"RENKAITTEN LÄMMITTELYÄ"

Suomalaiset miehethän ovat lähes laijastaan formulaväkeä ja tietävät mikä merkitys on ns.lämmittelykierroksella ennen varsinaisen kisan alkua.  Ajetaan rata ympäri kiltisti jonossa ja veivataan rattia, jotta saadaan renkaisiin lämpöä ja samalla pitoa.  -Vihreä valo pitäs syttyä meille Siperian reissumiehille (Jaakko Kemppaiselle ja minulle, Hiljan koulunkäyntiavustaja Aino tulee vähän myöhemmin junalla) ensi viikon keskiviikkona.
Tein eilen vielä "ylimääräisen lämmittelykierroksen" Kuopioon. Otin mukaan m-sahakalustoa ja irrotettiin porrasrempan pystyhirsi ja kannettiin Antin ja Epun (1v  9kk) kanssa se hirsi pihalle, jossa sitä kavennettiin ottamalla pois yhdeltä sivulta vähän huonokuntoisempaa pintapuuta. Tarkempi höylääminen ja hionta samoin kuin hirren uudelleen pystyttäminen jäi Antille. Yritän vielä puhua ympäri vanhempaa porrasmestaria veljeäni Ilmaria , jos hän vaimonsa Saimin kanssa  ehtisi tekemään parin päivän "ruskareissun" oikeitten immeisten kaupuntiin Kuopioon tapaamaan veljensä tyttären perhettä ja samalla auttamaan Anttia porrasremontissa.
-Renkaitten lämmittelykierroksella oli minulla myös "omakin lehmä ojassa", teki nimittäin mieli totutella vähän vauhtiin näin kesäkeleissäkin ja niinpä kun oli hyvät olosuhteet kävin "korkkaamassa" Puijon ysikympin muovilla. Talvellahan olin siitä kyllä hypännyt.
Toinen mäkien hoitajista itsekin "veteraanijunnuissa" hyppäävä 33v Petteri Mömmö antoi tuulimerkkiä ja kommentteja.
Neljä meikäläiselle lähes kohtuullista hyppyä. Paras 57 metriä. Muut hypyt olivat vielä enemmän myöhässä.
Se paras eli toinen ja myös neljäskin olivat ihan mukavat lentää, mutta 7-8 kilon (hyvästä kisakunnosta) lisäpainon ( huom.onnistunut keskikehon rakentaminen) ansiosta maanvetovoima sai voiton ennen aikojaan. Puolenkin metrin korotus lentorataan olisi vienyt reilusti "jyrkälle". ja metrejä olisi tullut kovasti lisää.  - Kanssani harjoitteli ryhmä venäläisnuorukaisia (tutulla  tyttäporukalla oli huilipäivä ). Kaverit lähtivät kymmenisen lavaa alempaa, kun minä tulin ylimmältä riulta, joten vauhtiahan mulla oli reilusti.  -Silti kattelin, että jos rakentaisin vaikka 4-5m lisälatua ja oman yksityispuomin saattaisin näilläkin kiloilla päästä "kummun" ylitse. - No Puijo saa nyt jäädä minun osalta tältä syksyltä rauhaan koska Siperia kutsuu. Katsotaan mikä on tilanne talvella. Mitä näyttää lahjomaton digitaalivaaka ja onko fysiikkatreenit hoideltu kunnolla.
Yritän vielä soitella Tsaikovskin kavereilleni ja jos on mahdollista päästä menomatkan aikana siellä hyppäämään, niin otan hyppykaluston mukaan.
Nyt pitää lähteä jatkamaan Siperian matkan valmisteluhommia . Transitia pitää laitella  (etupenkkien taakse "romulaatikko" kahdella kannella, josta saa lisäpetin, Siperiassa se voi toimia hätäapuistuimenakin.  Suomessa Transitini on 3h pakettiauto. Matkailuautoksi sen saisi muuttaa, mutta pitäisi tehdä määrätyn suuruinen lisäkorotus.   Reissua varten pitää etsiä etsiä myös vielä jonkun verran varaosia yms.

