VOSKRESSENJEN ELI PYHÄPÄIVÄN VIETTOA ETELÄ-SIPERIASSA

Viime päivinä on mielessäni soinut vanha hengellinen kansanlaulu:

"Pyhäaamun rauhaa hiljaa huokuu maa.  Häly mainen hiipuu taisto raukenee. Kuule juhlakellot kaukaa kuminoi . Temppelihin Herran kutsu sieltä soi"

Ja vielä toinenkin saman sorttinen:

"Jäi toiset aamulla nukkumaan kun otin konttini naulastaan ja kiiruhdin karjateille.
Mä kutsuin Herttaa ja Helunaa, ne seuras torveni toitontaa, ja metsä soitteli meille, Soitteli meille!

On armas sunnuntai aamutää se muistot mieleeni herättää. On toiset jo kirkkotiellä, kirkkotiellä.
Mä otin kirjani kontistain. Sen äiti vainaalta muistoks sain. Hän on jo tallella siellä. Tallella siellä."

Esko auttoi minua kun muistelimme miten laulun sanat menevät. Pitemmälle emme päässeet.

Tämä päivä pyhitettiin levolla ja Jumalan sanalla  koko viikon rakennushommien jälkeen.. Olimme koko "Pappilan sakki" Karatusan kirkon lähes valmiiksi remontoidussa sakastissa jossa ehtoollisjumalanpalveluksen toimitti Minusiskissa asuva vt.khra Sergei Shilovski. Varsinainen kirkon edelleenrakentamistyö odottaa vielä aikaansa. Suomalainen suunnitteluryhmä yhdessä Inkerin kirkon kansliapäällikkö Aleksander Smirnovin kanssa valmistelee uutta projektia.
Kirkkotyömaahan seisahtui jo yli kaksi vuotta sitten Inkerin kirkon annettua potkut kazanilaiselle rak.firmalle ja ilmoitti samalla ettei jatka suomalaisen arkkitehti Jorma Lainnen työviisumikutsua.

 Meidän talkooporukan lisäksi paikalla oli Vitalyn perheen lisäksi kaksi seurakuntalaista ja Sergein vaimo Valentina. VT:n tekstinä Sergei luki Daavidin voitokkasta taistelusta filistealaista Goljatia vastaan  ja saarnatekstinä Matteuksen evankeliumista 10, 5 ja kaksi leiviskää saaneista palvelijoista.  Tekstin luvusta ymmärsin lähes kaiken, koska se oli minulle niin tuttua, mutta saarnan kohdalla ei kuullun ymmärtäminen minun kohdalla suju, joten hartaasti kuuntelin, mutten päässyt jyvälle.

Kartusan seurakunnan aktiivien joukko täällä kunnan keskustaajamassa on  kirkkotyömaan pysähtymisen myötä pienentynyt entisestään. Kuitenkin jo tässä Karatusan kunnassa, jossa asukkaita on n 18 tuhatta on potentiaalia luterilaiselle kirkolle, sillä luterilaisella taustalla olevia asukkaita: virolaisia, latvialaisia, suomalaisten jälkeläisiä, saksalaisia ym. on noin 1600 henkeä.  Lisäksi luterilaisella taustalla olevia asukkaita on Minusinskissa, Abakanissa ja  Jermagovin kunnan alueella melkoisesti.
Toivotaan ja ennenkaikkea rukoillaan että seurakuntatyö elpyisi kirkon valmistumisen myötä. 
Hyvänä merkkinä elpymisestä pidän sitä että paikalliset anoivat rahoitusta keskuskirkolta Pietarista sakastin sisätöitä varten ja saivat rahoituksen ja laittoivat heti myös toimeksi.
Sakastissa on lämpöeristeet lattiassa kellriholvin päällä, katossa ja seinissäkin lähes kokonaan on jo kaunis panelointi ja lisälämmityslaitteena samanlainen tehokas lämpölasilla varustettu kamina kuten pappilassakin on ollut n 7v ajan. Ilmeisesti jonkunlainen peruslämpö +5-10 astetta hoidetaan sähköllä ja ennen tilaisuuksien alkua  ja niitten aikana käytetään jo mainitsemaani isohkoa rautakaminaa.

Noin kymmenen vuotta ensin Minusinskissa ja 2010 lähtien Karatusassa valtavan työmäärän tehnyt Khra Vitaly Luchagov on työuupumuksen ja masennuksen aiheuttaman sairauden vuoksi edelleen pitkällä sairaslomalla . Viime kevään hän oli hoidossa Pietarin lähellä Kronstadissa lut.kirkon parantolassa.  Tänä syksynä  Vitaly on ollut Pietarista Valko-Venäjän suuntaan vievän reitin varrella vastaavassa laitoksessa Lukassa.  Nyt Vitalia odotellaan kotiin Karatusaan.

Kun selvisimme sakastiin noin tunti ennen j.palveluksen alkua Tonja oli jo laittanut tulet uuteen etuikkunalla varustettuun kaminaan (samanlainen on myös pappilassa)  ja oli siivoamassa sakastia sisäseinien paneloinnin jäljeltä. Sakastissa oli melko holotna eli kylmä. Hieman ennen talkooporukkamme tuloa kirkolle, sinne oli saapunut myös vt.khra Sergei vaimonsa Valentinan kanssa. Ehdimme järjestellä sakastin kuntoon ennen tilaisuuden alkua ja pikkuhiljaa sakasti alkoi hieman lämmetä. Kävin kuitenkin hakemassa autosta Huden antaman sponsorihupparin lisälämmöksi. j.palveluksen aikana kaminan antama lämpö alkoi nostaa  lähempänä kaminaa istuvilla melkein hikeä pintaan,  Istuessani alttariseinän vieressä panelikasan päällä otin välillä valokuvia ja säätelin sisälämpötilaa avaamalla kylmään kirkkosaliin vievää ovea.

Viime viikolla aherrettiin kolmistaan Eskon ja Mikaelin kanssa Karatusan pappilan ulkovaraston rungon rakennushommissa. Tulomatkalla olin ostanut Abakanista peräti höylättyä runkotavaraa, kun kerrankin löysin kuivattua materiaalia. Lähellä Karatusan kirkkotyömaata sijaitsevalta sahalta olemme pappilan emännän Tonjan=Antonina kanssa hommanneet lisää sahatavaraa.
Ulkovaraston seinien runkokoolaus samoinkuin 1:n ja toisen kerroksen välisen pohjan koolaus alkaa olla valmis. Heti alkuviikosta ryhdymme asentamaan kattotuoleja (siperialaistyyliin) paikoilleen. Sitten asennetaan ruodelaudat ja päästään laittamaan paikoilleen jo yli 2v sitten ostamani kattopellit.

Ulkovaraston (pohjan mitat 4x5,5m josta kuistin osuus 1,5x4) alempi kerros tulee ainakin aluksi toimimaan kylmänä varastotilana ja samalla askartelutilana. Ylempi, noin metriä kapeampi kerros lämpöeristetään   tilapäismajoitukseen.jota voi syksyisin ja keväisin lämmittää sähkollä. Jos meidän työt sujuu hyvin, niin voi olla että ensi kevään Siperian matkalla voimme nukkua rakentamassamme kämpässä.

Tuosta otsakkeen venäjänkielisestä ylösnousemuksen päivästä eli sunnuntaista sen verran, että kun ateistinen maan hallitus yritti koko valtakautensa ajan poistaa uskonnon vaikutuksen, niin jokainen sunnuntai muistutti yhdestä kristinuskon tärkeimmästä asiasta jota maan ortodoksi kirkko pääsiäisen aikana vahvasti pitää esillä :"Hristos Voskres- Kristus on ylösnoussut".

JÄLLEEN SIPERIASSA

Vallan mahdoton määrä vettä on ehtinyt virrata Jenisei-joessa edellisen  (toissa talvena)blogikirjoitukseni jälkeen.

 Sitä kirjoitusta oli edeltänyt vielä pitempi tauko  ja kertoilin siinä k.o. taukoon vaikuttaneista teknisistä ongelmista kompjuuterin käytössäni  sekä tauon aikaisista vaiheista Siperia projektissani.
Nyt lienee syytä yrittää (lyhyesti jos mahdollista) kertoa viime keväisestä Suetukin kyläkirkon sisämaalaus talkooreissusta  ja heinäkuun alussa vietetyistä Suetukin kirkon 130v.juhlista.

Ajoimme Ralf Lindforsin ja Mikael Bergmanin kanssa LFF:n n8 ikäisellä 9 hlön Ford Tourneo-bussilla Etelä-Siperiassa Karatusan kunnassa sijaitsevaan Suetukin kylään. Poikkesimme Pietarissa ostamassa lastin maalia. Osa talkooporukkaa teki matkan lentäen ( Krister ja Karin Mård sekä puuseppä Brage ja vaimonsa  maalarimestari Gunilla).
Talkooprojekti (Lattian, alttariseinän, parven  ja penkkien maalaaminen) onnistui hyvin ja sopivasti kun maalit olivat kuivuneet tuli Suetukiin n.10 hengen valtuuskunta Virosta  piispa Salumäen ja Moskovasta matkaan lähteneen Viron suurlähettilään johdolla. Piispa Salumäe saarnasi jumalanpalveluksessa Eestin keelel,Suomeksi ja Venäjäksi . Khra Vitalia tuuranneen pastori Sergei Shilovskin toimiessa liturgina.
Olimme kuljettaneet Suomesta myös 32m pitkän kierrätykseen joutuneen Pietarsaaren kirkon keskikäytävämaton, jonka katkaisimme Suetukin kirkkoon sopivaksi ennen Venäjän tullia.
Osan jäännösmatosta veimme Karatusan kirkon sakastiin, jonne rakensimme ulkoportaat ja ovet sekä alttaripöydän.
En ehtinyt niihin 130v juhliin vaan osallistuin Ryttylässä Kansanlähetyspäiville,  mutta jo mainitsemani  LFF:n (Ruotsinkielinen Rauhan Sanan liike) Ralf Lindfors tuurasi minua ja samalla edusti juhlissa Kansanlähetystä. Toivottavasti Ralf saa aikaiseksi juhlista jutun kuvineen  Uusi Tie lehteen.
Toukokuisella talkooreissulla oli "pieniä" koettelemuksiakin. "Uudehkossa" pikkubussissa oli toisen takapyörän laakeri antanut sivuääntä jo menomatkalla. Sergei Shilovski oli löytänyt Abakanista   varaosat, joita yritettiin Karatusan korjaamolla asentaa, muttei se työ onnistunut .
Ralf soitteli useamman kerran Pietarsaarelaiseen Fordin huoltokorjaamoonkin. Ajamista jatkettiin vanhoilla laakereilla. Lopullinen onnistunut huoltoremontti tehtiin n 700 km ajomatkan jälkeen Kemerovon Ford-huollossa, jonne piti tilata lisää varaosia Moskovasta.
Kolmen vrk:n odotusajan hyödynsimme ajamalla linja-bussilla Aitamäen lähettiperheen luokse Novosibirskiin, jossa avustimme perheen muuttotalkoissa ja samalla tapasimme myös SEKLin uutta lähettiä Saara Karttusta.
Ennen kotimatkan alkua kävimme Ralfin kanssa " viimeisenä parina uunista ulos" maalausurakan jälkeen ystävämme "kyläpäällikkö" Jan Kensupin saunassa. Nopeaotteinen Ralf oli heittänyt työrytkynsä saunan pesään eikä huomannut että siinä meni myös Fordin ainoat avaimetkin.  Vara-avainten pikatoimitus Pietarsaaresta oli huomattavsti nopeampi kuin vastaava varaosatoimitus Moskovasta Kemerovoon. Ralf sukulaispoika oli kuljettanut vara-avaimet Helsinkiin ja sinne Siperiasta lentänyt puuseppä Brage tuli paluulennolla avainten kanssa Abakaniin. Saimme huokaista helpotuksesta.
Suetukin kyläkirkon 130v juhlissa oli piispa Kuukauppi häntä avustaneen virolaispapin ja vt.khra Sergei Shilovskin kanssa kastaneet 18 lasta ja neljä aikuista. Juhlissa oli ollut runsaasti väkeä ja ne olivat onnistuneet kaikin puolin. Perjantaina oli pidetty erikseen lastenjuhlat.

Tälle syksyn talkooreissulle lähdimme minun puolitoista vuotta sitten ostamallani 2001 vm VW Transporter dieselillä Mikael Bergmanin kanssa.Tulomatka sujui hyvin. Poikkesimme viemässä tavaraa Novosibirskin lähetelle Aitamen perheelle ja Saara Karttuselle. Kolmas talkoomies, nyt kait jo viidettä kertaa Siperiassa oleva jäppiläläinen ex.mv ja sikafarmari Esko Kaukonen matkusti lentäen. Saavuimme Mikaelin kanssa jo eilen iltapäivällä ja poikkesimme saslikilla Mäntymetsän Hotellissa. Ennen saslik-ruokailua tein pitkästä aikaa hlkkä/kävelylenkin, jonka lopuksi myös loikkatreenin (4x10). Haluan yrittää kuntoilla viimeisiä vuosia paremmin ja "olla iskussa" tammikuun lopulla Norjan Vikersundissa pidettävissä Veter.MM-mäki/yhd. kisoissa.

Illalla juttelimme Sergein kanssa melko pitkään kaikesta Karatusan jo pari vuotta seisoksissa olleeseen kirkkohankkeeseen  ja meidän talkooreissuumme liittyvästä.
Suomessa Juha Saaren kokoama kirkkohankkeem uusi suunnitteluryhmä on tehnyt valmisteluja rakentamisen jatkamiseksi,ainakin osittain suolamalaisten talkooprojektina, mutta kuulin Sergeiltä että Inkerin kirkon kansliapäällikkö Aleksander Smirnov joka toimii arkkitehti Jorma Laineen työn jatkajana ja kirkon rakennusprojektien valvojana olisi laittamassa alulle kokonaan uutta projektia venäläisen rak.firman tekemänä.
Joka tapauksessa Karatusan srk. on muuttanut toimintansa kunnan kirjastosta kirkon sakastiin, jossa ovat aloittaneet tilan viimesitelytyöt. Sisäkatto on jo paneloitu. 20 cm paksuun betonilattiaan tulossa
pikieriste, koolaukset,10 cm lämpöeriste  ja lautalattia. Sakastin lämmityslaitteena on jo toiminut 5kw:n työmaapuhallin. Lisäksi ovat asentamassa sakastiin samanlaisen koivuhaloilla toimivan metallikaminan, joka on toiminut 7v ajan Karatusan pappilassa.

Kun hain tänä aamuna Eskon lentoasemalta poikkesimme Siberian Lies: (Saha ja höyläämö) hallilla, jostta ostin pappilan ulkovaraston rungon rakentamista varten 27 kpl 6 metrisiä 41x100 pystykoolaukseen tarkoitettua  höylättyä sahatavaraa (kedriä). Kirkkotyömaalta löytynee riittävä määrä ylivuotisia 50x170 lankkuja lattiakoolaukseen. Pääsemme aloittamaan Karatusan pappilan kolme vuotta seisoneen ulkovaraston rakentamisen.
Samalla autamme  sakastiremontissa ja myös kirkkotyömaalla, jossa pitäisi parantaa 2v sitten syyshuoltoremontin aikana rakentamiamme kirkon kellariin johtavien ulkporraskongien vesikattoja, etteivät syksyn sateet pääsisi valumaan kellaritiloihin.

Kotimaan jaksoilla minulla on ollut kiirettä Joroisten ja Rovaniemen hyppyrimäkityömailla ja kuluneen kesän heinäkuulla tyttärieni perheitten kesäpaikkasaaressa (Suurjärven Tallisaari Savonlinnassa), jonne aloitimme nuorimman vävyni Antti Raekallion kanssa rakentamaan (siperialaistyyliin) heidän perheelleen ( Kaisa 40, Antti 40, Eppu kohta 8 ja Toivo 3v) nukkumisaittaa.

