Suruviesti veti hiljaiseksi

Sain eilen Etelä-Pohjanmaalta tekstiviestin, joka kertoi hyvän ystävän ja kilpakumppanin tapaturmaisesta kuolemasta. Se tuli kuin "salama kirkkaalta taivaalta". Nyt on syvä suru päälimmäisenä mielessä.
Lapuan mäkiprojektin vetäjä Vesa Aho kirjoitti, että Ylistarolainen Timo Repo on kuollut. Kiitin ilmoituksesta ja soitin heti Ylistaroon veteraanihyppääjä Raimo Rannanpäälle. Raimo varmisti asian ja kertoi myös tarkemmin tapahtuneesta. Timo oli liukastunut  jossain pihamaalla ja satuttanut päänsä niin pahasti, että oli menehtynyt saamiinsa vammoihin.
Timo Repo oli vahvasti mukana Lapuan mäen rakentamis- ja kilpailukuntoon laittotalkoissa, joihin itsekin ehdin viimeiseksi kuukaudeksi ennen mäessä viime helmikuussa pidettyjä historiallisia ensimmäisiä naisten SM-mäkikisoja ja veteraanien SM-mäki-, ja yhdistetyn kisoja.
Timo oli nuorempana ollut yksi Etelä-Pohjanmaan parhaimpia mäkihyppääjiä ja kuului myöskin mäkihyppääjien porukoissa arvostettuun "Satasen kerhoon" Rukan vanhassa mäessä.
Noin kymmenen vuotta sitten Timo tuli pitkän tauon jälkeen mukaan Suomen Veteraanimäkihyppääjien toimintaan urheilukavereittensa Raimo Rannanpään ja Matti Maijalan kanssa ja ehdimme saman sarjan hyppääjinä käydä Timon kanssa monta kovaa kisaa.  Muistan hyvin kun noustessani Taivalkosken hiihtohissillä ylöspäin näin Timon ensimmäisen hypyn K49 mäestä. Siinä oli heti sellaista otetta, että totesin saaneeni kovan kilpailijan sarjaani.
Laajan mäkiveteraaniporukan kanssa jäivät Timoa kaipaamaan lähimpinä vaimo ja kaksi aikuista lasta.
Elämä ja mäkihyppykin jatkuvat, mutta ilman hyvää ystävää ja kilpakumppania. Monta yhteistä haavetta jäi toteutumatta. Lapuan rakentamisprojektin aikana Timo kävi harjoittelemassa Karijoen K40 mäessä Lapuan SM kisoja varten, ja ne jäivätkin hänen viimeisksi kisoikseen.

Joulua vietin vanhimman tyttäreni Tiinan perheen luona Jyväskylän Kannaksenkadulla. Kävimme Tiinan ja Karin kanssa kahdesti noin 5 km kävelylenkin, joitten lisäksi kiipesin vielä joulupäivän iltahämyssä Laajavuoren alaparkkipaikalta ylös hyppyrimäkien monttuun ja ihmeekseni totesin, että isot mäet (K 100 ja K64 olivat olleet jo ennen joulua hyppykunnossa).  Tapanina Turusten perhe lähti kyläilemään Karin vanhimman veljen Teron perheen luokse Alavudelle ja minä ajoin Kuopioon Kaisan ja Antin esiskoisen Eppu Akustin 1v. synttäreille. Samoihin aikoihin sinne saapui myös Riikka perheineen Vääksystä. Tuittuhan on Epun kummi. Kaisa ja Riikka veivät meidät Jannen kanssa (Antti jäi Eppua hoitamaan ja Tuitun ,Tähkän ja Hermannin seuraksi kotiin) noin 5 km kovavauhtiselle kävelylenkille. Olimme koko ajan Jannen kanssa "hätääkärsivien osastolla" jälkijoukoissa, Meillä lenkkarit luistivat, kun välillä oli jäistä ja liukasta ja meinasi jo henkeäkin ahistaa kun naiset vaan koko ajan "lisäsivät löylyä".
Pääsimme miesporukalla hikisinä suoraan mukavaan pihasaunaan, jossa oli hyvä venytellä ja hieroskella kipeytyneitä lihaksia.
Tiistaina veimme Antin kanssa peräkärryllä lastin rakennusjätteitä kaatopaikalle ja ajelin Kangaslammille tapaamaan ystäviäni Flankkumäen perhettä. Nukuin yhden yön heidän kotonaan. Aamulla kävimme Valtterin kanssa katsomassa heidän vielä remontti-, mutta kuitenkin jo hyvässä vaiheessa olevaa "kakkostaloaan". Onnela niminen nyt kaksikerroksiseksi muuttunut talo oli jo tuulensuojalevypaketissa ja tietenkin paltikaton alla. Eristäminen, lattioitten teko ja muut sisätyöt ovat vielä edessäpäin. Ehdin olla siellä perustusten korjaus-, ja lattioitten purku-, ja sepelöintitalkoissa toissa keväänä ennen tätä Siperian projektiani.
Katselmuksen jälkeen lastasimme peräkärryyn kuivia koivuhalkoja, jotka nyt ovat jo tuolla ok.talon päätyliiterissä. Eilen ehdin lämmittää jo tätä kotiakin.  Kangaslammilta tullessani poikkesin Laukunkankaan autopurkaamolla etsimässä Martin Ivecoon sulakerasian pohjaa ja laitoin sen menemään matkahuollon kautta
Luumäelle. Soitin matkan aikana myös ystävälleni Enonkoskella autokorjaamoa vuosikymmenet poikiensa kanssa pyörittäneelle Tauno Mustoselle ( Taunon kolme poikaa ajavat nykyisin perheen neljää rekkaa ja varsinainen korjaamotoiminta on lopetettu) kysellen viisautta mitä tekisimme Martti veljeni 15vuotiaalle öljynkulutusongelmissa olevalle Ivecolle. Vaihtoehtoina : Romuksi autopurkaamolle, koneremontti tai vaihtokoneen laitto. Laukunkankaalla olisi 320 th ajettu , romutetusta Ivecosta purettu 20v vanha kone. Tanu oli koneen vaihtamisen kannalla Kyselin voisiko Tanu ryhtyä korjaamohallissaan  talkoisiin kanssamme ja hän lupasi katsella sopivaa ajankohtaa. Minun ja Martin tehtäväksi jäi varmistaa, että k.o. kone varmastoi sopii Martin Ivecoon, joka on 5v nuorempaa mallia, mutta samankokoinen ja turbolla varustettu.

Eilisiltana tein historiaa. Kävin Gigantissa ja ostin LG merkkisen pienehkön (21") tauluTV:n ja kuuden kk:n plus-kortin urheijuttujen katsomista varten.
Toiveita mäkihyppytreeneistä ei lähiaikoina ole ellei matkusta pohjoiseen. Kajaanissa on kylläkin, samoin kuin Vuokatissa mäet hyppykunnossa.
Siperiaprojektiin liittyen minulla on 9-11.01.  SEKLin työntekijäseminaari ja 14.01. Lähetyskirpputori Pieksämäellä ja heti perään sunnuntaina 15.01. saarna Joroisten kirkossa ja lähetystilaisuus ja seurat iltapäivällä. Viikkoa myöhemmin on Etelä-Savon KL:n toiminnanjohtaja Heikki Huttunen järjestänyt ohjelmaa Heinäveden seurakuntaan. Heikki itse saarnaa kirkossa, sitten on lähetystilaisuudet ensin Heinävedellä ja vielä samana iltana Kerimäellä.  Helmikuussa olen lupautunut menemään Sallaan. Siellä on lauantaina 25.02. Rovastikunnan Venäjän työn seminaari. Samalla reissulla aion harjoitella Ounasvaaran mäissä ja myös kerään
peräkärryyni pohjoisen veteraanihyppääjien kalustoa Puolan MM-kisareissua varten.
Sikäli kuin tästä vielä kehittyy talvi yritän päästä harjoittelemaan mahdollisimman paljon Puolan MM-kisoja varten. Kotimaassa on Veter.Cupia 28-29.01. Imatralla ja 17-18.03. Siilinjärvellä ja Pielavedellä sekä 24.3. Ounasvaaralla .Veter.SM mäki ja yhdistetty kisaillaan 18-19.02. Janakkalassa.
Ohjelmaa näyttää riittävän.

"Hitaasti hyvää tulee..."

Vanha sananlasku pitää paikkansa monessakin mielessä, vaikka meistä  atomiajan ihmisistä kaiken pitäs aina tapahtua  -"Tässä ja nyt".
Pikalaturi saattaa pilata vielä hyväkuntosen akun, joten normaali hidas lataus on aina varmempi.
Niinhän se on myös ihmiselämässä. Viisas psalminkirjoittaja toppuuttelee sisintään yhä uudelleen ja uudelleen: "Odota Jumalaa. - Vielä minä saan kiittää minun kasvojeni apua, minun Jumalaani".
"Hitaan lataamisen" viisautta voi soveltaa myös urheiluun; niin kestävyysurheilun kuin räjähtävää voimaa, kimmolisuutta ja viimeisen päälle hiottua tekniikkaa ja herkkyyttä vaativiin lajeihin kuten mäkihyppyynkin.
Huippuhiihtäjä tai -juoksija tarvitsee hitaasti ja huolella rakennetun laajan kestävyyspohjan, jonka päälle voi alkaa sopivalla aikataululla rakentamaan lajin vaatimia maksimiominaisuuksia.
Joskus pitemmänkin tauon jälkeen vaikkapa mäkihypyn aloittanut veteraanihyppääjä muistelee kuinka homma toimi isoissakin mäessä aikoinaan, mutta "lusikka on vaan kiltisti otettava  käteen" ja "puuhun nousu on aloitettava aivan tyvestä".  Urheilussa tälleen vanhempana sen riittävän laajan pohjan rakentamiseen on käytettävä paljon enemmän aikaa, kuin nuorena . Se vaatii sitkeyttä ja kätsivällisyyttä. -Jos sattuu haavereita, niin vammatkin parantuvat hitaammin kuin nuorena.
On ollut ihan mukava "olla vaan" tässä lähes 30v sitten rakentamassani aluksi Siperiasta palattuani  vuokralaisten jäliltä niin tyhjältä ja jopa lähes kolkolta tuntuneessa isossa omakotitalossa Viuhonmäessä.
Tämän talon raketamisen aloitin aikoinaan nöyrällä asenteella ,toimien kirvesmies, muurari ja laulaja  Matti Leppämäen lautapoikana. Matti  johti töitä vesikattovaiheeseen asti, mutta sitten tahallaan hinnoitteli itsensä ulos ja niinpä jouduin ryhistäytymään itselliseksi rakennusmieheksi ja jatkoin hommia ilman "opettajaa". Talkookavereita löytyi kuitenkin tarvittaessa ihan mukavasti eri työvaiheisiin.
Ennen kuin varsinaiseen rakentamiseen päästiin kaasimme veljeni Ilmarin kanssa rakennuspuut ex.vaimoni perintömailta Suurjärven Tallisaaresta. Martti veljeni jo edesmennyt Timo-poika oli tukkien karsintapuolella
apuna. Rakennuspuut sahattiin huhtikuussa lankomiehen pellonnurkalla ja tein niistä 2-3 komeaa taapelia, joissa ne hyvissä olosuhteissa kuivuivat. Siitä niitä vähitellen jo savotassakin tukit kuljettaneen lankomiehen naapurin Ollin "Päkätillä" (takavetonen reellä  ja kärryillä varustettu Leyland merkkinen takavetonen traktori)
kuletin rakennuspaikalle.  Paneleiksi  ja lattialaudoiksi tarkoitetut sahatavarat kuljetin höyläämön kautta sisälle taloon, silloin kun niitä tarvittiin.
Tuttu sähkömies asensi pari viikkoa sitten uudet kiinteät sähköpatterit, päivitti hieman jo rempallaan olleet valotkin ja kytki putkimiehen asentaman uuden lämminvesivaraajan sähköverkkoon. Nikottelemaan ryhtyneen jääkaappi-pakastin yhdistelmän tialle löysin kierrätyskeskuksesta hyväkuntoisen vastaavanlaisen kulmäkaapin.  Nää lautalattiat pitäs vielä hioa ja lakata.  Talon ulkopuolella pitäs laittaa laittaa uudet räystäskourut ja syöksyrännit ja samalla uusia ja maalata vähän otaslautojakin. Ainankin peltikaton maalaus jää ensi kesään, ellei sitten tule myytyä tätä taloa sitä ennen.
Tyttäret ovat patistelleet minua myymään talon, kun en ole oikein ehtinyt tässä asumaankaan.
No toistaiseksi (vuosi kerrallaan) on minulla tuo Siperian pesti, jossa olen 3kk kerrallaan siellä ja välillä kotimaassa.
Kattellaan nyt ja yritetään samalla kysellä Taivaan Isätä johdatusta näihin asumis- ym asioihinkin.
Nyt lähden kuitenkin ajelemaan Jyväskylään. Siellä Kannaksen kadulla lastenlapsen jo malttamattomasti odottavat pappaa joulunviettoon. Tapanina mennään joukolla Kuopioon juhlimaan Eppu Akustin 1v. synttäreitä.

Akkuja lataamassa

Palasin kolmannelta (3kk:n) Siperian reissultani Suomeen 17. marraskuuta ja tyttärieni Riikan ja Tiinan perheitten luona Vääksyssä ja Jyväskylässä vierailtuani  kotiini Savonlinnaan viikkoa myöhemmin.
Ennen tai jälkeen joulunpyhien on tarkoitus mennä porrastalkoisiin nuorimman tyttäreni Kaisan perheen luokse Kuopioon. .
Ylihuomenna tulee kotiutumisesta jo kolme viikkoa.  Tosin kävimme vasta pari vuotta sitten veteraanisarjoihin päässeen nykyään Enonkoskella asuvan Ari (Arttu) Noposen kanssa  viiden päivän mittaisen lumiharjoittelu-, ja kilpailureissun Taivalkoskella, josta kirjoittelinkin aikaisemmissa blogeissani. Pohjoiseen mennessämme pistäydyin Kuopiossa, mutta tapasin vain vävyni Antin, joka nukutteli vajaan vuoden iäistä Eppu Akustia Kaisan ollessa kaupungilla.

Yleensä hieman jo iäkkäämmillä autoilla liikkuvana olen silloin tällöin törmännyt kylmemmille keleille siirryttäessä siihen, ettei virta akussa riitä kunnolla auton käynnistämiseen. No useinhan käynnistymisongelmiin pakkaskeleissä dieselautoissa, joilla ajan, saattaa liittyä myös sopimuksensa irtisanoneita hehkutulppia tai kesädieselin hyytymistä polttoainesuodattimeen. 
Ikääntyneitä akkuja on tullut latailtuakin, mutta yleensä lopulta on pakko ostaa uusi akku, jolla yleensä ajelee kuusikin vuotta ilman ongelmia.

