SIPERIA ODOTTAA

Parin tunnin päästä pitäs hakea Joose kotoaan Pihlajaniemeltä ja kääntää Transitin nokka taas kohti Siperiaa. Mikael Bergman tuli iltayöstä viime kesänä hankkimallaan isolla as.autollaan pihaani.
Arska jää tällä kertaa hoitelemaan äitiään Anskoa, jolla on ollut huolia terveytensä kanssa. Eilen Anskolla oli labratestejä sairaalassa. Joose matkustaa kanssamme Pietarin lähialueille. Hänellä on siellä kokouskierros lestadiolaissaarnaajien kanssa. Joose palaa vielä kotiinsa "laskemaan lapsiaan" ja tsekkaamaan, että  "puut on vähintään pitkinä pihassa ja vesiasiat kondiksessa" emännän hommien helpottamiseksi. Ensi torstaina Joose lentää Novosibirskiin tapaamaan Aitamäkien lähettiperhettä ja liittyy sieltä matkaseurueeseemme. 7.lokakuuta saapuu Abakanin lentoasemalle talkooporukka pohjanmaalta. Heillä on aikaa olla noin kaksi viikkoa Siperiassa. Jatkamme keväällä kesken jäänyttä Suetukin kirkon ulkovuorausremonttia ja teemme pienen retken myös Jergakille heidän kanssaan.Myös Joose palaa Suomeen tuon talkoorupeaman jälkeen. Tietenkin tutustumme Karatusan kirkon rakennusprojektiin, jota hoitelee kasanilaisfirma Sergein johdolla.
Maanantaina palasin veteraanimäkihyppääjien kesäkisareissulta Itävallan Villachista. kuljetimme yhdeksän hengen kilpailijaryhmän sukset ja muut varusteet veljeni Martin 77v ja häntä pari vuotta vanhemman Teuvo Koljosen kanssa. Reissu oli urheilullisesti hyvin onnistunut. Olosuhteet ja järjestelyt olivat loistavat ja suomalaisten menestys erinomainen. Kirjoitin asiasta tarkemmin www.veteraanihyppaajat.com / vieraskirja. Menomatkalla saimme hieman kokemusta Venäjän ja EU:n  "elintarvikesodasta", kun Venäjän ja Latvian rajalla oli absoluuttinen maito-, ja lihatarvikkeitten vientikielto. Selvisimme siitä kohtuu hyvin. Huonommin kävi aivan loppumatkasta Itävallan moottoritien varrella kun polttoaine ja kahvitauolla Transitista varatettiin minun tietokonesalkkuni. Uuden koneen mukana meni arvokas neljän vuoden valokuva-arsenaali sekä Raamattu,kalenteri ja pari muuta kirjaa. -Laitoin eilen matkatavaravakuutuspaperit vetämään.

"SISKO TAHTOISIN JÄÄDÄ, MUTTA ASFALTTITIE ON KUUMAA..."

Kesä  vetelee viimeisiään,  lämpötilat ovat alkaneet laskea päivällä ja varsinkin yöllä .   Muutamien viikkojen sisällä asfalttitien kuumuus alkaa vaihtua yölliseen mustaan jäähän.Kuinka mukavaa olisikaan jäädä paikoilleen kotiin,kuten lauluntekijä runoilee,mutta sinne vaan tien päälle on allekirjoittaneenkin lähitulevaisuus ohjelmoitu.  Runsaan viikon päästä alan keräillä veteraanimäkihyppääjien kamoja Kuopio- Jyväskylä-Lahti reitiltä Itävallan kesä-gp  tapahtumaan
(IMC:n muovimäkikisat 17-21.09. Viillachissa) Kuljetamme mäkisukset ja muut hyppykamppeet Transitilla veljeni Martin ja Teuvo Koljosen kanssa. Muu porukka ( 8 kahdeksan kilpailijaa plus valmentajat,huoltajat, vaimot tai tyttöystävät menevät lentämällä.
Pari päivää paluumme jälkeen on aika startata yhdeksännelle Siperian matkalle. Siperian reissulle on lähdössä kanssani Joroisten vasta eläkkeelle jäänyt leipäkuski Mikael Bergman. Sukulaispoikani Arska on tällä kertaa jäämässä "telakalle" kotiin Savonlinnaan.  Joose Pitkänen ja Suetukin ulkovuoriremonttia jatkamaan lähtevä kuuden miehen pohjalaisryhmä tekevät kahden viikon matkansa lentäen  06-20.10.. Joose ehkä lentää   Siperiaan hieman aikaisemmin valmistelemaan kanssamme  Suetukin talkootapahtumaa. - Jos Jumala suo,niin noin kuukauden päästä päästään myös ihan livenä seuraamaan Karatusan kirkon rakennusprojektin etenemistä.  Viimeiset Vitalin facebookissa julkaisemat valokuvat ovat ensimmäisestä jumalanpalveluksesta tulevan alttarin paikalla rakenteilla olevassa kirkossa-  Jo viikkopari sitten julkaistuissa Vitalin  valokuvissa alkoivat hirsiseinät olla täydessä korkeudessaan.  Sitten on vuorossa kattorakenteitten ja vesikaton asentaminen ennen talven tuloa.  Vesikaton alla voi sitten tehdä viimeistely betonivalut ja niitten valmistuttua pääsee aloittamaan  kirkkorakennuksen takaosan väliseinien ja yläpohjien rakentamista.
