MYÖTÄ-, JA VASTAMÄKEÄ

Joulu on kohta ovella. Taitaa olla enää kaksi yötä jouluaattoon. Kävin eilen jouluostoksilla Robin Hoodissa ja nyt pitäisi laittaa paketit valmiiksi.
 Olen ollut täällä Vääksyn Myllytiellä Taivalkoskelta paluun jälkeen, odotellen Lahden hyppyrimäkien hyppykuntoon valmistumista. Suurin mäki eli betoni on ollut kyllä jo hyppykunnossa ja odotin mielenkiinnolla viikko sitten Continental-cupin kisoja. Kävin katsomassa suomalaisten harjoittelua parina iltana ja myös noitten kisojen virallisia harjoituksia perjantai-iltana. 74 hyppääjää pääsi hyvissäolosuhteissa hyppäämään kaksi kierrosta, mutta sitten alkoi puhaltamaan kaakosta liian tuhdisti ja niin lauantain kuin sunnuntainkin kisat jouduttiin perumaan.  -Harmitti niin järjestäjien kuin kilpalijoittenkin puolesta, mutta minkäs tuulille voi.
Alkuviikosta ajoin veljeni Martin luokse Luumäelle josta jatkoimme Martin pikku Bemarilla lähelle Joensuuta Pyhäselkään. 78v Teuvo Koljonen oli laittanut hyppyrimäet ( K35 ja 50) kuntoon, vaikka kevyttä pakkaslunta oli siellä vain 15 cm. Vauhtimäen latu oli vielä pehmyt ja hyppäsimme siksi vain kolme kierrosta. Tiistaina pääsin vävy Antille viime syksynä luovuttamani Skoda Felician kanssa huoltoremonttiin Lahden Kiveriössä.  Remonttimies vaihtoi uudet hehkutulpat ja kylmäkäynnistys alkoi toimia taas, sekä avasi vaihdelaatikon päädyn kiristäen ja lukiten ääntä antaneen viitosvaihteen rattaan lukitusmutterin, mutta noin kymmenen kilometrin jälkeen sivuääni palasi. Ilmeisesti se mutterin lukitus petti uudelleen. - No ajellaan taas enentään nelosella.
Puolen viikon maissa tapasin Karpalon pikkumäillä (K38,25,15 ja 6) veteraanikaverini Eprin, joka oli kasvattanut melkoisen pehkon, niin parran kuin tukankin osalta. Epri  (jotain 56v) oli ollut aikoinaan kovan luokan juniorilupaus vanhan suuren puumäen aikaan, mutta mäkihyppy oli jostain syystä jäänyt alle parikymppisenä. Epri aloitti uudelleen nelivitosena ja kiersimme yhdessä monet veteraanikisat niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Noin 4-5v sitten hyppäsimme Eprin ja häntä vähän nuoremman ristiinalaisen Kari Pesosen kanssa yhdessä jopa Lahden betonistakin, vaikka enimmäkseen harjoittelimme kuusnelosesssa.
Epri lopetti uudelleen kilpailemisen ja sanoi jatkavansa vasta kun on oppinut kunnolla v-tyylin ja sitä hän onkin harjoitellut ahkerasti noissa Karpalon mäissä.
Epri puhui minut ympäri kanssaan K38 mäkeen ja hyppäsimmekin siinä kahtena päivänä kunnes Epri kaatui hankalassa ja jyrkässä vastamäessä ja kyllä meitä harmitti kun häneltä katkesi solisluu. Epri oli jo puhunut veter.MM-kisoihin lähtemisestä maaliskuun alussa. Toivottavasti solisluu tulee kuntoon ajoissa, että Epri pääsisi MM-kisareissulle.
Lahden mäkien kunnostusryhmä sai lopultakin eilen K64 mäen hyppykuntoon ja pääsin tänä aamuna sinne muitten mukana hyppäämään.  Alamäen kaarteeseen oli jäänyt epätasaisuutta ja se hankaloitti hyppäämisstä. Ekalla lensi lähes 55m ja toinen 51m.  Pakkasta oli jotain 17-20 ja pidin tauon, jonka jälkeen kävin korkkaamassa K116 mäen eli betonin. Ensimmäisellä myöhästyin perusteellisesti ja tömähdin kummun alkuosaan ehkä 45m. Toinen ja kolmas kulkivat jo paremmin ehkä jonnekin 60-70 välille.   Jatkoin vielä kaksi hyppyä K64 mäestä  48 ja vähän yli 50m,Tuttu venäläinen (Jukkin mäkikeskuksesta Pietarin läheltä) antoi positiivista palautetta hypyistä ja mitassa lienee ollut hieman hyvän miehen lisää kun hän sanoi että "pitisat pijät"(55m).Nyt on lahjatkin jo paketissa. Riikka pesueineen tekee vielä joulusiivouksia ja muita valmisteluja.
Huomenna aion, jos Jumala suo mennä vielä harjoituksiin Lahden mäelle.
Riikka perheineen matkustaa joulupäivänä Kuopioon ja minä taidan ajella Tiinan perheen luo Jyväskylään.

