Vaihtelevia helteitä

Ylimmässä kuvassa (-09 heinäkuulta) rakennustarkastajat Tähkä ja Hermanni työntouhussa kesämökin kuistin nurkkasalvoksella.
Ilma lienee ollut silloin kylmempi, koska Hempalla on villapipo päässä.  Tähkä vaikuttaa jo väsyneeltä. Auringon suunnasta päätellen ollaan jo pitkällä iltapaivän puolella.
Hirsisalvoksesta puuttuu ainankin pitkä ylähirsi ja sen alle tuleva
pultilla,prikoilla ja mutterilla säädeltävä pystyhirsi. Tietenkin puuttuvat myös kurkihirret ja muut kattorustinkiin kuuluvat.
Meillä Janne-vävyn kanssa oli mennäkesänä tiukka punnerrus, mutta kesämökki saatiin kuin saatiinkin vesikattoon elikä kattohuopa ponttilaudoituksen päälle.
Tätä Suurjärven Tallisaaressa sijaitsevaa tyttärieni kesäpaikkaa on muitten sukulaisten toimesta alettu kutsua "Puuhamaaksi", koska rakentaminen jatkuu ja jatkuu.
Aikoinaan rakensin savusaunan kehikkoa yksikseni vävyjen kesäloman jälkeenkin  aina joulun tienoille, mutta nykyisin saavun työmaalle kun isäntäväkikin on paikalla.
                                                                                                                    
Jostain luin, että tällaisia helteitä on ollut viimeksi sata vuotta sitten. -No sunnuntaina meni sitten pilveen ja koko päivän tuuli  ja yöllä sekä maanantaiaamuna satoi oikein rankasti. Sään vaihtelu tuntui mukavalta.

Helteet palasivat kuitenkin.

Sunnuntai meni mukavasti. Kävimme hyvän ystäväni kristillisen TV7:n sihteerin hommissa työskentelevän Päivi Kallion kanssa ensin SLN:n Vapaaseurakunnan jumalanpalveluksessa,ja sitten "Must`to visit place" Caperossa pizzalla. Kummankin valinta oli lohipizza. Otimme ison ja söimme puoliksi. Caperossahan on tunnetusti Euroopan paras salaattipöytä.Hengellisen ravinnon  ja kulinaarisen nautiskelun jatkoksi mentiin vielä Retrettiin katsomaan Helena Schjerfbeckin ja hänen aikalaisnaiskuvataiteilijoitten näyttelyä ja niin saatiin monipuolinen hoito, jonka varassa jaksaa taas melkoisen matkan eteenpäin. (Edellisestä Retrettikäynnistä lieneekin toistakymmentä vuotta).

Tämä kakkoskuvakin on edelliskesältä. Oikeastaan syksyltä, ja kuten huomaatte, niin voimatreeni olli silloin hyvällä mallilla. Nyt tilanne on se, että ainostaan keskikehon treeni näyttää onnistuneen. Johonkin juhlavampaan tilanteeseen yritin tunkea itseäni suoriin puvun housuihin, mutta se oli aivan toivotonta. Jo resien osalta tuntui ahtaalta ja vyötärön kohdalle jäi useamman sentin rako. Onneksi vanhat mustat edustusfarkut olivat käytössä viruneet sopiviksi, ja niissä mentiin.

Tyttärenpoika Eero (14v) jelppasi pappaa netin kuvapuolella ja niimpä valitsin tähän juttuun vielä kolmannen  kuvan. Se on myös vuodelta -09 . Kuten lukija itsekin näkee, niin siinä on komean Ruhpoldingin (Saksassa) mäkikeskuksen edustalla vielä komeammat urokset ja kovan luokan veteraanimäkihyppääjät.Tyylikkäiden Raybanien taakse (armottomasti piirittävien fanien eksyttämiseksi) on piiloutunut Yläkemijokivarren nojaspecialisti Matti Saari ja hänen vieressään myös Ounasvaaran kasvatti ; lentomäkiä myöten aikoinaan menestyksekkäästi kolunnut kuuluisan Ylipullin veljessarjan nestori Heikki.