PITKÄ KIRJOITUSTAUKO

Takana on reilun vuoden tauko  "Siperia opettaa" blogin  kirjoittamisessa.  Olisin kyllä halunnut jatkaa kirjoittamista, mutta jostain syystä en vain päässyt blogisivulleni kirjoittamaan uutta tekstiä.
 Kyselin moneltakin kaverilta apua mutta vasta tänään tuttavaperheen poika Eetu Pulkkinen osasi opastaa minut takaisin silloin Siperian Minusinskissa SEKLin lähettinä perheensä kanssa  työskennelleen  Johanna  Pitkäsen 2010 toukokuussa avaamaan blogiini. Blogi oli avattu Elisanet.fi kautta.
Noin 3 ja puoli vuotta sitten minulta Transitista oli Itävallan kesäkisareissulla varastettu jonkun huoltamon pihassa kahvitauon aikana tietokonelaukku ja sen mukana kannettava tietokone, mokkula,raamattu allakka ja jokin kirjakin.  Uuden tietskarin ostamisen yhteydessä tai kohta sen jälkeen olin siirtynyt käyttämään Soneran palveluja.

Edellistä blogitekstiä kirjoittelin Karatusassa 2016 lokakuussa.
Sillä Siperian reissulla teimme talkookaverini Esko Kaukosen kanssa mittavan noin kolme viikkoa kestäneen syyshuoltoremontin. Alkujaan oli tarkoitus rakentaa Karatusan pappilan uusi ulkovarasto, jonka perustukset olimme tehneet edellisvuonna.

 Suojasimme kirkon keskeneräiset ikkunapielet, ,kellotornin ikkuna-aukot ja rakensimme  n 12 m korkeuteen sieltä puuttuneen  n 60 senttisen tornin ympäryskaton 6mm vanerista. Molempiin kellariin johtaneitten rappukongien päälle rakensimme pellitetyt katokset suojaamaan valumavesiltä ja samalla muotoiltiin kellarin ulkoseinien painuneet täyttömaat siten että katolta tuleva vesi valui ulommas seinästä. Kirkon sisällä purimme sisäkatosta  pari cyprok-levyä ja 20 cm paksua vuorivillaeristettä ja kuvasimme kattolappeen runkorakennetta. Rakensimme myös viisi tukea katon harjan kohdalle poikittaisten  neljä metristen parrujen alle.
Lähes koko tuon kolmen viikon ajan kuivatimme kellarin lattiaa isolla disel/sähkö puhaltimella ( polttoainetta kului noin 400 litraa), koska sinne oli jatkuvasti valunut vettä  ilman portaikon katttoa ja kynnystä olleitten oviaukkojen kautta. Aluksi Esko  oli  lapioinut vettä ämpäriin ja kantanut ulos .
Kun meillä  loppui aika kesken oli khra Vitali pyynnöstäni rakennuttanut noin 15 senttiset betoni- kynnykset molempiin oviaukkoihin.
Kyseinen syyshuoltoremontti johtui siitä, että Inkerin kirkko oli loppukesästä 2016 lopettanut noin kaksi ja puoli vuotta kirkon hirsirunkoa, kattorakenteita,peltikattoa ja sisätöitäkin tehneen Sergei Maikovin kazanilaisfirman (työnjohtaja ja työmiehet olivat paikallisia) rakennustyöt sekä samalla ilmoittanut suomalaiselle rakennuskonsultille arkkitehti Jorma Laineelle , ettei hänen työviisumiaan enää uusittaisi.  Kazanilaisfirman töissä oli ollut jo kahdesti noin puolen vuoden tammi-kesäkuulle jatkunutta taukoa ja firma oli myös laskuttanut joistakin töistä vaikkei niitä oltu edes kunnolla aloitettu.
Aikaisemmin 2016 kesällä Inkerin kirkko oli perustanut uuden kansliapäällikön viran ja kutsunut siihen venäläisen Aleksander Smirnovin, joka oli kirkon juristin kanssa tehnyt tarkastusmatkan Karatusan kirkkotyömaalle. Smirnov oli kuvannut kaiken mahdollisen ja tehnyt myös perusteellisen raportin, jossa oli lueteltu rakennusfirman tekemät virheet ja jonka perusteella rakennustyöt oli lopetettu.Smirnov on kansliapäällikön viran ohella toiminut  Jorma Laineen jälkeen  myös Inkerin kirkon rakennusvalvojana.
Karatusan kirkkotyömaa on ollut pysähdyksissä nyt puolitoista vuotta. Viime keväänä Karatusassa kävi  suuren  Pietarsaarelaisen rakennusfirman toimitusjohtaja Christian Grankulla ja LFF:n (ruotsin kielinen lesdiolainen Rauhan Sanan liike) lähetysjohtaja pastoriVesa Pöyhtäri sekä entinen Siperian lääninrovasti Juha Saari.

 Insin.Grankulla kirjoitti kikkotyömaasta tarkastusraportin toimenpide-ehdotuksineen.
 Pääkohde Grankullan toimenpide-ehdotuksessa oli että  suomalaiskonsultin  ja pietarilaisen arkkitehtitoimisto Arkkaadin  pystypilareiden varaan suunnittelemat kirkon kattorakenteet purettaisiin  ja rakennettaisiin uusilla tiheämmillä kattotuolirakenteilla, joilla kattorakenteitten paino tulisi pilareitten sijasta seinähirsien varaan. Samalla asennettaisiin myös puuttuvat ulkopuoliset "foljärit"  ja asennettaisiin uudelleen myös hirsiseinärakenteeseen kuuluvat oikeaoppiset ikkuna-aukkojen karmilankut.Uuteen ehdotukseen kuului myös lämpöeristyksen muuttaminen kattolappeista hirsiseinien yläreunan tasolle vaakatasoon.
Itse olin tuon syyshuoltoremontin aikana vakuuttunut siitä että kirkko olisi voitu rakentaa suht`nopeasti ja pienin kustannuksin valmiiksi korjaamalla kazanilaisfirman virheet vahvistamalla viittä kattorakenteen pääkannatinta ( jykevää "kattotuolia")  ja lisäämällä niitten väleihin 1-2 lisä kannatinrakennetta ("kattotuolia").

Olen samaa mieltä Grankullan ehdotuksen seinäföljäreistä sekä ikkuna-aukkojen karmilankuista sekä lämpöeristyksen siirtämisestä vaakatasoon kirkon yläpohjaan..
Kattorakenteitten purkaminen ja uudelleen rakentaminen  Siperian oloissa merkitsisi mielestäni todella huomattavaa lisäkustannusta.  Näkemykselleni ei ole kuitenkaan löytynyt julkisesti merkittäviä kannattajia.

Kuluneen puolentoistavuoden aikana uusi rakennusvalvoja Smirnov on Juha Saaren kanssa
hahmotellut Grankullan toimenpide-ehdotuksen lisäksi monenlaisia sisätilojen muutosehdotuksia  joista, kuten myös kattorakenteitten muuttamisesta  he ovat käyneet neuvottelemassa myös pietarilaisen Arkaadi-toimiston suunnittelijoiden kanssa.  Mitään konkreettista ei vielä ole kuitenkaan tapahtunut.

Tämän syksyisen Siperian reissuni tein poikkeuksellisen myöhään ja lentämällä 10-20.joulukuuta.Lensin Novosibirskiin, josta SEKLin lähetti Markus Aitamäen kanssa teimme matkan Minusinsk-Karatusa- Krasnojarsk. Tapasimme Minusinskissa loppukesästä papin hommat aloittaneen 63v Sergein ja hänen vaimonsa. Karatusassa Vitalin perheineen sekä muutaman srk.aktiivin ja Krasnojarskissa SLEYn lähetin Ville Melasen perheineen.
 Ennen paluulentoa ehdin viettää yhden päivän Markuksen perheen parissa.   Vein aikoinaan Markuksen perheen muuttokuorman Omskiin heidän kielikouluvaiheensa alussa. Monen reissuni aikana olen kuljettanut heille tavaraa Suomesta. Aitamäen lapset Anni 9v Elias 6v ja Luukas 4 ovat "adoptoineet" minut "varapapakseen", niinpä nytkin jokainen pyrki ottamaan kaiken irti minun lyhyestä vierailustani. Kävimme myös SEKLin lähetti Saara Karttusen kotona.
Yleensäkin näillä Siperian matkoillani olen kokenut tärkeäksi tavata siellä työskentelevien lähettien sekä paikallisten työntekijöitten perheitä.

Myöhäinen ajankohta Siperian reissulle johtui siitä, että minulla  oli ollut kuluneena vuotena saman aikaisesti kaksikin hyppyrimäkien rakentamisprojektia, jotka olivat venyneet arvioitua pitemmälle.
Joroisissa olin toukokuussa  uusien pikkumäkien alueen raivaushommissa ennen kevään vajaan kuukauden mittaista Karatusan matkaani. Jatkoin heinäkuussa Joroisissa K50 remontissa vanhan kannen purku- ja mäen rungon uusimishommissa . Elokuussa siirryin Rovanimelle jossa meillä alkoi uuden K28 mäen rakentaminen. Syyskuun alussa teimme pienellä suomalaisryhmällä kisareissun  Romaniaan veteraanien kesämestaruuskisoihin. Rakennustyöt Rovaniemen Ounasvaaralla venyivät suunniteltua pitemmälle , mutta saimme mäen hyppykuntoon juuri ennen Siperiaan lähtöäni.

Viikko ennen Karatusaan lähtöäni sain Juha Saarelta uutta infoa myös Karatusan kirkkohankkeen tiimoilta. Hän oli juuri palannut Karatusasta jossa oli käynyt  monipuolisen historian Venäjällä rakennus-, ym projekteissa vuosikymmenten ajalla tehneen Matti Hyökyn kanssa. Matti on jo eläkeiässä ja on kaiken muun lisäksi suorittanut teol.maisterin tutkinnon, mutta häneltä puuttuu vielä pappisvihkimys.
Ennen lähtöäni Matti Hyöky soitti  myös itsekin minulle  ja poikkesin hänen kotonaan matkalla Helsingin lentoasemalle. Matti esitteli minulle k.o. reissulla tekemänsä Karatusan kirkkotyömaan tarkastusraportin uusine toimenpide-ehdotuksineen, jossa hän totesi olevansa samaa mieltä Grankullan raportissa mainittujen epäkohtien osalta, mutta esitti huomattavasti poikkeavia menetelmiä toimenpide-ehdotusten osalta.
Luettuani jo ennen tapaamistani Matti Hyökyn kanssa  hänen raporttinsa ja toimenpide-ehdotuksensa sähköpostista, totesin ne erinomaisiksi ja käytännössä toteuttamiskelpoisiksi ja myös kustannuksiltaan edullisiksi.
Matin ehdotuksessa pää ajatus oli ettei mitään kannattaisi varsinaisest purkaa.Kirkkosalin  sisäpuoliset rakennustelineet vahvistettuina ja toisen kerroksen väliseinät toimisivat mainiosti rakennustelineinä.
 Kattopeltejä   ja ruodelautoja  joutuisi  irroittamaan, esim n 5m kerrallaan ja samalla siirtämään 20 cm eristevillat katon alle suojaan, Sitten  asennettaisiin   ( n 15 kpl)  12 metriset poikittaiset vaakatason liimapalkit räystään alitse paikoilleen, samoin kuin n 7,5 metriset hirsiseinältä harjalle ulottuvat kattotuolin osat, Kattotuolien "vinoreivat" asennettaisiin paikoilleen sen jälkeen. Sisäkatossa nyt olevat cyproklevyt, kuten niistä seuraavina oleva harvalaudoitus sekä kattolappeiden runkorakenne jäisivät paikoilleen ns.passiivirakenteina. Cyproklevyihin sahattaisiin n 7m pituinen linja  että uudet kattuolit tulisivat  sisäpuolen harvalaudoitusta  vasten.

Matti Hyöky oli laittanut k.o. raporttinsa toimenpide-ehdotuksineen Inkerin kirkon keskustoimistoon.
Palattuani Siperiasta toin Matille hänen Karatusaan unohtamansa villapaidan. Keskustelimme vielä Karatusan kirkkoprojektista ja lupasin hänen pyynnöstään laittaa s-postina Matin raportin toimenpide-ehdotuksineen SEKLin Venäjän työn koordinaattori Jukka Revolle sekä insinööri Christian Grankullalle  omin kommentteineni.  Laitoin saman postin myös Juha Saarelle sekä Inkerin kirkon piispalle Aarre Kuukaupille ja kansliapäälikkö Aleksander Smirnoville.