HYVÄSTELYKIERROKSELLA

Sunnuntaina jäi taakse Kuopio ja nuorimman tyttäreni Kaisan kolmihenkinen perhe. Puolitoistavuotiaan Eppu Akustin kanssa ehdittiin tutustua hyvin porrastalkooviikon aikana.  Isä-Antin kanssa saatiin aikaiseksi aukko uusille portaille sekä siihen liittyneet reunalankkujen ym tukien asentamiset. Viimeisenä asennettiin l-muotoisia portaita varten vankka pystyhirsi, johon alimmat portaat istutetaan sisäkaarteen puolelta. K.o. hirrestä sahataan vielä osa pintapuusta pois.  Antti hahmotteli jo ulkokaarteen puolelle reisilankun paikkaa. Juuri siihen olohuoneen päätyseinään tulee vielä ennen portaitten rakentamista pystypaneli. Jos aikatauluuni mahtuu saatan pistäytyä vielä tällä viikolla Kuopiossakin muovimäessä ja tuota hirttä sahaamassa.
Antti on jo aikaisemmin isänsä Vekan uusinut kanssa toisen yläkerran kamarin seinä ja kattoeristyksen. Lasivillan ja muovien tilalle on asennettu hengittävä selluvilla ja rakennuspaperi sekä uloimmaksi tuulensuojalevyt,
Savonlinnassa jonne siirryn huomenna hoitelen ennen reissua asioita ja rakentelen Transitia matkakuntoon. Seuraavana viikonloppuna ajelen Riikan perheen luokse Vääksyyn ja yritän vielä päästä treenaamaan Lahden mäissä. Yritän ottaa myös yhteyttä Tsaikovskiin josko sinne järjestyisi harjoittelumahdollisuus menomatkan aikana.Ellei, niin jätän suksikaluston kotiin.
Siperiaan lähtöpäivä on viides syyskuuta.. Jaakko Kemppainen tulee kait junalla ja luultavatsi poimin hänet kyytiin Lahden r-asemalta.
Nyt olen vielä toisen yön Tiinan perheen luona Jyväskylässä. Eilen ja tänään kävin Laajavuoressa katsomassa uusien K40,25 ja kymppimäkien rakennusprojektia. Kolme pätevää kirvesmiestä oli hommissa ja hyvältä kaikki näytti.  Annoin miehille pari käytännön vinkkiä vauhtimäkien kaarteitten viimeistelyä varten.
Osittain kääntöpaikan yakana kulkevan tien päälle ulottuva vastamäen jatko-osan runko on kantta vaille valmis. Samoin alkaa olla K40 mäen runko. Osa K25 vauhtimäen peruspilareista on jo valettu. Kymppimäki on vielä aloittamatta.
Lauri ja muutkin pojat yrittävät vielä opastaa pappaa uuden puhelimen käytössä ja myös jumissa olevan sähköpostin kanssa. Olin aloittanut lukea eilisiltana yhtä Tiinan lainastokirjaa, joka kertoi nuotrn kuopiolaisnaisen kasvutarinaa itsenäisyyden alkuajoilya Kupiosta. Kirjoittaja oli Sirpa Kähkönen ja kirjan nimi Mustat morsiamet. Luin kirjan loppuun aamupaivällä kun talonväki häipyi  päivähoitoon,kouluun ja töihin

LÄHTÖLASKENTA JATKUU.....

Kaikilla neljällä (2v aikana) kolmen kuukauden Etelä-Siperian reissulla on työntahti (rakennushommien osalta) kiihtynyt  loppua kohden.  - Samanlaiselta ovat tuntuneet myös nämä matkan valmisteluvaiheet. Usein on tullut vielä jotain lisähommaa, joka on viivästyttänyt itse pääasiaan keskittymistä.
