Talkoot jatkuu ja treenatakin pitäisi...

Kisareissu Imatralle sujui mukavasti.  Minun tarvitsi ajaa Skodalla vain reilut sata kilometriä Kyyjärvelle, josta jatkoimme Ahtiaisen Ekin uudella p-autolla. Hyppäsimme Saarijärvellä yhden harjoituksen, joka meni Ekiltä hyvin ja minulta heikosti. Ekillä oli pari pientä huonekalua siskolleen joka asuu Valkealassa ja niimpä kun ajoimme Valkealasta eteenpäin kuutostietä heitti Eki minut Martin luokse Taavettiin.
Viikonlopun kisatapahtuma oli kaikinpuolin hyvin järjestetty. Lauantaina oli hyppääjiä 34 ja sunnuntaina 37, joista junnuja lähes kymmenen ja loput veteraaneja. Molempina päivinä oli melkolailla tuulinen keli; sunnuntai-aamuna jopa niin paljon, että vaikutti ettei hyppäämisestä tulisi mitään. Kun Imatralle ajaessamme kuuntelimme Martti veljeni kanssa radiosta jumalanpalvelusta oli aiheena :"Jeesus auttaa hädässä". Saarnatekstissä Jeesus käveli myrskyävää vettä pitkin aallokon ja vastatuulen keskellä kamppailevien opetuslasten luokse auttaen heitä ja tyynnyttäen myrskynkin. Huokailin, että Hän joka säät ja ilmat säätää, auttaisi myös meitä, että kisat voitaisiin hypätä turvallisesti. Illempana kun ajelimme takaisin kohti Pohjanmaata olikin mitä upein talvikeli. Kisojen aikana oli vielä kova tuuli pohjoisesta ja mäkitornissa piti molemmin käsin pitää kiinni suksista ettei tuuli vie niitä, mutta hyppäämistä tuuli ei juurikaan haitannut, ellei hieman hyppääjien "korvien välissä". Suht`kapea metsäkaistale suojasi alastulorinnettä.
Omat hyppyni menivät suurinpiirten "penkin alle", mutta kaikissa sarjoissa nähtiin upeita hyppyjä ja tiukkoja
kilpailuja. Omalta osaltani parasta oli yhdistetyn hiihto-osuus ja sen jälkeinen saunominen.
Oli mukava tavata tuttuja urheilukavereita. Nyt täytyy vaan jatkaa harjoittelua ja toivoa, että hyppääminen alkaisi sujua jo Veter.SM kisoissa vajaan kolmen viikon kuluttua ja mikä tärkeintä kahden kuukauden päästä Tsekin Harrachovissa Veter.MM kisoissa.
Paluumatkakin Kyyjärvelle sujui mukavasti  rupatellessamme ja loppumatka reilu sata kilometriä Ylistaroon
hujahti nopeasti ja olin perillä puolilta öin.
Mäkitalkootkin Lapualla olivat sujuneet hyvin, samoin nuorten mäki- ja yhd.kisat Kainaston pikkumäissä.
Tänään kävimme Raimon kanssa jatkamassa pätkän verran vauhtimäen kantta Lapualla ja huomenna jatketaan. Kannesta puuttu vielä 4,5m pätkä. Mäkiprojektin vetäjä Vesa Ahon tavoite on, että viikonloppuna jo uudesta K50 mäestä hypättäisiin. Paljon on tekemistä mäellä niin tällä kuin sen jälkeen vielä kahdella viikolla ennen 19.2. alkavia Veter. ja Naisten SM kisoja.
Yksi kisaviikonlopun valopilkkuja oli vasta viime talvena vetskusarjoihin siirtyneen enonkoskelaisen Noposen Arin hyppääminen. Ari sijoittui tiukassa 30-39v. sarjassa neljänneksi ja tänään hän soitti ja kertoi lähtevänsä
mukaan Tsekin MM-kisoihin.