TALVIRENGASTESTI

Viime keskiviikkona lähdin tyttäreni Kaisan kodista Kuopion Itkonniemeltä kohti pohjoista ja tänään palasin  sinne . Antti ja Eppu seurasivat olohuoneen ikkunasta kun parkkeerasin heidän paritalonpuolikkaansa kohdalle Sandelsinkadulle. Nyt Eppu Akusti on yläkerran makuuhuoneessa etsimässä unta isänsä kanssa (Vielä kuuluu melkoisesti Epun selostusta) . Kaisa tuossa vierelläni aloittelee Linnan Pohjantähteä. Minun suunnitelmiini kuuluu ajaa huomenna Savonlinnaan ja sieltä Vääksyn kautta Ryttylään. Esimieheni Kansanlähetyksen idäntyön koordinaattori pastori Tapani Kaitainen pyysi minua tiistaiksi Ryttylään yhtä radiointijuttua varten ja samalla voimme jutella Siperia-projektista.
Meillä oli nuoren enonkoskelaisen veteraanimäkihyppääjän Ari Noposen kanssa treffit aikaisin keskiviikkoaamuna eräällä huoltoasemalla. Artulla oli mukanaan seitsenvuotias Juho poikansa mummoineen ja heidän autoonsa lähti pelkääjän paikalle hieman Arttua vanhempi "Puijon peipponen" Esa Könönen, jonka sukset ja varusteet lastattiin minun Transitiin.
Matka sujui mukavasti  kolmen kahvipaussin kanssa. Loppumatka ajettiin Kalle Päätalon tekomaisemien eli Jokijärven kautta, vaikka kilometrejä kertyikin noin kaksikymmentä enemmän, kuin "normaalireitillä" Metsäkylän kautta.
Mukava oli ajella tuliterillä Nokialaisilla, jos vaikka vertaa Siperiasta paluun paikoin melko liukastakin alkutaivalta Uralin itäpuolella pahasti kulahtaneilla vanhoilla talvirenkailla, jotka jäivät uusimatta Venäjällä.  Minusinskista ei löytynyt sopivia renkaita eikä myöskään niistä muutamasta rengasliikkeestä tien varrella, joista kyselin.  No ehkäpä siellä meillä oli matkassa erikoisvahvistettu enkelivartio .  Siperiasta paluumatkan ajoituksessa oli ollut myös johdatuksen makua. Muutamaa päivää myöhemmin kun olimme jo Suomessa oli Moskovan ja Pietarin välillä ollut vuosisadan lumimyräkkä ja useamman päivän mittainen liikennekaaos.
Pääsimme jo keskiviikkoiltana aloittamaan mäkihyppyharjoittelun, joka jatkui torstaina.
Viimeisten viikkojen aikana olemattomaksi jääneitten fysiikkatreenien vuoksi arvelin lajiharjoittelun aloittamista ongelmalliseksi. Hyppäämiseni alkoi kuitenkin sujua melko hyvin ja kun en ahnehtinut liikaa hyppymääriä eivät jalatkaan menneet pahasti jumiin ja niin myös perjantain veteraanien SM  K73 ja lauantain Veter-Cup K49 sujuivat suht`hyvin. Ensin kultaa ja toisena päivänä hopeaa vuorotellen Antti Kokkosen kanssa.  Myös Ari Noponen onnistui myös hyvin SM-kisassa voittaen 30-34v sarjan.
Meitä veteraaneja oli vain parisenkymmentä. Monet olivat jääneet kotiin odottelemaan talven tuloa.
Taivalvaaralla oli kuitenkin mäkihyppääjiä paljon , sillä perjantaina hypättiin yleisen sarjan Pienmäen SM-kisat K73 mäessä ja lauantaina oli samassa mäessä kansalliset kisat alle 16 ja alle 18 vuotiaille sekä yleinen sarja niin miehille kuin naisillekin. Alkutalven lumille oli saapunut hyppääjiä, myös Japanista, Valko-Venäjältä ja Virosta sekä Latviasta.
Jo Maailman Cupiakin kiertänyt 17v Kainuun Hiihtoseuran Jarkko Määttä oli tasaisen varma voittaen molempina päivinä. Hänen takanaan oli ilahuttavan laaja ja kovatasoinen nuorten mäkihyppääjien rintama. Mielestäni iloisimmat yllätykset olivat hopealle pienmäen SM kisassa hypännyt 16v Aapo Lehtinen ja tyttöjen sarjan voittanut myös lahtelainen 16v Susanna Forström, joka oli pari päivää aikaisemmin kaatunut K49 mäessä ja loukannut olka-, ja kyynärpäänsä.
Olin ostanut Transitiin elokuussa ennen Siperian matkaa myös polttoainesuodattimen (diesel), mutta se oli jäänyt vaihtamatta ja niinpä Transit hyytyikin myöhään ke.iltana muutaman kilometrin päähän erään leirikeskuksen pihaan kun pakkasta oli -27 . Pakkanen jatkui kovana myös torstain, mutta lauhtui perjantaiksi, jolloin sain Kalle Uuusitalolta hinausapua. Veimme Transitin korjaamolle, jossa vaihtoivat uuden suodattimen ja niin auto jatkoi toimimista ilman ongelmia.