Noin viikko sitten olimme Joosen kanssa Savonrannan leirimajalla lähetyksen iltapäivätapahtumassa. Tulevana viikonloppuna menemme Ryttylään SEKLin vastuunkantajaseminaariin. Ryttylästä minun pitää lastata Transitiin siellä opiskelleen omskilaisen Olgan matkatavaroita. Olga oli aikoinaan toiminut Omskissa Lappalaisten lähettiperheen lastenhoitajana Olga on äskettäin  kihlautunut Novosibirskin diakonin Sashan kanssa.En tiedä vielä kumpaan kaupunkiin vien ne Olgan matkatavarat.
Ryttylästä palaan kotiin Savonlinnaan, jossa minulla on aika maanantaina Transitin oikean puoleisen takajousen ripustuksen korjaamisesksi. Olen  teettänyt Transitissa takajarru/käsijarru remontin samalla,laitettiin oikeaan takapyörään uudet laakerit.   Vasemman puolen alapallonivel vaihdettiin myös uuteen.  Vanha "sotaratsu"alkaa olla taas valmiina uusiin haasteisiin.
Kirjoittelen tätä tekstiä Riikan perheen luona Vääksyssä. Olen päässyt kahdesti harjoittelemaan Lahden K64 mäessä ja pientävaloa alkaa löytyä hyppäämiseenkin. Takana on nyt kahdeksan muovimäkiharjoitusta. Ensimmäinen juhannuksena Tsaikovskissa paluumatkalla kevään Siperian matkalta. Kolme harjoitusta täällä Lahdessa ja neljästi kävin mäessä Puijolla, jossa harjoittelu oli melkoista takkuamista.Sain kuitenkin yhden paremmin onnistuneen hypyn sielläviimeisissä treeneissä ja tänään Lahdessa kaikkikolme hyppyä olivat tuon Puijon parhaimman hypyn tasoa.
Kaikki hypyt (26 kpl) olen hypännyt K64-65 mäissä. Mieli on jo tehnyt vasta remontoituun Lahden ysikymppiinkin, jossa pääsisi uudella hissillä ylös torniin,mutta kantti eiole vielä kestänyt.
Katsotaan josko jo huomenna rohkenisin .  Perjantaina minulla on työterveyslääkärin kolmevuotistarkastus Riihimäellä-

KIRJOITTAMIS-, jJA MUUKIN PUHTI HIIPUMASSA

Lukaisin juuri edellisen Kuopiossa kauan sitten kirjoittamani blogitekstin "Missä laevat huuteloo...." ,ja totesin että tahti niin kirjoittamisessa kuin muussakin on alkanut hiipua.
Olen taas Epun kotona Kuopiossa.  Palasin eilisiltana vajaan viikon mittaiselta  talkooreissulta Haapaveden Muorinmäeltä. Janne Haukipuro   oli lopettanut rekkakuskin hommat veljensä kuljetusfirmassa ja tekee keittiökalusteitten asennushommia Oulussa ja välillä myös appiukkonsa kanssa elokuvateattereitten penkkien vaihtokeikkoja ympäri Suomea. Vuosi sitten Janne oli ostanutvaimonsa kanssa rintamamies tyyppisen talon vaimon kotipaikkakunnalta Luohualta, joka sijaitsee Haapaveden ja Oulun välillä n 60 km päässä Haapavedestä. Janne ontehnyt hieman remonttia talossa sisällä sekä ulkona pihahommia. Nykyisin hän  joutuu lähtemään hyppyrimäelle Haapavedelle "asiasta tehden" ja niinpä  puuhailinkin enimmäkseen yksikseni Muorinmäen montussa. Olin ajatellut tehdä vain yhden päivän talkoot lauantaina ja palata seuraamaan Continental-Cupin kisoja sunnuntaina Puijolle, mutta en raatsinut jättää Jannea yksin Saimme aikaiseksi ns.pintavesisalaojan alhaalta katsoen oikean puoleisen suoja-aidan taakse. Jannelle jäi sinne hommia vaikka kuinka paljon. Peittelin eilen kyseisen ojan vain osittain ja Janne saa jatkaa sitä. Hänelle jäi myös kyseisen ojan jatkaminen notkon poikki tyhjennyskaivolle sekä kaivon puoleisen ojan kaivaminen ja salaojaputken sekäsuodatin kankaan asentaminen.Notkon kaarrettakin pitää vielä  tasailla,mutta sen voi tehdä Vellun isolla Valmetilla ja perälanalla. Tuomaritornin runko on suht`paikoillaan.Oma isompi hommansa on alastulorinteen valaistuksen asentaminen Mannelle ja muille pikkupojille ja tytöille pitää rakentaa ns.aloitusnysä K5 ja toiselle puolelle  joku K10,jos vaan rahkeet riittävät.