Molempiin tutustuin aikoinaan -70 luvulla Sorkun mäkipäivillä ja myöhemmin huimassa vanhassa Keskarissa ja tietenkin myös Ounasvaaran Betonissa. Tietenkin pojat muitten rovaniemeläishuimapäitten kanssa vierailivat myös Sallan mäkikisoissa, niin Liinaharjun kuin myöhemmin myös Spede Pasasen kehittämässä linkomäessä Sallatunturilla. Kun vuosikymmeniä myöhemmin törmäsin ensin Mattiin ja häntä valmentaneeseen veljeensä ja myöhemmin myös Heikkiin veteraanimäkihypyn kuvioissa oli jälleennäkemisen ILO vähintäänkin isolla kirjoitettava. Aluksi Heikki "vain" valmensi Mattia, mutta jo viime talvena nähtiin Heikki myös mäkisuksilla ja täytyy sanoa, että siinä silmä lepäsi, kun katsoi Heikin tyylikästä hyppyä, vaikka viime talven SM-kisassa JKL:n K-50:ssä.

Eilinen elikä maanantai hujahti kyläilyn merkeissä. Entinen Huurtelan Sussu (Susanna) kutsui minua tekstarilla

lapsuuden kotiinsa Pihlajaniemelle, jonne oli tulossa myös muita entisiä srk.nuoriani. Sussu on palannut E-Afrikkalaisen miehensä Paulin kanssa kotimaahansa. Savukoskelta saakka olivat lomailemassa Matti ja Katriina Karhu 2v. Anninsa kanssa. Paikalla oli myös "ikinuori" Tero (lähdössä vaihteeksi Israeliin muutamaksi viikoksi) ja Anne Piili. Ennen vävy Karin ja lastenlasten kanssa toteutettua futismatsia ehdin pistäytyä myös Sussun "pikkusiskon" Nooran ja Samin (Silanen) vasta remontoidussa rintamamiestyyppisessä talossa. Perhe Silanen (4 ja 2v tyttäret, kolmatta odotetaan marraskuussa) on muuttamassa Espanjaan "teltantekijä"-lähetystyöntekijöiksi.

Hellettä piisaa....