JÄLLEEN SIPERIASSA

Reissukaverini Esko 73v Kaukonen istuu Karatusan pappilan tupakeittiön pöydän ääressä syventyneenä tuttavaltaan saamaansa sukuhistoriaan. Pappilan lapset Sveta 15,Dima 13, Aljosha  ja Misha 8  " veivailevat" yhdessä tietokonetta. Itse istun sohvan nurkassa tietsikka sylissäni. Äsken kuten eilisiltana ja tänä aamunakin ihailin perheen metallisen (varaamattoman) takan lasiluukun takana leikkivää tulta. -Nyt tuli on jo hiipunut. Lieneeköhän lämmitetty tarpeeksi. Talven tulo on hieman aikaisessa. Märkää lunta ja räntää on tullut melkolailla vaikka koivuissa oli vielä lehti. Lapsilla ja äiti-Tonjalla on köhää ja nuhaa. Toivottavasti meillä Eskon kanssa kunto kestää.
Perheen isää Karatusan kirkkoherra Vitalia odotetaan palaavaksi Pietarin ja Suomen vierailultaan kolmen päivän päästä. Tänä viikonloppuna Vitali osallistuu Inkerin ev.lut.kirkon synodiin Pietarissa.
Pappilan emäntä Antonina (Tonja) on töissä lähellä kirkkotyömaata sijaitsevassa vanhassa pyöröhirsisaunassa ja sen pikku myymälässä. Tonja oli aloittanut työn heinäkuussa ja samalla hän aloitti uudelleen autolla ajamisen  neljän vuoden tauon jälkeen. Tauko johtui siitä että Tonjan ajama seurakunnan Lada Niva pyörähti mutkassa irtosoralla pellolle kyljelleen, Siitä selvittiin peltitöillä. Kuski sekä kyydissä ollut silloin nelivuotias Misha eivät loukkaantuneet. Ainoat henkilökolhut olivat kuskin henkiset kolhut.- Hyvin alkanut autoilu pysähtyi Tonjalla neljäksi vuodeksi, mutta on nyt taas hyvällä mallilla.
Tänä sytksynä meidän piti rakentaa Eskon kanssa viimeinkin pappilalle uusi ulkovarasto. Perustukset tehtiin viime syksynä ja niitä vahvistettiin LFF:n ryhmän kanssa viime keväänä.
Karatusan pitkään jatkunut kirkonrakentamisprojekti jossa oli ollut jo kaksi yli puolivuotista seisokkia on nyt uudessa vaiheessa. Inkerin kirkko oli palkannut viime kesänä venäläisen rakennuskonsultin, joka kävi heinäkuussa valokuvaamassa kaiken mahdollisen rakentamiseen liittyvän ja teki myös hyvin perusteellisen raportin aiheesta. Kirkon rakentamisprojektia toteuttaneen kazanilaisfirman työsuhde lopetettiin ja myös työtoverini suomalaisen arkkitehti Jorma Laineen työ Inkerin kirkon rakennuskonsulttina päättyi loppukesästä.Soitin Jormalle kahdesti ennen tämän syksyistä Siperian matkaani.
Olin siirtänyt Siperiaan lähtöä melkolailla  normaalia myöhemmäksi. Eskolla oli omaa ohjelmaa Pietarin ympäristössä ja hän lensi Novosibirskiin  Aitamäen lähettiperheen luokse, jossa liittyi minun porukkaani. Veljeni Martti 79v toimi kakkoskuskina Novosibirskiin saakka. Hänen mukanaan oli uusi nuorikko Eleanoora 79v, johon Martti oli tutustunut kun Noora toimi saman vankilalähettiperheen tulkkina 7v ajan joita Martti kuskasi useita kertoja vuodessa Pietarin ympäristön vankiloissa.  Martin Anneli-vaimon hautajaisistahan kerroin edellisessä blogissani.   Martti ei siis Kalle Päätalon Kalle sedän tavoin "Jäänyt kattelemaan kämmeniään", vaan laittoi toimeksi samana kesänä ottaen vaimovainajan tilalle uuden emännän.  Voin sanoa että Nooran osalta Onni potkaisi velimiestä pehmeällä huopikkaalla takapuoleen.   -  Markus Aitamäk laittoi Martin ja Nooran lentokoneella paluumatkalle Pietariin, jossa odotti Martin Iveco.
Pietarin Keltossa osallistuin Karatusan kirkkoprojektin uudelleenkäynnistämiskokoukseen, jonka kokoonkutsujana oli toiminut Siperian lääninrovasti Ville Melanen. Paikalla oli piispa Aarre Kuukauppi, uusi rakennuskonsultti Smirnov, Karatusan kirkkohankkeen "isä" pastori Juha Saari ja SEKLin edustajina Venäjän työn koordinaattori Anne Tuovinen ja hankkeen keräyspäällikkö Heikki Huttunen sekä LFF;n puolesta  Suetukin ulkovuoraustalkoista paljon vastuuta kantaneet Ralf Lindfors  ja Krister Mård sekä pietarsaarelainen rakennusinsinööri Kristian (sukunimi hukassa).
Asiasta käydyn perusteellisen keskustelun pohjalta rak.insinööri Kristian on lupautunut selvittämään ja mahdollisesti aloittamaan uuden projektin valmistelut. -Itse lupauduin Eskon kanssa tekemään Karatusassa talvea varten välttämättömät huoltoremontit. Rakennamme väliaikaiset katokset kellarien sisäänkäynneille etteivät sadevedet tulvi enää kellariin. Laitamme myös väliaikaiset kellarin ovet ja ikkunaluukut sekä aloitamme kellarin kuivattamisen Suetukista hakemallamme isolla dsl/sähkö puhaltimella.  Rakennamme edelleen väliaikaiset puuttuvat ikkunaluukut ja yhden kerroksen vesikatteen kellotorniin, sekä teemme kirkon sisälle tarvittavia lisätukia kattokannattajien avuksi.
Koska meillä on aikaa vain pari viikkoa jää Pappilan ulkovarasto rakentaminen edelleen "hamaan tulevaisuuteen".
Tulomatkamme sujui ilman ongelmia. Ainoastaan jossain Kemerovan vuoristoseudulla, jossa yövyimme Transitissa Eskolla oli ollut hyvin kylmä. Tilannetta olisi parantanut jos hän olisi huomannut sulkeutua kokonaan makuupussin sisälle jättäen auki vain "karhun hengitysreiän".  Reitillä oli pitkästi aivan uutta tietä joka kohosi kohoamistaan. Siellä ylempänä oli jo pakkasta ja luntakin, joten vaihdoimme heti illalla ennen nukkumista talvirenkaat alle.
Täällä Karatusassa Esko nukkuu tutussa Mishan sängyssä poikien huoneessa ja Misha vuorostaan pääsee isän ja äidin sänkyyn heidän makuuhuoneeseensa.
Eilen haimme Suetukin kirkosta työkaluja (mm.pari sirkkeliä) ja mainitun dsl/sähköpuhaltimen sekä  noin 30  kuusi metristä 50x150 lankkua ja kymmenisen lyhyempiäkin lankkuja. Vaihdoimme Kristerin katetun kärryn tilalle tutulta auto/konemieheltä tuhdimman ja pitemmän peräkärryn. Kuorma jäi pakosta vieläkin hieman takapainoisesksi, mutta huomioin sen ajaen huolellisesti. Onnistuimme tänä aamuna saamaan lankkukuorman perille kirkon pääovelle. Lapioimme reitiltä pois märän lumen, mutta pintamudalle emme voineet mitään. Onneksi Transitissa on lähes tuliterät Hakkapeliitat alla. Eilen teimme tilannekatsauksen kirkon työmaalla ja raportoin siitä heti s-postitse LFF:n SEKLin ja Inkerin kirkon edustajia. Tänään kävimme uudelleen Suetukissa ja suljin kirkon kivijalkaan keväällä tehdyt tuuletusritilät. Palautimme ison peräkärryn ja lastasimme Transitin katolle 6 kpl kuusimetrisisä kakkosnelosia.
Kesä Suomessa oli taas kerran mennä suhahtanut kuin lennossa. Jonkun verran lasten perheitten kanssa (liian vähän).   KL-päivillä ja niitten  valmistelu-, ja purkutalkoissa tehdyt lähes täydet vuorokaudet ja talkooporukoille (150 hloö)   Ralfin ja Hannun kanssa toteutettu siperialainen saslikilta, jossa saslikmestrina vieraili Joose Pitkännen perheineen.  Joosen ja perheen kanssa olen kesän mittaan useamminkin tapaillut..Muutamia srk.vierailuja, joista on erikseen mainittava vieralu Salla-päivän tapahtumassa, jossa toteutettiin Ralfin ja mäkihyppykaverini Matti Saaren kanssa sasliktarjoilu toritapahtumassa. Apuna meillä oli srk:n kesäkanttori ja Raatikan Topin jo kuusikymppinen Tuula tytär, joka on nykyään yksi Sallan seurakunnan aktiivi vastuunkantaja.
Loppukesää ja syksyn alkua rytmitti Matti Saaren alulle laittama Ounasvaaran pienten hyppyrimäkien (K7,15,25 ja 35)suuritöinen remontti. Käytännön apuna remontissa oli Vatasen veljekset Mika ja Tomi sekä Tomin lähdettyä ajamaan metsäkonetta poikien isä.;yös OH:n mäkijaoston vetäjä vasta 27v Taivalkoskelta Rovaniemelle muuttanut mäkihyppääjä Ali Hoikkala oli hommissa mukana  5v pikkupoikansa kanssa. Ounasvaaran remontti jäi minulta pahasti kesken kun Siperia kutsui, mutta Vataset jäivät jatkamaan töitä.  Myös Joroisten hyppyrimäkien kunnostusremontin valmistelu jatkuu. RaJuPuSu-Leader tarvitsee kuulemma kaikkien mäkien piirustukset  avustusanomuskäsittelyä varten. Ne tekee ehkä hankkeessa mukana oleva rak.mestari.
Huomenna aloitamme Eskon kanssa tositoimet kirkkotyömaalla. Vielä on mainittava että kolmasti näillä Siperian matkoilla mukana ollut Mikael Bergman ei tälläkään kerralla "pettänyt". Mukaamme tuli 40 pehmeäksi mennyttä kahvipakettia  tuliaisiksi jaettavaksi  ja kovasti ovat emännät mielissään moisista pehmeistä paketeista.

KOHTAAMISIA SUOMEN SUVESSA JA MATKASUUNNITELMIA

"Katu täyttyy askelista,
 Elämä on kuolemista.
 Pannaan käsi käteen ja ollaan hiljaa.....
 Kutsu minut aamuteelle, -anna voimaa uupuneelle
 Nyt on elokuu ja minä olen viljaa".

Noin sepitteli sisimpänsä tuntoja runoilija ja muusikko Juice Leskinen, joka siirtyi  ajasta ikuisuuteen vain hieman yli viisikymppisenä.
Kesäkuun alkupuolella olimme lähiomaisten ja sukulaisten sekä ystävien kanssa saattamassa hieman yli seitsemän kymppisenä iäisyyskutsun saanutta veljeni Martin Anneli vaimoa haudan lepoon Luumäen Taavetissa.   Luoja siunasi meitä aurinkoisella säällä.  Lämminhenkisessä muistotilaisuudessa seurakuntakeskuksella Anneli katseli meitä kauniista morsiuskuvastaan adressipinon viereltä. Lapsirakkaan Annelin sisältörikkaaseen ja hyvään elämään  kuului myös loppuvaiheistaan hyvinkin raskas riisumisvaihe, johon  aikaisemmin tapahtunut vanhimman pojan Timon kuolemakin kuului.   Pahassa autokolarissa noin 15v sitten vakavasti loukkaantunut Anneli ei palautunut enää ennalleen eikä juurikaan liikkunut enää kodistaan. Saimme kohdata Annelin lähimpien kanssa ja muistella yhdessä kaikkea sitä hyvää ja kaunista mitä oli saatu vuosikymmenten varrella kokea yhdessä Annelin kanssa.
Elämä jatkuu kuitenkin  ja elämä voittaa;  -jo täällä ajassakin,- mutta varsinaisesti sitten kun tämä ajallinen lakkaa ja alkaa iankaikkisuus.   Kristus voitti kuoleman omalla kuolemallaan ja ylösnousemisellaan valmisti meillekin tien iankaikkiseen elämään.
Martti veljellämme (79v) oli lähes samanaikaisesti vaimonsa kuoleman kanssa toinenkin kipeä leikkaus. Häntä noin kymmenisen vuotta vaivannut parista kaatumisesta Slovenian MM-kisareissulla johtunut  resilihakseksen revähdyksestä ja verenpurkauksesta jäänyt melkoinen patti poistettiin. Leikkaushaava oli noin 40 cm pituinen. Hautajaisten aikaan Martti käytti kyynärsauvoja.  Nyt on jo tikitkin poistettu ja velimies totuttelee liikkumaan . Samalla hän totuttelee elämään yksinään. Siinä onkin opettelemista, sillä yhteistä aikaa avioliitossa Annelin kanssa kertyi noin 56 vuotta.

Alkukesän kohtaamisista nuorimman tyttäreni Kaisan perheen kanssa Kuopiossa ja erikoisesti nuorimpien lasten lasteni viisi ja puolivuotiaan Eppu Akustin ja vasta vuoden ikäisen Toivo Joonatanin kanssa kirjoitinkin jo edellisellä kerralla.
Keskimmäisen tyttäreni Riikan perheen luona Vääksyssä olen ehtinyt pistäytyä kuin ohimennen. Heillä oli parin viikon lomareissu Kroatiassa .  Riikka ja Janne olivat muutaman ystäväperheensä  kanssa perustaneet Vääksyyn uuden futisseura FC Asikkalan pari vuotta sitten. Innostus on ollut valtava. FC Asikkalalla on jo 11 joukkuetta. Perheen kuopus 9v Hermanni on  tulevaisuuden Diego Armando.  Pääsin katsomaan  viimeisen neljästä Hermannin joukkueen pelistä turnauksessa joka pelattiin Lahden ja Orimattilan välillä sijaitsevalla isolla futisalueella. Hemppo  pelasi liberona ja kyllä oli pojalla "homma hanskassa". Siis oikeastaan  " pallo jalassa". Kolme vuotta vanhempi Tähkä pelaa tyttöjoukkueessa, mutta hänen ykköslajinsa on  cheeleeder-porukka ja Tähkä on se joka on "tornin" huipulla ja   jota heitellään. Lahjakas tyttö. Tuittu, joka opiskelee Savonlinnan Taidelukiossa musiikkilinjalla tykkää myös futiksesta mutta kait enemmän kannustuspuolella.  Vävy-Jannen kanssa on pelattu yhdessä paljonkin esim. Savonlinnan-Säämingin seurakunnan  joukkueessa jonka kanssa myös menestyttiin valtakunnallisissa srk.nuorten kisoissa. -Janne pelasi Kymppi paidassa ja minä vasempana pakkina. -Geeneissäkin siis löytyy.

Toissapäivänä kuskailin vanhimman tyttäreni Tiinan isompia poikia Eeroa (20v) ja Aapoa (17v) sekä heidän kaveriaan Tallisaareen, jonne eilispäivänä saapui  muu Turusen perhe; Kari ,Tiina ja nuoremmat lapset Lauri (12v) ja Inkeri (6v).  Myös Teivaiset vahvistettuna Tuitun poikaystävällä Jonella olivat eilen saapuneet Tallisaareen.   Kaisa Antti ja pojat saapuvat vasta ensi viikon lopulla, sillä Antilla on vielä jotain musiikkihommia Kuopiossa.
Tallisaareen aion minäkin tästä kohta suunnistaa.

Alkukesän kohtaamisiin kuuluvat  mäkihyppyharjoitukset Lahdessa ja Jämsänkoskella veteraani-, ja junnukavereitteni kanssa..
Leimaa antavaa näille alkukesän hypyille, oli minun toimiminen 59v Kalle Mäkelän tsemppaajana ja koehyppääjänä ensin Jämsänkosken K45 ja viikkoa myöhemmin kun Kalle korkkasi Lahden HS70 mäen kahtena päivänä. Ensin "salaa" kahdella hypyllä viime viikon tiistaina ja julkisesti lauantaina, jolloin  viehättävä  YLEn naistoimittaja kuvasi, videoi ja haastatteli Kallea suorassa radiolähetyksessä.
Orimattilan Virenojalla asuva ja rak.tarvikealan firmaansa pyörittävä Kalle, joka oli lapsena harrastanut mäkihyppyä 12 vuotiaaksi asti, aloitti uudelleen  pari vuotta sitten 45v tauon jälkeen Lahden Karpalossa K6 mäessä. Samalla Kalle alkoi julkaista omaa blogia, jossa kertoi tavoitteekseen hypätä 2017 MM kisojen koehyppääjänä Lahden Betonissa (K116).
Kallella oli ennen Jämsänkoslle käyntiä 700 harjoitushyppyä lähinnä Karpalon K15 mäestä muovilla ja lumella sekä  viime talvelta K25 ja lopputalvesta myös K38 mäestä.
Kalle oli harjoitellut paljon tasapainoa vaijerilla kävellen kahden vuoden aikana ja siinä hän on jo mestari. Pisin kävely on 400 metriä (20m pituisella vaijerilla kotipihassaan.
Harppaus 3 kk  tauon jälkeen K38:sta K45 mäkeen ja vielä K64 mäkeen oli tuonkin ikäisellä ja vasta pari vuotta lajia uudelleen harrastavalle melko haasteellinen, mutta hyvin Kalle siitä selvisi. Hän oli käynyt toisenkin kerran yhteisen kaverimme 68v Hannu Rosenlundin kanssa harjoittelemassa Jämsänkoskella.  - Lahden HS70 alamäen kaarre , jossa muovitus on ladottu maapohjalle (liikkuu vuosittain jonkun verran) on varsinkin ylipainoiselle veteraanihyppääjälle melko haasteellinen.  Kalle oli harjoitellut pelkkää alastulorinteen laskua myös HS100 mäessä eikä siinä ollut mitään ongelmaa, mutta HS70 mäessä  ongelmia oli pelkässä alamäen laskemisessa. Salaharjoituksissa , kuten siinä muutamaa päivää myöhemmin radioitussakin hypyssä Kallen vauhtimäenlasku, ponnistus, ilmalento ja alastulo  sekä liukuminen alamäen kaarteen loppupuolelle olivat vakaita ja hallittuja, mutta tasaiselle tullessa mies pyllähti selälleen. Radioitussa hypyssä Kalle nosti käsiensä varassa itsensä kuitenkin jaloilleen nopeasti.
Mäkihyppyyn liittyi myös ensi talvea varten Mikkelin Tornimäen K42 mäessä ristiinalaisen  54v hyppykaverini mv Kari Pesosen kanssa aloittamamme kunnostusremontti. Kari leikkasi ja siirsi noin 80 kuutiota maata alamäen kaarteen jälkeen sijainneesta kumpareesta kääntöpaikalle tasoitusmaaksi.   Teimme myös lapiohommia ohjataksemme notkoon purkautuvia valumavesiä läheiseen ojaan. Mäkitornikin kaipaa pientä huoltoremonttia. Tuomari/valmentajalava täytyy korottaa muutamalla metrillä ja oikeastaan rakentaa uudelleen. Samalla siirrämme portaita yläpäästään kauemmaksi että tulee tilaa aloittelumäkien rakentamiseelle.
Joroisten hyppyrimäkien kunnostushanke, joka onkin huomattavasti suurempi projekti etenee hissukseen., Alkukesästä olen poikennut hanketta vetävän Auvo Kuvajan kotona ja myös hyppyrimäillä (K50 ja K25).  Mainituissa mäissä tehdään peruskorjaus ja muutokset HS50 ja HS35 mäiksi .Vastamäkeä jatketaan puurakenteisella "lipalla". Nykyiset portaat siirretään tuomaritornin taakse jonne rakennetaan uudet aloittelumäet K5,10 ja 20.  Kaikki mäet muovitetaan ja rakennetaan kastelujärjestelmät pumppaamoineen (500m päähän). Koko kunnalta vuokratun mäkikeskuksen alueen ympärille rakennetaan 2m korkuinen ja 600 pituinen teräsverkkoaita.
Parhaillaan kerätään Joroisten Mäkihyppääjät r.y:n tilille 13 tuhannen euron alkupääomaa, jotta päästään anomaan RaJuPuSu-Leaderiltä 130 tuhannen euron budjettiin 50% avustusta. Loppuosa muodostuu mies-, ja konetalkootyöstä.