Kun ajattelen tilannetta Muorinmäellä vuosi sitten, niin ontodettava että siellä on tapahtunut todella paljon.  Silloin oli ollut  kahden vuoden tauko mäessä hyppäämisessä ja alastulorinteen puurakenteisen kummun alta oli noin kahden metrin paksuudelta  savikko maata valunut mäkimonttuun. Saimme siirrettyä valuneet maat pois ja , ennen viime syksyn Siperian reissua. ja tehtyä lisää salaojia runsaalla sorastuksella suodatinkankaineen.  Arskakin oli silloin jonkun päivän talkoissa kaivinkoneen puikoissa. Janne oli jatkanut yksin töitä ja saanut alamäen kaarteelle tarvittavan sorapatjan.Alkutalvesta "punnersimme" Jannen kanssa (nostot kaivinkoneella) alamäen kummun puurungon oikeaan profiiliin, jossa se on nyt -Luojan kiitos pysynytkin.
Näyttää siltä että tilanne maaperän osalta olsi vakiintumassa. Toivottavasti se jatkuu hyvänä edelleen ja mäkihyppy Haapavedelläpääsee uuteen nousuun hyvissä olosuhteissa.
Poikkesin viime sunnuntaina tapaamassa n 60 km päässä Kalajokilaakson Raution kylässä tapaamassa keväällä Suetukin ulkovuoriremontissa ollutta kirvesmies Hannu Niemelää. Hannu(29v) on tulossa lokakuun alkupuolella (06-20.10) länsirannikon talkooryhmän kanssa jatkamaan remonttia Suetukiin. Tein "tupatarkastuksen" Hannun upouudessa ja kauniissa ok.talossa.  Kävimme katsastamassa myös Hannun isän (58v) kavereineen rakentaman hyppyrimäen ( rekortti jotain 17-18m). Hannukin oli siitänuorempana hypännyt. Mittailin summittaisesti mäkipaikkaa ja pyysin Hannua vaakitsemaan maaston kunnolla.Lupasin piirtää paikalle kunnollisen pikkumäen. Jospa sielläkin mäkihyppyharrastusalkaisi uudelleen.
Oma urheilemiseni on ollut aikalailla "säästöliekillä". Hyppyjä muovilla on tullut Tsaikovskin (3) lisäksi Puijonja LahdenK64 yhteensä kuusi.Lauantaina olis tarkoitus jatkaa Puijollaja myöhemmin Lahdessa ennen Itävallan Villachin kesäkisareissua(14-23.09)
Siperiaan lähtökin alkaa uhkaavasti lähestyä. Enää reilu kuukausilähtöön. Yritän päästälähtemään noin 25-26.09. Mikaelilla on kuulemma viisumi voimassa , eikä  Arskakaan ollut kuulemma aivan jyrkkää eitä antanut,kun pojat olivat aiheesta keskustelleet.
Syyskuun 5-7 päivinä olen vastuunkantaja seminaarissa Ryttylässä . 05.09.aamulla on minulla  kolmevuotiskatsastus SEKLin työpaikkalääkärissä Riihimäellä. Ensi viikolla meillä onJoosen kanssa lähetysiltapäivä Savonrannalla.

MISSÄ LAEVAT HUUTELOO KUOPIJOO KUOPIJOO..."

Eilen olimme Epun ja hänen vanhempiensa (Kaisa ja Antti) kanssa Kuopion  Itkoniemen uimarannalla. Matkaa Epun kodista rantaan on reilut pari- kolmesataa  metriä. Tätä  asfaltoitua Sandelsinkatua lienee vajaat sata metriä.  Sitten yksi pienen asfalttitien  ylitys ja loppumatka upeaa  metsäpolkua korkeassa kuusikossa. Uimahousuihin sonnustautunut  kolme ja puolivuotias  Eppu julisti polulle päästyään, että Pappa nyt minä juoksen vahdilla rantaan asti. Lisäsin itsekin vauhtia ja hät`hätää pysyin Epun matkassa. Kaisa ja Antti kävelivät perästä Epun varusteita ( rantalelut yms.) kantaen.
Rannassa meitä odotteli Epun hyvä ystävä, samanikäinen Tuikku-tyttö isänsä ja äitinsä. Siellä oli muutakin väkeä, muttei kuitenkaan tungokseen asti. Saatuaan uimakellukkeet käsivarsiinsa lapset siirtyivätkin matalaan rantaveteen leikkimään.  Me aikuisetkin kävimme .sopivasti jaksoittain uimassa. Joku meistä  oli aina lasten kanssa.