Kirjoittelen tätä toiseen kertaa, kun ensimmäisen yrityksen teksti vaan hukkui johonkin.
Hyvä ystäväni, myös kirjoittamista aikoinaan harrastanut jo ajan rajan toiselle puolen siirtynyt Anita sanoi, että vasta kun olet kirjoittanut tekstin viiteen kertaan, se on julkaisukelpoinen. Ilmeisesti se ainankin lyhentäisi
juttua melkoisesti, sillä kovin pitkää ei jaksaisi viittä kertaa naputellakaan tällä "kahdeksan lepää ja
2 tekee työtä" systeemillä.
Kansanlähetyspäivät Lahden Suurhallissa menivät hienosti. Kiitos niin Taivaan Isälle kuin kaikille kortensa kekoon kantaneille. -Jos Lahtelaiset osaa järjestää hienosti talvilajien arvokisoja, niin samaa on sanottava myös hengellisestä kesätapahtumasta. Olin mukana kolmena päivänä.
Kun en ollut saanut mistään käsiohjelmaa missasin aloituksen perjantaina. Edellisellä kerralla olin uskonut painettua sanaa Uusi Tie lehdessä ja harhaillut Kouvolan eteläisessä osassa etsimässä tapahtumapaikkaa. Painovirhepaholainen oli  silloin iskenyt. Virhe oli kuulemma korjattu seuraavassa lehdessä, mutta se ei ollut sattunut  käsiini.
Nyt harmitti kun professori Tapio Puolimatkan raamatun tutkistelu oli ohi kun saavuin paikalle.
"Teippi" ja siskonsa "Pippuri"kuuluivat -60 luvun lopulla uskovien nuorten iskuryhmään kun aloittelin  E-S KL:n Imatran osaston evankelistan hommia. Tuon iskuryhmän tavoitteena oli kaupata jokaiseen kotiin Imatran kaupungissa Richard Wurmbrantin "Kristus Rautaesiripun takana". Innokkaasti he työtä tekivätkin.
Tarkalleen en muista myydyn kirjallisuuden määrää.
Törmäsin Tapioon ja kahta suloista pikkupoikaa paimentavaan professorin rouvaan juhlapaikalla. Vaikka edellisestä tapaamisesta olikin jo 38 vuotta, niin "Teippi" oli ihan sama filosofi oikeassa mielessä kuin silloin nuorenakin. Raamatun tuntemus ja elämänkokemus kaiken ammattiin liittyvään opiskeluun sovellettuna olivat
tehneet miehestä sen jonka me nyt tunnemme todellisena apologina, eli uskon puolustajana. Myöhemmin lauantaina  osallistuin myös Tapion kanavaan .
Pe.illan viimeisimmät tilaisuudet jäi kokematta kun ajoin yöpaikkaani tyttäreni Riikan luokse Vääksyyn ja kävin kuuntelemassa perinteiset Kanavan kesämusiikit. "T.Juntunen&Tyhjät lasit" joissa soittivat muitten huippuammattilaisten mukana vävyni Antti ja Janne oli illan pääesiintyjä. Miksaajana äänentoistokamoineen toimi ystäväni Jölö Lundberg Savonlinnasta.
Lauantaina jouduin lähtemään kesken kokousten ystäväni 15v. huippumäkihyppääjä Leevi Mutrun rippijuhliin
lähelle Hennalan varuskuntaa.. Sunnuntaina ehdin olla kokoajan juhlilla jotka huipentuivat lähettien siunaamiseen. Johtuen omaan Siperian kentälle lähtemiseen liittyviin käytännön järjestelyihin ja yhteydenottoihin mahdollisiin lähettäjäseurakuntiin ,jotka olivat vielä "vaiheessa", seurasin tapahtumaa muun juhlayleisön kanssa  penkiltä .
Joskus olen laskenut leikkiä omaa mahdollista matkaansiunaamistani ajatellen, että olen vähän kuin Asterix-
sarjakuvan isoa kiveä kantava Obelix, jolle ei enää taisteluun lähdettäessä annettu taikajuomaa, koska kaveri oli lapsena pudonnut taikajuomapataan. Minuthan on jo lapsena kastettu ja vihitty nuorisonohjaajaksi  -68, sekä siunattu -69 kesällä Kansanlähetyksen työhön Lpr:ssa yhdessä Lauri Kaskaman ja opiskelukaverini Pekka Paajasen kanssa. Todellisuudessa koen, että omassa varassani olen heikkoakin heikompi kun on kysymys hengellisestä sodankäynnistä.
Monipuolisen , onnistuneen ja siunatun ohjelman ohessa hengellisten kesäjuhlien varsinainen "suola" on ystävien tapaaminen ja seurustelun sakramentin hoitaminen. Niin oli näilläkin juhlilla. "Teipin" ja hänen perheensä lisäksi törmäsin moneenkin tuttuun, joista on kerrottava ainankin kuinka esittelin ystävälleni Nishni-Novgorodin lähetti Miina Viitaselle "Sallan tytöt" . Vanhemmille jo eläkkeellä oleville KL:n saarnamiehille "Sallan tytöt" oli yksi merkittävä tukipilari, niin lähetystyötä kuin kotimaantyötäkin ajatellen. Vuosikymmenten
ajan pieni uskollinen naisryhmä on rukouksin ja käytännön uhrauksin kantanut vastuuta ja samalla pitänyt esillä evankeliumia. Ainankin kaksi perustajajäsentä  Senja Kivelä ja Ilmi Törmänen on jo siirtynyt kirkastetun seurakunnan riveihin. Vuosikymmeniä ryhmän autokuskina toiminut Irja oli nyt saanut matkaansa ystäväni Topi Raatikan tyttären Tuula Saariniemen. Tapaamisen ilo oli suuri ja sen halusin jakaa rohkaisuksi myös ystävälleni Miinalle.
Minulle "Sallan tytöt" sarjaan kuuluu kolmekin ryhmää: Omat tyttäreni, joille vävy Janne sanoitti ja sävelsi oman biisinkin nimellä "Sallan tytöt" sekä ne "Sallan tytöt" joita ei voi esitellä ilman "Sallan poikia",joitten parissa tein merkittävän osan elämäntehtävästäni, mutta se onkin jo toisen jutun aihe.