Edessä kisaviikonloppu ja takana "korkeanpaikan leiri"

Ystäväni ja kökkäkaverini (kökkä=talkoot) Raimo Rannanpää väläytti tänään antamalla Simpsiön mäkitalkoille nimen "korkeanpaikan leiri". Sitähän se onkin ollut. Minulle vasta viikon ajan, mutta Raimolle ja monille muillekin jo viime keväästä lähtien. Hemoglobiiniarvoista en osaa sanoa, mutta itselläni painoindeksi lukemat ovat muuttuneet mäkihypyn kannalta hyvään suuntaan, joskin jalat ovat aikalailla jumissa työkalujen ja lankkujen roudaamisesta. Kun tulin tänne viikko sitten vauhtimäen kantta oli rakennettu hyppyriltä ylöspäin ehkä n 25m, nyt ollaan jo 48,5m kohdalla, mutta jäljellä on vielä lähtölava-alue, joka on 1,4m leveämpi kuin
muu kansi ja niin kansilankut kuin varsinkin aitaelementit ovat pitempiä ja painavampia. Apuna lankkujen nostamisessa on sähkövinssi tornin huipulla.
Viime viikonloppuna niin la. kuin su. talkooporukkaa oli mukavasti. ja myös työt etenivät hyvin. Itse olen huomenna lähdössä Imatralle kisareissulle. Tapaamme Ahtiaisen Erkin kanssa Saarijärvellä, josta menemme Ekin autolla Imatralle. Saarijärvellä pidetään ensin lyhyt mäkiharjoitus. Imatralla on Veter.Cupin mäkikisa K53 mäessä la.sekä su. ja myös yhdistetyn hiihto-osuus sunnuntaina.
Toivottavasti Simpsiön talkoisiin löytyy sopivan verran talkooporukkaa. Odotan mielenkiinnolla missä vaiheessa työt ovat kun palaan näihin maisemiin. Tarkoitukseni on viipyä täällä talkoomiehenä Veter.SM kisaviikonloppuun saakka 19-20.02. Tosin viikonpäästä pistäydyn Kuopiossa Kaisan ja Antin esikoisen ristiäisissä.

