhden yön kotona Savonlinnassa ja jatkoin matkaa Kuopioon.  Nuorimman tyttäreni Kaisan perheeseen  nelivuotiaalle Eppu pojalle odotettiin pikkuveljeä, joka sitten syntyikin melkein lasketulla ajalla. Olikohan se 7 päivä toukokuuta ja torstai . Pojan "työnimenä" oli Toppu.
Pääsimme Epun kanssa jo seuraavana päivänä isä-Antin matkassa katsomaan Kaisaa ja Toppua Kuopion Yliopistolliseen Keskussairaalaan eli KYSiin. Lauantaina haimme kolmeen mieheen vauvan ja äidin kotiin Itkonniemen Sandelsin kadulle, jossa olimme kiireellä ennen Siperian matkaani jatkaneet yläkerran isomman kamarin remontointia. Minun lähdettyä itään Epun Veka vaari oli tullut poikansa Antin kaveriksi. Lattia on valmis, mutta pariovi on asentamatta ja vielä  muutakin tekemistä riittää.
Toppuvauva ehti olla kotonaan kuitenkin vain pari vuorokautta  kun piti palata synnytysosastolle. Topun ruuansulatuksessa ja suolentoiminnassa tuli ongelmia ja hän lakkasi imemästä mutta jatkoi runsasta puklaamista, josta johtui hengitysvaikeuksia.
Antti oli soittanut kahteenkin kertaan kysyen ohjeita synnytysosastolta, mutta sitten tilanne meni aivan kriittiseksi ja oli soitettava hätänumeroon  ja pyydettävä ambulanssi. Onneksi Eppu oli jo ehtinyt nukahtaa eikä herännyt siinä kriisitilanteessa.
Me jäimme Epun kanssa nukkumaan kun ambulanssi vei Topun vanhempineen Sairaalaan. Vaikein tilanne oli jo helpottanut ennenkuin ambulanssi saapui. Viikko siinä taisi vierähtää ennen kuin vauva pääsi  lopulta äitinsä kanssa kotiin. Toppu sai hyvää hoitoa vastasyntyneitten Teho-osastolla, jonne Toppu siirrettiin, mutta siellä eivät vanhemmat voineet yöpyä ja toisena yönä Kaisa ja Antti tulivat kotiin nukkumaan
Topun sairaalamatkan aikana koko KYSin lastenosasto ja synnytysosasto  sekä vastasyntyneitten Teho-osasto siirtyivät vastavalmistuneeseen uuteen paikkaan, jonne oli rakennettu 18 vastasyntyneitten perhehuonetta, joissa oli omat vessat ja suihkut, kuin hotellissa konsanaan.Loppuosan sitä sairaalaviikkoa Kaisa  asui Sairaalan perhehuoneessa. Toppua-vauvaa tutkittiin perusteellisesti, mutta mitään elimellistä vikaa ei löydetty ja sitten Topun elämä alkoi pikkuhiljaa mennä paremmin.
Meillä riitti Epun kanssa tekemistä. Sisällä ollessa luettiin, leikittiin piilosilla oloa, pelattiin "Jätkänshakkia" ja pidettiin pikkuautojen hyppykisoja. Kun säät suosivat olimme tietenkin paljon pihalla pelaten milloin mitäkin palloa. Teimme sekä potkupyörällä (siinä ei ole polkimia) että apupyörillä varustetulla lasten polkupyörällä retkiä niin kaduilla kuin tutulla luonnonkauniilla rantareitillä. Kävimme Epun kanssa Motonetissä ostamassa huomioviiriä Epun pyörään, mutta ostimme myös tikkataulun tikkoineen ja Eppu puhui minut ympäri ja ostimme myös pienen skeittilaudan.
Yhden viikonlopun sain vapaaksi ja ajoin Jyväskylään  Tiinan perheen luokse. Aloitin siellä kuntoilun. Kiersin kahtena päivänä Laajavuoren 5km lenkin, Palattuani Kuopioon jatkoin kuntoilua rantareitillä.  Aloitimme Epun kanssa skeittiharjoitukset ja Antti otti videolle Epun ekan skeittilaskun. Rakensin Epun skeittilautaan levennyksen ja nyt sillä voi laskea kuin mäkihyppääjien rullamäessä. Viime perjantaina ajoin Savonlinnaan muuttamaan Tuitun tavarat kesäksi Viuhonmäkeen. Arvelin, että tavaraa on jonkunlainen pienehkä määrä, mutta eikös mitä. Transitti tuli aivan täyteen. Onneksi Arska tuli setänsä kanssa muuttotalkoisiin ja nyt Tuitun tavarat ovat Viuhonmäessä.
Lauantaina menimme Transitilla Eeron ylioppilasjuhliin Jyväskylään  ja sieltä jatkoin tänne Vääksyyn Riikan perheen kotiin. Sunnuntaina kävin lankomieheni Reino Yletyisen 70v juhliin.
Eeron yo.juhlissa Riikka pestasi minut Hermannin kaveriksi kun Janne on työmatkalla ja suvun naisilla oli kait jo perinteinen Viron kylpylämatka.  Täällä Vääksyssä on mennyt viikko melkolailla kirjoja lueskellen. En saanut väänettyä itseäni lenkille ennenkuin urheilukaverini Hannu Rosenlund soitti ja lähdimme eilen Herttoniemeen hyppäämään. Lännen puoleinen tuuli oli kova ja puuskainen. Pahimmissa puuskissa tuulen nopeus oli 16-17m /sek. Tyydyin laskemaan vain alastulorinteen. Hannu hyppäsi vaikeista olosuhteista huolimatta 3 kertaa erään hesalaisen juniorin kanssa. Suomen toiseksi vanhin mäkihyppääjä 78v Aarne Kuisma löysi pojille suht`hyvät tuuliraot.
Myöhään illalla naiset saapuivat kylpyläreissultaan. Minä lähdin aamulla Lahteen ja pääsin aloittamaan muovimäki hyppäämisen Lahden kuusnelosessa, jossa oli lahtelaisia junnuja harjoittelemassa. Tornissa tuuli takaa, melkolailla, mutta se kääntyi alastulorinteellä vastaiseksi. Pojat paukuttivat reilusti päälle K-pisteem, joka on merkitty punaisella. Hyppäsin vain kaksi kertaa. Ekalla hieman tunnustellen vain 43m, mutta toisella meni jo lähelle sinistä, notmipiste viivaa eli 48m.
Treenien jälkeen kävin tapaamassa Lahden betonissa (K116)  isoa remonttia tekevän Lemminkäisen firman paria pomoa. Asiana alastulorinteestä purettavien muovien saaminen muutamalle mäkipaikkakunnalle.

