..".VAIN RUKOUKSELLA JA PAASTOLLA"

Edellisen blogitekstin kirjoittamisesta on jo viikkoja. Kirjoittelin  tekstiä ensin Minusinskissa ja jatkoin myöhemmin kait samana iltana Karatusan pappilassa. Sittemmin tämä nykyinen "hätäapukompjuuteerini" alkoi "yskiä" ja lakkasi toimimasta. Nyt kirjoittelen jo kotona Savonlinnassa. Kone oli huollossa, mutta nikottelee kyllä vieläkin.
Tämän syksyiselle Siperian matkalle lähtö oli siirtynyt parilla viikolla sekä minun ja urheilukavereitteni upeasta  Itävallan kesäkisa mäkihyppyreissusta, että myös Pohjanmaan talkooryhmälle sopivasta aikataulusta johtuen. Osa miehistä ei olisi päässyt aikaisemmin lähtemään ja oli todella merkittävää, että juuri tuo ryhmä oli päässyt lähtemään. Kun aikoinaan kesällä keskustelimme Joosen kanssa tämän syksyisen Suetukin kirkon ulkovuoraus talkoomatkan ajankohdasta, Joose oli sitä mieltä, että talventulo saattaa yllättää meidät ja niinhän siinä sitten  kävikin. Kuitenkin saimme paljon aikaiseksi, mutta kuten jo viime kevään talkooporukassa mukana ollut 29v rautiolainen mv/kirvesmies Hannu Niemelä arveli kesällä tavatessamme, niin tarvitaan vielä kolmas talkoomatka ensi keväänä, että saamme k.o ulkovuorausremontin vietyä loppuun saakka.
Menomatkalla kirjoitimme Venäjän tullia varten ns.pikkulappuun reissun takarajaksi joulukuun 15 päivän, mutta kun Slava oli kait epähuomiossa laittanut Mikaelin ja minun Minusinskiin  rekisteröimisajankohdan päättymispäiväksi saman kuin Joosellekin, eli 25.lokakuuta ja meidät toisella talkooviikolla yllättänyt talviseksi muuttunut sää (jäisille ja lumisille tellingeille meno ei houkutellut), sekä varsinkin minua melko pahasti ja sitkeästi ravistellut mahatauti laittoi harkitsemaan aikaistettua Suomeen lähtemistä.  Mikael oli vienyt Joosen jo torstai-illaksi Minusinskin nuorteniltaan ja perjantaiaamuna Abakanin lentoasemalle: Joosella oli tapaaminen piispa Kuukaupin  ja kirkon  johtomiesten kanssa Pietarissa, mutta mikä vielä merkittävämpää, Johanna oli tullut häntä vastaan Pietariin ja heillä oli liput Bolshoi teatteriin ja myös odotettu yhteinen viikonloppu, jossain Pietarin hotellin sviitissä.
Siirryimme lauantai-iltana talkooryhmän kanssa Suetukista Karatusan kautta Minusinskiin, jossa osallistuimme sunnuntaina diakoni Olegin toimittamaan ehtoollisjumalanpalvelukseen ja maanantaina veimme ryhmän Mikaelin kanssa Mitsubishillä ja Transitilla Abakanin lentoasemalle.  "Pojat" (29v Hannu,  n 50v ravintola- yrittäjä Krister,57v Kyrk Pressenin toimittaja Johann, n.63v mv Ralph, 65v maanrakennusurakoitsija Hans-Erik, 65v ex. lihakarjaedustaja, nyk.maahantuontiyrittäjä Ossian ja 71v rak.tarkastaja Jon) olivat selvinneet kunnialla kotimaahan.
Ensimmäinen talkooviikko Suetukissa oli kaikinpuolin onnistunut. Pohjanmaan pojat laittoivat tuulemaan ja jälkeä myös syntyi. Kerran päivässä kävimme Igorin kotona keittolounaalla. Iltaruokailut, samoinkuin aamu-, ja iltapalat hoituivat Mikaelin kokkailun turvin majoitusrakennuksena toimineen vanhan yksikerroksisen talon keittiössä. Joose toimi Hannun apuna ja teki välillä rak.tarvikkeitten hankintakeikkoja Karatusassa ja jopa Abakanissakin. Itse hoitelin talkkarin hommia ja samalla roudasin ja järjestelin ja maalasin sahatavaraa ja paneeleja kirkossa Johanin kanssa yrittäen myös kuivat k.o. tavaraa 4v sitten Suetukiin hankkimallamme diesellämmittimellä, johon haettiin päivittäin lisää polttoainetta Karatusasta. Ehdin itsekin tehdä pari rak,taroitten/paneelien hakureissua Karatusasta.