Vaiherikas viikonloppu takana ja arki edessä

Nukkua pussutettiin Raimon kanssa melko pitkään. Maanviljelijä oli tosin käynyt joskus kahdeksan maissa navetan puolella hoitelemassa niitä juttuja ja sitten nukahtanut uudelleen. Eilisiltana pääsin 14v tauon jälkeen testaamaan Vöyrin jylhää "lentomäkeä". Laskin kolme kertaa ja "petrasin kuin sika juoksua" joka kerta.
Vöyrin jo iäkäs hyppyrimäki on melko alavien maitten keskellä sijaitsevan vuoren kupeeseen rakennettu, profiililtaan jonkunverran vanhanaikainen,. Vauhtimäki on tavanomaista jyrkempi (36-37 astetta), samoin alastulorinnekin aikalailla pudottava. Juhlalliselta tuntui lentää hieman vaihtelevassa sivutuulessa, joka kolmannella hypyllä kääntyi vastaiseksi ja nostatti veteraaninkin lentorataa. Kanssani harjoitteli siinä isossa kaksi seutukunnan junnua, ja pari vielä nuorempaa hyppäsi K35:ssa.
 Jerry Saarikangas (15v) paukutteli tyylikkäästi K68 -pisteen tuntumaan ja talkookaveri Markku Rintamäen rippikoulua alotteleva, vasta pari vuotta hypännyt ,oliko Jani tai Jari suunnilleen samoihin kuin minun pisin hyppyni, ehkä 45m paikkeille.
Poikkeuksena tavoilleni laskin ensin alamäen ja totesin, että notkonkaarteella oli hieman epätasaista ja niinpä osasin varsinaisissa hypyissä ottaa kaarteen tarkasti, enkä pahemmin horjahdellutkaan. Kokonaisuudessaan
ekat hypyt vähän oudossa mäessä iltavaloissa vaativat tavanomaista enemmän asennetta, mutta olin kuullut että seuraavana viikonloppuna Vöyrillä pidettävät maastohiihdon Nuorten SM-kisat aiheuttavat jo puoliviikosta alkavan harjoittelutauon hyppyrimäessä ja niinpä otin itteäni niskalenkistä ja hyppäsin kuin hyppäsinkin ekat hypyt eilisiltana. Loppuviikosta lähden luultavasti Kokkolalaisen Erkki Ahtiaisen kanssa veter.cupin kisoihin Imatralle. Ajan kait Saarijärvelle, josta menemme samalla autolla Imatralle. Siellä on kahdet mäkikisat K53 mäessä ja lisäksi yhdistetty.
Eiliseen hyppäämiseeni vaikutti hankaloittavasti se, että olimme tehneet kolme päivää rankkaa talkootyötä Lapuan rakenteilla olevan K50 hyppyrimäen vauhtimäen kantta rakentaessamme. Minun hommana oli painavien, osittain jäisten lankkujen kantaminen Markulle ja Raimolle, jotka ampuivat niitä ja alusrakenteita kiinni teräsrungon päälle, maasta n 20m korkeuteen. Työ vaikeutuu koko ajan kun siirrytään ylemmäksi. Painavimpia ovat 1,8m välein asennettavat aitatolppaelementit ja myöhemmin kaikkein suurimmat, eli leveimmät lähtölava/aitaelementit. Noin kolmemetrinen vauhtimäki levenee siellä toista metriä. Eilen Markku sai asennettua tornin huipulle sähkövinssin ja Kuuselan Tapio kavereineen kantoi jo lankkuja myös sieltä alaspäin, työntäen niitä portailta rakenteilla olevalle kannelle.
Kantta on rakennettu hyppyriltä ylöspäin n 45m ja jälellä on n 20 pätkä "pahinta" vaihetta.
Talkoitten lopuksi tulemme alastulorinnettä polkien sitä jaloin, sillä noin 35-40cm lumikerros ei ole mennyt tarpeeksi tiiviiksi suksin tamppaamalla. Tamppaaminen olisi pitänyt aloittaa jo heti vähällä lumella, silloin se olisi riittänyt. Projektin vetäjä Vesa Aho ja Ala-Talkkarin Veli-Matti rakentavat V-M:n pajalla vinssijalustaa alamäen jyräämistä varten. Jyrä saadaan lainaksi Vöyrin hyppyrimäeltä.
 Jalkani ovat nyt melkolailla jumissa, mutta se mikä on positiivista on, että pahimmoillaan
Siperian reissun jälkeen 72-73 kg puntarilukemat ovat nyt 65,8 kg (aamun lukema). Lapualle tullessa ne olivat 68-69 paikkeilla ja siihen astinen pudotus oli hiihto-, loikka-, ja mäkihyppytreenien ansiota.
Tänään saatamme olla mäellä Raimon kanssa kahdestaan. Perjantaina oli neljäntenä Raimo "Rampe" Pihlajaniemi Karijoelta (reilun 100km päästä). Lauantaina ja sunnuntaina talkooporukkaa oli mukavasti ja "ammattilaiset" jakaantuivat kolmeen paikkaan. Raimo  Rannanpää ampui kansilankkuja, Markku Rinteenpää
teki ylätasanteen kantta ja vielä harrastusluontoisesti viime vuosina hypännyt alle 30v kirvesmies (nimi hukassa) rakensi elementtejä tornin alla. Roudareina ym.apulaisina hääri vaihteleva määrä 6-7 henkilöä, miehiä ja naisia mm. Jerryn äiti ja jo mainittu kesäkuussa Paimion K30 mäessä sattuneen sääriluitten murtuman vuoksi hyppytaukoa pitävä veteraani Tapio Kuusela Ilmajoelta.

Talkooreissulla Etelä-Pohjanmaalla

Käytiin juuri Ylistaron Pikkujättiläisen  Raimo Rannanpään kanssa saunassa. Raimo on 55v maanviljelijä ja lehmäkarjaakin on navetassa.Emäntää ei ole talossa, mutta tyttöystävä kylläkin Oulussa .Tapasimme illalla Lapuan rakenteilla olevan K50 hyppyrimäen juurella Simpsiövuoren laskettelukeskuksessa.Pikkupoikana kotipihaan rakennetussa 16m mäessä hypellyt  Raimo siirtyi ampumahiihdon pariin ja saavutti siellä menestystä jopa juniorien SM- joukkuekisan mestaruuden kolmesti saman kylän poikaporukalla.
Raimo on yksi parhaimmista urheilukavereistani.  Hyppäämisen Raimo aloitti uudelleen veteraaneissa 9v sitten, mutta harratusolosuhteet ovat olleet heikot kun harppaus täkäläisistä 20-35m pikkumäistä Vöyrin K68 mäkeen on ollut liian suuri niin veteraaneille kuin junnuillekin. Lisäksi on ollut selkävaivoja ja parhaillaan on toinen polvi huonossa kunnossa. Viime keväänä liikkeelle lähtenyt Simpsiövuoren uusien ja myös muovitettavien K50 ja K35 mäkien rakentamisprojektiin sisältyy suuria toiveita eri ikäisten mäkihyppääjien kehittymismahdollisuuksia ajatellen. Ehdin käydä kesän lopulla täällä vain yksissä talkoissa ja nyt olen täällä
mahdollisesti helmikuun 19-20 pnä pidettäviin Veteraanien SM kisoihin saakka. Samalla hypätään historialliset Naisten SM-kisat. Mäkeä on rakennettu suurelta osin takootyönä ja töitä riittää vielä todella paljon. Toivottavasti saadaan paikat kisakuntoon ajoissa . -Huomenna pääsen tosi toimiin. Kaveriksi on tulossa mm. Rampe Pihlajaniemi Karijoelta.

