Tämä päivä Minusinskissa meni mukavasti. Joose palaveerasi Siperian työkavereitten kanssa Skypen välityksellä. Minun kielitaidolla ei olisi siinä mukanaolosta ollut paljoa iloa ja niinpä kulutin muuten sen ajan.
Sitten ajettiin yhdessä Abakaniin katselemaan Vitalin taloon kaminaa. Sopivaa ei vielä löytynyt joten sen osto jäi vielä, mutta sen sijaan ostettiin Karatusan taloon sähköpatterit kaikkien ikkunoitten alle ja yksi pieni tuulikaappiin. Ensi talvi on tarkoitus mennä sähkölämmityksellä jota avustetaan kaminalla ja katsotaan millaiseksi kustannukset muodostuu. Yhtenä hyvänä vaihtoehtona olisi muurata varaava takka tai leivinuuni,
mutta se jää nyt ainankin ensi kesään.
Abakanista palattuamme lähdimme Joosen kanssa yhdessä lenkille. Toissapäivänä olimme tehneet noin tunnin lenkin, josta ensimmäinen kilometri juostiin ja seuraavat kolme käveltiin. Se lenkki tehtiin kaupungin puutarha-alueella aluksi asfaltti- ja sitten hiekkateitä pitkin.Paluumatkalla poikettiin lähellä entistä asuntoa sijaitsevalla stadionilla mittailemassa juoksurataa. Joose oli alkukesästä juossut siellä coopertestin . Siis 12 minuuttia ja kierroksia oli tullut 7 ja 1/4 . Joose luuli rataa 400 metriseksi. Se osoittautui kuitenkin 50 metriä lyhyemmäksi.
Tulos oli silti ihan hyvä ajatellen Joosen melko vähäistä kuntoilua, vaikka mies onkin vasta kolmekymppinen.
Oikea tulos oli jotain 2530 metriä.
Tämän päivän lenkki tehtiin Abakaniin vievän tien oikealla puolella sijaitsevassa kimmoisessa ja mukavasti vähän kumpuilevassa kangasmaastossa, jonka laidalla olen tehnyt keväällä loikkatreenejä. Ajoimme ensin Mitsubisillä nykyiseltä asunnolta noin 1 1/2 kilometriä metsikön laidassa sijaitsevalle liikunta- ja kahvila paikalle. Siellä oli viime talvena toiminut myös suksivuokraamo hirsirakenteisen kahvilarakennuksen kellarissa. Joose oli käynyt jonkun kerran siellä hiihtämässä ja perheen kanssa myös liukumäessä. Keskitalvella tuossa rakennuksessa oli syttynyt tulipalo, joka oli tuhonnut rakennuksen katon ja melkolailla sisustusta, mutta hirsiseinät ovat suht ehjät. Metsikön laidassa on erilaisia liikuntalaitteita ja lasten leikkentän tapaisia rakenteita. Siellä on nytkin vuokrattavissa polkupyöriä ja jonkunlaisia mikroautoja. Viereisessä pienessä rakennuksessa on jonkunlainen ravintolakin, josta tuota vuokraustoimintaa pyöritetään.
Lähdimme juoksemaan rauhallista tahtia ja yllätys-yllätys, jaksoimme hölkätä noin 4km. Sitten kävelimme noin kilometrin ja lopuksi teimme 3x10 vuoroloikkatreenin pikkuvauhdilla. Oma loikkimiseni toimi rutiinilla suht hyvin ja mittaakin loikkiin tuli keskitasoa paremmin, mutta reilusti puolta nuorempi ja noin 10cm pitempi Joose "pesi" minut noin 75 sentillä, vaikka hänen loikkimisensa olikin melkoista koikkelehtimista ensikertalaisena. Rytmistä ei ollut vielä oikein tietoakaan. Luulen, että Joosea puraisi nyt kuntoilukärpänen melkoisesti ja syksyn mittaan meillä syntyy eroa huomattavsti minun tappiokseni. Kummallakin meillä on reilusti liikakiloja Joose painaa n 85 ja minä lienen 70 kilon paikkeilla. Jos hyvin alkuun lähtenyt kuntoilu saa säännöllistä jatkoa, niin eiköhän kumpaseltakin pudonne viitisen kiloa ennen kuin lähden takaisin Suomeen.
Olisi mukava päästä sitten aikaisempia vuosia huomattavsti paremmassa kunnossa niin ladulle kuin hyppyrimäkiinkin.
Kuntoilun jälkeen heitin Jooselle mieleeni tulleen ajatuksen, että jospa vuokrattaisiin tai jos mahdollista niin ostettaisiin k.o. osittain tuhoutunut hirsirakennus ja kunnostettaisiin siitä kirkko ja toimitilat Minusinskin seurakunnalle. Rakennuksesta osan voisi vuokrata kahvilatoimintaa varten jollekin yrittäjälle ja niin saada ylläpitokustannuksiin apua. Joose innostui ajatuksesta ja sanoi, että asian puolesta kannattaisi jopa rukoilla.
Kotiin palattuamme hän jo soitti kirkkoherra Slavallekin. Heillä on huomenna työsuunnittelupalaveri, jossa varmaankin sivutaan asiaa. Minusinskin seurakunnan toimitilakysymys on ollut koko ajan melkoinen kysymysmerkki ja kun ei ole ollut kunnollista ja toimivaa omaa tilaa, niin toiminnan kehittäminen on ollut hankalaa.
Huomenna ajamme Karatusaan asentamaan sähköpatterit ( 5kpl)paikoilleen. Pattereissa on johdon päässä töpselit joilla patteri liitetään verkkovirtaan.Osa pattereista on norjalaisia ja muutkin korkealuokkaisia, mutta hintakin oli kutakuinkin suomalaista tasoa.
Illan kuntoilutempauksesta johtuen on mukava olo. Tuntuu kuin olisi urheilija konsanaan. Kohta menen suihkuun joka kruunaa kaiken. Toivottavasti untakin löytyy. Viime yö "meni harakoille". Erehdyin juomaan
eilen Karatusassa Tonjan tarjoamaa burjatialaista kansallisteetä, jota luulin jonkunlaiseksi yrttiteeksi. Siinä oli kuitenkin jotain vihreää tai mustaa teetä pohjana, jossa oli myös kofeiiniä ja valvomiseksihan se meni.
tiistai 6. syyskuuta 2011
maanantai 5. syyskuuta 2011
Rakennustöitten aloittamisen ja materiaalihankinnan suunnittelua
Pitkä lekotteluviikonloppu (minun osaltani) on nyt takanapäin ja ollaan pääsemässä myös remonttihommien kimppuun. Joosellahan niinkuin myös Johannalla on ollut kädet täynnä töitä elämisen aloittamisessa taas täällä Minusinskissa. Alkukesästä Pitkästen perhe muutti kaiken muun kiireen keskellä tähän uuteen asuntoon Timrjaasevan kadulla ja vieläkin on muuton jäljeltä monenlaista kesken.
Heräsin aamulla kahdeksalta kun Johanna palasi koululta johon oli käynyt viemässä toisella luokalla opiskelevan perheen esikoistyttären Hiljan. Toinen herääminen oli vähän jälkeen kymmenen kun Joose sanoi, että olisi aika lähteä Karatusaan. Joudun toistaiseksi kortteeraamaan Pitkästen olohuoneen sohvalla. Toivottavasti löydämme jonkun vuokra-asunnon vierasmajaksi ennen talkooporukan saapumista. Joosen veli Juhohan on myöskin tulossa tänne, tosin vain lyhyeksi aikaa tutustumaan pikkuveljen työoloihin ja kotiin Minusinskissa. Kaikki muut Pitkästen perheestä täällä ovatkin jo käyneet.
Suomen aikataulu joka on viisi tuntia jäljessä on vielä jossain selkäytimessä, ja siksi uni ei tule ennen kuin jälkeen puoliyön, vaikkakin automatkan aikana kaikki aikataulut olivat välillä lähes yhtä sekaisin kuin mahakin.
Syötiin siis aamupala ja kiikutettiin varusteita Transporteriin, jolla matka tehtiin. Joose oli viikonlopulla käynyt pappi Slavan kanssa kentän katumaasturi Mitsubisin kanssa "autotohtorilla". Jo pahasti kolissut alakerta oli tarkastettavana. Lista korjattavista asioista oli tehty ja myös varaosat oli tilattu sen seitsemästä eri varaosaliikkeestä. Systeemi täällä Etelä-Siperiassa ei ole yhtä yksinkertainen kuin koti-Suomessa. Mitsubisin korjaaminen on joskus parin viikon päästä jahka varaosat ehtivät perille.
Yöllä oli ollut jo lähellä nollaa, mutta sää oli lämmennyt ja ajokeli oli erinomainen ja aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Maisemat olivat hyvin tuttuja kymmeniltä aikaisemmilta matkoilta. Vielä ei näkynyt merkkejä alkavasta ruskasta, joka oli meitä viime syksynä hellinyt väriloistollaan.
Eilen olin saanut blogiini kommentin jäppiläläiseltä Esko Kaukoselta. Hän on tulossa tänne talkoisiin erään ystävänsä kanssa. Heidän lähtöpäivänsä on 06.10. ja jos tulevat, niinkuin olivat suunnitelleet junalla, niin olisivat Abakanissa 11.10. Silloin on toivottavasti vielä kaunis ruska. Eskohan oli täällä viime keväänä, joten Siperian ruska on hänellä vielä näkemättä.
