Autoilemalla tämä on yhdestoista kerta täällä Etelä-Siperiassa. Sitä ennen kävin keväällä 2010 tutustumassa viikon verran tilanteeseen ja paikkoihin. Olin menossa vanhan amerikansuomalaisen sotaratsun lähetyssaarnaaja Kusti Materon kaveriksi lastenmissioon OB-jokeen laskevalle Irtysjoelle. Tulin lentämällä Moskovasta Abakaniin ja jatkoin täältä junalla Tjumenin kautta Surgutiin ja sieltä bussilla Hanti-Mansiiskiin. Täällä olo aikana sain tiedon että SEKL lähettää minut Joosen ja hänen perheensä avuksi määräaikaiseksi vapaaehtoistyöntekijäksi eli lähetiksi Minusinskin ja Karatusan alueelle nuoriso-, ja srk.työhön. Käytännössä olen tehnyt enemmän remontti-, ja rakennushommia ja pakettiautoilla suorittamillani matkoilla olen kuljetellut muuttokuormia ja muutakin tavaraa Siperian työalueille.Mukana on ollut usein 1-2 talkoolaista ja täällä perillä on työtä johtanut entinen seurakuntanuoreni Inkerin kirkon diakoniksi liki 6v sitten vihitty Joose Pitkänen, joka perheineen asui Minusinskissa.
Viime vuoden kesän alussa Pitkästen perhe (Johanna äiti ja lapset Hilja 12, Saima 9, Selma 6 ja Pietari 3v) palasivat kotimaan jaksolle. Joose kävi vielä kahdesti lentäen vauhdittamassa Suetukin ulkovuoraustalkoita, mutta jäi toukokuussa pois SEKLin työntekijälistalta. Heinäkuussa heille syntyi viides lapsi, joka syyskuun alussa kastettiin Savonlinnan Ortodoksikirkossa Salomeksi. Joosen perhe oli pitkän harkinnan jälkeen viikkoa aikaisemmin siirtynyt Suomen Ortodoksikirkkoon.
Kesä-heinäkuussa olin Joosen apuna kun hoidimme Karatusan khra Vitali Luchagovan perheen 3 vk.mittaisen Suomen vierailun. Joose haki heidät vanhalla Transporterillaan Vainikkalasta ja kuljetti kotinsa ja Helsingin nähtävyyksien kautta KL-päiville Turkuun, josta LFF:n Krister Mord haki heidät kotiinsa Pietarsaareen. Minut kutsuttiin sinne Luchagovien seuraksi ja tulkiksi. Ohjelmassamme oli saslik-ilta Ralf Lindforsin (3 krt talkooreissulla Siperiassa) kotona, Siperia-ilta eräällä LFF;n rukoushuoneella ja Ähtävän kesäseurat suurteltoissa ja upealla Ähtävän Rukoushuoneella. Osallistuimme Vitalin kanssa suurtelttojen pystytystalkoisiin ja Vitalin perheen kanssa vierailimme erään srk:n kirkkoherran perheen kesämökillä. Lauantain iltaseuroissa Vitali palveli ehtoollisen jaossa. Toin Vitalin perheen Joosen kotiin Savonlinnaan, josta Joose kuljetti heidät muutaman päivän jälkeen Pietariin, josta heillä oli lento Siperiaan.
LFF (Ruotinkielinen Rauhan Sanan lestadiolaissiipi) on jo useiden vuosien ajan tukenut voimakkaasti Vitalin työtä sekä Karatusan kirkkohanketta. LFF:n erittäin kovan tason ammattilaisia on myös ollut kolmessa Suetukin kirkon ulkovuorausremontissa mukana. Viime keväisen talkoojakson LFF myös rahoitti kokonaan. Olin heidän autossaan yhtenä kuskina ja oppaana. Pääosa talkoolaisista on lentänyt mennen tullen.