"Rengasmatkoilla" häissä, srk.vierailulla ja uutta lapsenlasta tapaamassa

Naputtelen tätä Antin, Kaisan ja "Eppu Akustin" (ristiäiset ovat 06.02.2011) lämpimässä kodissa Kuopion Itkonniemen Sandelsinkadulla. Tämä on paritalon puolikas, johon perhe muutti marras-joulukuun vaihteessa. Esikoinen päätti aloittaa syntymisen juhlallisesti jouluyönä, mutta se kesti Tapaninpäivän iltaan saakka.
Tulin tänne myöhään illalla ja vielä saunottiinkin ja sitten nukuttiin pitkään ja hartaasti. Söpöläinen on tuo uusi miehenalku, jota äiti ja isä kilvan hoitelevat. Kassu-äiti hoitaa tissityksen ja isyyslomalla oleva Antti vaihtelee jo tottuneesti vaippoja ja välillä myös paitaansa, kun Eppu ponnekkaasti pissailee isänsä rinnuksille. Väliin
lentää tuhdimpaakin tavaraa isukin päälle jos ei ehdi laittaa uutta vaippaa ajoissa.
Tänään pappakin sai pitää kahdeksatta lapsenlastaan sylissä keinutuolissa ja hyvinhän Eppu siinä viihtyi.
Äskettäin käytin Kaisaa ostoksilla kaupungilla ja Antti oli selvinnyt hyvin Epun kanssa sillä aikaa.
Eppu kuulemma tykkää sellasista lyhykäisistä ilman mitään kaavaa olevista rallatuksista, joita Antilta syntyy.
Varmaan sitten myöhemmin käy ihan "tehdytkin" laulut ja musiikit.
Takanani on melko tiivistahtinen viikonloppu.  Perjantaina valmensin Latvalan Tuomasta Hervannan K25 mäessä. Yhden kerran Tuomas laski myös isosta K47 mäestä, mutta jätettiin se vielä "hautumaan". Tuomas on 22v tuore aviomies (häät oli viime maaliskuussa vaimon kotipuolessa Nurmeksessa. Oltiin siellä Masan kanssa) ja noin pari vuotta mäkihyppyä harrastellut  ja lajista kovasti innostunut kaveri.  Myöhemmin pe.iltana kävin pöydänkantotalkoissa Tampereella ja lauantaina olin siellä Pitkäsen Jyrin ja Sanni Sepän häissä.
Kaunis oli morsian ja komea sulhanen. Jyrin isä Jussi siunasi hääparin juhlallisesti. Vihkimisen oli suorittanut notaari maistraatissa. Juhlapaikkana oli Etelä-Hämeen Musiikkiopisto . Hääväkeä oli sataviisikymmentä ja ohjelma hienoa. Itsekin "selvisin hengissä" omasta puheenvuorostani. Oli mukava tavata tuttuja ja myös vähän tutustua Sannin sukuun. Lähdin jo ajoissa kesken juhlien ajamaan Jyväskylään, koska minun piti olla aikaisin
(klo 09.30) Joroisten kirkon sakastissa "työnjaossa" ennen jumalanpalveluksen alkua. Minut siunattiin Siperian työhön ja tehtäväni oli hoidella saarnaaminen. Etukäteishikoiluista huolimatta "selvisin hengissä", niin saarnasta kuin kahdesta lähetystilaisuuden puheenvuoroista. Lähetystilaisuuksissa minua tuki hienosti SEKLin
Savon piirin toim.johtaja Heikki Huttunen näyttämällä videotykillä kuvia ensimmäisestä Siperian työreissusta.
Joroisten srk:n vastaanotto oli sydäntä lämmittävä ja liturgin hommia hoidellut viehättävä Kati-pastori oli "kympillä" mukana niin kirkossa kuin lähetysjuhlassakin srk:n kerhotalossa. Samaa on sanottava kanttorinkin  ja lähetyssihteerin osalta (nimet hukassa). Sunnuntain kolmas tilaisuus oli kotoisasti Raimo ja Ulpu Lapin kotona Kerisalossa, jonne oli kokoontunut uskollisten lähetyskannattajien ydinjoukkoa huolimatta kovasta pakkasesta (aamulla liki -30 ). Kohta lähden ajelemaan kohti Vääksyä, sillä huomisaamuna pitää olla Riihimäen Terveystalossa SEKLin työterveystarkastuksessa. Syynääjinä terv.hoitaja ja lääkäri.
Kävin siellä labrassa viikko sitten. Terv.tarkastuksen jälkeen alan hankkiutua kohti Lapuan Simpsiönvuorta ja
sikäläisen hyppyrimäen rakennustalkoita.