TOPPUVAUVAN TOINEN KOTIUTUMINEN

Palasin muutama tunti sitten pidennetyltä viikonloppuvapaalta Jyväskylästä tänne Kuopion Itkonniemelle Eppula-Toppulaan. Eppu lähti reilu tunti sitten isä-Antin kanssa hakemaan pikkuveljeä ja äitiä sairaalasta kotiin. Viimeisiä ultraäänikuvaus tuloksia ei vielä ollut tiedossa, mutta Antille oli kerrottu, että Toppuvauva pääsee tänäiltana kotiin. - Toppu oli joutunut viettämään ekaviikkois synttärinsä KYSin vastasyntyneitten Teholla. Koko lasten osasto: synnytys- ja Tehohoitoosastoineen oli Topun talossa oloaikana siirtynyt uuteen paikkaan talossa.Savon-Sanomissa oli juttua uudesta synnytysosastosta, jossa on muunmuassa ns.perhehuoneet, olikohan se peräti 18 vastasyntyneelle. Kun kävimme Epun ja Antin kanssa katsomassa Toppua ja Kaisaa oli KYSin piha-alueella vielä työkoneita. Nyt nekin ovat jo poistuneet. Topun ollessa ensin vanhalla vastasyntyneitten Teholla Kaisankin oli pitänyt käydä nukkumassa kahtena yönä kotona, mutta viimeiset yöt äiti on saanut olla vauvan kanssa sairaalassa. Jokaisessa perhehuoneessa on kuulemma omat vessat ja suihkutkin, kuin konsanaan hotellissa.
Kyseinen uudistus on kylläkin enemmän kuin kohdallaan,  varsinkin kun  kun ajatellaan kauempaa synnyttämään tulevia.
Suomessahan ollaan vähentämässä synnytyssairaaloitten määrää merkittävästi, joten on toivottavaa että vastaavanlaisia perhehuoneita tulisi kaikkiin synnytyssairaaloihin.
Jyväskylän  "katkaisuhoitoreissu" oli minulle tervetullut ja kaikinpuolin mieluisa ja onnistunut, vaikka mielelläni olenkin ollut täällä Kuopiossa auttamassa ja touhuamassa Epun kanssa. Pahin vaihe yllättävän nopeasti uusineesta nuhaflunssasta on jo takana, vaikka aamuisin kun herään on nenä tukossa ja tuntuu kuin päässä olisi räkää ja siitä aiheutuvaa painetta. -Oliskohan jonkunlaista poskiontelotulehdusta tai vastaavaa.  Rohkenin kuitenkin lähtemään kahdesti 5 km mittaiselle Laajavuoren ympäryslenkille. Edelliset jalkalenkit ovat viime syksyltä Minusinskista, mutta silloinkaan en kertaakaan edes hölkännyt.  Olin kävellytt noin 2-3 km mittaisia lenkkejä sikäläisessä aivan upeassa lenkkeilymaastossa. Kimmoisassa ja kumpuilevassa mäntymetsikössä, jossa ristelee polkuja ja autollakin ajettavia hiekkateitä. Kävelylenkkien lopuksi olin tehnyt loikkatreenit kerran viikossa samoinkuin kevyehköt punttitreenit Vitalin pappilan pihan perillä. Vastaavanlaisia kevyitä punttitreenejä olin jatkanut lajiharjoitusten lomassa pitkin talvea ennen veteraanien SM (Kuopio/Siilinjärvi) ja MM kisoja (Taivalkoski). Molemmissa olin hiihtänyt sunnuntaihiihtelytyyliin ilman yhtäkään harjoituskilometriä.
Viikonlopun Laajavuoren ympäryslenkeillä kävelin vastamäet, mutta yritin hölkkäillä alamäet ja tasaiset. Toisella lenkillä jopa hieman loivempia vastamäkiäkin hölkkäilin. Totuttelin molemmilla lenkillä myös loikkaharjoitteluun ja vedin n 70% teholla 6x15 loikkaharjoitukset.  Pari kolme vuotta sitten kun tein Laajavuoressa hiihtämällä lajiharjoitusta yh:n kisoja sekä ihan mäkihyppyäkin ajatellen peruskuntoharjoittelua, selvisin tuosta 5 km lenkistä vähän yli kahdessakymmenessä minuutissa. Nyt kävelypelillä aikaa tärvaytyi samalla reitillä noin 45 minuuttia. No hiihtäessä myötämäet menee vauhdilla ja samalla elimistö saa lepoa, mutta jalkalenkillä jokainen metri on samaa työntekoa.
Reisilihakset on noitten lenkkien jäljiltä kuin Tyyne Arolan tönkkösuolatut siiat ( Tyyneä parempaa en ole tavannut  suolasiian ja lapinrieskan valmistamisessa), mutta mieli on virkeä ja sydän täynnä kiitosta, niin kuntoilun aloittamisen vuoksi, kuin myös siksi että pieni Toppuvauva on päässyt sairaalasta  omaan kotiinsa.  -Nuori perhe tuli juuri kotiin.  Olin ehtinyt lämmittää leivinuunin, josta Kaisa kiitteli.
Jyväskylästä Kuopioon ajellessani poikkesin noin puolimatkassa luonnonkauniissa paikassa sijaitsevassa Kirpparikahvilassa, josta ostin Epulle vanhan kirjoituskoneen ja kevyen kumisen jalkapallon, Antille ja Epulle yhteisen paksun "Antero Vipusen" ja itselleni Toivo Pekkasen "Satama ja meri" novellikirjasen.
Poikkesin myös Puijon mäellä, jossa tapasin mäkien hoitajat ja entisen yh:n maajoukkuevalmentaja Savolaisen.
Hude kertoi että K64:ssa avataan kausi ehkä jo tämän viikon keskiviikkona. Lupasin mennä mäelle ainankin katsomaan ellei jopa hyppäämäänkin. -Haluaisin rakentaa ennen hyppäämistä k.o. mäkeen itselleni lisävauhtia parikin metriä.

ELÄMÄÄ VASTASYNTYNEEN EHDOILLA

Pari päivää ja yön ehdin olla kotona Savonlinnassa pyykinpesuhommissa. Sitten suunnistin "oikeitten immeisten" maisemiin Kuopion Itkonniemelle. Nuorimman tyttäreni Kaisan perheeseen odotettiin nelivuotiaalle Eppu Akustille leikkikaveria. Laskettu aika taisi olla viime viikon keskiviikko ja torstai-iltana syntyi potra Toppu poika (Toppu on työnimi). Kaisan ja Antin lähdettyä laitokselle (KYS:n synnytysosastolle) lueskelin Epun kanssa iltaluvun jostain kirjasta ja nousimme vasta remontoituun , mutta osin keskeneräiseen yläkerran isompaan huoneeseen nukkumaan.  Tilanne oli Epulle uusi. Isä tai äiti olivat tähän asti hanet nukuttaneet ja itkuksihan se meni, mutta uni tuli pojalle kuitenkin kohta iltakymmenen jälkeen.