Väliviikonloppuna (su-ti) Joose teki Hannun ja Johannin kanssa vaellusreissun Sajanvuoristoon Jergagin kansallispuistoon. He lähtivät Minusinskiin lauantaina ja sieltä heti jumalanpalveluksen jälkeen tien päälle. Itse tein viiden miehen kanssa Transitilla Karatusan ja Suetukin jumalanpalvelusten jälkeen su-ma retken Sajana-Susenskojen suurpadon ja voimalan seudulle, Yövyimme Kladenkajan hienossa turistihotellissa ja maanantaina katselimme maisemia. Kävimme myös suurpadon ( kilometrin levyinen ja 245m korkea) yläpuolisella altaalla noin 15 km pituista serpentiinitietä pitkin ajaen. Palatessamme ns.läntistä reittiä kävimme ruokailemassa New Yorkissa, uudessa ajanvietto-, ja ravintolakeskuksessa.
Toinen talkooviikko Suetukissa oli melkoista koettelemusta. Varmaan jo ma-ti yönä alkanut  kovan ja puuskaisen tuulen kanssa tullut runsas vesisade muuttui rännäksi ja loppuviikkoa kohden lumeksi, jota oli lopulta noin kymmenen senttiä. Päällystämättämät osat Suetukin ja Karatusan välillä muuttuivat inhottavaksi mutavelliksi. Varsinkin pitkät vastamäet rak.tavaroitten hakureissuilla olivat hyvin hankalia. Paluumatkalla kun Transitin perällä oli reilusti painoa hakkapeliitta puri ilman ongelmia.
Otsakkeeseen lainattu teksti raamatusta tuli mieleeni kun ajattelin omaa ja muutaman muunkin kaverin toisella talkooviikolla kokemaa melko rajua ja sitkeää siperialaista mahatautia. Minulla vatsan toiminta alkoi normalisoitua vasta seuraavan viikon paluumatkan aikana.
 -Jeesuksen opetuslapset olivat yrittäneet parantaa jotain ihmistä siinä onnistumatta, kun Mestari palasi kirkastusvuorelta Pietarin Jaakobin ja Johanneksen kanssa, hän lausui ettei tätä lajia saa lähtemään kuin rukouksella ja paastolla.
Varmaan siinä itsekukin yritteli rukoillakin ja paastohan oli pakollinen. Mikään ei nimittäin pysynyt sisällä. Kaikki kaverit yrittivät huolehtia että juon tarpeeksi. Ensiksi yritin Sweppesillä ja sitten keltaista Jaffaa vastaavalla limpparilla, mutta siirryin keitettyyn veteen. Kahtena aamuna yritin syödä  puoli väkisin banaaniakin  samoin kuin valkosipulivoileipää. Sitten kokeilin täydellistä vesipaastoa
Karatusan reissulla sain Vitalin vaimolta Tonjalta topakat ohjeet. Ruuista on sallittua vain kaurapuuro aamulla ja kolme kertaa kupillinen mustaa teetä. Sokerit, maito, rasvat.liha,perunat, marjat ja hedelmät ovat kieltolistalla.  Paastooni kuului myös elämäilman nettiä.
- Siitä se elämä lopultakin alkoi hymyillä ja nyt ollaan siis taas netissäkin.
Karatusan kirkkotyömaa näytti aivan hiljaiselta meidän Siperiassa olomme ajan, mutta viimeisellä viikolla oli tehty kahtena päivänä kirkon lattian tasaus-, eli viimeistelyvalu hyvällä ammattitalolla.
En onnistunut tapaamaan kertaakaan edes työnjohtaja Konstantiniakaan. Ensimmäisellä kerralla tapasimme sentään työmaavahdin. Häntäkään ei myöhemmin työmaalla näkynyt. Vitalilla oli avaimet kirkkotyömaalle ja niitten turvin saatoimme hakea kahdesti lisäpaneelia kirkkotyömaan tapulista Suetukiin.