Ensimmäisen reissun alla yksi talkoomiehistä,Jyri Pitkänen sattui ostamaan lähtöä edeltävällä viikolla jalasmökin, jonka siirrossa ja paikalleen asentamisessa meni muutama päivä, niinpä rakentelimme ja varustimme matka-auto Ivecoa myös kaksi viimeistä yötä päivien lisäksi. Viime syksynä Joose löysi ja teki kaupat "vain" 15v Transporterista aivan lähdön kynnyksellä ja rakenteli retkeilyautoksi rekisteröityyn Volkkariin nukkumistilat perheelleen. Ennen rajan ylitystä Joose osti kytkin-, ja jakopäähihnapaketit, jotka asennutettiin paikoilleen Mordvan Saranskissa vuorokauden tauon aikana.
Toinen  lähtö jo varustetulla Ivecolla ja neljäs peräkärryllä varustetulla Pikku-Skodallani sujuivat ilman suurempia rakenteluja, mutta kiirettä tuppasi olemaan siltikin.
Kevään reissu oli jo menomatkalla tavallaan "nilkuttamista". Tein alokasmaisen virheen ajamalla liikaa vitosvaihteella peräkärryn kanssa, jossa oli ehkä noin 200 kg lastia. Skodan dieselissä oli vääntöä, mutta joku vitosvaihteen laakereista alkoi antaa ääntä, joten koko loppuajan oli nelonen suurin vaihe. Luovutin Skodan Kaisan perheeseen viikko sitten. kun  ostin itselleni 23v vanhan  ja vain 168 tkm ajetun 2,5 litran diesel Transitin. Auto on alkujaan ollut 19v  Kujalan Maanviljelysopiston henkilökuljetusautona ja viimeiset 4v Lahden seudulla taksiyrittäjällä, joka rakensi ok.taloa.
Otin mukaani pressun alla halkopinon vieressä olleet pikalukituksella kiinnitettävät penkitkin, mutta kun kysyin asiaa, niin katsastusmies sanoi, ettei laki salli kertaalleen p-autoksi muutetun auton muuttamista retkeilyautoksi, muuten kuin autoveron maksamisella ja sehän ei tule kuuloonkaan. Korottamalla matkustilan 190 senttiseksi nykyisen n 150cm sijasta autosta voisi kylläkin tehdä matkailuauton, mutta se muutostyö maksaisi jo liikaa.. Pitänee laittaa penkit varastoon odottamaan josko niille löytyisi käyttöä myöhemmin.
Transitin moottori ja teniikka yleensäkin vaikuttaa hyvältä,  ja alusta on suorastaan jämäkkä. Myös Transitin pohja on aivan ehjä.
Poikkesin kysymässä käytännön ohjeita ruostuneitten takapään ja sivujen peltien kunnostamiseksi ja maalaamiseksi ex.mäkihyppääjä Jouni Kaskiselta, joka kahden veljensä kanssa on kohta 30v pyörittänyt menestyksellä Autoehostus firmaa vanhan Katsastuskonttorin vieressä. Sain hyvät ja kaytännölliset vinkit ja
ostin tarvikeaineet peltiremppaa varten.Yksinkertainen resepti oli: Ruosteet pois ja ferreksiä ja peräpään sivuikkunoitten alle reikäiseen peltiin peukalolla mustaa sikafleksiä. Alaosat maalaan mustaksi.
Torstaina vaihdoin moottoriöljyn ja suodattimen ja tarkastettiin myös vaihdelaatikon ja perän öljymäärät.
Perän ja kardaaniakselin stefa fuskaa aivan  vähän ja se olisi hyvä uusia. Rasvanippoja löytyi alustasta vain yksi ja sekin kardaanin liukuosasta.
Hain Carlsonilta höylättyä 2/2":sta  ja  4" lautaa sekä runsaasti monen mittaista ruuvia.Eilispäivän aikana rakensin auton perälle noin 60cm korkeudelle makuulavitsan ja sen etupuolelle plexi-ikkunalla varustetun vanerisen väliseinän. Sitten kun palaan täältä Kuopion porrastalkoista Savonlinnaan rakennan 45 cm korkean  "romulaatikon" etupenkkien taakse. Kannen päälle tulee toinen samanlevyinen vaneri, jonka voi tarvittaessa siirtaa makuupaikan pohjaksi. Romulaatikko voi toimia Siperiassa tilapäisenä istuinpaikkana
remonttimiehillä ja siellä myös nuorisotyön kljetustarpeissa.