Epun synnyttäminen lähes neljä ja puoli vuotta sitten joulun aikaan oli ollut pitkäkestoinen ja rankkakin kokemus niin äidille kuin isällekin. Epun syntymistä oli pitänyt silloin  auttaa imukupin kanssa. Tälläkertaa kaikki tapahtui todella nopeasti vain kaksi tuntia ehtivät vanhemmat olla laitoksella kun reilun neljä kiloinen Toppu oli syntynyt. Kaisa äiti kertoi kuitenkin , että synnytyskivut olivat olleet tälläkin kertaa sietämättömän kovat.  Perjantaina pääsimme Epun kanssa isä Antin mukana katsomaan Eppua ja Kaisaa.  Eppu pääsi istumaan samaan sairaalasänkyyn äitinsä ja pikkuveljen viereen. Lauantaina koko perhe olikin sitten jo kotona Sandellsinkadun remontoidussa paritalon puolikkaassa ja pääsi aloittelemaan arjen elämää.

-Antti ja Kaisa olivat ostaneet tämän rauhallisella ja mukavalla paikalla, noin pari kilometriä Kuopion keskustasta koilliseen vanhalla Itkonniemen asuntoalueella sijaitsevan ehkä liki satavuotiaan paritalon puolikkaan syksyllä muutamaa kukkautta ennen Epun syntymää.Sitä ennen he olivat asuneet jo vuosien ajan Kuopiossa. Jossain vaiheessa tässä aivan lähelläkin Itkonniemellä ja viimeksi omistamassaan kerrostaloasunnossa aivan keskustassa. Tätä Itkonniemen asuntoa oli remontoitu ainankin kahteen kertaan -60 ja -80 luvuilla. Hirsirungon olkopuolelle oli asennettu  kakkosneloskoolaus ja lasivillaeristys. Ulkovuorina pystypaneli. Sisällä oli alkuperäiset portaat purettu keittiön nurkasta ja tehty epäkäytännölliset uudet pitkittäin keskusmuurin/leivinuunin edestä talon lansipäätyyn nousevat portaat. Ulkoseinien sisäpintoihin oli laitettu muoviset höyrysulut ja maalatut lastulevyt. Olohuoneessa oli tukeva lasikuitutapetti päällimmäisenä.Myös yläkerran huoneet oli samaan tyyliin remontoitu ja yläpohjassa kuten seinissäkin oli hengittämätön muovi höyrysulkuna.Lautalattiat oli laminoitu ja yläkertaan oli laitettu paksu lastulevy, jonka päälle oli liimattu muovimatto.
Antti ja Kaisa halusivat remontoida asuntonsa oman perheensä tarpeita paremmin palveleviksi ja rakenteiltaan myös terveellisemmäksi ja hengittäviksi. Remonttia on tehty pikkuhiljaa. Antti oli aloittanut isänsä Vekan kanssa purkamalla isomman yläkerran kamarin seinä/vinonkattorakenteen levytyksen muovit ja sahajauhoeristeet,  leventäen samalla sivuseinän koko rakennuksen levyiseksi. Uloimmaksi tuli tuulensuojalevy ja sitten selluvillalevyt. Höyrysuluksi nailonverkolla vahvistettu erikoisvahva rakennuspaperi. Sama vahva rakennuspaperi laitettiin juuri ennen kuluneen kevään Soperian reissuani uusittuun yläkerran kamarin yläpohjaan. Päällimmäisenä olleet lasivillaeristeet laitettiin jätesäkkeihin ja heiteltiin pihalle, mutta hyväkuntoiset sahajauhot laitettiin höyrynsulkupaperin päälle, jonka alla on kaunis raakalaudotus kattovasojen päälle naulattuna. Niitä vanhoja ajanpatinoimia kattovasoja ja raakalautoja katsellaan nyt kamarin katossa. Ennen talvea Antti laittaa lisäeristeeksi sahajauhojen päälle selluvillaa, joka elää samaan tahtiin sahanpurujen kanssa.
Jossain vaiheessa aloitmme Antin kanssa porrasremontin avaamalla uuden aukon olohuoneen peräseinälle ja samantien alkoi myös portaitten suunnittelu ja reisilankkujen asentaminen. Antti oli jatkanut porrrasaskelmien asentamista niin pitkälle, että puuttui vain kaksi alinta askelmaa. Purimme pois vanhat portaat ja rakensimme porrasaukon umpeen.
Uudet kauniit ja hyvin käytännölliset ja toimivat portaat ovat palvelleet perhettä jo niin kauan, ettei hankalia vanhoja portaita enää muista. Ennen Siperian reissua asensimme kiireellä k.o ullakkokamarin lattiakoolinkeja ja leveitä lattialautoja. Kun lähdin tuli Veka vaari jatkamaan Antin kanssa. Lattia valmistui samoin portaikon väliseinäkoolaus rakennuspahveineen ja vinokaton panelointikin on viittä vaille valmis. Veka vaarin tuomat kauniit ja sirot pariovet on vielä asentamatta ja yhtä ja toista viimeistelyä huoneessa edelleen on tekemättä, mutta ne eivät estä asumista.

Lauantaina kotiinpäässyt Toppuvauva ei ehtinyt kuin vähän aikaa totutella uuteen kotiinsa kun tuli ongelmia ruuansulatuksen kanssa. Vauva oli maanantaina imenyt ahnaasti  vielä aamupäivällä, mutta lopetti kokonaan imemisen. Puklauttelut muuttivat hieman väriä ja illalla vauvalle tuli hengitysvaikeuksia. Antti oli soittanut parikin kertaa sairaalaan saaden ohjeita, mutta lopulta oli soitettava ambulanssi, joka vei vauvan vanhempineen sairaalaan. Tilanne oli rauhoittunut jo ennen ambulanssin lähtöä. Jäin nukkumaan Epun viereen yläkerran pienempään huoneeseen.Eilisiltana Toppu oli siirretty vastasyntyneitten Teholle, jossa on paras mahdollinen hoito, mutta siellä ei ole omaisille yöpymismahdollisuutta ja Kaisa ja Antti tulivatkin nukkumaan kotiin Epun viereen. Vauvaa on tutkittu ja kuvattu perusteellisesti. Antti kertoi tänään ettei Toppua tarvitse leikata, mutta hän on tarkassa seurannassa. Tänään Kaisa oli jo päässyt imettämäänkin, mutta vain hyvin pienet määrät pysyivät sisällä. Toppu on ollut koko ajan  tiputuksessa ja tilanne on vakaa.
Olemme Epun kanssa touhuilleet milloin mitäkin. Eilen tehtiin kauppareissu Motonettiin ja Prismaan. Ostettiin Epun pyörään huomioviiri, tikkatauluvehkeet ja skeittilauta, joka ei kylläkään ollut minun suunnitelmissa, mutta Eppu sai puhuttua papan ympäri.  Tänään kun Epun ikäinen Tuikku oli kylässä äitinsä kanssa (isäkin tuli myuöhemmin) lapset hurjastelivat naapurin Panun isolla trampoliinilla. Kun Panukin 8v tuli kaverinsa kanssa trampalle, niin jo oli papalla sydän kylmänä ja välillä kurkussa, Meno oli nimittäin melkoista. Onneksi Tuikun äiti Johanna komensi lapset iltaruualle.
On pakko lopettaa kirjottaminen koska Eppu odottaa pappaa lukemaan iltaluvuksi Tassulan Tarinoita.