Mäkitreeniä ja välillä suksihuoltoakin

Palasin juuri Lahden mäkikeskuksesta. Hypättiin Rosenlundin Hannun (yli 60v)ja Lahden junnujen kanssa
kuusnelosessa kuten eilisiltanakin. Ristiselkäni oikealta puolen on oireillut kohta kaksi viikkoa, mutta olen kuitenkin voinut hypätä. Hiihtämisessä on ollut noin viikon paussi. Viikonloppuna "valmensin" Pesosta ja vähän Malvalehtoakin kun pojat muitten nuorempien vetskujen kanssa kisailivat Lahden ysikympissä. Kilpailupäivänä oli melko vaikea keli, tuuli pyöriskeli melkoisesti välillä satoi vettä ja räntääkin. Hyvin pojat
selvisivät veter.cupistaan. Rohkeita tyttöjäkin oli neljä samassa mäessä. Heille rehti hatunnosto.
Alle 18v Finnjumpingcupin hyppääjät olivat jo lähempänä "ammattilaisten" tasoa ilman suurempia ongelmia,
samoin kuin suurimmassa elikä betonissa hypänneet yleisen sarjan FJC:n kilpailijatkin. 16vuotias suurlupaus Kajaanin Jarkko Määttä voitti nuo molemmat kisat ja olihan siellä muutama muukin todella lupaava nuori mäkihyppääjä. Suomen mäkihypyn tulevaisuus vaikuttaa valoisalta, vaikka taloudelliset resurssit Suomessa ovat aivan minimaaliset Itävaltaan, Saksaan ja Norjaan verrattuna.
Jos kelit sallii, niin huomisaamuna mennään Pesosen Karin kanssa mäkitreeneihin Lahteen. Sitten ajan Tampereelle Hervannan mäelle jonne on tehty trehvejä Latvalan Tuomaksen kanssa. Lauantaina menen
Tampereella Pitkäsen Jyrin ja Sanni Sepän häihin ja sunnuntainahan minun pitää olla Siperian projektiin liittyen srk.vierailulla Joroisissa. Kymmeneltä saarna kirkossa, sen jälkeen lähetystilaisuus ja Kerisalon kyällä
seurat Raimo Lapin kotona olikohan se neljältä.
"Hankiralli"jatkuu edelleen Riihimäelle jossa mulla on SEKLin työterveyshuollossa tapaaminen terv.sisaren ja lääkärin kanssa. Sitten aion suunnistaa Lapualle Simpsiön hyppyrimäen rakennustalkoisiin.

RENGASMATKAILUA, TREENIÄ JA KISAILUAKIN

Takana on niin joulut, kuin uudet vuodetkin.  Joulunaika sujui rattoisasti vanhimman tyttären Tiinan kotona, Jkl:ssä jonne tuli myös keskimmäinen tytär Riikka perheineen.Kuten edellisellä kerralla kirjoitin niin lastenlapsia on nyt kahdeksan. Nuorimmainen ( reilun viikon ikäinen)asustaa vanhempiensa kanssa Kuopion Itkonniemellä mukavassa paritalon puolikkaassa ja kutsumanimenä on Eppu Akusti. Ristiäiset ovat sitten aikoinaan. Tädit perheineen ovat jo ehtineet käydä "rotinareissulla". Ittelläni se on edessäpäin. 
Vuodenvaihde oli minulla varsinaista rengasmatkailua, treeniä ja kisailuakin.Ajelin Jkl:stä Lahteen hyppäämään Pesosen Karin kanssa K64 mäkeen. Sieltä jatkoin Luumäelle jelppimään velimiehiä
perinteisten Uuden Vuoden kisojen järjestelyissä. "Hankiralli" jatkui heti tuon kisan  jälkeen Mikkelin kautta yöksi Jyväskylään ja heti aamulla Jämsänkoskelle ja iltapäivällä JKL:n "Keskariin" ja vielä sunnuntaina Saarijärven kisaan, joka oli K-S mäkiviikon finaali.  Harjoittelu Somersdorfissa oli suorastaan surkeaa, mutta kisahypyissä oli jo vähän  lupausta paremmasta kaikissa muissa, mutta ei Jkl:n kuusnelosessa, joka on tunnetusti melkoisen vaativa mäki, varsinkin  kankealle veteraanille. Herttoniemessä ajoittain hyviä harjoitushyppyjä  pitkin kesää ja jo nyt lumellakin hypännyt Raimo Oksanen oli aivan omaa luokkaansa yli 60v sarjassa. Me Koiviston Riston kanssa "taaperrettiin" reilusti jäljessä. Risto oli kaatunut loppukesän treeneissä Saarijärvellä ja loukannut siinä itseään ja on vasta pääsemässä uuteen alkuun. Yllättävä ilonaihe Luumäellä oli kun vajaa vuosi sitten hyppäämisen jo lopettanut ex. valmennettavani Daniel Karjalainen kaivoi hyppykaluston esiin ja hyppäsikin aivan upeasti. - Daniel täytti viime syyskuussa 18v ja ajelee jo omalla punaisella -96mallia olevalla dsl Pösöllään. Kiire oli pojalla heti kisan jälkeen tyttöystävänsä Hannan luokse. Hanna on kovan tason lentopalloilija ja oli pian lähdössä joukkueensa kanssa ulkomaan kisareissulle.
Toivottavasti Daniel jatkaa mäkihyppyä vaikka harrastusmielessä ja kunhan jaksaa odottaa reilut kymmenen vuotta pääsee mukaan mukavaan vetskuporukkaan, jossa Daniel on parhaiten viihtynytkin kulkiessaan minun ja Masan matkassa niin Suomessa, kuin kerran Slovenian MM-kisareissullakin. Siellä Daniel toimi kaverinsa Mika Parkkisen kanssa mallikkaasti koehyppääjinä.
K-S:n mäkiviikon ilopilkku  oli ex. savonlinnalainen Taneli (Tande) Niemi , joka voitti yli 30v turneen.
Viime talvena joka oli myös hyvin luminen olin joutunut Skodani kanssa pariinkin kertaan "nostamaan kädet pystyyn" antautumisen merkiksi Laajavuoren hyppyrimäelle johtavalla tiellä. Siinähän on melkoiset nousut. Harkitsin jo talvikiekkojen uusimistakin. - Jostain syystä ne samat jo melko ajetut Hakkapeliitat ovat toimineet paremmin tänä talvena. Mulla on nyt menossa treenaamisessa vasta peruskuntovaihe, joka normaalisti ajoittuu kesä-syyskauteen. Pääsin alkuun vasta Siperiasta palattuani marras-joulukuun vaihteessa ja niimpä olenkin käynyt hiihtämässä ja tekemässä myös loikkatreenejä ja tietenkin yrittänyt niitten lomassa hypätäkin, mutta vaikealta on tuntunut, kun painoa on vieläkin 69kg (tänä aamuna, siis se 9 on liikaa) ja paikat kankeina treenaamisesta, eikä tehoja vielä löydy jaloista.  Oikotietä onneen ei kuitenkaan ole. On vaan tehtävä töitä kunnon kohottamiseksi ja painon pudottamiseksi.
Seuraavaksi ajelen kait jo tänä iltana Riikan perheen luokse Vääksyyn. Menemme Pesosen Karin kanssa
huomenna Lahhteen treenaamaan K64 mäkeen ja Kari varmaankin myös K90 mäkeen, jonne ei minulla ole
tässä kunnossa vielä asiaa. Yritän saada Lahdessa katsastettua Skodan ja menen myös 6-8.01. SEKLin
työntekijäseminaariin Ryttylään. Sieltä käsin yritän käydä myös Janakkalan K64 mäessä hyppäämässä.
Jato-ohjelmassani olisi Jyrin ja Sannan häät la.15.01. Tampereella ja heti su.16.01. saarna Joroisten kirkossa
ja iltapäiv'ällä seurat Raimo Lapin kotona Kerisalon saaressa.  Puolen kuun jälkeen oon ajatellut suunnistaa
Lapuan hyppyrimäen rakennustalkoisiin Simpsiövuorelle.