Viime keskiviikkona minun piti mennä vielä mäkihyppyharjoituksiin Lahden HS70 mäkeen  ja mahdollisesti tavata mäkilegenda Noriaki Kasai samoissa treeneissä. (Kalle Mäkelä oli tavannut Kasain Japanin joukkueen saliharjoituksissa ja saanut Noriakilta nimmarin kypäräänsä.  Kasain "päänahan" saaminen mäkihypyssä onkin Kallelle kokonaan eri luokan haaste. Sen tavoittelemiseksi Kallen pitää päästä hyppymäärissä "Kymppitonnikerhoon".  -Kun kelitkin olivat sateisia ja melko tuulisia päätin kuitenkin lähteä ajelemaan kohti Savonlinnaa (matkalla poikkesin jo mainitsemiini lapiohommiin Mikkelin mäellä). Ajoin Vääksystä Urajärven kylän kautta Vierumäen Urheiluopistolle vievää oikaisutietä viitostielle ja sen risteyksessä menin tankkaamaan uuden Matkakeskuksen Nesteelle. Tankattuani siirsin Transitin parkkiin aikomuksena poiketa kahvioon. Kalle Mäkelä soitti ja jäin istumaan autoon. Huomasin jotenkin tutun oloisen miehen joka oli tullut autoni vierelle. Lopetin puhelun ja avasin ikkunan. Mies tervehti minua ja sanoi, että kun näki  tutun Transitin hän tuli moikkaamaan.   Olin ehkä pari viikkoa sitten poikennut tämän entisen Transitin omistajan pihassa Urajärven kylässä ja kun ketään ei ollut kotona olin kirjoittanut viestin postilaatikkoon hänelle.
Oli todella mukava tavata siinä Matkakeskuksen pihassa. Olin kirjoittanut siihen viestiini, että olen ollut hyvin kiitollinen siitä neljän vuoden takaisesta autokaupasta.  Meillä oli mukavat keskustelut, joitten lopuksi annoin hänelle lahjaksi veljeni Ilmarin kirjoittaman sukutarinan "Salomonin sukua".

Juhannuksen jälkeinen viikko meni Ryttylässä Kansanlähetyspäivien valmistelutalkoissa. Olin opastekylttiryhmässä. Sitten nostettiin (2-3 tuhannen ihmisen) suurteltta  ja lopunaikaa rakensin "kohtauspaikka-tornia" johon laitoimme Erkki Kurpan kanssa opasteviittoja. -Kaiken kiireen keskellä valmistelin kaikille (150 hlöä) talkoolaisille tarkoitettua "Siperialaista Saslik-iltaa". Kolmesti kanssani Siperiassa talkooreissuilla ollut ex.mv.Ralf Lindfors  (67v) toi toisen Siperian kävijän mv.kirvesmies Hannu Niemalän 30v) kanssa Snellmanin tehtaalta 10 kg  kaslerlihaa ja saman verran käristemakkaraa. Saslikmestariksi tuli Joose Pitkänen ja toipa mukanaan perheensäkin (Johanna vaimo ja lapset Hilja 13v, Saima 10v, Selma 7v. Pietari 3v ja Salome 1v)  Saslik-ilta oli menestys. Hienosti sujuivat myös KL-päivät joitten aikana tuli kohdattua niin entisiä kuin uusiakin tuttuja. Melkoisen osan ajasta vietin Lähetysnäyttelyn Venäjän osastolla, mutta ehdin sentään kuunnella muutaman tilaisuudenkin. Sunnuntain lähetrysjuhlassa minut siunattiin muiden lähettien joukossa uudelle työkaudelle.

Seuraava Siperian talkoomatka on syyskuun lopulta lokakuun lopulle, tarkoituksena rakentaa Karatusan pappilan ulkovarasto ja purkaa se entinen ja shata ne hirret polttopuiksi. Ennen Siperian matkaa on jos Luoja suo veteraanihyppääjien KesäGP-reissu Itävallan Thaggsumin mäkikeskukseen Tarkoitus olisi hypätä HS66 ja KS108 mäissä ja kuljettaa suomalaisjoukkueen hyppykalusto kisapaikalle ja takaisin.

Ensi viikolla olen lähdössä kohti pohjoista. Suunnitelmissa on seurakuntavierailu yhteen lähettäjäseurakunnistani eli Sallaan. Jos Luoja suo järjestämme Salla-paivänä 19.7. klo 10-15 toritapahtumaan Seurakunnan lähetyspisteen, jossa myydään siperialaista saslikia ja käristemakkaraa ,kalavaihtoehtoa/muikkuja   ja kasvisvaihtoehtona lämmitettyjä maissintähkiä sekä nokipannukahvia  Karatusan ja Muurmanskin kirkkoprojektien hyväksi. Paikallisilla on vanhassa srk.salissa perinteinen lähetyksen kirpputori. Klo 16 pidämme Seurakuntalolla lähetystilaisuuden. 
Ralf Lindström tuo taas Snellmanilta kaslerlihat ja käristemakkarat. Veteraanihyppykaverini Matti Saari ja ehkä veljensä Anttikin Ylä-Kemijokivarresta järjestää muikut. Jos ehditään tehdään Ralfin kanssa jonkin sortin kalareissu  ja Matin kanssa syvennytään Ounasvaran mäkikeskuksen pikkumäkien uudistamisprojektiin.

Nimimerkillä "Eläkeläinenhän ei ehdi mihinkään".

RAKENNUSHOMMIA -KUINKAS MUUTEN. TÄLLÄ KERTAA SUOMESSA

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä palattiin Ralf  Lindforsin kanssa LFF:n uudehkolla Transitilla Suomeen. Tulkki Volodja vietiin kotiinsa Toksovaan ja käytiin yhdessä katsomassa Toksovan hyppyrimäet, joista pienimmissä Volodja oli poikasena harrastanut mäkihyppyä. Sadan metrin suurmäen ruostunut runko törröttää edelleen pystyssä, mutta  ainankaan 25 vuoteen siitä ei ole hypätty.  K60,40 ja 20 ja 10 mäet olivat hyvässä kunnossa ja muovitettu äskettäin uudelleen. Mäissä oli ollut harjoitukset juuri ennen kuin tulimme Toksovaan ja tapasin mäelle fysiikkatreenejä pitämään jääneen hyvän ystäväni 47v veter.hyppääjä Konstantin Grigorjevin. -Automatka Siperiasta meni hyvin ilman ongelmia. Ralf nukkui kotonani la-su välisen yön ja sitten kävimme yhdessä tapaamassa Joosea ja hänen perhettään. Ehdin kuin ehdinkin sunnuntain iltapäivällä kangaslampilaisen ystäväperheen nuorimmaisen Pinja tyttären lakkijaisiin.
Kangaslammilta ajelin nuorimman tyttäreni Kaisan perheen luokse Kuopion Itkonniemelle. Olin jännityksellä odottanut olisiko vuoden toukokuussa täyttänyt Toivo jo ottamassa ensi askeleitaan ja olisiko  viisi ja puolivuotias Eppu jo oppinut ajamaan ilman lisäpyöriä. -Toivo tallusteli tyytyväisenä pienten työntökärryjensö perässä, mutta ei vielä kiirehtinyt vapaasti kävelyssä. Eppu oli oppinut pyörällä ajamisen taidon. Hieman piti kuitenkin vielä auttaa alkuun.
Teimme Epun kanssa aamupäivällä kierroksen kaupungilla. Ensin juostiin ja hypättiin pituutta Väinölänniemen urheilukentällä sitten käytiin  leikkipuistossa,  Iltapäivällä vein Epun kerhoon joka kokoontui Valkeisen lammen rannalla Uppo Nallen leikkipuistossa. Itse ajoin etsimään rakennustarvikkeita.  Illempana alkoi ankara rakennustyö, tarkoituksena rakentaa pojille maja parin metrin korkeuteen sauna/autotallirakennuksen päätyyn. Antti oli hakenut Epun kerhosta ja kun tulin rak.tarvikkeiden kanssa pihaan piti tarttua toimeen välittömästi. Saimme Kaisan kanssa suostuteltua Epun sisälle tekemään suunnitelmia paperille, vaikka Eppu sanoikin, että hänellä on kaikki suunnitelmat päässään valmiina.
Lopetimme hommat yhdeksän maissa ja nyt ulkorakennuksen päädyssä on jo lankkuperustukset noin kahden metrin korkeudessa. Huomisaamuna jatketaan hommia. -Pitänee käydä ostamassa vielä lisää sahatavaraa, että saadaan majaan lattia ja seinät. Yritimme ehdottaa Epulle, että olisi tehty vain "Potemkinin kulissit", eli seinä vain julkisivun puolelle, mutta ehdotus ei saanut ilmaa alleen. Eppu vaati, että pitää rakentaa kunnon seinät joka puolelle sekä myös kattokin.
Minulla on aikaa rakentamiselle vielä pari päivää sillä isoveljeni Martin (79v) vaimon Annelin (74v) hautajaiset on Luumäellä tämän viikon perjantaina. Sain siskoni Anjan lähettämän suruviestin vielä ollessani Siperiassa. Vielä -90 luvulla Anneli oli kulkenut miehensä matkassa kilpailu-, ja harjoitusmatkoillakin, mutta pahan autokolarissa loukkaantumisen jälkeen joskus n 15v sitten Anneli ei enää toipunut entiselleen, eikä  suostunut lähtemään kotoaan juuri mihinkään.
Hautajaiset on Luumäellä tämän viikon perjantaina.

TIUKKA TALKOORUPEAMA TAKANA JA KUUDEN TKM:N KOTIMATKA EDESSÄ

Palasimme  tänää jo puoliltapäivin  "sivistyksen" pariin eli Minusinskin kaupunkiin   Suetukin kyläkirkon  tiiviiltä parin viikon talkoorupeamalta. Huomisaamuna viemme 7 hengen ryhmän Abakanin lentokentälle ja jatkamme kolmistaan Ralfin ja tulkki Vitalin kanssa LFF:n melko uudella Transitilla kohti kotimaata. Talkoohommat  Suetukin kirkolla sujuivat hyvin suunnitelmien mukaisesti. Räystäskourut ja syöksyrännit ovat paikoillaan samoin hulevesien ohjaus on hoidettu.  Kirkon kivijalkaan porattiin ja sahattiin tuuletusaukot ja poistettiin alapohjaan aikojen saatossa jäänyttä ja kertynyttä roinaa ja rakennusjätettä melkoiset määrät. Viimeisenä valmistui noin parikymppisten pietarsaarelaistyttöjen Mikaelan ja Melindan rakentama hyvin viimeistelty ja kaunis ulkohuussi(M+N). Tytöt myös maalasivat sen niin kauniiksi, että kyläpäälikkö Jan Kensup arveli että ehkä joku varastaa sen itselleen.  Rakennushommien lomassa tutustuimme kyläläisiin. Niin lapsia kuin aikuisiakin osallistui myös kaksiin viikonlopun talkoopäiviin maalaten kirkon aitaa ja siivoillen paikkoja. Talkoitten alussa pidettiin kirkossa alkuhartaus, kuten meidän kauempaa tulleiden kesken myös joka aamuiset hartaushetketkin. Kyläläiset osallistuivat myös jumalanpalveluksiin ja nuorten kanssa pelasimme taaskin pari ystävyysmatsia jalkapallossa. Noissa ystävyysotteluissa jaettiin kylän nuorisolle Pietarsaaren alueelta kerättyjä vähän käytettyjä futiskenkiä sekä lenkkareita.
Eilen kävimme porukalla Vitalin ja Karatusan 4h torvisoittoryhmän kanssa pitämässä Motorskojen kylän hautausmaalla jumalanpalveluksen. Vaikka kylän väkeä oli paikalla vain muutamia oli tilaisuus hyvin lämminhenkinen. Khra Vitali toimi liturgina, Kurt saarnasi ja Volodja tulkkasi. Sunnuntaina poikkesimme koko porukalla myös katsomassa Karatusan kirkkotyömaata, jolla on valitettavasti ollut pitkiä siesokkeja. Kirkossa on menossa sisätyöt, joitten osalta kirkon kattoon on nyt jo kaikkialle asennettu paloviranomaisten vaatimat kaksinkertaiset cyproklevyt. - Pari kolme viikkoa sitten Karatusan kirkkotyömaalla oli pidetty arkkitehti Jorma Laineen, kazanilaisen rak.firman johtajan Sergei Maikovin ja kirkkoherra Vitali Luchagovan toimesta työmaakokous, jonka jälkeen Jorma Laine kertoi meille, että kolmessa kuukaudessa nykyinen rakennusvaihe (ilman kellariosastoa) olisi valmis. -Mitään ei vielä ole tapahtunut. Toivottavasti aloittavat pian työt, sillä nythän on paras aika rakentaa kun on kesä.  Tänä aamuna poikkesimme Vitalin pappilassa, jossa meillä oli lämpimät jäähyväiset pappilan perheen kanssa. -Siunatkoon Kaikkivaltias Jumala koko tuota perhettä ja kaikkia muitakin paikallisia vastuunkantajia. Itse yritän kerätä pinehkön 3-4h talkooryhmän syys-lokakuun Siperian reissulle. Silloin on tarkoitus rakentaa Vitalin pappilan uusi lämpöeristetty ulkovarasto, joka tulee toimimaan myös askartelutilana ja yläkerran osalta myös lisämajoitustilana.  Khra Slava Shadrinin johtama ja diakoni Olegin avustamana toiminut Minusinskin seurakunta on nyt liitetty Karatusan seurakuntaan ja Minusinsk on näin ollen Karatusan srk:n toimipiste, jossa työskentelee Novosibirskista tänne muuttanut maallikkotyöntekijä Aleksei ( n 55v) yhdessä paikallisten seurakuntalaisten kanssa.