PALUUMATKA SIPERIASTA YHDEN PYSÄYTYKSEN TAKTIIKALLA

Pitkästa aikaa onnistuin taas kirjoittamaan tälle blogisivulle. Edellisen jutun olin kirjoittanut juuri ennen lähtöä tämän  kevään talkooreissulle Siperiaan. -Tänä aamuna aikaisin ylitimme Ralfin (65v) ja Jeremiaan (23v) kanssa LFF:n melko uudella Ford Tournerilla (Transit) kotimaan rajan ja vaikka mieli olikin täynnä kiitollisuutta kaikinpuolin onnistuneesta reissusta, niin olihan se taas kerran, kuin kermana kakun päällä, yhtä juhlaa päästä Koti-Suomeen.
Vapun aaton aamuna olimme  kyydinneet pääosan (6h) pietarsaarelaisesta talkooryhmästä Abakanin lentokentälle, Joosen olin vienyt samalle kentälle jo viikkoa aikaisemmin.  Sitten ajoimme takaisin Minusinskiin ja lastasimme omat tavaramme autoon ja peräkärryyn Slavan kotoa pari vaatekaappia ja kymmenisen laatikkoa kirjoja. Veimme Minusinskin kirkkoherran tavarat Novosibirskiin, jonne hän on muuttamassa perheensä kanssa jatkaakseen sikäläisessä luterilaisseminaarissa teologisia opintojaan.  Slava perheineen on ollut 13 vuotta Minusinskissa Inkerin kirkon työssä.Vajaat viisi vuotta sitten olimme auttaneet Slavan perhettä kun he muuttivat tähän viimeiseen asuntoon. Yleensä Venäjällä on vaikea saada noinkin pitkään asua samassa vuokra-asunnossa. Slavalle on kertynyt maallista omaisuutta sen verran, että han tarvitsee vielä jonkunlaisen kuorma-auton muuttotavaroitten kuljetukseen.
Joosen muutettua vuosi sitten perheineen kotimaan jaksolle, nämä kaksi viimeisntä Siperian matkaani ovat ollet vain kuukauden mittaisia. Vuosi sitten aloitimme Suetukin kyläkirkon ulkovuorausremontin. Kaiklla näillä kolmella matkalla on ollut talkooryhmä Pietarsaaren seudulta ja hyvin on remontti edistynytkin. Tämän kertainen talkooryhmä (lue, virallisesti pyhiinvaellusryhmä) oli kaikn puolin huippuluokkaa. Vitaly Luchagovin facebook sivuilla on hyviä kuvia Suetukin uusitusta ulkovuorauksesta. Olimme autoilleet Ralf Lindforsin ja Ronnie (23v) Aspelundin kanssa viikkoa aikaisemmin valmistelemaan talkoorupeamaa. Joose oli lentänyt Minusinskiin tapaamaan Aitamäkien lähettiperhettä. Poimimme hänet mukaamme Novosibirskista. Valmistelut onnistuivat hyvin samoin kuin tiivis kaksiviikkoinen rakennusjakso. Toiseksi lauantaiksi olimme kutsuneet jo vakiintuneeseen tapaan myös kyläläisiä talkoisiin. Pari naisihmistä jatkoi aidan maalausta lasten kanssa ja miesryhmä siivosi pihaa ja lastasi purkutavaraa peräkärryihin. Yksi isäntä oli talkoissa hevosella  vanhan ajan puupuolakärryillään ja toinen vavynsä moottoripyörävetoisella kärryllä.Purkujätteet he veivät kylän mummoille.
Saunomassa kävimme jonkun kerran Vitalin pappilassa Karatusan keskustassa ja muina iltoina 67v virolaismies Jan Kensuppin
saunassa Suetukin kylässä. Talkooryhmässä oli jo mainittujen lisäksi toista kertaa Krister Mord vaimonsa Kaarinin kanssa. Kaarin hoiti mallikkaasti ruokapalvelun Kristerin tuella. Kovan luokan ammattilaisia olivat viiskymppinen Turre kakkonen sekä 63 ja 65 vuotiaat veljekset Allan ja Turre ykkönen, joka oli talonrakennusinsinööri. Vaikka osalla rakennusmiehistä oli jo kohtuullisesti ikää keikkuivat he rakennustelineillä kuin virkeät oravat. Kellotornin viimeistelyssä ollet käyttivät asiaan kuuluvasti turvavaljaita, kuten edellisellakin talkooreissulla.
Tarkastimme ensin Joosen ja myöhemmin myös Turre ykkösen (numerointi iän perusteella) kanssa kirkon lattian alaiset rakenteet, jotka olivat kirkon iän huomioon ottaen suht`hyvässä kunnossa, Jatkossa on kuitenkin aihetta avata tien puoleinen laita lattiasta ja poistaa sinne "unohtunut" rakennusjäte ja myös osittain kengittää sen puolen alin hirsi. Koska tien puolella piha on kirkkoon päin viettävä olisi paikallaan laittaa sille puolelle myös salaoja, räystäskouru sekä muotolla aidan ja kirkon kivijalan välinen maasto  pintaveden poisohjausta varten.
Kävimme katsomassa myös 3-4 kk ajan pysäyksissä ollutta Karatusan kirkkorakennustyömaata. Siellä on vesikatto (peltikatto) eristeineen paikoillaan. Paluumatkalla kävimme katsomassa rakenteilla olevaa Kazanin luterilaista kirkkoa ja kaikkiaan kolmea (Kazan,Karatusa ja Muurmask) kirkkotyömaata toteuttavan kazanilaisen rakennusfirman johtajaa Sergei Maikovia.
Ilmeisesti ainankin osatekijänä siihen, että Karatusan ja Muurmanskin rakennusprojektit ovat seisoneet on ollut ruplan alamäki.
Paluumatkan aikana totesimme, että kurssi on palannut jo melko lähelle sitä mitä se oli viime syksynä.
Meillä oli Suetukin/ naapurikylän poikien kanssa kaksi maaottelua futiksessa. Ensimmäinen, joka oli vielä melko leikkimielinen oli tasapeli 2-2, mutta toisessa molemmat pelasivat jo liiankin tosissaan eivätkä suostuneet vaihtoihin, vaan peluuttivat "ykkösmiehistöjään" talkooryhmä voitti 4-1. Toimin molemmissa otteluissa erotuomarina ja toisessa pelissä jo yritin toppuutella Suomen joukkuetta turhan kovasta pelista sekä myös johtotilanteessa ajan peluusta.
Vitali piti toisen matsin aluksi kirkossa hartaushetken ja luulen että osa kylien pojista oli ensimmäistä kertaa kirkossa sanankuulossa.
Jälkimmäisenä sunnuntaina teimme ryhmän kanssa aluksi retken Jenisein suurpadolle. Menomatkalla poikkesimme Susenskojen Lenin museolla ja paluumatkalla söimme burjatilaista kansanruokaa "boosea". Iltapäivällä haimme Vitalin mukaamme ja teimme retken Bulankasta puretun kirkon paikalle rakennetulle muistomerkkialttarille ja hautausmaalle.