Elämässä tulee myös vaiheita, jolloin  tekee hyvää pysähtyä lataamaan omia "akkujaan". Sellaisesta on nyt kysymys  omalla kohdallani. Viime keväänä toiselta Siperian jaksolta palatessani ok.talossani asuivat vuokralaiset ja silloin koko kesän tunsin sisimmässäni melkoista kodittomuuden ja orpauden tunnetta, vaikka olinkin koko kesän ajan tiiviisti lasteni ja lastenlasteni kanssa puuhastellen heidän kesäpaikassaan Suurjärven Tallisaaressa..  Osaltaan kodittomuuden kokeminen johtui tuosta kodin vuokraustilanteesta. Samallahan  oli vakavassa harkinnassa tämän talon myyminenkin, mutta vieläkään en ole laittanut taloa myyntiin yleisille markkinoille. Sain  muutaman suoran tarjouksenkin , jotka eivät kuitenkaan johtaneet kauppoihin. Myös noin  viidentoistavuoden "poikamieselämä", vaikka se onkin ollut niin mukavan huoletonta aikoinaan kipeän avioeroprosessin  jälkeen on nostanut noita kodittomuuden tuntoja pinnalle. Oma vaikutuksensa lienee myös tällä Suomi-Etelä-Siperia akselilla "heilumisellakin". -Mieleeni tulee tunnetun gospelartistin Jaakko Löytyn biisi
jossa sanotaan sattuvasti   .." Jäi sielu seilaamaan välille Helsinki ja Dakar".

Viimeisen viikon aikana tuttu sähkömies on käynyt uusimassa kaikki sopimuksensa "irtisanoneet" lämpöpatterit ( talossa on suora sähkölämmitys , hyvä leivinuuni ja puulämmitteinen sauna) ja samalla päivittänyt melko rempallaan olleet huoneitten valaistuksetkin. Tilasin samalla LVI-liikkestä uuden lämminvesivaraajan, jonka k.o. firman mies asensi paikoilleen ja sähkömies kytki virtalähteeseen.
Testasin tänään varmaankin lähes 15 vuotta  toimettomana olleen Rosenlev merkkisen astianpesukoneenkin soitettuani ensin huoltofirmaan, josta sain ohjeita sekä tiedon, että tuo kohta 30 vuotias konevanhus onkin paljon parempaa tekoa kuin uudet monimutkaista hienoa tekniikkaa sisältävät koneet. Kone näytti toimivan  muuten, mutta esipesun kohdalla oli hiljaista.
Huomisaamuna vien myös vielä melko "tuoreen" jääkaappi- pakastin yhdistelmän huollettavaksi kylmälaitehuoltoon.
Harkinnassa on myös talon melko kuluneitten lattioitten hiominen ja lakkaaminen, sekä talon ulkopuolella räystäskourujen ja syöksyrännien uusiminen ja peltikaton maalaaminen. Ainankin viimeksimainittu jää tietenkin ensi kevääseen tai kesään.

Oman itseni ja sisimpäni huoltaminen ja pattereitten lataaminen on edennyt siinä sivussa pikkuhiljaa.
Pitkästä aikaa olen ehtinyt lukemaan kirjoja. Luettujen listalla on monenlaista mielenkiintoista tekstiä. Tietenkin olen yritellyt lueskella siinä ohessa tärkeintäkin kirjaani eli Raamattua sieluni ja henkeni ravinnoksi.
Uusina ja todella mielenkiintoisina ovat hyvin laajamittaisen työsaran niin kotimaan, kuin lähetyksenkin saralla pappina kahlanneen Pekka Jokirannan elämäkerta, Time lehden erikoistunnustuspalkinnon elämäntyöstään lastenläärinä saaneen ystäväni Leena Kaartisen uusin kirja "Pakolainen", Vanhoista lahtelaisista mäkihyppääjistä kertova Lahden Punapaidat , Piia Latvalan tohtorin väitöskirja Kansanlähetys ja Neuvostoliitto 1967-1973  ja toiseen kertaan juuri äsken lopettamani Helena Herlevin Bangladeshin lähetystyöstään kirjoittama "Sarin helmat savessa".

Noin inhimilliseltä kannalta katsottuna päätään pitempänä kirjallisena tuotteena oli ties moneenko kertaan uudelleen lukemani Kalle Päätalon ikäjärjestyksessää toinen teos Koillismaa. Paitsi sisällöltään ja tyyliltään kirja on minulle merkittävä ja arvokas, koska kirjailija antoi sen minulle 20.05 1996 muistoksi Kirvestiellä käynnistäni ja kirjoitti tietenkin nimensä kirjan nimilehdelle.
 Viivyin korkeasti arvostamani kirjailijan kotona kait kolmisen tuntia. Meillä oli mielenkiintoiset keskustelut niin hänen kirjallisesta tuotannostaan kuin yleensäkin Koillismaan ja erityisesti Taivalkosken elämästä. Kalle Päätalohan on syntyisin Taivalkosken Jokijärveltä, josta sotien jälkeen siirtyi ja asettui asumaan Tampereelle ja rakensi ok.talonsa mainitulle Kirvestielle melko lähelle Messukylän kirkkoa.

 Itselleni Taivalkoski tuli tutuksi jo ennen Päätalon kirjallisuuteen tutustumista, kun Sallan mäkihyppääjäpoikien kanssa teimme sinne useita harjoittelu ja kilpailumatkoja. Kalle Päätalo kertoi myös olleensa kiinnostunut Taivalkosken mäkihypyn kehittymisestä ja hän tunsi henkilökohtaisesti suunnilleen minun ikäiseni taivalkoskelaiset 1978 Lahden MM-kisojen suurmäen kultamitalistin Tapio Räisäsen kuin toisenkin nuorena lupaavan mäkihyppääjän uransa lopettaneen ................(nimi on hukassa), jonka elämä kulkeutui eräässä vaiheessa pääkaupunkiseudulla "veneitten alle", mutta joka uskoontultuaan nousi huomattavaan asemaan toimien mm. eduskunnan raamattupiirin mukana ja aivan erkoisten vaiheitten kautta ensimmäisenä länsimaalaisen vei junavaunulasteittain ruoka-apua Pohjois-Koreaan. Tuolla Pohjois-Korean matkalla hänen kanssaan oli kaksi kansanedustajaa silloisen Kritillisen Liiton Toimi Kankaanniemi ja Vasemmistoliiton ..........
(tämäkin nimi on hukassa).
Kun muutamaa vuotta myöhemmin Kalle Päätalon jo pitkään sairastettua yritin häntä tapaamaan, ystävällinen rouva sanoi ulko-ovella, ettei enää miehensä heikon terveyden vuoksi voinut vastaanottaa vieraita. Jätin siis kukat ja toivotin siunausta kirjailijalle ja koko perhekunnalle.

Taivalkoskelle on reissuttu myös Savonlinnasta jo vuosikymmenten ajan etsimään ensi lumia niin juniori- kuin veteraanimäkihyppääjienkin kanssa.

Jälleen kotona...

Otsakkeen arkinen toteamus kertoo oikeastaan enemmän, kuin mitä siinä lukee, sillä tämä kotona olo on ollut viime vuosina ja erikoisesti viimeisen vuoden aikana hyvin harvinaista.
Omakotitaloni oli vuokrattuna vuoden ajan. Vuokralaiset muuttivat pois lokakuun alussa ja itse saavuin kolmannelta Siperian keikaltani kolmisen viikkoa sitten. Ensimmäinen viikko meni Riikan ja Tiinan perheitten luona Vääksyssä ja Jyväskylässä ja illalla palasin nuoren Enonkoskella asuvan veteraanihyppääjäkaverini  Ari Noposen kanssa neljän päivän mäkihyppyreissulta Taivalkoskelta.
Ennen pohjoiseen lähtöä olin sopinut tutun sähkömiehen Osmo Hakulisen kanssa , että hän tulee tänään vaihtamaan talooni uudet lämpöpatterit. Kohta kolmekymmentä vuotta palvelleet strömberiläiset olivat viime vuosina alkaneet sanoa sopimuksiaan irti ja jo muutama vuosi sitten silloin vielä naapurissa asunut tuttu  sähkömies Tarvo Pöllänen sanoi, että kannattaa vaihtaa kokonaan uudet lämpöpapperit.
Seuraan katseella sahkomiehen hommia ja samalla naputtelen tietokonetta.

-Perinteisen mäkileirin alku Taivalkoskella näytti perin synkältä ja hankalalta. Koko menomatkan ajan satoi vettä ja taivalkoskelaisten suurella vaivalla kahteen kertaan hyppykuntoon viime talvena tykitetystä ja sahajauhojen alle varastoidusta lumesta kunnostamat K73,K50 ja K35 mäet olivat aivan "kaljamalla", kun perjantai-iltana ajoimme katsomaan mäkiä, ennen majoittumista. Yöllä keli jäähtyi ja pari- kolmesenttinen märkälumi jäi hyvin kiinni jäätikköön. Kelin pakastuttua päästiin jo lauantai-iltana aloittamaan mäkihyppyharjoittelu lumella.
Olosuhteet paranivat pienen lumisateen myota koko ajan, mutta silti alkuvaiheissa kun hyppääjiä oli paljon ja lumi kului pois jään päältä sattui ikäiselleni Hesan Raimo Oksaselle ensimmäisessä hypyssä pahanpuoleinen kaatuminen alamäen kaarteella. Onneksi ei luita murtunut, eikä nivelsiteitä rikkoutunut, mutta kankkulihakseen ja taisi muuallekin tulla niin kovia tällejä, että Raimon hypyt jäi siihen yhteen. Voi mennä jokunen viikko ennenkuin mies taas selviää mäkeen.
Kaikkiaan meitä eri ikäisiä mäkihyppääjiä oli Taivalkosken mäkikeskuksessa noin sata, joten liikenne mäissä,
jotka laskevat samaan, onneksi melko laajaan monttuun, oli koko ajan melkoinen.

Itsenäisyyspäivän aattona hypättiin ensin ison mäen kisa alle 16 ja 18v ja yleisessä sarjassa sekä veteraanien Isonmäen cupin alle ja yli 50v sarjat. Mukana oli myös naisten sarja, Junnujen sekä yleisen sarjan taso oli  kova ja parhaat hypyt ylsivät 80 metrin , eli HS pisteen tuntumaan. Yleisen sarjan voitti A-maajoukkuemies vasta 17v Kajaanin Jarkko Määttä ja naisten paras oli Jenny Rautionaho ( 70 luvun kv.huippuhyppääjä Esko "Piki" Rautionahon tytär). 
Hyvin oli kahden päivän harjoittelu tehonnut myös veteraaneihin. Alle 50v paras oli Pasi Huttunen ja yli 50v.voitti Veijo Stranden. Olin ainut yli kuuskymppinen ja kun laskin kolme-neljä pykälää normaalia alempaa (samasta kuten muutkin) ja hyppytuntumaa oli perin vähän, jäin aivan kumpuun.
Reissukaverini Ari Noponen kärsi ekakierroksella veteraanien alkupään hyppääjänä  muutaman minuutin tauon aikana ladulle sataneesta lumesta, joka hidasti vauhtia . Toisella kerralla Ari pääsi hyppäämään luistavalla ladulla, ja hyppäsikin erittäin hyvin,  mutta kisaorganisaation tunaroinnista johtuen, (mittamiesten sihteerin moka ) 66m hyppy ilmoitettiin kymmentä metriä lyhyemmäksi, eikä sitä saatu oikaistua, kun ei ollut mitään kirjallista todistetta.
Heti ison mäen kisan jälkeen hypättiin perinteinen veter.cupin kisa K50 mäestä. Sarjat tässä ns. normaalicupissa ovat 10v välein alkaen yli 30 vuotiaista yli 60 vuotiaisiin. Lisäksi on mukana ns.kutsusarja 25-29 vuotiaille.
Kilpailu kaikissa sarjoissa oli tasaväkinen ja aika kovatasoinen. Itse onnistuin kisahypyissä paremmin kuin harjoituksissa ja johdinkin ensimmäisen kierroksen jälkeen hyvien "nappien" ansiosta. Toisella kierroksella  viisi vuotta nuorempi Väinö Karjalainen onnistui erittäin hyvin ja voitti sarjamme.

Mainitun  kutsusarjan tarkoitus on kerätä mukaan muun muassa kavereita, jotka eivät ole päässeet mihinkään valmennusryhmään ja ovat vaarassa lopettaa mäkihypyn harrastaminen. Enitenhän mäkihypyn lopettajia on
kahdenkympin molemmin puolin, juuri samasta syystä.
Alkujaan Helsingin Herttoniemestä alkanut veteraanimäkihyppykisojen järjestäminen ja sittemmin aivan viralliseksi SM ja MM -kisoja myöten muuttunut veteraanimäkihyppytoiminta SVM:n  (Suomen Veteraanimäkihyppääjät r.y)  ja IMC (International Masters Compedition) nimissä sekä vielä myöhemmin kuvioon tullut naisten mäkihyppy, joka on jo päässyt virallisiin MM ja myös pääsee seuraaviin eli Sotsin Olympialaisiin 2014 ovat yhdessä kohentamassa mäkihyppykulttuuria.

Suomessahan on ollut kautta aikojen hyvää junnutoimintaa, joka -70 luvulta alkaen on tunnettu Hopeasompana, ja joka on poikinut menestyjiä aina maailman huipulle saakka.  Vielä 30v sitten Suomessa oli paljon yleisen sarjankin mäkihyppääjiä (rankinglistallakin parhaillaan yli 300).   Myös kansallista kilpailutoimintaa oli runsaasti, mutta sitten alkoi vanhojen puurakenteisten mäkien "purkutalkoot" ja samalla laajemmassa mittakaavassa mäkihypyn "alasajaminen", vaikka Nykäsen valtakaudella oltiinkin maailman huipulla  myoskin lajin suorituspaikkojen osalla suurissa makikeskuksissa. Unohtaa ei sovi myöskään Puikkosta, Toni Niemistä ja Jani Soinista, eikä tietenkään Janne Ahosta, joitten aikana maajoukkueella oli kova mutta perin kapea karki ja samaanhan pyritaan tietenkin myos tana paivana.

Viime vuosina olemme kuitenkin jääneet monessakin mielessä suurten mäkihyppymaitten (Saksa, Itävalta, Norja ym)jalkoihin. Suomalaisiin mäkikeskuksiin ei ole vuosikausiin satsattu läheskään samaan malliin kuin kilpailijamaissa ja muutenkin Suomen maajoukkueen  ja erikoisesti B-maajoukkueen ja juniorien valmennusryhmien budjetit ovat painineet monta sarjaa alempana kuin kilpailijamaissa. Suomen tilannetta voisi verrata aivan hyvin siihen mitä tapahtui itäisessä naapurissa N-L:n viimeisinä vuosikymmeninä. Suorituspaikkoihin ei satsattu ja sitä myöten kv. menestys hiipui. Nyt Venäjällä eletään öljy- ja kaasuvarojen
turvin uutta vahvaa nousukautta suorituspaikkojen osalta ja tuloksia on alkanut näkyä myös  maajoukkuetasolla.
"Pientä" yritystä Suomessa  on  kuitenkin myos makihypyn suorituspaikkojen suhteen. Paljon pienmakia on rakennettu  osittain tai kokonaan  talkoilla. Viime talvena valmistunut kaunis Lapuan K50  maki yhtena esimerkkina. Sen rahoitukseen tuli kuitenkin mukaan myos ELY ja Lapuan kaupunki.