SARJASSA -SIPERIA OPETTAA: UPEITA MAISEMIA, MULTAMYRSKYÄ, TALKOOHOMMIA

Tänne blogiin kirjoittelu on ollut viime kuukausina melko lailla "jäissä". Osaltaan se on johtunut  siitä, että liityin aikoinaan facebookiin ja sinne tulee kirjoiteltua päivittäin. Blogitekstiin pitää patistaa itseään melko lailla.
Kirjoittelen taas kerran Karatusan pappilassa Vitalin olohuoneen sohvalla istuen. 
Lähdimme Suomesta LFF:n melko uudella 9h Ford Tournie bussilla 9. toukokuuta. Ralf Lindfors saapui kotiini Kaskisista kotoisin olevan rak.mestari Aarno Viitasen 75v ( Pitkään Venäjällä Mordvan Saranskissa ja NIshni-Novgorodissa lähettinä työskennelleen Miina Viitasen nyk. Makkosen isä) kanssa. Poimimme Inkerin kirkon pääarkkitehdin Jorma Laineen kyytiimme Puumalasta. Jorma oli ollut sukulaisen hautajaisissa Suomessa.  Myös Aarnoa kutsuttiin Venäjällä arkkitehdiksi. Hän oli johtanut  Haapakankaan ja Saranskin Velmeema-kirkon rakennustöitä.   Meillä oli peräkärryssä painava lasti rakennustyökoneita joten Ralf kävi Suomen tullissa tekemässä koneidta lista, ettei tule ongelmia palatessa. Ensimmäinen pysähdys oli Haapakankaan kodikkaalla hirsikirkolla, jonka uunin solassa oli edelleenkin Aarnon sinne asettama sänky vävyneille rakennus-tai matkamiehille.
Seuraavaksi haimme minulle jo -94 Siperian reissulta tutun Volodja Vasiljevin tulkiksimme. Seuraavaksi poikettiin Keltossa tervehtimässä Inkerin kirkon piispaa Aarre Kuukauppia ja Allisa vaimoa.  -Keltosta jatrkettiin yhtä soittoa Saranskiin. Yöllä me kuskit (Ralf, minä ja Jorma) nukuimme vuoronperään takapenkille asennetulla pedillä. -Tosin tässä vaiheessa Jorma sinnitteli istuallaan, mutta taipui lopulta hänkin pitkäkseen. - Patistimme välillä myös Aarnon pitkäkseen takapenkille ja välillä siellä kuorsasi tulkki Volodjakin, jolla on mahdottoman hyvät unenlahjat myös istualtaan.  Saranskissa arkkitehdit "tarkastivat" molemmat kirkot ja tapasimme niin Velmeman kirkkoherra Aleksei Aljioskinin ja Niina vaimon kuin myös Moksa-Ersä hirsikirkon rakentaneen eläkkeelle siirretyn entisen kirkkoherran Mikisinkin. Mikis asuu  uuden vaimonsa (erosi edellisestä ja joutui luopumaan kirkkoherran virastaan) kanssa kirkon siipirakennuksessa vanhassa Siperialaistalossa, joka oli alkuaikoina toiminut myös seurakunnan kokoontumistilana.
Saranskista jatkettiin edelleen "yhtä soittoa" yli Uralin (viitostietä) ja ohi Omskin. Novosibirskin lähellä siirsimme Aitamäkien lähettiperheen viisi säkillistä tavaraa meitä vastaan tulleen diakoni Slava Ostinin autoon.  Kemerovan vuoristotaipaleen jälkeen löytyi pikku hotelli, jonne majoitettiin arkkitehdit ja Ralf yhdeksi yöksi. Me Volodjan kanssa nukuimme autossa. Ennen nukkumista pääsimme hotellin saunaan.
Suunnitelmissamme oli ajaa Krasnojarskin (miljoonakaupunki) kautta hakemassa räsystäskourut ja syöksytorvet tarvikkeineen, mutta kun tapasimme jossain kafeessa läpi Krasnojarskin hallintoalueen juuri ajaneen rekkamiehen jätimme Krasnojarskin rauhaan ja käännyimme Atsinskista etelään kohti Abakania. Krasnojarskin alueella oli satanut edellisyönä puoli metriä lunta ja kaikki oli ollut jäässä ja meillä oli jo kesärenkaat alla (talvirenkaita ei ollut edes mukana kun oli sentään jo toukokuu hyvässä menossa).   Lumimyrskyyn emme siis joutuneet, mutta Atsinskin ja Abakanin välillä jouduimme multamyrskyyn. Länsituuli oli hyvin voimakas ja nosti kuivuneesta pellon pinnasta multaa ilmaan.
Ensimmäisen myrskyvaiheen läpi ajoi Ralf  ja silloin näkyvyys oli pahimmillaan ehkä 10-15m. Toissa myrskyssä kuskina oli Jorma, mutta se myrsky oli aivan kesy edelliseen verrattuna.
Edellisvuoden reissulla olimme kohdanneet multamyrskyn lisäksi samanaikaisesti   aivan dramaattisen ruohikkopalomyrskyn, jonka läpi jouduin itse ajamaan. - Se edellisvuoden katastrofi oli vienyt noin 30 ihmisen hengen.  Myös  1500 kotia oli palanut Siperiassa. 
Tällä kertaa näimme lähes kymmenkunta valtion palaneiden talojen tilalle rakennuttamaa uutta taloa.
Kävimme viemässä rakennuskoneet ym lastin Suetukin kirkolle ja jätiumme arkkitehdit Karatusan hotelliin  ja ajoimme Minusinskiin, jonka srk.tiloista löysimme Novosibirskistä sinne muuttaneen maallikkotyöntekijä Aleksein. . Kolmestaan ajoimme etelästä takaisin Krasnojarskiin, josta lumet olivat jo sulaneet. Vuoristotaipaleella oli metsässä vielä melkolailla vanhaa talven lunta.  Ruokailimme tien varren kafeissa, joissa hinnat olivat meille edullisia. Muutama kymmentä kilometriä ennen Krasnojarskia poikkesimme syömään hieman "paremman" näköisessä kafeessa. Ruoka oli ihan ok. , mutta hinta taisi olla 3 kertaa normaalia korkeampi. Teimme treffit Siperian lääninrovasti Ville Melasen kanssa hänen kotinsa läheiselle parkkipaikalle, jonne laitoimme automme. Söimme vielä toiseen kertaan Susanna vaimon valmistaman päivällisen ja tapasimme myös perheen lapset . Pojat yöpyivät "pappilassa ja minä autossa. Rak.tarvikkeetkin löytyivät ajastaan ja veimme ne taas Suetukiin.
Yötä myöten palasin Abakaniin vastaanottamaan muuta LFF:n ryhmää (Krister, Turre, Jens poikineen, kivimies Niklas ja pari v. sitten Suetukissa käyneen Mikaelan, Melindan ja saarnamies Kurtin).  Rakennustyöt: Kivijalkaan avattavat tuuletusaukot (leikkaamalla ja poraamalla) sekä räystäskourujen   ja syöksytorvien asennushommat ovat lähteneet hyvin käyntiin. ( uudet siirrettävät rak.telineet lankkutavarasta).  Eilisiltana pelattiin Suetukin nuorison kanssa ystävyysottelu jalkapallossa ja tänään sunnuntaina pidettiin jo toinen jumalanpalvelus Suetukin kyläkirkossa .Molemmilla kerroilla meitä oli läsnä yli kolmekymmentä henkeä. Minusinskissa ehdimme olla myös kerran jumalanpalveluksessa ja kerran nuortenillassa.
Eilen lähtivät arekkitehdit ja myös Ville Melanen kotimatkalle.  Jormalla oli myös Karatusan kirkkoa rakentavan kasanilaisfirman johtajan ja kirkkoherra Vitalin kanssa työmaakokous, joka oli mennyt hyvin. -Jorma kertoi että kirkon nyt menossa oleva projekti joka ei sisällä kellaria olisi valmis kolmen kk.kuluttua. Kirkon vihkimisjuhlasta ei ole vielä tietoa..

KEVÄT ON TULLUT KEIKKUEN JA NYT ODOTAMME KUIN LEHMÄ UUTTA KESÄÄ

Jo kaukana takana on talvi kisareissuineen, touhuineen lastenlasten kanssa ja vierailut Siperian työn merkeissä lähetyspiireissä ja lähettäjäjärjestön seminaareissa.
 Joskus ehkä kymmenen vuotta sitten humoristina tunnettu veteraanihyppääjäjärjestömme ex.presidentti tuli eräitten  MM-kisojen palkintojen jaon jälkeen puristamaan kättäni sanoen:"Onneksi olkoon nyt vaikka jäitkin kisassa toiseksi viimeiseksi".  Jo silloin rippikoulukaverit ainankin suurmäissä olivat alkaneet harventua,  ysikympin mäkeen oli silloin minun lisäksi uskaltautunut vain yksi kilpailija, hänkin suomalainen, joka pokkasi hopeaa. Norjan MM-kisareissulla  suurin mäki oli "vain" HS 75 ja keskimmäinen HS55 . Jäin kahdesti toiseksi viimeiseksi. Hyppäsin ensimmäistä kertaa yli 70 vuotiaissa ja myös ensimmäistä kertaa yli "70 kiloisissa". Molemmissa mäissä meitä oli kolme ja kahdesti jäin toiseksi viimeiseksi, mutta sain kuitenkin pokata hopeaa.  Vakaa aikomukseni on. Jos Luoja suo, kilpailla syyskuun alun Kesä GP:ssä Itävallan upo uudessa Thaggsumin mäkikeskuksessa HS 100 ja HS75 mäissä yli 70 v., mutta Huom! Alle "65 kiloisissa".
Lumet Savonlinnan seudulla ovat lähes hävinneet ja routa sulaa vesisateitten jouduttamana  maankamarasta. Toivottavasti Hengen kevätsateet pääsevät sulattamaan myös sydämistämme synnin roudittaman kiviseksi huomaamatta muuttuneen sydämemme. - Vapahtaja kutsuu meitä palaamaan "Ensimmäiseen rakkauteen".
 Jos olet kokenut ja vielä muistat ne tuntemukset jotka liittyvät ensimmäiseen rakastumiseesi , niin iloineen kuin kipuineenkin, niin lienet kanssani samaa mieltä, että "Rakkaus ei kysy hintaa, eikä matkan pituutta". Mikään ei ollut liian kallista kun oli kysymys rakastetusta ja saattoreissulle päässyt nuorimies teki jopa paljonkin lisämutkaa, jotta sai olla rakastettunsa seurassa mahdollisimman kauan.
Evankeliumin kertomuksessa kaikkensa menettäneistä ja syvästi masentuneista Emmauksen tien kulkijoista tuli muuttuneita miehiä kun he ilta-aterialla tunsivat tiellä seuraansa liittyneen Vapahtajansa joka leivän murtamisen jälkeen, jolloin he tunsivat ylösnousseen Jeesuksen hävisi heidän näkyvistään. -Viivyttelemättä he lähtivät kertomaan kavereilleen että olivat kohdanneet ylösnousseen Jeesuksen  ja muistelivat siinä kiiruhtaessaan:" Eikö sydämemme ollutkin meissä palava, kun Hän selitti meille kuinka kaikki oli tapahtunut kirjoitusten mukaan".
Samanlaisella ilolla ja kiireellä, kustannuksia laskematta ovat lukemattomat  armosta pelastuksen kokeneet rientäneet viemään evankeliumia lähelle ja kauas.
Viikko sitten olin Karatusan kirkkohankkeen keräyspäälikkö Heikki Huttusen kanssa Porin ympäristössä ja Tampereella levittämässä tietoa ja keräämässä kolehtia Karatusan kirkkohankkeelle.Jaoimme prosyyrien mukana myös tilillepanokortteja. Toivottavasti saimme ennenkaikkea uskollisia esirukoilijoita niin rakennushankkeelle kuin Karatusan seurakunnalle.
Edellissunnuntaina oli Uralin tällä puolen Kazanin miljoonakaupungissa vihitty käyttöön sinne rakennettu uusi ja kaunis luterilainen kirkko . Vihkimisen toimitti Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi avustajineen. Juhlavieraita oli ollut 300 henkeä. 
-Kiitos Jumalalle Kazanin kirkosta ja seurakunnasta.  Kazanin kirkon rakensi marilaisen Sergei Maikovin rakennusfirma, joka rakentaa myös Karatusan kirkkoa. Tähän asti Karatusan projektin työmiehet ovat olleet paikkakuntalaisia, mutta nyt työhön tulee rakentajia myös Kazanista.
Karatusan kirkossa on menossa sisätyöt. Kirkon valmistumis-, ja vihkimisjuhlan ajasta ei minulla ole vielä varmaa tietoa, mutta kun minulta on usein kyselty milloin on kirkon vihkimisjuhlat ja kuinka sinne pääsee, olen kertonut, että optisimmat arviot vosivat olla jo ensi syksynä, mutta realismia lienee kuitenkin seuraava  vuosi. Juhliin matkustamisesta olen kertonut kolmesta vaihtoehdosta.
Hätäisimmille ja vielä työelämässä oleville vajaan viikon mittainen lentomatka, Junafaneille kahden viikon matka.Lento-, ja Rautatieasema sijaitsevat n 130 km Karatusasta (30 km Minusinskista)  Niille joilla on aikaa, tai mahdollisuutta järjestää lomansa on suunnitelmissa 3-4 viikon bussimatka, ajatuksena tutustua samalla  Inkerin kirkon seurakuntiin  matkareitin varrella Uralin molemmin puolin.
Toinen evankeliumin levittämiseen ja matkailuun liittyvä hanke on  2018 Venäjällä (Pietari,Moskova,Kazan,Saransk) pidettävien Jalkapallon MM-kisojen ajaksi suunnitteilla oleva "Futiskenkä evankelioimisaktio" . Sain idean kun muutama vuosi sitten Siperiassa vierailleen aikuisten nuorten aktioryhmän kanssa kierreltiin pikkukyliä ja koottiin lapsia ja nuoria pelaamaan ystävyysotteluita joitten ohella pidettiin evankeliumia esillä. Useimmat venäläisnuoret pelasivat paljasjaloin, koska he eivät halunneet pilata ainuita kenkiään.  -Jos Luoja suo toteutamme k.o. idean
keräämällä Suomessa vähän käytettyjä futiskenkiä (uudetkin kelpaavat) ja jalkapalloja, joita sitten jaetaan niitä tarvitseville aktioitten yhteydessä. Pääpaino on tietenkin evankeliumin esillä pidossa, johon liittyy venäjänkielisen evankelioivien kirjasten ja Uusien Testamenttien jako osallistujille.

Seuraava Siperian matkani alkaa jos  Luoja suo Voitonpäivänä 9. toukokuuta LFF:n (Ruotsinkielinen Rauhan Sanan lestadiolaisryhmä) 7v ikäisellä 9h Ford Tournie bussilla ja peräkärryllä vanhan siperiankävijän Ralf Lindforsin kanssa. Toksovasta tulee mukaan tuttu tulkki  n 50v Volodja.  Muu talkooryhmä 5 miestä ja kaksi noin parikymppistä tyttöä (kokeiksi ja Krister Mordin apulaisiksi) tulee lentämällä. Tehokasta työaikaa Suetukin kirkon remontoinnissa ( räystäskourut ym. hulevesien ohjaus,rossipohjan tuuletus ja lisäkuistin ja ulkokäymälän rakentaminen) tulee reilut 10 päivää. Jos aikaa jää niin aloitetaan Karatusan pappilan pienen 4x6m) ulkovaraston rakentaminen. Perustukset teimme Esko Kaukosen kanssa viime syksynä ja silloin ostin 70v synttärikolehdeilla myös rakennustarvikkeet. Paluulento on 1,kesäkuuta.