Uimarannasta vasemmalle lahden takana sijaitsee Kuopion Pursiseura, jonka rannassa on paljon purje-, ja moottoriveneitä.Sain muutaman hienon kuvan kun lapset nostettiin isohkon kiven päälle ja taustalla oli upea vanhan ajan tyyliin rakennettu "kuunari".
Ennen rannalle menoa olimme olleet Kaisan ja Epun kanssa heidän puutarhapalstallaan toisella puolen Itkoniemeä. Noin aarin suuruinen palsta oli ollut tänä kesänä heikollahoidolla kun Epun vanhemmat ovat tehneet paritalon puolikkaassaan remonttia, johon minäkin olen ottanut osaa.
Raivasimme Kaisan kanssa palstaa jonkun verran ja Eppu oli oppaana kun haimme kasteluvettä
Edellisellä Kuopion reissullani pari viikkoa sitten olimme Antin kanssa purkaneet pois liian jyrkät ja ahtaassa paikassa keittiössä sijainneet portaat yläkertaan. Uusiin portaisiim olohuoneen perällä lisättiin alhaalta lukien kolmas ja neljäs porras.Viimeiset,eli ykkönen ja kakkonen asennetaan sitten kun olohuoneen lattia on hiottu ja maalattu.Olimme Antin kanssa koolanneet vanhojen portaitten aukon lattialaudotusta ja panelointia varten, sekä muuttaneet yläkerran huoneitten välioven uuteen paikkaan.Antti oli jatkanut yksin hommia ja paneloinut keittiön katon umpeen.  Tulin eilen Kuopioon valmentamaan ja videoimaan kolmen veteraanihyppääjä kaverini harjoituksia Puojon mäkikeskukseen .Edellisiltana olin käynyt samoissa merkeissä jo Kiteellä Arin ja kiteeläisen Vesan apuna, ja kun  Ari pyysi avuksi Puijolle suostuin tuumaan. Ari oli menossa perheensä kanssa lomareissulle Rukalle mäkikamppeet mukanaan ja tarvitsi pohjalle hyppyjä vähän isommasta mäestä Kiteen K55 mäen jälkeen. Heidän lisäkseen Puijolle tuli Ristiinasta Pesosen Kari 13 vuotiaan Kimi poikansa kanssa.
Olen menossa Jyväskylään Aapon rippijuhliin ja alkujaan oli tarkoitus jatkaa  suoraan  Kuopiosta Jyväskylään,. mutta poikkesin tänne Itkonniemeen enkä ole vielä selvinnyt eteenpäin.
Jatkoimme illalla remontointia Antin kanssa ja tietenkin olemme Epun kanssa leikkineet ja "riehuneet", varsinkin Eppu.  Jäin siis yöksi ja menin aamulla Puijolle, kun tiesin, että siellä on junnujen treenit. Olin aikonut jatkaa omia fysiikkatreenejäni ja aloittaa varsinaiset lajiharjoitukset mäessä vasta myöhemmin,mutta kun olihyvät olosuhteet, niin kävin hyppäämässä kolme kertaa kuusnelosesta. Huttusen Pasi hoiti mäkien kastelun ja antoi minulle ja ysikympissä hyppäävälle Juha Miettiselle tuulimerkkiä. Junnuilla oli  omat valmentajansa.
Viime kesänä muovimäkihyppyni olivat jääneet Ounasvaaralla hypättyihin kuuteen hyppyyn.Puijolla olin hypännyt viimeeksi toissa talvena . Sekä Puijon kuusnelonen, että ysikymppi ovat minulle tosi hankalia hypätä,kun minulla on ihan "olematon" ponkkari ja nuo mäet "ampuvat" kumpuun. Talvihyppäämistä K64 mäessä hankaloittaa se,että lasketaan samoilta jäädutettäviltä laduilta kuin kesälläkin ja silti kummussa on noin 30 cm paksu tykkilumikerros.
Nyt kesällä se oli jonkun verran helpompi kuin talvella, mutta silti en noilla kolmellahypyllä päässyt "mihinkään".Jalat olivat ihan jumissa,kun olin eilen kiivennyt hissilinjaa m-sahan kanssa raivaamaan hisiilinjalle kaatunutta isoa petäjää. Hude (mäkien hoitaja ja veteraanihyppääjä Pasi Huttunen) oli kuitenkin ehtinyt hälyyttää pari kaveriaan apuun ja he yhdessä raivasivat puun pois hissilinjan päältä.Aloitimme eilen treenit ilman hissiä ja ehdin ajaa poikia ylös mäelle Vesan Dukkaatolla kaksi kertaa, kunnes hissi alkoi taas pyöriä.
Mäeltä palattuani jatkoimme Antinkanssa remonttia yläkerrassa purkamalla yhden ylimääräiseksi jääneen seinän kun vanha porrasaukko suljettiin.
Huomenna lähdemme Antin Gofilla Jyväskylään ja palaan sitten vielä tänne Itkonniemelle.