Viitta vaille valmis on OPMn rahoittama, mutta osaltaan myos talkootyona toimitettu Pienhyppyrimakien rakentaminen ja huolto kirja, jonka pitaisi ilmestya painosta lahiaikoina. Kirjan mukaan Hiihtoliiton ja Finnjumpingin tavoitteena on kattavan ymparivuotiseen kayttoon sopivan pienmakiverkoston saaminen Suomeen.  Jos ja kun se toteutuu on hyvat valmiudet uuden laajemman pohjan luomiselle suomalaisessa makihypyssa, mutta jollei loydeta evaita siita jatkamiseksi elika kaiken kokoisten makien profiilien uusimiselle  ja lopulta myos suomalaisen lentomaen rakentamiselle saatamme jaada lopullisesti makihypyn lilliputtimaitten porukkaan kilpailemaan sijoittumisesta kymmenen sakkiin maitten valisessa kisassa.

LUMILLA ihan isoilla kirjaimilla

Edellisellä kerralla piti laittaa lainausmerkit lumilla olemiselle. Nyt niitä ei tarvita, sillä lunta on tullut Taivalkosken maisemissa jo sen verran, että innokkaimmat hiihtäjätkin olivat tänään suksien kanssa kuntorataa kiertämässä ja hyppyrimäissä oli ihan siedettävät olosuhteet, kun tänään noin 70 junioria ja kolmisenkymmentä veteraanimäkihyppääjää ottivat mittaa toisistaan.
Kahtena päivänä oli päästy harjoittelemaan, tosin hieman vaikeissa olosuhteissa alastulorinteitten ollessa jäisiä ja kaatumisiakin sattui jonkun verran ja ainankin yksi veteraanihyppääjä joutui "heittämään pyyhkeen kehään" kaaduttuaan ja loukattuaan istumalihaksiaan.  Useimmille nuo harjoitteluhypyt olivat talven ensimmäiset lumilla. Eräs ilahduttavimmista valopilkuista harjoituksissa oli noin kymmenen vuoden tauon hyppäämisessä pitänyt junioriaikojeni  hyvä kilpakumppanini jo eläkkeelle Imatran paklopäällikön virasta jäänyt Timo Forsman, jonka pojat Juho ja Mikko kisailivat menestyksekkäästi mäessä ja yh:ssä -90 luvulla.
Tänään olivat vuorossa mäkikisat K73 ja K49 mäissä ja ne alkoivat isommassa mäessä puoliltapäivin. Aamulla oli vielä vapaat harjoitukset molemmissa mäissä.
Jätin itse isomman mäen harjoitukset väliin, osittain senkin vuoksi, että hyvä ystäväni pudasjärveläinen veteraanihyppääjä Olavi Leinonen pistäytyi naapurinsa Mairen kanssa majapaikkaani. Olli oli laittanut minulle kaksikin tekstiviestiä illalla, että he ovat tulossa vierailulle, mutta kännykkäni taisi olla pois päältä, joten luin tekstarit vasta myöhemmin aamulla.
Heräsin kun asuntovaunun oveen koputettiin noin yhdeksältä ja luulin, että vaunun omistaja ystäväni Tuomo Leinonen oli tulossa minua tapaamaan.
Pukeuduin nopeasti ja toivotin Ollin ja Mairen tervetulleiksi majapaikkaani. Mairella oli mukana paketti joulutorttuja ja kiehautin meille aamuteet (kahvinporoja ei sattunut olemaan), joitten nauttimisen aikana ehdittiin jutella kuulumiset.
Ehdin vielä hyppäämään kaksi harjoitushyppyä K49 mäessä ja sitten jäi vielä reilusti aikaa valmistautua itse kilpailuun, joka alkoi alle 16v sarjasta, ja jatkui a 18v ja yleisellä sarjalla. Niissä kaikissa oli korkeatasoinen kilpailu, vaikkei kaikkia Suomen parhaimpia ollutkaan paikalla. Yleisen sarjan voitti vasta 17v A-maajoukkuehyppääjä nuori mäkikaverini kajaanilainen Jarkko Määttä. Muitakin minulle hyvin tuttuja nuoria huippuhyppääjiä oli kisoissa. Mainittujen sarjojen jälkeen oli vuorossa isojen mäkien Veteraanicupin avaus sarjoissa alle ja yli 50v. Olin ainut yli kuusikymppinen ja jouduin hyppäämään kolme-neljä lavaa alempaa kuin normaalisti ja jäinkin aivan kumpuun. Hyppyni olivat vain 40 ja 40,5 metriä. Todella vähillä harjoitushypyilläni,  ja varsin keskentekoisella fysiikalla ja tekniikalla sekä noilla vauhdeilla jäin 17 metriä kolme vuotta sitten samassa mäessä hypättyjen Veter.MM-kisojen hypyistä. Tekemistä harjoitusrintamalla siis riittää.  Usemmat veteraanihyppääjäkavereistani hyppäsivät ison mäen kisassa ajankohtaan nähden suht`hyvin. -Reissukaverini Ari Noponen kärsi eka kierroksella turhan pitkästä tauosta ennen veter.cupin aloitusta ja hiljakseen jatkunut lumisade hidasti alkupäätä,. Ari hyppäsi toisena. Toinenkin harmillinen asia sattui juuri Artun kohdalle. Aivan ilmeisesti mittamiseten sihteerille oli sattunut toisen kierroksen aikana työtapaturma ja hän ilmoitti radiopuhelimella kuuluttajalle ja tulospalveluun hypyn pituudesta 66m sijasta 56m.
Koska mitään kirjallista todistusta ei ollut saatavissa (kisaorganisaatio oli liian kevyt) ei asiaa saatu oikaistuksi , kun tulokset luettiin seinältä.
K73 mäen viiskymppisten sarjan voitti Huttusen Pasi ja yli viiskymppiset Strandenin Veijo.
Pikku tauon jälkeen hypättiin alkavassa hämärässä  (hieman heikot valot olisivat toimineet jo tuntia myöhemmin paremmin)K49 mäen perinteinen veteraani cupin avauskisa sarjoissa yli 30, 40, 50 ja yli 60 vuotiaitten sarjat (lisäksi ns. kutsusarja 25-29v).
 Kovin kisa oli sarjassa 30-39v ja voittajaksi hyppäsi Puijon Juha Miettinen. Hyvin oli parin päivän harjoittelu tehonnut muittenkin sarjojen hyppääjiin. Itsekin onnistuin kisahypyissä paremmin kuin harjoituksissa. Johdin yli kuuskymppisiä eka kierroksen jälkeen niukasti lähinnä hyvien "nappieni", vaikka pari kaveria hyppäsikin hieman pitemmälle. Paransin vielä toisella kierroksella päästen samaan mittaan kuin isomman män kisoissa eli 40,5m , mutta Karjalaisen Väinö "räjäytti pankin" onnistuen erinomaisesti hyppäämällä 44,5m ja vei voiton kymmenen pisteen erolla.
Kisojen jälkeen mäkileirillä mukana ollut "junnu" 22v Tuomas Latvala tuli vaunulle kylään ja jäi katselemaan TV:tä kun menin saunomaan poikien (Artun ja kumppaneitten)kämpälle.
Puoli kahdeksalta alkoi perinteiset mäkiveteraanien pikkujoulut Hotelli Herkossa.
Huomenna jos sää sallii on tarkoitus hypätä vielä yhdet treenit ja sitten aloitetaan kotimatka.

"Lumilla".....

Kun toissa iltana saavuimme Noposen Arin kanssa Taivalkosken hyppyrimäille, jotka K73,K59 ja K35)oli laitettu hyppykuntoon viime talvisilla varastoiduilla tykkilumilla tilanne vaikutti vesisateitten jäliltä huonolta. Mäet olivat ivan kaljamalla ja luonnonlunta ei ollut missään. Matkan varrella oli ollut eniten lunta jossain Rantasalmen metsätaipaleella, jopa matalia aurauspenkkoja, vaikka sielläkin vesisateet olivat tehneet tehtävänsä.
Taivalkosken hyppyrimäissä, varsinkin K73 mäessä oli tämän "alkutalven" tai paremminkin myöhäisyksyn aikana ollut enemmän hyppääjiä ja nimenomaan ulkolaisia kuin koskaan näihin aikoihin.
Pari vuotta sitten alkanut kait Ely-keskuksen rahoittama projekti , johon kuului suuren tykkilumikasan sahanpuru varastointi ja K73 vauhtimäen latujen jäädytysjärjestelmä on antanut hyviä tuloksia ja kokemuksia. Vuosi sittenhän luonnonlukin tuli avuksi jo melko varhain, Tämä syksy on ollut melkoista taistelua. Jo lokakuussa olivat päässeet hyppäämään neljänä päivänä, mutta sitten vesisateet olivat sulattaneet mäet..
Eilen pääsimme aloittamaan hyppyharjoittelut. Toissaöinen noin 2-3 cm märkälumi tarttui jäiseen tasaiseen pohjaan kiinni ja kun eilen keli muuttui pakkaseksi, niin iltapuolella päästiin aloittamaan harjoittelu suht hyvissä olosuhteissa. Junnuja lähinnä Kuopion suunnalta  oli parisenkymmentä ja veteraanejakin alkoi saapua eri puolilta Suomea. Muutama veteraanihyppääjä oli ehtinyt eilen käydä myös hiihtämässä Rukalla.
Pääsin "korkkaamaan" K35 mäen erään Kajaanilaisen kymmenvuotiaan pojan "koehyppääjänä" joskus klo 14-15. Laskimme ensin alastulorinteen ja sittenn hyppäsin kerran ja poika neljä kertaa kolmevitosesta.
Rinnepäällikkö Kari ja mäkien hoitaja Pentti tekivät myönteisen päätöksen  harjoitusten aloittamisesta joskus kolmen maissa.
Tänään junnut hyppäävät klo 10-12  ja 14-16 ja veteraanit 12-14 sekä 16-18  ettei mäissä olisi niin suurta tungosta yht`aikaa.
Asustelen noin kilometrin päässä mäeltä tutussa Leinosen Tuomon as.vaunussa. Arikin oli tässä yhden yön, mutta muutti eilen Pesosen Karin ja Kimin kaveriksi lähellä mäkeä sijaitsevaan punaiseen mökkiin.
Kävin siellä illalla saunomassa.
Veter.cupin avauskisat on ma.05.12. ja saman päivän iltana on veteraanimäkihyppääjien pikkujoulu Hotelli Herkossa. Vielä tiistaina, jos kelit sallii pidetään mäkiharjoitukset.
Palaan Artun kanssa tiistaina Savonlinnaan. Keskiviikkona on Viuhonmäen taloon tulossa tuttu sähkömies Osmo Hakulinen. Tarkoitus on uusia kaikki sähköpatterit ja päivittää muutenkin sitä sektoria talossa.
Sen jälkeen lienee ohjelmassani Kaisan, Antin ja Eppu Akustin paritalon puolikkaassa porrasremonttia.
Talvijaksolla minulla on liuta veter.cupin kisoja sekä SM kisat Jankkalassa ja MM-kisat Puolan Szczyrkissä
maaliskuun alussa.  Myös muutamia srk.vierailuja on sovittu Siperia-projektiin liittyen.
Juuri tällä hetkellä Joose ja Vitali ovat pohjoisen kiertueella kertomassa Karatusaprojektista.
Kiertue päättyy 14.12. Savonlinnaan. Yritän olla siellä itsekin mukana.

Harmaata ja sateista

Kun keskiviikkona lähdin Vääksystä kohti Jyväskylää, jossa viivyin vain reilun yönseudun ennen Savonlinnaan lähtöä oli sumuinen syyskeli. Liikennettä oli vähän ja sai ajella ihan omaa tahtia. Nautin tuosta sumuisen harmaasta syyskelistä. Tuli mieleen lokakuu joskus toistakymmentä vuotta sitten kun lähdin ajamaan Sallasta kohti etelää yksikseni. Palasin hyvän ystäväni ja urheilukaverini Jussi Tapion hautajaisista. Menomatka oli ollut suorastaan tuskallista. Monenlaista stressiä oli niskassa, ja tietenkin syvä suru Jussin kuoleman johdosta. Suru oli muuttunut kaipauksesksi ja stressit olivat pyyhkiytyneet pois. Myöhäissyksyn kauniit sumuiset vaaramaisemat autiolla viitostiellä rauhoittivat kummasti. Sielu suorastaan lepäsi siinä maisemassa. Jotain samantapaista koin tuolla Jämsään vetävällä tiellä.
Vääksyssä keskimmäisen tyttäreni Riikan perheen luona olin levännyt perusteellisesti rankan Siperian työjakson ja viiden vrk:n ajomatkan jälkeen. Suuri ilo oli tavata Riikkaa, Jannea ja lapsia  14v Tuittua, koulunsa aloittanutta Tähkää ja reipasta 5v Hermannia. Samaa lämmintä kodikkuuden kokemista oli lyhellä Jyväskylän käynnillä esikoistyttäreni Tiinan, Karin ja 15v kitaristi Eeron, 12v futari Aapon, 8v monitoimimies Laurin ja niin ihastuttavan kohta 2v Pikku-Inkerin luona.
Paluu reilun vuoden poissaolon jälkeen Savonlinnan kotiini itse -80 luvun alkuvaiheessa rakentamaani ok.taloon pudotti minut arkirealismiin. Talo oli vuokralaisten poismuuton jäliltä autio ja tyhjä. Tupakeittiössä oli pirttikaluston lisäksi  vain kiikkutuoli ja piano.  Olimme Tiinan ja Riikan kanssa roudanneet kesällä talostani huonekaluja ja muutakin tavaraa  heidän kesäpaikkaansa Suurenjärven Tallisaareen, jotain oli viety kierrätykseen ja yksi kuorma kaatopaikallekin. Viuhonmäen koti oli tarkoitus laittaa myyntiin.
Sain pari suoraa tarjoustakin, joista ei kuitenkaan syntynyt kauppoja. Vieläkään en ole tehnyt kiinteistövälittäjän kanssa myyntisopimusta.
Raahasin varastona toimineesta pikkukamaristani ison nahkasohvan tupaan pehmentämään autiota maisemaa.
Riikan lankomies Arska, joka on vuosien varrella hoidellut Viuhonmäen talkkarin hommia, kun olen reissuillut milloin missäkin, oli nytkin huolehtinut että vuokralaisten jälkeen talossa oli peruslämpö päällä. Sähköyhtiö oli kylläkin ehtinyt jo katkaista sähköt, mutta ne saatiin taas toimimaan. Jääkaappikin lähti , tosin hyvin hitaasti
mutta kuitenkin käyntiin. Lämminvesivaraaja ei näytä vielä toimivan, mutta pitää katsoa mistä se kiikastaa.
Eilen ajoin Transporterilla Pihlajaniemen Särkikujalle Joosen perheen asunnolle. Vein VW:n kesärenkaat varastoon ja löysin pari henkarillista vaatteitani talosta.
Johanna tulee lasten kanssa ensi tiistaina Siperiasta junalla Vainikkalaan ja saa katsastetun Transporterin käyttöönsä. Joose tulee Vitalin kanssa  keskiviikkona ja he menevät kait suoraan Ryttylään, josta aloittavat SEKLin autolla Pohjois- Suomen, Ruotsin ja Norjan kiertueen jolla informeeraavat Karatusan srk:n tilanteesta ja varmaankin myös kirkkoprojektista. Kierros päättyy joulukuun puolivälissä Savonlinnaan ja siihen tilaisuuteen yritän minäkin mennä.
Olin suunnitellut mennä talkoisiin Nordic-Openiin Rukalle täksi viikonlopuksi, mutta jäin Savonlinnaan koska tänään oli hyvän ystäväni mäkihypyn huoltajavalmentajan Kalevi Noposen hautajaiset Kerimäellä. Kalevin poika Ari, joka juniorina kiersi ahkerasti mäkikisoja aloitti uudelleen noin 10v tauon jälkeen kun pääsi veteraanisarjoihin soitteli ja kertoi elokuussa Kalevin sairauden etenemisestä (Syöpä vei miehen nopeasti). Joku viikko sitten sain Arilta tekstiviestin isänsä kuolemasta ja lupasin olla hautajaisissa. Tuntui hyvältä olla saattamassa Arin isää viimeiselle matkalle. Noita kisatapahtumia piisaa jatkossakin, mutta ihmisen hautajaiset ovat ainutkertaisia tapahtumia.
Poikkesin samalla reissulla tapaamassa vast`ikään 70v täyttänyttä urheilukaveriani Erkki Muhosta, jolta parkinssonin tauti on vienyt liikuntakyvyn , eikä hänen puheestaankaan tahdo saada selvää. Reilun tunnin verran kuitenkin Erkin kanssa "hypättiin mäkeä, hiihdettiin ja pelattiin lentopalloa". Erkin poika Ossi hyppäsi junnuna mäkeä ja tytär Anu pelaa lentopalloa edelleen menestyksekkäästi Mikkelin Passareissa.
Nuorimmaiseni Kaisa tulee Anttinsa ja esikoispoika Eppu Akustin kanssa huomisiltana Joensuun reissultaan Skodallani ja he palaavat täältä varmaankin bussilla kotiinsa Kuopioon.
Huomenna jännätään vielä Nordic-Openin päätöspäivän tapahtumia, erikoisesti mäkimiesten osalta.
Ensi viikolla yritän hoidella asioitani täällä Savonlinnassa.