Tavoitimme Vitalin perheineen uudesta kodista, jota olimme remontoineet viime syksynä ja kuluneena keväänä. He olivat asuneet Karatusan Revolutsianna (vallankumous)kadulla muuttonsa jälkeen noin kuukauden ja sen jälkeen käyneet lomailemassa Baikalin takana Burjatiassa Ulan Udessa, josta ovat kotoisin. Oli mukava todeta, että he olivat hyvin kotiutuneet remontoituun pappilaan ja meitä ilahdutti, että kaikki talossa toimi, myös vanha porakaivo uusine vesipumppuineen. Jo aikaisemmin olen maininnut, että toinen rajanaapuri, joka oli tehnyt aluksi lapiohommia työmaalla, oli remontoinut vanhan pihasaunan lattian ja lauteet sekä "ikkunapenkin" uusiksi. Laajasta perunapellosta oli melkoinen osa viljeltynä perunalla ja myös juurikasvit ja vihannekset olivat hyvin kasvaneet.
Vanhimmat lapset Sveta 9v ja Dima 8v olivat palanneet koulusta ja 6v Aljosan sekä 3v Mishan kanssa pyörivät ympärillämme kun tutustuimme paikkoihin. Vitali oli saanut taloon myös kiinteän nettiyhteyden ja hänellä on myös printti ja kopiokone, joten olosuhteet viranhoitoa varten ovat siltäkin osin hyvällä mallilla.
Moneen kertaan olemmekin Joosen kanssa todenneet, että Vitali vaikuttaa olevan kuin kotonaan Karatusan aloittelevan luterilaisen seurakunnan kirkkoherrana ja vaimo Tonja lapsityöstä vastaavana antaa täyden tuen miehelleen. On mukava olla nyt aloittamassa talon laajennusremonttia. Tarkoituksemme on rakentaa lapsille kaksi makuuhuonetta perunapellon puoleiseen päähän taloa. Aloitamme anturan valamisella. Sitten on vuorossa 3 kerrosta harkkoja muurattuna ja niitten päältä aloitetaan lyödä jatkorakennukselle runkoa, kunhan
valut ja muuraukset ovat riittävästi kuivuneet. Luultavasti ennen rungon rakentamista rakennamme kadun puolelle 2x5 metrisen kuistin, joka myös osaltaan antaa vähän lisätilaa pieneen pappilaan.
Teimme Vitalille listan tilattavista rakennusmateriaaleista: Kivikuorma (entisten lisäksi, harmaitten vesien imeytysmonttuun joka peitetään styroksilla ja suojakerroksella maata) , sepeli- ja muuraushiekka, sekä melkoinen määrä sahatavaraa. Ennen Minusinskiin paluuta ehdin kokeilemaan Vitalin nettiyhteyttä ja oma bloginikin löytyi, mutten onnistunut saamaan kommenttia läpi.
Pappilan emäntä laittoi Jooselle tuliaisiksi kesäkurpitsoita, perunoita ym puutarhatuotteita ja myös Baikalin tuliaisina suolatun herkkukala Omulin. Matkan varrelta ostimme vielä pari pikkuämpärillistä sieniä ja kotona Minusinskissa Joose loihti makoisan päivällisen perheelle. Minusinskin khran vaimo Olga oli lapsineen käymässä kylässä ja niimpä saimme yhdessä syödä oikein juhlapäivällisen. -Joose on kovan luokan kokki muitten kykyjensä lisäksi.
Heräsin aamulla kahdeksalta kun Johanna palasi koululta johon oli käynyt viemässä toisella luokalla opiskelevan perheen esikoistyttären Hiljan. Toinen herääminen oli vähän jälkeen kymmenen kun Joose sanoi, että olisi aika lähteä Karatusaan. Joudun toistaiseksi kortteeraamaan Pitkästen olohuoneen sohvalla. Toivottavasti löydämme jonkun vuokra-asunnon vierasmajaksi ennen talkooporukan saapumista. Joosen veli Juhohan on myöskin tulossa tänne, tosin vain lyhyeksi aikaa tutustumaan pikkuveljen työoloihin ja kotiin Minusinskissa. Kaikki muut Pitkästen perheestä täällä ovatkin jo käyneet.
Suomen aikataulu joka on viisi tuntia jäljessä on vielä jossain selkäytimessä, ja siksi uni ei tule ennen kuin jälkeen puoliyön, vaikkakin automatkan aikana kaikki aikataulut olivat välillä lähes yhtä sekaisin kuin mahakin.
Syötiin siis aamupala ja kiikutettiin varusteita Transporteriin, jolla matka tehtiin. Joose oli viikonlopulla käynyt pappi Slavan kanssa kentän katumaasturi Mitsubisin kanssa "autotohtorilla". Jo pahasti kolissut alakerta oli tarkastettavana. Lista korjattavista asioista oli tehty ja myös varaosat oli tilattu sen seitsemästä eri varaosaliikkeestä. Systeemi täällä Etelä-Siperiassa ei ole yhtä yksinkertainen kuin koti-Suomessa. Mitsubisin korjaaminen on joskus parin viikon päästä jahka varaosat ehtivät perille.
Yöllä oli ollut jo lähellä nollaa, mutta sää oli lämmennyt ja ajokeli oli erinomainen ja aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Maisemat olivat hyvin tuttuja kymmeniltä aikaisemmilta matkoilta. Vielä ei näkynyt merkkejä alkavasta ruskasta, joka oli meitä viime syksynä hellinyt väriloistollaan.
Eilen olin saanut blogiini kommentin jäppiläläiseltä Esko Kaukoselta. Hän on tulossa tänne talkoisiin erään ystävänsä kanssa. Heidän lähtöpäivänsä on 06.10. ja jos tulevat, niinkuin olivat suunnitelleet junalla, niin olisivat Abakanissa 11.10. Silloin on toivottavasti vielä kaunis ruska. Eskohan oli täällä viime keväänä, joten Siperian ruska on hänellä vielä näkemättä.
Tavoitimme Vitalin perheineen uudesta kodista, jota olimme remontoineet viime syksynä ja kuluneena keväänä. He olivat asuneet Karatusan Revolutsianna (vallankumous)kadulla muuttonsa jälkeen noin kuukauden ja sen jälkeen käyneet lomailemassa Baikalin takana Burjatiassa Ulan Udessa, josta ovat kotoisin. Oli mukava todeta, että he olivat hyvin kotiutuneet remontoituun pappilaan ja meitä ilahdutti, että kaikki talossa toimi, myös vanha porakaivo uusine vesipumppuineen. Jo aikaisemmin olen maininnut, että toinen rajanaapuri, joka oli tehnyt aluksi lapiohommia työmaalla, oli remontoinut vanhan pihasaunan lattian ja lauteet sekä "ikkunapenkin" uusiksi. Laajasta perunapellosta oli melkoinen osa viljeltynä perunalla ja myös juurikasvit ja vihannekset olivat hyvin kasvaneet.
Vanhimmat lapset Sveta 9v ja Dima 8v olivat palanneet koulusta ja 6v Aljosan sekä 3v Mishan kanssa pyörivät ympärillämme kun tutustuimme paikkoihin. Vitali oli saanut taloon myös kiinteän nettiyhteyden ja hänellä on myös printti ja kopiokone, joten olosuhteet viranhoitoa varten ovat siltäkin osin hyvällä mallilla.
Moneen kertaan olemmekin Joosen kanssa todenneet, että Vitali vaikuttaa olevan kuin kotonaan Karatusan aloittelevan luterilaisen seurakunnan kirkkoherrana ja vaimo Tonja lapsityöstä vastaavana antaa täyden tuen miehelleen. On mukava olla nyt aloittamassa talon laajennusremonttia. Tarkoituksemme on rakentaa lapsille kaksi makuuhuonetta perunapellon puoleiseen päähän taloa. Aloitamme anturan valamisella. Sitten on vuorossa 3 kerrosta harkkoja muurattuna ja niitten päältä aloitetaan lyödä jatkorakennukselle runkoa, kunhan
valut ja muuraukset ovat riittävästi kuivuneet. Luultavasti ennen rungon rakentamista rakennamme kadun puolelle 2x5 metrisen kuistin, joka myös osaltaan antaa vähän lisätilaa pieneen pappilaan.
Teimme Vitalille listan tilattavista rakennusmateriaaleista: Kivikuorma (entisten lisäksi, harmaitten vesien imeytysmonttuun joka peitetään styroksilla ja suojakerroksella maata) , sepeli- ja muuraushiekka, sekä melkoinen määrä sahatavaraa. Ennen Minusinskiin paluuta ehdin kokeilemaan Vitalin nettiyhteyttä ja oma bloginikin löytyi, mutten onnistunut saamaan kommenttia läpi.
Pappilan emäntä laittoi Jooselle tuliaisiksi kesäkurpitsoita, perunoita ym puutarhatuotteita ja myös Baikalin tuliaisina suolatun herkkukala Omulin. Matkan varrelta ostimme vielä pari pikkuämpärillistä sieniä ja kotona Minusinskissa Joose loihti makoisan päivällisen perheelle. Minusinskin khran vaimo Olga oli lapsineen käymässä kylässä ja niimpä saimme yhdessä syödä oikein juhlapäivällisen. -Joose on kovan luokan kokki muitten kykyjensä lisäksi.
torstai 1. syyskuuta 2011
Siperiaan asettumista
Vanha sanonta että " yksi päivä menee, vaikka aijanvitaksena" etsii juuri nyt toteutumistaan kohdallani. Joose ja Johanna lähtivät etsimään uutta sähköhellaa ja minun tehtäväkseni jäi lapsenlikkana oleminen. Vanhin lapsista 8v. Hilja on koulussa ja tulee sieltä ehkä tunnin päästä. Koulu on nyt aika lähellä tutun reitin päässä. Yhtään autolla ajettavaa katuakaan ei tarvitse ylittää ja näillä samoilla kulmilla asuu useita Hiljan koulukavereita, joitten kanssa Hilja palaa koulusta. Aamulla Johanna oli käynyt viemässä Hiljan kävellen kouluun. Viime talvena kun he asuivat eri paikassa piti kouluun viedä sekä hakea auton kanssa. Istuskelen olohuoneen kiikkustoolissa kirjoittamassa . Saima 5v ja Selma 2,5v leikkivät nyt kiltisti lattialla. Vanhempien lähtiessä hellanostoreissulle varsinkin Saima protestoi kovasti, eikä olisi millään hyvksynyt minua lastenhoitajaksi.