Lopetettuani harjoitukset puoliltapäivin kuten toisetkin, joilla oli ruokatauko,jäin juttelemaan Huden ja Miettisen Juhan kanssa pukukopille, jonne tuli myös lenkillä  ollut maajoukkuehommat lopettanut Janne Happonen. Janne kertoi, ettei moneen kertaan operoitu polvi kestä enää tehotreenejä,eikä pitkälle monttuun hyppäämistä.
Hudella on lähiaikoina "työtä vuorotta" kun tiistaina saapuu Puijolle Turkin maajoukkue harjoittelemaan coutsinsa Pekka Niemelän johdolla. Heidän leirinsä jatkuu pari viikkoa päättyen elokuun puolivälissä pidettäviin  FIS ja COC kisoihin. Yritän itsekin palata Kuopioon, niin että pääsisin seuraamaan noita kisoja.
Ensi viikolla vien  perjantana autotallistani SLEYn lähetti Sirpa Mäkitalon muuttotavarat hänen uuteen kotiinsa Espooseenja osallistun viikonloppuna Ryttylässä SEKLin lähettipäiviin.
Sunnuntaina menen Luumäelle  Ilmarin vaimon Saimin 80v päiville.
Syyskuun 13-23 teemme Martin ja Teuvo Koljosen kanssa reissun Itävallan Villachiin Veteraanien Kesä-GP kisoihin mäkihypyssä.Kuljetamme Suomenjoukkueen mäkikaluston jatietenkin osallistumme itsekin kisoihin.
Noin 25. syyskuuta olisi tarkoitus startata yhdeksännelle Siperian reissulle.
 

"MISSÄ LAEVAT HUUTELOO KUOPIJOO;KUOPIJOO:::"

"KUN SURU KOHTAA, KIPU TARTTUU SYDÄMEEN..."

AnnaMari Kaskisen sanoittaman ja Pekka Simojoen säveltämän"Ylitse merten, kohti laajaa maailmaa.." biisin kolmannen värssyn sanat nousivat mieleeni kun ajattelin viime päivien ja jo sitä ennenkin maailmalta kantautuneita järkyttäviä ja surullisia uutisia.
Ukrainan ilmatilassa  sotatoimialueella alasammutussa koneessa kuolleet kolmisensataa ihmistä järkyttivät  koko maailmaa. Kuitenkin nuo uhrit olivat meille tuntemattomina kaukausempia. -Kahden pitkään Keski-Idässä avustustyötä tehneitten tuttujen suomalaisnaisten raaka murha menneellä viikolla tuli niin lähelle.
Elämä jatkuu kuitenkin, ja niin jatkuu myös otsikon biisin sanat:"Rukous kantaa meitä uuteen huomiseen.."  Nyt  on tarpeen rukoilla voimia ja siunausta sureville läheisille ja kantaa esirukouksin myös kyseisellä alueella vielä työtä jatkavien ihmisiä sekä avustusjärjestöjä.
Myös Ukrainan sekä Lähi-Idän kriisien puolesta pitäisi muistaa rukoilla enemmän.
Kun palasimme Arskan ja Mikaelin kanssa Siperian helteistä Suomen "lyhyeeseen ja  vähälumiseen kesään" aamuyöstä toisena juhannuspäivänä, emme osanneet kuvitella,että edessä olisi kuitenkin vuosisadan "hellekesä".  Sitä on nyt eletty todeksi myös Suurjärven Tallisaaressa. Kaikki kahdeksan lastenlasta vanhempineen ovat lomailleet tyttärieni kesäpaikassa, jonka täkäläiset sukulaiset ovat nimenneet "puuhamaaksi", koska joka kesä, jo toistakymmentä vuotta siellä on koko ajan rakennettu ja nyt jo myös korjattu jotain.
 Heti alkuun oli hieman isompi korjausurakka,kun viime syksyn myrkyissä oli iso petäjä kaatunut Teivaisten kesämökin verannan päälle , ruhjoen huopakattoa ja koolinkeja lähes parin metrin matkalta. Siperiassa harjoitelleena telinetimpurina rakensin asialliset tellingit.  .Janne ja Kari tekivät varsinaisen korjausremontin.
Kevättalvella  olimme talkoilla savotoineet syysmyrkyn jäliltä koko saaren osalta yli 50 rungon kuusitukkisavotan. Jannen ja Arskan lisäksi olivat talkoissa tukkien roudauksessa puolen kilometrin päähän mantereen puolelle sukulaismiehiä ja tuttaviakin. Kalustona m-kelkka,pari mönkijää ja mantereen rannassa kuormaajalla ja metsäkärryllä varustettu traktori.