MATKALLA NORJAN ORKDALIIN VETERAANIEN MM-KISOIHIN

Kello käy kohti puoltayötä.  Olemme ohittamassa Kemiä ja kohta lähestymme Torniota ja Ruotsin rajaa ja Haaparantaa. Matkaa taitetaan Martti-veljen juuri ja juuri sisäänajetulla (341 tkm) pienellä 22v ikäisellä punaisella diesel Bemarilla. Janne Haukipuro on  "puikoissa" ja velimies komennettuna takapenkille nukkuvien puolueeseen. Masa oli lähtenyt kotoaan Luumäeltä aamulla kahdeksalta. Voielimme mäkisukset minun kodissani Savonlinnan Viuhonmäessä.  Söimme tukevasti eilisiltana leivinuunissa hauduttamaani lohi-pottu-porkkanalaatikkoa ja pakkasimme minun tavarat autoon. Poikkesimme nuorimman tyttäreni Kaisan perheen luona Kuopion Itkonniemellä, jossa olen ollut viime aikoina useaan otteeseen pikku Toivon ja isoveli Eppu Akustin kaverina. Toivo Joonatanin kanssa on konttailtu pitkin keittiön ja olohuoneen lattioita ja 5v ikäisen Eppu Akustin kanssa on leikitty piilosillaoloa, aamuisin olen yrittänyt tehdä Epulle jekkuja ja jos kelit ovat sallineet on käyty harjoittelemassa hiihtämistä, joko Puijon tykkiladulla, Antikkalan yläladuilla ja kerran myös läheisellä urheilukentän ympärysladulla. Ehkä viikko sitten jäimme tykkiladulla seuraamaan mäkimonttuun koulujen alaluokkalaisille järjestettyä lumiliikuntatapahtumaa, jonka viimeisenä rastina oli pari ysikymppimäen kääntöpaikan loppuun rakennetut pinet lumihyppyrimäet. Koululaisten lähdettyä Eppu halusi myös kokeilla ja laskikin kaksi kertaa 2 metrin ja kerran 3 metrin hyppyristä, kaatua pyllähtäen notkossa. Eppu totesikin myöhemmin, että mäkihypyssä on pysyttävä pystyssä hyppyrille saakka, mutta alastulomäessä voi kaatuakin.
Puijon Maailman-cup tapahtuman toisena päivänä oli tamppaushommissa 4-5tunnin tauko ja siinä välissä hain Epun  kisapaikalle ja seurasimme yhdessä yhdistetyn hiihto-osuutta. Suomalisryhmällä oli muusta kilpailijaporukasta poikkeavat valkoiset hiihtotrikoot joten Eppukin pääsi hyvin jyvälle suomalisten taistelusta luistelupaanalla. Meillä oli hauskaa ja hyvinhän Suomen pojat taistelivatkin . Puijon oma poika Ilkka Herola nousi melkoiselta takamatkalta kuudenneksi, toinenkin veljes otti pistesijan, josta Leevi Mutru jäi yhden sijan verran. Jussi Salo ja Mikke Leinonenkin hiihtivät suht hyvin, vaikka mäkiosuus oli mennyt heikommin.
Ylitimme äsken Torniojoen ja ohitimme Haaparannan. Navigaattori ilmoitteli, että noin 40 km päästä käännymme oikealle. Se reitti vie Ruotsin metsäisen sisämaareitin kautta Östersundiin, josta sitten aikoinaan käännymme oikealle kohti Norjan rannikkoa, jossa on suurkaupunki Trondheim. Meidän matkamme kohde on Orkdalin mäkikeskus, jossa alkavalla viikolla järjestetään Veteraanien MM-mäki-, ja yh.kisat eli IMC 2016 tapahtuma. Tämän talven kisatapahtumaan on tulossa noin 150 osallistujaa 12 maasta. Suurin kilpailijaryhmä on  luonnollisesti järjestäjämaasta Norjasta.
Masalla on vasta kahdeksan lumihyppyä ja nekin kaikki  Somersdorfin  pienestä K27 mäestä. Jannella  noin neljäkymmentä hyppyä, joista puolet Taivalkosken mäistä (K35,49 ja pari K73:stakin.  ja loput Siilinjärven K42 ja omasta Muorinmäen K35 mäestä.  Minun noin kolmekymmentä hyppyä Taivalkoskelta (K49 ja 73), Lahden K64   Siilinjärven K42, Mikkelin K42 ja yksi Luohualta Mannen K5 pihamäestä. Peruskuntokausi pääsi lipsahtamaan minulta   ok.taloni keittiön lattian vesivahinko-, ja peltiokattoremonttien aiheuttaman stressin myötä ilman ensimmäistäkään kentolenkkiä. Ok.taloni kellarissakin kävin puntteja kolistelemassa vain pari-, kolme kertaa.  Onneksi oli sentään Rukan ja Kuopion maailmancup- kisojen alastulorinteitten tamppausryhmässä  toimiminen ja Joroisten K25 mäen  kuntoonlaitto.. Ne nostivat sentään peruskuntoa jonkun verran, mutta tuskin liosäsivät juurikaan kimmoisuutta.  - No kisoihin ollaan kuitenkin menossa. Siellä on kaksi harjoituspäivää ennen kisoja. Pitää yrittää parantaa ponnistustekniikkaa jos mahdollista.
Vaikka läheisen veteraanihyppykaverini Jussin hautajaisreissu olikin raskas se oli kuitenkin myös siunattu ja todella mieliinpainuva ja koskettava. Kauniiseen Kuusamon kirkkoon oli järjestetty siunaustilaisuus oli koskettava ja lämminhenkinen. Nuori naispastori ja samoin nuori mieskanttori hoitivat tehtävänsä suurella ammattitaidolla ja lämmöllä. Samoin Jussin saattaminen viimeisellä matkalla Kuusamon uusimman Rukan suunnalla keskustasta sijainneen hautausmaan multiin kahden veljensä ja valmentajakavereittensa kantamana oli hyvin koskettava.. Vanhan kuusamolaistavan mukaisesti miesväki lapioi haudan umpeen muun saattoväen veisatessa. Myös muistotilaisuus Kuusamon keskustan sijainneessa ruokapaikassa oli lämminhenkinen musiikkiesityksineen ja puheenvuoroineen. Kaksi Jussin valmentajakaveria lukivat adressipinon ja tilaisuuden lopuksi Henna tytär lauloi kauniin ja koskettavan "Ota hänet vastaan" kappaleen.
 Minua kosketti se että seurakunnan viranhaltijat olivat paikalla aivan loppuun saakka. Luterilaista kirkkoamme on arvosteltu milloin mistäkin, mutta juuri noissa hautajaisissa seurakunta viranhaltijoineen toimi parhaalla mahdollisella tavalla ja ansaitsee saada kiitoksen.

"KUN SURU KOHTAA KIPU TARTTUU SYDÄMEEN.- RUKOUS KANTAA MEITÄ UUTEEN HUOMISEEN"

Maanantaina ajoin Imatralle SEKLin nuorteniltaan kertomaan Siperian työstäni. Koukkasin Mikkelin hyppyrimäen  ja Puumalan  kautta.  Urheilukaverini Kari Pesonen oli jo aikaisemmin käynyt tamppaamassa alamäen kääntöpaikkoineen ja lumettanut myös vauhtimäen. Tamppasimme lisäksi sataneen lumen ja minä havutin alastulorinteen sillä aikaa kuin Kari viimeisteli vauhtimäen ja jäädytti ladut kastelukannun kanssa. - Jalat alkoivat olla jo jumissa, mutta avasimme Mikkelin mäen näillä lumilla tehden  kaksi hyppyä  mieheen.
Nuortenilta sujui mukavasti. Nuoret valmistivat illan alussa venäläisiä pelmeenejä. joita syötiin ohjelman jälkeen. Kerroin sanoin ja kuvin työstämme Siperiassa ja myös kuinka Jumala on minut sinne johdattanut. Kotimatkan ajoin Parikkalan kautta, joten tein melkoisen lenkin maanantaina.
Tiistaina olin menossa tamppaamaan Joroisten K25 mäkeä ennen klo 13 kunnantoimistolla alkavaa hyppyrimäkiprojektia koskevaa palaveria. Palaveriin ehdin, mutta tamppaushomma jäi, sillä sain aamulla minua ja koko Suomen mäkihyppyperhettä järkyttäneen suruviestin hyvän ystäväni hieman yli 50 vuotiaan kuusamolaisen veteraanimäkihyppääjän ja valmentajan Juhani Saapungin kuolemasta.
Minulle soittanut Pekkalan koululla Ylikemijokivarressa asustava Matti Saari oli ollut sunnuntaina vaimonsa ja lastensa kanssa Taivalkoskella mäkitreeneissä ja nähneet siellä kovin stressaantuneen oloisen Juhanin kuusamolaisten valmennettaviensa kanssa. Ryhmään kuuluu Juhanin 18v poika Joni, joka maanantaina palattuaan koulusta oli löytänyt isänsä kuolleena kotipihaltaan. Soitin tiistaina myöhemmin Juhanin Anne vaimolle sekä tyttärelle ja pojalle, KEV:n mäkiporukkaa oli jo käynyt heidän kotonaan ottamassa osaa suruun.
Olin tuntenut Jussin pikkupojasta asti. Kuljetin sallalaisia poikia samoissa kisoissa, joihin Jussi tuli kuusamolaispoikien kanssa Sauli Mommon porukassa.Saapungin perheeseen tutustuin viimeisen liki 10v aikana kun olin monasti Jussin apuna Rukan MC-kisojen hyppyrimäen alastulorinteen kunnostusryhmässä  ja kortteerasin heidän omakotitalossaan.
Vanhassa Rukan suurmäessä satasen kerhoo hypänneen Jussin mäkihyppyura katkesi vuodeksi 16 ikäisenä tapahtuneeseen resiluun murtumiseen, mutta jatkui myöhemmin niin hyppääjänä, kuin  valmentajana.  Veteraanimäkihyppääjänäkin. Jussi kiersi useammat .SM ja MM-kisatkin.
Jussille perhe oli ehdoton ykkönen sitten tulivat mäkihyppy ja musiikki.
Viime marraskuun lopun kisatapahtuman aikana istui kanssani pitkien talkoopäivien iltoina omin käsin rakentamansa kauniin omakotitalon saunan lauteilla hyvin masentunut ja myös sulkeutunut mies. KEV:n mäkijaoston vetäjänä melkolailla stressaantunut herkkä taiteilijasielu otti hyvin raskaasti mäkihypyn ja yhdistetyn osalta sääolojen vuoksi myttyyn menneet MC-kisat .
Luultavasti Jussin masennus oli jo myös pitemmältä ajalta. Ja lopulta hänen voimansa loppuivat.
Tuntuu pahalta kun en osannut Jussia auttaa, mutta saamme kuitenkin luottavaisin mielin jättää ystävämme meitä kaikkia rakastavan armollisen Jumalan käsiin. Muistetaan perhettä ja läheisiä iltarukouksessa ja kannustetaan 18v ikäistä Jonia jatkamaan lajia, jota hänen isänsä suuresti rakasti.
.Kirjoittelen tätä tekstiä nuorimman tyttäreni Kaisan kotona Kuopion Itkonniemellä. Nuorin lastenlapseni Toivo Joonatan konttailee jo reippaasti ja 5v Eppu Akustin kanssa käytiin eilen harjoittelemassa hiihtoa Puijon tykkiladulla. Tänään pistäydyin katsomassa Siilinjärven mäkiä. Ne ovat jo hyppykunnossa ja ehkä pääsen sinne harjoittelemaankin. Huomenna jatketaan Epun kanssa hiihtotreenejä joka tapauksessa.

ANSAITSEMATON ARMO UPEALLA AKI KAURISMÄEN ELOKUVALLA HÖYSTETTYNÄ

Tänään sain olla Punkaharjun kirkossa kun siellä siunattiin matkaan diakoni Saara Karttunen Kansanlähetyksen uudeksi Venäjän lähetiksi .Tämän  sunnuntain aiheesta saarnasi Etelä-Savon Kansanlähetyksen piirijohtaja Matti Manninen ja ehtoollisjumalanpalveluksen liturgina toimi pastori
Sari Vauhkonen.Punkaharjulaisten lisäksi kirkossa ja seurakuntakeskuksella oli mukana eläkkeellä Etelä-Savon Kansanlähetyksen hommista oleva, mutta silti Karatusan kirkkohankkeen keräyspäälikkönä toimiva mikkeliläinen Heikki Huttunen vaimonsa ja toimistosihteeri Pirkko Oinosen kanssa. Huttusten Kerttu tytär on aloittanut lähetystyöntekijänä Etiopiassa alkusyksystä.
  -Vasta eilisiltana olin kotiutunut yli viikon mittaiselta paukkupakkasissa toteuttamaltani Keski-Suomen, Lapuan, Vääksyn ja Luumäen kisa-, ja kyläily reissultani. Vuokralaisena ok.talossani Viuhonmäessä asustava seurakunnan uusi lähetyskasvatussihteeri Sakari Seppälä oli pyytänyt minua pistäytymään lähetysväen leirillä Hirvaslahdessa, mutta olin taas eksynyt allakstani ja unohtanut koko asian. Tämän päiväisellä Punkaharjun reissulla sain hieman korjattua "pistetilannettani".
Eilisiltana lämmittämääni leivinuuniin laitoin aamulla ennen lähtöä kalaperunalaatikon muhimaan. Sakari oli lähtenyt jo aikaisemmin ja käynyt hakemassa kaksi maahanmuuttajanuorukaista mukaansa. Afgaani ja Irakin kurdistanipojat olivat olleet Suomessa jo muutaman kuukauden ja olivat jo aloitelleet suomenkielen opiskelun ja jonkun verran juttelivat myös englanniksi.
Punkaharjulla samoihin aikoihin Sakarin kanssa lähetyssihteerin hommat aloittanut Sanna Stainer
haastatteli aluksi Saara Karttusta seurakuntakeskuksen lähetystilaisuudessa ja sitten Saara jatkoi valkokankaalle heittämiensä kuvien pohjalta kertoen kutsumuksestaan ja tiestään lähetystyöhön. Saara aloittaa venäjänkielen opiskelemisen Pietarissa lähiaikoina kunhan saa viisumiasiat kuntoon. Lähetystilaisuus jatkui punkaharjulaisen muusikon Heikki Mikkosen koskettavilla lauluilla ja muutamalla vapaan sanan puheenvuorolla ja asiaan kuuluvilla lahjoilla ja kukituksilla.
Heikki Mikkosen viimeinen laulu näytti koskettavan syvästi Saaraa ja kosketti se tällaista jo melkolailla jämähtänyttä määräaikaislähettiäkin.
Tammikuun alkupuolella olin ollut hengellisesti ruokkivan ja runsaan ruokapöydän ääressä SEKLin työntekijäseminaarissa Ryttylässä .Ohjelman lomassa olimme palaveeranneet tapahtumassa yönseudun vierailleitten LFF:n veljien Ralfin ja Kristerin sekä Tapani Kaitaisen, Juha Saaren ja Heikki Huttusen kanssa ensi kevään Siperian talkooreissun suunnitelmista. Sain  Ryttylästä myös nipun SEKLin Rukouskalenteria, jonka kansikuvapoikina poseerasimme Karatusan kirkkoherra Vitali Luchagovan kanssa.  Mitä enemmän vuosia kertyy sitä syvemmin tajuaa esirukoustuen merkityksen niin omaa hengellistä elämää, kuin tätä lähetystyöpestiä ajatellen. Ostin Ryttylästä myös teol-tohtoriksi väitelleen rovasti Ari Aurasen väitöskirjan "Uuras Saarnivaaran vaikutus Kansanlähetyksen synnyssä,kasvussa ja hajaannuksessa".
Viime kesäinen veljeni Ilmarin ja vävyjen avustuksella toteuttamani peltikattoremontti sekä vieläkin osittain kesken oleva keittiön lattian vesivahinkotyömaa ovat pitäneet minua tavanomaista enemmän kotona. Ne ovat myös stressanneet minua sen verran että normaalisti syksyisin toteuttamani perus-, ja lajikuntotreenaus mäkihyppyä ja yhdistettyä varten on jäänyt aivan minimaaliseksi ja elopainoni on poikkeuksellisen korkealla. Vävyjeni hieman armollisemmat puntarit ovat näyttäneet noin 72, mutta ainankin Arskan mielestä liikaa näyttävä oma digitaalivaaka näyttää 74-75 kiloa. Siinä on reilu kymmenen kiloa liikaa  ja sen kyllä huomaa hyppyrimäessä. Hyvää vauhtimäen laskuasentoa ei löydy ja toiseksi maan vetovoima kiskaisee armotta ennen aikojaan ylipainoisen hyppääjän kumpuun.
Huomenna aion ajella Pesosen Karin kaveriksi Mikkelin Tornimäelle mäkihyppytreeneihin ja sieltä Etelä-Saimaan KL:n Nuorteniltaan Imatralle.Sunnuntaina olis toinen nuortenilta Lappeenrannassa. Mieleni tekisi myös Kuopioon Toivoa ja Eppua tapaamaan  ja Epun kanssa jatkamaan hiihtoharjoittelua.  Parin viikon päästä on (jos saavat mäen kuntoon) Veter.Cupin kisat Imatralla ja viikkoa myöhemmin Veter.SM-kisat Janakkalassa. Norjan Orkdahlissa pidettäviin Veter.MM-kisoihinkaan ei ole kuin reilu kuukausi.