Eilispäivänä saimme netin taas toimimaan. Asunnossa on jonkunlainen nettiaseman vahvistin, jonka paikka on lasten leikkihuoneessa. Minun kannettava toimiikin nyt vain siellä yhteysjohtoon liitettynä ja ehdin eilen käydä läpi sähköpostini ja kirjoittaa yhden kommentin blogiini sekä myös veteraanimakihyppaajat 1g.fi sivujen vieraskirjaan. Myöhemmin Saima oli irroittanut koneeni johdot ja kun kokeilin saada konettani taas toimimaan hävisi tästä Joosen koneesta nettiyhteys. Yhteys alkoi myöhemmin taas toimia ja Johanna kirjoittikin pitkän tauon jälkeen mukavan matkakertomuksen heidän blogiinsa www.pitkaset.blogspot.com Eilisiltana ehdin katsella netistä uutisia niin Suomesta kuin muualtakin maailmasta. Löysin tietoja myös suomalaisten urheilijoitten heikosta menestyksestä yleisurheilun MM kisosta. Suuren kohun aiheuttaneesta keihäsmiesten kolmikosta vain protestin kautta kisakoneeseen noussut Antti selvisi karsinnasta. niin Ari Mannio kuin Pitkämäkikin karsiutuivat kisasta. Ainoat potentiaaliset mitaliehdokkaamme taitavatkin olla kävelijät.
Eilen kuulin, että Vitali perheineen oli vasta palannut lomaltaan Baikalin takaa Ulan Udesta. Heinäkuussa siellä oli ollut Siperian luterilaisten avioliittileiri. Siellä perheensä kanssa mukana ollut Slava pastori näytti eilen kuvia hyvin onnistuneelta leiriltä. Juha Saarikin oli vaimonsa Anun kanssa käynyt siellä Suomesta käsin lentämällä. He palaavat lomaltaan Suomesta Omskiin syyskuun alkupuolella.
Karatusaan meneminen ja rakennushommien aloitus jää ensi viikon puolelle. Joose haluaa saada ensin täällä asunnossa kaiken toimimaan hyvin.
Edellisessä blogissa, jonka kirjoitin Saranskissa kerroin alkumatkasta. Lisävaloa koko matkan ajalta läytyy Johannan blogista. Ihmeen hyvin Johanna jaksoi rankan matkan, kun kaiken muun vaivan lisäksi koko porukka joutui vatsataudin kouriin kohta Saranskista lähdettyämme. Taudin aiheutti ehkä eräässä tienvarsiruokalassa syöty borschkeitto tai sitten jostain muualta iskenyt pöpö. Saranskin Velmeman srk.n khra Aleksei Aljoskin oli laittanut tuliaisina reittimme varrella Uralin itälaidalla sijaitsevassa Tseljabinskin suurkaupungissa asuvalle äidilleen säkin perunoita, sipuleita ja hunajaa, kuten myös meidän poppoollemmekin. Tuliaisten vientipistäytymisemme venähti lähes 2 vrk.n hyvin tarpeelliseksi lepotauoksi. 75 v Baabuska Tonja hoivasi meitä ja ennenkaikkea yritti syöttää kuin kesäporsasta konsanaan.
Tonja mummi oli tehnyt elämäntyönsä koulunkeittäjänä ja sen kyllä huomasi. Hänellä oli myös aikaa ja sydäntä touhuta lasten kanssa, niin sisällä kuin pihapuistossakin.
Saranskissa tehty huoltoremontti Transportterissa onnistui, vaikka jakohihnan asennuksen jälkeen joutuivatkin tekemään tarkennussäätöä ajoituksen saamiseksi kohdalleen. Automme toimi hyvin koko matkan ajan, vaikka tuo lähes 6 tuhannen kilometrin matka Venäjän hyvin vaihtelevilla teillä olisi uudellekin autolle melkoinen koettelemus. Täällä perillä minulle on tullut noin kolme tuhatta ajokilometriä ja kun siihen lisätääm paluumatka, ei jäädä kauas 15 tkm.stä.
Ennen juhannusta olimme Joosen kanssa ajaneet ns, eteläistä 5.tien reittiä, poiketen tapaamaan tuttuja Mordvan Saranskissa. Silloin varsinkin Uralin ylitys oli ollut yhtä juhlaa kauniine maisemineen ja olihan koko matka Omskista länteen, Saranskiin saakka Jooselle uusi kokemus. Nyt kun ylitimme Uralia yällä alkavan mahataudin kourissa, ei jaksanut ihastella maisemia, eikä niitä yöllä juuri nähnytkään. Tuo lähes 300km vuoristotaival oli ainankin minulle, joka olin ajovuorossa melkoinen koettelemus. Päätä särki ja niskat olivat jumissa. Mielelläni vaihdoin kartanlukijaksi, kun Joose jatkoi ajamista. Vasta myöhemmin kerroin, että minullakin oli tuo sama tauti jo silloin päällä. Aikoinaan , 94 ja 96 kun Omskista palatessamme ajoimme samaa 5.tien reittiä "karhukoplan", Kusti, Erkki, Veikko ja minä kanssa olimme ajaneet suoraan Kazakstanin kautta. Minua olisi kiinnostanut se reitti nytkin, sillä olisihan se lyhentänyt matkaa ehkä 200km verran. Kiersimme kuitenkin varmuuden vuoksi nyt kuten kesäkuussakin tuon Kazakstanin nurkan. Tuolla kiertoreitillä oli ehkä 90 % hyvää uutta asfalttitietä, mutta se loppu muistuttikin enemmän unohduksiin jäänyttä hyvin epätasaista perunapeltoa. Pituutta tuolla pätkällä oli noin 30 km. Ajonopeus oli n 20 km tunnissa.
Eilispäivänä saimme netin taas toimimaan. Asunnossa on jonkunlainen nettiaseman vahvistin, jonka paikka on lasten leikkihuoneessa. Minun kannettava toimiikin nyt vain siellä yhteysjohtoon liitettynä ja ehdin eilen käydä läpi sähköpostini ja kirjoittaa yhden kommentin blogiini sekä myös veteraanimakihyppaajat 1g.fi sivujen vieraskirjaan. Myöhemmin Saima oli irroittanut koneeni johdot ja kun kokeilin saada konettani taas toimimaan hävisi tästä Joosen koneesta nettiyhteys. Yhteys alkoi myöhemmin taas toimia ja Johanna kirjoittikin pitkän tauon jälkeen mukavan matkakertomuksen heidän blogiinsa www.pitkaset.blogspot.com Eilisiltana ehdin katsella netistä uutisia niin Suomesta kuin muualtakin maailmasta. Löysin tietoja myös suomalaisten urheilijoitten heikosta menestyksestä yleisurheilun MM kisosta. Suuren kohun aiheuttaneesta keihäsmiesten kolmikosta vain protestin kautta kisakoneeseen noussut Antti selvisi karsinnasta. niin Ari Mannio kuin Pitkämäkikin karsiutuivat kisasta. Ainoat potentiaaliset mitaliehdokkaamme taitavatkin olla kävelijät.
Eilen kuulin, että Vitali perheineen oli vasta palannut lomaltaan Baikalin takaa Ulan Udesta. Heinäkuussa siellä oli ollut Siperian luterilaisten avioliittileiri. Siellä perheensä kanssa mukana ollut Slava pastori näytti eilen kuvia hyvin onnistuneelta leiriltä. Juha Saarikin oli vaimonsa Anun kanssa käynyt siellä Suomesta käsin lentämällä. He palaavat lomaltaan Suomesta Omskiin syyskuun alkupuolella.
Karatusaan meneminen ja rakennushommien aloitus jää ensi viikon puolelle. Joose haluaa saada ensin täällä asunnossa kaiken toimimaan hyvin.
Edellisessä blogissa, jonka kirjoitin Saranskissa kerroin alkumatkasta. Lisävaloa koko matkan ajalta läytyy Johannan blogista. Ihmeen hyvin Johanna jaksoi rankan matkan, kun kaiken muun vaivan lisäksi koko porukka joutui vatsataudin kouriin kohta Saranskista lähdettyämme. Taudin aiheutti ehkä eräässä tienvarsiruokalassa syöty borschkeitto tai sitten jostain muualta iskenyt pöpö. Saranskin Velmeman srk.n khra Aleksei Aljoskin oli laittanut tuliaisina reittimme varrella Uralin itälaidalla sijaitsevassa Tseljabinskin suurkaupungissa asuvalle äidilleen säkin perunoita, sipuleita ja hunajaa, kuten myös meidän poppoollemmekin. Tuliaisten vientipistäytymisemme venähti lähes 2 vrk.n hyvin tarpeelliseksi lepotauoksi. 75 v Baabuska Tonja hoivasi meitä ja ennenkaikkea yritti syöttää kuin kesäporsasta konsanaan.
Tonja mummi oli tehnyt elämäntyönsä koulunkeittäjänä ja sen kyllä huomasi. Hänellä oli myös aikaa ja sydäntä touhuta lasten kanssa, niin sisällä kuin pihapuistossakin.
Saranskissa tehty huoltoremontti Transportterissa onnistui, vaikka jakohihnan asennuksen jälkeen joutuivatkin tekemään tarkennussäätöä ajoituksen saamiseksi kohdalleen. Automme toimi hyvin koko matkan ajan, vaikka tuo lähes 6 tuhannen kilometrin matka Venäjän hyvin vaihtelevilla teillä olisi uudellekin autolle melkoinen koettelemus. Täällä perillä minulle on tullut noin kolme tuhatta ajokilometriä ja kun siihen lisätääm paluumatka, ei jäädä kauas 15 tkm.stä.