-Saarikesän katkaisi osaltani vajaan viikon mittainen Kuopion reissu, jonka aikana nytkäytimme Antin kanssa heidän paritaloremppaansa taas pykälän verran eteenpäin. Uusiin ja upeisiin portaisiin olohuoneen perälle asennettiin pari uutta askelmaa. Viimeiset kaksi Antti asentaa sitten kun lattia onhiottu ja maalattu. Nyt sieltä kuitenkin jo kuljetaan yläkerran makuuhuoneeseen. Vanhat liian jyrkät ja ahtaassa paikassa olleet portaa keittiöstä purettiin pois ja heitettiin pihalle. Saman tien asennettiin tyhjäksi jääneeseen porrasaukkoon tarvittavat koolingin  niin yläkerran lattialautoja,kuin keittiön kattopaneelejakin varten. Yläkerrasta siirrettiin myös yksi ovi uuteen paikkaan, joten nyt pääsee uusilta portailta menemään suoraan keittiön päällä sijaitsevaan makuuhuoneeseen. Laitoimme alulle myöskin keittiön ja olohuoneen väliseinäremontin.Talon väki saa nyt "makustella" millaisen ratkaisun haluavat siihen.
Tuittu oli mukana tuolla Kuopion reissulla paimentamassa 3,5v Eppu  Akustia. Kaisa pääsi tekemään maalarin hommia.  Olohuoneen ikkunanpokat muuttuivat tummista vitivalkoisiksi.
Kuopioon ajoimme "mutkan kautta suoraan" ja kävin SEKLin ja Pieksämäen srk:n telttaevankelioimispäivillä kertomassa Karatusan terveisiä. Noin 170 hengen kokousteltassa lienee ollut parisenkymmentä kuulijaa.Tuittu jäi istumaan Transitiin käsissään jokin kirja. Olin parkkeerannut autoni aivan lähelle teltan oviaukkoa jätin kuskin puoleisen ikkunan auki ja niin 17v  tyttärentytär Savonlinnan Taidelukiossa opiskeleva Tuittu sai elää mukana telttakokous tunnelmissa. - Itse olin vajaan 16 vuotisena saanut tulla uskoon koko Luumäen pitäjää järisyttäneissä herätyksissä 53v sitten. Tietenkin kaiken takana oli ollut Jumalan Hengen pitkäaikainen hiljainen työ. Jo pikkulapsesta asti äidin rukoukset, pyhäkoulut, srk:n kesäleirit, velimiehen pitämä poikakerho, hitaan sitkeä ja pitkäveteinen rippikoulu oppikoulun 5.luokan yhteydessä koko talven ajan yksitunti joka perjantai koulun jälkeen. Viimeisenä "niittinä" kahden viikon mittainen srk.nuorten Lapinretki. Silloiset telttaevankelioimispäivät Taavetissa mv. Rusasen pellolla alkoivat heti Lapin retken jälkeen. Kolmantena iltana sanankuulossa (taka penkissä ja ulko-oven pielessä) olin kuin kypsä omena, joka olemattomalla ravistelulla putoaa puusta. 16.08. 1961 tuli samana iltana uskoon seitsemäntoista nuorta. Se oli merkittävin käännekohta elämässäni. Melkoista rämpimistähän se kilvoittelu uskossa on ollut  ja monenlaisia vaiheita siihen on mahtunut, mutta edelleen on suunta selvillä; kohti Taivaskotia ja sinne  haluaisin viedä myös kaikki läheiseni ja siinä sivussa muitakin aina Siperiaa myöten.

KESÄ TULI LOPULTA SUOMEENKIN

Olimme Siperiassa ehtineet nauttia helteistäkin ja lueskella netistä kuinka kotisuomessa kärvistellään lähes nollakelissä. Tulomatkalla jossain Moskovan seudulla kelit viilentyivät.  Raja ylitettiin  aikaisin juhannussunnuntaina aamuyöstä. Kotimatka oli tehty "yhden pysäytyksen taktiikalla". PidimmeTsaikovskin mäkihyppykeskuksessa kolmen harjoitushypyn mittaisen tauon juhannusaaton kunniaksi. Tietenkin tankkailimme niin Transitia kuin miehistöäkin aina tarpeen vaatiessa. Pari laakerinvaihtoremppakin mahtui matkan varrelle.Peräkärryn laakeri vaihdettiin omin voimin tienposkessa ja vasemman etupyörän laakerin vaihtoivat erään tienvarsikorjaamon miehet. Varaosat löytyivät Transitin peräkontista.
Edellisen jutun lopussa olin maininnut kirkon työmaalta lötyneestä kuollesta miehestä. Muutamaa päivää myöhemmin varmistui miehen henkilöllisyys. Hän ei ollut se meidän tuttavamme Sasha, vaan eräs tataarimies, joka asui lähellä kirkkotyömaata. Mies oli noin 50v  ilmeisesti alkoholisti, kuten lähes 10v nuorempi veljensäkin, joka tuli tapaamaan meitä kun Eduardin kanssa siivosimme pyöröhirsimökkiä rakennustyömaalla. Olin juuri kiertänyt koko rakennustyömaan ja huomannut että tontin eräällä nurkalla pusikossa oli joitain miehiä.Sieltä kuului jotain keskustelua ja kohta tuon kuolleen veli tuli luoksemme ja kertoi olevansa vainajan veli. Mies oli humalassa ja hän kysyi voisiko Vitali tulla hautajaisiin siunaamaan hänen veljensä. Kävi ilmi, että he olivat ortodokseja tataaritaustastaan huolimatta. Vitali sanoi, että parempi olisi pyytää paikallista ortodoksipappia.