Ollaan jo heinäkuun kolmannen päivän puolella jälkeen keskiyön, siis lauantain toinen tunti aluillaan. Ehdin perjantai-iltana "piipahtaa" Lahden Suurhallissa, jossa ovat alkaneet Kansanlähetyksen kesäjuhlat, joitten
yleisotsake on "Suorassa lähetyksessä" . Vaikka väkeä olikin kerääntynyt jo melkoisesti se näytti valtavassa
suurhallissa melko harvalukuiselta, silti tunnelma oli lämmin ja ne pari tilaisuutta joissa ehdin olla mukana olivat
hyvin valmistellut ja onnistuneet. Koskettava oli lahtelaisen yrittäjänaisen haastattelu jossa hän kertoi lapsuuden hyvistä kokemuksista ja sen jälkeisen elämän ajautumisesta kauas Jumalasta, joka kuitenkin veti elämän kolhujen kautta elävään yhteyteensä. Hyvin elävä ja lämminhenkinen oli myös lahtelaisen lääninrovastin ja isoisän haastattelu. Pappi oli tullut suoraan rippikoululeiriltä KL-päiville.
Harmitti että missasin professori Tapio Puolimatkan r-tunnin . Ehdin tavata myös useita tuttuja: Aunuslasen
naiskuoron kuskina toimineen veljen, Liisi ja Pekka Jokirannan sekä mordvalauisen ystäväni Aleksei Aljoskinin. 
Illan päätteeksi tulin Vääksyn Kanavajuhliin, joissa Toivo Kärki lavalla musisoi T.Juntunen&Tyhjät lasit.
Huippumuusikoitten ryhmä joitten mukana soittaa myös kaksi vävyäni Antti Raekallio, joka  on musiikin ammattilainen ja myös Janne Teivainen  uudella hienolla bassokitaralla. Vaikkei Janne olekaan opiskellut musiikkia suuremmin hänestä löytyy melkoisesti Vesku Loirimaista tulkitsijaa.
Torstai-iltakin meni pitkäksi. Olin aikaisemmin päivällä vienyt Jooselle peräkärryllisen rak.tarvikkeita (harkkoja,sementtiä,parmua ja rakennusterästä), jotka melkoisessa aallokossa keinottelimme onnistuneesti
saareen. Joose muurasi ja minä toimin hanslankarina savusaunan tlisijan perustan ympäryskierron ja aika venähti pitkäksi. Kiiruhdin kotiin ja kuskasin Riikan lasten kanssa Väälsyyn yötä myöten.

Juhannus mennä hujahti pakkaus- ja roudaushommissa. Kahtena päivänä on vävy Karin kanssa viety kaksi lastia päivässä  täältä Jkl:n Lehtisaaresta lähellä keskustaa Kannaksenkadulla sijaitsevaan "uuteen" taloon.Karilla on melko uusi tila-auto Ford Focus dsl ja minulla peräkärry  pikkuisen  Skoda Felicia dsl:n perässä.  Varsinainen muuttokuorma; huonekaluja ym menee tiistaina kuorma-autolla.
"Uuden" talon rakentamisvuosi  on 50-luvun alkua ja kookas siipirakennus  on tehty  kymmenisen vuotta myöhemmin. Eilen ensimmäisellä reissulla testattiin vävyn ja tyttärenpoikien kanssa läheisen koulun pientä tekonurmikenttääkin. Potkittiin palloa ja vähän heiteltiin korejakin.
Toisen reissun jälkeen tein "historiaa".  Kun Kari lähti  lenkille seurasin esimerkkiä ja tein omaan tahtiini tunnin mittaisen hölkkä/kävely ja loikkatreenin (4x15 ja 5x10 vuoroloikkaa)Kilometrejä kertyi n.kuusi.. Edellisestä kerrasta oli n 10 kk johtuen viime kesän lopulla kipeytyneestä oikeasta nilkastani. Alkutalvesta treenasin vain hiihtämällä ja sen kyllä huomasi. Hyppyrin nokalla ei tapahtunut "mitään" menneillä lumilla.
Lenkin alku maistui "tervanjuonnilta", mutta siitä se meno alkoi vetristyä eikä oikeaan nilkkaan sattunut yhtään.  Ennen saunaa kävin puntarissa ja kas kummaa;  puolitoista kiloa Siperiasta paluun shokkilukemista (73kg) oli hävinnyt jonnekin. No olinhan ehtinyt jo Savonlinnan seudulla ensin ystäväni Joosen ja sitten tyttärieni kesäpaikkasaaressa heilua kahtena päivänä m-sahan kanssa ja pientä liikettä tässä muuttotouhussakin on ollut, vaikka tätä onkin tehty MM-futiksen seuraamisen lomassa ja ehdoilla.
Kymppiloikkien mittaus lenkkarimitalla oli yllätys nämä painoindeksilukemat huomioiden. Usein olen pitemmän tauon jälkeen joutunut aloittamaan jopa alle 70 lenkkarin mitalla. Nyt meni "peräti" 75.
 Moni nuorempi, pitkäjalkaisempi ja kimmoisampi voi nauraa partaansa, tai vähintää hymyillä noille lukemille, mutta  itselleni ne antaa toiveita paremmasta talvesta  parin heikohkon jälkeen, jos vaan paikat pysyy kunnossa.
Mäkihyppyvarusteet on matkassa ja käytiinhän me Eeron (14v) kanssa  jo katsomassa Laajavuoren mäkiäkin, mutta hyppäämään en ole vielä ehtinyt. Aloittaminen voisi olla mukavampi tehdäkin Saarijärven K45 mäessä,  jossa vauhti ei ole niin "päätä huimaava" kuin Laajavuoren kuusnelosessa.

