Suruviesti veti hiljaiseksi

Sain eilen Etelä-Pohjanmaalta tekstiviestin, joka kertoi hyvän ystävän ja kilpakumppanin tapaturmaisesta kuolemasta. Se tuli kuin "salama kirkkaalta taivaalta". Nyt on syvä suru päälimmäisenä mielessä.
Lapuan mäkiprojektin vetäjä Vesa Aho kirjoitti, että Ylistarolainen Timo Repo on kuollut. Kiitin ilmoituksesta ja soitin heti Ylistaroon veteraanihyppääjä Raimo Rannanpäälle. Raimo varmisti asian ja kertoi myös tarkemmin tapahtuneesta. Timo oli liukastunut  jossain pihamaalla ja satuttanut päänsä niin pahasti, että oli menehtynyt saamiinsa vammoihin.
Timo Repo oli vahvasti mukana Lapuan mäen rakentamis- ja kilpailukuntoon laittotalkoissa, joihin itsekin ehdin viimeiseksi kuukaudeksi ennen mäessä viime helmikuussa pidettyjä historiallisia ensimmäisiä naisten SM-mäkikisoja ja veteraanien SM-mäki-, ja yhdistetyn kisoja.
Timo oli nuorempana ollut yksi Etelä-Pohjanmaan parhaimpia mäkihyppääjiä ja kuului myöskin mäkihyppääjien porukoissa arvostettuun "Satasen kerhoon" Rukan vanhassa mäessä.
Noin kymmenen vuotta sitten Timo tuli pitkän tauon jälkeen mukaan Suomen Veteraanimäkihyppääjien toimintaan urheilukavereittensa Raimo Rannanpään ja Matti Maijalan kanssa ja ehdimme saman sarjan hyppääjinä käydä Timon kanssa monta kovaa kisaa.  Muistan hyvin kun noustessani Taivalkosken hiihtohissillä ylöspäin näin Timon ensimmäisen hypyn K49 mäestä. Siinä oli heti sellaista otetta, että totesin saaneeni kovan kilpailijan sarjaani.
Laajan mäkiveteraaniporukan kanssa jäivät Timoa kaipaamaan lähimpinä vaimo ja kaksi aikuista lasta.
Elämä ja mäkihyppykin jatkuvat, mutta ilman hyvää ystävää ja kilpakumppania. Monta yhteistä haavetta jäi toteutumatta. Lapuan rakentamisprojektin aikana Timo kävi harjoittelemassa Karijoen K40 mäessä Lapuan SM kisoja varten, ja ne jäivätkin hänen viimeisksi kisoikseen.

