Palasin juuri Joosen kanssa Karatusasta minun Skoda Felicialla. Menimme sinne yhdessä maanantaina Slavan Zigulilla eli Ladalla ja Joose kävi hoitelemassa perhettään ja työasioitaan Minusinskissa. Minä nukuin taas kaksi yötä perheen kissojen kanssa Vitalin pappilan "vierashuoneessa", joka oikeasti on Svetan huone ja Sveta kortteerasi poikien huoneessa, josta 7v Aljosa oli siirtynyt olohuoneen sohvalle. - Siis pientä järjestelyä jotta kaikki sujui mukavasti. Edellisellä viikolla kun kävin yksin Karatusassa, nukuin melko huonosti. Talon laihalla kissalla on neljä tai viisi melko pientä pentua, jotka rapistelivat laatikossaan.
Nytkin ekayö oli pelkkää koiranunta (osatekijänä lienee ollut kahdet kahvit ja ainankin yhdet mustat teet), mutta viime yönä nukuin jo kuin humalaiset nokilaispehkossa. Illalla joinkin teen sijasta vain "kipitokia" (keitettyä vettä) maidolla höystettynä.
Sunnuntaina meillä oli ehtoollisjumalanpalvelus ensin Minusinskin Autokoulutalossa (jonne on taas palattu).
Ennen "jumista" diakoni Oleg (varsinaiselta ammatiltaan englannin opettaja yliopistossa) oli pitänyt raamattutunnin. Jumalanpalveluksen alkupuolessa olivat mukana myös lapset, jotka siirtyivät ennen saarnaa Johannan ja Olgan (Slavan vaimo) kanssa noin 100m päähän Pitkäsille pyhäkouluun. Lapset mukaan lukien meitä oli noin 15. Meillä oli nyt jo kolmatta kertaa myös nuorehko naiskanttori, jonka tapasin ensimmäisen kerran pääsiäisjumalanpalveluksessa, joka samalla oli Minusinskin saksalaisen kulttuurikeskuksen juhla joka jatkui konsertilla, jonka kanttori johti. Pientä korvausta vastaan hän lupautui säestämään jumalanpalveluksissa. Toivottavasti tästä muodostuu aivan vakiokäytäntö, sillä heti jumalanpalveluksiin on tullut uutta puhtia ja onhan se virrenveisuu ja liturgiakin konevoiman auttamana juhlavampaa.
Iltapäivällä ajoimme kolmistaan (tai minä ajoin mennessä, kun Joose sanoi katselevansa raamatun tekstejä) Joosen ja Olegin kanssa Zigulilla n 70 km päähän suureen 12 th. asukkaan Jermagovkin kylään, jossa pidettiin myös (myöhässä ollut) pääsiäisen ehtoollisjumalanpalvelus. Talonväen (virolaisemäntä, tyttären ja vunukan kanssa) lisäksi tuli eräs jo eläkeikäinen virolaismies melko loppuvaiheessa.Kylässä asuu jonkun verran Suetukista ja Bulankan kylistä muuttaneita virolaisia, joista suurin osa on kastettu ja jotkut jopa konfirmoitukin. Sovittiin, että pyritään vakinaistamaan kylässä vierailut, jolloin ihmisiä on helpompi saada kokoontumaan.
Menomatkan alussa ihailimme yhdessä takatalven maisemia (lunta tuprutteli jonkun verran ja autossa oli jo kesärenkaat. Lumi suli asfalttiin) ja ehkä Joose ehti raamatun avatakin, mutta pian pojat olivat untenmailla ja sain katsella maisemia itsekseni. Paluumatkalla Joose toimikin jo shoföörinä.
Pojat taisivat vaihdella tehtäviään "jumiksissa". Yrittelin seurata ja saada selvää, mutta heikonlaistahan se oli.
Onneksi tiesin teeman ja se auttaa jo paljon.
Melko lämpimän jakson jälkeen tänne tuli "takatalvi" sikäli että ilmat kylmenivät, joinakin öinä on satanut luntakin, mutta myös vettä on satanut ainankin Karatusassa ja kun routa ei ole vielä sulanut, niin sadevesi pyrkii sinnekin minne ei pitäisi, kun syksyllä maan jäädyttyä ei ehditty tehdä kaikkia "kaatoja" ihan viimeisen päälle. Myös meneillään olevassa saunaremontissa sekä aivan pihalla kävellessä sade ja sulamisvesistä on ollut haittaa. Mustanmullan ja savensekoitus tarttuu jalkineisiin aivan mahdottomasti.
Karatusan pappilan jatko-osan alta laskettiin jo kertaalleen letkulla näitä tulvavesiä pois ja tänään harmiksemme huomasimme että taas oli vettä samassa paikassa. Pappilasta puuttuu vielä räystäskourut, jotka helpottavat melkoisesti, sitten kun ne on paikoillaan.
Viime viikolla kärräilin yhtenä päivänä soraa pihamaalle kulkureiteille ja se auttoi heti.
Eilisaamuna toinen naapureista kaverinsa kanssa purkivat pihasta huonokuntoisen puutavarakatoksen ja tuli paljon avarampaa. Purin viime kesänä rakennetun väliaikaisen saunanlattian, lauteet ja kaiken muunkin; Dima 9v ja Aljosha 7v avustivat ja oppivat samalla , kuinka vasaralla saa naulat lankusta kun käyttää apuna sopivaa puukapulaa. Hyvin pojat ahkeroivatkin.