Tyttäreni Tiina on kysellyt milloin tapahtuu Siperiaan "muuttoni". Vastaukseni on ollut epämääräinen, koska
kaikki on vielä "vaiheessa", vaikka SEKL:n (Suomen ev.lut. Kansanlähetys) hallitus onkin jo tehnyt päätöksen minun lähettämisestä sopimussuhteiseksi ja määräaikaiseksi työntekijäksi Minusinskin ja Karatusan (Karatuskoje) alueelle Joose Pitkäsen työkaveriksi.  Hengellisen työn (jossa ongelmana on vielä
pahasti ruosteessa oleva ja puutteellinen kielitaitoni) ohella minun panostani odotetaan kaikenlaiseen rakentamiseen liittyvissä asioissa. Rakentamista onkin tullut harrastettua viimeisen kymmenen vuoden aikana.
K.o. alueella Siperiassa on aikalailla auki seurakunnan toimitilakysymykset. Minusinskissa, jossa Joosella ja
kahdella tyotoverilla khra Slavalla ja pastori Vitalilla on mukavalla alulla mm. nuortenillat läheisen ammatikouluinternaatin oppilaitten parissa srk:n toiminta pyörii vaatimattomissa ja epäkäytännöllisissä vuokratiloissa ja Joosen tulevassa varsinaisessa työpaikassa Karatusan  12 tuhannen asukkaan kaupungissa/ "kuntakeskuksessa" kokoonnutaan paikallisen kirjaston tiloissa.
Karatusasta n 40 km päässä sijaitsevassa autioituvassa "latvialaiskylässä" on vielä hyvässä kunnossa oleva
hirsikirkon runko, jota on harkittu siirtää kuntakeskukseen. Viimeisten parin kolmen vuoden aikana kylän
juopot ovat purkaneet rakennuksesta puiset lattiarakenteet ja ulkovuorauksen polttopuikseen. Myös rakennuksen vesikatto on jo heikossa kunnossa, joten jotain pitäisi tehdä jo ennen talvea hirsirungon varjelemiseksi. Myös toinen jollainlailla toiminnassa oleva "eestiläiskylän" hirsikirkko kaipaa korjaamista ja
jonkunlaista lämmitysratkaisua kirkon etuosaan mahdollisesti väliseinällä eristettävään toimitilaan.

Varsinainen rakentaminen Karatusaan saattaa olla vielä "pitkässä kuusessa" tuntien venäläisen
byrokratian. Kun toukokuussa vierailin Joosen luona kävimme vielä poislähtöpäivänäni uudelleen katselemassa noita Karatusan mahdollisia rakennuspaikkoja.  Kaupungin johdolta on lupaus tulevan kirkon tontista, jonka srk. saa valita muutamasta vaihtoehdosta.
Joose Pitkänen perheineen palaa Minusinskiin kesälomaltaan heinäkuun puolivälin paikkeilla. Samoin tekee
Inkerin ev.lut.Kirkon Siperian lääninrovasti pastori Juha Saari. He toivovat minun sinne menemistä myös jo
elokuun alussa, koska siellä on kaikkien Siperiassa työskentelevien suomalaisten perheleiri  elokuun alkupuolella.

Kaiken muun miettimisen lisäksi Kusti Matero toivoo kovasti minun tulevan toiselle "Ameriikan valloitus kiertueelle" syys-lokakuun vaiheessa.  Kustilla on taas (kuten 2v sitten) kolmen viikon kokousrumba Pohjois-Michiganissa. 2008 teimme kierroksen Kustin Buickilla asuen Kustin ystävien luona ja meno- ja paluumatkan aikana motelleissa.
En ole vielä vastannut Kustille juuta enkä jaata. Joka tapauksessa sen reissun tekeminen olisi minulle ylivoimainen finanssapolitiikan kannalta ja vaatisi rahoittajan löytymistä "Uudelta mantereelta".

Edellisten lisäksi ovat vielä mäkihyppytreeneihin liittyvät kysymykset. Missä määrin ehdin harjoitella täällä Suomessa.  Siperiassa n 400 km päässä Minusinskista länteen päin on nykyaikainen Mezhdyresenskin mäkihyppykeskus. Sinne pääsee yöjunalla suoraan läpi vuoriston, mutta autolla joutuisi kiertämään melkoisen lenkin noin 1500km. 
 Auki on myös kysymys lähteäkö reissuun Skodalla peräkärryn kanssa, koska sitä
tarvittaisiin Minusinskissä ja Karatusan alueella.
Viisumikäytäntöni tulee olemaan 3kk viisumi, jonka jälkeen on käytävä se uusimassa Suomessa.
Avoinna on myös minun kannatusrengasasiat ja mahdolliset lähettävät seurakunnat, joiksi olen SEKLille
ehdottanut kyseltäväksi kolmea srk.taa joissa olen ollut työssä (Ruokolahti 68-69, Salla 72-81 ja Savonlinna-Sääminki 81-2005).