Vainajan veli jutteli kahteenkin kertaan kanssani ja yritin olla mahdollsimman huomaavainen huomioon ottaen tämän noin nelikymppisen elämän tilanteen.
Viikko jälkeen juhannuksen tuli Riikka lasten kanssa Vääksystä ja Jannekin myöhemmin kun selvisi töistään.Myös  Tiinan perhe tuli Jyväskylästä (18vEero oli jäänyt talkkariksi kesätöitten vuoksi) ja Kaisa Epun kanssa Kuopiosta (Antti tuli Siilifolkin jälkeen perästä).
 Ensimmäisellä viikolla majoituttiin täällä minun kodissani Viuhonhovissa  ja Tallisaaressa käytiin sikäli kuin ei pahemmin satanut,mutta jo viime viikolla kelit lämpenivät sen verran, että porukkaa jäi yöpymään jo saareenkin. Itse oon yönseudut päivystellyt Viuhonmäessä MM-fustiksen edistymistä.
Menin Joosen perheen mukana KL-päiville Jyväskylään ja palasin sieltä Antti Lammin vanhalla as.Mersulla.  Aika Jyväskylässä  meni kuin siivillä päivystellessäni Venäjän osastolla. Pasteerailin lähes koko ajan Abakanista vasta ostetussa kasakan uniformussa. Samoin teki Mikaelkin. Arska "petti" porukan jäämällä kotiin ja niin hänen pusakkansa lojui käyttämättömänä. Arskan veli Vilho tosin kokeili  puseroa kun pyysin ja hyvin se hänellekin mahtui. Molemmat vellokset "painivat"nykyään  sarjassa 95-100 kiloa.
Päivystysvuorot jakautuivat Joosen,Jorma Laineen ja Juha Saaren kanssa, mutta siellä tuli istuskeltua pe-la muutkin ajat Venäjän osastolla oli koko ajan videopalveluineen myös Mikael ja melko usein myös hänen tyttärensä Aino, joka toimi puolitoista vuotta Minusinskissa Pitkästen lasten Suomi-opena .
Monta tuttua, joista on erikseenmainittava entinen Rannikon ja nyk.Laasasen Päivi poikkesi  miehensä kanssa juttelemassa kanssani. Olin tavannut Päivin miehen Timon vain kerran Flankkumäen Leenan opettajaksi valmistumisjuhlissa Kangaslammilla. Timo on kotoisin Vetelistä ja on sukua mv.Lassi Laasaselle. Lassi kuten vaimonsakin olivat kesällä -64 minun srk.nuoriani kun olin kesätöissä Vetelissä 18 vuotiaana.  2010 "törmäsin" Lassi Laasasen tyttäreen Susannaan  Krasnojarskissa. Susanna on nykyisen Siperian lääninrovastin  Ville Melasen vaimo.  -Pieni on tää maailma!
Vasta sunnuntaina pääsin KL-päivien juonesta kiinni ja kuuntelin Liisi Jokirannan raamattutunnin ja osallistuin perhejumikseen ehtoollisineen. Lähetysjuhlassa olin taas kerran matkaansiunattavien joukossa. Piispa Repo painoi kätensä reilusti siunattavien pään päälle, kuten oli tehnyt aikaisemmin myös Kuopion piispa Jari Jolkkonenkin.  Ainut uusi lähetiksi vihitty oli Heikki Huttusen tytär, joka lähtee Etiopiaan. Meitä uudelleen työkentälle lähteviä lienee ollut jonkun matkaa toista kymmentä.Joukossa oli minun lisäksi  muitakin eläkeläisiä mm.Japaniin taas palaava  Jorma Pihkala vaimoineen.
Yövyin Tiinan perheen ok.talossa Kannaksen kadulla aivan lähellä juhlapaikkana toiminutta Hipposhallia, siskoni Anjan ja hänen miehensä Rennensä kanssa. Anja odottelee rintasyöpäleikkaukseen pääsemistä.Siskoni oli vasta perjantaina saanut tiedon, että k.o.syöpä on ärhäkkää laatua. Toivottavaa olisi päästä nopeasti  operoitavaksi.  Anja sisko oli kuitenkin hänelle niin tyypillisesti luottavaisella mielellä ja ennen KL-päiviltä lähtöä hän kertoi käyneensä esirukouspalvelussa, jossa hänet oli voideltu öljyllä Herran nimessä ja tietenkin myös rukoiltu hänen puolestaan.