Ennen juhannusta olimme Joosen kanssa ajaneet ns, eteläistä 5.tien reittiä, poiketen tapaamaan tuttuja Mordvan Saranskissa. Silloin varsinkin Uralin ylitys oli ollut yhtä juhlaa kauniine maisemineen ja olihan koko matka Omskista länteen, Saranskiin saakka Jooselle uusi kokemus. Nyt kun ylitimme Uralia yällä alkavan mahataudin kourissa, ei jaksanut ihastella maisemia, eikä niitä yöllä juuri nähnytkään. Tuo lähes 300km vuoristotaival oli ainankin minulle, joka olin ajovuorossa melkoinen koettelemus. Päätä särki ja niskat olivat jumissa. Mielelläni vaihdoin kartanlukijaksi, kun Joose jatkoi ajamista. Vasta myöhemmin kerroin, että minullakin oli tuo sama tauti jo silloin päällä. Aikoinaan , 94 ja 96 kun Omskista palatessamme ajoimme samaa 5.tien reittiä "karhukoplan", Kusti, Erkki, Veikko ja minä kanssa olimme ajaneet suoraan Kazakstanin kautta. Minua olisi kiinnostanut se reitti nytkin, sillä olisihan se lyhentänyt matkaa ehkä 200km verran. Kiersimme kuitenkin varmuuden vuoksi nyt kuten kesäkuussakin tuon Kazakstanin nurkan. Tuolla kiertoreitillä oli ehkä 90 % hyvää uutta asfalttitietä, mutta se loppu muistuttikin enemmän unohduksiin jäänyttä hyvin epätasaista perunapeltoa. Pituutta tuolla pätkällä oli noin 30 km. Ajonopeus oli n 20 km tunnissa.
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Karavaani kulkee....
Tällä kertaa omassa karavaanissamme on vain yksi Transporteri, jonka Joose osti Savonlinnasta muutama päivä ennen tämän reissun alkua, mutta kun teemme matkaa Siperiaan vetävällä valtatiellä kuulumme lähes katkeamattomaan karavaaniin,joka välillä matelee ja seisookin, jonkun tietyömaan tai liikenneonnettomuuden vuoksi. Joskus matkantekijöitä vaan on niin paljon, että liikenne puuroutuu tiettyihin solmukohtiin. Parhainta ajoaikaa onkin aamuyö, jolloin rekkamiehetkin nukkuvat, jollakin vartioidulla P-paikalla.
Kulkipa karavaani sitten millaista tahtia tahansa, niin varmaa on se, että koirat haukkuu joka tapauksessa,
sillä koiria täällä laajalla Venäjän maalla näyttää aina riittävän.
Transporteri, ilman turboa toimiva 2,4 litran dieseli, on vuosimallia -95 , mittarissa reippaat 500 tuhatta, on siis jo rippikouluikäinen kuten meitä kahdella edellisellä reissulla hyvin palvellut Martti veljeni Ivecokin. Molemmista autoista voi nykymaailman näkökulmasta katsoen sanoa, että ne kulkevat lähes rukouksen voimalla. Tosin polttoainetta ja voiteluaineitakin kuluu melkolailla tällaisella pitkällä matkalla.
Kumpainenkin autoista ovat silti aivan toista luokkaa kuin oli aikoinaan jalon uskonveljemme,suuren perheen isän, katusaarnaaja Jaakko Malmin kleinbussi, jonka tavaratilassa oli jäteöljytynnyri, josta kuski lisäsi tarpeen mukaan voiteluainetta. Isompien vastamäkien tullessa hartaasti rukoiltiin, että päästäisiin mäen päälle ja kun päästiin niin oli kiitoksen ja ylistyksen aika. -No viimeisellä paluumatkallamme Siperiasta jouduin minäkin lisäilemään Ivecoonkin öljyä lähes samaan tahtiin, kun sitä tuli huohotinputken kautta sumuna ulos koneesta. Iveco on nyt menossa moottoriremonttiin.
Yleisesti ottaen eräs meidän tämän päivän "hengenmiesten" ja "- naistenkin" ongelma lieneekin liian hyvät ja varmat menopelit ja joka kantilta niin inhimillisesti hyvin turvattu elämä, siispä ei tarvitse olla niin riippuvainen Jumalastakaan. Mutta harvemminpa sitä saadaan ihmeitäkin nähdä ja niistä päästä ylistämään Luojaamme.
Varmuuden vuoksi Joose osti Lappeenrannasta "uuteen" autoomme kytkinpaketin ja jakopäänhihnan ym. vermeet , joita laitetaan paikoilleen täällä Saranskin autohuollossa, sillä aikaa kun lepäilemme ja tapaamme tuttuja. Pitkäset (Joose ja Johanna 30v molemmat, Hilja 8v, Selma 5v ja Selma 2,5v) ovat nyt jossain kyläilemässä ja minä khra Aleksei Aljoskinin luona. Saavuimme tänne Pitkästen entiselle asunnolle Velmeman kirkolle joskus kahden- kolmen välillä yöllä ajettuamme yhteen putkeen kotimaisemista lähdön jälkeen.
Illalla on tarkoitus tavata mordvalaisia nuoria molemmissa kirkoissa. Matkaa jatketaan varmaankin huomenna, kunhan auton huoltohommat on tehty.
Tätä, minun osalta kolmatta kolmen kuukauden pituista matkaa suunniteltaessa oli matkaan lähdössä Joosen vanhin veli Juho. Tosin vain kolmen viikon ajaksi ja lähinnä tutustumaan velimiehen työoloihin. Juhon suunnitelmat muuttuivat siten, että hän tulisi lokakuun lopulla omin kyydein Minusinskiin ja minun kyydillä takaisin. Kahdella edellisellä matkalla mukana ollut Lauri Häkkinen on "heilunut" koko kesän tiukalla aikataululla kattojen huoltohommissa ja on nyt menossa jatkamaan rakennusmestarin opintojaan Hesassa.
Olin keskustellut myös kevään reissulla kuukauden ajan mukana olleen jäppiläläisen eläkeläismv. Esko Kaukosen kanssa asiasta ja hän soittikin minulle juuri ennen tulliin menoamme, että hän tulisi junalla erään tuttavansa kanssa lokakuun alussa ja sitten palaisimme yhdessä Transporterilla. Nyt Esko auttelee tilaa hoitavaa poikaansa viljankorjuuhommissa.
Vanhassa rallissa laulettiin, että" linja-autossa on tunnelmaa ja linja-autossa myös matka katkeaa". Sanat passaavat myös meidän matkantekoomme. Transportterimme on "täynnä kuin Turusen pyssy" ja äiti Johannalta, joka odottaa joskus tammikuulla syntyväksi neljättä lasta vaaditaankin lähes lehmän hermoja keksiessään kolmelle lapselle ajankulua ja tekemistä kun liikkumatila on lähes olematon.Myös välipalan syönti autossa lasten kanssa on oma "taiteenlajinsa".
Joose rakenteli ennen lähtöä makuulaverin pesueelleen auton takaosaan. Yövuorolla oleva kuski kartturin kanssa valvoo ja kolmas mies torkkuu tai jopa nukkuu poikittain heidän takanaan jalat koukussa. Suomesta Saranskiin matkusti kanssamme Velmeman srk:n khran poika 22v Misha Aljoskin, joka oli ollut kesätöissä Suomessa. Misha on opiskellut suomenkieltä ja se sujuukin jo melko hyvin. Mishasta on ollut myös paljon iloa ja apua lasten kanssa matkustamisessa.
Kulkipa karavaani sitten millaista tahtia tahansa, niin varmaa on se, että koirat haukkuu joka tapauksessa,
sillä koiria täällä laajalla Venäjän maalla näyttää aina riittävän.
Transporteri, ilman turboa toimiva 2,4 litran dieseli, on vuosimallia -95 , mittarissa reippaat 500 tuhatta, on siis jo rippikouluikäinen kuten meitä kahdella edellisellä reissulla hyvin palvellut Martti veljeni Ivecokin. Molemmista autoista voi nykymaailman näkökulmasta katsoen sanoa, että ne kulkevat lähes rukouksen voimalla. Tosin polttoainetta ja voiteluaineitakin kuluu melkolailla tällaisella pitkällä matkalla.
Kumpainenkin autoista ovat silti aivan toista luokkaa kuin oli aikoinaan jalon uskonveljemme,suuren perheen isän, katusaarnaaja Jaakko Malmin kleinbussi, jonka tavaratilassa oli jäteöljytynnyri, josta kuski lisäsi tarpeen mukaan voiteluainetta. Isompien vastamäkien tullessa hartaasti rukoiltiin, että päästäisiin mäen päälle ja kun päästiin niin oli kiitoksen ja ylistyksen aika. -No viimeisellä paluumatkallamme Siperiasta jouduin minäkin lisäilemään Ivecoonkin öljyä lähes samaan tahtiin, kun sitä tuli huohotinputken kautta sumuna ulos koneesta. Iveco on nyt menossa moottoriremonttiin.
Yleisesti ottaen eräs meidän tämän päivän "hengenmiesten" ja "- naistenkin" ongelma lieneekin liian hyvät ja varmat menopelit ja joka kantilta niin inhimillisesti hyvin turvattu elämä, siispä ei tarvitse olla niin riippuvainen Jumalastakaan. Mutta harvemminpa sitä saadaan ihmeitäkin nähdä ja niistä päästä ylistämään Luojaamme.
Varmuuden vuoksi Joose osti Lappeenrannasta "uuteen" autoomme kytkinpaketin ja jakopäänhihnan ym. vermeet , joita laitetaan paikoilleen täällä Saranskin autohuollossa, sillä aikaa kun lepäilemme ja tapaamme tuttuja. Pitkäset (Joose ja Johanna 30v molemmat, Hilja 8v, Selma 5v ja Selma 2,5v) ovat nyt jossain kyläilemässä ja minä khra Aleksei Aljoskinin luona. Saavuimme tänne Pitkästen entiselle asunnolle Velmeman kirkolle joskus kahden- kolmen välillä yöllä ajettuamme yhteen putkeen kotimaisemista lähdön jälkeen.