Perjantaina kävin tapaamassa ystävääni elämäntyönsä lastenlääkärinä lähetyskentillä tehnyttä Leena Kaartista ja samalla kiertämässä Retretin taidenäyttelyn. Kesän "päätähti" oli Tyko Sallinen.
Pari vuotta sitten tein saman kierroksen puolta nuoremman nykyisin Egyptissä avustusprojektissa työskentelevän Päivi Kallion kanssa. Päivikin on nyt käymässä Suomessa vanhempiensa luona Kannuksessa, mutta oli tullut Pitkästen luokse Selkäsaareen, jonne minäkin meloin illalla ja palasin tänään puolilta päivin toisten kanssa. Iltasella ajelin huomenna aloitettavaa porrasremppaa varten tänne Kuopion Itkoinniemeen Antin, Kaisan ja Eppu-Akustin luokse.

LÄHTÖLASKENTA KÄYNNISSÄ

Aikoinaan uudeksi työkaveriksi pohjoisessa tullut rajaseutupappi (hieman hajamielisen oloinen kaveri, jolle k.o. syistä siunautui korkonimi "hajapappi") oli ensimmäisen terveyskeskuksen vuodeosastolla pitämänsä hartauden jälkeen kiertänyt myös potilashuoneissa. Ensimmäisessä huoneessa hajapappi oli mennyt suoraan asiaan tokaisemalla  ovelta: "Onko loppu lähellä?" . Yleensähän me hengenmiehet (varmaan -naisetkin) yritämme aluksi luoda kontaktia  usein niin perusteellisesti, että varsinainen asiamme pyrkii unohtumaan.
Nykyisessä elämäntilanteessani (Vapaaehtoistyösopimus Suomen ev.lut. Kansanlähetyksen kanssa vuodeksi kerrallaan; takana nyt kaksi vuotta , elikä neljä 3 kk Siperian reissua) olen talvella neljä ja kesällä kaksi kuukautta kotimaassa  vetämässä henkeä ja keräilemässä voimia.
 -Seuraava lähtö on syyskuun alussa. Siihen on vielä vajaat kolme viikkoa, mutta tuntuma on jo kuin jossain avaruusraketin lähtölaskentatilanteessa. Kotimaan "aamukannassa" alkavat siis piikit olla jo harvassa.
Tämän kesäni voi jakaa kolmeen osaan: Ensimmäinen jakso meni leppoisasti tyttärien perheitten kanssa heidän kesäpaikassaan Suurjärven Tallisaaressa. Itse kävin kylläkin yöt nukkumassa mukavasti kotona Viuhonmäessä.
Hyvin epävakaiseksi ja sateiseksi muuttunut sää tyhjensi saaren "sopivasti" kun Lontoon Olympialaiset alkoivat. Toinen jakso menikin sitten aivan kotona (sohva-TV-jääkaappi linjalla). Töllöttämisen lomassa silmäilin netistä autokauppasivuja  ja kiertelin myös autokauppojakin. Haaveissa oli jopa asuntoautokin, mutta realistiselta tuntui jonkunlainen pakettiauto. Skodan olin ajatellut "kenkätä" vävy Antille asevelihintaan", koska kaytettyyn vaihtaessa se olisi mennyt "ilmaiseksi" ja (valitettavan huonolla huollolla olleella) 288tkm ajetulla pikkudieselillä olisi vielä hyvin huoltamalla vähintään 100tkm käyttöarvoa.