VANHA KONSTI ON PAREMPI KUIN PUSSILLINEN UUSIA

Torstaina ajelin Jyväskylästä Savonlinnaan. Laitaatsillan jälkeen huomasin, että uusi ohikulkutie oli jo otettu käyttöön. Niinpä köröttelin sitä pitkin ihaillen uusia maisemia lähellä Kyrönsalmen siltaa sijaitsevaan uuteen liikenneympyrään, josta käännyin keskikaupungille. Kävin hoitelemassa asioita verotoimistossa ja pankissa ja sitten ajoin Mertalaan tuttuun rengasliikkeeseen, josta ostin Transitiin uudet talvirenkaat. Hintaahan niille kertyi niin paljon ettei tähän viitsi kirjoittaa. Olin siinä uskossa, että aikaisin perjantaiaamuna starttaan kohti Kuusamoa ja Rukan Maailman-cup kisoja. Olin ollut siellä kahtena talvena alastulorinteen tamppausryhmässä ja sinne teki mieli nytkin.
Kotiuduttuani Viuhonmäkeen avasin telkkarin, jossa kohta alkoikin lähetys Rukan mäkikarsinnasta ja niinhän siinä kävi, että jämähdin tänne kotiin seuraamaan Rukan maailman cupia telkkarista. Melkoisena vaikuttimana oli myös vanha autokuumeeseen hyvin tepsivä konsti, jossa painellaan otsaa muutaman kerran tyhjällä lompakolla. Nyt tuo vanha konsti näytti toimivan myös tällaisessa tilanteessa.
Tyhjentelin Transitista kahdelta Siperian reissulta kertynyttä vaatetavaraa ja pyykkäilin niitä kaikessa rauhassa. Oikeastaan tuntui  mukavalta pysähtyä ihan vaan olemaan tässä kotona. Yritän selvitä huomenna tai tiistaina taas tien päälle ja poiketa Kuopioon Kaisan, Antin ja Eppu-Akustin luokse ja sieltä ajella keskiviikkona Taivalkoskelle veteraanimäkihyppääjien perinteiselle mäkihyppyleirille ja cupin avauskisoihin.