Kotona pitkästä aikaa

Kirjoittelen tätä blogia lähes tyhjässä tupakeittiössä omakotitalossani  Viuhonmäen Metsätiellä noin 5,5km Savonlinnan keskustasta itään päin. Palasin maailmalta tänne eilisiltana ja ensi töikseni raahasin vuokralaisten kamariin ahtaman nahkasohvan keskelle lattiaa, ettei täällä näyttäisi niin autiolta ja kolkolta.
Olin jättänyt vuokralaisten käyttöön ns.pirttikaluston (pöytä penkkeineen) ja kiikkutuolin. Kaiken muun he olivat tunkeneet pieneen kamariin jonka olin jättänyt tavaroitteni varastoksi.
Kesällä olin tyttärieni Riikan ja Tiinan kanssa roudannut varastoista huonekaluja yms. Tallisaareen lasteni kesäpaikkaan. Joku kuorma oli viety kaatopaikallekin ja jotain myös kierrätyskeskukseen.Tarkoitus oli laittaa talo myyntiin ja käytinkin täällä jopa kiinteistävälityksen edustajaa. En ole kuitenkaan vielä tehnyt tästä myyntisopimusta. Vuokralaiset sekä eräs tuttu perhe tekivät kesällä tarjouksetkin talosta, mutta kauppoja ei syntynyt.
Kun viime vuoden syyskuussa lähdin ensimmäiselle  kolmen kuukauden Siperian keikalleni talooni muutti vuokralaiseksi tuttu nuori yksinhuoltajaäiti 5v poikansa kanssa.Myöhemmin kuvioon tuli myös pojan isä .  Vanhemmat avioituivat viime keväänä.  Lokakuun alussa he muuttivat toiseen vuokra-asuntoon kaupungin keskustassa, koska he eivät halunneet jäädä myyntiprosessin jalkoihin.
Tarkoitukseni on heti alkuun vaihdattaa taloon uudet kiinteät   sähköpatterit. Vanhat patterit ovat sanoneet jo yhteistyösopimuksensa irti. Toinen välttämätön remontin kohde on räystäskourujen ja syöksyrännien uusiminen, mutta se jäänee ensi kevääseen, kunhan kelit kuivuvat.
En ole vielä näissä kotimaisemissa saanut kammettua itseäni lenkille. Tänään katselin tästä netti-TV:stä Rukan MC kisoja . Nais- ja mieshiihtäjätkin yllättivät iloisesti viidennellä ja kuudennella sijallaan Sprintti-kisassa.
Sen jälkeen katselin Ryynäsen taistelua yhdistetyssä. Viides sija oli kovaa valuuttaa siinä seurassa.
Mäkiosuuden jälkeen hienosti kuudentena hiihto-osuutensa aloittanut Jesse Jääskeläinen hiipui rankalla hiihto-osuudella jonnekin 20:n huonommalle puolelle. Muut suomalaisedustajat epäonnistuivat mäkiosuudella eikä heillä tainnut olla enää riittävästi intoa hiihto-osuudellekaan. - No huomenna on päivä uusi ja toinen yh:n kisakin. Jos tuulet yltyvät liikaa , niin siinä kisassa voidaan käyttää tänään aamupäivällä hypätyn varakilpailun mäkituloksia.  Myöhemmin illalla piti olla mäkihypyn karsinta, mutta se oli peruttu liiallisen tuulen vuoksi.
Karsinta hypätään sunnuntaina ennen mäkikisaa. Jos kelit sallii niin huomenna hyppäävät joukkuemäen.
Huomenna ja sunnuntaina Rukalla hiihdetään niin naisten kuin miestenkin vapaan ja perinteisen "pikamatkat".
(N 5 ja 10km, M 10 ja 15km).
Kaisa Antti ja Eppu Akusti tuovat minulle sunnuntaina iltapäivällä Skodan palatessaan Joensuun kyläilyreissultaan ja jatkanevat täältä Kuopioon bussilla. Pitkäsetkin saapuvat Suomeen alkuviikosta ja saavat
Transporterin heti käyttöönsä. Joose klähtenee Vitalin kanssa pohjoisen kiertueelleen jollain SEKLin autolla ja VW jää Johannan käyttöön.

Kotimaata jalkojen alla

Eilisaamuna vein talkookaverini Esko Kaukosen ja Kyösti Nokan Kouvolan r-asemalle, josta he jatkoivat junalla Pieksämäelle. Tämä Jäppilän voimakaksikko oli lähtenyt seitsemän viikkoa aikaisemmin junalla kohti itää. Moskovassa miehet olivat vaihtaneet oikeaan Siperian pikajunaan ja majoittuneet kolmannen luokan "Plattskart" osastoon, jossa oli 6 hengen nukkumispaikat. Neljän vrk:n köröttelyn jälkeen he hieroivat unisia silmiään Irkutskin r-asemalla, josta heidät korjasi kotiinsa paikallisen luterilaisen srk:n khra Albert, joka toimi myös heillä matkaoppaana Baikal-järveen tutustumismatkalla.  Me Joosen kanssa vuorostamme korjasimme kaverukset syrjäiseltä (15km keskustasta) Minusinskin r-asemalta ja sen jälkeen heidän kohtalonsa olikin kuin aikoinaan Suomesta Siperiaan passitetuilla pakkotyövangeilla. Kuusi päivää viikossa neljän viikon ajan tiivistahtista työtä Karatusan pappilan laajennustyömaalla. Hyvin nuo 68 vuotiaat "nuorukaiset" jaksoivat tuon kovan urakoinnin.  Johtuen Joosen ja minun harrastelijapohjaisesta rakentajakulttuurista ja suunnittelusta kävi nyt niin kuin aikaisemmillakin kerroilla, että optimistiset arviot aikataulusta pettivät ja työn tahti kiihtyi loppua kohden.
Sen verran annoimme helpotusta urakointiin, että tein "poikien" kanssa kaksi vajaata retkipäivää. Ensin Jenisein jättiläispadolle ja sen lähimaastoon ja sitten Karatusaan eräänä sunnuntaina Minusinskista palatessamme  poikkesimme Tajatin vanhauskoisten kylässä (60km päätieltä itään). Myös kotimaahanlähtöä edeltävänä päivänä passitin "pojat" Vitalin kanssa vierailemaan Suetukin virolaiskylään. Joosekin oli siirtänyt veljensä Juhon kanssa suunnittelemaansa Jergagin vaellusretkeä seuraavalle viikolle ja näin ehti olla jonkun lisäpäivän kanssamme työmaalla.
Ennen iltakuudelta aloitettua Vitalin kodinsiunausjuhlaa "pojat" ehtivät vielä Suetukista palattuansa sänkyjen purku-, siirto-, ja kokoamistalkoisiin. Tytär Svetan ja nuorimmaisen Mishan sängyt vietiin pienempään uuteen huoneeseen ja isompien poikien Diman ja Aljooshan kerrossänky koottiin isompaa huoneeseen, ja näin isä Vitali ja äiti Tonja pääsivät sänkyineen olohuoneesta omaan makuukamariinsa.
Joose saapui paikalle perheensä ja veljensä Juhon kanssa puolenpäivän jälkeen ja asensi viimeisen ikkunan paikoilleen. Juho tiivisteli ala-pohjan tyroksisaumoja ja minä jatkoin yläpohjan villoituksen loppuun. Juuri ennen juhlien alkua saimme Juhon kanssa paikoilleen vintin ja alapohjan ovi/luukkuaukkojen hätäaputyroksilevyt.
Joose, joka juhlavasti albaan ja muihin papin tamineisiin pukeutuneena toimitti kodin siunaamisen oli jo ehtinyt hätistellä meitä Juhon kanssa lopettamaan töitä ja kun viimeinkin pääsimme sisätiloihin pyysi minuakin sanomaan jotain tilaisuuden lopussa olevan vapaan sanan ajalla.  Pää kuten myös sisinkin oli tyhjänä liian kiireisen päivän päätteeksi, ja mielessä myllersi vielä kahteen kertaan muuttunut aikataulu, josta Joose ei ollut muistanut meitä työmiehiä informoida,  mutta kävin Volkkarissa vaihtamassa työrytkyt vähän asiallisempiin kamppeisiin  ja siinä ohessa yritin huokaillakin sen sanomisen puolesta.
Naisväki oli hikoillut keittiössä tarjaoamisten ja muitten valmistelujen kanssa.  Väkeä oli saapunut melkoisesti ja vielä tilaisuuden aikana tuli muutamia naapureita   ja tuttuja perheineen.  Kodinsiunausjuhlista tuli lämminhenkinen ja hyvä tilaisuus ja virallisen siuanuksen jälkeen käyttivät minun lisäksi lyhyitä puheenvuoroja diakoni Oleg, Minusinskin khra Slava ja talon isäntä Karatusan khra Vitali.
Aikalailla haikeutta mielessä hyvästelimme iltamyöhällä talonväen aloittaen automatkan Minusinskiin.
Aamupalan ja pankkiautomaatilla käynnin jälkeen pääsimme toisella yrittämällä matkalle kohti Suomea. Kyöstillä oli unohtunut kihlasormus suihkussakäynnin jälkeen olohuoneen lattialle. Onneksi hän huomasi sen ennen kuin lähdimme ulos kaupungista.
Viiden vrk:n ajo sujui mallikkaasti. Olin itse ajatellut, että pidämme kuten edellisilläkin kerroilla 2-3 tunnin yhteiset yöunet, mutta "nuorukaisten" into entisten morsiammiensa luokse Suomeen ei antanut heille rauhaa, vaan ajoimme kolmessa vuorossa. Vain Uralin länsilaidalla Birskissä, jonne poikkesimme tapaamaan Uralin lääninrovastia Juha Väliahoa ja hänen eestiäistä Anu vaimoaan antoi tilaisuuden nukkua yksi yö ihan lakanoitten välissä. Esko oli joskus 4v sitten ollut siellä rakennustalkoissa. Olivat rakentaneet perustukset lähetystalolle, joka nyt kauniina punatiilivuorauksin yllätti niin Eskon kuin meidätkin. Aivan upea oli myös siperialaishirsistä rakennettu rukoushuone, jonka yläkerrassa oli khran pappila ja kanttorila.
Pienenä, mutta silti suurena yksityiskohtana oli suomalaisen jostain Oulun suunnalta kotoisin olleen hirsirakentajan ratkaisu sisäseinien hoyläämisestä ja hiomisesta. Vävyni Janne oli viime kesänä toteuttanut juuri samanlaisen ratkaisun heidän vielä keskeneräisessä hirsiraketeisessa kesämökissään lähellä Savonlinnaa Suurjärven Tallisaaressa.
Alkujaan yhdelle tontille rakennettu rukoushuone, oli saanut lisäalaa, kun naapuritaloista olivat vanhat asukkaat muuttaneet pois ja srk.oli saanut ostettua ne. Nyt siellä oli kaikkiaan viisi tonttia, joista yhdellä sijaitsi khra Slavan pappila ja yhdellä sijaitsi ns. hunajatalo.  Viimeksi mainittu on Juha Väliahon sitkeyden osoitus. Siinä on hyvällä alulla oleva liikeidea kehittymässä. Tarkoituksena on omavaraisuuden tason nostaminen, Uralin rovastikunnan pappien palkkojen ja myös Birskin srk:n talouden hoitamiseksi. Jos hanke etenee hyvin , niin ehkä myös Inkerin kirkko saa siitä jonkun siivun.  Hunajatalossa purkitetaan huipputekniikalla todella korkealaatuista lehmushunajaa. Mekin ostimme muutaman purkin tuliaisiksi. Toimme Suomeen Anun ostaman 30 kg hunajalastin ja pari suurta matkalaukkua. Väliahot, jotka -90 luvun alussa aloittivat yhdessä Venäjän työn Marin maalla Joshkar-Olassa ja 9v sitten siirtyivät tuonne Birskiin ovat ensi talvena palaamassa kentältä. Heillä on kuitenkin vielä 4v työsopimus Suomen Lähetysseuran kanssa ja tuon neljä vuotta he tekevät työtä Anun synnyinmaassa Virossa.
Sain paljon hyviä ideoita Karatusan rakentamishankkeita ajatellen ja koko Birskin vierailu oli niin sydämellinen, että se suorastaan sattui. - Voi sanoa, että tuo Birskin lähetystyöprojekti on varsinainen hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu kun kuljetaan ( ja myös rakennetaan) rukoillen.
Kouvolan asemalta lähdettyäni poikkesin Lahden mäkikeskukseen jossa totesin, että lumiverkot olivat viritetyt paikoilleen. Soittelin Anun lapsenlapselle, joka opiskeli Riihimäellä sekä eräälle Tapanille joka lupasi hakea Anun tavarat Ryttylästä ja toimittaa ne heidän kotiinsa Hyvinkäälle.
Tulin Ryttylään sopivasti ruoka-aikaan ja lounaalla ehdin jutella kohta eläkkeelle jäävän puolitutun kiintistönhoitajan kanssa. Olin puhelinyhteydessä myös idäntyön koordinaattorin pastori Tapani Kaitaisen kanssa, mutta en enää malttanut jäädä häntä odottamaan vaan ajoin Lahteen, jossa kävin tutussa ja mukavassa Salpausselän AD-huoltokorjaamossa neuvottelemassa Joosen Transporterin katsastusremontista.
Vien auton ensi maanantaina heti aamulla korjaamolle.