Paluumatkan aikana hahmottelimme Suetukin ja Karatusan jatkoprojekteja, joista olin keskustellut aikaisemmin jo Joosenkin kanssa.

HUOMISAAMUNA KOHTI SIPERIAA

Laitettiin kello soimaan huomisaamuksi 05.30  Sitten aamukahvit ja puurot naamaan , viimeiset tavarat autoon  ja paanalle.. Sovin treffit velimiesten kanssa Lpr:n ABC:lle yhdeksäksi. Tavaraa on melkoisesti, mutta saattajiakin on useammalla autolla tulossa. Pietarsaaren pojat (Ralf Lindsröm 65v ja Ronnie Asplund 23v tulivat Jäppilään Esko Kaukoselle pääsiäisseuroihin ja sieltä ajelimme peräkkäin Savonlinnaan. Poikkesimme tapaamassa Joosen perhettä Pihlajaniemen Särkikujalla .Väkeä oli seuroissa tupa täynnä. Esko isäntä aloitti seurat ja juonteli tilaisuuden sujuvasti . Minun ja pietarsaarelaisten jälkeen seurakunnan pastori puhui seurojen päätöspuheenvuorossa päivän evankeliumitekstin pohjalta koskettavasti.
Veteraanien MM-kisat Taivalkoskella saatiin vietyä läpi loisto olosuhteissa. Aurinko paistoi eikä tuuli haitannut. Kilpailijoita oli kymmenestä maasta kaikkiaan 120 joukossa kolme naistakin. Suomen joukkue suorastaan rohmusi mitaleita. Itsekin pääsin pokkaamaan kahdesti mitalipallilla ja kerran sain kunnella Maammelaulua keskimmäisellä korokkeella.
Yksi kisan kohokohdista oli kun Muorinmäen edustaja Janne Haukipuro pokkasi pienimmän mäen pronssia 30-34v sarjassa.
Kisojen molemmin puolin ahertelimme Antin kanssa Itkonniemen paritalon puolikkaan yläkerran remonttia ja sillä aikaa kun olin kisailemassa noin viikon ajan oli Antin kaverina hänen isänsä Veka, elikä Epun Veka vaari.

KEVÄT KEIKKUEN TULEVI - MM-KISAT LÄHES OVELLA JA SIPERIAAN LÄHTÖÖNKIN VAIN KUUKAUSI

Maaliskuu on vasta alulla, mutta viime viikkojen kelit ovat olleet kuin konsanaan huhtikuussa. Lumipeite on lähes hävinnyt eteläisimmästä Suomesta ja Keski-Suomessakin hanget ovat suorastaan romahtaneet. Veteraanien MM-kisoihin Taivalkoskella on vain kaksi viikkoa, mutta siellä on vielä luonnonlunta reilusti hiihtolatujen alla ja mäkikisojen suorituspaikoilla on pohjana vankka kerros tykkilunta.  Huolimatta lähes normaalilumisesta talvesta oma kisakunto on vielä kesäterässä. Hiihtosuksilla olen ollut vain kerran eli veteraanien SM-yhdistetyn  2km hiihto  Imatralla. Harjoitushyppyjä lumella lienee reilut viisikymmetä. Hyppyharjoitteluun tuli takapakkia kun pari- kolme viikkoa sitten aivan onnistuneen hypyn jälkeen Anjalankosken K46 mäessä "otin maihin" aika rajusti alamäen kaarteen jälkeen. Edellispäivänä olin aloittanut hyvin menneet harjoitukset laskemalla ensin alastulorinteen.Tiesin, että kaarteen lopussa oli ensimmäinen ja vähän myöhemmin tasaisella toinen "heivautus" . No toisena harjoituspäivänä luotin edellispäivän kokemuksiin ja kiipesin  alkuverryttelyn jälkeen suoraan mäkitorniin. Heti eka hyppy lähti kantamaan hyvin ja oli kaikinpuolin hyvin hallittu, kunnes alatasanteella vasen suksi yht`äkkiä kanttasi ja lähdin jälkimmäisestä "heivauskumpareesta" täysin hallitsemattomaan 10 m lentoon. Tulin alas vasemmalle kyljelle ja vielä siitäkin toinen noin 5 metrin lento suoraan naamalleni. Yhteismitta "hypyille" oli  noin 50 metriä.  Eka ajatus (taju ei kadonnut) oli hajosiko hyppylasit, mutta ne olivat ehjät. Tasoittelin vähän jälkiä ja kiipesin alastulorinteen portaat ylös. Laskin alstulorinteen ja kahvitauon jälkeen tein erinomaisen "akantappohypyn". Suoraan edestä puhaltanut virtaus nostatti mukavasti hyppyä, joka saattoi olla molempien harjoituspäivien pisin. Harjoituskaverini parin kaverinsa kanssa mäkeä hyppykunnossa pitävä anjalankoskelainen Arsi Sjögren 62v hyppäsi aivan loistavia K-pisteelle kantaneita hyppyjä ja minua pari vuotta nuorempi yleensä Lahden K64:ssa harjoitteleva nastolalainen Hannu Rosenlund paransi hyppy hypyltä. Edellispäivänä harjoituksissa oli mukana vuosikymmeniä kanssani maailman  hyppyrimäkiä kolunnut 54v Ristiinassa asuva ja Mikkelin Hiihtäjiä edustava maanviljelijä Kari Pesonen, rippikouluikäisen Kimi poikansa kanssa. Kari hyppeli kuten aina  tasaisen varmasti ja kauniisti neljänkympin paikkeille ja ylikin. Tähän asti pikkumäissä max K35 hypellyt Kimi oli hypännyt muutamaa viikkoa aikaisemmin eka kertaa Mikkelin K42 mäestä ja korkkasi  onnistuneesti nyt vielä tämän isomman mäen.
 - Vasen olkapääni ja rintani olivat saaneet "maihinotossa" sen verran rankan tällin, että poikkesin varmuuden vuoksi illalla Päijät-Hämeen Keskus-Sairaalassa. Viehättävä nuori naislääkäri kuunteli  tilannekatsaukseni ja  tutki minut housunkauluksesta ylöspäin perusteellisesti ja totesi, että huomenna ovat paikat vielä kipeämmät, mutta mitään vakavampaa ei löytynyt. Vasemmassa olkapäässä oli jo entuudestaan sanomista. Nyt olkapää lienee entisellään ja kipu vasemmassa rinnassa on myös kuin menneen talven lumia.
- Toivottavasti saan vielä ennen kisoja kohotettua hyppytuntumaa sen verran että ilkiää mennä puomille numerolappu rinnassa. Viime talven lähes olematon hyppymäärä tuntuu , vaikka kesällä sain hypättyä muovilla noin 50 hyppyä, Noin kymmenkunta kertaa hyppäsin ysikympistä ja loput kuusnelosesta. Olen viimeistä vuotta 65-69v sarjassa ja kun hyppy-, ja hiihtokunto on huono, niin mitalipallille pääsystä lienee turha haaveilla tällä kertaa. Mielenkiinnolla odotan kuitenkin kisatapahtumaa ja tuttujen urheilukavereitten tapaamista. Yritän selvitä Taivalkoskelle jo ensi viikolla auttamaan viimeisissä kisajärjestelyissä.