Onneksi urheilukaverini Arttu (Ari) Noponen (32v ja siis "junnuveteraani") on noin kerran viikossa tullut kolistelemaan puntteja kanssani tuonne ok.taloni kellariin ja kolmasti olemme käyneet Kiteellä muovimäessä (K20,K34 ja K56). Eka kerralla olin tarkoituksella vain coutsina. Toisella kerralla jo hyppäsinkin. Kolmannella kerralla oli hyppyhaalari unohtunut pesun jäliltä eteisen naulakkoon ja niimpä jätin muutkin hyppykamat Skodaan, kun jatkoimme Arin "uudella" (5-6v vanha ) katumaasturilla Kerimäen huoltoasemalta Kiteelle.  Pari harjoitusta olen tehnyt Lahden ja yhden Kuopion kuusnelosessa ja se ensimmäinen mäkitreenihän oli jo Tsaikovskin upo uudessa mäkikeskuksessa lähellä Uralia. Hyppyjä lienee kuitenkin yhteensä vain jotain viidentoista paikkeilla. Kertaakaan en ole saanut kammettua itseäni juoksu tai edes kävelylenkille ja niinpä puntari näyttääkin taas kerran reipasta 70 kiloa.
Viime viikonloppuna minun piti olla Ryttylässä Lähettiseminaarissa ja tietenkin mäkisukset ja muut mäkivermeet oli matkassa. -Jo lähtö meni pitkäksi. En selvinnyt lähtemään  perjantaina. Lauantaina pääsin kuitenkin matkaan, mutta olin sopinut treffit Lahden seudulle erään kaverin kanssa, joka kauppasi Keltaisen Pörssin sivuilla vanhaa (-90), mutta vähän ajettua  (170 tkm) dsl Transitia. Hintapyyntö oli 1600 euroa ja maksoin 1500, elikä tein kaupat, vaikka kori peräpäästä olikin melko ruosteinen ja takaovi aivan "lopussa". Transitin todellinen vuosimalli olikin -89, mutta ajokilometrit "vain" 168 tkm.
Siihen projektiin meni koko lähetysseminaari. Lauantaina kävin ensin Vääksyn Nordeassa maksamassa kauppasumman ja antamassa Hermannille, Tähkälle ja heidän kavereilleen koeajokyytiä. Janne lähti mukaan hakemaan Skodan ja palasi samantien Vääksyyn . Itse jäin tarinoimaan taksiyrittäjänä toimivan myyjän kanssa. Hänellä taisi olla silloin päivä täynnä töitten osalta, koska ehdimme iskeä juttua varmaan parikin tuntia Transitissa istuen. Sain myös monta hyvää vinkkiä auton huoltamiseen.
Lauantai-iltana katsottiin taas yömyöhälle olympialaisia ja vaikka olinkin ajatellut että menen Ryttylään edes sunnuntaiksi jäi sekin toteuttamatta. Nukuin "pommiin" ja sitten jo aloinkin taivutella Jannea kaveriksi autojen viemiseksi Savonlinnaan. Lupasin antaa vävylle kyydin takaisin Vääksyyn. -Tulihan siinä "rengasmatkailua". Vuorokaudessa kertyi Skodaan liki 900km.Transitiin vain ajo Vääksystä Savonlinnaan.
Mäkihyppytreenit Lahden "kotimäessä" (K64) jäivät myös tekemättä.
Eilen kävimme Arskan (vävy-Jannen isoveli) kanssa viemässä Skodan Kuopioon ja kirjoittelin "luovarin" eli
rekisteriotteen ilmoitusosan Antille, josta tuli ( huoltoa kaipaavan) Skodan omistaja. Hinnaksi tuli alennettu asevalihinta (salaisuus.  Jos olisin antanut Skodan jossain autokaupassa käytettyä ostaessa se olisi mennyt "ilmaiseksi") ja maksuehdoiksi, että maksaa sitten kun jaksaa.
Arska tuli juuri ja toi äitinsä keräämään marjoja puskista. Menemme Arskan kanssa Romuttamolle irroittamaan "uutta" takaluukkua minun "upouuteen" (23v) Transitiin, jota nyt varustelen Siperian matkaa varten.