Vain kaksi paivaa toita

Taytyy todeta etta vahiin kay tyopaivat.  Tanaan pojat aloittivat lattialautojen asentamisen. Peltipojat jatkoivat profiilipeltien kimpussa . Itse villoitin lisahuoneitten ylapohjaa, jotta voisin tehda loput runkokoolaukset vinttitilaan, elika tukikoolinkit kattokannattimien alle molempiin laitoihin.. Ylapohja tarvitsee villoituksen paalle
vahintaan kulkusillat, mutta oikeastaan kantavan laudoituksen jokapaikkaan, koska ylapohjakoolinkeihin on alapuolelle niitattu vain hoyrysulku ja alimmaksi 15 mm kattopanelit, jotka kantavat vain villojen painon.
Vaikka tein tyotani erittain huolellisesti ja varovasti liupsahti jalka kerran lankulta ja reilun nelion alalta panelit irtosivat, mutta onneksi pysyivat kiinni toisissaan ja saimme ne takaisin paikoilleen, mutta aikaahan siina kului ja myos hermosoluja se koetteli. Tuon lisahomman jalkeen jatkoin tyotani istualtaan liikutellen kahta leveaa lankkua tarpeen mukaan allani.
Peltipoikien urakkakin on edennyt ihan mukavasti. Tanaan he asensivat mm.nurkka-, ym.listoja. Jaljella on viela kuistin etuseinan ja vintin ylakolmion pellittykset.
Joose ja Juhokin ovat tulossa Karatusaan ilmeisesti huomenna.
Vitalin lammittaessa meille saunaa, ehdin tehda pitkastaaikaa jonkunlaisen punttitreenin. -Kuntoilu on valitettavsti jaanyt rakennuskiireitten jalkoihin.

Lahtolaskenta jo kaynnissa

Paljon olisi viela tekematta ja aika on kaymassa vahiin. Taitaa jaada Jooselle melkoisesti hommia lahdettyamme.
Vitalilla on paljon hienoja valokuvia ja minunkin kannykkakamerassani jonkunverran, mutta niita ei nyt ehdi tahan juttuun laittamaan.Tulimme poikien , eli Eskon ja Kyostin kanssa eilisiltana Karatusaan ja teimme 120 km lenkin Tajatin vanhauskoisten kylan kautta. Joose ja Juho tulivat kait puolilta paivin Transporterilla lattialautalastin kanssa, mutta joutuivat melko pian lahtemaan Minusinskiin Johannan ja lasten luokse. Ehdimme kuitenkin Joosen kanssa suunnitella lahipaivien toita ja silla aikaa Juho sommitteli uusien huoneitten rossipohjan laitoihin styroxeja pakkasten suojaksi. Esko ja Kyosti saivat ammuttua loput panelit kattoon ja mina tein vintin paatyyn pohjalaudoituksen viimeistelya. Illempana tyhjensimme liiat tarvikkeet uusista huoneista ja aloitimme ylemman ristikoolauksen asentamisen. Kavin valilla ostamassa kunnon satsin viiden ja kuuden tuuman nauloja.
Profiilipeltimiehet ovat uurastaneet hyvin ja taloa ei enaa oikein tunne samaksi jonka kanssa aloitimme reilu vuosi sitten.
Tonjalla oli tanaan paljon hommia, joten kavimme syomassa Katjuskassa . Terkkuja vaan Laurille, siella tytot haikailivat, etta mihin se pitka ja komea viikinki on jaanyt, kun troikassa keski-ika lahenee seitsemaakymmenta.
Tuli sitten syotya melko tuhdisti, mista on taas ongelmia talven ja makikisojen tultua.
Paikallisessa aviisissa oli huomiselle vesisadetta ja kylmenevaa. Lahipaiville naytti runsasta lumisadetta ja pakkasta paivaksikin. Talvi taitaa  olla tulossa.

Loppusuoralla

Juoksukilpailussa  voittaja seppelöidään vasta loppusuoran jälkeen. Meillä on alkamassa tämänkertaisen rakentamisjakson loppusuora.  Palasimme vielä vetämään henkeä viikonlopuksi tänne Minusinskiin, ja nukuimme taas herroiksi tuossa Pitkästen olohuoneessa, joka toimii taas kerran myös kirkkosalina kohta alkavassa jumalanpalveluksessa. Päiväntunnussanasta huomasimme eilisaamuna, että Suomessa vietettiin Pyhäinpäivää. Me paiskimme Eskon ja Kyöstin kanssa töitä Karatusan pappilan lisähuoneitten ja ulkokuoren kimpussa. Joose tuli perjantaina perheensä ja veljensä Juhon , sekä kattopanelien kanssa Transporterilla Karatusaan. Moneen kertaan suoritettujen etsintöjen jälkeen löytyivät lopulta kaikki tarvittavat letkut ja vempaimet, että pojat (Esko ja Kyösti) saivat naulapyssyn toimimaan ja ehtivätkin naulata noin kolmanneksen kattopaneleista paikoilleen. Iltapaivalla hälytin heidät apuun laittamaan puuttuvia laudoituksia jotka tulivat ulkovuorauksen peltisten profiililistojen alle.  Olin nimittäin jäämässä peltien laittajien jalkoihin ( huippukavereita vesi-, ja sähköSasha  ,  Kusebarin kylästä 40 km päästä olevan   ystävänsä kanssa) .  -  Jatkoimme  "poikien" kanssa vielä peltimiestenkin lähdettyä. Laitoimme saunan puoleiseen vintin päätyyn koolauksen ja peltien pohjalaudoituksen. Loppuvaiheessa ei enää nähnyt vatupassin silmää ja naulatessakin peukaloon osuminen oli paljon todennäkäisempää kuin naulankantaan osuminen.
Ehdimme kuitenkin vielä iltapalalle Pitkäsille joskus iltayhdeksän maissa.
Joose oli ehdotuksestani muuttanutkin retkisuunnitelmiaan. Heidän piti Juhon kanssa lähteä kahden yön hiihtoretkelle Jergagiin Sajanin vuoristoon ja meidän piti mahdollisesti käydä Tuvan puolella turistimatkalla.
Remontin nykyvaiheen vuoksi Joose ja Johanna olivat ehdottaneet Juholle, että tämä jäisi tänne pitemmäksi ajaksi viisuminsa puitteissa ja palaisi Transitkyydin sijasta junalla tai lentäen Suomeen. Heidän hiihtoreissunsa siirtyy näin viikolla ja pääsemme porukalla maanantaina jatkamaan raketamista. 
Meidän turistimatkamme suuntautuu ehkä tänään Tajatin vanhauskoisten kylään, 60 km Karatusan tiestä vasemmalle. Risteys on noin reilut 10 km ennen Karatusaa.
Illalla sain urheilukaveriltani hieman yli kolmekymppiseltä Ari Noposelta suruviestin. Hänen rakas isänsä ja hyvä ystäväni Kalevi oli nukkunut ikiuneen (Arin sanoin). Laitoin osanottoviestini ja lupasin ottaa yhteyttä heti Suomeen saavuttuani.

Torstai on toivoa taynna

Mista lienee sanonta lahtoisin, mutta tama torstai oli vaan ihan tavallinen. Jo alkuyosta Transporterissa muutaman yon lampoa antanut puhallin lakkasi hyrisemasta. Arvasin, ettei toinenkaan vataavanlainen puhallin toimi rakenteilla olevassa lisatilassa. Mietiskelin etta jos sahkot on poikki koko talosta, niin asukkaillekin tulee pian vilu. En lahtenyt keskella yota herattelemaan talon vakea, eli Tonjaa ja lapsia. Vitalihan on kaymassa Ulan Udessa viisumiasioiden vuoksi. Olin nukkunut alkuyon makuupussi auki ja normaali peitto paallani, niimpa sulkeuduin makuupussiin ja nukuin ilman ongelmia. Aumulla totesin tilanteen. Talossa sahkopatterit olivat toimineet, mutta jokin sulake oli pois pelista  ja .tyomaalle ja autoon sahkoa toimittanut kela oli oikosulussa. Asian totesi  sahko-.ja vesiSasha  joka kavi sahko-ongelmat lapi.  En ehtinyt poikien kaveriksi aamupalalle Elvin taloon vaan soin aamupalan Tonjan ja lasten kanssa. Pojat jatkoivat villoitus ja levytyshommia sialla ja mina jatkoin ulkopuolella valmisteluja profiilipeltien asentamista varten. Tyota on edelleen paljon jaljella, vaikka Joose optimistiseen tyyliinsa kommentoikin eilista tekstia todeten etta olemme edella aikataulusta. Joiltain osinhan onkin niin, Andrein ja Sashan loppujen kattolevyjen asentaminen ja lahipaivina paikallisin ammattilaisvoimin tapahtuva
ulkovuorin profiilipeltien asennus ovat plussaa. Pitka julkivivu alkaa olla  lahes valmis peltien asentamiselle, mutta toiselta puolen taloa puuttuu osa asennuslaudoista, samoin saunanpuoleisen paadyn ylakerran seinan koolaus puuttuu, samoin  kuin paadyn rossipohjan ulkolaita.
Joose oli aamulla hakenut lentokentalta veljensa Juhon ja samalla kattopanelit. Huomenna heidan kanssaan Karatusaan tulevat myos Johanna ja lapset.
Viimeiset kymmenen vuotta seurakuntatyossani torstai oli kylla toivoa taynna, silla torstaisin oli nuorten laulu-, ja rukousilta ja Herra kokosi nuorisoa sanansa aareen Savonlinnan seurakuntakeskukselle enemman ja enemman.  Paljon hyvia muistoja  ja kiitollisuutta on mielen pohjalla noilta vuosilta.

Aamukampa harvenee....

Ylihuomisesta viikon paasta suunnistamma kohti Suomea Joosen Transporterilla.Huomisaamuna lentaen Pitkasten vieraaksi tuleva Joosen vanhin veli Juho matkustaa kanssamme. Autoon pitaa vaihtaa oljyt ja tehda muutakin huoltoa ennen pitkaa kotimatkaa.
Tanaan pojat aloittivat cyprokien laittamisen lisahuoneitten sisaseiniin ja me Joosen kanssa sommittelimme "Potemkinin kulisseja" pitkan julkisivun perustuksen kylkeen. ja saimmekin siita ihan hyvannakoisen. Se nayttaa ihan taidokkaasti muuratulta, mutta siina on vain sen nakoiset muovielementit. Samanlaiset tulee myos
talon perunamaan puoleiseen paatyyn.Toinen pitkasivu jaa naapurin aidan katveeseen eika siihen laiteta noita elementteja. Myoskaan verandan paatyyn ei niita laiteta.
Huomenna pitaisi paikallisen ammattilaisen tulla asentamaan eilen Abakanista saapuneet seinien siniset ja valkoiset profiilipellit.On kuulemma kahden paivan homma.
Saa on ollut nyt jo kolmatta paivaa kylma. Paivallakin pakkasella tai aivan nollan tuntumassa. Pohjoisen puolelta kaynyt viima lisasi kylman tuntua.
Kun kavimme toitten jalkeen tankkamassa autoa huomasin eraan maasturin katolla laskettelusukset ja lumilaudan. Jututin nuorta kuskia, joka oli tyttoystavansa kanssa menossa laskettelemaan Jergagille.

Taas yksi paiva illassa

Esko oli lipsahtanut eilisessa tekstissa Kyostiksi. Han jatkoi tanaankin sisimman 5cm vuorivillan asentamista cyprokien laittamista varten asentamiensa vaakakakkosten valiin, Sita ennen virittelimme yhdessa ylapohjaan hoyrysulkumuovin. Joose tuo perjantaina kattopanelit ja lattialaudat Abakanista Mitsubishilla. Mittailimme tanaan auton sisatiloja ja nayttaa silta, etta nuo hoylatyt kolmemetriset mahtuvat Mitsubishiin, Kyosti jatkoi ulkona hirsivalien tilkitsemista. Asensimme Joosen kanssa toisen vanhanpuolen kamarin uusista ikkunoista jonka jalkeen Joose joutui vesiSashan kaveriksi vesihommiin jatko-osan poikien kamarin alla sijaitsevaaan "porakaivo"monttuun.Itse tein milloin mitakin.Iltapuolella tuli Abakanista seinien profiilipellit, joita on tulossa asentamaan paikallinen ammattilainen. Joose tulee ilmeisesti myos huomenna, mutta on torstain Abakanissa ja Minusinskissa, jossa heilla on nuortenilta Slavan kanssa
Tanaan "poikien" vuokraemanta Elvi, jonka luona minakin syon aamu-, ja iltapalan kavi pyynnostani "katsastamassa" tyomaamme, mutta ei suostunut katsomaan taloa sisapuolelta. Kun illalla kysyin hanen vaikutelmiaan, han sanoi, etta meilla on "kiirus" remontin kanssa. Samaa mielta olen minakin ja nayttaa Joosekin alkavan vahitellen kallistua samalle kannalle.
Tanaan mittailimme ja sommittelimme kuinka asentaisimme Vitalin Abakanista pappilaansa ostaman ison kaminan. Joose yrittaa loytaa torstaina Abakanista siihenkin sopivia suojatarvikkeita.
Tanaan Kyosti toimi saunamajurina ja kyllapa olikin kipakat loylyt.

Hitaasti, mutta varmasti...

Vitali on reissulla Ulan Udessa. Han tarvitsee ulkomaanpassin viisumin hakemista varten, niimpa jouduin tanaan vesikuskin rooliin. Tonjalla oli pyykkipaiva ja kaytossa oli ikivanha pulsaattorikone saunassa. Vesi piti kuljettaa noin 400m paasta vesipostista.  Talon "porakaivosta" on vesi ilmeisesti lopussa.
Ehdin silti autella Joosea kahden ikkunan asentamisessa jatko-osaanja valmistella yhden vanhan ikkunan vaihtoa uuteen. Kyosti jatkoi lisahuoneitten seinien vaakakoolauksia ja Kyosti tilkitsi vanhojen hirsien valeja.Meilla on ollut ongelmia suoraan sahan raamista tulleen sahatavaran kuivaamisen kanssa. Pyysin ja sain Jaalinojan Hannulta tekstiviestina ohjeita k.o. ongelman suhteen.
Vasta 22v reipas nuorimies Andrei oli rohkeasti tehnyt Joosen ja Vitalin kanssa urakan loppujen kattolevyjen asentamisesta ja sai homman sahko-, ja vesiSashan kanssa valmiiksi tanaan.
Huomenna pitaisi tulla Abakanista seinapellit ja perjantaina Joose yrittaa tuoda Transporterilla kattopanelit ja lattialaudat. Talla viikolla kuivaamme viela lattiaan koolattavia kakkosnelosia. Perjantaina ne pitaisi jo ristiinkoolata nykyisten 50x200mm poikittaiskoolinkien paalle.Ennen kattopanelien , lattian ponttilautojen ja cyproklevyjen asentamista laitetaan hoyrysulkumuovit. Ensi viikolla pitaisi ehtia tehda kaikki viimeistelyhommat. - Kaikenkaikkiaan meille tulee kiire!!!
Vitalin lapset ovat asettumassa yopuulle ja kavivat toivottamassa minulle suomenkielella: Rauhaa.
Kelloon nyt paikallista aikaa  22.45 Kun Suomessaon siirrytty talviaikaan on meilla 6 tunnin aikaero, silla Venaja on paattanyt pysya kesa- ajassa.

