"Hitaasti hyvää tulee..."

Vanha sananlasku pitää paikkansa monessakin mielessä, vaikka meistä  atomiajan ihmisistä kaiken pitäs aina tapahtua  -"Tässä ja nyt".
Pikalaturi saattaa pilata vielä hyväkuntosen akun, joten normaali hidas lataus on aina varmempi.
Niinhän se on myös ihmiselämässä. Viisas psalminkirjoittaja toppuuttelee sisintään yhä uudelleen ja uudelleen: "Odota Jumalaa. - Vielä minä saan kiittää minun kasvojeni apua, minun Jumalaani".
"Hitaan lataamisen" viisautta voi soveltaa myös urheiluun; niin kestävyysurheilun kuin räjähtävää voimaa, kimmolisuutta ja viimeisen päälle hiottua tekniikkaa ja herkkyyttä vaativiin lajeihin kuten mäkihyppyynkin.
Huippuhiihtäjä tai -juoksija tarvitsee hitaasti ja huolella rakennetun laajan kestävyyspohjan, jonka päälle voi alkaa sopivalla aikataululla rakentamaan lajin vaatimia maksimiominaisuuksia.
Joskus pitemmänkin tauon jälkeen vaikkapa mäkihypyn aloittanut veteraanihyppääjä muistelee kuinka homma toimi isoissakin mäessä aikoinaan, mutta "lusikka on vaan kiltisti otettava  käteen" ja "puuhun nousu on aloitettava aivan tyvestä".  Urheilussa tälleen vanhempana sen riittävän laajan pohjan rakentamiseen on käytettävä paljon enemmän aikaa, kuin nuorena . Se vaatii sitkeyttä ja kätsivällisyyttä. -Jos sattuu haavereita, niin vammatkin parantuvat hitaammin kuin nuorena.
On ollut ihan mukava "olla vaan" tässä lähes 30v sitten rakentamassani aluksi Siperiasta palattuani  vuokralaisten jäliltä niin tyhjältä ja jopa lähes kolkolta tuntuneessa isossa omakotitalossa Viuhonmäessä.
Tämän talon raketamisen aloitin aikoinaan nöyrällä asenteella ,toimien kirvesmies, muurari ja laulaja  Matti Leppämäen lautapoikana. Matti  johti töitä vesikattovaiheeseen asti, mutta sitten tahallaan hinnoitteli itsensä ulos ja niinpä jouduin ryhistäytymään itselliseksi rakennusmieheksi ja jatkoin hommia ilman "opettajaa". Talkookavereita löytyi kuitenkin tarvittaessa ihan mukavasti eri työvaiheisiin.
Ennen kuin varsinaiseen rakentamiseen päästiin kaasimme veljeni Ilmarin kanssa rakennuspuut ex.vaimoni perintömailta Suurjärven Tallisaaresta. Martti veljeni jo edesmennyt Timo-poika oli tukkien karsintapuolella
apuna. Rakennuspuut sahattiin huhtikuussa lankomiehen pellonnurkalla ja tein niistä 2-3 komeaa taapelia, joissa ne hyvissä olosuhteissa kuivuivat. Siitä niitä vähitellen jo savotassakin tukit kuljettaneen lankomiehen naapurin Ollin "Päkätillä" (takavetonen reellä  ja kärryillä varustettu Leyland merkkinen takavetonen traktori)
kuletin rakennuspaikalle.  Paneleiksi  ja lattialaudoiksi tarkoitetut sahatavarat kuljetin höyläämön kautta sisälle taloon, silloin kun niitä tarvittiin.
Tuttu sähkömies asensi pari viikkoa sitten uudet kiinteät sähköpatterit, päivitti hieman jo rempallaan olleet valotkin ja kytki putkimiehen asentaman uuden lämminvesivaraajan sähköverkkoon. Nikottelemaan ryhtyneen jääkaappi-pakastin yhdistelmän tialle löysin kierrätyskeskuksesta hyväkuntoisen vastaavanlaisen kulmäkaapin.  Nää lautalattiat pitäs vielä hioa ja lakata.  Talon ulkopuolella pitäs laittaa laittaa uudet räystäskourut ja syöksyrännit ja samalla uusia ja maalata vähän otaslautojakin. Ainankin peltikaton maalaus jää ensi kesään, ellei sitten tule myytyä tätä taloa sitä ennen.
Tyttäret ovat patistelleet minua myymään talon, kun en ole oikein ehtinyt tässä asumaankaan.
No toistaiseksi (vuosi kerrallaan) on minulla tuo Siperian pesti, jossa olen 3kk kerrallaan siellä ja välillä kotimaassa.
Kattellaan nyt ja yritetään samalla kysellä Taivaan Isätä johdatusta näihin asumis- ym asioihinkin.
Nyt lähden kuitenkin ajelemaan Jyväskylään. Siellä Kannaksen kadulla lastenlapsen jo malttamattomasti odottavat pappaa joulunviettoon. Tapanina mennään joukolla Kuopioon juhlimaan Eppu Akustin 1v. synttäreitä.