Illalla on tarkoitus tavata mordvalaisia nuoria molemmissa kirkoissa. Matkaa jatketaan varmaankin huomenna, kunhan auton huoltohommat on tehty.
Tätä, minun osalta kolmatta kolmen kuukauden pituista matkaa suunniteltaessa oli matkaan lähdössä Joosen vanhin veli Juho. Tosin vain kolmen viikon ajaksi ja lähinnä tutustumaan velimiehen työoloihin. Juhon suunnitelmat muuttuivat siten, että hän tulisi lokakuun lopulla omin kyydein Minusinskiin ja minun kyydillä takaisin. Kahdella edellisellä matkalla mukana ollut Lauri Häkkinen on "heilunut" koko kesän tiukalla aikataululla kattojen huoltohommissa ja on nyt menossa jatkamaan rakennusmestarin opintojaan Hesassa.
Olin keskustellut myös kevään reissulla kuukauden ajan mukana olleen jäppiläläisen eläkeläismv. Esko Kaukosen kanssa asiasta ja hän soittikin minulle juuri ennen tulliin menoamme, että hän tulisi junalla erään tuttavansa kanssa lokakuun alussa ja sitten palaisimme yhdessä Transporterilla. Nyt Esko auttelee tilaa hoitavaa poikaansa viljankorjuuhommissa.
Vanhassa rallissa laulettiin, että" linja-autossa on tunnelmaa ja linja-autossa myös matka katkeaa". Sanat passaavat myös meidän matkantekoomme. Transportterimme on "täynnä kuin Turusen pyssy" ja äiti Johannalta, joka odottaa joskus tammikuulla syntyväksi neljättä lasta vaaditaankin lähes lehmän hermoja keksiessään kolmelle lapselle ajankulua ja tekemistä kun liikkumatila on lähes olematon.Myös välipalan syönti autossa lasten kanssa on oma "taiteenlajinsa".
Joose rakenteli ennen lähtöä makuulaverin pesueelleen auton takaosaan. Yövuorolla oleva kuski kartturin kanssa valvoo ja kolmas mies torkkuu tai jopa nukkuu poikittain heidän takanaan jalat koukussa. Suomesta Saranskiin matkusti kanssamme Velmeman srk:n khran poika 22v Misha Aljoskin, joka oli ollut kesätöissä Suomessa. Misha on opiskellut suomenkieltä ja se sujuukin jo melko hyvin. Mishasta on ollut myös paljon iloa ja apua lasten kanssa matkustamisessa.
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Aamukammassa on nyt jäljellä vain yksi piikki
Huomisaamuna on tarkoitus lähteä ajelemaan kohti Etelä-Siperiaa. Lappeenrannassa tehdään viimeiset hankinnat matkaa varten ja pitänee ostaa myös uusi aamukampa, josta aloitetaan katkoa piikkejä Suomeen paluuta odotellessa.. Kulkuneuvokin vaihtui lähes viime tipassa. Martti-veljeni Ivecohan on menossa moottoriremonttiin. Olin jo kysynyt ystävältäni Valtteri Flankkumäeltä Kangaslammilta heidän melko tuoretta as.autoaan (Vuosimalli vähän yli 10v vanha), mutta Joosella oli vielä kiikarissa kaksikin rippikouluikäistä VW-Transportteria. Hän teki viime torstaina kaupat Savonlinnassa Inkeröisen käytettyjen autojen liikkeessä 2,4 litran sinisestä dieselistä (ilman turboa). Mittarissa kahdeksalle hengelle retkeilyautoksi rekisteröidyssä entisessä bussissa on jo 500 th kilometriä. Auto on suht`siisti ja alustaltaan jämäkkä. Lappeenrannasta ostetaan mukaan varmuuden vuoksi kytkinpaketti ja jonkun verran muitakin varaosia.
As.auto olisi kyllä perheen kanssa matkustettaessa ollut paljon mukavampi, mutta se olisi herättänyt turhaa huomiota Venäjän teillä ja erikoisesti Minusinskin ja Karatusan alueella. Venäjällähän niin asuntoauto kuin asuntovaunukin on vielä melko tuntematon käsite.
"Marsrutu" (venäjää ja tarkoittanee matkasuunnitelmaa) on että ajetaan kolmessa 1500km jaksossa, etappipaikkoina Saransk ja Omsk, joissa yövytään tarvittaessa kaksikin yötä ja sitte välimatkat ajetaan putkessa kuskia vaihtaen. Johanna ja lapset voivat nukkua takana myös ajon aikana. Saranskiin matkaa kanssamme Aljoskinien Misha poika, joka on ollut kesätöissä Suomessa.Pitkäset olivat pari vuotta lähetystyössä Saranskissa ja Omskissa asuu Siperian lääninrovasti Juha Saari perheineen.
Joosen isoveli siirsi Siperian matkaansa loka-marraskuulle ja ajaa silloin auton kanssani Suomeen.
Myös kevään talkooreissulla ollut jäppiläläisen mv. Esko Kaukosen kanssa on ollut keskustelua ja hän ehkä saattaisi tulla junalla tai lentäen lokakuussa talkoisiin ja palata kanssani autolla marraskuussa.
Molemmilla aikaisemmilla reissuilla ollut "stadin kundi" Lauri Häkkinen on tehnyt koko kesän kattohuoltohommia pääkaupunkiseudulla ja aikoo nyt syksyllä keskittyä jatkamaan rakennusmestariopintojaan.
Joose perheineen palaa myöhemmin ainankin pariksi talvikuukaudeksi Suomeen. Heillehän on tammikuussa tulossa neljäs lapsi ja myös viisumiasiat vaativat kotimaahan tuloa.
Karatusassa meitä odottaa tiukka työrupeama. Vitalin pappilaan rakennetaan perustuksista lähtien 3 metrin jatko-osa, johon tulee lapsille kaksi makuuhuonetta. Vitali ,Tonja ja lapset Sveta 9v, Dima 8v, Aljosa 6v ja Misha 3v muuttivat taloon asumaan juuri ennen Suomeen paluutamme kesäkuussa. On mielenkiintoista mennä sinne kuulemaan uutisia kuinka asuminen on alkanut sujua. Onko vanha porakaivo toiminut ja miten he ovat muuten alkaneet viihtyä uudessa kodissa. Onneksi aivan lähinaapureista on löytynyt heille käytännön asioissa apua jos ovat sitä tarvinneet.
Loppuviikosta hyvästelin tuttujani ja pistäydyin vielä Vääksyssä tapaamassa Riikan perhettä. Jätin sinne myös mäkihyppyvarusteeni ja tsekkasin hieman muitakin kamppeitani. Vaatetavaraa tahtoo kertyä Skodaan liian kanssa, nyt kun ok.talonikin on vuokralla, eikä siellä viitsi myötäänsä trampata kuljettamassa kamppeita varastoon.
Vääksystä ajoin vanhimman siskoni Ailan 70v synttäreille Pieksämäelle ja siellä tapasin taas lähes kaikki sisaruksistani. Savonlinnaan palatessani otin Juvan ABC:ltä kyytiini Kaisan miehen Antin joka bändikaverinsa kanssa oli palaamassa keikkamatkalta Hesasta. Ajoimme tänne Savonlinnan Särkikujalle, josta Antti otti mukaansa Skodan ja myös peräkärryni. Heillä on alkamassa porrasremontti 2-kerroksisessa paritalon puolikkaassaan Itkonniemen Sandelsinkadulla.
Ennen Vääksyyn lähtöä soitin vuokralaisilleni tiedustellen ovatko jo löytäneet uutta asuntoa. Parikin paikkaa oli ollut katkolla, muttei tärpännyt vielä. Sovin Niinan kanssa, että ellei uutta asuntoa löydy voivat vielä jatkaa asumista vanhalla sopimuksella kunnes palaan Suomeen 20. marraskuuta mennessä. Sitten katsotaan tilannetta uudelleen. Vuokralaisethan tekivät talosta ostotarjouksen joka oli minulle liian matala ja sanoivat muuttavansa pois myyntiruljanssin jaloista. Kaksi muutakin tarjousta jotka ovat lähempänä reaalista myyntihintaa olen saanut, mutta kaupat on vielä hautumassa enkä ole myöskään tehnyt myyntisopimusta Kiinteistöfirman kanssa.
As.auto olisi kyllä perheen kanssa matkustettaessa ollut paljon mukavampi, mutta se olisi herättänyt turhaa huomiota Venäjän teillä ja erikoisesti Minusinskin ja Karatusan alueella. Venäjällähän niin asuntoauto kuin asuntovaunukin on vielä melko tuntematon käsite.
"Marsrutu" (venäjää ja tarkoittanee matkasuunnitelmaa) on että ajetaan kolmessa 1500km jaksossa, etappipaikkoina Saransk ja Omsk, joissa yövytään tarvittaessa kaksikin yötä ja sitte välimatkat ajetaan putkessa kuskia vaihtaen. Johanna ja lapset voivat nukkua takana myös ajon aikana. Saranskiin matkaa kanssamme Aljoskinien Misha poika, joka on ollut kesätöissä Suomessa.Pitkäset olivat pari vuotta lähetystyössä Saranskissa ja Omskissa asuu Siperian lääninrovasti Juha Saari perheineen.
Joosen isoveli siirsi Siperian matkaansa loka-marraskuulle ja ajaa silloin auton kanssani Suomeen.
Myös kevään talkooreissulla ollut jäppiläläisen mv. Esko Kaukosen kanssa on ollut keskustelua ja hän ehkä saattaisi tulla junalla tai lentäen lokakuussa talkoisiin ja palata kanssani autolla marraskuussa.