Sanonta että eläkeläisillä on niin kiire ettei  tahdo ehtiä mihinkään on pitänyt paikkaansa ainankin minun kohdallani tänä talvena. Menemistä ja ohjelmaa on riittänyt tavanomaista aikaisemmin jo lokakuun lopulla tapahtuneen Siperiasta paluun jälkeen eri puolilla Suomea pääkaupunkiseudun ja Koillismaan välillä. Niin ja pistäydyinhän tosiaan viikko sitten Sperian Omskissakin SEKLin Venäjän lähettien vuosikokousseminaarissa. Transitin jätin Dersu III;n (kolminkertainen Siperian reissaajaLauri Häkkisen ja tuoreen morsmaikon hoitoon.  Transitin mittariin on kertynyt Talven aikana Suomessa liki viisitoista tuhatta kilometriä. 
Eilen ja toissapäivänä olin Puijon Maailman Cup kisoissa alamäen tamppausryhmässä.  Vaikeitten tuuliolosuhteitten vuoksi kisa muutettiin lopulta eilen puoliltapäivin HS 127 mäestä HS 100 mäkeen, jonka hyppykuntoon laittamisessa oli melkoinen urakka. Lisäksi järjestäjät joutuivat purkamaan ja siirtämään kaikki mainossysteemit HS 100 mäen kääntöpaikan ympärille. Urakasta selvittiin rimaa hipoen aikataulullisesti. Mäki saatiin timmikuntoon  ja kisasta, josta muodostui lopulta yhden kierroksen kisa tuli aivan upea ja korkeatasoinen.Suomalaisodotukset olivat korkealla jo Lahdessa viikonloppuna MC kisoissa kahdeksanneksi hypänneen  20v Jarkko Määtän erinomaisen 103 metrisen koekierroshypyn jälkeen  Myös Janne Ahonen kuten myös Harri Olli ja Lauri Asikainen paransivat  hyppy hypyltä. Jarkko taisi yrittää liikaa ja epäonnistui perusteellisesti kilpailuhypyssä. Janne venytti vahtimäen asento-ongelmista huolimatta upeasti 96,5 metrisen sijoittuen mukavasti 20;n sakkiin. Laurikin pääsi 28 sijallaan pisteille ja vain muutamaan sijan jäi Harri Olli pisteistä.
Kärkihyppääjät siirsivät mäkiennätystä 106 metriin. Eniten minua ilahutti Keski-Euroopan mäissä melko pahasti loukkaantuneen ja parhaan hyppykuntonsa ja itseluottamuksensa menettäneen Simon Ammanin paluu podiumille jaetulle kolmannelle sijalle. Kisan voitti varmoilla ja upeilla hypyillään sympaattinen Saksan Severin Freund.
Jalkani olivat aivan muusina ja vasen polveni kipeytyi paljosta tamppaamisesta, mutta mieliala oli väsymyksestä ja onnistuneista kisoista johtuen korkealla. Jos kisoja ei olisi voitu hypätä se olisi ollut paha takaisku niin Hiihtoliiton kuin Puijon Hiihtoseuran kannalta jo taloudellisesti, mutta muutenkin lajin maineen kannalta.
Kermana kakussani oli kun rättiväsyneenä tallustin läpi Hiihtostadionin hakemaan Transitia parkkipaikalta. Tapasin Simon Ammanin ja onnittelin häntä monisanaisesti ja sydämellisesti paluusta mäkiaatelin kärkipaikoille.
-Puijolle olin tullut lähes suoraan (poikkesin nukkumassa kotona Savonlinnassa)veljieni Eeron(85) ja Ilmarin(80) 165v juhlilta nuoruuden kodistani Somerharjusta. Kaikki 8 sisarusta olimme juhlissa lukuisten ystävien ja serkkujemme kanssa. Tapahtumaa juhlisti se, että Ilmarin kirjoittama mielenkiintoinen elämänkertakirja "Salomonin sukua", jonka nuorin siskomme Anja oli toimittanut julkaistiin ja jaettiin kaikille sen tilanneille. Pehmyt kantisena pokkarina painettua edullista kirjaa ostivat monet juhlavieraatkin.  Itse olin päässyt lukemaan etukäteen käsikirjoitusta ja pieneltä osin antamaan lisävinkkejä muutamiin itseäni koskeviin kirjan lukuihin, kun vein Anjalle äitimme albumista muutamia valokuvia jokunen viikko sitten.
Talven mäkiprojekteihin ovat edelleen kuulunut Haapaveden Muorinmäki, jossa poikkesin muutaman kerran auttamassa Jannea ja samalla kävimme yhdessä harjoittelemassa ja kilpailemassakin Taivalkoskella. Janne on päässyt tekemään muutaman mäkihyppyharjoituksen omassa mäessään ja rakentanut 6v Manne pojalleen 4-5m pihahyppyrin heidän kotiinsa  Luohuan kylälle, joka sijaitsee puolivälissä Oulun ja Haapaveden välillä. Jannen vaimo Riikka on kotoisin Luohualta. He ostivat Jannen kanssa pari vuotta sitten lapinlisällä höystetyn rintamamiestalon, jota ovat lisäremontoineet pikkuhiljaa.
Toinen isoksi lähitulevaisuuden mäkiprojektiksi on nousemassa  1988 suunnittelemani ja piirtämäni ja paikallisen talkooryhmän mallikkaasti rakentama Joroisten mäkikeskus (K40 ja K25). Mäkihyppytoiminnan vilkastuttua mäki remontoitiin ja suurennettiin K50 mäeksi 1995. Mäkiennätyksi tuli 54m, ennätyksen hyppäsi  leppävirtalainen PHS:aa edustanut juniori Antti Tuomainen. Mäkitoiminnan hiipuessa entiset hyppääjät ja varsinkin yhdistetyssä menestyneet Jani Kuvaja ja Tommi Räisänen yrittivät pitää mäkikoulua viereisissä 5 ja 10m aloitustösissä.
Viime syksynä kunta halusi  eroon vastuustaan mäen omistajana, kun sopivaa ratkaisua ei löydetty kunnanhallitus päätti että K50 mäki sekä tuomaritorni puretaan  ja K25 sekä rinteen portaat kunnostetaan nykyiset rakennusmääräykset täyttäviksi.
Mäen aikoinaan talkoilla rakentaneet heräsivät kuitenkin taisteluun. Perustettiin Joroisten mäkihyppääjät r.y. joka ostaa mäet kunnalta ja vuokraa maapohjan.Hankkeeseen on löytymässä taloudellista tukea. K50 mäkeen tehdään suunnitelmat ja toteutetaan talkooporukalla peruskorjausremontti, Rakennustekniset suunnitelmat tekee varkautelainen insinööri, joka on itsekin aikoinaan hypännyt harrratelijatasolla mäkeä. Parhaillaan sorvataan mäkikeskukselle  pitemmän tähtäyksen suunnitelmaa, johon kuuluisi mäkien muovittaminen, joka mahdollistaisi mäkien ympärivuotisen käytön.K.o. projektiin on tarkoitus hakea ELY-keskuksen tukea.