PERILLÄ MINUSINSKISSA

Viimeinen "pikataival" Aitamäkien luota Novosibirskistä Minusinskiin sujui leppoisasti ilman kommelluksia. Tosin kun  Hakasian rajakahvilan pihalla hyvin ja melko pitkään nukutun yön jälkeen
lähdin vuorollani ajamaan oli aamu-, tai paremmin aamupäiväsumu melko sakeaa ja erään pikkukylän kohdalla oli nautapihvin saanti melko lähellä. Vähän huonomman ja epätasaisen asfalttijakson jälkeen tie muuttui pinnoituksen osalta kuin unelmaksi ja tulin lisänneeksi liikaa nopeutta. Oliskohan ollut jotain jopa lähellä yhdeksääkymppiä, kun yht`äkkiä noin 150m päässä edessämme tie oli täynnä  sitä ylittäviä lehmiä. Enkeleitä oli kuitenkin runsaasti matkassa, eikä tie ollut liukasta ja niin säästyimme nautojen nylkemistalkoilta ( vrt. Seitsemän veljeksen  tilanne Viertolan härkälauman kanssa ). Ajonopeus palasi turvalliselle tasolle välittömästi.
 Eilen iltapäivällä  saimme ihailla Altaivuoriston poihjoiskulman yli kulkevan Siperian valtatien upeita maisemia. Maaston hiljalleen kohotessa lehtipuumetsät vaihtuivat alaoksiltaan leveähköön mutta latvaa kohti suippeneviin tummiin kuusikoihin. Tie polveili mukavasti ja vaihteli välillä ylä-, ja alamäkiin. Havupuualueelta laskeuduttiinsitten  hiljakseen ruskan valtaamaan lehtipuumaastoon. Joose oli liittynyt seuraamme Novosibirskissä. Vuorotellen yksi miehistä loikoi makuuosastolla. Kartanlukijan paikalla istuva joko silmäili karttaa , luki kirjaa tai välillä "pilkki". Kuski kuitenkin pysytteli virkeänä penkin ja ratin välissä kahvin, cocacolan ja pikku purtavan avulla . Mikael oli   Novosibirskissä Markuksen kanssa kaupoissa guljaillessaan lisännyt tietojensiirtoarsenaaliaan ja niinpä meillä oli taas käytössä uusi navigaattori. Uusien kapineitten omistajan lisäksi Joose luotti kuin pukki sarviinsa näihin nykyajan ihmekapineisiin. Itse karttojen osalta olen lukeutunut "painettuun sanaan" luottavien munkkikuntaan, vaikka tiedänkin vuosikymmenten kokemuksesta, ettei kaikki vanhan N-L:n alueella präntätty ole sen paremmin pravdaa, kuin izvestiaakaan, vaikka niin totisella naamalla väitetään.
Vanha suomalainen viisaus ettei viittatieltä kannata paljoa poiketa pitää kutinsa varsinkin täällä naapurivaltion alueella. Varminta tietoa on se jonka on itse testannut aikaisemmilla reissuillaan. Tosin viime vuosina teitä on melkolailla uusittu. Menneen kesän osalta on annettva Putinille tunnustusta siitä, että uutta asfalttia oli meidän yhdeksännen p-autolla toteutettavan Siperian matkan kunniaksi valettu aikaisempia vuosia enemmän. Tiestöön panostamisen yhdeksi syyksi arvelen neljän vuoden päähän osuvia futiksen MM-kisoja. Kisakaupungit ovat kylläkin kaikki Uralin länsipuolella:Pietari,Moskova , Kazan ja pikkuinen sukukansamme mordvalaisten pääkaupunkiSaransk.