Kirjoitin Anjasta, jotta sinäkin  voisit muistaa siskoani rukouksin.Anja jäi eläkkeelle  pari-kolme vuotta sitten palveltuaan SEKLin lähetysosastolla ensin sihteerikkönä ja myöhemmin lähetyskuraattorina  yli 35 vuotta. KL-päivien lähetysosaston valmistelu oli aikoinaan Anjan heiniäja hän ottinsen niin tosissaan, että kun hänellä alkoi kesäloma tapahtuman jälkeen,niin yleensä aina hän aloitti loman sairastumalla liikkarasituksen ja stressin vuoksi.
Itselläni oli ollut onnistunut eturauhassyöpäleikkaus kymmenen vuotta sitten,joten jollain lailla tunsin ne tunnot joissa pikkusisko eli. Äidillämme Almalla oli ollut 72 vuotiaana rintasyöpä, jolloin häneltä oli poistettu toinen rinta. Hän eli sen jälkeen vielä 12v.  Samanikäisenä oli isällämme Toivolla ollut myös eturauhassyöpä, mutta häntä ei leikattu. .Isä eli 77 vuotiaaksi .
Veikko Lavi olisi sanonut tilanteesta että "Sukuvika jos sukset ei luista". Geeneissämme lienee jotain syöpään viittaavaa. Tosin minut aikoinaan operoinut kirurgi ja urologi Raimo Terho sanoi minulle, että jos kaikki suomalaismiehet eläisivät satavuotiaiksi, niin kaikilla olisi eturauhassyöpä.
No eihän se tietenkään ole sataprosenttinen totuus, vaikka eturauhasen liikakasvua olisikin  jo kaikilla sen ikäisillä, niin onhan niitä senkin ikäisiä ollut ilman k.o.syöpää.
Vanhinta vunukkaani Eeroa tapasin vain pikaisesti yön seutuna Jyväskylässä, kun hän palasi kavereittensa luota myöhään kotiinsa Kannaksenkadulle. Katsoimme jopa yhdessä yhden MM-futismatsinkin puoliajasta loppuun, mutta minä taisin nukahtaa sohvalle kohta toisen puoliajan alkupuolella ja kun heräsin oli ottelu jo ohi.
Muitten lastenlasten kanssa oon saanut viettää aikaa ihan mukavasti niin täällä kotona Viuhonhovissa, kuin myös Tallisaaressa. Turusten nuorimmainen pikku Inkeri 4v oli ollut jopari päivää kuumeessa ja eilis iltana vanhemmat käyttivät häntä sairaalassa vastaanotolla. Tänään olivat vieneet pissanäytteen labraan ja diaknoosi pitäs tulla pikapuolin. Jotain iho-oireita oli Inkerillä ollut ja olonsa oli tuskainen kun eilisiltana näin häntä poiketessani Tallisaaressa.
Syyskuussa pitäs lähteä Joosen kanssa jatkamaan Suetukin kirkon ulkovuorausremonttia. Sinne on lähdössä  myös  pieni talkoolaisryhmä pohjanmaalta.  Aikataulu on vielä auki. Minulla olisi syyskuun puolivälissä myös veteraanihyppääjien kesä-gp tapahtuma tutussa Villachin mäkikeskuksessa Itävallassa. Martin pitäisi lähteä roudaamaan hyppääjien kalustoa sinne ja hän tarvitsisi mukaan vähän nuorempaa ja kielitaitoista miestä. Aikataulut taitaa mennä päällekkäin
yksi mahdollisuus olisi myös jos Arska lähtisi Masalle kakkoskuskiksi. Arskan veljet Janne ja Vilho ovat kerran talvella olleet mukana Harrachovin MM-kisareissulla. Nyt voisi olla ison veljen vuoro.-En ole vielä asiasta jutellut Arskan kanssa.
Elokuussa minulla on Aapon rippijuhlat 3pvnä ja 10.08. on veljeni Ilmarin vaimon Saimin synttärit Luumäellä. Jossain elokuun vaiheissa on myös lähettipäivät Ryttylässä ja sitten ennen elokuuta pitäisi käydä raivaamassa erään leskeksi jokunen vuosi sitten jääneen opiskelutoverin tonttia Mäntyharjulla. Jossain välissä pitäs ehtiä muovimäkeenkin, lähinnä Lahteen. Elokuun puolivälissä on Puijolla ensin FIS mäkikisa ja heti perään COC:n mäkikisa. Jos hyppykunto löytyisi sitä ennen niin siellä olis mahdollisuus toimia koehyppääjänä K120 mäessä.
Jotta tuo haave voisi tapahtua, niin lopetan nyt kirjoittamisen ja menen kellariin kolistelemaan puntteja. Sitten pitäs vielä sen verran ryhistäytyä ettäkirjoittaisin matkalaskut niin perillä  Siperiassa ajetuista kilometreistä, kuin myös kotimatkastakin.