Jonkun verran orvolta tuntui tulla tänne Pitkästen entiselle työkentälle. Onneksi juuri samaan aikaan kuin me Eskon kanssa saavuimme tuli Krasnojarskista Siperian lääninrovasti Ville Melanen, jolla oli täällä ohjelmaa perjantaina ja lauantaina. Villen läsnäolo ja hyvä kielitaito pehmensi meidän "kentälle laskeutumista".
Kaikki täällä asuvat ystävät, kuten myös matkan varrella Novosibirskissakin poiketessamme tapaamamme Aitamäen perhe ja sinne opintojaan jatkamaan muuttanut Minusinskin khra Slava Shadrin perheineen muistavat kaiholla ja suurella kiitollisuudella yhteistä aikaa Pitkästen perheen kanssa ja sitä lähes mittaamattoman suurta työpanosta, jonka he tänne kaukaiseen Siperiaan ovat antaneet. Pitkästen Venäjän työhän alkoi jo Joosen lapsuudessaan isänsä Jussin mukana tehdyillä lähetysmatkoilla ja lastenleireillä. Sitten seurusteluaikoina Johannan kanssa yhteisillä Vepsä-aktio- ja Johannan Suomen sukukansamatkalla, jonka jatkona hän opiskeli käytännön lähetystyötä neljä kuukautta Saranskissa ja jossa Joose kävi hänet kihlaamassa. Naimisiin menon jälkeen ajoittui ensin vuosi Ryttylässä Nuorisotiimissä ja Joosen nuorisotyöntekijäjakso E-S Kansanlähetyksessä.
Sieltä Pitkäset siirtyivät määräaikaisläheteiksi kahdeksi vuodeksi Mordvan Saranskiin ja lähetyskoulujakson jälkeen Siperiaan. Aluksi oli lyhyt kielikurssivaihe Omskissa josta he siirtyivät Minusinskiin. - Kun muistamme rukouksin näitä Siperian työalueita on meidän
syytä muistaa edelleenkin kiitollina rukouksin myös Pitkästen perhettä heidän uudessa elämän vaiheessaan. Johanna hoitaa nuorimpia kotona Savonlinnassa Kalastajakylän Särkikujalla. Hilja ja Saima käyvät koulussa ja Joosekin on taas opiskelemassa Mikkelissä linja-autonkuljettajakurssilla. Kun viimeksi SEKLin vastuunkantajaseminaarissa tapasin Venäjän työn koordinaattori Tapani Kaitaista ehdotin, että SEKLin pitäisi jotenkin huomioda Joosen ja hänen perheensä suuri työpanos sekä SEKLin nuorisotyössä, että Venäjän työkentillä.
Viime vuoden kesän alussa Pitkästen perhe (Johanna äiti ja lapset Hilja 12, Saima 9, Selma 6 ja Pietari 3v) palasivat kotimaan jaksolle. Joose kävi vielä kahdesti lentäen vauhdittamassa Suetukin ulkovuoraustalkoita, mutta jäi toukokuussa pois SEKLin työntekijälistalta. Heinäkuussa heille syntyi viides lapsi, joka syyskuun alussa kastettiin Savonlinnan Ortodoksikirkossa Salomeksi. Joosen perhe oli pitkän harkinnan jälkeen viikkoa aikaisemmin siirtynyt Suomen Ortodoksikirkkoon.