Saavuimme Minusinskiin sopivasti yhden maissa ja ehdimme mukaan luterilaisen kirkon lasten ja nuorten juhlaan. Paikallisten lisäksi oli Vitalin kyydissä tullutta porukkaa Karatusasta.Nuorisoa oli yhteensä liki kahtakymmentä. Vitalin naapurin ehkä 7v pikkupoika oli ensimmäistä kertaa mukana seurakunnan retkellä ja näytti toisten lasten ja nuorten kanssa nauttivan tapahtuman ohjelmasta. Alkutilanteen laulujen,hartauden ja rukouksen jälkeen koko joukko meni pihaleikkeihin. Ohjelma jatkui sisällä mm.pullapaistamisella Joosen johdolla. Koko ohjelmaa on "leimannut" 19v Edvartin ja hänen samanikäisen kaverinsa toimiminen valkoisena ja mustana enkelinä. Tämän päivän lapset ja nuoret ovat niin täällä Siperiassa kuin myös koko maailmassa koko ajan hyvän ja pahan taistelukentässä. Esirukoukset ja kaikki käytännön toiminta nuorison hyväksi ovat ensiarvoisen tärkeitä. Lapsissa ja nuorissa on niin kirkon kuin valtakuntienkin tulevaisuus ja siihen kannattaa aina satsata. -Joko jo tänään tai huomenna siirrymme Karatusaan ja myös Suetukiin. Meillä ei ole yhtään luppoaikaa ajatellen tiistaiaamuna Abakanin lentoasemalle saapuvaa länsisuomalaista 6-hengen talkootyöryhmää. Suetukiin pitää valmistella nukkumispaikat ryhmälle ja huolehtia myös rakennusmateriaaleista ja kaikesta muustakin talkooprojektiin liittyvistä asioista.

UUTTA ASFALTTIA ,KAUNISTA RUSKAA JA UPEITA SYKSYN MURRETTUJA VÄREJÄ

Viime perjantaina noin kymmenen maissa  alkoi tämä yhdeksäs Siperian matkamme  kahdestaan Mikaelin kanssa. Arska jäi tällä kertaa kotimaisemiin äidin lihapullille. Oikeastaan hän jäi hoitelemaan Ansko äitiään, joka oli kesällä ollut huonovointinen ja nyt syksyllä Arska oli kuljetellut häntä sairaalassa kokeissa. Kolmantena mukaan lähti myös Joose Pitkänen, mutta vain Inkerin maalle ja tarkemmin Kupanitsan kirkolle asti. Joosella oli  siellä kokousohjelmaa ruotsinkielisen lestadiolaisten lähetysyhdistyksen puhujien kanssa. He ovat palanneet jo sunnuntai-iltana Suomeen ja ryhmä on yöpynyt minun kodissani ja jatkanut alkuviikosta Pohjanmaalle.
Olin sopinut Martti veljeni kanssa treffit Lpr.ABC:lle. Minua 10v vanhempi Ilmari tuli Martin kanssa meitä matkalaisia "myyvittämään". Laitoimme osan matkatavaroistamme Martin pikkubemarin peräkonttiin, josta ne rajan itäpuolella siirrettiin takaisin Transitiin. Tullista selvittiin kunnialla ja melko sutjakkaasti. Toivottelimme saattajillemme ja he meille siunausta ja lähdimme köröttelemään kohti itää. Yli kymmenen vuotta oli vierähtänyt siitä kun viimeeksi poikkesimme nuorten vepsä-aktioporukoitten kanssa tapaamassa Arvo Survoa Kupanitsassa. Nyt matkasimme Suomenlahden yli uutta Pietarin kehätietä ja ennen sitä ajoimme minullekin uuden vasta valmistuneen pätkän Pietariin sisääntuloväylää Viipurin suunnasta. Kupanitsaan tulleessa ryhmässä oli pari minulle ennestään tuttuakin. He tarjosivat meille lämåimän ruuan ja oli mukava jatkaa matkaa täydellä vatsalla.
Matkanteko sujui hyvin, sillä väyliä oli asfaltoitu kiitettävästi. Ohitimme Moskovan pohjoisen puolelta 108 ja 107 kiertoteitä pitkin kuten parilla edelliselläkin kerralla.
Pidimme suht pitkät nukkumistauot öisin ja matkanteko sujui hyvin. Olin varautunut mäkihyppykalustolla Tsaikovskin mäkikeskusta ajatellen, mutta kun saavuimme sinne maanantaina ei siellä ollut harjoituksia. Jatkoimme Uralille ja viimeisellä neljänneksellä pysähdyimme tutussa "Kolmessa Karhussa", jossa kävimme suihkussa ja söimme. Ohitimme toisenkin "Seireenien saaren" eli Nishni Tagilin mäkihyppykeskuksen, koska en ollut sinnekään soittanut, eikä ollut mitään tietoa sikäläisistä harjoitusajoista. Olihan minulle kertynyt muovimäkihyppyjä yhteensä jotain viitisenkymmentä kuluneelle kesälle. -Yritän tehdä vastaavasti enemmän fysiikkatreenejä  syksyn aikana ja ennenkaikkea pitää pudottaa liikakiloja. Puntari näyttää itsepintaisesti 71-72 kiloa, kun hyvä kilpailupaino olisi kuudenkymmenen paikkeilla.