NYT OPETTAA SIPERIA JO SUOMESSAKIN

Kohta viikon verran on täällä kotisuomessa kärvistelty wanhan ajan kunnon pakkasissa. Lapissa on elohopea laskenut jo neljänkymmenenkin seutuville. Alku talven kelit eteläisemmässä Suomessa vaihtelivat viime vuosien tapaan. Kerran märkänä  sulaan maahan  sataneet lumet olivat Pohjoista lukuunottamatta sulaneet. Pakkasta on nyt riittänyt koko valtakunnan alueelle ja muutaman sentin verran  luntakin eteläisintä rannikkoa myöten.  Loppuviikosta lounaisosa maata sai lunta oikein urakalla. Ennätyslumet oli satanut Merikarvialla. Vuorokaudessa seitsemänkymmentä senttiä kevyttä pakkaslunta.
Marraskuun lopulla tekemäni Rukan kisojen tamppausreissun lisäksi kävimme ennen joulua haapaveteläisen urheilukaverini Janne Haukipuron kanssa veteraanihyppääjien lumileirillä ja ensimmäisissä cup-kisoissa Taivalkoskella. Saman reissun aikana kävin  Kuopiossa Eppu Akustin kanssa uusimassa hänen hiihtokalustonsa, ja samantien myös kokeilemassa hiihtämistä Puijon parikilometrisellä tykkilumiladulla. Olemme Epun kanssa nyt hiihtosuksien osalta Rossingnolin tallissa. Pari vuotta sitten ostetut ja pieneksi käyneet sukset odottavat Toivo Joonatanin kasvamista . Harmillista että lauhat kelit ja vesisateet sekä muutamat yöpakkaskelit tekivät tuon kovasti mataloituneen hiihtopaanan niin jäiseksi, että harjoittelut piti jättää toistaiseksi. Itse en vielä hiihtänyt vaan kävelin latupaanan vierellä nostellen Eppua ladulle lukuisten pyllähdysten jälkeen.
Jouluksi ajoimme Arskan kanssa Vääksyyn  Riikan ja Jannen perheen luokse. Jouluaattona ulkoilimme koko porukalla Vääksyn kanavan maastossa ja sen päälle ennen joulusaunaa pelasimme futista koulun tekonurmikentällä. Riikka,Tähkä ja Hemppo jyräsivät Jannen, Arskan ja minun joukkueen. Tulos 10-4.
Joulupäivän iltana ajoimme Arskan kanssa  Vääksystä nuoruuden kotiini Luumäen Somerharjuun. Söimme Saimin rusinasopalla terästetyt joulupuurot .Hain sieltä isäni aikoinaan kunnostaman perintöhaitarin. Yötä myöten ajoimme Savitaipaleen-Mikkelin reittiä Savonlinnaan. Teimme hieman lisälenkkiä ja kävin esittelemässäArskalle syntymäpaikkaani Silosaaren myllyä.
Viime vuosien tavoistani poiketen olen ollut paljon kotona Savonlinnassa. Pitkän vitkuttelun jälkeen sain alulle keittiön lattia- ja alakaappiremontin. Vielä on jäljellä  eteisessä  hattuhyllyn alta auki oleva lattia ja vessan lattian pinnoittaminen ja sikäli kuin virtaa riittää pitää hioa ja maalata nämä 33vuoden ikäiset lautalattiat
Viime kesänä asui täällä Viuhonmäessä Riikan ja Jannen esikoistyttö Tuittu, joka käy nyt kolmatta vuotta Taidelukiossa . Tuittu löysi poikakaverinsa Johanneksen kanssa opiskelijakämpän kaupungin talon läheltä, jonne roudasimme Tuitun tavarat. Nyt samaa peräkamaria miehittää seurakunnan lähetyskasvatussihteeri Sakari Seppälä. Sakarin nuorimmainen  Retriika käy peruskoulun ysiluokkaa Jyväskylän Kristillisessä koulussa ja asuu Jyväskylässä opiskelevan äiti-Riikan kanssa lähellä Laajavuorta. Sakari ajelee viikonlopuiksi Jyväskylään. Sakarin ja Riikan perheeseen kuuluu myös viisi jo omillaan asuvaa aikuista lasta.
Palasin myöhään eilisiltana SEKLin työtekijäseminaarista Ryttylästä. Kun perjantaiaamuna lähdin Transitilla oli Savonlinnassa -27 ja lähellä Mikkeliä -32. Jätin autoni Heikki Huttusen ok.talon vierelle ja jatkoimme matkaa Heikin melko uudella dsl Wolkkarilla. Takapenkille poimimme Etelä-Savon Kansanlähetyksen nuorisosihteeri Sari-Anne Vauhkosen.  Alkumatka oli ollut melko vilpoista, mutta Heikin Volkkarissa tarkeni erinomaisesti.
Työntekijäseminaari oli taas kuten niin monet aikaisemmatkin vastaavanlaiset kokoontumiset varsinainen keidas minun hengellisen erämaani keskellä. Syvä kiitollisuus jäi sisimpään Ryttylästä lähdettäessä. Perjantai-illaksi  Ryttylään tuli Pietarsaaresta tutut Suetukin talkoomiehet Ralf Lindfors ja Krister Mård. Pidimme iltapalan yhteydessä ensi kevään Siperian talkooreissun suunnittelupalaverin, johon osallistuivat Karatusan kirkkoprojektin keräyspäälikkö Heikki Huttunen ja SEKLin Venäjän työn koordinaattori sekä ex.Siperian lääninrovasti Juha Saari.
Seminaarin loputtua osallistuin vielä huhtikuussa Ryttylässä toteutettavien Idäntyöpäivien valmistelupalaveriin. 

KOHTI TALVEA

"Wanhaan hywään aikaan" jolloin "kaikki" oli paremmin, talvikin tuli ajoissa. Viimeisinä vuosikymmeninä on koettu hyvin lauhoja ja melko myöhään alkaneita talvia. Edellisviikkona Suomi sai yllätäen valkoisen lumipeitteen ja varsinkin Häme ja Keski-Suomi joutui suorastaan kärsimään liiallisesta lumen tulosta. Kun pahimmillaan jopa nelikymmensenttinen lumikerros tuli märkänä ja ilman lämpötila oli nollan seutuvilla lumituhot olivat melkoiset ja kymmenet tuhannet taloudet joutuivat olemaan useita vuorokausia ilman sähköjä.
Savonlinnassakin tuli lunta puolenkymmentä senttiä, mutta ilmatieteenlaitoksen sääennusteet lupaavat tälle viikolle lauhaa lounaisvirtausta ja voi olla että  suuressa osassa maata aloitellaan adventtiaikaa lumettomissa ja pimeissä tunnelmissa.
Lähdin eilisiltana puoli seitsemän maissa ajelemaan kohti pohjoista ja kohti talvea. Olen menossa viidettä kertaa Ruka Nordic tapahtumaan eli Maailman Cup kisoihin suurmäen tamppausryhmään.
Pysähdyin kahdeksi yöksi Kaisan perheen luokse Kuopion Itkonniemelle. Jo illalla ehdin tavata Tapaninpäivänä viisi vuotta täyttävän Eppu Akustin, joka oli isä-Antin kanssa menossa hammaspesulle. Puolivuotiaan edellisestä tapaamisesta kovasti kasvaneen Toivo Joonatanin tapasin tänä aamuna. Tiina ja Riikka olivat olleet perheineen synttäreilläni Luumäellä juuri ennen Siperian reissua, mutta Antilla oli ollut silloin työesteitä. Minulla ehti olla  jo melkolailla ikävä näitä kahta nuorinta lastenlastani ja heidän vanhempiaan.
Teimme Epun kanssa hiihtoreissun Puijon varastoidusta tykkilumesta rakennetulle parin kilometrin ladulle. Epulla oli kovat menohalut, vaikka hiihtotaito olikin vielä melko alkuvaiheessa. Olin ostanut hänelle jo toissa jouluna suksipaketin. Muutaman kerran olimme Epun kanssa käyneet kokeilemassa hiihtämistä melko laihoin tuloksin. Nyt poika hiihti sitkeästi tuon parin kilometrin lenkin, vaikka pyllähteli useita kymmeniä kertoja nurinkin. -Kävelin vierellä nostellen poikaa takaisin suksille.
Tuo 90 senttinen suksipaketti taitaa joutua oottelemaan Toivoa. Pitää kattella löytyisikö kirppareilta vähän parempaa hiihtokalustoa Epulle.
Siperiasta paluun jälkeen olen yritellyt jatkaa keskenjääneitä remppahommia kotona, mutta aloittaminen on kuten aina kuin tervanjuontia.Kävin kyllä eräässä puusepänlikkeessä, josta ostin kuivaa koolaustavaraa ja hain myös Carlsonilta pari eristysvillapakettia, mutta vielä on tupakeittiön lattia auki heinäkuussa paljastuneen vesivahingon jäljiltä. Viime viikon lopulla aloin viritellä kadunpuoleisen räystään alle ns.haittaeläinverkkoa. Sain sen valmiiksi eilen eli maanantaina ja purin samantien elokuun kattoremontin ajoilta räystään alla sijainneet tellingit.
Samainen verkko  pitää viritellä myös talon toisen räystään alle sekä molempiin päätyihin.
Sunnuntaina olin SEKLin seuroissa Heikki Huttusen kaverina Säämingin srk.talossa. Heikki jäi pari  kolme vuotta sitten eläkkeelle Etelä-Savon piirijohtajan hommista ja aloitti samalla Karatusan kirkkoprojektin keräyspäällikön hommat. Hän toimii eläkkeelläkin SEKLin puhujahommissa.
. Kun reipas kolme vuotta sitten ostin nykyisen Transittini vm 89 , myin Skodan asevelihintaan vävylleni Antille, joka palautti auton minulle puolitoista vuotta sitten. Remontoin Skodan ja katsastin ja myin sen Jooselle edelleen asevelihintaan kakkosautoksi. Eilisiltana Joose soitti ja kertoi että Skoda on nyt lopullisesti romuna. Hän oli 12v Hilja tyttären kanssa käynyt Savonlinnan itäpuolella ostamassa Skodaan käytetyt talvirenkaat, joitten ajomatkaksi tuli jotain vajaat 2 km. Mertalan valoristeyksessä (valot eivät olleet toiminnassa) oli vastaan tuleva Bemari kääntänyt suoraan päin Joosen Skodaa. Käytettynä ostamani 1999 vm Skoda Felicia dsl, joka oli rekisteröity p-autoksi ehti palvella minua monta vuotta ja tein sillä peräkärryn kanssa yhden Siperian reissunkin. Joosen työauto Mitsubishi oli remontissa Novosibirskissa lähes koko tuon ajan ja   Skoda oli todella lujilla. Purimme sinä aikana Ala-Bulangasta hirsikirkon rungon ja siirsimme hirret uuden kirkon tontille Karatusan keskustaan. Skodaan tuli kolmen kk. aikana reipas 15 tkm. - Sen verran oli varjelusta tuossa eilisillan kolarissa, ettei tullut pahempia henkilövahinkoja. Onni onnettomuudessa oli, ettei muita lapsia ollut takapenkillä, sillä tavaratilassa metalliverkon takana olleet kesärenkaat olivat törmätessään siirtäneet takapenkkiä melkoisesti.
Vaikka Skoda kuuluukin luokkaan "koi syö ja ruoste raiskaa", niin minulla on jonkunlainen surutyö tuon menetyksen johdosta, vaikkei auto ollutkaan nimissäni Antin ja Joosen välissä kuin kuusi tuntia. Autossa taisi olla vasta jotain 340 tkm mittarissa ja varsinkin moottori oli ihan tikissään. Ilman kolaria sillä olisi vielä peltejä ja kuluvia osia laittelemalla ajellet parikin sataa tuhatta.

KAKSINKERTAINEN KOTIINPALUU

Isänpäivä ja marraskuun alku ovat jo takana. Harmaa ja melko lauha sää jatkuu täällä Itä-Savossa. Tuntuu hyvältä olla taas "tanakasti" (puntari näyttää 73 kiloa) kotimaan kamaralla. Erikoisesti olin odottanut lastenlasteni (9), tyttärieni (3) ja vävyjeni tapaamista.
Transitin laturi on taas hajallaan (menee töineen takuuseen),  tupakeittiön lattia on edelleenkin  auki kesäisen vesivahingon jäliltä ja rakennustelineet kattoremontin jäliltä ovat vielä paikoillaan. Yritän tehdä jotain estettä aina syksyisin ok.talon vinnille pyrkiville jyrsijöille (tiheäsilmäistä verkkoa räystään alle jne) ja sitten puran tellingit  ja siirrän ne Joose Pitkäsen ja Joose Keskitalon ok.talojen remontteja varten heidän vaivoikseen.
Syyskuussa viettämieni 70v synttärien järjestelyissä oli Savonlinnan osalta päävastuussa vasta kesällä virkaansa astunut lähetyssihteeri Sakari Seppälä, joka toistaiseksi asustelee kodissani Viuhonmäessä. Sorvailemme pikkuhiljaa vuokrasopimusta, mutta myös talokaupoista on keskusteltu, vaikka juuri nyt minun kannalta ei olisi kovin edullista myydä taloa. Tämän ikäisten (32v) ok.talojen hinnat ovat Savonlinnassa tulleet melkolailla alaspäin viidessä vuodessa.  Sakarin  Riikka vaimo opiskelee Jyväskylässä, jossa perheen nuorin lapsi käy peruskoulun yhdeksättä luokkaa.Muut lapset (oliko 3 vai 4) taitavat olla jo aikuisia. Viikonloppuisin Sakari sompailee Jyväskylään. Sakari on syntynyt Afrikassa, jossa hänen vanhempansa olivat lähetystyössä. Suomessa hän on toiminut aikaisemmin  nuorisotyönohjaajana ja ollut myös perheineen lähetystyössä Virossa.  
-Marraskuun loppupuolen ohjelmassani on Rukan reissu. Haluan mennä Ruka Nordic tapahtumaan hyppyrimäen tamppausryhmään . Samalla reissulla pääsen tapaamaan  mennen tullen Kuopion Itkonniemellä kohta 5v  Eppu Akustia ja juuri puoli vuotta täyttänyttä Toivo Joonatania.
Joulukuun ohjelmaan kuuluu jo perinteisesti veteraanimäkihyppääjien lumileiri ja pikkujoulut Taivalkoskella. Urheilutalven päätähtäin on maaliskuun alussa Norjassa (lähellä Trondheimia) pidettävät Veteraanien MM-mäki ja yhd.kisat.
 Ensi kevääksi ( Lähtö 15.05) ollaan suunnittelemassa tuttujen Pietarsaaresta kotoisin olevien LFF:n talkoolaisten kanssa neljättä Suetukin remonttireissua, jonka aikana rakennetaan, jos Luoja suo, myös Vitalin pappilan ulkovarasto.

Palasimme Etelä-Siperiasta talkookaverini Esko 72v Kaukosen kanssa maanantaina 26. lokakuuta. Siis vuorokautta ennen Eskon antamaa takarajaa. Eskolla oli muutamaa päivää myöhemmin lähtö Etiopiaan ja oli hyvä olla muutama päivä välillä kotonakin Marja-Leena vaimon ilona.
Itse ehdin olla kotona  viikon, jonka jälkeen tein turkulaisen lumetusfirman miesten kanssa uuden reissun Siperiaan ampumahiihdon "Mekkaan" Hanti-Mansiiskiin. Tuurasin ystävääni arkkitehti Pentti Värälää, joka on vuosikymmenten ajan vastannut Suomessa rakennettujen hyppyrimäkien suunnitteluista.
H-M:n urheilujohtajat haluaisivat hakea pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisoja, mutta heiltä puuttuu hyppyrimäet. He olivat aikaisemmin saaneet Tsaikovskilaisilta ( T:ssa on uusi ja aivan upean mäkikeskus K125,95,65,40 ja 20) asiantuntijoilta lausunnon ettei H-M:kiin voi rakentaa kisojen vaatimia mäkiä K120 ja K90. H-M.laiset halusivat lausunnon myös suomalaisilta asiantuntijoilta. Kymmenisen vuotta sitten saksalaisten rakentaman ampumahiihtokeskuksen ja laskettelurinnekeskuksen lisäksi oli suunnitelmat rakentaa kesäharjoittelua varten hiihtotunneli  ja hyppyrimäet. Jo rakenteilla ollut hiihtotunneli oli alkanut sortua ja se työmaa oli lopetettu. Samalla suunnittelun alkuvaiheessa olleet hyppyrimäetkin olivat jääneet rakentamatta.
Hanti-Mansiiskin matka (lentämällä) onnistui hyvin.  Tosin paikallisilla ei ollut kunnollisia korkeuskäyrillä varustettuja karttoja ja vanhoista saksalaisten työmaakartoista oli vesi liuottanut suurimman osan korkeuskäyristä pois. Odotamme heiltä sähköpostitse k.o. karttoja ja sorvaamme lausuntoa asiasta.
Jos ehkä kymmenen vuoden sisällä seuraatte k.o. MM-kisoja Hanti-Mansiiskissa, niin voitte pitää minua "osasyyllisenä" kisojen toteutumiseen. Mulla tää lähetysnäky on "hieman" tavanomaista laajempi, elikä lähetyskenttään kuuluu oman lajin urheiluväkeä ja vaikuttajia. Tutustumiseni kahteen sikäläiseen suurimpaan urheilujohtajaan (toinen isompikokoinen ampumahiihdon 2krt.MM-kulta ja toinen hiihdon MM-pronssimies)  ja isäntänämme toimineen jälkimäisen upeaan kotiin ja "vaatimattomaan" kesämökkiin osoitti että vastaavanlaiset menestykset seurauksineen Suomessa ovat aivan nappikauppaa kun verrataan sikäläiseen systeemiin ja varsinkin koko Venäjän rikkaimman alueen Tjumenin Oblastin ja siellä sijaitsevan itsenäisen Hanti-Mansiiskin Okrugin tilanteeseen. Tulkkinamme toiminut N-L:n nuorten MM-edustusjoukkueessa hyvin mitalitasolla menestynyt -90 luvun alussa Suomeen muuttanut ja Suomen  kansalaisuuden 2000 luvulla saanut ja maajoukkueessammekin hiihtänyt Valeri kertoi, että näillä menestyneillä mitalisteilla on usein hyvän viran ohella pari kolme hyvää lisäbisnestä.