Olimme Joosen kanssa maanantaina tunkanneet maahanvajonnutta hirsisaunaa korkeammalle ja asentaneet uudet pukuhuoneen allekin ulottuvat pitkät alushirret paikoilleen. Koko iltapäivän hakkasin lapiolla lattian alle jäätynyttä maata pikkupaloina irti ja Vitali kävi heittelemässä niitä lumilapiolla päädystä hirsiseinän alitse naapurin pellolle, joka on noin metriä alempana. Jos Joosella oli tunkkaushommista kämmennahkat hellinä, niin oli minulla varsinkin yläkroppa ja myös koko vartalo jumissa eilisen urakoinnin jäliltä. Tänään Joosen tultua aloitimme lattiarustingin uusimisen.
Joose syvensi vielä vedenohjausojaa. Minä kärräsin soraa muutaman kuorman tasoitteeksi. Sitten laitettiin pohjalle 5cm styroksit ja lähdettiin Katjuskaan (stolavaja eli ruokala) syömään ja haettiin lisää rakennusmateriaalia. Kun ei yleensä saunassa käytettävää "foliopaperia" ollut tyydyttiin eräänlaiseen korvikkeeseen.Samalla ostettiin 6mm kovalevyä, joka asennettiin styroksien päälle ohjaamaan pesuvesiä lattiakouruun. Seuraavaksi asennettiin koolinkit joihin naulattiin lattialankut. Vedenohjaus näytti toimivan hyvin. Ehdin aloitella sisäseinien koolaustakin 50x50 soirojen väliin tulee lisälämpöeristys (aivan alas styroksi n 40 cm korkealle ja sen yläpuolelle levyinä vuorivilla) ja höyrysulku, sitten vielä rimat, joihin naulataan panelit.
Saunan sisäkorkeudeksi tulee nyt entisen 165 cm sijasta n 185-190 cm, joten nyt (pituudeltaan)aikamiestenkin tarvitsee enää nöyristellä vain siltäosin, ettei lyö otsaansa matalan saunanoven yläkamanaan.
Taisi olla sunnuntai-ilta kun lopultakin sain alotettua kymmenennen rukous-, ystävä-, ja lähettikirjeen kirjoittamisen. Vasta kahdelta yöllä se oli valmis. Joose lupasi toimittaa sen parin valokuvan kera lähettisihteereille ja toivottavsti se on pian itsekullakin luettavissa.
Jos haluat saada k.o. kirjeen ( aluksi niitä tuli kerran kuussa, mutta nyt on tahti hidastunut melkolailla) niin
laita pyyntö osoitteella : satumaria.eronen@gmail.com tai annipitka@gmail.com
Lähinnä äkillisesti alkaneista lapiohommista johtuen yleisen lihasjumituksen lisäksi myös selkä on ollut jumissa ristiselän vasemmalta puolen, joten puntti-, hölkkä-, ja loikkatreenit odottavat vielä jatkoa. -Jospa huomenna
selviäisin lenkille iltapuolella. Yritän saada Slavan kaverikseni ja tulkikseni kun pitäisi saada Skoodaakin huollettua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Haliterveiset täältä meiltä kaikilta. Eeron luokkaretki Espanjaan onnistui todella hyvin. Just poika tuossa haaveili, että kumpa voisi olla siellä nytkin :) Siunauksia sinne työhön ja lepoon.
VastaaPoistaKiitos kommentista Tiina! Kirjoitinkin jo sinun blogipalstalle kommentissa päivän kuulumisista.
VastaaPoistaTämähän oli huilipäivä Karatusan hommista ja lueskelin netistä Eero Junkkaalan kirjoituksesta Seurakuntalaisessa syntynyttä laajaa keskustelua. Kävin lenkillä ja roudasin amisnuoria srk:n nuorteiltaan ja takaisin asuntolaan.t.Aatsa
Hei! Selvisin minäkin lopulta lukemaan blogiasi. Voimia taas urakkaan! Minulla pientä matkakuumetta, sillä lähden elämänio eka kerran Israeliin sunnuntaiaamuna, viikon reissulle KRS:n järjestämä on. Vesijärvi on vielä jäässä, mutta voi olla, että huomenna jo vapaa. Kevät tekee tuloaan. Leena Lahesta
VastaaPoistaKiitos kommentista Leena ja oikein hyvaa ja siunattua Israelin matkaa! Tanaan kavin upouudessa eka vuotta toimivassa Minusinskin Skodan merkkihuollossa. Kaupitteivat minulle uutta Skodaa, mutta mulla oli "dengi mala". No
VastaaPoistatutkivat dokumentteja ja ajettiin tyonjohtajan ja remonttimiehen kanssa koeajoa. Vitonen oli Uralin paikkeilla alkanut pitaa lisa-aanta ja halusin etta tarkastavat ensin vain onko laatikossa riittavasti oljya. Lopulta saatiin auto nosturille ja kolmen remonttireiskan lisaksi muutama johtopuolen mies etsi tarkastusproppua (varmaan katselivat kompjuuteristakin) mutta eivat loytaneet. Etukateen tekivat sopimuspaperin joka piti allekirjoittaa, etta litra k.o. erikoisoljya maksaa 1200 ruplaa (30 euroa) ja tarkastus ja lisays 380 ruplaa eli 10 euroa. Skoda nautti "valohoitoa" pitkasti toista tuntia.Lopulta ehdotin remonttimiehelle, etta jospa aukastas yksi sopivalla korkeudella ollut proppu johon tuli 2 sahkojohtoa. Siella oli oljya taysi maara. Sanoin etta palaan asiaan seur,viikolla tulkin kanssa ja kysyin paljonko olen velkaa.
Sanoivat etta "Nje dengi". Kiitin ja kumarsin.
Etta semmonen huoltoreissu.Aatsa