Isolla kysymysmerkillä varustettuja asioita siis on runsaasti. -Katsotaan miten Taivaan Isä asiat johtaa!
t:Aatsa

Muuttotalkoot pakkaamisen ja MM-futismatsien seuraamisen  ja väliroudaamisen merkeissä ovat hyvässä vauhdissa Jyväskylän Lehtisaaressa, Säynätsalon kupeessa. Varsinainen muuttopäivä isoine muuttoautoineen
on ensi tiistaina, mutta jo maanantaina viedään nukkumisvarusteet elikä enää yksi yö tässä iki-ihanassa
rintamamiestyyppisessä Laurinkallion "lentomäkitalossa" Hugontiellä.  Perheen uudella tilavalla tontilla Kannaksenkadulla ei ole  rinnettä hyppyrin tekemiseen, mutta Laajavuori monine mahdollisuuksineen on vain muutaman kilometrin päässä ja aivan lähellä on jos minkälaisia sisäliikunta mahdollisuuksia ja myös ulkokenttiä erilaisille peleille. Edellisten asujien jäljiltä on tontin perällä iso trampolini ja korkealla puussa sijaitseva maja, joten aktiviteettia löytyy.
Vävyn työpaikkaan Media Cabinetin konttoriin keskustassa lienee vajaa 2km ja Tiinan työpaikkaan  Jkl:n Kristilliselle koululle vain kolme sataa metriä. Sinne myös Lauri 7v suunnistaa syksyllä veljiensä Aapon 11v ja Eeron 14v kanssa.
Tässä juhannusaamun kunniaksi Eero on sommitellut papalleen sivuja facebookiin. Saa nähdä opinko niitä käyttämään. - Nyt lienee viisasta minunkin siirtyä pakkaamishommiin..
t:aatsa