Takaisn sorvin aareen

Oli sittenkin aivan mukava pistaytya Minusinskissa paidan vaihetusreissulla. Nukuimme yhden yon Pitkasten olohuoneessa ja ehka se uni oli sittenkin syvempaa ja levollisempaa kuin Transporterissa, vaikka siellakin olen alkanut entista paremmin viihtya ja parin kolmen yon ajan minulla on hyrissyt pieni sahkolammitinkin autossa.
Pesin Pitkasilla myos koneellisen pyykkia, myos ikivanhan vihrean Haltitakin, joka oli aivan pinttynyt liasta ja jonka vuoksi Kusti Matero jo pari vuotta sitten moitti minun muistuttavan lahes puliukkoa. Kustin missioporukassahan olisi pitanyt olla tip top tyyliin pukeutunut, parta kaltattu kahteen kertaan paivassa ja tukkakin sentin siilimallia. Minulla on nyt koko reissun parta, joten jos se sailyy ei tartte joulupukin naamaria ollenkaan.
Tanaan oli uskonpuhdistuksen juhlapaiva ja Joose, joka toimi liturgina heidan kodissaan pidetyssa jumalanpalveluksessa oli pukeutunut albaan ja muihin papin tamineisiin. Han selvisi ihan hyvin tehtavastaan. Slava saarnasi ja diakoni Oleg antoi sivusta tukea.Pitkasten ja Shadrinien lasten lisaksi oli kaksi Hiljan koulukaveria, joille Johanna Olgan kanssa piti pyhakoulua, josta he tulivat ehtoollisen aikana siunattavaksi.
Vakiokavijat (kolmesta kuuteen saksalais-, ruotsalais-, suomalaisjuuria omaavia mummoja) loistivat nyt poissaolollaan, mutta khra Slava oli jonkun tuttavansa kanssa kauppareissullaan tavannut ja kutsunut "kirkkoon" taman tuttavan tutun joka oli siella toissa.
Amalia niminen ja eestilaista sukujuurta ollut aika reippaaksi ja puheliaaksikin osoittautunut nuorekas elakelainen ( teki viela toita koska elake oli liian pieni) jai kirkkokahveille ja juttelimme hanen kanssaan melkolailla. Han puhui hyvin eestinkielta ja oli kiinnostunut englannin kielesta, jota oli aikoinaan koulussa opiskellut vuoden ajan. - Ehdotinkin diak.Olegille, joka opettaa englantia yliopistossa, etta han virittelisi uudelleen jo kertaalleen kuopattua srk:n englannin kielen kerhoa. Se voisi olla yksi vayla loytaa yhteys seurakuntaan. Myos Slava seka Vitali ja Tonja tarvitsisivat praktiikkaa englannin opiskelussa.
Katonlevyttajat Andrei ja sahko ja vesiSasha olivat ahkeroineet hyvin lauantaina. Vain katon lansipuolelta kadun puoleiselta neljannekselta puuttuu uudet kattolevyt. Levyja joutuu ilmeisesti tilaamaan lisaa ennenkuin koko katto on valmis. Myos "kilpaileva" rakennusporukka on ahkeroinut hyvin. Heilla alkaa olla rakennus jo vesikatossa. Materiaalina profiilipelti.

Paidanvaihtoreissulla Minusinskissa

Vaikkakin rakentamisaika Karatusan pappilan laajennustyömaalla onkin käymässä vähiin, lähdimme viikonlopun viettoon Minusinskiin. Saavuttuamme Pitkästen asunnolle Timrjasevan kadulle menimme koko poppoo käymään pankkikorttiautomaatilla, sillä ruplat olivat jo lopussa itsekullakin. Sen jälkeen lähdin  tekemään pienen hölkkä/loikkatreenin tuttuun mannikkömetsään. Alkoi jo hämärtää joten treeni kesti vain puolituntia.
Joose oli taas kerran loihtinut hienon vahvistetun iltapalan, jonka jälkeen olen istunut lasten leikkihuoneen lattialla selailemassa tietokoneeni postia, jota onkin melkoisesti.
Olimme ajaneet jo lähes 10 km, kun Joose soitti ja pyysi palaamaan vielä Karatusaan. Hän ei ollut muistanut aikaisemmin mainita, että tarvitsi papin albaa ym. jumalanpalvelukseen liittyvää Minusinskiin . Palasimme ja samalla pääsimme auttamaan paikallisesta Saarin rautakaupasta tulleen rakennustarvikelastin purkamisessa.
Joose ja Vitali olivat sopineet erään 22v Andrein kanssa talon kadunpuoleisen katto-osan uudelleen levyttämisestä. Andrein työkaveriksi osoittautui meille tuttu sähkö-, ja vesiSasha.
Lauantain työsaldona oli Eskolla yhden ikkuna-aukon teko jatko-osassa ja sen viereiset villoitukset. Kyösti
laittoi keittiön ulkoseinälle pellavarullasta tilkettä ja naulasi päälle 10 cm levyisiä vanerisoiroja. Itse tein taas kerran lapiohommia kadun puoleisella pihalla, tarkoituksena ohjata valumavedet poispäin talosta.
Huomenna osallistumme täällä jumalanpalvelukseen ja sitten ajamme takaisin Karatusaan. Aiomme poiketa
menomatkalla katsomassa Tajatin vanhauskoisten kylää, jossa kävin keväällä.

Viikonloppu haamottaa

Huomenna lauantaina aiomme tehda lyhyen tyopaivan ja sitten ajaa Minusinskiin Johanna vaivoiksi.
Pojat ( Esko ja Kyosti, minua 2v vanhempia Jappilan Rummukasta kotoisin olevia talkoomiehia) ovat nyt kaksi paivaa ahkeroineet jatko-osan villoituksen kanssa. Lattia (2/3)ja seinat ovat jo lahes villoitettu. Juuri villoituksesta johtuen saunoimme tanaankin. Joosekin oli taalla ja ehti rak.tavarain hankinnan ja muitten yleisten asioitten ohella
laitta yhteen ikkuna-aukkoon ala- ja ylalankun seka olla kaverina kun asensimme verandaan vankan lankkulattian.Sita ennen ehdin itsekseni rakentaa mielestani tyylikkaan portaan verandan eteen.
Pojat ovat yopyneet eestilaisen Elviiran talossa, ja siella olemme yhdessa syoneet aamupalan ja myos iltapalan.
Itse olen nukkunut herroiksi Transporterissa. Kahtena viimeisena yona minulla on ollut pieni lampopuhallin paalla, vaikka hyvan makuupussin kanssa selviaisin muutenkin.
Kotimaahan lahdon aamukammassa on piikkeja enaa kahden viikon verran. Sita ennen on hyvin tiukka tyorupeama.Joose on sopinut, etta Vitalin pappilassa on kodin siunausjuhla ja samalla meidan lahtojuhla ja sita ennen pitaisi saada nuo lisahuoneet asuttavaan kuntoon. Tyotamme on hidastanut sahatavaran ja muunkin materiaalin kuljetusongelmat Abakanista tanne Karatusaan ja niista johtuen olemme yrittaneet kuivattaa lattiaan ristikkaiskoolaukseen tulevia kakkosneloslankkuja. Nytkin tehokas lampotykki jytisee tuossa oven ja valiseinan toisella puolella.
Pienta vaihtelua arkiseen aherrukseemme on tuonut kun joskus kesalla saman kadun varressa neljas tontti itaanpain aloitettu talon rakentaminen (runko sementtitiilista) on paassyt katontekovaiheeseen. Poikkesin aamulla jututtamassa rakennusmiehia ja otin kuviakin heidan rakennusmenetelmistaan, jotka ovat ihan mielenkiintoisia.
Ensi viikolla Minusinskiin pitaisi tulla Joosen vanhin veli Juho Pitkanen tutustumaan velimiehen tyohon ja paikkoihin. Veljeksilla on suunnitelma menna Saijanin vuorille Jergagiin viikonlopun vaellukselle. Jos tyokuviot sallivat saatamme lahtea samaan kyytiin ja mahdollisesti kayda Tuvan puolella.

Ulkovuorauksen aluskoolausta

Taas on yksi paiva pulkassa. Joose ilmestyi paikalle sopivasti aamupaivakahvien aikana ja lahti taas illalla saunomisen jalkeen ajamaan kohti Minusinskia. Huomenna hanella on Slavan kanssa nuortenilta, mutta perjantaina han tulee taas ja tuo toivottavasti ikkunoita.
Laitoimme talon pitkille seinille oikaisukoolinkeja ja aloitimme myos profiilipellin alle tulevien vaakalautojen asentamista. Joudumme viela tekemaan pihanpuoleisen raystaanaluskotelon aikasukoolauksen ja  jotain samantapaista myos talon toiselle puolelle ennen sinivalkoisten seinapeltien asentamista. Kirjoittelen Vitalin koneella ja mm. aapilkut puuttuu.
Selailin Tiinan www.peurankello.blogspot sivuja, ja kylla oli taas niin upeita serkku-, ym kuvia. En saanut kommenteerausjuttua auki, joten kommenteeraan nyt tassa omassa blogissa.
Vitalin ja Tonjan lapset ovat kaymassa nukkumaan ja kavivat asken toivottamassa suomeksi "rauhaa".
Koko perhe opettelee suomen sanoja kuten myos englantia.
Pappilan siperialainen "porakaivo" on oikutellut viime paivina. Saatta olla niin, etta pohjavesi on vaan niin alhaalla.  Pohjaveden korkeus noudattelee kylan ohitse virtaavan Amil-joen veden korkeutta ja vedenpinta joessa on nyt alhaalla. Eroa kevaaseen lienee liki 2 metria.
Meilla on tyoaikaa reilut kaksi viikkoa ja siina pitaisi saada "ihmeita" aikaan. - Kiiretta pitaa taas kerran. Emme ole viela aloittaneet villoittamista, koska yritamme saada runkotavaran mahdollisimman kuivaksi. Dieselilla ja sahkolla toimiva lampotykki humisee parhaillaan tuossa seinan takana. Sammutan sen taas yoksi, jolloin kaksi kpl 2 kilowatin lampopuhaltajaa pitaa peruslampoa ylla jatko-osassa..

Tiistai-iitana

Maanantaina selvittiin tyomaalle vasta puoliltapaivin eika saatu paljoakaan nakyvaa aikaiseksi. Parsittiin vain perjantaina vesikattovaiheeseen saatua verandaa ja suunniteltiin ulkoseinakoolauksen aloittamista. Tanaan tiistaina paastiin sitten vauhtiin siina koolauksessa Eskon kanssa ja saatiinkin pihanpuolen pitka sivu pystykoolinkien osalta valmiiksi.Kolmiosainen seina oli ennen koolaamista kuin Nykytaiteen museon julkisivu Helsingissa.Nyt se on suora ja nayttaa hyvalta. Ennen profiilipeltien asentamista laitetaan viela vaakatasoon laudat, joihin pellit ruuvataan.

Kyosti eniten kouluttautuneena "paastettiin" sisahommiin rakennuksen jatko-osaan, jossa han asensi kovalevysaumoihin vaakalaudat joihin saanvaihteluissa mutruilevat levyt voi naulata ennen villoitusta. Vitalin hyva naapuri "sahko-, ja vesiSasha" on joutunut laskeutumaan monta kertaa porakaivomonttuun vesiongelmien vuoksi. Nyt vesi taas toimii. Joosekin on tulossa Karatusaan huomenna. Tanaan hanella oli Siperian pappien ja diakonien Skype-kokous ja illalla he Slavan ja amiksen poikien kanssa pelasivat jalkapalloa Minusinskissa.

Vuoristokiipeilyä.....

Karatusan pappilarakennuksen jatko-osan ja viimeisenä myös verandan harjakaiset juhlittiin ja lähdettiin iltamyöhällä kohti Minusinskiä. Pientä jännityksen kutinaa oli kämmenpohjissa, kun Joose oli kertonut, että n 20 km Minusisnskista reitin varrella sijaitsevalla ylängöllä oli satanut 10 cm lunta ja tie oli ollut paikoin liukaskin.  Transporterissa oli vielä kesäkiekot alla. Onneksi sää oli suht`lämmintä ( jotain +4 tai 5 astetta).
Pelko osoittautui turhaksi. Lumet olivat sulaneet iltapäivällä kokonaan pois.
Lauantaiaamuna käytiin ostamassa nastarenkaat ja asennusaikaa odotellessa kävimme Eskon ja Kyöstin kanssa tutustumassa Minusinskin upeaan Museoon, jossa vierähtikin aikaa melkoisesti. Ehdimme hädin tuskin käydä saslikilla ennen rengashommia, jotka teki minulle tuttu kaveri aivan lähellä Joosen asuntoa. Joose oli passitettu renkaitten oston jälkeen perheensä pariin.
Sunnuntaina osallistuimme "kirkonmenoihin" Pitkästen kotona. Diak.Olegin johdolla ja Joosen "säestyksellä"
tutkittiin päivän evankeliumitekstiä. Muutkin tekstit luettiin. Minun hommani oli säestää yhteislaulut kitaralla.
Seurakuntaa oli "runsaasti" Pitkästen ja Shadrinien lasten (äidit tietysti mukana pyhäkoulun pitäjinä) lisäksi oli kolme vakiomummoa ja "yllätys-yllätys" , Matti Myöhäsenä tuli myös yksi mieskin, joka "uutena" ei jäänyt kirkkokahveille.  Kyösti toimi yhden miehen filmiryhmän johtajana ja me Eskon kanssa kuunneltiin sujuvasti.
Aina sieltä jokin hajanainen asiakin tuli ymmärrettyä tai ainankin yksittäisiä sanoja. Itse lueskelinkin kärryiltä pudottuani omaan tahtiini raamattua.
Kirkkokahvien ja tsajujen sekä pikaisesti lämmitettyjen lasagneannosten jälkeen lähdimme "poikien" kanssa Sajana Susenskojen suurelle voimalaitospadolle (korkeutta 245 m). Hupailureissuun tuli 290 km , josta vuoristokiipeilyä Transporterin uusia nastarenkaita testaten noin 20 km.  Esko suoritti jalan muutaman kerran vähän arveluttavalta näyttävien paikkojen kohdalla maastotidustelua. Kyöstin osuus oli pelätä miten tästä selvitään ihmisten ilmoille, vai joudutaanko peräti yöpymään maastossa, Minun tehtäväni oli istua ohjaamotarkkailijana ratin ja selkänojan välissä.   Sitkeyteni palkittiin, sillä 8 km lähes yhtämittaisen nousun ( 6-15 prosenttia) jälkeen löytyi aivan mahtava kuvauspaikka, melko läheltä blogini etusivun vuorenhuippuja.
(Olin matkan varrella jututtanut muutamia patikoijia, joita olikin melkoisesti ja he kertoivat että meitä odottivat upeat maisemat jonkun mielestä 3:n toisella 4 ja kolamnnella 5 km päässä, jälkimmäinen oli vanha mies)
Paluumatka olikin helppo. Ykkösellä hissukseen köröteltiin alaspäin ja Jeniselle päästyämme ajoimme vielä uudelleen padon lähelle (1,5 km päässä oli P-paikka, jota lähemmäs ei ilman propuskaa olisi päässytkään).
Ensi yrittämällä juuri padon takaa paiastanut aurinko esti kuvaamisen. Joitakin kuvia otettiin iltavalaistuksessa.   Kotimatkalla, joka tehtiin Jenisein itäpuolta, siis eri reittiä Kyösti torkkui miehistöosastolla ja Esko istui kartanlukijan ja pelkääjän paikalla.