Molemmilla aikaisemmilla reissuilla ollut "stadin kundi" Lauri Häkkinen on tehnyt koko kesän kattohuoltohommia pääkaupunkiseudulla ja aikoo nyt syksyllä keskittyä jatkamaan rakennusmestariopintojaan.
Joose perheineen palaa myöhemmin ainankin pariksi talvikuukaudeksi Suomeen. Heillehän on tammikuussa tulossa neljäs lapsi ja myös viisumiasiat vaativat kotimaahan tuloa.
Karatusassa meitä odottaa tiukka työrupeama. Vitalin pappilaan rakennetaan perustuksista lähtien 3 metrin jatko-osa, johon tulee lapsille kaksi makuuhuonetta. Vitali ,Tonja ja lapset Sveta 9v, Dima 8v, Aljosa 6v ja Misha 3v muuttivat taloon asumaan juuri ennen Suomeen paluutamme kesäkuussa. On mielenkiintoista mennä sinne kuulemaan uutisia kuinka asuminen on alkanut sujua. Onko vanha porakaivo toiminut ja miten he ovat muuten alkaneet viihtyä uudessa kodissa. Onneksi aivan lähinaapureista on löytynyt heille käytännön asioissa apua jos ovat sitä tarvinneet.
Loppuviikosta hyvästelin tuttujani ja pistäydyin vielä Vääksyssä tapaamassa Riikan perhettä. Jätin sinne myös mäkihyppyvarusteeni ja tsekkasin hieman muitakin kamppeitani. Vaatetavaraa tahtoo kertyä Skodaan liian kanssa, nyt kun ok.talonikin on vuokralla, eikä siellä viitsi myötäänsä trampata kuljettamassa kamppeita varastoon.
Vääksystä ajoin vanhimman siskoni Ailan 70v synttäreille Pieksämäelle ja siellä tapasin taas lähes kaikki sisaruksistani. Savonlinnaan palatessani otin Juvan ABC:ltä kyytiini Kaisan miehen Antin joka bändikaverinsa kanssa oli palaamassa keikkamatkalta Hesasta. Ajoimme tänne Savonlinnan Särkikujalle, josta Antti otti mukaansa Skodan ja myös peräkärryni. Heillä on alkamassa porrasremontti 2-kerroksisessa paritalon puolikkaassaan Itkonniemen Sandelsinkadulla.
Ennen Vääksyyn lähtöä soitin vuokralaisilleni tiedustellen ovatko jo löytäneet uutta asuntoa. Parikin paikkaa oli ollut katkolla, muttei tärpännyt vielä. Sovin Niinan kanssa, että ellei uutta asuntoa löydy voivat vielä jatkaa asumista vanhalla sopimuksella kunnes palaan Suomeen 20. marraskuuta mennessä. Sitten katsotaan tilannetta uudelleen. Vuokralaisethan tekivät talosta ostotarjouksen joka oli minulle liian matala ja sanoivat muuttavansa pois myyntiruljanssin jaloista. Kaksi muutakin tarjousta jotka ovat lähempänä reaalista myyntihintaa olen saanut, mutta kaupat on vielä hautumassa enkä ole myöskään tehnyt myyntisopimusta Kiinteistöfirman kanssa.
perjantai 12. elokuuta 2011
Lähtölaskenta Siperiaan jo käynnissä
Viisumin alkamispäivä on 22.08. ,joten eipä tässä ole pitkiä aikoja Siperiaan lähtöön. Olen ollut muutaman päivän Vääksyssä Riikan perheen luona.Äsken asennettiin Jannen kanssa ovea karmeineen keittiön ja makuukamarin välille, joten rakennushommatkaan ei ole ihan päässeet unohtumaan. Olen myös päässyt vihdoinkin alkuun mäkihyppytreeneissäkin tämän kesän osalta. Ensimmäset kolme mäkeä hyppäsin Paimiossa K57 mäessä kyläilyreissun ohessa. Poikkesin tapaamassa keskikoulukaveriani Somerolla ja kun samalle päivälle sattuivat mäkiharjoitukset niin menin mukaan. Kaksi myös kolmen hypyn treeniä tein heti perään Lahden kuusnelosessa. Tänään olis ollut kolmas treeni Lahdessa, mutta tyydyin toimimaan huolto-, tuulimerkinanto- ja valmennushommissa, kun ystäväni Taneli "Tande" Niemi 37v hyppäsi ysikympissä, ja komeasti hyppäsikin,parhaat hypyt hieman vaille 80 ja 85 metrisiä. Edellisissä treeneissä olivat kanssani Kari Pesonen 51v ja Hannu Rosenlund 62v.
Tätä mäkihyppysessiota edelsi minun osalta kahden päivän pituinen SEKLin lähettien kokoontuminen Ryttylän Lähetyskeskuksessa. Toiset olivat aloittaneet jo sunnuntaina ja osa porukasta jäi vielä jatkamaan ke-to sielunhoitokoulutukseen. Oli mukava tavata entisiä tuttuja ja myös tutustua uusiin lähetystyöntekijöihin.
Myös Joose ja Johanna Pitkänen olivat Ryttylässä su-ma. Ajoimme ma.iltana yhdessä Mäntsälään katsomaan yhtä mahdollista retkeilyautoa Pitkästen käyttöön. Melko iäkäs Hiace oli koriltaan liian loppuunajettu ja jäi odottamaan seuraavia ostajia.
Minulla oli viikonloppuna vanhimman lapsenlapseni Eero Turusen riparin päätösjuhlat. Perhe kuuluu Vapaakirkkoon ja leiri pidettiin Kiponniemen leirikeskuksessa noin 15 km Jyväskylästä Seinäjoen suuntaan.
Aivan upeat ja hengellisesti riemastuttavat olivat leirin päättäjäisjuhlat lauantaina , joihin pääsin Eeron Kaisakummin "siivellä" osallistumaan. Samaa on sanottava myös sunnuntaina sukulaisten ja ystävien kokoontumisesta Eeron kotona Jkl:n Kannaksenkadulla.
Ennen Jyväskylää olin Kaisan ja Antin vieraana heidän "uudessa" paritalonpuolikas kodissaan Sandelsinkadulla Kuopion Itkonniemessä.Viime Tapanina syntynyt esikoispoika Eppu Akusti oli kaiken keskipiste ja jatkoi papan sydämen valloitusta. Haikea oli erota Epusta kuin kaikista muistakin lastenlapsista, kun jouduin lähtemään Jyväskylän juhlista keskenkaiken kohti Ryttylää, vaikka sitten jäinkin yöksi Vääksyyn
ja ajoin Ryttylään vasta maanantaiaamuna.
Olen vielä menossa ennen Siperiaan lähtöä Savonlinnaan. Pitää tsekata mitä varusteita otan Siperian matkalle.
Johonkin suuntaan pitäisi ratkaista myös Viuhonmäen ok.talon kohtalo. Kohta vuoden siellä vuokralaisena asunut , viime keväänä poikansa Leon isän Miskan kanssa aviotunut Niina on muuttamassa pois talosta. Jos seuraava talouslama on tulossa ei juuri nyt kannattaisi luopua kiinteästä omaisuudesta, neuvoi minua Joosen isä Jussi Pitkänen.Muutaman tarjouksen olen jo talosta tutuilta saanut, enkä ole vielä tehnyt Kiinteistöfirman kanssa lopullista myyntisopimusta. Muutamia tuttujakin pitäisi Savonlinnassa käydessä tavata ja myös rukoillen kysellä Taivaan Isältä johdatusta kaikkiin käytännön asioihin.
Tänä iltana soitin kahdella edellisellä Siperian talkooreissulla mukana olleelle Lauri Häkkiselle. Lauri oli yrittänyt minua tavoittaa. Hänellä on alkamassa elokuun lopulla seuraava opiskelujakso rakennusmestarikoulutuksessa. Kevään reissulla kuukauden verran mukana ollut Esko Kaukonen kertoi kun viimeksi tapasimme laittaneensa erään kaverinsa kanssa vuoden viisumin vireille, mutta ei poikansa maataloushommien vuoksi ehdi nyt mukaamme. Esko sanoi, että he saattaisivat tulla myöhemmin junalla. Siksi olisi hyvä jos löytyisi riittävän tilava ja käytännöllinen auto matkan tekoon. Ivecon öljyongelma on vielä ratkaisematta.
Tätä mäkihyppysessiota edelsi minun osalta kahden päivän pituinen SEKLin lähettien kokoontuminen Ryttylän Lähetyskeskuksessa. Toiset olivat aloittaneet jo sunnuntaina ja osa porukasta jäi vielä jatkamaan ke-to sielunhoitokoulutukseen. Oli mukava tavata entisiä tuttuja ja myös tutustua uusiin lähetystyöntekijöihin.
Myös Joose ja Johanna Pitkänen olivat Ryttylässä su-ma. Ajoimme ma.iltana yhdessä Mäntsälään katsomaan yhtä mahdollista retkeilyautoa Pitkästen käyttöön. Melko iäkäs Hiace oli koriltaan liian loppuunajettu ja jäi odottamaan seuraavia ostajia.
Minulla oli viikonloppuna vanhimman lapsenlapseni Eero Turusen riparin päätösjuhlat. Perhe kuuluu Vapaakirkkoon ja leiri pidettiin Kiponniemen leirikeskuksessa noin 15 km Jyväskylästä Seinäjoen suuntaan.
Aivan upeat ja hengellisesti riemastuttavat olivat leirin päättäjäisjuhlat lauantaina , joihin pääsin Eeron Kaisakummin "siivellä" osallistumaan. Samaa on sanottava myös sunnuntaina sukulaisten ja ystävien kokoontumisesta Eeron kotona Jkl:n Kannaksenkadulla.