Joulua vietin vanhimman tyttäreni Tiinan perheen luona Jyväskylän Kannaksenkadulla. Kävimme Tiinan ja Karin kanssa kahdesti noin 5 km kävelylenkin, joitten lisäksi kiipesin vielä joulupäivän iltahämyssä Laajavuoren alaparkkipaikalta ylös hyppyrimäkien monttuun ja ihmeekseni totesin, että isot mäet (K 100 ja K64 olivat olleet jo ennen joulua hyppykunnossa).  Tapanina Turusten perhe lähti kyläilemään Karin vanhimman veljen Teron perheen luokse Alavudelle ja minä ajoin Kuopioon Kaisan ja Antin esiskoisen Eppu Akustin 1v. synttäreille. Samoihin aikoihin sinne saapui myös Riikka perheineen Vääksystä. Tuittuhan on Epun kummi. Kaisa ja Riikka veivät meidät Jannen kanssa (Antti jäi Eppua hoitamaan ja Tuitun ,Tähkän ja Hermannin seuraksi kotiin) noin 5 km kovavauhtiselle kävelylenkille. Olimme koko ajan Jannen kanssa "hätääkärsivien osastolla" jälkijoukoissa, Meillä lenkkarit luistivat, kun välillä oli jäistä ja liukasta ja meinasi jo henkeäkin ahistaa kun naiset vaan koko ajan "lisäsivät löylyä".
Pääsimme miesporukalla hikisinä suoraan mukavaan pihasaunaan, jossa oli hyvä venytellä ja hieroskella kipeytyneitä lihaksia.
Tiistaina veimme Antin kanssa peräkärryllä lastin rakennusjätteitä kaatopaikalle ja ajelin Kangaslammille tapaamaan ystäviäni Flankkumäen perhettä. Nukuin yhden yön heidän kotonaan. Aamulla kävimme Valtterin kanssa katsomassa heidän vielä remontti-, mutta kuitenkin jo hyvässä vaiheessa olevaa "kakkostaloaan". Onnela niminen nyt kaksikerroksiseksi muuttunut talo oli jo tuulensuojalevypaketissa ja tietenkin paltikaton alla. Eristäminen, lattioitten teko ja muut sisätyöt ovat vielä edessäpäin. Ehdin olla siellä perustusten korjaus-, ja lattioitten purku-, ja sepelöintitalkoissa toissa keväänä ennen tätä Siperian projektiani.
Katselmuksen jälkeen lastasimme peräkärryyn kuivia koivuhalkoja, jotka nyt ovat jo tuolla ok.talon päätyliiterissä. Eilen ehdin lämmittää jo tätä kotiakin.  Kangaslammilta tullessani poikkesin Laukunkankaan autopurkaamolla etsimässä Martin Ivecoon sulakerasian pohjaa ja laitoin sen menemään matkahuollon kautta
Luumäelle. Soitin matkan aikana myös ystävälleni Enonkoskella autokorjaamoa vuosikymmenet poikiensa kanssa pyörittäneelle Tauno Mustoselle ( Taunon kolme poikaa ajavat nykyisin perheen neljää rekkaa ja varsinainen korjaamotoiminta on lopetettu) kysellen viisautta mitä tekisimme Martti veljeni 15vuotiaalle öljynkulutusongelmissa olevalle Ivecolle. Vaihtoehtoina : Romuksi autopurkaamolle, koneremontti tai vaihtokoneen laitto. Laukunkankaalla olisi 320 th ajettu , romutetusta Ivecosta purettu 20v vanha kone. Tanu oli koneen vaihtamisen kannalla Kyselin voisiko Tanu ryhtyä korjaamohallissaan  talkoisiin kanssamme ja hän lupasi katsella sopivaa ajankohtaa. Minun ja Martin tehtäväksi jäi varmistaa, että k.o. kone varmastoi sopii Martin Ivecoon, joka on 5v nuorempaa mallia, mutta samankokoinen ja turbolla varustettu.

Eilisiltana tein historiaa. Kävin Gigantissa ja ostin LG merkkisen pienehkön (21") tauluTV:n ja kuuden kk:n plus-kortin urheijuttujen katsomista varten.
Toiveita mäkihyppytreeneistä ei lähiaikoina ole ellei matkusta pohjoiseen. Kajaanissa on kylläkin, samoin kuin Vuokatissa mäet hyppykunnossa.
Siperiaprojektiin liittyen minulla on 9-11.01.  SEKLin työntekijäseminaari ja 14.01. Lähetyskirpputori Pieksämäellä ja heti perään sunnuntaina 15.01. saarna Joroisten kirkossa ja lähetystilaisuus ja seurat iltapäivällä. Viikkoa myöhemmin on Etelä-Savon KL:n toiminnanjohtaja Heikki Huttunen järjestänyt ohjelmaa Heinäveden seurakuntaan. Heikki itse saarnaa kirkossa, sitten on lähetystilaisuudet ensin Heinävedellä ja vielä samana iltana Kerimäellä.  Helmikuussa olen lupautunut menemään Sallaan. Siellä on lauantaina 25.02. Rovastikunnan Venäjän työn seminaari. Samalla reissulla aion harjoitella Ounasvaaran mäissä ja myös kerään
peräkärryyni pohjoisen veteraanihyppääjien kalustoa Puolan MM-kisareissua varten.
Sikäli kuin tästä vielä kehittyy talvi yritän päästä harjoittelemaan mahdollisimman paljon Puolan MM-kisoja varten. Kotimaassa on Veter.Cupia 28-29.01. Imatralla ja 17-18.03. Siilinjärvellä ja Pielavedellä sekä 24.3. Ounasvaaralla .Veter.SM mäki ja yhdistetty kisaillaan 18-19.02. Janakkalassa.
Ohjelmaa näyttää riittävän.