Harjanostajaiset

Saavuimme tänne Minusinskiin "sivistyksen" keskelle tiiviiltä työviikolta Karatusasta. Lähtijäisiksi saimme vasta rakennettuun verandan (venäjää ja tarkoittaa verantaa) runkoon N-L.tyyppisen aaltomaisen katon 110x175 levyistä, jotka naulattiin aluslaudoituksen päälle. Varsinkin Kyösti oli yllättynyt, että se sittenkin valmistui. Rungosta puuttuu vielä ikkunoitten (7kpl) ala-, ja ylälankut.Ilmeisesti verandan ikkunat asennetaan vasta keväällä ja sitä ennen laitetaan aukkoihin muovit.
 Joose oli käynyt eilen ennen hyvin onnistunutta nuorteniltaa tilaamassa sinivalkoisen profiilipeltisen ulkovuorimateriaalin koko taloon  väri on sinivalkoinen. Sinisestä tulee myös aita ja portti, tyypilliseen venäläiseen tapaan. Luultavasti perunapellon puoleiseen vinttikerroksen päätykolmioon tulee lautavuoraus.  Joose ja Esko  koolasivat jatko-osan vanhan päädyn  ja siellä iso dsl.öljyllä ja sähköllä toimiva lämpöpuhallin tykki tekee päivisin töitä runkotavaran kuivumiseksi. Vitali hoitelee hommaa myös viikonloppuna. Öisin kaksi sähköllä toimivaa pientä lämpöpuhallinta pitävät peruslämpöä yllä.
Viime yönä oli n 20 km kaupuungista Karatusan suuntaan olevalla ylängöllä satanut ensi lumen n 10 cm, mutta se oli jo tänään sulanut pois ja meillä oli hyvä ajokeli. Huomenna menemme Abakaniin etsimään Transporteriin talvirenkaita ja on tarkoitus asentaa paikoilleen myös uusi 100 ah:n akku. jonka Joose oli ostanut jo tiistaina.

Pienta edistysta paivittain

Tanaan oli taalla aika koleaa. Ei ollenkaan T-paitakeli. Jossain vaiheessa taisi tulla jopa lumihiutaleita. Aamulla Transporterin tuulilasin alaosa oli jaassa, mutta auto kaynnistyi juuri ja juuri kolmannella yrityksella. Joose toi eilen uuden sadan Ah:n akun, mutta sita ei ole viela asennettu Transporteriin.Kyosti joka on kone-, ja logistiikan alan di. oli sita mielta, etta akulle olisi hyva jos se ladattaisiin viela ennen asentamista. Pitaa soitta Jooselle onko hanella Minusinskissa laturi.  Esko sai jo aamupaivalla jatko-osan vanhan seinan koolauksen valmiiksi ja siirtyi  verandan kattorustingin tekoon kanssamme. Han teki lansilaitaan ns.apukattotuolit . Jatkoimme Kyostin kanssa siita mihin eilen jaimme. Naulasimme 50x150 kattokannattimia kiinni ja lopuksi asensimme viela italaitaan yhden kannattimen. Kokeilimme jo yhta aaltomaista kattolevya paikoilleen, mutta ruodelautojen asentaminen ja kattolevyjen asentaminen jai huomiseksi. Huomenna myos Joose tulee tanne. Tanaan dieseloljylla ja sahkolla toimiva lamminilmatykki oli toista paivaa toissa. Se kuluttaa noin 3 litraa dieselia tunnissa. Lampotila nousee noin +30 asteeseen ja siina alkaa jo runkotavara kuivua. Yolla kaksi 2kw sahkopuhallinta pitaa peruslampoa ylla.
Laitoimme ylapohjanpressun ja sen paalle heitettyjen kovalevyjen paalle 5cm villalevyt.
Nukun itse edelleen Transporterissa tassa Vitalin pihassa. Ilta-, ja aamupalat kayn syomassa poikien kanssa Elviiran talossa Partisanskajakadulla.  Tyon tahti jarjestelyineen on vienyt ajan niin tarkkaan, etten ole ehtinyt nostella puntteja ollenkaan. Pitaa yrittaa jatkossa hoidella kuntoilupuoltakin.

Karatusassa

Pojat (no ei nyt ihan mitaan poikasia Esko ja Kyosti molemmat pari vuotta minuakin vanhempia) tulivat aikaisin sunnuntai aamuna Minusinskin Rautatieasemalle junalla Baikalilta. Olimme Joosen kanssa vastassa ja Pitkasillsyotiin varhainen aamupala. Matka Suomesta oli sujunut hyvin. Irkutskissa oli ollut luteril.srk:n khra Albert vastassa ja han oli myos kaynyt heidan kanssaan bussilla yhden paivan reissun Baikaljarvella.

Tonja perunakellarissa

Vitali haki Suetukin kirkosta kunnon tykin, etta saisimme runkotavarn kuivumaan ennen villoittamista.

Joose ja Esko siirtyivat koolaamaan jatko-osan sisapaatya ja me Kyostin kanssa aloimme sommitella paikoilleen verannan kattokannattimia.

Eskon puumerkki on alkamassa syntya. Kevaallahan Esko teki sisaseinien koolaukset mallikkaasti ja nyt on sama homma alullaan uudella puolella.

Meilla Kyostin kanssa juttu luisti aamiaisen jalkeenkeen. Joose lahti viela nukkumaan ja Eskokin alkoi pilkkia.Patistin hanet olohuoneen sohvalle nukkumaan.Yhdeltatoista tuli vakea jumalanpalvelukseen joka pidettiin Pitkasten olohuoneessa. Suetukin reissusta oli luovuttu, kun Joose ei viela ollut saanut Mitsubishia huollosta. Meidan lahtomme Karatusaan venahti pitkalle iltapaivalle,mutta ennatimme kuitenkin ennen pilkkopimeaa Vitalin pihaan, josta isanta lahti opastamaan meidat Elviiran luokse sovittuun kortteeripaikkaan.Elviira on oikeasti eestilainen Elvi, joka oli syntynyt Eestissa,mutta joutunut viisi vuotiaana muuttamaan aitinsa ja sisarustensa mukana tanne Siperiaan Stalinin karkoitusten vuoksi vuonna 1949. Isa oli kuollut jo Eestissa, Elviira asui vanhassa rakennuksessa Partisanaskaja kadulla ja meille oli varattu yksi makuuhuone johon pojat asettuivat taloksi. Mina halusin nukkua Volkkarissa ainankin toistaiseksi ja siina on nyt mennyt ihan mukavasti kolme yota. Heti maanantaina aloitimme rakennushommat, mutta jouduimme odottamaan ensin Joosea Minusinskista, silla Volkkari ei pakkasyon jalkeen suostunut kaynnistymaan, ennen kuin saimme Mitsubishista kaapeleilla lisavirtaa. Eilen Joose oli Minusisnkissa. Siperian papeilla oli Skypekokous ja illalla Joose ja Slava olivat pelanneet amiksen poikien kanssa futista. Joose oli loytanyt myos uuden akun Transporteriin ja toi sen tanaan. Huomenna Joosella on Minusinskissa nuortenilta ja han tulee taas perjantaina tanne

Muutto Karatusaan edessä

Aikaisin huomis-, eli sunnuntaiaamuna saapuvat talkookaverit Esko ja Kyösti vajaan 15km päässä sijaitsevalle Minusinskin rautatieasemalle  Baikalin kautta kiertäneeltä reissultaan. Lähdemme porukalla ensin Suetukin virolaiskylään (alkujaan suomalalaiskylä), jossa on jumalanpalvelus ja sieltä menemme majoittautumaan Karatusan keskustassa asuvan Elviiramummon ok.taloon.
Seuraavat noin reilut kolme viikkoa onkin tarkoitus tehdä rakennushommia Karatusassa asuen. Pojat ilmeisesti myöskin rekisteröidään Karatusaan. Minuthan on rekisteröity tänne Minusinskiin Pitkästen kvartiiraan, jossa olen kortteerannut siitä saakka kun saavuimme tänne Suomesta Joosen juuri ennen matkalle lähtöä ostamalla 15v ikäisellä ja puoli miljoonaa kilometriä ajetulla VW Transporterilla.
Samalla autolla lähdemme Eskon, Kyöstin ja Juho Pitkäsen kanssa kohti Suomea.   Paluumatkaan on huomioonottaen kulkuneuvon iän ja nämä laajan Venäjän niin monensorttiset maantiet  varattava reilusti toista viikkoa aikaa.
Kahdella aikaisemmalla (3kk) talkooreissulla olemme kavereitten kanssa asustaneet seurakunnalle vuokratussa vierasmajassa, mutta nyt kun olen ollut tämän alkuajan yksin ei ole lähdetty vuokraamaan asuntoa täältä Minusinskista. Entisen Silva Oikarille vuokratun asunnon vuokrasopimus päättyi kun kesäkuussa lähdimme Suomeen.
Jo Savonlinnassa ennen lähtöä tulin viettäneeksi muutamia öitä Pitkästen asunnossa Särkikujalla. Sitten oli yhteinen toista viikkoa kestänyt matka vatsatauteineen suht`ahtaassa retkeilyautoksi rekisteröidyssä Transporterissa ja nyt päättymässä oleva kohta kaksikuukautta kestänyt yhteisasuminen tässä Timrjasevan  4h ja keittiön kerrostalon alakerta-asunnossa. Olen nukkunut ihan herroiksi olohuoneen sohvalla ja siitä lapset aamuvirkkuina ovat tulleet herättelemään. Ollaan yritetty vähän pitää lukua siitä kuka milloinkin non ollut porukan unikeko. Yhdessä on käyty läpi sitkeän oloinen räkäflunssakin, joka alkaa vähitellen olla voitettu.  - Voipi sanoa, että ollaan oltu melkein kuin  "naimisissa" ja nyt on sitten edessä "asumusero".
Ruokahuolto, josta pääkokki Joose on etupäässä vastannut on vallan erinomainen.
Harvoin on näin pitkää jaksoa tällä uudella jo noin viistoista vuotta kestäneellä "poikamiesaikakaudellani" tullut näin hyvin ja monipuolisesti syötyä. No ehkäpä silloin kun olin viimeistä vuotta töissä srk:ssa ja isohkon leikkauksen jälkeen kävin lääkärin määräyksestä korottamassa alaspudonneita hemppariarvoja syömällä säännöllisesti työpaikkaruokalassa eräässä ravintolassa.
Lasten kanssa ollaan tultu suht`hyvin juttuun, vaikka ehkä Saima jossain vaiheessa minua jonkin verran vierastikin. Jonkun kerran kun Joosen ja Johannan on tarvinnut lähteä yhdessä käymään jossakin olen myös toiminut lastenvahtinakin. Lauantaisin olen jäänyt kämpille ja lähtenyt lenkille, kun Pitkäset ovat lähteneet saunomaan johonkin Minusinskin tilaussaunoista.
Ehkäpä minun alituinen läsnäolo onkin eniten ollut rasitukseksi Jooselle ja Johannalle (ja tietysti toisinpäin myös itselleni), kun joutuuhan sitä olemaan jonkunverran vieraskorea, eikä heillä varmaankaan ole täyttä vapautta edes kunnolla riitelemiseen, jos ja kun sellaiseen silloin tällöin tulee tarvetta, mikä lienee ihan normaalia perisuhteessa eläville. Niin ja työhommissahan sitä yhtä neljän päivän jaksoa, jonka Joosen flunssan alkuvaiheessa tein lapiohommia Karatusassa olemme Joosen kanssa olleet yhdessä. Kyllähän siinä joskus on pinnakin alkanut kiristyä, mutta yllättävän hyvin on kuitenkin selvitty.
Rakennushommat Karatusan pappilatyömaalla ovat edistyneet hitaasti, mutta varmasti. Tavoitteenamme alkujaan oli saada jatko-osan runko kovalevypakettiin lämmitystä ja runkotavaroitten kuivumista varten ainakin viikkoa ellei kahta ennen Eskon ja Kyöstin tuloa, mutta vasta eilen saimme sen vaiheen kuntoon. Vitali lupasi laittaa tänä aamuna kaksi sähköpuhaltajaa toimimaan.  Luultavasti otamme mukaamme huomenna tehokkaan  dieselillä toimivan lämminilmapuhaltimen Suetukin kirkolta.
Seurakuntien toimintakin on pikkuhiljaa lähtenyt kesän hiljaiselon jälkeen käyntiin. -Pitkäsethän olivat pari kk. Suomessa ja samoin Slava perheineen kesälomalla Novosibirskissä ja Vitali perheineen Burjatian Ulan-Udessa. Täällä Minusinskissa on jumalanpalvelus pidetty kaksi viimeistä kertaa tässä Pitkästen asunnolla ja
Vitalin srk.on kokoontunut Karatusan kirjastossa ja myös Suetukin kyläkirkossa.
Torstaina olimme  Slavan ja Joosen kanssa Minusinskin vanhan kaupungin puolella sijaitsevassa ammattikoululaisten oppilasasunnossa jokasyksyisellä tutustumiskäynnillä. Slava oli mennyt yksin jo aikaisemmin ja viritteli kuntoon kahta asuntolan todella huonokuntoista kitaraa. Hän oli sopinut aloittavansa jonkunlaista kitaransoittokoulutusta viikottain ennen nuorteniltaa. - Tuli mieleeni, että pitäisi seuraavalla kerralla etsiä nurkkiin joutuneita vielä soittokuntoisia kitaroita ja miksei muitakin soittimia Suomesta ja tuoda tänne.  Vähän vastaavanlainen ajatus sikisi viime keväänä koskien Suomessa kotien nurkissa lojuvia vähän käytettyjä futiskenkiä. Täällä nuorilla on yleensä vain yhdet kengät ja kun aloitetaan futispeli, niin kaverit pelaavat paljain jaloin, etteivät käyttökengät hajoa.
Ensi tiistaina on Minusinskissa jalkapalloilta ja torstai-iltana varsinainen hengellinen nuortenilta.
Karatusan kirkkoprojekti etenee hiljalleen niin täällä kuin Suomessakin. Pari päivää sitten tuli Siperian lääninrovasti Juha Saarelta sähköposti, jossa kerrottiin SEKLin keräysluvasta Karatusan kirkkoa varten.
Varsinaista kirkon rakennustoimikuntaa ei ole vielä kuitenkaan perustettu. Tärkeintä tässä vaiheessa onkin
saada hankkeelle riittävän laaja esirukousrintama.
Minusinskin toimitilakysymys on myös melkoinen kysymysmerkki. Omat vakituiset tilat ovat ehdoton edellytys toiminnan jatkumiselle ja kehittymiselle. Ensimmäiseksi askeleeksi on ajateltu että ostettaisiin jokin sopiva liikehuoneistoksi tarkoitettu kerrostalon alimman kerroksen 2-3h +k asunto ja seuraavaksi suunnitella ja rakentaa sopivankokoinen ja hintainen kirkkorakennus muine tarvittavine tiloineen. Täällähän yhteiskunta antaa tontin kirkon rakentamista varten.