Ennen Jyväskylää olin Kaisan ja Antin vieraana heidän "uudessa" paritalonpuolikas kodissaan Sandelsinkadulla Kuopion Itkonniemessä.Viime Tapanina syntynyt esikoispoika Eppu Akusti oli kaiken keskipiste ja jatkoi papan sydämen valloitusta. Haikea oli erota Epusta kuin kaikista muistakin lastenlapsista, kun jouduin lähtemään Jyväskylän juhlista keskenkaiken kohti Ryttylää, vaikka sitten jäinkin yöksi Vääksyyn
ja ajoin Ryttylään vasta maanantaiaamuna.
Olen vielä menossa ennen Siperiaan lähtöä Savonlinnaan. Pitää tsekata mitä varusteita otan Siperian matkalle.
Johonkin suuntaan pitäisi ratkaista myös Viuhonmäen ok.talon kohtalo. Kohta vuoden siellä vuokralaisena asunut , viime keväänä poikansa Leon isän Miskan kanssa aviotunut Niina on muuttamassa pois talosta. Jos seuraava talouslama on tulossa ei juuri nyt kannattaisi luopua kiinteästä omaisuudesta, neuvoi minua Joosen isä Jussi Pitkänen.Muutaman tarjouksen olen jo talosta tutuilta saanut, enkä ole vielä tehnyt Kiinteistöfirman kanssa lopullista myyntisopimusta. Muutamia tuttujakin pitäisi Savonlinnassa käydessä tavata ja myös rukoillen kysellä Taivaan Isältä johdatusta kaikkiin käytännön asioihin.
Tänä iltana soitin kahdella edellisellä Siperian talkooreissulla mukana olleelle Lauri Häkkiselle. Lauri oli yrittänyt minua tavoittaa. Hänellä on alkamassa elokuun lopulla seuraava opiskelujakso rakennusmestarikoulutuksessa. Kevään reissulla kuukauden verran mukana ollut Esko Kaukonen kertoi kun viimeksi tapasimme laittaneensa erään kaverinsa kanssa vuoden viisumin vireille, mutta ei poikansa maataloushommien vuoksi ehdi nyt mukaamme. Esko sanoi, että he saattaisivat tulla myöhemmin junalla. Siksi olisi hyvä jos löytyisi riittävän tilava ja käytännöllinen auto matkan tekoon. Ivecon öljyongelma on vielä ratkaisematta.
maanantai 1. elokuuta 2011
Siperia odottaa...
Ja varmaan myös opettaa taas jotain uuttakin; jahka sinne asti ehditään.Lähtöpäivä lienee 22.08. Menopeli on vielä "auki" . Martti veljen Iveco oottaa remonttia öljyongelmien vuoksi ja oma Skodakin perusteellisempaa huoltoa, jos sillä joudun lähtemään.Talkooporukan haalinta on melko heikoilla. Joosen vanhin veli Juho on lähdössä, mutta vain pariksi kolmeksi viikoksi tutustumaan paikkoihin. Esko Kaukonen, joka oli Siperiassa keväällä kuukauden kertoi, että hän saattaisi erään kaverinsa kanssa tulla hieman myöhemmin perästä junalla. Hän auttelee nyt poikaansa maatilalla viljankorjuu-, ym hommissa Jäppilässä Aikaa työkentälle lähtöön on yllättävän vähän ja tekemistä sekä menemistä kotimaassa aikalailla. Tuntuu, että kaikki on vielä melkolailla levällään kuin "Jokisen eväät", eikä vähiten meikäläisen sisikunta. Viuhonmäen ok.talon myyntiprosessi on alkuvaiheessa. Siihen liittyen on tullut ihan uusiakin näkökulmia asioihin ja parasta lienee vain hiljakseen huokailla tuonne "yläkerran" suuntaan ja kysellä rukoillen johdatusta.
Siellä vielä nyt asuvat vuokralaiset, jotka ovat muuttamassa pois ( Niina avioitui keväällä Leon isän Miskan kanssa) tekivät kyllä tarjouksen talosta ja olivat siitä todella kiinnostuneet, mutta en sillä hinnalla voinut itse ns. pitkästä tavarasta rakentamastani (aloitin nöyrästi lautapoikana ja ystäväni Matti Leppämäki oli se ammattimies, joka myöhemmin fiksusti hinnoitteli itsensä pihalle ja pakotti minut ryhdistäytymään rakennusmieheksi) talosta luopua. Muutama muukin suurempi , mutta vielä liian matala tarjous on tullut. Ehkä niitten tekijät poikkeavat vielä katsomassa taloa.
En ole vielä tehnyt myyntisopimusta Kiinteistövälitysfirman kanssa. Sieltä kävi mukava mies arvioimassa talon realistiseksi myyntihinnan xxx xxx euroa,ja sanoi, että jos he alkavat sitä myydä niin lähtöhinnaksi voisi laittaa jotain xxx tuhatta. Talossa ei ole tehty mitään peruskunnostusremppaa, ja keittiö ym teknillinen kalusto on alkuperäistä.Vain ulkomaalaus uusittiin 1995 kesällä ennen minun 50v juhlia ja kuten jossain blogissa taisin mainitakin, niin juuri ennen kiinteistökaverin tuloa tein pientä pintafiksausta eli ehostusta eteläpuolen ikkunapelleille ja päätyjen ja kuistin otsalaudoitukselle.(Vähän samanlaista kuin naisten pakkelointi ja ripsivärien yms. laitto, jolla meitä miehiä onnistuvat jonkunverran hämäämään). Kieltämättä talo näytti paljonkin pirteämmältä tuon pienen toimenpiteen jälkeen, joten sallittakoon se pikku hämäys myös naisväelle. Useinhan se ainankin piristää tekijää itseään ja ehkä kohottaa hieman itsetuntoakin. Niin ja antaahan se ainankin silmäniloa meille muillekin.
Viime perjantaihin saakka oli Tallisaaressa (tyttärien kesäpaikka, jossa olin tänä kesänä poikkeuksellisen paljon kun ok.talossani on vuokralaiset) vipinää ja vilskettä ja välillä melskettäkin, kun lastenlapset olivat vauhdissa. Parhaimmillaan lapsia kavereineen (osa jo nuoriakin) oli yksitoista ja aikuisiakin reilusti yli puolen tusinan ja sittenhän siellä kävi tietenkin vieraitakin juuri sopivasti. Todella mukavaa oli viettää aikaa lastenlasten ja heidän vanhempiensa kanssa. Vävyjen anoppikin saaressa poikkeili ja kävi samalla 5v Hermannin kanssa katsomassa soutamalla katiskoitaan. Hermanni oli puukalikka kädessä ja pääsikin muutaman kerran tainnuttamaan jonkun hauen,lahnan ja useita ahvenia.
Oma työtahtini oli huomattavasti rauhallisempi verrattuna moniin aikaisempiin kesiin. Liekö johtunut lisääntyneestä iästä vai siitä, että tuli ne kaksi pitempää talkoorupeamaa tehtyä Etelä-Siperiassa.
-No polttopuita tuli sentään jonkunverran sahattua Stihlillä ja asensin jo edesmennyttä appiukkoani lainatekseni ihan "uhalliset" portaat kesämökkiin Asta myrskyn kellistämän saunanrantapetäjän halkaistusta tyvipölkystä. Muuten olen kunnostautunut enemmän kuljetuspuolella ja lautapoikana, kun vävy Janne on asentanut kesämökin sisäkattoa tuppeen sahatusta lepästä. Vielä keskeneräisenäkin tulos näyttää suorastaan upealta. Sisäkaton jälkeen ovat vuorossa ikkunoitten asennus ja ovenkin. Ikkunat pokineen ja raameineen Janne on tilannut eräältä n 85v ammattilaiselta jostain Vääksystä Jämsään vievän tien varrelta.
Valokuviakin minulla olisi kännykkäkamerassa, muttei ketään asistenttia auttamassa niitten siirrossa.Tyttäreni Tiinan blogista löytyy hyviä kuvia tältä kesältä saarestakin (http://www.peurankello.blogspot.com/).
Kesääni kotimaassa on mahtunut pari talkoojaksoa Joosen savusaunan hirsikehikolla. Srk.vierailuja Luumäellä, Joroisissa ja Pieksämäellä kahdestikin. Luumäellä kokkojuhlassa, Joroisissa lasten leirillä, Pieksämäen Jäppilässä SEKLin telttakokoussarjan avajaisissa ja myös rippileirillä.Tuo rippileirillä käynti oli todella piristävä. Olin aivan omassa elementissäni jutustellessani nuorille kertoen lapsuudestani lähtien kuinka sain lähes heidän ikäisenään tulla uskoon ja sitten kuinka Jumala on johdattanut nuorisotyöhön ja nyt eläkeläisenä vielä Siperiaan lähetystyöhön. Mukava oli näyttää kuviakin Siperiasta, vaikkakin siltäosin oli valmisteluni aika heikkoa.
Heinäkuun alussa olin "mannekiinina" Venäjän työn osastolla Kansanlähetyspäivillä Seinäjoella, jossa minut myös siunattiin toisten lähettien kanssa uudelle työkaudelle. Useinhan noilla hengellisillä kesäjuhlilla on parasta kun tapaa vanhoja ystäviä ja sitäkin sektoria tuli hoideltua. Perinteiseen tapaan pääsin jututtamaan myös "Sallan tyttöjä" , samoja kuin edelliskesänäkin, eli Raatikan Topin tytärtä Tuulaa ja - sanos nyt.... niin Irjaa joka oli lähtöisin Kallungin kylän läheltä Niemelän kylästä. Top Kympin kärkeen sijoittui kyllä minulla niin niin monella muullakin kesäjuhlien aikaisen majapaikan väki. Yövyin niin rakkaan veteraanihyppääjäveljeni "Maatalousneusvos"/ Ylistaron "Pikkujättiläisen" Raimo Rannanpään kotona Untamalan kylässä. Paikalla ja Raimon matkassa juhlillakin lauantaina oli pirtsakka vielä edelleen Oulussa asustava tyttöystävä Laila. Iltayöt me Raimon kanssa "hypättiin mäkeä" ja aamusella käytiin porukalla uimassa läheisellä soranottoalueelle muodostuneessa kirkasvetisessä lammessa.