Kesä-heinäkuussa olin Joosen apuna kun hoidimme Karatusan khra Vitali Luchagovan perheen 3 vk.mittaisen Suomen vierailun. Joose haki heidät vanhalla Transporterillaan Vainikkalasta ja kuljetti kotinsa ja Helsingin nähtävyyksien kautta KL-päiville Turkuun, josta LFF:n Krister Mord haki heidät kotiinsa Pietarsaareen. Minut kutsuttiin sinne Luchagovien seuraksi ja tulkiksi. Ohjelmassamme oli saslik-ilta Ralf Lindforsin (3 krt talkooreissulla Siperiassa) kotona, Siperia-ilta eräällä LFF;n rukoushuoneella ja Ähtävän kesäseurat suurteltoissa ja upealla Ähtävän Rukoushuoneella. Osallistuimme Vitalin kanssa suurtelttojen pystytystalkoisiin ja Vitalin perheen kanssa vierailimme erään srk:n kirkkoherran perheen kesämökillä. Lauantain iltaseuroissa Vitali palveli ehtoollisen jaossa. Toin Vitalin perheen Joosen kotiin Savonlinnaan, josta Joose kuljetti heidät muutaman päivän jälkeen Pietariin, josta heillä oli lento Siperiaan.
LFF (Ruotinkielinen Rauhan Sanan lestadiolaissiipi) on jo useiden vuosien ajan tukenut voimakkaasti Vitalin työtä sekä Karatusan kirkkohanketta. LFF:n erittäin kovan tason ammattilaisia on myös ollut kolmessa Suetukin kirkon ulkovuorausremontissa mukana. Viime keväisen talkoojakson LFF myös rahoitti kokonaan. Olin heidän autossaan yhtenä kuskina ja oppaana. Pääosa talkoolaisista on lentänyt mennen tullen.
Jonkun verran orvolta tuntui tulla tänne Pitkästen entiselle työkentälle. Onneksi juuri samaan aikaan kuin me Eskon kanssa saavuimme tuli Krasnojarskista Siperian lääninrovasti Ville Melanen, jolla oli täällä ohjelmaa perjantaina ja lauantaina. Villen läsnäolo ja hyvä kielitaito pehmensi meidän "kentälle laskeutumista".
Kaikki täällä asuvat ystävät, kuten myös matkan varrella Novosibirskissakin poiketessamme tapaamamme Aitamäen perhe ja sinne opintojaan jatkamaan muuttanut Minusinskin khra Slava Shadrin perheineen muistavat kaiholla ja suurella kiitollisuudella yhteistä aikaa Pitkästen perheen kanssa ja sitä lähes mittaamattoman suurta työpanosta, jonka he tänne kaukaiseen Siperiaan ovat antaneet. Pitkästen Venäjän työhän alkoi jo Joosen lapsuudessaan isänsä Jussin mukana tehdyillä lähetysmatkoilla ja lastenleireillä. Sitten seurusteluaikoina Johannan kanssa yhteisillä Vepsä-aktio- ja Johannan Suomen sukukansamatkalla, jonka jatkona hän opiskeli käytännön lähetystyötä neljä kuukautta Saranskissa ja jossa Joose kävi hänet kihlaamassa. Naimisiin menon jälkeen ajoittui ensin vuosi Ryttylässä Nuorisotiimissä ja Joosen nuorisotyöntekijäjakso E-S Kansanlähetyksessä.
Sieltä Pitkäset siirtyivät määräaikaisläheteiksi kahdeksi vuodeksi Mordvan Saranskiin ja lähetyskoulujakson jälkeen Siperiaan. Aluksi oli lyhyt kielikurssivaihe Omskissa josta he siirtyivät Minusinskiin. - Kun muistamme rukouksin näitä Siperian työalueita on meidän
syytä muistaa edelleenkin kiitollina rukouksin myös Pitkästen perhettä heidän uudessa elämän vaiheessaan. Johanna hoitaa nuorimpia kotona Savonlinnassa Kalastajakylän Särkikujalla. Hilja ja Saima käyvät koulussa ja Joosekin on taas opiskelemassa Mikkelissä linja-autonkuljettajakurssilla. Kun viimeksi SEKLin vastuunkantajaseminaarissa tapasin Venäjän työn koordinaattori Tapani Kaitaista ehdotin, että SEKLin pitäisi jotenkin huomioda Joosen ja hänen perheensä suuri työpanos sekä SEKLin nuorisotyössä, että Venäjän työkentillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti