MELKO TAVALLINEN VIIKKO

Tiistaisella Sagaiskojen nuorteniltareissulla oli Minusinskin khra Slava Shadrinkin mukana. Sää oli edelleenkin sen verran viileä, ettei yritettykään mennä luvatulle picnikille läheisen lammen rantaan, vaan pidettiin tavanomainen nuortenilta kulttuuritalolla.   Tällä kertaa se oli poikakerho. Slava veivasi Vitalin kitaralla melkoiset säestykset yhteislauluille. Slava on aikamoinen virtuoosi kitaran kanssa ja myös hyvä laulaja.
Ennen Joosen ja Vitalin syventävää opetusjaksoa kerroin pojille " hoono" venäjälläni ( jota Slava jossainkohden lisätulkkailikin) meidän aikuisten "tekopaikoista". Slavahan on miljoonakaupunki Novosibirskista, Vitali  Baikalin takaa 600 tuhannen Ulan-Udesta ja Joosekin sentään Tohmajärven suurpitäjän kirkonkylästä  (ehkä 2-3 th)syntyisin. Kerroin että itse synnyin hyvin syrjäisessä Silosaaren pikkukylässä Savitaipaleen ja Mäntyharjun rajamailla, jossa ei ollut juuri nähty autojakaan ja kuinka isommat kylän pojat kerrankin ajoivat 7 km päähän katsomaan siellä käyneen kirkonkylän Osuuskaupan kuorma-auton renkaitten jälkiä mutaisessa tien risteyksessä. Kerroin myös kylän ensimmäisestä  venäjällä valmistetusta Popeda merkkisestä taksista ja myös että ensimmäisten oppimieni venäläisten hengellisten laulujen joukossa oli : "Maja  popeda, popeda vBoge, popeda viimeni Isus sa Gospada", jossa tuo sana Popeda= Voitto, toistuu ( "Minulla on voitto Jumalassa ja  Jeesuksessa Herrasani". Hyvin vapaasti suomennettuna).
Ennen nuorteniltaa olimme käyneet ostamassa Karatusan sahalta kahden sortin panelit Vitalin pappilan verannan kattoon ja seiniin. Ne on tarkoitus asentaa talkoilla alkavalla viikolla tänne saapuvan lestaduiolaisryhmän kanssa.  Katsotaan, josko ehkä jotain muutakin ehtisimme rakennella vieraittemme kanssa.  Myöhään illalla palasimme Minusinskiin ja tietenkin poikkesimme tutussa saslikpaikassa korkean mäen päällä iltapalalla.
Keskiviikkona tuli Vitali Minusinskiin ja menimme n 10 km päähän hautakiviveistämölle (oikeammin veistämön markkinapaikalle, jossa valmiisiin kiviin tehdään tekstit ja kuvat). Pitkän harkinnan jälkeen  ostimme marmoriset kivet joista oli tarkoitus tehdä   Nishnaja-Bulankaan  1893 rakennetun ja viime kesänä kylästä puretun ja Karatusaan siirretyn hylätyn kirkon hirsikehikon perustuskivien keskelle alttari ja puinen kivilaatalla varustettu risti muistomerkiksi .  Ensi lauantaina N.Bulankassa on juhlallinen muistomerkin paljastus ja varmaankin myös ulkoilmajumalanpalvelus eli messu.  Paikallisten lisäksi tilaisuuteen on tulossa vieraita lähikylistä, Karatusasta,Minusinskista,Krasnojarskista sekä jo mainittu vieralileva lestadiolaisryhmä Pohjois-Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Tilannetta juhlistamaan on kutsuttu myös historiallinen Suetukin torviseitsikko.
Torstaina oli  nuortenillassa vieraileva  pastori Abakanin saksalaisesta luterilaisesta srk:sta. Hänellä oli opetus neljännestä käskystä, johon liittyen pari lyhytfilmiä. Paikalle tulleet ja haetut nuoret kuuntelivat opetusta tarkkaavaisesti.
Slava ja Joose esittelivät vierailijan kanssa myös mahdollisuutta osallistua Abakanin srk:n kesällä järjestämälle nuorten leirille, jossa on mm. ohjattua kalliokiipeilyä ja kait muutakin extremeä.
Perjantaina lähdimme kohta kahdeksan jälkeen hakemaan kivet, joista tulikin melko tuhti lasti Transitiin.
Karatusasta otimme SEKLin katetun peräkärryn, johon lastattiin kottikärryt,työkaluja, lankkuja sekä melkoinen lasti sepeliä sekä säkillinen sementtiä ja ajettiin  Joosen ja Vitalin kanssa Ylä-Bulankan kylään.
Oli mukava tavata tuttuja kylän miehiä, joille Joose jakeli edelliskesän purkutyömaalla otettuja valokuvia, ja kertoi ensi lauantain paikalla pidettävistä muistomerkin juhlallisista avajaisista.
Pienen suunnittelutuokion jälkeen aloitettiin työt. Kärräsimme Sergein kanssa kirkon kivijalasta enimmäkseen pienempää kivitavaraa, jota Joose tasoitteli tulevan alttarin
(entisen alttarin kohdalle) pohjaksi. Alttarin taakse kaivettiin monttu ristin betonijalustalle. Betoniin istutettiin kaksi rautapalkkia, joitten väliin on lauantaina tarkoitus nostaa risti seisomaan ("Risti viittoo ajan yössä Tietä kotihin, Jos ei valoa se loisi korpeen eksyisin...."  lauletaan vanhassa Henksussa).
Viimeisessä vaiheessa, kun oli sopivasti verrytelty kannettiin kolmestaan (Sergei oli mennyt jo menojaan) Joosen ja Vitalin kanssa nuo marmoriset kivipalkit ja asennettiin paikoilleen ja laitettiin liimat väliin.
Kaksi   ehkä n 60 kg painoista  (20x20x60 cm) aluspalkkia kulki jotenkin kahteen mieheen, mutta seuraavat kolme ( pystyjalat 8x40x100 ja kansilevy 8x45x110) joista kukin painoi jonkunmatkaa toistasataa kiloa vaativat meiltä kolmestaan melkoisen ponnistuksen, mutta onnistuihan se lopulta kuitenkin.
Oma vaivansa oli saada passattua nuo alttarikivet juuri oikeaan asentoon. Työtä hankaloitti se, että vatupassi oli jäänyt pois matkasta. No Joose rakensi kengännauhoistaan luotilangan, joka raamatullisena mittausvälineenä sopikin hyvin tilanteeseen.
Poislähtövaiheessa paikalle tuli purkutyömaamme yövahti emäntineen. Mies lahjoitti minulle muistoksi erikoismallisen ohut kaulaisen pullon, jonka sisälle oli joku näppäräsorminen rakentanut puisen ristin. Joose kyseli, kuten oli tehnyt jo aikaisemminkin löytyisikö joku joka siistisi kirkon paikkaa ja tarjosi työstä ihan mukavan summan rupliakin. Siivooja saisi halutessaan myös melkoisen määrän maahan rojautetusta savupiipusta jääneitä tiiliäkin.
Poikkesimme vielä Sergein kotona ja samalla tavattiin lisää kylän väkeä.
Harmillista ettei meillä ollut sahatavaraa, joista olisi voitu rakentaa aita muistomerkille. Tosin meiltä oli jo puhtikin aivan lopussa.
Viime kuten jo muutamana aikaisempanakin kesänä kirkon sisältä hakivat sateen ja auringon suojaa kylän lehmät ja ehkä siatkin. Jäljistä päätellen kivijalan sisällä ei nyt ollut eläimiä liikkunut. Kuitenkin jouduimme jättämään rakennelmat "Herran haltuun". Joose piti asian puolesta hartaat rukouksetkin. Olisihan harmi, jos lehmälauma olisi puskenut suurella vaivalla pystytetyn alttarin nurinniskoin.
Ensi lauantaina on tarkoitus, että minä ajan muutaman henkilön kanssa Bulankaan aikaisemmin ja vien mennessäni lisää sepeliä sekä lankkuja ym. tarvikkeita yleisön penkkejä varten Transitilla ja peräkärryllä.
Joose , Slava ja Vitali tuovat autoillaan lisää väkeä sitten kun on juhlan aika.
Paluu meni nytkin puolille öin. Onneksi tuttu saslikpaikka oli vielä auki. Iltapala oli enemmän kuin kaivattu rankan ja pitkän työpäivän lopuksi.
Lauantaina heräsin kerran joskus seitsemän maissa ja kävin toiletissa ja myös juomassa. Seuraavan kerran heräsin iltapäivällä joskus kait yhden maissa.  - Illalla oli Ainon kämpillä suuret suomalaiskoulun kevätjuhlat.  Hiljalla, Saimalla ja Selmalla oli runsas ja hyvin valmistettu ohjelmisto, jonka lopuksi veisattiin aivan kokonaan Suvivirsi. Sen jälkeen oli vielä kakkukahvit ja mehut. Valokuvia ja videotakin otettiin runsaasti.
Tänään oli tavallinen sunnuntain ehtoollisjumalanpalvelus eli messu ja lapsilla saarnan aikana pyhäkoulu.
Väkeä oli ihan mukavasti olosuhteet huomioiden ja lähes kaikki jäivät kirkkokahveille (Slava vei yhden miehen autolla kotiin ilman kahveja).  Iltapäivällä vierailtiin suomalaisporukalla Shadrinien kotona ja lopuksi menimme Ainon kanssa lenkille mäntymetsään. Aino yritti juostakin. Minä tein vain tunnustelevan ensimmäisen rauhallisen kävelylenkin oikean polveni venähdyksen jälkeen. Muutaman kerran olin kävellyt jo kadullakin ehkä vajaan kilometrin joitten seurauksena kun laskin painoa enemmän terveelle vasemmalle jalalle se oli alkanut lonkanseutuvilta hieman ärtyä. - Pehmeä pohjaisessa kangasmaastossa kävely tuntui hyvältä.
Huomenna tehdään erinäisiä valmisteluja vierilijaryhmää ajatellen ja tiistaina lähdetään taas ensin Karatusaan ja klo 16 Sagaiskojen nuorteniltaan.  Siitä se toiseksi viimeinen viikko tämän kertaisella Siperian matkalla käynnistyy.

HILJAISELOA JA JUHLAA MINUSINSKIN MAISEMISSA

Sleyn aktioryhmän lähtemisen jälkeen vedettiin lonkkaa ja henkeä Joosen kanssa, jopa niin että perjantaiksi suunniteltu talkootyökeikkakin Karatusaan jätettiin tekemättä. Joose oli tosi väsynyt ja vähän kipeäkin, enkä minäkään sitten yksin sinne lähtenyt.
Sen verran saatiin aikaiseksi liikunnan harrastamista, että keskiviikkona käytiin pikkuporukalla potkimassa palloa lähellä vanhaa kaupunkia, kuitenkin uuden puolella hyväkuntoisella ja kookkaalla keinonurmikentällä, jossa oli myös jonkun futisjoukkueen melko isot harjoitukset.
 Olimme käyneet samassa paikassa myös edellisviikolla, vai oliko se kaksi viikkoa aikaisemmin. Silloin edelliskerralla sille alustalle sopimattomat tavalliset lenkkarini olivat  kova tehoisessa potkussa "leikanneet  kiinni" ja oikea polvi oli kipeytynyt jonkun verran.  Olin jo unohtanut polvikivun, mutta nyt se uusiutui ja oli jo vaikea kävelläkin. Laukustani löytyi onneksi joskus Virosta ostamaani Viprosal B salvaa (kärmesalvaa), jonka haju on melkoinen, mutta se rauhoitti särkevää polvea. Samaan syssyyn löysin myös vanhat Instrun angoravillaiset polvenlämmittimet, jotka samalla hieman tukevat polviniveltä.
Viikko sitten olin käynyt yksin hölkkä/kävely/loikkatreenilenkillä "Sosnovi borissa" (mäntymetsässä) ja ehtinyt Jooselle kehaista uutta enkkaria kymppiloikissa. Joosen merkki oli jäänyt 20 cm minun uuden rekortin taakse. - Nyt polvi alkaa olla jo normaalin oloinen, mutta ainankin loikkatreenit pitää aloittaa hyvin varoen.
Torstain nuorteniltaan  haettiin Slavan kanssa kahdella autolla nuorisoa amiksen oppilasasuntolasta, Joose teki sillä aikaa leipomishommia. Ilta oli taas kerran ihan mukava, päättyen yhteiseen tee-, ja kahvitarjoiluun. Nuoret lauloivat hyvin mukana Inkerin kirkon sinistä laulukirjaa ja Joose ja Slava selittivät sanaa yhdessä. Aiheena oli "Troitsa" (Kolmiyhteinen Jumala) Suurin osa nuorista oli ollut mukana jo useita kertoja.
Sunnuntaina oli juhlallinen konfirmaatiojumalanpalvelus, sillä Slava (Joosekin) oli pitänyt noin kahden vuoden ajan "rippikoulua" arviolta 55-60v Amalialle  joka nyt pääsi ensimmäistä kertaa nauttimaan srk:n kanssa Herran Pyhää Ehtoollista.
Sunnuntai-iltapäivällä käytiin koko suomalaisryhmällä (Saima ja Hilja puuttuivat, he olivat kavereittensa luona) Abakanissa syömässä melko uudessa amerikkalaistyylisessä ravintola/vapaa-aikakeskuksessa.
Sen jälkeen mentiin vielä Slavan ja hänen lastensa (nyt Saima ja Hiljakin mukana) ulkoilemaan vanhan kaupungin puolella sijaitsevaan  melko laajaan vapaa-aika- ja leikki-puistoon. Siellä oli monenlaisia melko vanhoja ja vähän alkeellisiakin  laitteita. Opasteitten mukaan siellä olisi mahdollisuus myös ratsastaa poneilla. Nyt siellä ei poneja näkynyt. Ilmeisesti paikan avajaisetkin ovat vasta koulujen päättymisen jälkeen.
Lauantai-iltana kävimme Ainon kanssa ajelulla Abakanissa. Löysimme tutun tasokkaan kahvilan ja sieltä menimme elokuviin. Filmi oli amerikkalainen  kolmio/neliödraama. Harmi vaan kun se oli puhuttu päälle venäjäksi. -No Aino sanoi ymmärtäneensä melko hyvin, kun minä taas melko huonosti. Filmin nimi oli ......
Suuri (  elikä Feliki...........). Pitänee joskus lainata se Savonlinnassa ja katsoa vävyjen ja tyttärieni kanssa.
Jo aktiolaisryhmän aikana tai sitä ennen olin aloittanut lukea paksun tiiliskiven kokoista Stalingratin taistelua (Hitlerin ja Stalinin joukot). Lopettelin sen loppuviikosta ja sunnuntaina hain Pitkäsiltä Jack Londonin "Merisuden" ja  Jane Austinin "Kasvattitytön tarinan". Nyt Merisusi on kahlattu läpi. Se olikin mielenkiintoinen ja myös jännittävä kirja. Luulin että olisin sen joskus aikoinaan lukenut kun lainasin mielestäni kaikki Londonin kirjat jonkun rospuuttokelin aikana.
Huomenna lähdemme Karatusaan luultavasti jo aamupäivällä ja yritämme saada jotain kesken olevaa hommaa jatkumaan. Klo 16 on Sagaiskojen kylässä nuortenilta. Parikin kertaa on jouduttu liian kylmän tai sateisen sään vuoksi nuorisolle luvattua picnikretkeä siirtämään.
Arkkitehti Jorma Laine, jota odottelimme tänne toukokuun aikana oli soittanut Jooselle ja kertonut, että Karatusan kirkkoprojektilupapaketista puuttuu vielä jonkun paikallisen viskaalin allekirjoitus. Sitten olisi kait jo alulle laitetun perustus/kellarivaiheen tarjouskilpailun loppuun vienti.
Olemme Joosen kanssa lähdössä Transitilla kohti Suomea kait 14.06. Johanna lähtee vähän aikaisemmin lasten kanssa lentämällä. Ainon lähtö myös lentäen  tapahtunee samoihin aikoihin.
Ennen meidän lähtöä tänne tulee pastori Tuomas Pöyhtärin johtamana vieraileva lestadiolaisryhmä Pohjois-Suomesta, Ruotsista ja Norjasta  (9 miestä ja kolme naista +  tulkki Bertta Krasnojarskista ja Sleyn naislähetti). Me Joosen ja Slavan kanssa toimimme kyytimiehinä ja varmaan Vitalikin silloin kun ollaan Karatusan suunnalla. Vierailuohjelma täällä kestää 8 päivää ja sitten ryhmä siirtyy Krasnojarskiin.

"SHOFÖÖRIN PÖKSYISSÄ"

Jos lukijalle on tutustunut joskus Havukka-ahon ajattelijaan, niin hän saattaa muistaa kirjailija Veikko Huovisen laittaneen tekstiinsä kyseiselle vilosohville otsikon tapaisen ajatuksen sellaisella eroituksella, että  H.a.a. oltuaan oppaana muutamalle seutukunnalle sattuneelle lisenssiaatille tuumaili, että mahtaisi olla mielenkiintoista olla jokunen päivä "lisenssin pöksyissä".
Viime viikon tiistaina tänne Etelä-Siperiaan saapunut kuusihenkinen Sleyn nuorten opiskelijoitten aktioryhmä lähtee tänä iltana yöjunalla pastori Ville Melasen kanssa Krasnojarskiin. Heidän ohjelmansa jatkuu siellä vielä reilun viikon ajan. Heidän kokemuksiaan voi seurata sielläkin ositteesta www.sley.fi/aktioblogi .
Minun päätehtäväni kuluneen viikon aikana on ollut toimiminen autokuskina. Minun Transitini on ollut enemmän huoltoauto ja pelkääjän paikalla on istunut lähes aina pastori Ville Melanen, mutta silloin tällöin myös joku nuoristakin. Meillä Villen kanssa on juttua riittänyt milloin mistäkin, mutta yksi yhteinen kiinnostuksen ja keskustelujen kohde on ollut  Veteli, johon liittyen meillä on melkolailla yhteistä.  Villen vaimo Susanna sattuu olemaan kotoisin Vetelistä ja hänen äitinsä ja isänsä olivat aikoinaan (lähes ennen talvisotaa), mukana srk.nuorten toiminnassa kun olin Vetelissä kesätöissä nuorisotyöharjoittelijana.  Olin silloin vasta 18v ja Villen anoppi oli minua 4v nuorempi ja appiukko Lassi Laasanen taas pari vuotta vanhempi kuin minä.
Pistäytyessäni kesällä -64  Vetelistä  kotona Luumäellä, sain eräältä ystävältäni pari vuotta minua vanhemmalta srk.nuorelta arvonimen: "Suomen vetelin nuorisonohjaaja".
Luumäkeläinen srk:n nuorisoporukka oli lentopallopelin tuiskeessa, kun astelin yksinäni kohti kesäkoti Osviittaa. Olli Jokiranta, josta myöhemmin tuli Elimäen lukion rehtori, oli ehkä lomalla RUKista ja terävänä kaverina huomatessaan minut komensi paikalla olleelle nuorisolle " Huomio! Katse vasempaan päin!  -Tässä saapuu Suomen Vetelin nuorisonohjaaja. Mutta missä viipyy Sievin tyttö?"
Ville Melanen 35v oli aikoinaan ollut kesäteologina ensin Perhossa, joka on Vetelin naapuripitäjä ja myöhemmin myös Vetelissä, jolloin hänkin oli päässyt uransa "huipulle" saaden k.o. arvonimen  pienellä muutoksella,"Suomen Vetelin kesäteologi".
Autokuskina toimimisen lisäksi olen asunut aktioryhmän kanssa tässä Minusinskin srk:n  kvarttiirassaAbakanskaja 41:ssä,  isossa yhdeksän kerroksen kivitalossa. Nuorisolla on vieläkin selvää viiden tunnin aikaerosta johtuvaa vaikutusta, elikä nukkumaan käyminen on siirtynyt ohi puolen yön. Osaltaan siihen on vaikuttanut myös se, että olemme palanneet  Sagaiskojen, Karatusan ja Suetukin kirkko-,/ nuorteniltareissuilta kuten myös eiliseltä Jenisein yläjuoksulla n 120 km täältä etelään sijaitsevan Susenskojen jättiläispadon ja voimalaitoksen maisemiin tehdyltä tutustumismatkalta melko myöhään.
Vastaavasti aamulla herääminen on siirtynyt, joten minulle, jolla on jo vakiintunut täkäläinen vuorokausirytmi on langennut aamupuuron keittäminen ja siinä sivussa muutenkin aamupalan laitto. Tiskarin virkaakin (joka on minulle tuttua vuosikymmenten varrelta, kun en juuri muita keittiöhommia "osannut", paitsi "hätätilanteissa") on tullut aikalailla hoideltua, sillä nämä Siperian luterilaiset pastorit ovat laatineet melkolailla tapahtumarikkaan ohjelman aktiolaisryhmälle. Joku heidän blogistinsa olikin todennut joskus viikon puolivälissä, että ohjelmaa on ollut niin paljon, ettei ole oikein ehtinyt nukkuakaan.
Huolimatta vanhasta sanonnasta; ettei vanhaa koiraa kannata yrittää opettaa istumaan, (puhumattakaan muista uusista tempuista), olen alkanut Joosen ohjeitten mukaan valmistaa ns. uunipuuroa ja ihme kyllä puuro on ollut syömiskelpoista. Joose ja Ville ovat toimineet ruokatavaroitten hankintapäällikköinä.
Pari-, kolme päivää sitten Minusinsk lakkautti kerrostaloasuntojen lämmittämisen sekä samalla myös lämpimän (kuuman) veden.  Joose on järjestänyt tuttuun mäntymetsikön viereiseen saunaan parikin saunavuoroa, mutta eilisiltana jäivät saunomiset ja muutkin iltapesut vähemmälle, koska reissussa meni niin myöhään. -Pikku hiljaa aletaan lähestyä vanhaa venäläiseen ortodoksiuskontoon kuuluvaa sanontaa:"Pyhät haisevat" ( Se on vähän laajempi juttu ja palataan siihen joskus myöhemmin).
Astioitten tiskaaminen tietenkin myös on vaikeutunut, sillä ainut mahdollisuus on keittää tiskivesi parin litran vetoisella vedenkeittimellä.
Ville pastorin tilanne on parempi, sillä hän on majoittunut Pitkäsille. Puolen kilometrin päässä sijaitsevassa Pitkästen kerrostaloasunnossa (Timrjaseva kadulla) on parempi tilanne, sillä siellä on sähköllä toimiva 40-50 litran kuumavesivaraaja.
Joose teki myöhään illalla aktiolaisille tarjouksen suihkumahdollisuudesta heidän asunnollaan, mutta "Siperian opetus"  (viitaus pyhien haisemiseen) oli kait jo alkanut purra, tai sitten syynä oli hienotunteisuus
tai ehkä sittenkin laiskuus. Kukaan nuorista ei tarttunut syöttiin vaan siirtyi omalle kämpälle, vaikkei nukkumatti vielä kutsunutkaan . Taisin olla ensimmäisten joukossa nukkumaan käymisessä. -Yleensä se ensimmäinen on ollut kämppikseni Olli, jonka peti on tässä Slavan kirjoituspöydän yläpuolella.
Minun patjani on tämän toimistopöydän takana seinän vieressä , josta illalla käännän sen tähän pöydälle ja nosta muut vermeet (peitto,lakanat ja tyyny), tuosta parvekkeelta.
Nyt lähdemme koko konkkaronkka yhdessä syömään läheiseen Stolavajaan eli ruokalaan ja sen jälkeen me Joosen kanssa suunnistamme Transitilla Sagaiskojeen nuorteniltaa pitämään.

AKTIORYHMÄN TAHDISSA

Plakkarissa on taas yksi päivä enemmän ja kotimaahanlähtökammassa alkavat piikit hiljakseen harveta.
Tämä torstai kuten muutkin torstait Minusinskissa oli pyhitetty nuortenillalle. Joose ja Slava kävivät hakemassa nuoria ammattikoulun asuntolasta ja Joosen ensi kommentti oli, että asuntola oli lähes tyhjä, mutta silti nuorisoa  (pääosin poikia), kertyi ihan mukavasti, hyvä että kaikille löytyi istumapaikka . Nuortenilta oli kaikinpuolin onnistunut.  Lopuksi nautittiin  teetä ja kahvia aktiolaisten leipomusten kanssa.
 Sleyn aktioporukan tämän päivän ohjelmasta ja kokemuksista voit lukea (kunhan tänään kirjoittajavastuussa oleva Eveliina ehtii saada tekstit ja kuvat viimeisteltyä) netistä www.sley.fi/aktioblogi .
Nukuimme Ollin kanssa Slavan konttorihuoneessa (minun viime syksyinen makuuhuoneeni) siten että Olli nuorempana ja ketterämpänä kiipesi kerrossängyn yläritsille ja minä järjestelin patjani ja muut vermeet puuttuvan alasängyn paikalla olevan toimistopöydän päälle. Nyt on jo kaksi yötä menty tällä formaatilla.
Tytöistä kolme nukkuu entisessä Jaskan kammarissa, jossa on se ikivanha sänky ja Joosen kanssa nikkaroimamme kerrossänky. Kaksi muuta neitokaista nukkuu pyhäkouluhuoneessa lattiamajoituksessa.
Jokunen viikko sitten kävimme Abakanin Ikeassa ostamassa 10 cm paksuisia patjoja (6kpl) sekä peittoja, tyynyjä ja liinavaatteita nimenomaan vierailijoita varten.
Joose ja Ville ovat tehneet aktiolaisten aamu-, ja iltapalaostokset ja minulle on langennut  aamupalan laittaminen. Eilen ei ollut kaurapuurotarpeita, mutta tänään pääsin harjoittelemaan puuron keittämistä ns. viiden minuutin kaurapuurohiutaleista. Olihan se jonkunverran hankalampaa kuin mihin olin Suomessa tottunut valmiiksi höyrytettyjen pikapuurohiutaleitten kanssa. Mitä ilmeisemmin puuro oli kuitenkin syötäväksi kelpaavaa ja se maistui myös itselleni.
Aamupalan jälkeen pidettiin suunnittelupalaveria ja yhteinen aamuhartaus. Nuorisolle jäi jokunen tunti vapaata ennen Pitkästen kotiin tutustumista ja lounasta (14.30). Minä ryhdistäydyin ja lähdin lähellä Pitkästen asuntoa olevaan tuttuun rengashuoltoliikkeeseen, jossa Aleksei vaihtoi Transitissa vielä olleet lähes uudet hakkapeliitta talvirenkaat pois ja tilalle  käytetyt kesärenkaat eteen ja samoin käytetyt talvirenkaat taakse. Poikansa työpaikalle pyörähti nuorekkaanoloinen Aleksein äiti polkupyörällään.
Aleksei esitteli hänet minulle ja minä tietenkin tein tuttavuutta miellyttävän venäläisnaisen kanssa. Kerroin niksi olin Minusinskissa ja myös Joosesta ja tämän perheestä. Selvisi, että Aleksein äiti asuu myös Abakanskaja 41 talossa, jossa sijaitsee Minusinskin srk:n kvartiira. Aleksein äidin lähdettyä juttelimme rengashommien lomassa Aleksein kanssa. Kun kysyin hänen isästään Aleksei painoi kädellään sydämensä kohdalta ja kertoi (jos oikein ymmärsin) että isä oli kuollut sydänkohtaukseen 3v sitten.
Olin tutustunut Aleksiin syksyllä 2010 siis ilmeisesti siänsä kuoleman jälkeen.
Saatuani tasapainoitetut kesäkiekot alle Transitiin ajoin lähellä hölkkä/loikka ja saunapaikkaa sijaitsevan autohuoltopaikan pihaan jossa sutjakkaasti vaihdettiin Transitin moottoriin uudet öljyt ja suodatin.
Edellinen öljynvaihto oli ollut puoli vuotta sitten samassa paikassa, ja olin jo silloin ostanut sieltä erinomaisesksi osoittautuneet Castrolin täyssynteettiset dsl Magnetic 5W-40 öljyt (2x4 l)-
Olin ajanut peräti 23 tkm ja lisännyt vain 2 tai 3 kertaa puolisen litraa.
Huomenna on ohjelmassa reissu ensin Suetukiin, jossa pidetään kevät siivous kirkossa ja järjestetään kylän lapsille ohjelmaa. Illaksi ajetaan Karatusaan Vitalin luokse saunomaan ja sieltä yöksi tänne Minusinskiin. Lauantaina täällä on Detski Club ( lasten toimintapäivä).

KORJAUS UUSIKSI

Joko mulle tuli kirjotusvirhe, tai sitten iski itse painovirhepaholainen, mutta yritetäänpä vielä kerran. Siis oikea osoite on www.sley.fi/aktioblogi

PIENTÄ KORJAUSTA EILISEEN

Vierailevan nuortenryhmän blogiosoite pitää olla www.slet.fi/aktioblogi , ei siis missioblogi, kuten kirjoitin.
Sitä eilistä nuorten jo kirjoittamaa juttua en itse vielä tuosta oikeastakaan osoitteesta löytänyt. Ehkä sitä ei ole vielä postitettukaan. - Hyvää päivänjatkoa!

"JA VANHAKIN NYT NUORTUU..."

Uusi viikko alkoi melko leppoisasti (leppoisaa on tämänkeväinen reissu ollut muutenkin).  Joosella oli "valtion määräämä vapaapäivä" koska oli maanantai, mutta hän oli siitä huolimatta sopinut Johannan ja Ainon kanssa, että kokoonnutaan joskus neljän maissa Ainon kämpälle suomalaisten raamikseen. Samalla kun Joose ilmoitti raamiksesta hän kysyi lähtisinkö lenkille "Sasnovi boriin" (mänty metsikköön) ja mehän pojat lähdettiin. Jotenkin nuo aikataulut menivät päällekkäin, eli meidän olisi pitänyt lähteä reilusti aikaisemmin. Kello oli nimittäin jo 15.50 kun kävelimme parkkipaikalta metsikköön. Kymmenen minuutin kävelyjakson jälkeen lähdettiin hölkkäämään ja varmaan liian reipasta vauhtia, koska jo parin minuutin jälkeen minua alkoi hengästyttää. Sinnittelin kuitenkin viiteen minuuttiin saakka ja sitten stoppasin sitomaan toisen kengän nauhoja ja sain näin pientä lepotaukoa. Joose patisteli kuitenkin jatkamaan ja töin ja tuskin selvisin kymmeneen minuuttiin. Sitten onneksi toisenkin lenkkarin nauhat olivat auenneet ja sain syyn pysähtymiseen. Loppuaika puolituntisesta kävellä lepsuteltiin minun perinteiselle loikkatreenipaikalle.
Tehtiin vielä 3x10 loikkatreenit ja Joose onnistui päihittämään minut viidellä sentillä. Viikko sitten olin loikkinut eka kertaa jolloin meni 72,5 tossun mittaa. Kohennusta tuli kaksi tossua. Harjoitusten välillä olin tehnyt Karatusassa ekat kevyet punttitreenit. Liekö ne antaneet lisää puhtia loikkimiseen. Joka tapauksessa
tuntuu kuin olisin paremmissa lähtökuopissa kuin aikaisemmilla reissuilla treenien alussa.
Lopulta selvittiin raamikseenkin. Luettiin 1.Pietarin kirjeen ykkösluku ja itse otin siihen lisukkeeksi pari jaetta toisesta, koska ne jatkoivat samaa ajatusta. Peri "suomalaiseen  tyyliin " (lue aatsalais&jooselaiseen) loppuvaiheessa väännettiin jonkun verran kättäkin,  muodollisesti tekstin tulkitsemisen tiimoilta (oikeasti, kuten opetuslapset aikoinaan keskustellessaan kuka heistä olisi suurin), joten ainakin allekirjoittaneella olis varaa parannuksen tekoon tälläkin kohdalla. Raamiksemme venähti , mutta onhan se tainnut jäädä jonkun kerran pitämättäkin. Lopuksi jätettiin asioita yhdessä meitä rakastavan Taivaan Isän huolenpitoon kiitollisena kaikesta tähänastisesta.
Tämän tiistaipäivän aloitti Joose hakemalla Krasnojarskista yöjunalla tulleen pastori Ville Melasen Minusinskin asemalta. Vähän myöhemmin ajoimme kahdella autolla hakemaan SLEYn nuorisoryhmää Abakanista jonne he olivat lentäneet Hesasta Moskovan kautta. Olli kaksi Helenaa,Laura, Petra ja Elisa olivat käyneet SLEYn kolme viikonloppua sisältäneen esilähetyskurssin ja tulivat käytännön harjoituksiin viikoksi Minusinskiin ja Karatusaan ja toinen viikko on ohjelmoitu Krasnojarskiin.
Jo heti alkuun iso kiitos Taivaan Isälle tästä vanhan sydäntä lämmittäneestä suorastaan suloisesta ja ihanasta porukasta. Palasimme juuri Sagaiskojen kylästä Karatusan alueelta. Tarkemmat uutiset löytyy osoitteesta www.sley.fi/missioblogi