Lauantaina olin Joroisten mäkikeskuksella pidetyssä lehdistötilaisuudessa. Paikalla oli myös ystäväni,  kautta aikojen paras mäkimies Matti Nykänen, joka pari tuntisen tilaisuuden lopulla lupasi tulla suorittamaan avaushypyn siinä vaiheessa kun mäkikeskus on taas käytössä ja pidetään avajaiskisat. Sain jo käsiini hyvin toimitetun Varkauden lehden sunnuntain numeron, jonka etusivun täytti reportaasi Joroisten mäkikeskuksesta. Huomenna eli torstaina ilmestyy Joroisten paikallislehti, jossa on juttua samasta asiasta. Kuulemma myös jossain Iltalehdessä on ollut jotain mainintaa asiasta. Lehti oli ollut tekemässä juttua Matin musiikkikeikasta lauantai-iltana paikallisessa Joronjälki-hotellissa.
Kirjoittelen tätä juttua Kuopion Itkonniemellä Sandellsinkadulla nuorimman lapsenlapseni Eppu Akustin 4v kodissa. Meillä on Epun isän Antin kanssa menossa lattiaremontti toisessa yläkerran huoneessa. Toivottavsti saamme remontin (myös katto ja seinät mahdollisimman valmiiksi ennen kuin lähden kuukauden päästä seuraavalle vajaan kuukauden pituiselle Siperian matkalle, sillä nuorin  tyttäreni Kaisa odottaa  toista lasta. Lakettuaika on toukokuussa. Tämän keväisen matkan  teemme tällä kertaa pietarsaarelaisen 63v maanviljelijä Ralf Lindbergin kanssa ruotsinkielisen Rauhan Sanan 9h pikkubussilla. Joose Pitkänen ja muu talkooporukka on menossa lentämällä. Tarkoitus on tehdä loppuun Suetukin kyläkirkon ulkovuorausremontti, jota   aloitettiin vuosi sitten ja jatkettiin viime syksynä. Tietenkin mielenkiinnolla seuraamme paikanpäällä Karatusan kirkon rakennusprojektin etenemistä.
Tänään ajelen Joroisten kautta kotiini Savonlinnaan ja sieltä menemme Joosen kanssa Ryttylään SEKLin Idäntyöpäiville. Viemme samalla reissulla Joosen siskolle Annille (minun lähettisihteerini) Helsinkiin Speriasta kyydissäni matkanneen pesukoneen ja tuomme Siperiaan lähdössä olevaa Lohjan seurakunnalta tulevaa pyhäkoulumateriaalia muutaman laatikollisen verran.
Minulla on menossa Transitin katsastusremontti. Etujarrupalat sain jo itse vaihdettua (Huom!Ilman Arskan apua) ja rakensin noin 40 cm pitkän u-muotoisen  vahvikepätkän rungon etupäähän paksusta pellistä ilman prässiä. Painava moska ja alasimena autotallin metallinen ovenkarmin alaosa. Osa on jo pultattuna  paikoillaan pitää vielä etsiä joku hitsaaja. Takaiskarien alapäät pitää vielä jämäköittää ja laittaa takapään rekisterinkilven valot palamaan ja tarkistaa oikean puoleisen takapyörän jarrurummun toimivuus.  Sitten voikin ajaa vanhan palvelijan katsastusmiehen syynättäväksi.
Siperiaan lähtiessäni jätän Transitin Arskalle kakkosautoksi. Ykkösauto Opelin limusiinimalli oikuttelee varsinkin sadekeleillä ja pitäähän vireän poikamiehen päästä liikenteeseen kun alkavat kevätkelit. Transitin kesärenkaat on vielä Minusinskissa. Yritetään tuoda ne kun palataan huhtikuun lopulla Siperiasta.  

PAASTON AIKAA

Tänä vuonna pääsiäinen sijoittuu huhtikuun alkupuolelle. Suurissa vanhoissa kirkoissa ja erityisesti ortodoksi kirkossa pääsiäistä edeltää paastonaika. Luterilaisessa kirkossamme paaston viettäminen on pikku hiljaa jäänyt pois muodista. Entisaikoina varsinkin syrjäseutujen väestö ja myös karjakin on joutunut paastoamaan ihan käytännön syistä, koska ruokapula loppukeväästä on ollut hyvin usein totta.
Rikkaiden länsimaiden ongelma on viime vuosikymmenien  aikana ruokapulan sijasta alkanut olla liikalihavuus.  Lihavuusongelmien myötä  yhä useampi joutuu miettimään kuinka voisi päästä liikakiloistaan. Eräs tämän päivän suurbisnekseksi  tullut ovat mitä moninaisemmat hyvin markkinoidut dieettiohjelmat. Myös kirjallisuutta aiheesta on julkaistu hyllymetreittäin.
Itsekin olen joutunut "painimaan" aiheen tiimoilla, koska harrastan edelleenkin mäkihyppyä veteraanisarjoissa ja jokainen liikakilo hankaloittaa liikkuvuutta ja tasapainoa, mutta myös fysiikan lakien mukaan maanvetovoima pudottaa ylipainoisen ennen aikojaan kummulle.   Urheilukaverini  "Yläkemijokivarren- keisarin  Mahtisaaren" houkuttelemana sorruin kokeilemaan jopa erästä ihmedieettiäkin.
Tämän talven päätavoite on maaliskuun lopulla Taivalkoskella pidettävät Veteraanien MM-kisat mäkihypyssä ja yhdistetyssä. Loppukesän maksimilukemista ( 165 cm pituiselle miehelle 72-73kg on ihan liikaa) on tultu pikkuhiljaa alaspäin viitisen kiloa. Tavoite olisi päästä eroon vielä toisesta mokomasta.
Vaikka talvi on jo pitkällä ja luntakin on saatu myös eteläisempäänkin Suomeen on allekirjoittaneen hyppykunto vielä melkolailla hakusessa. Voisi sanoa että oma hyppykuntoni on edelleen "kesäterässä", mutta pieniä pilkahduksia "auringosta risukasaan" on muutaman vähän paremmin onnistuneitten hyppyjen kautta luvassa.
Omalla kohdalla kysymys paastosta on viime päivinä saanut aivan spesiaalivivahduksen.  Olikohan se toista viikkoa sitten kun lähdin "Etelän maihin" nuorimman tyttäreni Kaisan perheen luota Kuopion Itkonniemeltä , jossa olimme vävy Antin kanssa tehneet lattiaremppaa ja välillä 4 vuotiaan Eppu Akustin kanssa ulkoilleet ja leikkineet milloin mitäkin  ( Lapin mies kertoi poikennensa etelässä kun oli käynyt Inarista  Ivalossa.)
Olin tehnyt matkaa kait tunnin verran kun Kaisa soitti ja sanoi, että nyt pappa taitaa joutua nettipaastolle, kun kompjuuterin latauslaite oli unohtunut Sandellsinkadun kotiin. - Muistin, että kotona Savonlinnassa on yksi samanmerkkisen koneen latauslaite ja ajattelin että eiköhän tässä toimeen tulla.
Etelän reissun funktiona oli osallistuminen veter.cupin kisaviikonloppuun Imatran Mellonmäessä. Imatralle oli siirretty myös yhdistetyn SM-kisa Siilinjärveltä, jossa oli liian kova pakkanen hiihtämistä ajatellen.
Ensimmäiset treenihypyt tehtiin Mikkelin Tornimäen K42 mäessä  ystäväni Kari Pesosen kanssa. Mikkelistäajoin Anja-siskoni luokse Ryttylään. Vein Anjalle muutamia valokuvia äitimme albumista. Anja kirjoittaa puhtaaksi Ilmarin "Salomonin sukua" elämänkertakirjaa. Tarkoitus oli ajaa yöksi Vääksyyn, mutta kun aloitin lukea käsikirjoitusta jäin koukkuun  ja yövyin Anjan ja Reinon kotona.  Seuraavan yön  olin Riikan perheen luona Vääksyssä.  Aikaisin aamulla tutun autohuollon miehet asensivat Transitiin uuden virtalukon. Tarkoitus oli asentaa myös uusi virtalukon pohja, mutta  uusi osa ei sopimutkaan autooni Savonlinnan Fordilta . Toiset treenit hypättiin torstaina Lahden kuusnelosessa. kolmantena oli minun sarjassa kilpaileva nastolalainen Hannu Rosenlund. Samaan aikaan valmentajalegenda Hannu Lepistö coutsasi betonissa Janne Ahosta ja Harri Ollia. Kolmantena heidän kanssaan harjoitteli jo 50v hyvinkääläinen veteraanihyppääjä Mikko Taskila. Hyvin näyttivät hyppäävän niin Janne kuin Harrikin, mutta hyvätä vaikuttivat Mikonkin hypyt. Lähtikö Mikko kuinka paljon korkeammalta sitä en tiedä, mutta hyvää tekemistä yli viisikymppiseltä.
Perjantaiksi olimme tehneet treffit  klo 13 muutaman veteraanihyppääjäm kamssa Imatran Mellonmäelle, jossa on mukava K63 mäki. Yöllä oli satanut lumta jotain 6-7 cm. Ehdin mäelle jo ennen puoltapäivää ja löysin sieltä tamppaushommista minua vuotta nuoremman nuoruusiän kilpakumppanin Timo Forsmanin. Timon pojat Juho ja Mikko kilpailivat menestyksekkäästi -80 luvulla. Juho mäessä ja Mikko yhdistetyssä. Juho oli parhaimmillaan aivan lähellä maajoukkueeseen pääsemistä. Juhon paras sijoitus oli uusitussa Rukan suurmäessä voitto Conticupissa.
Muutama vuosi sitten Timo kiersi jonkunverran veteraanien mäkikisoja ja kävi jopa yhdet MM-kisatkin. Kaivoin Transitista vanhat pujottelusukseni ja kunnostimme Timon kanssa alastulorinteen. Muut kaverit puhdistivat vauhtimäen ladut ja lopuksi hyppäsimme muutaman hypyn. Omat hyppyni 37 ja 40m olivat yllättävän hyvät, mutta ekana kisapäivänä lauantaina olin aivan pihalla hyppäämisessä.  Uhdistetyn mäki oli laitettu yli 60 vuotiailla viereiseen K35 pikkumäkeen, josta en yhtään pitänyt. Selvisimme lisäurakasta jollain lailla. Isomman mäen kisan aikana alkoi sataa lunta, joka muuttui toisen kisakierroksen aikana rännäksi.
En pystynyt ponnistamaan ollenkaan toisella kierroksella ja tein kisan pohjanoteerauksen 25m mittaisella läpilaskulla. -Tosin hyppyjen mitat lyhenivät toisella kierroksella muillakin.
Harmillista ja hyvin valitettavaa oli erään venäläishyppääjän paha loukkaantuminen. Hyppy sinänsä oli hyvä, mutta mies kaatui notkossa eikä toinen suksi irronnut. Kaverin polvi vääntyi pahasti ja jouduttiin leikkaamaan Lappeenrannassa ennen kipsaamista. Kilpailuun tuli lähes tunnin tauko. Yhdistetyn hiihto-osuus suoritettiin jo illan hämärtyessä Vuoksenniskan urheilukentän maastossa. Onneksi siellä oli valot.
Olin hiihtosuksilla eka kertaa kahteen vuoteen ja hiihdin kahden kilometrin ladun kuin sunnuntaihiihtäjä. Jäin viimeiseksi, mutta sain hopeaa kun meitä oli vain kaksi. Nuoremman sarjan hiihtäjä joka lähti heti jälkeeni tyytyi hiihtämään perässäni  koko matkan.
Eka yön olin nuoruuden kodissani Somerharjussa Ilmarin ja Saimin luona ja toisen Taavetissa Martin ja Annelin luona. Saunoimme   lauantai-iltana Martin kanssa ja venyttelin hyvin. Martilla oli niin vähän hyppyjä alla että  hän jätti Imatran kisat väliin.
Säätiedoitus oli uhannut  pohjoismyrskyllä , jonka piti alkaa jo yöllä.  Aamulla oli vielä aivan tyyntä. mutta sitten alkoi lumisade ja voimakas pohjoistuuli, joka kävi  länteen laskevassa Mellonmäessä poikittain oikealta,   Sunnuntaina hypättiin ensin junnujen LIDL-cupin kisa pikkumäessä. Tuomaritornin puoleinen metsäkaistale suojasi niin hyvin ettei ruuli haitannut kisaa. Isomman mäen kisakin saatiin vietyä hyvin läpi, vaikka voimakas sivutuuli haittasi lähtötornissa. Oli pidettävä suksista kiinni kaksin käsin, mutta kun metsä suojasi, niin tuulen vaikutus oli lähinnä korvien välissä. Omat hyppyni paranivat koko ajan ja niin tuloslista muuttui melkoisesti lauantaista. minua 7-8v nuorempi Arsi Sjögren voitti yli 60 vuotisten veter.cupin kisan. Nousin lauantain viimeiseltä sijalta hopealle. -Ihan jonkun verran kohosi myös mäkihypyn osalta pohjamutiin vaipunut itsetuntoni.
Ajelin sunnuntai-iltana kotiin Savonlinnaan. Tämä viikko on mennyt Joroisten hyppyrimäen tiimoilla. Kunnanhallitus oli jo tehnyt päätöksen vuonna 1988 rakennetun ja -90 luvulla K50 mäeksi suurennetun hyppyrimäen purkamisesta. Mäki on minun suunnittelema ja paikallisen talkooryhmän rakentama.
Mäen säilyttämiseksi aloitettu taistelu on lopultakin saamassa jo nousevia toiveita. Olisihan se harmillista purkaa hyväkuntoinen mäki, vaikka se onkin ollut viime vuosina hyvin vähäisellä käytöllä.