Tänään (keskiviikkona) saavuimme Aitamäkien lähettiperheen luokse puoli neljän maissa iltapäivällä ja purimme ja kannoimme sisään Inkeroisista ja Lahdesta lähetetyt tavarat.  Tallinnasta Itävallan reissulta palatessamme ottamamme Lappalaisen lähettiperheen lastenhoitajana toimineen omskilaisen Olgan tavarat löysivät ottajansa. Olga oli meitä täällä vastassa ja hänen sulhasensa vapautuvien vankien parissa Novosibirskissa työskentelevä diakoni Slava tuli valkoisella kauniilla Toyotallaan
hakemaan niin morsiantaan kuin hänen tavaroitaan. Viikon päästä heillä on häät.
Huomisaamuna Markus hakee Joosen lentokentältä ja menemme ennen puoltapäivää katsomaan Slavan työmaata. Vankien hoitotaloa, joka kaipailisi kuulemma lämpöeristysremonttia ja saunan rakentamista.
Putin näyttää laittaneen tiet hyvään kuntoon. Vasta ennen Omskia oli enemmän huonokuntoista tietä, mutta sielläkin tietyöt olivat käynnissa. Meitä hemmoteltiin myös kauniilla ruskalla ja upeilla syksyn murretuilla väreillä. Uralin länsipuolella oli viljankorjuutyöt tehty ja syyskynnötkin hyvällä mallilla, mutta täällä itäpuolella lienee ollut liian sateista ja melkoisesti oli korjaamatonta vehnäsatoa pelloilla.
Markus tuli meitä vastaan kaupungin itäpuolelle, eikä ollut suunnistamisongelmia tänne ajaessamme.
Aitamäillä (Markus 39v Mari 35 ja lapset Anni 6v Elias 4v ja Luukas 2v) on hyvällä paikalla n 1 km opiskelupaikalle yliopistolle ja luteril.kirkolle 2 km. Asunto sijaitsee kaupungin halki virtaavan mahtavan Ob-joen länsi. Varsinainen keskusta on   joen itä  puolella.  Asunto on tilava 4h ja keittiö ja remontoitu hyvin äskettäin. Omistajat asuvat ulkomailla. Olikohan se Espanjassa.
Olen nyt istunut koneella melko pitkään, kun Markus asensi tämän toimimaan langattomana heidän nettiyhteytensä kautta.  Selailin facebookia, jossa oli paljon video-, ja valokuvamateriaalia myös meidän Itävallan urheilureissultamme ja jotain uutta oli Karatusan kirkkoktyömaaltakin.
Muutaman päivän päästä saamme  seurata sitä livenä  ja alkaa samalla tehdä valmisteluja Suetukin ulkovuorausremontin jatkamista varten. -Pohjanmaan 6 hengen talkooryhmä haetaan aikaisin tiistaiaamuna 7.9. Abakanin lentoasemalta. heillä on aikaa vain kaksi viikkoa ja siihen sisältyy myös työalaan tutustumista ja retkeilyä Sajanin vuoristossa, joten tehokasta työaikaa lienee noin viikko.
Todennäköisesti Suetukin ulkovuorausremonttia jatketaan vielä ensi keväänä.
Joose lähtenee Suomeen kohta tyuon talkooryhmän lähdön jälkeen.  Me Mikaelin kanssa jatkamme hommia ehkä Suetukissa ja tietenkin seuraamme Karatusan kirkkoprojektin edistymistäkin.
Luultavasti palaamme Suomeen jo hyvissä ajoin marraskuussa. Toivottavsti saamme kunnon lumitalven koko maahan. Veteraanien MM-kisat 2015 pidetään maaliskuun viimeisellä viikolla Taivalkoskella. Saattaa olla että minua tarvitaan siellä kisojen valmisteluhommissa.  Mukava olisi myös mennä taas kerran Rukan Maailmancupiin mäesnkunnostusporukkaan.