Suomalainen arki on päässyt taas alkuun kotona Viuhonmäessä. Kotiuduin myöhään lauantai-iltana ja nukuin ruhtinaallisesti lähelle "kirkonmenojen alkua". Laiskuuttani jäin kotiin kirkkoonlähdön sijasta ja seurasin TV-kirkkoa, jossa saarnasi jos oikein muistan piispa Kari Mäkinen. Kyseessä oli jonkun srk:n olikohan 3- vai 4 satavuotisjuhlat. Ihan mallikkaasti kaveri selvisi niin saarnasta kuin liturgiastakin. - Lienee peräisin lapsuudesta, että yleensä kuuntelen jumalanpalveluksen radiosta (kirkkoon oli Savitaipaleella 25km ja myöhemmin Luumäellä 15km) Lapsena varmaankin istuttiin pöydän ääressä kuuntelemassa. Nykyisin teen saman sohvalla pitkälläni ja tietenkin nukahdan jossain vaiheessa. Siksipä useinkin jatkan kuuntelemista, jos sattuu olemaan menossa ortodoksinen liturgia. Jostain syystä tykkään siitä melkeimpä enemmän kuin suomalaisesta radiokirkosta, mutta samalla tavoin nukahdan siihen sohvalle.
 Myöhemmin sunnuntaina tulivat Riikka ja Janne lastensa 13v Tuitun, 6v Tähkän ja 4v Hermannin kanssa. Hetkessä talo oli täynnä elämää. Olin reissusta palattuani levitellyt "releeni" sinne tänne sohvan ja tuolien selkämukselle sikin sokin. Kuusivuotias Tuittu kysyikin asiallisesti, kun Riikka tapansa mukaisesti koetti saada jonkun sortin järjestystä huusholliin: "Etkö sinä pappa osaa muuta kuin sotkea paikkoja?"  Vastasin, että vasta eilenhän minä palasin Siperiasta, enkä ollut ehtinyt sen paremmin sotkea kuin siivotakaan MM-futiksen seuraamiselta.
Tähän asti varsinkin jos Riikka, joka on allerginen mm.pölylle, on tulossa entiseen kotiinsa yritän siivota ja pyyhkiä lattiat ja vähän muutakin kostealla rievulla. Tällä kertaa se jäi toteuttamatta, niimpä Riikka teki sen
 itse. Jälleennäkeminen oli riemullista, vaikkei edellisestä kerrasta ollut kuin reilu kuukausi.
Kustin olin heittänyt ystävänsä Johannes Lampisen luo Ryttylään Moskovan junasta päästyämme. Tosin ehdimme käydä katsomassa Lahden hyppyrimäet. Melkoisen puuskaisessa tuulessa eräs 14v hesalainen junnu hyppäsi yhden hypyn K-64 mäessä ja paremmin metsän suojassa olevissa Karpalon pikkumäissä tapasimme hyvän ystäväni Pietarilaisen 40v Gennadi Grigorvevin kaverinsa ja valmentajansa sekä tämän 11v
Sonja tyttären kanssa hyppäämässä.
Poikkesin hakemassa Vääksystä moottorisahani ja sieltä Savonlinnaan ajellessani soittelin muutamalle hyvälle
urheilukaverille. Olin jo reissussa ollessani saanut tekstiviestissä tietoa edessä olevista muuttotalkoista Jyväskylässä. Vanhin tytär Tiina perheineen on muuttamassa 15km päästä Lehtisaaresta lähemmäs työpaikkoja ja kaupungin keskustaa. Talokaupat olivat yks`kaks`onnistuneet.
Eilen kävin Siperian Minusinskistä lomalle perheensä kanssa tulleen Joose Pitkäsen ja Punkaharjun rak.tarkastajan kanssa katsastamassa Joosen savusaunan paikkaa Saimaan Selkäsaaressa (melko lähellä Retrettiä). Mentiin n kilometrin vesimatka Joosen idyllisellä katetulla keskimoottorilla. Nuorehkolla (minuun verratuna) rak.tarkastajalla oli muovikansiossaan jotenkin tutunnäköiset savusaunan ja rakennuspaikan piirustukset. Tekstikin oli hieman horjahtelevalla tyylillä kynällä kirjoitettu vaikutti tutulta, mutta ne olivatkin minun käsialaani. Hieman ihmettelin, että olinko saanut aikaiseksi noinkin asialliselta vaikuttavat piirustukset.
Tarkastus sujui savolaiseen tyyliin lupsakkaasti. Rak.tarkastaja Jari Heiskanen oli kotoisin naapuripitäjästä Rantasalmelta. - Rantasalmi ja erikoisesti sen Saparomäki saunoineen on minulle tuttuakin tutumpi jo varhaisesta lapsuudesta, jolloin joka arkipäivä kuunneltiin radiosta puolelta päivin viiden minuutin pätkä Kalle-Kustaa Korkin ja prinssieversti Pekka Lipposen seikkailuja. Pekka Lipponenhan oli syntynyt jo mainitussa Saparomäen saunassa, joka lienee ollut ajan tavan mukaan savusauna.
Iltapuolella haettiin metsurin varusteet ja käytiin kaatamassa,karsimassa ja pätkimässä kolme melkoista petäjää, jotka kasvoivat rakennuspaikalla.  Halkaisin myös kaksi 5m tyvipölkkyä, poikittaisiksi hirsikehikon aloituspuiksi. Kaksi  pitkistä pölleistä laitetaan korvaamaan Joosen varastoimien hirsien alimpia osittain lahonneita pitkiä hirsiä.  - Joose toimi "kankimiehenä" ja minä heiluin Stihlini kanssa hikisenä. Tuntui ihan mukavalta tehdä välillä "rehellistä" fyysistä työtä loputtoman autossa, junassa ja lentokoneessa istumisen sijasta.....  Nyt tuli saareen (tyttärien kesäpaikka) lähtö. t. Aatsa

