Siperia opettaa: Kolmas kerta toden sanoo

Elokuun kahdentenakymmenentenä päivänä strattasimme Pitkästen perheen kanssa Särkikujan pihasta suuntana Etelä-Siperian Minusinsk. Ylimääräisenä matkalaisena Saranskiin saakka oli Aljoskinien Misha, joka oli ollut kesätöissä Suomessa.. Kulkuneuvonamme oli Joosen muutamaa päivää aikaisemmin rohkean kaupanteon seurauksena hänen omistukseensa siirtynyt puolimiljoonaa ajettu ja kahdeksalle retkeilyautoksi rekisteröity sininen 15v VW Transporteri. Joose rakensi juuri ennen lähtöä perheelleen makuupaikkoja auton peräosaan vanerista.
Kauppoja oli hierottu muutaman päivän ajan paikallisessa käytettyjen autojen liikkeessä. Hintaa saatiin tingittyä melkoisesti, koska tiedossa oli muutama isompi huoltohomma. Lappeenrannasta Joose osti niin kytkin kuin jakopään hihnapaketinkin, jotka vaihdatettiin Mordvan Saranskissa, jossa pidettiin vajaan parin vrk:n lepotauko. Kun marraskuussa palaan Transporterilla Suomeen pitää myös tuulilasi vaihtaa välittömästi,koska siitä oli huomautus rekisteriotteessa.
Minusta tuo edessä oleva 5500km ajomatka neljättä lastaan tammikuussa odottavan Johannan,2v Selman, 5v Saiman ja 8v Hiljan kanssa tuntui melkeimpä uhkapeliltä, mutta niin Joose kuin Johannakin olivat aikalailla luottavaisia matkanteon suhteen.Takaporttina mielessäni oli, että voidaanhan naisväki laittaa väliltä junaankin, jos matkanteko autossa käy liian raskaaksi.
Ajoimme vuoronperään Joosen kanssa ja puoliyöstä eteenpäin pysähdyttiin nukkumaan 4-5 tunniksi, kuten olimme tehneet aikaisemminkin talkoomiesten kanssa Ivecolla matkaa tehdessämme.
Johannalle tuo pitempi pysähdys Mordvan Saranskissa oli siinäkin mielessä erittäin hyvä, että hän pääsi lasten kanssa tapaamaan heidän tuttaviaan.
Velmeman srk:n khra Aleksei Aljoskin laittoi mukaamme peruna- ja sipulisäkit sekä hunajaavietäviksi äidilleen Tseljabiskiin.Ja myös meille oli samoja viemisiä tänne Pitkästen kotiin Minusinskiin.

Käytännön syistä pidimme Tseljabinskissäkin vajaan kahden vrk:n tauon, koska ryhmäämme oli iskenyt joku mahatautipöpö.Pitkäset tunsivat jo ennestään baabuska Tonjan joka tuli hyvin toimeen lasten kanssa noin 75v iästään ja melko heikosta terveydestään huolimatta. Lähtöpäivän aamuna he olivat Hiljan kanssa käyneet kaupassa ja Hilja paistoi plättyjä koko porukalle.- Minun onnekseni emme viipyneet pitempään Tseljabibskissa, koska ruokahuolto oli niin vahva, että lisäkiloja olisi tullut nopeasti.

Loppukolmanneskin sujui suht`hyvin ja mahatautikin alkoi hellittää. Suurin piirtein suunnitellussa aikataulussa oltiin perillä ja Hiljalle jäi pari päivää aikaa valmistautua koulukäynnin alkamiseen.
Seuraavalla viikolla päästiin Joosen kanssa jo katsastamaan paikkoja Karatusan työmaalla.
Vitali perheineen oli palannut vähän aikaisemmin kesälomareissultaan Baikalin takaa Burjatian Ulan-Udesta.
Tämä kolmas kolmen kuukauden rakennusmatka on nyt puolivälissä. Menneellä viikolla saimme jatko-osan
rungon seinien ja yläpohjan osalta pystyyn. Sitä edelsi anturoitten valaminen ja harkkotolppien muuraaminen sekä niihin liittyneet lapio ja kärräyshommat. Myös saunantakainen harmaitten vesien imetysmonttu alkaa olla valmis. Sinne kärrättiin kuutioittain kiviä, gravea ja sepeliä joitten päälle tuli lämpöeristykseksi styroksia jotka peitettiin mullalla
Maanantaina on tarkoitus jatkaa katon rungon rakentamisella. Vitalin vaimo Tonja on laittanut meille ruuat työpäivinä.Joose on luvannut maksaa ne "firman piikistä". Muulloin olen ollut täällä Pitkästen asunnolla majoittuneena ja myös ruokakunnissa josta sovin Joosen kanssa.

Kun talkoomiehet Esko Kaukonen ja Kyösti saapuvat 16.10. meille on varattu majoitus Karatusasta erään aktiiviseurakuntalaisen luota ja varmaankin käymme kylän ruokalassa syömässä. Loka- marraskuun vaihteessa tänne on tulossa myös Joosen vanhempi veli Juho, joka palaa kanssamme Suomeen. Minun viisumini päättyy 20. marraskuuta.