Elokuussa on SEKLin lähettipäivät Ryttylässä. Jospa sillä reissulla saisin aikaiseksi käydä avaamassa muovimäkikauden Hertsikassa. Peruskuntotreenit ovat olleet vähän hunningolla, kuten parina kolmena edellisenä kesänäkin. Jostain pitäisi löytää lisälatausta sillekin sektorille, jotta saisi luotua riittävän voima- ja kuntopohjan ja pääsisi talvella kilpailukauden lähestyessä jopa hieman herkistelemään, jolloin voisi odottaa parempaa tulostakin.
Saaressa olin ainankin pari viikkoa ilman nettiyhteyttä ja oli mukava huomata, että ihan hyvin tuli toimeen. Kuitenkin on tuntunut hyvältä kun on päässyt lukemaan ystäviltä tulleita ja usein niin sydäntä lämmittäviä sähköposteja ja niihin vastailemaan. Mukava oli myös lopultakin päivittää myös tätä blogia, vaikkei tähän tohdi aina ihan kaikkia syvimpiä tuntojaan kirjoitellakaan.
Jossain välissä pitäisi yrittää koota itseään ja kirjoittaa myös lähettäja- ja rukouskirje. Alkujaan sain aikaiseksi niitä kuukausittain, mutta kevät puolella "repesi" tauko pariksikin kuukaudeksi ja sama taitaa olla tilanne nytkin. Jos joku blogia seuraava haluaisi saada myös sitä postia, niin ota yhteyttä SEKLin toimistoon
Ryttylään tai ilmoita ositteesi lähettisihteereilleni (satumaria.eronen@gmail.com tai annipitka@gmail.com)
Siellä vielä nyt asuvat vuokralaiset, jotka ovat muuttamassa pois ( Niina avioitui keväällä Leon isän Miskan kanssa) tekivät kyllä tarjouksen talosta ja olivat siitä todella kiinnostuneet, mutta en sillä hinnalla voinut itse ns. pitkästä tavarasta rakentamastani (aloitin nöyrästi lautapoikana ja ystäväni Matti Leppämäki oli se ammattimies, joka myöhemmin fiksusti hinnoitteli itsensä pihalle ja pakotti minut ryhdistäytymään rakennusmieheksi) talosta luopua. Muutama muukin suurempi , mutta vielä liian matala tarjous on tullut. Ehkä niitten tekijät poikkeavat vielä katsomassa taloa.
En ole vielä tehnyt myyntisopimusta Kiinteistövälitysfirman kanssa. Sieltä kävi mukava mies arvioimassa talon realistiseksi myyntihinnan xxx xxx euroa,ja sanoi, että jos he alkavat sitä myydä niin lähtöhinnaksi voisi laittaa jotain xxx tuhatta. Talossa ei ole tehty mitään peruskunnostusremppaa, ja keittiö ym teknillinen kalusto on alkuperäistä.Vain ulkomaalaus uusittiin 1995 kesällä ennen minun 50v juhlia ja kuten jossain blogissa taisin mainitakin, niin juuri ennen kiinteistökaverin tuloa tein pientä pintafiksausta eli ehostusta eteläpuolen ikkunapelleille ja päätyjen ja kuistin otsalaudoitukselle.(Vähän samanlaista kuin naisten pakkelointi ja ripsivärien yms. laitto, jolla meitä miehiä onnistuvat jonkunverran hämäämään). Kieltämättä talo näytti paljonkin pirteämmältä tuon pienen toimenpiteen jälkeen, joten sallittakoon se pikku hämäys myös naisväelle. Useinhan se ainankin piristää tekijää itseään ja ehkä kohottaa hieman itsetuntoakin. Niin ja antaahan se ainankin silmäniloa meille muillekin.
Viime perjantaihin saakka oli Tallisaaressa (tyttärien kesäpaikka, jossa olin tänä kesänä poikkeuksellisen paljon kun ok.talossani on vuokralaiset) vipinää ja vilskettä ja välillä melskettäkin, kun lastenlapset olivat vauhdissa. Parhaimmillaan lapsia kavereineen (osa jo nuoriakin) oli yksitoista ja aikuisiakin reilusti yli puolen tusinan ja sittenhän siellä kävi tietenkin vieraitakin juuri sopivasti. Todella mukavaa oli viettää aikaa lastenlasten ja heidän vanhempiensa kanssa. Vävyjen anoppikin saaressa poikkeili ja kävi samalla 5v Hermannin kanssa katsomassa soutamalla katiskoitaan. Hermanni oli puukalikka kädessä ja pääsikin muutaman kerran tainnuttamaan jonkun hauen,lahnan ja useita ahvenia.
Oma työtahtini oli huomattavasti rauhallisempi verrattuna moniin aikaisempiin kesiin. Liekö johtunut lisääntyneestä iästä vai siitä, että tuli ne kaksi pitempää talkoorupeamaa tehtyä Etelä-Siperiassa.
-No polttopuita tuli sentään jonkunverran sahattua Stihlillä ja asensin jo edesmennyttä appiukkoani lainatekseni ihan "uhalliset" portaat kesämökkiin Asta myrskyn kellistämän saunanrantapetäjän halkaistusta tyvipölkystä. Muuten olen kunnostautunut enemmän kuljetuspuolella ja lautapoikana, kun vävy Janne on asentanut kesämökin sisäkattoa tuppeen sahatusta lepästä. Vielä keskeneräisenäkin tulos näyttää suorastaan upealta. Sisäkaton jälkeen ovat vuorossa ikkunoitten asennus ja ovenkin. Ikkunat pokineen ja raameineen Janne on tilannut eräältä n 85v ammattilaiselta jostain Vääksystä Jämsään vievän tien varrelta.
Valokuviakin minulla olisi kännykkäkamerassa, muttei ketään asistenttia auttamassa niitten siirrossa.Tyttäreni Tiinan blogista löytyy hyviä kuvia tältä kesältä saarestakin (http://www.peurankello.blogspot.com/).
Kesääni kotimaassa on mahtunut pari talkoojaksoa Joosen savusaunan hirsikehikolla. Srk.vierailuja Luumäellä, Joroisissa ja Pieksämäellä kahdestikin. Luumäellä kokkojuhlassa, Joroisissa lasten leirillä, Pieksämäen Jäppilässä SEKLin telttakokoussarjan avajaisissa ja myös rippileirillä.Tuo rippileirillä käynti oli todella piristävä. Olin aivan omassa elementissäni jutustellessani nuorille kertoen lapsuudestani lähtien kuinka sain lähes heidän ikäisenään tulla uskoon ja sitten kuinka Jumala on johdattanut nuorisotyöhön ja nyt eläkeläisenä vielä Siperiaan lähetystyöhön. Mukava oli näyttää kuviakin Siperiasta, vaikkakin siltäosin oli valmisteluni aika heikkoa.
Heinäkuun alussa olin "mannekiinina" Venäjän työn osastolla Kansanlähetyspäivillä Seinäjoella, jossa minut myös siunattiin toisten lähettien kanssa uudelle työkaudelle. Useinhan noilla hengellisillä kesäjuhlilla on parasta kun tapaa vanhoja ystäviä ja sitäkin sektoria tuli hoideltua. Perinteiseen tapaan pääsin jututtamaan myös "Sallan tyttöjä" , samoja kuin edelliskesänäkin, eli Raatikan Topin tytärtä Tuulaa ja - sanos nyt.... niin Irjaa joka oli lähtöisin Kallungin kylän läheltä Niemelän kylästä. Top Kympin kärkeen sijoittui kyllä minulla niin niin monella muullakin kesäjuhlien aikaisen majapaikan väki. Yövyin niin rakkaan veteraanihyppääjäveljeni "Maatalousneusvos"/ Ylistaron "Pikkujättiläisen" Raimo Rannanpään kotona Untamalan kylässä. Paikalla ja Raimon matkassa juhlillakin lauantaina oli pirtsakka vielä edelleen Oulussa asustava tyttöystävä Laila. Iltayöt me Raimon kanssa "hypättiin mäkeä" ja aamusella käytiin porukalla uimassa läheisellä soranottoalueelle muodostuneessa kirkasvetisessä lammessa.
Elokuussa on SEKLin lähettipäivät Ryttylässä. Jospa sillä reissulla saisin aikaiseksi käydä avaamassa muovimäkikauden Hertsikassa. Peruskuntotreenit ovat olleet vähän hunningolla, kuten parina kolmena edellisenä kesänäkin. Jostain pitäisi löytää lisälatausta sillekin sektorille, jotta saisi luotua riittävän voima- ja kuntopohjan ja pääsisi talvella kilpailukauden lähestyessä jopa hieman herkistelemään, jolloin voisi odottaa parempaa tulostakin.
Saaressa olin ainankin pari viikkoa ilman nettiyhteyttä ja oli mukava huomata, että ihan hyvin tuli toimeen. Kuitenkin on tuntunut hyvältä kun on päässyt lukemaan ystäviltä tulleita ja usein niin sydäntä lämmittäviä sähköposteja ja niihin vastailemaan. Mukava oli myös lopultakin päivittää myös tätä blogia, vaikkei tähän tohdi aina ihan kaikkia syvimpiä tuntojaan kirjoitellakaan.
Jossain välissä pitäisi yrittää koota itseään ja kirjoittaa myös lähettäja- ja rukouskirje. Alkujaan sain aikaiseksi niitä kuukausittain, mutta kevät puolella "repesi" tauko pariksikin kuukaudeksi ja sama taitaa olla tilanne nytkin. Jos joku blogia seuraava haluaisi saada myös sitä postia, niin ota yhteyttä SEKLin toimistoon
Ryttylään tai ilmoita ositteesi lähettisihteereilleni (satumaria.eronen@gmail.com tai annipitka@gmail.com)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
