RÄKÄTAUDIN KOURISSA, MUTTA KULTTUURIAARTEITTEN PARISSA

Tämä viikko on mennyt sairastamisen piikkiin. Viime viikonloppuna aloin valmistella Transitia katsastukseen, koska huhtikuu ja seuraava Siperian reissu lähestyy. Joose perheineen on lähdössä Siperiaan huhtikuussa ja minun suunnitelmani oli lähteä myös huhtikuun alussa heti Ryttylässä maaliskuun lopussa pidettävien Idäntyö-päivien jälkeen.  Pitkäset pakkaavat tavaransa Minusinskissa ja minun pitäisi tuoda muuttokuorma Joosen kanssa kesäkuun lopulla. Johanna on palaamassa lasten kanssa jo huhtikuun lopussa Suomeen.
 Pyysin Arskan kaveriksi ja nostimme soutuneuvoksen (vävy-Jannen)  kilpaveneen  ulos autotallista ja asensimme veneen talon päätyyn  autonrenkaitten päälle ja  pressun alle.  Kävin pesettämässä pakuni lähi-huoltamolla Mertalan Nesteellä ( alustan pesuosuus ei näy toimineen ollenkaan) ja tyhjensin autotallia niin, että sain Transitin mahtumaan sisälle.  Olin hakenut romuliikkeestä peltiä remonttia varten ja lainannut Jooselta Makita-ruuvinvääntimen. Joosen pikku rälläkkä minulla oli jo ennestään lainassa.  Olikohan se maanantai, kun hain Joosen Vainikkalasta, kun hän palasi parin viikon reissulta Siperiasta.
Tiistaina aloin putsailla  Transitin helmapeltejä ruosteesta.Jonain yönä tuli kurkku kipeäksi ja lienee ollut vähän kuumettakin . Sitten alkoi myös räkä vuotamaan.  Olo oli niin huono, että peltihommat piti jättää odottamaan parempia aikoja.
Nyt on mennyt muutama päivä tässä sohvalla telkkaria  töllöttäen ja Veikko Lavin elämänkertaa ( "Kun suksi ei luista" ja "Laulajan testamentti") lueskellen. Ennen viime syksyn Siperian reissua olin lukenut Tuula Salmen kirjoittaman "Laulun arvoisen Lavin".  -Samaan syssyyn kahlasin  nyt läpi Topi Kärjen elämänkerran "Siks` oon mä suruinen", sekä myös Junnu Vainion elämästäja musiikista kertovan "Aivan kuin mainingit sois".  -Huolestuneena oon seurannut TV;stä myös surullisia uutisia Ukrainasta.-Toivottavasti se kriisi saataisiin ratkaistua ilman pahimpia "skenaariota".
 Noitten  kansainvälisten murheitten seuraamisen keskellä,siis melkoinen pläjäys painoarvoltaan arvokasta suomalaista kevyen musiikin historiaa. Mielenkiintoni aiheeseen pohjautuu siihen, että  isäni Toivo Lamminpää oli monien ammattiensa ohessa  kotiseudullaan Savitaipaleella ja myös sen lähialueilla arvostettu harmonikan soittaja. Parissa noitten seutujen kotiseutuhistoriasta kirjoitetuissa kirjoissa hänet mainitaan  huomattavana muusikkona. Harmonikkamusiikki ja ns. kevyt musiikki on tullut minulle aina vaan tärkeämmäksi, vaikka  hengellinen musiikki eri muodoissaan onkin tärkeintä. Joskus yheksänkymmentäluvun lopulla ostin eräästä vanhojen soitinten liikkeestä Pietarista vanhan kolmerivisen venäläisen haitarin. Melodiapuolessa on venäläinen systeemi (basso on samanlainen kuin suomalaisessakin  hanurissa), joten se on vain koristeena olohuoneessani. - Eräs lukuisista toteutumattomista haaveistani  on   ostaa viisrivinen haitari ja opetella myös soittamaan sitä. Toinen saman luokan haave on muutaman kirjan kirjoittaminen. Kolmas haave on rakentaa vävy-Antin kanssa heildän perheelleen purjevene. En vaan tiedä koska minulla olisi  aikaa  noitten haaveitten toteuttamiseen.
Eilen Arska tulla tupsahti postilaatikon kautta ja lähti käyttämään minua lähikaupassa. Arska luuli, että olin taas lähtenyt auttamaan Jannea Muorinmäen hyppyrimäkiremontissa. Koin Arskan tulon; ja sanoin sen myös hänelle, aivan kuin Taivaan lahjana, sillä jääkaapissa oli ainoastaan valo ja juustonpalanen.
Patistelin Arskaa laittamaan viisumianomuksen vetämään ja sovimme Siperiaan lähtöpäiväksi  10.huhtikuuta Arskan "bisneksien" vuoksi. Näin minullekin jää vähän enemmän aikaa  Transitin katsastuskseen.  Oon kyllä mietiskellyt tuota autoasiaa siltä kantilta, että jonkun verran tuoreempi paku vois olla paikallaan, mutta tähän asti on tuossa autokuumeessa kummasti auttanut,kun oon painellut otsikkoa tyhjällä lompuukilla.
Minun pitäs hakea peräkärryni Kuopiosta ja yrittää samalla ainankin käydä Haapavedellä. Toivottavasti Janne pääsis hyppäämään Muorinmäessä näillä "takatalven" lumilla.