Muuraushommia ja kauniita maisemia

Tänä aamunakin sää suosi meitä ja saimme katsella Karatusan reitin korkeimmilla kohdilla samoja kaukaisia
Saijanin huippuja kuin eilenkin. Ruska oli myös edelleen lisääntynyt ja myös syksyiset valtavan laajat viljapellot tien varsilla hivelivät silmää.
Traktorimies oli saanut sen verran ajokkiaan kuntoon, että oli tuonut ison lastin melko hienoa hiekkaa.
Teimme Joosen kanssa lisää mittaushommia rakennuksen jatkamista varten. Vanha hirsinen siperialaistalo, jonka hirret olivat olleet aikaisemminkin jo käytössä jossain muualla ja tälle paikalle rakennus oli koottu varmaankin kahdessa vaiheessa. Oikeastaan mitkään talon mitat eivät oikein täsmänneet. Parhaimmalta vaikutti vesikaton räystäsrakenteet ja niistä jouduimmekin ottamaan osviittaa kun vedimme linjalangat ennen
kuin aloitimme muurata harkkotolppia anturalaattojen päälle.
Yhden maissa meillä oli kutsu Vitalin eestiläisen ystävän  Rudolfin kotiin borsch-keitolle. Olimme käyneet siinä talossa jo eilen, mutta kun ukrainasta kotoisin ollut rouva oli tehnyt keittoa ison kattilallisen ja se on kuulemma parhaimmillaan uudelleen lämmitettynä seuraavana päivänä. Ja hyvää se todella olikin.
Ruokailureissun jälkeen laitoin betonimyllyn pyörimään. Kahdeksan lapiollista hiekkaa kaksi sementtiä ja sopiva määrä vettä. Siitä se satsi syntyi, mutta kovin oli erilaista satsinteko kun vertasi melko karkeasta ja kivisestä "gravesta" sekä myös 0-10 mm sepelistä tehtyjä valusatseja.
Jatkorakennuksen anturatolppiin tuli neljä 20 cm betoniharkkoa päällekäin ja niitä on kaikkiaan 8 kpl.
Kadun puolelle taloa laitettiin verantaa varten kolmen anturaneliön päälle yhdet harkot kahden metrin päähän seinästä. verannan toinen laita kiinnittyy talon päädyssä alimpaan hirteen.
Ennen kotiinlähtöä Tonja kutsui meidät vielä syömään ja teelle. Ruokailun jälkeen pyysin Jooselta vielä varttitunnin lisäaikaa sillä halusin tehdä pikaisesti pienen punttitreenin jaloille ja teinkin sen .  Lämmittelynä tein 2x10x 39kg jalkakyykyjä ja varsinaisena  treeninä 4x 5x 51kg teräviä jalkakyykkyjä pika/räjähtävää voimaa.
Palautusväleissä tein styroxlevyistä määrämittaisia paloja ja suojasin muuratut pilarit odotettavissa olevan yöpakkasen varalta. Avoinna olleiden anturoitten päälle heittelin lapiolla suojaksi kuivaa mustaa multaa.
Menihän siinä yhteensä varmaankin puoli tuntia, mutta niinkuin sanotaan, että " Ei vara venettä kaada".
Eipähän pakkanen pääse sekoittamaan valujen ja muurausten normaalia kovettumista.
Olimme reilun puolituntia eilisiltaista myöhemmässä kun ajelimme Minusinskiin ja aurinko ehti laskea ja niimpä
jäimme maisemien osalta edellispäivää heikommalle osalle, mutta onneksi Joose ehti lukemaan iltasatua lapsilleen. Minä olin hoitanut sen homman eilisiltana.