Viimeiset päivät Karatusassa olivat työntäyteisiä. Esko viimeisteli pappilan verannan panelointia. Väliseinän ja kauniin Minusinskin srk.tiloista rokuliin jääneen kaksipuoleisen lasioven hän oli jo asentanut aikaisemmin. Itse olin remontoinut (ties monennenko kerran Joosen kanssa) pappilan varsinaisen ikivanhan ja jykevän ulko-oven.  Nyt se menee taas kunnolla ja suht`helposti kiinni. Kotiinlähtöä edeltävänä iltana ajoin Minusinskiin jossa nukuin "herroiksi" Eskon (ja Arskan) kamarissa. Olin luvannut olla varhain aamulla Abakanin lentoasemalla vastassa Suomesta,Pietarista ja Kazanista Karatusan kirkon rakennustyötä tarkastamaan tulevaa ryhmää. Tiedonkulku  arkkitehti Jorma Laineen ja kazanilaisen rak.firman välillä ei liene ollut parhaimmillaan, sillä minun Transittini lisäksi ryhmää  olikin odottamassa kaksi Ladaa, joista toista kuskasi rak.firman prigadööri, eli työnjohtaja (nimi  hukassa). SEKLin Venäjän työn koordinaattori Tapani Kaitainen tuli minun autooni. Jorma Laine, Inkerin kirkon kiinteistövastaava pastori Aleksanteri ja Kazanissa asuva marilaista syntyperää oleva Sergei Maikov sekä myöhemmin Minusinskista mukaan poikittu aktiivi seurakuntalainen, tulkkina toiminut, Elena menivät Ladojen kyytiin.
Saimme  Tapanin kanssa hyvän mahdollisuuden jutella kaikessa rauhassa niin työhön kuin muuhunkin elämään liittyvistä asioista.
Soitin matkan aikana Karatusan kirkkoherra Vitali Luchagoville, että tarkastusryhmä ajaa suoraan Karatusan kirkkotyömaalle. Poikkesin kuitenkin pappilassa ja hain myös Eskon mukaan seuraamaan rakennustyömaan katselmusta. 
Viime kevään kuukauden mittaisen Suetukin ulkovuorausremonttiin kohdistuneen talkooreissun aikana olimme pariin kertaan käyneet myös Karatusan kirkkotyömaalla ja ihmetelleet  siellä pitkään vallinutta  hiljaiseloa. Kesänmittaan työt oli saatu taas käyntiin ja 4-5 miehen ryhmä teki sisähommia koko sen ajan mitä me Eskon kanssa olimme Karatusassa. Vitalin facebookiin lähettämistä kuvista olin nähnyt, että kirkkoon oli jo kesällä vedetty vesijohto. Kirkon sisällä oli katon, välipohjan ja väliseinien runkorakenteita. Myös kirkon ikkunat  (jykeviin puisiin karmeihin ja pokiin kiinnitetyt kolminkertaiset lämpölasimoduulit)  alkoivat olla paikoillaan, mutta kaikki ovet puuttuivat. Ovet ovat kuitenkin jo rakenteilla Kazanissa.
Kun elokuussa olin SEKLin lähettipäivillä Ryttylässä olimme pitäneet Suetukin kirkon remonttihommia sekä Karatusan kirkon rakentamisprojektia koskevan neuvottelupalaverin, jossa  Jorma Laineen ja minun lisäksi oli mukana Tapani Kaitainen, entinen Siperian lääninrovasti Juha Saari ja ennen Jorma Lainetta Inkerin kirkon arkkitehtina pitkään työskennellyt nyt jo eläkkeellä oleva minun ikäinen Isto Pihkala.  -Minun listalla olivat Suetukin remontointiin liittyvät asiat ja Juha Saarella oli melkoinen lista Karatusan kirkkoprojektiin liittyvistä asioista.
Suetukin listan osalta ei ollut juurikaan eriäviä mielipiteitä. mutta Isto Pihkala teroitti että niissä kysymyksissä jotka liittyvät kirkon varsinaiseen  jumalanpalveluskäytäntöihin meidän suomalaisten pitää muistaa kysyä aina ensin Inkerin kirkon johdon ja paikallisen kirkkoherran mielipidettä esim. Suetukissa alttarialueeeseen liittyvissä kysymyksissä.
Karatusan kirkkotyömaan osalta Juha Saaren laatima lista oli paljon pitempi ja se aiheutti melkolailla keskustelua. Juha oli alkukesästä käynyt Karatusassa ja paljon keskustellut myös khra Vitaly Luchagovan kanssa juuri noista asioista. Ryttylän palaverissa toin esille myös omat näkemykseni Karatusan kirkkoprojektin toteuttamiseen liittyvistä asioista.
Myös Karatusan kirkkotyömaan katselmuksessa, jossa käytiin läpi kaikki k.o. kazanilaisfirman rakentamiseen liittyvät asiat (perustus-, ja kellarivaihe oli erään toisen paikallisen firman toteuttama, eikä kuulunut tähän katselmukseen) keskustelu kävi välillä melko kuumana ( sanoisin, että se on ihan "normalna" kun ollaan Venäjällä). Katselmuksen jälkeen otetussa valokuvassa  oltiin kuitenkin jo kaulakkain
Katselmuksen jälkeen mentiin Vitalin pappilaan, jossa oli varsinainen asioitten kirjaamis-, ja työmaakokous. Kun se ei varsinaisesti kuulunut minun , eikä tietenkään myös Eskon ohjelmaan, me jatkoimme omia hommiamme. Esko purki laudotuksia ulkovaraston perustusten valujen ympäriltä ja minä menin tuttuun Taigis-Rautakauppaan tuhlaamaan synttärikolehtejani. Tein kaupat (kurssi oli meille edullinen) melkoisesta määrästä vuorivillaa ja ostin myös kattopellit k.o. ulkovarastoon. Rakennamme 4x4m varaston (+ 1,5x4m veranta) kaksikerroksisena masardikatolla  ja Vitalin toivomuksesta rakennus lämpöeristetään. Alempi kerros toimii varastona ja askartelutilana. Yläkertaan voi majoittaa tilapäisesti vaikka talkooväkeä, tai muita vieraita.
 -Rautakaupan väki lupasi toimittaa rak.tarvikkeet myöhemmin. Informoin asiasta   khra Vitalin sekä Tonja vaimon ja teroitin että vuorivillapaketit pitää vanhan varaston sisällä sekä vinnillä suojata hyvin pressuilla, etteivät ne pääse kastumaan.
Työmaakokouksen päätöksistä kuulin sen verran, että siellä oli päätetty kuitenkin rakentaa kivihiilellä ja puulla toimiva lämpökeskus sakastin alla oleviin tiloihin.Samalla kellariin ja kirkkoon asennetaan vesikierrolla toimiva lämmitysjärjestelmä pattereineen. Savupippu rakennetaan sakastin läpi. Kaukolämpöön liittyminen jää myöhemmäksi. Aivan äskettäin näin Vitalin facebookiin laittamista kuvista, että kirkon ulko-ovet oli rakennettu tilapäisiksi jollain lailla eristettyinä raakalautaversiona. Harmillista, että noita väliaikaisia ovia ja rakenteita tehdessä oli käytetty pahoin sinistynyttä ja ehkä myös homeista lautatvaraa.  Myös kellarin ikkunoihin oli laitettu tyroksieristys. Jo meidän siellä olo aikoina saattoi öisin olla liki miinus kymmenen astetta.  Viimeisissä kuvissa oli rakenteilla  pihalle n 10m päähän kirkosta sijoittuva ns.septitankki. Kuorma-auton lavalla oli neljä noin metrin korkuista ja 1,5m halkaisijaltaan olevaa betonirengasta. Ilmeisesti septitankkiin menee niin harmaat kuin myös vessankin vedet. Kunnan imuauto käy tyhjentämässä septitankin aina tarpeen vaatiessa.

PYHÄAAMUN RAUHAA MINUSINSKIN SEURAKUNTAKODILLA

Novosibirskissä"Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä...mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi sapatti....... Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan  ja maan ja  meren ja kaiken mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen."
Juuri äsken olimme diakoni Olegin toimittamassa Minusinskin luter.srk:n ehtoollisjumalanpalveluksessa ja olimme myös kirkkokahveilla. Minusinskilaiset ovat lisänneet kahvin ja teen juontiin myös kevyehkön lounaan paistettujen tai keitettyjen perunoitten ym höystön merkeissä.
Yön olimme nukkuneet oikein hyvin ja tämä lepojakso kuten aikaisemmatkin viikonloput täällä Minusinskissa ovat olleet todella tarpeen.
Tämän syksyisen Siperian reissun talkooprojekti alkaa olla lopuillaan. Ylihuomeniltana eli tiistaina on tarkoitus pakata tavarat ( melkoinen määrä myös Slavan tavaroita alkaen Ladan talvirenkaista odottaa siirtämistä Novosibirskiin)Transitiin ja aloittaa kotimatka  yötä myöten. Eskon pitää olla kotonaan Jäppilässä 27.10. illalla, sillä hänellä on siitä vain parin kolmen päivän perästä lähtö Etiopiaan.
Vielä eilen teimme hommia Karatusan pappilassa pimeän tuloon saakka. Eskolla on menossa pappilan ulko-oven molemmin puolinen panelointi verandassa. Väliseinän ja oven hän asensi jo aikaisemmin. Yhdessä (lähinnä Esko, minä olin enemmän tavaran hankinta-, ja harkintapuolella)olimme valmistaneet valumuotit pappilan ulkovaraston perustuksia varten. Sitten tehtiin valuhommat, joissa apuna oli myös Vitali poikineen.  Minusinskilaispojat  Andrei (kolmasti) ja Eduard (kerran) ovat olleet apunamme lähinnä sepelin, hiekan ja joenpohjasta nostetun graven lapiointihommissa.Kutakin tavaraa ajatin kuorma-autolastin pihalle lähelle saunaa.
 Edellisviikonlopun Minusinskin leporeissulla olimme hakeneet Abakanista toisen lastin (20x20x40 cm  25 kpl) betonitiiliä ja kun viikolla kävin viemässä Slavan Minusinskiin , kävin Slavan kanssa ostamassa Abakanista lämpimäksi suunniteltuun varastoon eristysmateriaalia (levyinä  vuorivillaa 50x600x1200mm) Sain sullottua Transitiin vain 8 pakettia. Loput ostan Minusinskista 10 senttiä kapeampaa, mutta hiukan jäykempää materiaalia. Vitalin pappilan ulkovaraston eli saranin varsinainen rakentaminen jää ensi kevääseen. Teemme siitä kaksikerroksisen venäläisellä kattoratkaisulla jolla saamme  yläkerroksen 3m levyisen pikkuhuoneen (Lisämajoitustila/Vitalin tsto) molemmin puolin liki 1,5m lautatavaran varastotilan. Alempi kerros tulee toimimaan sekä varsto-, että askartelutilana.  Ennen Suomeen lähtöä teen vielä kaupat Karatusassa lisävilloista ja kattopelleistä nyt kun ruplan kurssi on meille edullinen. Eka vaihtokurssi rajalla 24.09. oli 73 ja osia.Toinen vaihto pari vk sitten ja kurssi oli 72 ja osia., ja viimeinen muutama päivä sitten 71,9 .
Slavasta venäläisenä on aina ollut kaikilla tavaran hankinta tai auton huolto-reissuilla paljon apua. Mainitulla harkkojen hakureissulla kahdestaan Eskon kanssa oli ongelmia löytää sama paikka, josta olimme viikkoa aikaisemmin hakeneet Vitalin kanssa harkkolastin (20 kpl noin 15-20 kg painoisia 20x20x60). Itse ehdin jo mielessäni noitua moneen kertaan neuvostoliittolais-venäläisen systeemin, jossa " kukaan" ei tiedä mitä 1-200 metrin säteellä omasta työpaikasta tapahtuu.
 -No onneksi Esko muisti oman raamattupiirinsä opetuksen, että kannattaa rukoilla.Sen hän tekikin odotellessaan Transitissa, kun minä kävelin erästä laajaa korttelia ristiin rastiin ilman tulosta.
Saimme uuden osoitteen ja uuden paikan josta saimme tarvittavan lastin ja samalla saimme tutustua miellyttävään ja työstämme kiinnostuneeseen henkilökuntaan.
Betonivalun kuivuttua muurasimme anturan päälle yhden kierroksen betonitiilistä, johin laitoimme pitkiä n 8 tuuman rautanauloja alalankun tartunnoiksi. Harkoista törröttävät naulat pitää suojata vaikka puupötiköillä, ettei lapset talvella riko vaatteitaan ja itseään niihin törmäillessään.
Eilen purin paikoiltaan 5v sitten Joosen kanssa ostamamme saunan kiukaan. Savutorven ympärillä kiukaan päällä sijainneen peltisen vesisäilön nostin ylemmäs lankkujen varaan. Sitten tein kiukaan betonipetille oikaisuvalun, niin että vesi valuu nyt oikeaan suuntaan pois alustalta. 5 vuotiaan kiukaan ulompi "koristepelti" oli vesihanan puolelta ruostunut ja palanut rikki. Vitali oli sitä hieman irtopelleillä "paikkaillut. Täällä kesällä vierallut entinen Siperian lääninrovasti Juha Saari oli "määrännyt" kiukaan uusittavaksi, mutta kun tarkastin kiukaan niin tanakammasta ehkä n 3-5mm teräksestä rakennettu sisäkuori oli lähes ehjä, vain pari halkeamaa oli, joista kiuas vetää palotilaan lisäilmaa ja parantaa palamista. Vitalilla oli varastossa 55x120cm galvanoitu pelti, josta rakensin rikkinäiselle puolelle uuden "paraatipellin". Luulen että kiuas toimii vielä 2-3 vuotta. Tietenkin nyt hyvän kurssin aikana kannattaisi kiuas ostaa, mutta aika käy tällä reissulla vähiin.
Vitali on käymässä Pietarissa. Siellä on ollut kirkolliskokous, jonka yhteydessä vihittiin lauantaina Inkerin kirkon diakoniksi Novosibirskissä perheineen asuva ja SEKLin lähettinä työskentelevä Markus Aitamäki.
Nukumme vielä toisenkin yön täällä Minusinskissa. Esko lähtee aikaisin aamulla  lentämällä Pietarista palaavan Vitalin kyydissä jatkamaan rakennushommia Karatusaan. Minä menen Transitin kanssa tuttuun autohuoltoon ja jos selviän sieltä nopeasti ajan perässä Karatusaan tekemään puolen päivän hommia. Jos huollossa (pitää korjata pissapojan moottori ja kiristää laturin hihna) menee pitempään jään tänne maanantain ja tiistain väliseksi yöksikin, koska minun pitää olla aikaisin (klo 08.15 )vastassa tänne Pietarista lentävää neljän miehen ryhmää (arkkit.Laine, SEKLin koordinaattori Kaitainen, rak.firman johtaja Maikov ja Inkerin kirkon rak.insinööri olikohan nimi Arkadi).
Porukan tulkiksi lähtee äsken jumalanpalveluksessa ollut Elena Semjenova. Karatusassa tarkastetaan kirkon rakentamisvaihe ja  delegaatio pitää Vitalin kanssa aiheeseen liittyvän kokouksen. Tapani Kaitainen tutustuu ja meidän talkooprojektiimme. Illaksi vien porukan Abakaniin johonkin hotelliin, josta he (ainakin Jorma ja Tapani) jatkavat iltapäivällä junalla Novosibirskiin.
Me Eskon kanssa lastaamme tavarat Transitiin ja lähdemme Suomeen jos Luoja suo.