Jälleen kotona Savonlinnassa ja tietenkin tiiviisti seuraamassa MM-Futiksen edistymistä. Edelliset MM- ja EM-Futikset ovat menneet Kustin kanssa jokimissioissa, mutta nyt kun laiva vaihtui autoon Irtys-joen maisemissa, emme viipyneetkään alkujaan suunniteltua aikaa Siperiassa .
Hanti- Mansiskista käsin teimme 2-3 pv ajan matkoja OBin jokivarsikyliin pohjoisen suuntaan asuen tutun  babtistidiakonin kodissa vielä keskentekoisen laskettelurinteen alapuolella. Lähistöllä sijaitsee huippuhieno upouusi jäähalli, vesipuisto ja Jugra-aarena sekä "mammutti-puisto". H-M:ssa  osallistuimme paikallisten babtistien kokouksiin vierailevina puhujina ja kokoajan kanssamme oli siellä myös vanha tuttu Komista kotoisin oleva 71v suomal.ugril.kielten professori Jevgeni Igusev.
Kahdella autolla siirryimme H-Mansiskista n 500 km etelän suuntaan Tobolskiin. Tobolskilaiset sanovat että kaupunki on kolmas suuri Pietarin ja Moskovan ohella, ei niinkään kokonsa vaan historiansa vuoksi. Siellähän on ikivanha Kreml kuten Moskovassakin ja onhan sielläkin paljon rakennettu uutta, muttei läheskään niin paljon kuin Hanti- Mansiiskissa.
Meille melkein uuden nelivetoisen Chervolet Nivansa kahdeksi viikoksi vuokrannut b.pastori Bimitri Bogdanov kulki kanssamme Tobolskiin tyttärensä Nadjan kanssa. He jatkoivat matkaa Ukrainaan, jossa Nadja menee naimisiin. Bogdanovin perhe on Ukrainasta ja he  tulivat H-M:n aluelle lähetystyöhön niihin aikoihin kun me Kustin kanssa aloitimme jokimissioita OB-joella  14v sitten. Toisen auton omistaja oli Tobolskissa asuva taitelija. monitoimimies ja myös pastori (vailla omaa seurakuntaa) Sergei, joka kiersikin kanssamme sen 11 pv ajan mitkä olimme Tobolkskin alueella. Sergeillä ja kuvataiteilija vaimollaan oli viisi lasta ja kuudes tulossa.
Asuimme Tobolskissa Sergein ystävän Evankelisen  srk:n pastorin Aleksei Bogdanovin ( suomeksi Jumalan antama) srk:n vierastiloissa.  Meitä pidettiin paremmin kuin "piispaa pappilassa". Saksalaista syntyperää oleva Ludmila rouva laittoi meille ruokaa ja tutustuimme hyvin perheen kolmeen reippaaseen uskovaan poikaan Viljo 17v, Slava 15v ja Daavid 10v. Neljäs lapsi on  tulossa syyskuussa. Pastori Aleksi on  puoli suomalainen. Isovanhemmat asuivat Viipurissa, samoin suomalainen äiti, josta Stalin pakkosiirsi heidät Siperiaan n 500 km päähän Abakanista. Tobolskissa ehdimme "saarnata" kolmessa srk:n kokouksessa, joissa oli todella lämmin keskinäinen yhteys ja rakkaus.
Leirikouluvierailuja ehdimme tehdä yhteensä 15. Molemmin puolin Irtysjokea.Kaukaisin kylä oli n 300km
päässä, ja toinenkin n 70km, mutta muut 20-50km päässä Tobolskista. Ystävystyin niin paljon Aleksein perheen kanssa, että sovimme, että kutsun heidät vieraikseni ensi kesänä Savonlinnaan.
Leirikoulujen lisäksi kävimme tapaamassa monissa kylissä administraattoreita (vähän kuin kunnanjohtaja tai pormestari) Sergeillä oli keskiluokkaa oleva TV-tason videokamera ja hän teki Kustin työstä dokumenttifilmiä ja myös teki meistä molemmista filiminpätkät internettiin. Mie sain kertoa omasta uskoontulostani aivan suomeksi. Tosin tein siitä myös englanninkielisen tekstiversion, jonka Kusti kävi läpi ja korjasi pahimpia kielioppi ja kirjoitusvirheitä.
Kun toukokuun 17 pnä olin lentänyt Moskovan +25 asteen helteestä lähellä nollaa olleeseen Abakaniin ja sieltä Joosen ja Johannan luo Minusinkiin ja sieltä viikkoa myöhemmin junalla Tjumenin kautta Surgutiin josta
mikrobussilla H-Mansiskin keväisen viileisiin keleihin, niin sitten kun Sergei vei meidät Tobolskista 250 km
vielä etelän suuntaan Tjumenin miljoonakaupunkiin oli ajomatkan aikana hiostava helle. Ilmassa oli ihan pientä
ötökkää runsaasti ja tienvarsipelloissa 25-30 cm korkeat perunan varret. Tjumenissa nukuimme sikäläisen
babtistipiispan mukavasti rakennetun tiilikirkon vierastiloissa yhden yön ja varhain aamulla siirryimme lentokentälle.Paluumatka Suomeen meni mukavasti. Tosin alku oli hankala. Istuimme jo lentokoneessa Tjumenissa ja kippari teki koekiihdytyksiä paikallaan ollen, kun yks kaks laski kierrokset ja sammutti moottorit ja meidät patistettiin ulos käsimatkatavoitten kanssa. Pari tuntia myöhemmin lähtö onnistui, mutta
alkujaan jokin amerikkalaista merkkiä ollut kone oli vaihdettu aitoon venäläiseen Tupoleviin.
Jahka saan vävyiltä konsultaatioapua, yritän laittaa näihin juttuihin mukaan kuvamateriaalia. terv. Aatsa