Pienin askelin eteenpäin...

Ei saatu vielä tänään jatko-osaa kovalevypakettiin, mutta alapohjan 50x200 kannatinlankut samoinkuin yläpohjaan 50x150 lankut puuttuviin, eli joka toiseen väliin saatiin asennettua. Lopuksi nosteltiin
sisälle 2/2":set ja 2/4":set, joista jälkimmäiset olivat vasta eilisiltana tulleet suoraan sahan raamista ja olivat litimärkiä. Toivottavasti heti ylihuomenna saamme seinäkoolinkien ulkopuolelle tuulensuojiksi tarkoitetut kovalevyt paikoilleen ja myöskin yläpohjan päälle, jotta voidaan laittaa lämminilmapuhaltajat töihin, jotta saadaan runkotavara riittävän kuivaksi ennen villoittamista.
2/8":t elikä 50x200:set ovatkin jo suht`kuivia, mutta niitten päälle ristikoolaukseen laitettavat 2/4":set taas aivan märkiä. - No jahka ne tuoreetkin tavarat jonkun päivän pääsevät kuivahtamaan, kun sillä aikaa koolaamme kuistin runkoa, voimme villoittaa alapohjan 1.varvin ja tehdä silloin vielä vasta osittain kuivaneista sen ristikkäiskoolauksen, mutta jättää villoituksen myöhemmäksi.. Rakennuksen vanhan hirsipäädyn koolaamisenhan voimme aloittaa ensimmäisenä ja jopa laittaa siihen cyprokitkin.
Huomeniltana on tarkoitus viimeinkin aloittaa nuorteniltojen pitäminen. Emme lähde huomenna Karatusaan, vaan teemme tarvikehankintakierroksen Abakanissa. Katsellaan, josko löytäisimme sopivaa ja kestävää levyä kivijalan ulkovuoraukseen ainankin jatko-osan ja miksei koko rakennuksenkin matkalle.
Eskolta ja Kyöstiltä tuli tänään tekstiviesti, että olivat onnellisesti perillä Irkutskissa. Khra Albert (puhuu jonkun verran englantia) oli ollut aamuyöllä  heitä vastassa ja huomenna menevät Baikalille. Tänne he saapuvat aikaisin sunnuntaiaamuna.
Työt Karatusan pappilaremontissa eivät ihan heti lopu. Siellä on vielä melkolailla lapiohommiakin. Routalevyjä pitäs piilottaa melkosesti maan alle ja monenlaista viimeistelyhommaa (myös talon sisältä)löytyy.
Yksi isoasia on ulkovuoraus. - Meidän alkuperäinen ajatus oli tyylikäs lautavuoraus, mutta kun olemme pyrkineet "asettumaan asukkaitten nahkoihin", olemme pikkuhiljaa kääntymässä joko muovipanelin tai peräti uusimpana "huutona" melkolailla markkinoita valloittavan peltivuorauksen kannalle. Huomenna yritämme selvittää hintapolitiikkaa.
Vitalilla ja Tonjalla vaikuttaa olevan (kuten ilmeisesti niin monella muullakin) menossa se "kehitysvaihe", joka oli Suomessa  joskus 60-70 luvulla, että kaikki vanha hirsi-, ym puurakentamisesta kertova pyrittiin laittamaan  piiloon. Venäjän kielessä tietynlaista  kylää merkitsevä sana "derevnja" tulee sanasta puu ja siinä on  jotain sellaista alemmuuden tuntoisuuteen liittyvää. Ei haluttaisi olla "maalaisia" tai "puulaisia".
Olemme yrittäneet kertoa kuinka Suomessa ollaan taas uudelleen löytämässä kaiken vanhan arvostaminen.
Ehkä se ajastaan tulee vielä täälläkin, mutta lienee parasta antaa asioitten hoitua omaa tahtiaan.
Seinän ulkovuorauksen lisäksi profiilipelti on nyt kovassa huudossa kadunpuoleisissa aidoissa ja porteissa.
Vitali toivoo sellaista ratkaisua myös heidän pappilaansa.
Olen seurannut netin kautta mielenkiinnolla (ja vihreänä kateudesta) urheilukavereitteni muovimäkitreenejä. Melkoinen porukka veteraanihyppääjiä oli reilu viikko sitten leirillä Ruotsin Örnskoldvikissä, jossa on muovitettuja ja huippukuntoisia mäkiä joka lähtöön. Tänään löysin facebookista myös videokuvaa kavereitten hypyistä. Samoin olen lukenut http://www.makiveteraanit.1g.fi/ sivujen vieraskirjasta Puijon, Lahden  ja Jyväskylän harjoituksista, joissa mm. ystäväni Matti Nykänenkin on päässyt oikein kunnolla lentämisen makuun paukutellen kevereittensa kanssa K-pisteelle ja ylikin K-90ja K-100 mäissä. Osa kavereista harjoittelee myös Puijolla sekä Rukalla K120 mäissä, naatiskellen liitämisestä parhaimmillaan 135m seudulle.
Omissa fysiikkatreeneissäni oli pari viikkoa löysäystä nuhaflunssan vuoksi, mutta nyt yritän päästä uudelleen "juonesta kiinni", jotta jos, ja kun Jumala suo ja selviän kotimaanmaisemiin, niin olisin valmis tositoimiin, niin hiihtoladulla kuin lumella hyppäämisessäkin ja pääsisin kuromaan umpeen etumatkaa jonka he ovat saaneet kesän lajiharjoittelussa.
Marraskuun 20.pnä alkavalle kotimaan jaksolle (seuraavasta reissusta ei ole vielä tarkempaa ajankohtaa, mutta se lienee huhtikuusta eteenpäin) alkaa kertyä myös srk.vierailuja. Annoin jo suostumukseni mennä Sallaan, jossa on paikallisen Rovastikunnan järjestämä Venäjäntyön seminaari 25.02.2012.
Myös Luumäen lähetyssihteeri Anu laittoi s.postia ja kertoi, että heillä on menossa nimikkolähettien ja -kohteitten uudelleen päivittäminen. Se tietää minullekin "kynä-/kuvahommia" ja asioitten fundeeraamista.
Urheilukuvioihini liittyen minulla on jo allakassa kiinnilyötyjä ajankohtia 28-29.01. Imatra Veter.Cup  17-19.02. Janakkala SM ,   01-15.03. MM-kisat Puolan Szczyrk, 17-18.3. Siilinjärvi/Pielavesi ja 23-25.3.
Rovaniemi.
Vuokralaiset  muuttivat pois ok.talostani  Savonlinnan Viuhonmäestä syyskuun lopussa ja aionkin paneutua jonkunlaisen remontoinnin alkamiseen siellä.  Nuorimman tyttäreni Kaisan ja vävy Antin sekä uusimman vunukan Eppu Akustin paritalon puolikkaassa Kuopion Itkonniemellä on alkamassa porrasremontti ja myös Jkl:ssä  saattaaTiinan ja Karin entisessä talossa olla remonttia tiedossa. Niin ja onhan Vääksyn Myllytielläkin "aina" jotain pientä menossa, joten eipä taida pappa joutaa ihan keinutuolinjalle kotimaassakaan.

Päivä vain ja hetki kerrallansa...

Tänään oli Joosella ja muilla venäjää riittävästi taitavilla Skype-palaveri. Emme siis menneet Karatusaan. Mie aloitin Tolstoin "Ylösnousemuksen" lukemisen. - No onhan se  hyvä välillä huilatakin (lapin ihmisten kielessä se on merkinnyt vauhdin lisäämistä).
Eilen Joose "paketoi" jatko-osan alle jäävän porakaivon (3 metrinen monttu 1,5m renkailla ja pohjalla sähköpumppu) talvikuntoon. Riittävästi eristeita, etteivät -40 asteen pakkaset yllätä. Mie siivosin työmaata ja yhdessä ryhdyttiin rakentamaan alapohjaa.Metrin välein asennettujen 2/4:sten päälle laudotus ja tuulen suojaksi kovalevyt. Huomenna asennetaan 50x200 poikittaiset kannatin lankut ja laitetaan seinäkoolinkien ulkopuolelle myös kovalevyt, samoinkuin yläpohjan päälle. Sisälle nostellaan kuivumista tarvitsevat sahatavarat ja laitetaan lämpöpuhaltimet töihin. Sitten kun lankut seinissä ala- ja yläpohjassa ovat riittävästi kuivuneet voidaan aloittaa villoittaminen. Alapohjaan eli lattiaan tulee kakkosnelosista  ristikoolaus.
Eskolta ja Kyöstiltä tuli vastaus tekstiviestiini ja myöhemmin myös puhelinsoitto, olivat vielä junassa matkalla
kohti Irkutskia, jonne saapuvat ensi yönä. Sitten heillä on pari-kolme päivää Baikalin retkeilyä ja sunnuntaiaamuna haemme heidät Minusinskin juna-asemalta. Sunnuntaina ajamme Suetukin kylän kautta Karatusaan jonne jäämme kolmistaan asumaan erään seurakuntalaisen Elviiran taloon. Maanantaina hekin aloittavat rakennushommat.

Uusi viikko edessä

Viikonloppu Minusinskissä mennä hujahti lukiessani Nikolai Leskovin Lumottua vaeltajaa. Ennen iltaa kävin lenkillä tutussa kumpareisessa männikköpuistossa. Samaan aikaan Joose perheineen kävi saunomassa jossain Minusinskin tilaussaunassa.Tänään oli myös paikallisen luterilaisen srk:n jumalanpalvelus toisena sunnuntaina peräkkäin täällä Pitkästen kotona.
Viikko sitten jumalanpalveluksessa meidän lisäksi oli vain diakoni Oleg ja yksi ehkä 55v tuttu pitkähkö nainen, jolla on saksalaisia,ruotsalaisia ja ehkä suomalaisiakin sukujuuria.
Sanoin tänä aamuna Jooselle, että jos porukka kaksinkertaistuu, niin se on jo melkoinen nousu prosenteissa. Suorastaan yllätyimme, kun khra Slavan perheen mukana ovesta tuli kuusi mummoa. Edellissunnuntain nainen oli saanut houkuteltua viisi ystäväänsä mukaan . Johanna piti Slavan vaimon Olgan kanssa lapsille pyhäkoulua ja Joose Slavan kanssa hoiteli jumalanpalveluksen hieman lyhyemmän ja vapaamman kaavan mukaan.
Lopuksi nautittiin yhdessä pöydänantimina teetä,kahvia ja leivonnaisia.
Tarjoilun lomassa seurakuntaväki työntekijöineen keskusteli toimitilaongelmista. Vanhat seurakuntalaiset eivät ole tykänneet kylmästä vuokratilasta autokoulurakennuksen vieressä, mutta ei heitä myöskään suurin joukoin näkynyt viime talvena autokoulun lämpimissä tiloissa pidetyissä jumalanpalveluksessa. Oma toimiva kokouspaikka pitäisi ehdottomasti saada ajatellen myöskin nuoriso-, ja pyhäkoulutyötä.
Jatkoimme keskustelua asiasta vieraitten lähtemisen jälkeenkin. Joose, Slava ja Oleg ovat jo pitempään katselleet myynnissä olevia kerrostalojen alakertahuoneistoja, joihin on tehty omia sisäänkäyntejä ja muutettu niitä liikehuoneistoiksi. Tänään juteltiin myös muista vaihtoehdoista ja myö siitä mikä pitäisi olla "marssijärjestys", jos ja kun saataisiin "pää auki" myös tässä Minusinskin toimitilakysymyksen ratkaisemisessa.

Olimme joutuneet virittelemään keskiviikkoiltana vielä pressut poistettujen vanhojen kattolevyjen tilalle Karatusan pappilan laajennustyömaalla. Torstaina olimme Abakanissa hankkimassa eristysvilloja, jotka tulivat saman kuorma-autoilijan Kamazissa jolla sahatavaratkin oli kuljetettu Abakanista Karatusaan. Torstaiaamu oli ollut sateinen, mutta keli parani ja kuljetus onnistui. Vitali oli Joosen pyynnöstä hankkinut pressun eristevilloja varten ja he olivat purkaneet noin 20 kuution eristekuorman pihalle ja peittäneet sen pressulla. Myös perjantaille oli sääennustus lupaillut vähäistä vesisadetta. Minua jännitti melkolailla olivatko meidän vähän kehnosti viritellyt pressut hoitaneet hommansa katolla, olimme nimittäin jo poistaneet vanhat aumakaton saumalaudat, joihin olisi ollut hyvä naulata pressut kiinni.
Karatusassa oli satanut melkoisesti ja katolle viritetyt pressut olivat "säilöneet" melkoiset määrät vettä pressuista muodostuneisiin pusseihin, mutta onneksi niitten alapuolella sijainneet eristevillat olivat säilyneet kuivina. Myös pihalle pinotut villapaketit olivat kuivina.
Teimme melkoisen urakoinnin perjantaina . Poistimme ensin vanhat kattolevyt myös molemmilta sivuilta noin neljän metrin matkalta ja aloitimme uusien levyjen nostamisen katolle. Joose oli räystäällä vastaanottamassa ja minä osittain Vitalin avustamana nostelin ensin 21 kpl 110x175cm ehkä lähelle 20 kiloisia kattolevyjä kahdesta laudasta tehtyä "siltaa" pitkin räystäälle. Siirsimme levyt samantien harjan yli ja aloitimme naulata niitä paikoilleen. Ruokatauon jälkeen toistettiin sama urakka toisellekin katon puolikkaalle.
Illan päätteeksi tyhjennettiin kovassa etunojassa oleva, mutta nyt tuettu katos lankuista, jotka peiteltiin pihalle, ja siirrettiin eristevillapaketit  katoksen alle. Ehkä puiolentusinaa isompia villapaketteja piti vielä sijoittaa saunan pukuhuoneeseen. Vitali otti meistä salamavalokamerallaan kuvan jossa taustana oli vasta katon saanut rakennuksen pääty Taisi olla lähellä puoltayötä kun saavuimme tänne Pitkästen kvartiiraan.
Täytyy sanoa, että kyllä uni maistui.
Huomenna on listalla alapohjan koolauksen osittainen rakentaminen ja sen jälkeen laitamme jatko-osan kovalevypakettiin, ja lämminilmapuhaltimet töihin, jotta runkotavara pääsisi kuivamaan riittävästi ennen villoittamista. Esko ja Kyösti ovat parhaillaan matkustamassa kohti Irkutskia, jonne he saapuvat tiistaiaamuna aikaisin ja menevät sitten tutustumaan maailman suurimpaan makean veden säilytyspaikkaan, eli Baikaljärveen. Järvihän ei suinkaan ole pinta-alaltaan maailman suurin, mutta se on erittäin syvä ja siksi sen tilavuus on suurempi kuin minkään muun järven.  Sunnuntaiaamuna haemme Baikalinkävijät junalta ja luultavsti jo samana päivänä jumalanpalveluksen jälkeen siirrymme kolmistaan Karatusaan, jossa meille on varattu vuokra-asunto babuska Elviiran talosta.